sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Sytomyssyilyä


En suinkaan ole unohtanut sytomyssyjen neulomista. Tässä viime vuoden viimeisinä päivinä syntyneet myssyt:



Mansikkajäätelönpunaista Novitan Kotiväkeä noin 40 g, 2,5 mm puikko ja 120 silmukkaa, siinäpä jotakuinkin M-kokoinen myssy. Jotain elävyyttä piti pintaan keksiä, joten neuloin vuorotellen kaksi kerrosta sileää ja kaksi kerrosta 1 o, 1 n -joustinneuletta. Tähän voisi virkata jonkinlaisen koristeen, jahka loputkin Kotiväet on neulottu ja selviää, paljonko pikkujämiä jää jäljelle.



Samanlainen myssy hieman syvempänä versiona tuntemattomasta puuvillasta. Tässä ylivalottuneessa kuvassa näkyy hyvin tuo mallineule, todellisuudessa myssyn väri on syvän yönsininen. Tämä voisi kenties kaikessa neutraaliudessaan sopia myös miespuolisen päähän.



Samasta langasta kuin edellinen syntyi myös tämä XL-kokoinen myssy, jossa silmukoita on muistaakseni 130. Malli ei ole omani, vaan imitaatio Stephen Westin Windchief-piposta (Ravelry-linkki). Ohje on maksullinen, joten käytin vain projektikuvia inspiraationa. Tämä olisi varsin kaunis malli jostakin hieman paksummasta villalangasta, mutta mennee se näin puuvillaisenakin.


Puuvillaisia "ylimäärälankoja" on edelleen, joten eiköhän näitä sytomyssyjä synny jatkossakin vielä muutamia. Harmillista on, ettei paikallinen syöpäyhdistys ole katsonut aiheelliseksi vastata sähköpostitse esittämääni kysymykseen, voisiko heidän kauttaan toimittaa myssyjä myös oman alueemme sairaalaan. Ehkäpä vielä soitan sinne; tuntuisi järkevämmälle viedä myssyjä vaikkapa syöpäyhdistyksen toimistolle, josta niitä sitten toimitettaisiin keskitetysti sairaalalle. Jos tuo reitti ei vedä, taidan suosiolla lähettää omat myssyni johonkin Pohjois-Suomen sairaaloista.

torstai 27. tammikuuta 2011

Sukat jääkiekkoilijalle


Teini-ikäiselle kummipojalleni on valitettavan hankalaa keksiä joulu- ja syntymäpäivälahjoja. Aina ei viitsi antaa pelkkää rahaa tai elokuvalippuja, harrastustarvikkeet hän saa puolestaan aivan varmasti viimeisen päälle vanhempiensa kustantamana. Viimeisin joululahjani olikin itse tehty lahjakortti, joka oikeutti yhteen vapaasti valittavaan pikkuneuleeseen (pipo, kauluri, kaulaliina, lapaset, säärystimet tai sukat) lahjansaajan valitsemista väreistä. Lahjakortin kylkeen laitoin tosin kaksikymppisen ajatellen, että onpahan edes jotain, jos ei neule kiinnosta yhtään. Vaan toive kilahti tekstiviestinä puhelimeen heti joulupäivän aamuna: villasukat KalPan väreissä kokoa 42-44.



Raidoituksen suunnittelun pohjana on käytetty joukkueen mustaa pelipaitaa, jonka hihassa on kelta-punainen raidoitus. Sukat on neulottu 2,5 mm puikoilla kärjestä aloittaen, silmukoita taisi olla terässä ja varressa 64. Musta lanka on Nalle Aloeveraa (ihan tätä neuletta varten ostettua), keltainen SYTinä pyydettyä ja saatua vuosikerta-Nallea ja punainen risaksi kuluneiden polvisukkien varsista purettua Maijaa, yhteiskulutukseksi muodostui noin 100 g. Kantapää on pyöreä ja varteen on kirjailtu jälkikäteen kummipojan pelinumero; jos numero vaihtuu tai kirjailu painaa jalkaa, se on helppo purkaa pois.


