Trapetsi goes Savo

Vaalipäivän kunniaksi Sukka-Finlandiassa startattiin viidennelle kierrokselle heti aamutuimaan. Minä testasin Puikkomaisteri Tiina Kaarelan Trapetsi-mallin jo alkusyksystä ja testipari on sittemmin jo ehtinyt vaihtaa maisemaa; häpeäkseni en tosin muista lainkaan, minne sukat lopulta päätyivät.

Minä lähdin liikenteeseen jämälangoilla, sillä sain vision Savo-henkisistä sukista mallaillessani yhteen Kraft Hand-Dyedin BFL Sockeja väreissä Black Mamba (mustanharmaa), Phantom (vaaleanharmaa) ja Amber (kullankeltainen). Sukat neulotaan varpaista varteen osittain suljettuna neuleena ja osittain lyhennetyin kerroksin muodostuvista kiiloista. Vaihtelevan neulomisjärjestyksen vuoksi sukille muodostuu ns. jalkaisuus, eli toinen sukka on selvästi vasemman ja toinen oikean jalan sukka. Puikkotuoreena valmis tekele vaikuttaa melkoiselta vinkuralta, mutta yllättävän hyvin sukat kuitenkin jalkoihin asettuvat.

Kantapää neulotaan jälkikäteen ja sitä kavennellaan vähän sädekavennuksen tyyliin. Alkuperäisessä testiohjeessa ollut kantapää ei istunut minulle lainkaan, vaan kantapään kärkeen jäi aikamoinen "nänni"; kuvan sukkiin neuloinkin kantapään alkuperäisessä hengessä, mutta kavennukset etenkin loppuosaltaan kokonaan uudelleen suunnitellen. Ainakin jossain vaiheessa Puikkomaisteri kysyi lupaani laittaa lopulliseen ohjeeseen minun modaamani kantapään ohjeen; en ole sittemmin tarkastanut, menikö ohjeeseen juuri näiden sukkien kantapää vai vielä jokin muu kehitysversio.

Minulla itselläni on sen verran rintava jalka, ettei mikään kiilaton jälkijättöinen kantapää istu moitteetta, vaan sukka kiristää vääjäämättä tuosta kantapään leveimmästä viistomitasta. Onnistuin lisäksi neulomaan sukansuun päättelyn neuletuppilon sen verran napakasti, että sekin vähän kirraa, joten ihan täydellistä suoritusta en onnistunut tekemään. Vaan hauska ja innovatiivinen mallihan tämä Trapetsi on, ja mahdollisuudet väreillä leikittelyyn ovat loputtomat.

Jälkijunassa

Olen minä sukkiakin neulonut, ja nyt vasta hoksasin, että viimeinkin voin esitellä parit jo viime vuoden puolella valmistuneet Sukka-Finlandia -kisan testisukat.

Kisan kolmannen etapin malli, Anna Mäkilän Andante Festivo osui ja upposi. Neuloin oman testiparini Lanitium ex Machinan Basic Sockista värissä Ruby of the Red King sekä Kraft Hand-Dyedin BFL Sockista värissä Phantom; helminä käytin harmaita tsekkiläisiä siemenhelmiä koossa 6/0. Vakiopuikoillani eli 1,75- ja 2,25-millisillä pyöröpuikoilla sain aikaan 72 silmukalla kerrassaan ihastuttavat sukat, jotka päätyivät yhdelle työkavereistani. Näitä oli todellakin ilo neuloa, rakastanhan kierrettyjä silmukoita ja pikkupalmikoita. Arvostan kovasti myös sitä, että Anna oli nähnyt vaivaa suunnitellessaan ohjeeseen useammankin koon.

Testineuloin myös Pirjo Iivosen Hellunen-mallin, jota neulotaan juuri nyt käynnissä olevalla neljännellä kisaetapilla.

Lankoina käytin vaaleanharmaata Vuorelman Vetoa sekä Louhittaren Luolan Väinämöinen Sportia värissä Muste. Pelkäsin aluksi sukista tulevan todella isot ihan vain aloitussilmukkamäärästä päätellen, joten lähdin liikenteeseen heti alusta asti 2,25 mm puikoilla. Vaan hyvin oli Pirjo mallinsa suunnitellut, sillä silmukat vähenivät jalkaterää kohti, ja lopulta kisan minimivaatimuksien mukaan neulotuista sukista tuli kokoluokkaa 36-37. Alkuperäinen malli on suunniteltu niin, että terä neulotaan kontrastivärillä, mutta itse valitsin hillitymmän värityksen. Nämä sukat päätyivät vaihtokaupan siivittämänä lähiesimiehelleni, joka on moneen kertaan sanonut sukkien olevan niin hienot, ettei hän henno niitä ihan missä tahansa käyttääkään!

Viides etappi starttaa presidentinvaalien kunniaksi sunnuntaina 28.1. klo 9. Myös sen etapin mallin olen testineulonut, joten lisää sukkaraporttia on tiedossa toivottavasti jo vajaan viikon kuluttua.

Varastoinventaario ja kolme Lupausta

Joululoman (palkallisen, ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen!) kunniaksi tein inventaarion lankavarastooni. Tulos oli odotettuakin karumpi: lankavarastoni massa on suurin piirtein kaksinkertaistunut vuoden 2017 aikana!

Siinä ne ovat. Vasemman yläkulman matalassa Elfa-korissa ovat kaikki ne langat, jotka eivät ole fingering-paksuisia sukkalankoja. Siellä on sulassa sovussa uusiseelantilaista merinovilla-opossumisekoitetta (yllätystuliainen ja -lahja yhdeltä uskolliselta testineulojaltani), Riihivillan Aarnia ja Tukuwool Sockia, käsityövaihtolaatikosta sytomyssyjä ajatellen hamstrattua beigeä Just Soyaa, jämiä vähän paremmista sport-sukkalangoista ja löytöjä SPR:n Kontista (harmaata Novita Bambua, yhtälailla harmaita Novita Wellamoita - merkki, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan, mutta joka vaikutti novitalaiseksi 100 % villaksi oikein kelvolliselta -, valkoista Novita Bambinoa ja kerä mustaa Gjestal Maijaa). Yksistään tuossa onnettomassa korissa oli lähes 1,5 kg lankaa. Auts.

Elfa-korin alapuolella kuvassa on 11-litrainen Smart Store -laatikko, jossa nykyään varastoin kaikki alle 50-grammaiset fingering-sukkalankajämät. Tuon laatikon sisältöä en tullut punninneeksi, mutta kyllä siinä vaarmasti vähintään puolisen kiloa oli. Nämä eivät ole mikään ongelma, vaan suuri ilon ja inspiraation lähde!

Vapaasti lattialla makoilevat ylärivissä teollisesti värjätyt fingering-sukkalangat ja niiden alapuolella käsinvärjätyt. Oikeassa alanurkassa olivat kuvanottohetkellä ainoat keskeneräiset työt: kirjoneulesukat Novita Venlasta ja huivinalku jostakin huippupehmeästä iKKe-ihanuudesta. Sittemmin sukat ovat valmistuneet (ei julkaisukelpoista materiaalia toistaiseksi) ja huivinalku sai purkutuomion oltuaan pitkälti yli puoli vuotta ufoutuneena.

Fingering-sukkalankoja (yli 50-grammaiset jämät mukaan lukien) on nelisen kiloa. Niiden kotimaisuusaste on ilahduttavan korkea: teollisesti värjätyistäkin osa on edes nimellisesti kotimaista (Novita Venlaa ja Kirjo-Pirkkaa), käsinvärjätyistä vain viime kesän Amsterdamin reissulta matkamuistoiksi ostetut kaksi vyyhtiä Undercover Otterin sukkalankaa on ulkomailla värjättyjä. Loput ovat Kraft Hand-Dyediä, Lanitium ex Machinaa, iKKeä, Hopeasäiettä, Handua, Puffaa, Louhittaren Luolaa ja onpa mukana myös Zelda's Dippins ja Lai-la-lai Yarnzkin.

Lankavaraston laatu on siis mitä mainioin, ja kaikki tulee varmasti neulottua. Vaan on lankaa ihan liikaa, vähintään se puolet. Niinpä päätin toimeentua ja aloittaa tuosta kaikkein epämääräisimmästä erästä eli ei-fingeringeistä. Ensi alkuun pyöräytin Just Soya -langoista kolme sytomyssyä omalla Lupaus-mallillani.

Kaikki kolme myssyä on neulottu ohjeesta poiketen 98 silmukalla ja 2,5- sekä 3,0-millisillä puikoilla. Aloitusreunoihin päätin neuloa pienenpienen kasvikuitujämälankapussin pohjalta löytyneet nöttöset puuvilla- ja bambulankoja tuomaan vähän eloa "pirteeseen peikeen". Valkoinen ja tummanruskea reunus sen asian ajoivat, vaan tuo haaleanvirheä näyttää vähän onnettomalta. Neljästä Just Soya -kerästä jäi jäljelle enää puolikas, joka odottaa vain sitä, että saisin ensin neulottua harmaasta Novita Bambusta yhden yksivärisen sytomyssyn. Lopuista jämistä voisi värkätä vielä vihonviimeisen, vaikkapa raidallisen sytomyssyn. Enää puuttuu se riittävän inspiroiva malli harmaalle Bambulle.

Näiden kolmen Lupaus-myssyn myötä tulin ihan vahingossa ottaneeksi vastaan Lankapirtin Matleenan perinteisen alkuvuoden haasteen neuloa sytomyssyjä ystävänpäiväksi. Jospa sen haasteen myötä saisin neulottua myös nuo edellä mainitut loputkin kasvikuitulankani hyvään tarkoitukseen sen sijaan, että hilloaisin niitä tilan tukkeena lankavarastossani.

Parempi myöhään eli FinEst-sukat ja uudenvuodenlupauksia

Blogi on jäänyt hunningolle, se kai on myönnettävä. Viime vuoden puolella tulin lupautuneeksi mukaan vähän yhteen jos toiseenkin neuleaiheiseen (yhteistyö)projektiin, ja se söi sekä aikaa että motivaatiota blogikirjoittelulta. Se on harmillista, sillä blogini on toiminut omana käsityöarkistona ja -päiväkirjana, jota olen silloin tällöin selaillut joko puhtaasti nostalgiamielessä vanhoja muistellen tai jotain tiettyä lanka-, puikko- tai mallitietoa etsiskellen. Vaikka Ravelry on nykyään tärkein käsityöaiheinen sosiaalisen median kanavani, juuri blogiin olen uskollisesti tuonut kaikki käsityöprojektini, Ravelryyn vain osan. Nyt yllättävänkin iso osa viimevuotisista käsitöistä on kirjaamatta yhtään mihinkään; noinkohan osa niistä hautautuu ajan saatossa kokonaan unholaan.

Heikosti oli käydä vuosi sitten neulomieni kirjoneulesukkienkin kanssa. Kirjoitin niistä ohjeen ja pistin testineulontaan. Sitten julkaisujonossa eteen kiilasi yksi malli toisensa perään ja jossain vaiheessa näytti siltä, että siitä vuoden 2017 ensimmäistä neulemallia ei tulisi julkaistua koskaan. Vaan koittihan se hetki viimein, kun päätin kiittää uskollisia testineulojiani ja korjata ohjeen virheet joululomalla. Niin vuoden 2017 päätteeksi sain puskettua FinEst-sukkaohjeen julkaisukuntoon.

FinEst sai nimensä siitä, että yhdistin virolaisen kirjoneulelapaskuvioneuleen suomalaisiin käsinvärjättyihin lankoihin. Finland-Estonia, you see. Sitä paitsi nimessä on mukavaa sanaleikkiä, voivathan nämä retrosukat jonkun (muun kuin minun) mielestä olla hienoimmat sukat. Mallisukissa käytin Lanitium ex Machinan Basic Sockeja väreissä Artichoke ja Ursus Arctos.

Kantapää on sama kuin monissa muissa malleissani, mutta tällä kertaa värkkäilin jalkapohjiinkin pientä kuviointia, peilikuvina toki. Mallisukat jäivät pyörimään jemmoihini lähes koko vuodeksi, ne kun olivat itselleni inasen pienet ja ilmeisesti muiden makuun väritykseltään turhan retrot, vaan ihan loppuvuodesta onnistuin löytämään sukille arvostavan käyttäjän yhdestä testineulojistani.

P.S. Minut löytää vihdoin ja viimein myös Instagramista @tiinakuudesign. Jatkan neulomista, enkä aio blogianikaan hylätä, mutta nykyään taidan käyttää enemmän aikaa itse neulomiseen ja neuleiden suunnitteluun kuin somen seurailuun ja omaan raportointiin. Ja ne uudenvuodenlupaukset: tänä vuonna yritän olla lähtemättä yhtään mihinkään uuteen neuleprojektiin. En osallistu sukkakisoihin suunnittelijana enkä kisaajana, enkä lupaudu mihinkään muuhunkaan uuteen suunnitteluyhteistyöhön. Viime vuodelta jäi työn alle yksi riittävän iso projekti, joka saa riittää suunnitelmalliseksi harrastamiseksi. Lopun aikaa aion neuloa ihan mitä sattuu mieleen juolahtamaan.