Minä lakkasin noteeraamasta ystävänpäivää samoihin aikoihin, kun vähensin joulukorttien lähettämisen minimiin eli niille, joiden todella luulen ilahtuvan iänikuisista lasten tonttukuvista. Tänä vuonna sain kuitenkin ystävänpäivästä hyvän tekosyyn istahtaa korttiaskartelujen ääreen. Olen koukussa käsintehtyihin kortteihin.
Olen elämäni aikana tehnyt satoja kortteja ja usein saman aikakauden korteissa on jokin yhdistävä tekijä. Viimeisen vajaan vuoden ajan minulla on ollut pakkomielle käyttää lahjapapereista tai aikakauslehdistä leikattuja kuvia ja yhdistää ne kankaaseen tai sopivaan "somistuspaperiin". Leikkelen kuvia talteen milloin mistäkin ja selailen niitä aika-ajoin inspiraatiota hakien.
Alla tämän vuoden ystävänpäiväkortit, jotka noudattavat viime aikojen linjaa. Mustasävyinen on sisarelleni - värimaailma on valittu sopivaksi hänen olohuoneensa sävyihin, se kun alkaa olla jo perinne. Viehätyin kuvasta, jossa selvästikin kaksi ystävystä ovat aikeissa istahtaa kahville jossakin hieman irti tavallisista arkikuvioista. Ruskea aaltopahvi, yksi kestosuosikkini, pehmentää minusta mukavasti muuten aika jyrkkiä kontrasteja.
Pinkki kortti on saksalaiselle homoystävälleni ja jäi mielestäni hieman pliisuksi, vaikka kuvassa huonosti erottuva hopeinen ystävänpäivätoivotus luonnossa paremmalta näyttääkin. En kuitenkaan ehtinyt enää jäädä etsiskelemään "puuttuvaa osasta". Tämän kuvan epätarkka sydänkuva on odottanut muutaman vuoden sopivaa käyttötarkoitusta ja nyt se tuli: ystäväni on juuri sopiva vastaanottaja yltiöpinkille pläjäykselle. Se on selvästi jotakin velkaa amerikkalaisille, vaikka muotokieleltään varsin karu onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti