keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Käpysoppaa, aroniakeittoa


Niin vain kävi, että ehdin vielä tänä syksynä kokeilla lankojen värjäämistä kasveilla. Ensimmäisenä porisi käpysoppa.



Mökiltä löytynyt, kolhiintunut ja upeanvihreä emalikattila sopi mukavasti ulkogrillin päälle. Puolittelin melkein sankollisen puistosta kerättyjä männynkäpyjä oksasaksilla ja keittelin niitä kolmisen tuntia, esiliottaa en malttanut. Siivilöin liemen, pistin sekaan 200 g purettamatonta, kasteltua luonnonvalkoista Novita Jussia ja annoin keitoksen muhia ehkäpä tunnin verran. Keittelyn jälkeen langat jäivät jäähtymään pataan, seuraavana aamuna pesin vyyhdit kevyesti käsin villanpesuaineella.



Lopputulos oli jokseenkin beige. Alkuun en osannut päättää, onko väri hieno vai pelkästään likainen, mutta päädyin kuitenkin pitämään väristä pesun ja kuivumisen jälkeen. Kuvassa luonnovalkoista Nallea antamassa käsitystä sävyn voimakkuudesta. Parasta käpysopassa oli sen huumaava kuivan kangasmetsän tuoksu, joka jäi lankoihin pesunkin jälkeen. Vaikka väri jäikin haaleaksi, tuoksu kyllä kompensoi sitä mukavasti.


Käpylankaa piti päästä toki tuoreeltaan työstämään. Syntyi neljännet sukat Joulusukat 2009 -tempaukseen:



Kärjestä aloitetut sukat ovat kokoluokkaa 39-40 (48 s, 3,5 mm puikot ja noin 120 g käpy-Jussia), mallineule on modattu Twinkleberry Sock -sukista (pdf). Näissä sukissa pääsin testaamaan ensimmäistä kertaa pyöreän kantapään neulomista kärjestä aloitettuihin sukkiin. Varren päättelystä tuli joustava, kun käytin Swallowtail Shawlin ohjeen (pdf) päättelytapaa. Neuloin tarkoituksellisesti melko löysää jopa oman mittapuuni mukaan, jotta sukista tulisi mukavan pehmoiset laitosvanhuksen jalkaan. Olen melko tyytyväinen lopputulokseen, vaikka en vieläkään ole ihastunut sukkien neulomiseen kärjestä aloittaen. Hyväntekeväisyyssukkien myötä on kuitenkin mukava kokeilla kaikenlaista uutta, vaikkapa erilaisia kantapäitä.


Värjääminen ei jäänyt käpyihin. Olin hankkinut alunaa, joten päätin testata marja-aronioiden soveltuvuutta siitä huolimatta, että monissa lähteissä mainitaan marjoista saatavan huonosti pysyviä tai vaaleita värjäystuloksia. Keräsin aronioita sen minkä viitsin (olisiko ollut pari-kolme litraa), lisäsin sen verran vettä, että marjat suunnilleen peittyivät ja pistin sopan porisemaan. Melko vähäisellä keittelyllä marjat pehmenivät survomiskuntoon, minkä jälkeen siivilöin liemen, lisäsin noin 15 g alunaa ja sen jälkeen viimeisen luonnonvalkoisen lankani, ylemmässä kuvassa esitellyn Nallen (80 g) vyyhditettynä. Lanka värjääntyi välittömästi tummanvioletiksi, annoin keitoksen kuitenkin muhia lähes kiehumispisteessä arviolta tunnin. Värjäyksen jälkeen huuhtelin ja pesin vyyhtiä villanpesuaineella käsin, kunnes langasta ei näyttänyt irtoavan enää yhtään väriä. Lopputulos ylitti moninkertaisesti ennakko-odotukset.



En ole mikään suuri violetin ystävä, mutta lanka on joka tapauksessa oman mittapuuni mukaan varsin kaunista, aavistuksen murrettua luumun sävyä (vähemmän punaiseen taittuvaa kuin kuvassa). Lopputuloksen nähtyäni pullotin lopun väriliemen säilöön odottamaan, josko minulle joskus päätyisi lisää vähävärisiä lankoja.


Odotan innolla pääseväni ensi keväänä ja kesänä kokeilemaan erilaisia vihreitä, kotinurkilta löytyy ainakin raparperinlehtiä ja lupiineja riesaksi asti. Sienistä taidan pysyä suosiolla erossa paitsi niiden potentiaalisen myrkyllisyyden, myös ikävän hajun takia.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Nokinen Revontuli


Halusin muistaa blogianoppia jotenkin uuden vuosikymmenen täyttyessä hänen elämässään. Jo keväällä päätin neuloa Revontuli-huivin ja kesän alussa sain hankittua Tinttamarellista juuri anopille sopivaa Vironvillaa. Valmista tuli, hyvissä ajoin ennen elokuun puoliväliä tässä tarkentamattomista aikataulukömmähdyksistä johtuen.



Värin myyntinimi oli osuvasti Noki. Se tosin näytti vyyhdillä aivan vanhan intiaanipäällikön hiuksilta muutamine hopeanharmaine suortuvineen. Neuleessa värit kuitenkin liukuvat juuri niin nokisesti kuin nimi edellyttääkin.


Huivi on neulottu 6 mm puikolla, joten siitä tuli varsin ohut; vitosen puikko olisi saattanut olla käsialani ja lanka huomioon ottaen parempi, mutten omista kuin 4 mm ja 6 mm pyöröt kyllin pitkinä (80 cm). Tällä kertaa päättelin reunan joustavasti Swallowtail Shawlin ohjeessa olleella tavalla, joten reunan pingottaminen Batman-viitan tyyliin onnistui ongelmitta. Tai ainakin lähes - pingotusalustana käyttämäni vuodesohvan patja ei tahtonut riittää mitoiltaan huivin pingotukseen, kärkiväli kun olisi venynyt helpostikin yli kahden metrin. Langankulutusta en ole saanut mitattua, noin 220 g:n vyyhdistä jäi reilusti yli, joten luulisin huivin painavan selvästi alle 200 g.


Olen tyytyväinen lopputulokseen, mutta koska viimeiset kerrokset alkoivat tuntua enemmän urakoinnilta kuin huvilta, jätän toistaiseksi varastoissa olevan vihreäsävyisen Vironvillan lepäämään enkä ihan heti aloita ainakaan uutta Revontulta.


Niin, teinhän minä tietysti kortinkin.



Hopeahileinen pahviovaali ja ruskea korttipohja ovat joko Eijalta tai jostakin lahjoitusvaihdosta saatu. Isomman virkkauksen malli on kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin (tosin lisäsin malliin uloimmaksi kiinteitten silmukoiden ja nirkkojen kerroksen), pienemmän kukan malli on omasta päästä. Lankana on näistä lasinalusista jäänyt nöttönen. Omasta mielestäni kortti onnistui vallan mainiosti.


Koko blogiperhe onnittelee syntymäpäiväsankaria!

torstai 24. syyskuuta 2009

Kolmas satoviikko


Sukkasadon pakollinen viikkoraportti sisältää tällä kertaa kaksi paria Joulusukat 2009 -tempaukseen:



Miesten perussukat noin kokoa 43-44 (54 s, 3,5 mm puikot ja noin 140 g Seiskaveikkaa), malli sama kuin edellisen viikkoraportin miestensukissa, reilusti pidemmillä varsilla tosin. Tämä lanka on peräisin ensimmäisestä purkuprojektista, jonka langoista olen aikaisemmin neulonut jo paidan ja sukat. Näihin sukkiin kului käytännössä loput langasta, vain pienet nöttöset jäi mahdollisesti patalappuvirkkauksiin. Jostain syystä pidän kovasti näistä sukista, tuovat edelleenkin mieleen rannikkoseudun kalastajat.



Naisten sukat noin kokoa 38 (48 s, 3,5 mm puikot ja 100 g Seiskaveikkaa). Mallineuleen olen joskus napannut muistiinpanoihin netin syövereistä laittamatta alkuperäistä lähdettä muistiin; modasin tosin ohjetta, jotta sain kuviosta mielestäni symmetrisen. Lanka on alunperin MinnaN:n huolella säilömää juhlavuosikertaa 1992.


Paksuja sukkalankoja riittää yhä, joten eiköhän seuraavakin viikkoraportti sisällä lähinnä näitä lahjoitussukkia. Jossain vaiheessa on luvassa myös viimeistelty versio näistä sukista, joiden nimikin alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Näyttää siltä, että ihan pientä palkintoa on luvassa sille, jonka ehdotuksen pohjalta lopullinen nimi on muotoutumassa. Tosin ehdotuksia otetaan edelleen avoimin mielin vastaan!

maanantai 21. syyskuuta 2009

Tiskirättejä virkaten ja neuloen


Minussa ja sisaressani virtaa sama ekohenkinen veri. Niinpä sisareni luona kyläillessäni silmiini pisti paitsi sisustuksen myös ekologisuuden kanssa riitelevät ostotiskirätit. Siltä istumalta päätin työstää hänelle keittiön sävyihin sopivat kestävät, pestävät ja imukykyiset luutut. En lähtenyt metsästämään erikoislankoja, vaan valikoin ruokakaupan vieressä olleesta lankakaupasta Novitan Luxus Cottonin, jonka vyötteessä vilahtavat luksuksen lisäksi termit eko ja luomu - täydellinen valinta siskoani ajatellen siis.



Mieleni teki kovasti virkata ja päädyin testaamaan ihastuttavaa mallivirkkausta kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin. Valitsin koukun kooksi 4 mm toivoen, että rätistä tulisi sillä tarpeeksi harva kuivuakseen säädyllisessä ajassa. Ripustuskoukut virkkasin sillä ajatuksella, että rätit voisi helposti nostaa kuivumaan kuivauskaapin ritilään pujotettuihin S-koukkuihin. Jos nämä osoittautuvat liian paksuiksi tiskirättikäyttöön, voihan niitä käyttää pannulappuina tai -alusina. Mallivirkkaus on joka tapauksessa minusta todella kaunista - ja mielenkiintoista virkata. Lankaa kului kumpaankin rättiin vähän vaille 30 g - joka tapauksessa yksi kerä ei aivan riittänyt molempiin rätteihin.


Eihän kahdella rätillä pääse kuin alkuun, joten katsastelin sillä silmällä neulottujen tiskirättien malleja. Ravelryn kautta löytyi Windmill-rätin ohje, jota sovelsin itselleni mieluisampaan muotoon:



"Tuulimylly" (joka tässä muodossa muistuttaa enemmänkin kukkaa) on neulottu Luxus Cottonista 4 mm puikoilla, lankaa kului vähän yli 30 g. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen neuloin uloimmatkin silmukat ainaoikein-neuletta ja lisäykset tein kiertäen välttääkseni reikärivin. Illan hämärissä liitin päät vahingossa yhteen oikealta puolelta ommellen, onneksi saumasta (kuvassa keskeltä alaspäin) tuli jokseenkin katseenkestävä. Pidän kovasti tästäkin mallista, joka oli helppo ja nopeatekoinen. Ehkäpä jaksan tikutella toisenkin samanlaisen jossain vaiheessa, lankaa kun on vielä jäljellä pari kerää.

torstai 17. syyskuuta 2009

Toinen satoviikko


Syyskuu taittuu tiiviisti sukkien neulomisen merkeissä. Isäni kaipasi paksuja, mutta lyhytvartisia mökkisukkia. Tuli tällaiset:



Koko noin 42 (54 s; 3,5 mm puikot ja noin 110 g Seiskaveikkaa). 2 o, 1 n -joustinneuletta on varren lisäksi terän päällä ja kantalapussa, kantapää on ranskalainen ja kärjessä sädekavennus. Varsi on kuulemma "vähintäänkin riittävä", vaikka minusta se on ihan nysä - tykkään neuloa villasukkiin reilut varret. Vihreä 7V-jämä kului raitoihin kokonaan, harmaata jäi noin 50 g tuleviin sukkaprojekteihin.


Sukkasadon aluksi asetin tavoitteeksi neuloa vähintään joka toiset sukat hyväntekeväisyyteen. Isän sukkien jälkeen olin pahasti jäljessä aikataulusta (yhdet hyväntekeväisyyssukat vs. kolmet muut), joten oli korkea aika kiriä kohti tavoitetta.



Joulusukat 2009 -tempaukseen syntyi Uhoavan Gnun Kerttu-sukat 100 g:n kerästä Novita Jussia 3,5 mm puikoilla; lanka riitti noin koon 38-39 sukkiin. On mukava ajatella, että jokusen kuukauden kuluttua sukat lämmittävät jonkun laitosvanhuksen jalkoja ja ehkä mieltäkin. Paikallinen hyväntekeväisyyskohde tuntuu vaihteeksi erityisen hyvälle.


Vaan kylläpä sukat valmistuvatkin sukkelaan paksusta langasta paksuilla puikoilla! 3,5 mm puikoilla onkin tarkoitus pitää koko ajan hyväntekeväisyyssukkia ja siinä ohessa neuloskella ohuemmilla puikoilla lahja- ja testisukkia. Tekisi mieleni asettaa uusia tavoitteita kuten esimerkiksi kahdet sukat viikossa, mutta se lienee turhaa stressaamista - teen sen, mikä hyvältä tuntuu, sillä neulominen on ennenmuuta nautintoa ja mielenrauhaa varten.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Anarkiaa!


Virkkausringissä lähti elokuussa käyntiin graffititempaus, jonka tarkoituksena on virkata vapaalla assosiaatiolla johonkin julkiseen paikkaan kiinnitettäviä "graffiteja" ilahduttamaan ohikulkijoita. Ajatus neule- ja virkkausgraffiteista oli pyörinyt mielessäni jo pidempään, mutta vasta yhteistempaus sai minut tuumasta toimeen.


Kotikatumme päättyy kääntöpaikan päässä olevaan puomiin, jonka tarkoituksena on estää läpikulku moottoriajoneuvoilla. Talvella puomi on useimmiten auki aurauskalustoa varten, mutta kesäisin sen ohi kulkee kevyttä läpikulkuliikennettä moneen suuntaan. Siinäpä oiva kohde, jota pystyn tarkkailemaan päivittäin kotipihasta käsin - talvella portti näkyy keittiön ikkunastakin. Graffitin ompelin keskelle puomia, sopivasti etenkin lasten katseen korkeudelle.



Myönnän valinneeni kaikkein karmeimmat jämälangat ja -napit, jotta mielipaha mahdollisesta vandalismista minimoituisi. Rumahan siitä tuli, mutta seuraavasta graffitista tuli sentään vähän kauniimpi:



Tämä graffiti on kiinnitetty leikkipuiston roskiksen tolppaan. Roskis itsessään on leikkipuistoon päin, mutta graffiti onkin tarkoitettu näkyväksi nimenomaan kevyenliikenteenväylää pitkin ohikulkeville.



Graffiteissa on se oivallinen puoli, että niihin saa mukavasti kulutettua pieniäkin jämälankanöttösiä ja onnettomimpia jämänappeja, joista ei juuri muuhun olisi.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Jämälankavirkkuita


Olemme kaivanneet jotakin perheen yhteistä harrastusta. Mies sen keksi hankittuaan jokunen viikko sitten uuden leikkikalun: puhelimen, jossa on GPS. Sille luonnollinen jatkumo on tietysti geokätköily. Innostuin ajatuksesta heti, vaara koukuttua patologisesti kätköilyyn on suuri. Minä näin jo sieluni silmillä meidät perustamassa uutta kätköä miehen synnyinpaikka-kunnalle, joka on vielä aiheen suhteen miehittämätöntä aluetta (sen sijaan omassa syntymäkunnassani, joka on vielä anoppilapitäjääkin pienempi, on jo kolme kätköä) - ja tietysti kätkössä olisi jokin käsin tehty aarre (varsinaiseksi travelbugiksi sitä ei ehkä voine kutsua). Ennen kuin ensimmäistäkään kätköä oli käyty loggaamassa, olin jo tehnyt koeversion aarteesta.



Se on olevinaan (kelluva) avaimenperä, tosin vielä ilman varsinaista avainrengasta. Se on virkattu jämälangoista 2,5 mm koukulla ja sen sisällä on suklaayllätysmunan muovinen sisusmuna. Keltainen muovi paistaa helposti läpi virkkuusta, joten tästä saisi helposti mansikan virkkaamalla kuorensuojuksen punaisesta langasta. Vaikka tällainen ei geokätköön soveltuisikaan, prototyyppi osoitti kuitenkin itse idean toimivaksi. Niinpä virkkasin punaisista jämälangoista joulukuusenkoristeita:



Neljässä lankana Tove (virkkuukoukku edelleen 2,5 mm) ja yhdessä Regia Silk. Tovesta tehdyt kävivät hakemassa huopumista pesukoneessa, vaikkakin virkkuu oli sen verran napakka kuoren päällä, ettei varsinaista kutistumisvaraa ollut paljonkaan. Näihin on tarkoitus lisätä vielä siimaa ripustuslenkiksi. Pallosia olisi voinut koristella kirjomalla, helmin, raidoituksella, ihan miten vain, mutta itse olen yksinkertaisuuden ystävä.


Muutakin jämälankailua on tullut harrastettua, virkkasin nimittäin pari puuvillalankaista pikkukukkaa HenNikselle vaihdossa trikoopaloihin - kukat lähtivät hänen matkaansa melkein suoraan koukulta, joten niitä en kuvannut. Sen sijaan tilaukseen jäänyt "Irlannin ruusu" kirjasta 201 ideaa pieniin ja suurin virkkaustöihin valmistui myöhemmin ja odottaa vielä toimitusta:



Kukasta tuli iso, mutta ei aivan yhtä kolmiulotteinen kuin esikuvansa, johtuneeko paksuhkoista villasekoitelangoista (ohuemmissa jämälangoissa ei ollut enää retrovärejä jäljellä) ja isosta (4 mm) koukusta. Toivottavasti tälle löytyy kuitenkin käyttöä.

torstai 10. syyskuuta 2009

Satokauden avaus


Sukkasadon ensimmäisen viikon saldoksi muodostui kohdallani kolme paria sukkia:



Vauvan sukat ovat ns. Tuulan sukat, tosin hieman erilaisin kerrosmäärin, kun mökillä ei ollut ohje mukana enkä tietenkään muistanut kerrosmääriä tarkalleen oikein. Lankoina Fortissima Sockan ja Rheumawollen jämiä, puikot 2 mm. Nämä menevät itseoikeutetusti hyväntekeväisyyteen.