Kokonaisuus nosti pintaan voimakkaita tunnemuistoja vajaan kolmenkymmenen vuoden takaa, kun nuoremmalla isoveljelläni oli juuri samalla tavalla raidoitetut mustat jääkiekkosäärystimet ja vanhemmalla isoveljelläni vastaavasti raidoitettu musta pipo. Noin muutoin päällimmäiseksi tunteeksi tästä projektista jäi lähinnä "no, tulipahan tehtyä"...

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Tulenkantaja-kämmekkäät


Päätin kirjoittaa Olympiatuli-kämmekkäisiin ohjeen, mutta koska olin jo antanut alkuperäiset kämmekkäät pois ja muistiinpanoni olivat suuntaa-antavat, päätin neuloa uudet. Ostin jo ennen joulua kämmekäsprojektia varten kerän tummanpunaista Austermann Step Classicia, mutta kun sain hyvältä ystävältäni joululahjaksi punaista Garnstudion DROPS Fabelia, Step sai väistyä. Nimikin vaihtui, osittain siksi, että Tulenkantajassa on kulttuurihistoriallinen kaiku.



Nämä kämmekkäät ovat käytännössä täysin samanlaiset kuin edellisetkin, vaikka alunperin ajattelin muuttaa palmikkokuvion kehystä. Kaikki kokeiluni olivat kuitenkin enemmän tai vähemmän susia, joten lopulta alkuperäinen kulmikas kehys sai luvan kelvata. Kämmekkäät menivät lahjaksi entiseen työpaikkaani tulleelle seuraajalleni, joka kovasti ihaili kaikkia neuleitani ja joka pitää punaisesta. Kokemuksesta tiedän, että kyseisessä työhuoneessa kädet palelevat helposti tietokoneella istuessa, joten toivottavasti nämä ilahduttavat ja lämmittävät puuduttavien työpäivien aikana.


Ihastuin Fabeliin, langassa on todella hyvä neuletuntuma ja siitä tulee helposti siistiä jälkeä. Se tuntuu kestävän myös hyvin purkamista ja uudelleen neulomista. Harmi, että Fabelia myydään enimmäkseen kaikenlaisina riemunkirjavina versioina, yksivärisiä on vaikeampi löytää.


Jonkinlainen ohjekin on jo kirjoitettu ja ensimmäinen ohjeversio myös koeneulottu, kiitos Napit puuttuu -blogin Tiinan, joka neuloi Tulenkantajat tulenpalavasta Wollmeisesta. Vuoden ensimmäisen Ullan deadline on kuun lopussa, joten eiköhän tämä ohje nähdä maaliskuun alussa julkisestikin. Sinänsä ohjeessa ei ole mitään erikoista, peruskämmekkääthän nämä ovat, vaikkakin peukalokiilan yläpuolella on ehkä vähän harvinaisempi kavennuskiila istuvuutta lisäämässä.


Edit: Ohje Ullassa 1/11.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Lankainventaarion tuloskatsaus


Ilahduttavan moni innostui veikkaamaan vuoden alun lankavarastoni kokonaispainoa, kiitos siitä kaikille kommentoijille! Tässäpä kuvallista todistusaineistoa lankajemmastani blogini re-aktivaation kolmannen vuosipäivän kunniaksi:


 


Yhdessä 30 litran muovilaatikossa ovat sukka- ja huivilangat, siinä on tarpeistoa noin 10 pariin sukkia, puoleenkymmeneen huiviin sekä yhteen isompaan neuleseen (ihanan vihreät ohuet Pirkkalangat, joita on yhteensä melkein puoli kiloa).


 


Toisessa laatikossa ovat muut villalangat: ainekset kolmeen-neljään parin huovutettuja tumppuja, muutamaan pipoon ja lisäksi sekalaisia lankoja, joille ei ole vielä selkeää projektia mielessä.


 


Viimeinen laatikko on pyhitetty kasvikuiduille eli tässä tapauksessa puuvillalle ja yhdelle tuhdille vyyhdille hamppua. Tässä laatikossa on siis ainakin yksi hihatin tai bolero, lyhythihainen paita (tai parikin), muutama sytomyssy, virkattu kassi, ehkäpä yksi puuvillainen huivi ja reilusti pieniä sekalaisia koristevirkkuita.


Näiden lankojen lisäksi omistan pari tekokuitulankajämää sekä pienen pussillisen villalankanöttösiä. Kaikkien lankojen yhteispaino oli 1.1.2011 5750 g, joten täsmälleen oikein veikkasi Laura Hi. Hänet palkitsen jollakin käsistä karanneella tekeleellä tai käsityömateriaalilla tämän vuoden aikana.


Oikeastaan olin jo varsin lähellä viiden kilon tavoitettani hieman ennen joulua, mutta kalkkiviivoilla tuli liikaa plussaa: joululahjalangat (+350 g), puhkikulutettujen polvisukkien puretut varret (+60 g), anopilta pelastettu ohut villalanka (+50 g) sekä tilausneuleisiin ostetut langat (+250 g). Ostin myös kerän (+100 g) punaista lankaa, josta oli tarkoitus tehdä mallikämmekkäät ohjeen kirjoittamiseksi seuraavaan Ullaan.


Voisin tietysti haaveilla pusertavani tämän vuoden aikana lankavaraston noin puoleen, mutta pahoin pelkään, että haalin tänäkin vuonna muiden hylkäämiä jämiä paikkaamaan aukkoja lankalaatikoissani - itse asiassa näin on jo ehtinyt tapahtuakin, kun vaihdoin ainoan Handu-sukkalankavyyhtini (sukkalankalaatikon vasemman alalaidan valko-turkoosi-petrooli lanka) viiteen kerään Seiskaveikkaa ja neljään pikkukerään Fritidsgarnia. Niinpä toivon vain pääseväni pysyvästi alle viiden kilon varastoon, jonka sisältö vaihtuisi, mutta laatu pysyisi jatkossa kaikin puolin itseäni tyydyttävänä. Jonkinlainen varasto on joka tapauksessa oltava, sillä minä saan inspiraationi pääosin juuri lankojen kautta.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Skew-sukat


Viime kesänä saamastani Markkalanka-paketista minulle itselleni jäi lopulta vain vihreä sukkalanka, muut langat löysivät uudet kodit tavalla tai toisella. Yritin alunperin neuloa vihreästä langasta Helix cable socks -sukat, jotka esittelin hiljattain ja jotka siis neuloin lopulta aivan toisesta langasta. Markkalanka lähti kuitenkin raidoittumaan jokseenkin säännöllisesti, mikä hävitti kaikenlaiset mallineuleet, joten purin aloituksen ja jäin mietiskelemään sopivampaa käyttökohdetta raitalangalle. Lopulta muistin Knittyssä julkaistun Skew-sukkaohjeen, joka suorastaan vaatii käsinvärjätyn tai muutoin raidoittuvan langan, ja päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Ravelryn kautta sattui löytymään vielä suomennoskin ohjeeseen.



Uskomattomat vinkurathan niistä tuli, eipä uskoisi sukkien asettuvan mitenkään järkevästi jalkaan. Vaan niin ne sujahtavat ja istuvat oivallisesti.



Valikoin puikkokooksi 2,5 mm vastoin parempaa tietoani omasta melko löysästä neulekäsialastani, niinpä sukista tuli hiukan turhan suuret itselleni, vaikka tein suoraa teräosaa vain 11 mallikerran toiston verran. Onneksi sukat sopivat moitteettomasti blogimiehen sisarelle, joka sattumoisin piti muutenkin sukkien ulkonäöstä. Kuvat ovat kuitenkin, kuten löysyydestä voi päätellä, otettu omassa jalassani.



Raidoittuva lanka toden totta palvelee tätä mallia erityisen hyvin korostamalla poikkeuksellista neulontasuuntaa. Vaihtuvat silmukkamäärät takaavat sen, että säännöllisestikin värjätty lanka raidoittuu epäsäännöllisesti. Omaan makuuni käytetty lanka raidoittui edelleenkin liian voimakkaasti, kaunista lätäköitymistä on lähinnä varren yläosan lyhennettyjen kerrosten aikana.



Nämä olivat ensimmäiset sukat, jotka neuloin pitkällä (100 cm) pyöröpuikolla magic loop -tekniikalla, tähän mennessä olen taikalenkkeillyt lähinnä huovutettuja lapasia ja joitakin sekalaisia muita pyöröneuleita kuten pipokavennuksia 80 cm pitkällä puikolla. En edelleenkään ihastunut tekniikkaan, sillä kaapelilenkit tuntuvat aina olevan kierteellä ja tiellä ja puikolta toiselle vaihtaminen on yhtä nyhtämistä ja langan selvittelyä kaapelikierteen syövereistä. Tähän malliin pyöröpuikko oli kuitenkin käytännössä ainoa järkevä vaihtoehto. Taidankin jatkossa olla tylsä konservatiivi ja tikutella sukat ainakin useimmiten yksi kerrallaan, sukkapuikoilla.


P.S. Vielä ehtii osallistua lankainventaarioveikkaukseen.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Alina Shawl(ette)


Jo aikaa sitten sain hyvältä ystävältäni 100 gramman vyyhdin kauniin vihreää BC Garnin Mohair Fiori -lankaa, jossa on puolet merinovillaa ja puolet mohairia. Otti taas aikansa, ennen kuin keksin, mihin voisin lankaa hyödyntää, sillä en ole varsinaisesti pörrölankojen ystävä. Lopulta pyysin joululahja-SYTiksi Merja Korhosen suunnitteleman Alina Shawlin ohjeen (Ravelry-linkki), jonka arvelin soveltuvan langalle. Puikkokooksi valitsin 6 mm.



Ohjeen vaihtoehdoista valitsin puolikuun mallisen huivin eli aloitin 54 silmukalla ja jatkoin niin pitkälle, että lankaa oli noin puolet jäljellä. Niinhän siinä kävi kuten odottaa saattoi, että lanka loppui kesken reunapitsin, joten päättelin reunan viimeisillä metreillä ja jätin ympärysvirkkaukset suosiolla tekemättä. Huivin kooksi muodostui niukahko 110 x 45 cm eikä sille ole toistaiseksi löytynyt käyttäjää. Tämä malli olisi soveltunutkin paremmin isoksi kääryitymishuiviksi, ei vähiten keskiosan aina oikein -neuleen ansiosta. Jospa joku kuitenkin ajan kanssa huolisi huivin käyttöönsä, ettei se jäisi pyörimään lahjalaatikkoni pohjalle vain tullakseen lopulta lahjoitetuksi hyväntekeväisyyteen.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Gekkonen, Gekkonen, Gekkonen...


Huomaan unohtaneeni raportoida tyystin viime vuoden lopun koukuttavimmasta virkkausmallista ja sen aiheuttamasta liskoinvaasiosta.



Viimeiset pätkät Villa Mokan Mokkasukkaa virkkaantuivat puoleksi tusinaa Gecko Bookmarkeja 2,0 mm koukulla. Koska olen laiska ja mukavuudenhaluinen, muokkasin alkuperäistä ohjetta siten, että sain virkattua jalat ja tehtyä pään muotoilut yhdellä kertaa. Näin vältyin massiiviselta lankojen päättelyoperaatiolta. Myös hännän korkkiruuviosuutta pidensin alkuperäisestä.



Eihän se gekkoilu siihen jäänyt, vaan vauhtiin päästyäni väkersin liskoja kaikista mahdollisista ohuista jämälanganpätkistä, joita minulla osoittautui olevan lopultakin melko vähänlaisesti. Osaan tuli lyhyempi häntä langan loppuessa kesken, mutta hyvä niin, sillä lyhythäntäiset sopivat oivallisesti vaikkapa pipojen koristeiksi. Tosiasiassa pitkähäntäisiä gekkoja tuli tehtailtua niin paljon, että puolisen tusinaa kanssaneulojaa sai gekkopariskunnan Satunnaisena Ystävällisenä Tekona. Itselle jätin muutaman eri värisen lyhythäntäisen yksilön. Näitä tulee virkattua aivan taatusti lisää sitä mukaa, kun pieniä jämänöttösiä ohuita villa- ja villasekoitelankoja kertyy.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Helix cable socks eli jäähyväiset entiselle työlle


Tästä päivästä lähtien olen lähempänä 40 kuin 30 ikävuotta. Tänään olisi myös ollut vuoden ensimmäinen työpäivä, ellen olisi vapaaehtoisesti päättänyt työsuhteeni ja ryhtynyt pitkästä aikaa päätoimiseksi opiskelijaksi tavoitteenani totaalinen alanvaihto. Kunnianosoituksena ja jäähyväisinä entiselle ammatilleni neuloin itselleni sukat, joiden palmikkokuvion inspiraationa on suunnittelijan kertoman mukaan toiminut DNA:n kaksoisheliksirakenne. Heikoista kuvausolosuhteista johtuen palmikko ei valitettavasti näy kunnolla kuvissa.



Ilmainen ohje Helix cable socks -malliin taitaa löytyä vain Ravelrystä. Langaksi valikoitui puolisentoista vuotta sitten ostamani Marks&Kattensin Fame Trend, johon hairahduin hetken mielijohteesta langan värityksen ansiosta. Kallis lanka osoittautui monella tapaa pettymykseksi: jo ensimmäisen sukan varteen osui solmu, joka muutti värien liukumaa, joskaan ei onneksi kovin räikeästi. Lanka on karvaista ja huopaisen oloista ja kuten kuvasta näkyy, sukat ovat pörröiset jo suoraan puikkotuoreina. Voin vain kuvitella, miten nyppyiset nämä ovat parin päivän käytön jälkeen.


Pidän kyllä värien liukumista; vihreä ei ole läheskään noin kirkas luonnossa, vaan kauniin murrettu, harmoniassa muiden sävyjen kanssa. Ikävää vain, että minulla oli huonoin mahdollinen tuuri värien vaihtumisen suhteen siirryttäessä kantapäästä jalkaterään: inhoan tuota jyrkkää siirtymää mustanharmaasta vaaleaan. No, mitäs menin tekemään puoli mallikertaa pidemmän varren kuin ohjeessa - jätin tosin myös varrensuuröyhelön tekemättä. Vaan eihän värejä pysty koskaan ennustamaan etukäteen, varsinkaan kun väriosuuksien pituudet näyttävät vaihtelevan melkoisesti.



Näissä varresta 68 silmukalla ja 2 mm puikoilla aloitetuissa sukissa on mielenkiintoinen, minulle ihan uusi kantapäärakenne: kantapään taakse muodostuu kolmiomainen kiila vahvistettua neuletta, sen jälkeen käännetään lyhennetyin kerroksin ja kavennetaan jalkapohjassa ylimääräiset silmukat pois ennen terän neulomista pyöröneuleena. En varsinaisesti ihastunut tekniikkaan ja jouduinkin vähentämään käännöksessä olevien lyhennettyjen kerrosten määrää, jotta kantapäästä tuli tarpeeksi pyöreä omaan jalkaani. Istuvuus on kuitenkin varsin hyvä tällaiseen melko rintavaan jalkaan kuin mikä minulla on, ja sitä parantaa levennyskiilan napakka vahvistettu neule.


Unisukiksi nämä sukat taitavat kuitenkin päätyä, en usko langan kulutuskestoon lainkaan. Sukkiin kului noin 65 g lankaa, joten vielä pitäisi keksiä käyttökohde lopulle 35 grammalle. Ehkäpä siitä voisi pyöräyttää vaikkapa kämmekkäät.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Lankainventaario ja käsityöunelmia


Vuodenvaihteesta on muodostunut perinteinen lankainventaarion ajankohta. Tälläkin kertaa olen punninnut omistamani langat ja pyöristänyt yhteenlasketun lopputuloksen 50 gramman tarkkuuteen. Blogini lukijoilla on halutessaan mahdollisuus arvuutella lankojeni yhteispainoa blogisynttäreihin eli 19. tammikuuta saakka, jolloin paljastan lopputuloksen ja samalla selviää se, kenen arvaus osui lähimmäksi. Tarkimmalle arvuuttelijalle lupaan lähettää palkinnoksi vuoden 2012 aikana jotakin omatekemää. Sen verran voin antaa vinkkiä, että olen vihdoin saavuttanut pitkäaikaisen (väli)tavoitteeni lankamäärän suhteen.


Arvauksen yhteydessä olisi mukava kuulla, miksi juuri Sinä seuraat blogiani, mutta inventaarioveikkaukseen voi toki osallistua pelkästään numerokommentillakin.


Entäpä ne käsityöunelmat? Heinäkuussa 2007 listasin tuolloin ajankohtaisia neuleunelmia. Sen jälkeen olen värjännyt itse lankaa kasveilla sekä neulonut ja virkannut aika monta kilometriä erilaisia lankoja mukaan lukien haaveilemiani Mokkasukkaa, Wetterhoffin Sivillaa ja Vuorelman Vetoa. Myös listauksen neljäs lanka, Girnascon Merinosilk, on viimein päässyt puikolle; lopputulos lienee esittelykelpoinen jo alkuvuodesta. Sen sijaan Villa Mokka on lopettanut toimintansa enkä edelleenkään ole vieraillut Tallinnan Karnaluks-käsityötukussa. February Lady Sweater ja Baudelaire-sukat ovat edelleen neulomatta, mutta niin on niiden viehätyskin vuosien varrella karissut ja tilalle on tullut uusia suunnitelmia ja haaveita.


Mistä sitten haaveilee neuloja ja virkkaaja, joka on vuosien saatossa ehtinyt kokeilla yhtä jos toistakin? Suunnittelen neulovani yhä vähemmän peruslankoja ja enemmän uniikkeja, mieluiten kotimaisten pienyrittäjien värjäämiä lankoja. Haaveilen edelleen kerijälaitteesta ja siitä, että tänä vuonna saisin pitkästä aikaa neulottua taas jotain isompaa, mieluiten itselleni. Tavoitejonossani on Veera Välimäen ihanainen Folded, johon minulla on jo langatkin valmiina, ja aion haastaa itseni mallitilkkuiluun viimeistään Kahelien F-kuussa (= maaliskuu). Haluaisin myös viimein oppia kunnollisen kirjoneuletekniikan, sillä haaveilen neulovani itselleni Heijastuksia-sukat. Tuo malli on niitä harvoja, joihin ihastuin oikopäätä aivan varauksetta, ja ihastukseni on ajan saatossa säilynyt, ellei jopa kasvanut. Haluan ehdottomasti myös kokeilla ohjeessa käytettyä Cascade Heritage -lankaa, sillä se on minulla vielä kokonaan testaamatta.


Jotta postaus ei olisi pelkkää sanahelinää, esittelen joulun alla itselleni ostamani lankalahjat:



Siinä ne ovat, kolme kauneinta vyyhtiäni. Vasemmanpuoleisin on Malabrigo Sockia värissä Tiziano Red, keskellä Hopeasäie Basic värissä Jalo ja oikealla Hopeasäie Cash värissä Armas. Hopeasäie on ollut yksi niistä muutamista kotimaisista yrittäjistä, joiden värjäyksiä olen seurannut ja ihaillut toivoen löytäväni Täydellisen Vihreän. Kun Hopeasäikeen Pirre mainosti Ravelryssä joulun alla postikuluttomia toimituksia, riensin Etsy-puotiin ja iskin välittömästi silmäni Jaloon. Armas tahtoi aivan välttämättä kaveriksi: jo pelkkä lupaus kashmirin pehmeydestä houkutti puhumattakaan lämpimästä ruskanruskeasta väristä. Oman läppärini näytöllä värit eivät toistu lähellekään oikein; Tiziano Red on todellisuudessa upea, hieman ruskeaan taittuva semisolidi syvänpunainen, Jalo kuvaa vähemmän kirjava semisolidi kellanvihreä ja Armas näistä kolmesta kirjavin, houkutteleva punaruskea hyvin vaaleasta monen kauniin sävyn kautta keskiruskeaan.


Mutta ehkä sittenkin haaveilen eniten siitä, että saisin hieman enemmän sielunrauhaa käsitöiden tekemiseltä ja malttaisin käyttää edes murto-osan vapaa-ajastani myös fyysisen kuntoni ja terveyteni ylläpitoon ja parantamiseen. Nähtäväksi jää, miten pahasti addiktoitunut pystyy harjoittelemaan lankojen kohtuukäyttöä.


P.S. Haastan blogini lukijat virkkaamaan ja neulomaan sytomyssyjä syöpää sairastaville. Monet sairaalat ottavat myssyjä vastaan, vaikka virallisia kampanjoita ei olisikaan käynnissä; lisää ystävänpäivämyssyhaasteesta Lankapirtissä. Itselläni on ollut myssyilystä nyt pitkä tovi taukoa, joten onkin jo aika taas ryhtyä tositoimiin. Lankojakin on onneksi vielä varaston pohjalla muutamaan pipoon.