torstai 25. kesäkuuta 2009

Lakkorikkuruutta


Askartelukin on kai laskettavissa käsityölakkorikkuruudeksi. Lakon ei kuitenkaan alunperinkään ollut tarkoitus olla itse tarkoitus enkä asettanut mitään vähimmäisvaatimuksia lakon kestolle. Pääasia oli ottaa etäisyyttä käsillä tekemisen pakkoon ja palauttaa paitsi perhe- ja mielenrauha, myös käsillä tekemisen ilo. Niinpä olikin erityisen mukavaa inspiroitua Kierrätetään-blogin kautta tehtyjen vaihtojen mukanaan tuomista askartelutarvikkeista (niitä vastaan minä luovuin mm. kasasta vanhoja, mutta sinällään arvottomia postimerkkejä, vuosikausia varastoissa pyörineistä postikorteista sekä naapurin antamasta huovutetusta hatusta, joka oli minulle liian pieni ja liian tyylitelty).






Lapsuudenystäväni esikoinen täytti 7 vuotta ja tällä kertaa intouduin askartelemaan hänelle kortin sen sijaan, että olisin laittanut oman esikoiseni värittämään jonkin netistä printatun värityskuvan ja liimaamaan sen korttipohjalle. Tämän kortin valkoinen pahvi tuli vaihdossa, muut tarvikkeet (tapetti, kuvallinen lahjapaperi, Tiimarin surkea rautalangallinen paperinaru ja valkoinen tarrapohja) löytyivät omasta kaapista.






Toisen hyvän ystäväni kahden vanhimman tyttären syntymäpäivätkin lähestyvät kesän lopulla ja alkusyksystä. Korttien materiaalit ovat todellisia keräilyeriä vaihdoista, lahjoituksista ja erinäisistä jämistä. Esimerkiksi lilan kortin kukka on kesälomareissulla leirintäalueelta löytynyt rikkinäinen Jibbiz.



Sisareni saa syntymäpäivänään tämän kortin. Korttipohja ja kukat ovat tulleet vaihdossa, kukkien keskusnapit ovat purkutavaraa sekä naapurilta, muut paperit varastoihin aikojen saatossa kertyneitä. Hetken aikaa suunnittelin ostavani kullanvärisiä Onnea-tarroja, mutta sen sijaan päädyin penkomaan netistä mieluisen fontin ja printtaamaan onnittelutekstin kermanvalkoiselle kopiopaperille (jota hankin riisin verran ollessani lapsuudenystäväni kaasona ja suunnitellessamme sekä toteuttaessamme hääkutsut ja -karkit).

torstai 18. kesäkuuta 2009

Tilauskassi


Tämän vaihtokaupan viimeinen velka on nyt kuitattu:



Tikrun mamin toimittamasta Marimekko-kankaasta ommeltu olkakassi tutulla mallilla. Ihan priima ei tästäkään tullut, mutta riittävän hyvä kuitenkin. Kuosi oli niin vaihteleva, että Tikrun mamin kanssa katsoimme suunnilleen sopivat kohdat kummallekin puolelle, tässä niistä toinen.


Tämän kassin myötä blogi jää toistaiseksi käsitöiden osalta määrittelemättömälle tauolle. Käsillä tekeminen on ollut tauolla kesäkuun alusta asti, sen jälkeiset bloggaukset ovat olleet hullun toukokuun tuotoksia. Siitä pahaksi pakkomielteinen todellisuuspako käsitöihin äityi, että totaalinen katko on ollut ainoa vaihtoehto oman ja perheen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kunhan etäisyyttä on tullut tarpeeksi, alan opetella taas käsitöiden kohtuukäyttöä.


Kiitän blogini lukijoita mielenkiinnosta käsitöitäni kohtaan ja toivotan rentouttavaa juhannusta!

