Reunalla

Aina siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran näin kuvan General Hogbufferin Norse-sukista, olen leikitellyt ajatuksella omasta mallista, jossa kantapään lisäykset olisi ripoteltu kirjoneuleen sekaan. Siinäpä sopiva haaste yhdeksi kirjan malliksi, ja niin syntyi Reunalla. Sain ujutettua samaan malliin vielä yhden suosikkikirjoneule-elementeistäni, eli sen, että varren alun taustaväri muuttuu kirjoneuleen kuvioväriksi.

Kuva: Kati Länsikylä

Yllä oleva kuva, joka on kirjassa rajattu hieman toisin, on yksi ehdottomista suosikeistani koko laajassa kuvasarjassa. Siinä sukat ovat keskiössä, todellakin reunalla, mutta taustakaan ei ole mitäänsanomaton. Kuva, jota voi tuijottaa vaikka kuinka kauan - ja samalla kuva kertoo paljon itse sukkamallista. Lankoina tässä ensimmäisessä malliparissa on käytetyt iKKen Glitter Sockia värissä Ivory (norsunluunvalkoinen), KVG Woolworksin merinosukkalankaa värissä True Blood (verenpunainen) ja Lanitium ex Machinan Basic Sockia värissä Foliage (ruohonvihreä).

Siinäpä vielä oma pikaräpsyni kantapään lisäyksistä, jotka sijoittuvat kirjoneulekuvion väleihin sukan/kantapään takana.

Toisenkin väriversion halusin neuloa, kun Lanitium ex Machinan Glitter Sock värissä Destinations Vancouver ja Basic Merino Sock värissä Waste Lands alkoivat huudella toistensa nimeä. Siihen kimppaan oli luonnollista tuupata vielä vähän lisää glitteriä eli iKKen Glitter Sockia värissä Ivory.

Kuva: Kati Länsikylä

Ihan hauska, sellainen retrohenkinen väritys, ja samalla tuli testattua oma ohje uudemman kerran. Tämäkin malli on melko helposti muunneltavissa perinteisemmäksi vaihtamalla kantapääksi yksivärisen ranskalaisen ja sijoittamalla kavennuskiilan jalkapohjan keskelle, kuten monissa kirjoneulesukkamalleissani on tehty. Kukaan ei estä vaihtamasta nirkkoreunaakaan perinteiseen joustimeen, jos taittoreunan ährääminen tuntuu liian työläältä.

Ei kahta ilman kolmatta, joten pyöräytinpä vielä XL-koon sukatkin samalla mallilla.

Näissä anopille syntymäpäivälahjaksi menneissä sukissa ainakin harmaa ja musta lanka olivat Novita Venlaa, valkoinen luultavasti Regiaa tai Jawollia. Tällainen väliaikaisella aloituksella tehty ja työn edetessä yhteen neulottu taittoreuna kyllä sopii ikääntyvien ihmisten sukkiin, sillä se on takuuvarmasti joustava toisin kuin tavallinen silmukoiden luontireuna tai taittoreunan kiinnittäminen ommellen.

Palanen kauneinta

Jo kauan ennen sukkakirjaprojektia olin kehitellyt kirjoneulemallia, johon voisi yhdistää helmiä. Koska helmet ovat melko epäkäytännöllisiä sukan terässä, päätin suunnitella terästä yksivärisen ja sileän sukan, jossa olisi jotain pientä jekkua kantapäässä ja itse näyttävin osuus varressa. Niin sai alkunsa Palanen kauneinta -nimen saanut sukkamalli, jonka kirjoneulekuvion alkuidea on vanhasta ruotsalaisesta kirjontakirjasta. Ohjeen kirjoitus jäi puolitiehen kaikenlaisten pienten hankaluuksien vuoksi, mutta kirjaa varten päätin selättää haasteet ja toisaalta hyväksyä malliin jääneet puutteet.

Kuva: Kati Länsikylä

Tämä malli neulotaan varpaista varteen, mutta aivan yhtä hyvin sen voin kääntään neulottavaksi varresta varpaisiin. Kantapäässä on ensin jalkapohjan puolella leveä käännös, jossa lisätään silmukoita, minkä jälkeen lisätyt silmukat kavennetaan pois joustinneuleisen kantapääkiilan myötä. Kukaan ei kiellä neulomasta kantakiilaakin sileänä neuleena, mutta minä halusin kantapäähän samaa joustinneuletta kuin sukan suuhun - näin sieluni silmin, miten näitä sukkia käytettäisiin hollannikastyyppisten kenkien kanssa.