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Rippilahja: Swallowtail Shawl


Viime marraskuun pyhiinvaellusmatkalla Joen Lankaan mukaani tarttui vyyhti valkoista TeeTeen Kamenaa. Alkuperäisenä ajatuksena oli neuloa sisarelleni jokin suorakaiteen muotoinen pitsihuivi, ja katselinkin pitkään sillä silmällä Kide-huivia Ullasta. Langan riittävyys ja reunuksen neulominen kuitenkin arveluttivat sen verran, että ryhdyin etsimään jotakin toista mallia. Ehdin aloittaa pariakin erilaista vain purkaakseni ne alkumetreillä. Lopulta mieleeni juolahti, että Kamena voisi taipua rippilahjahuiviksi veljeni esikoistyttärelle. Olen pikkuhiljaa alkanut oppia käyttämään Ravelrya, ja sitä kautta löysin tieni Swallowtail Shawlin ohjeen (pdf) luo.



Noin 70 g lankaa muuntui muistaakseni 4 mm puikolla 140 x 65 cm kokoiseksi kolmiohuiviksi, joka kävi ennen pingotusta huuhteluainevedessä pehmenemässä. Malli on ihastuttavan herkkä ja sisäreunuksen "kielorivit" kruunaavat lopputuloksen; vain orientoituminen pingotukseen otti monta viikkoa. Vasta eilisen konfirmaatiopäivän lähestyminen sai tarttumaan viimeistelyvaiheeseen.



Lähikuva pingotusvaiheesta paljastaa yksityiskohtien kauneuden. Nypyt olivat varoitteluista huolimatta kohtuullisen helppoja neuloa, kunhan muisti venyttää silmukat oikealla puolella tarpeeksi löysiksi, jotta nurjalla viiden silmukan neulominen nurin yhteen onnistui. Aivan tasalaatuisia nypyt eivät ole, mutta sitä ei kauempaa huomaa.


Olen myyty Evelyn Clarkin huivien edessä. Ensimmäisenä ihastuin Shetland Triangle Shawliin (yhdenlainen versio vaikkapa täällä), mutta sen tekeminen olisi vaatinut Wrap Style -kirjan hankkimisen. Harkitsin vakavasti kirjan tilaamista, mutta se on toistaiseksi jäänyt, kuten niin moni muukin hankinta (ostoslistalla voisi olla myös 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin; sen tosin sain kirjastosta lainaan).


Blogiani pidempään seuranneet arvannevat, mitä nyt seuraa: kortti.



Virkatun tytön malli on Kauneimmat Käsityöt 5/1989 -lehdestä, sininen lanka tästä vaihtokaupasta ja valkoinen lanka sekä rusettinauha tästä, koukku 1,00 mm valkoiselle ja 1,50 mm siniselle langalle. Korttipohja on kierrätyspahvia, paperi erään kirjoituslehtiön kantta (niille papereille muuten printtasimme vuonna 2001 läheisimmille sukulaisille ja ystäville lähetetyn ilmoituksen naimisiinmenostamme) ja kukat Eijalta. Kortti ehti olla kukkia vaille valmiina muutaman päivän ja harmittelin jo, etten keksi "sitä jotakin puuttuvaa" täydentämään korttia - kunnes Eijan lähettämä askartelupaketti ratkaisi koko ongelman.


Tähän rippilahjaan olen korttia myöten todella tyytyväinen. Innostuin lopullisesti huivien neulomisesta, joten voi olla, että niitä tulee jatkossakin neulottua - ainakin lahjoiksi. Ehkäpä joskus opin itsekin käyttämään hartiahuiveja.

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Kolmas Etiopia-nuttu


Koska olin alunperin ajatellut Purkuprojekti vol 2:n langat nimenomaan Etiopia-nuttuihin, päätin omaatuntoani rauhoitellakseni tahkota Tennesseestä ainakin yhden nutun, olinhan jo ehtinyt tärvätä valtaosan langoista palakasseihin.