Kirjoneuleeseen on sijoiteltu helmiä tuomaan vähän bling blingiä:

Kuva: Kati Länsikylä

Ihan yhtä hyvin helmet voi jättää pois, kirjoneule toimii mainiosti ilman niitäkin. Kokoja malliin on sarjoitettu kolme (64, 68 ja 72 s), mutta nuo silmukkamäärät tarvitaan lähinnä kirjoneuleosuutta varten, muuten kokoa voi säätää mielensä mukaan. Kantapään malli on helppo vaihtaa ihan miksi muuksi tahansa oman mielen mukaan.

Kelta-vihreä-valkoisissa sukissa on käytetty Louhittaren Luolan Väinämöistä värissä Sahrami (lämpimänkeltainen), iKKen BFL Sockia (uniikkivihreä) ja valkoista DROPS Fabelia sekä meripihkan värisiä tsekkiläisiä siemenhelmiä kokoa 8/0.

Kun vihdoin sain kasattua ensimmäisen ohjeraakileen, päätin neuloa toisetkin sukat. Tällä kertaa käytin iKKen BFL Sockia värissä October Rust (ruskeankirjava), KVG Woolworksin merinosukkalankaa värissä Curry (sinapinkeltainen) ja iKKen Glitter Sockia värissä Ivory (norsunluunvalkoinen) sekä harmaita siemenhelmiä.

October Rust ja Curry ovat aivan käsittämättömän kauniita syysvärejä. Kirjavan langan kanssa sileä kantakiila olisi ollut ehkä kauniimpi, mutta tein kuitenkin oman ohjeeni mukaan ihan kirjaa varten.

Jos nyt suunnittelisin tätä mallia uudelleen, muttaisin kantapään käännöksen silmukkamäärän parittomaksi niin, että saisin kantakiilan joustimesta symmetrisesti 1 otr, 1 n -joustimen ja saman joustimen myös sukansuuhun. Näin joustin myötäilisi kirjoneulekuvion pykäreunaa paremmin. No, näitä suunnittelumokia mahtuu jokaisen reitille, joten jospa tämän pikkuvian kanssa pystyisi elämään.

Tuhansien villasukkien maa

Nyt sitä saa, kauppojen hyllyiltä.

Sain omat tekijänkappaleeni postitse eilen aamupäivällä. Olisi luullut, että puolentoista vuoden työ ja odotus olisi purkautunut helpotuksena tai riemuna, mutta painotuore kirjapino ei aiheuttanut sen kummempia tunnekuohahduksia. Ehkä se johtuu siitä, että tätä on nyt leivottu niin pitkään ja niin perusteellisesti, että fyysisessä kirjassa ei ollut enää mitään uutuudenviehätystä.

Kirja on kaunis, siitä ei pääse mihinkään. Ammattivalokuvaaja Kati Länsikylä ja Petrichor Yarnsin Johanna Ylistö onnistuivat siinä tavoitteessa, jonka heille asetin: neuleohjeen kannalta informatiiviset kuvat voivat olla myös visuaalisesti kauniita. Kirjaan on kuvattu paljon paitsi itse neulomiani, myös testineulojieni sukkia.

Ajattelin esitellä kirjan mallit yhden kerrallaan ja kertoa niiden taustoista ja niistä perusteista, miksi suunnittelin juuri kyseisen mallin. Sillä harvassa ovat ne mallit, joille ei ole jotakin syntysyytä. Olen nimennyt kirjan ja mallit suomalaisen pop-rocklyriikan innoittamana, ja kirjan muissakin tekstiosissa vilahtavat viittaukset poplyriikoihin eivät ole sattumaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä mieltä neulojat ovat kirjastani: onko se vain yksi kolmestatoista tusinassa, vai onko sillä jotakin keskivertosukkakirjaa enemmän annettavana. Minä toivon, että kirjani kestää monellakin tasolla aikaa ja sen mallit inspiroivat omiin sovelluksiin ja jatkokehitelmiin.

P.S. Kirjan malleihin voi tutustua Ravelryssä, klik.