Tiukkaa teki ja tylsää oli, ei voi mitään. 3 mm puikolla purkuoranssista ja lahjoitusvalkoisesta, oranssin loputtua ennen viimeistä raitaa myös lahjoitusvaaleanpunainen tuli käyttöön. Tulin taas siihen loppupäätelmään, etten erityisemmin pidä puuvillalankojen neulomisesta. Sitäpaitsi tämä nuttumalli nyt sattuu mielestäni olemaan paitsi pitkäveteinen neulottava, myös melkolailla ruma - ainakin kaikenlaisista epämääräisistä jämälangoista kyseenalaisen esteettisen silmän omaavan tekemänä. Vaikka minulla taitaisi tuolla olla vielä yhden nutun ainekset kasassa, en ole ollenkaan varma, jaksanko tämän mallin pariin enää palata. Ainakin jonkin sortin tauko nuttuneulonnassa lienee paikallaan.

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Pikkuneidin pitsikassi


Olen tainnut aikaisemminkin todeta, että minulla on päähänpinttymä kasseista. Niinpä visioin yhdestä lahjoituslankanöttösestä pitsipalakassia ystäväni nuorimmalle tyttärelle 3-vuotislahjaksi. Syntyi tällainen versio:



Kukkapitsineliön ohje on täältä, lankana tuntematon puuvillanöttönen (jokin näistä), virkkuukoukussa kokoa 1,5 mm. Lanka loppui viimeisen palan viimeisellä kerroksella, joten jouduin valikoimaan jämälangoista lähimmän korvaavan langan. Erottuuhan se, jos osaa katsoa, mutta harvempi kuitenkaan kassia niin tarkasti tutkii. Sisälle ompelin vetoketjullisen kassin ystävän lahjoittamasta lakanakangastilkusta, vetoketju on puolestaan naapurini loputtomista varastoista. Kokoa tällä kassilla on noin 20 x 20 cm, joten se on mukavasti suhteessa saajansa kokoon.


Pidän lopputuloksesta varsin paljon. Niin piti kuopuksenikin, joka kassin nähtyään koppasi sen mukaansa ja täytti autoilla sanoen "mun kassi". Heti silmän välttäessä siirsin kassin kaapin uumeniin, jotta se olisi vielä marraskuussakin synttärilahjakunnossa.

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Kauppakasseja


Ystäväni toivoi saavansa käytöstä poistetusta vauvalakanasta kauppakassin. Minä tein työtä käskettyä:


(nämä kuvat ovat kadonneet johonkin)


Lakana riitti tarkalleen kahteen kassiin, mitään ei käytännössä jäänyt yli. Koska en tullut kysyneeksi, pitääkö hän enemmän pohjasta muotoillusta vai muotoilemattomasta mallista, jätin toisen kassin suoraksi. Ensin pohdin kassien vuorittamista valkoisella lakanakankaalla, mutta kuosikangas oli ilmeisen paljosta käytöstä huolimatta niin napakkaa, että uskoisin kassien kestävän vähän raskaampiakin ostoksia repeytymättä.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Toinen kesäinen palakassi


Purkuprojekti vol 2:sta jäi ensimmäisen kassin jälkeenkin houkutteleva kasa lankaa. Koska myös Navettakissa oli ilmaissut valmiutensa vastaanottaa purkulangoista virkatun kassin, päätin tehdä Eijan kassin seuraksi toisen samanmoisen ja lähettää sen pahaa aavistamattomalle Navettakissalle. Punaista lankaa ei enää ollut, joten se korvautui valkoisella, minkä vuoksi pelkäsin kassin jäävän pliisuksi. Onko se sitä, päättäkää itse:



Tuuri kävi tälläkin kertaa: valkoinen purkulanka olisi loppunut viime metreillä kesken, mutta onneksi ystäväni taannoisessa lahjoituslankaerässä oli nöttönen täsmälleen samansävyistä luonnonvalkoista Tennesseetä. Sekään ei olisi luultavasti riittänyt sankoihin, joten tein ne suosiolla oranssista langasta.


Vaan topilta tuo kassi edelleenkin näyttää.