Vaaleanvihreät ovat Ne Mallineulesukat, joista sain lähetettyä ohjeen tarjolle Ullaan juuri ja juuri deadlineen mennessä. Enää tarvitsee jännittää, ylittääkö mallini ollenkaan julkaisukynnystä. Mikäli ei, esittelen sukat paremmin itse ja laitan ohjeen jakoon omaan blogiini, sen verran suuren työn tein ohjeiden kirjoittamisessa - ja sen verran tyytyväinen olen itse lopputulokseen. Lankana hiljattain esitelty Vuorelman Veto, jota upposikin koon 38 sukkiin 2,5 mm puikoilla neulottuna hitusen yli 100 g - onneksi vyyhdissä oli virheellisesti 20 g ylimääräistä!


Tummanruskeat ovat mukaillut Petäjät Ullasta, koko kapea 42 (48 s, 3 mm puikot) ja kulutus 110 g Seiskaveikkaa. Kylläpä 7V tuntuikin karkealle ja järkyttävän karvaiselle langalle Veto-langan jälkeen! Toivottavasti 13-vuotiaalla kummipojallani on näille kuitenkin käyttöä, häntä ajatellen kun neuloin vartavasten kapeat sukat.


Ennen sukkasatoa neuloin jo ensimmäiset protoversiot Salaisista Sukista:



Lankana vanha ja ehdottomasti nykyistä ohuempi (ja parempi) Nalle, alunperin MinnaN:n varastoissa hyvin marinoitunut vuosikertalanka. Näissä oli turvalliset 60 s, 2,5 mm puikoilla lankaa kului noin 80 g. Oikeastaan malliin sopisikin hiukan ohuempi lanka kuin Vuorelman Veto (Vetoa varten jouduin vähentämään silmukat 56:een): tämä vanha Nalle oli oikein oivallista, mutta vyötteettömänä ja auttamattoman vanhana lankana alkuperäistä mallisukkaparia oli mahdoton tarjota Ullaan. Niinpä tein protosukista vähän isommat ja annoin ne jo äidilleni.


Sosiaalinen omatuntoni kolkuttaa, sillä tavoitteenani oli neuloa vähintään joka toiset sukat hyväntekeväisyyteen Sukkasadon aikana. Nyt jonossa on kuitenkin paitsi kaksi omaa uutta mallia, jotka kutkuttavat mieltä, myös puolentusinaa sukkaparia sukulaisille. Yhtäkkiä sukkalankalaatikkoni sisältö ei näytäkään loputtoman riittoisalta, vaan joudun todenteolla miettimään jopa lisälangan hankkimista - ensisijaisesti tietysti yritän haalia muiden hyljeksimiä lankoja vaikkapa vaihtokaupoilla.


Sitäpaitsi mökiltä löytyi joutava 10 litran emalikattila ja äidilläni olisi ainakin puoli kiloa luonnonvalkoista purku-Seiskaveikkaa täysin joutavana. Marja-aroniatkin ovat kypsyneet ja puisto on täynnä männynkäpyjä. Vielä tarvittaisiin alunaa ja toinen iso kattila. Ei liene vaikea arvata, mitä sen jälkeen alkaisi tapahtua...

maanantai 7. syyskuuta 2009

Pikkutytön tunikamekko


Lunastin taannoin 600 g Tikrun mamin laatikoissa marinoituneita Novitan Suvi-lankoja (100% puuvilla). Langoista 200 g oli lohenpunaista, joka aiheutti väistämättä epämiellyttäviä takaumia (varhaisiin) teiniaikoihini. Niinpä olinkin äärimmäisen kiitollinen, kun eräs ystäväni lankojani penkoessamme totesi spontaanisti: "aivan meidän keskimmäisen neidin väristä lankaa!" Siispä jotakin hänelle!


Malliksi valikoitui Novitan kesän 2009 numerosta mekko, jonka arvelin soveltuvan Suville, vaikka alkuperäinen versio olikin neulottu Bambusta. Langat ja 60-senttinen 3,5 mm pyöröpuikko lähtivät reissuneuleeksi mökin kautta suuntautuneelle rentoutusviikonlopulle, jonka aikana helma neuloutuikin reilusti yli puolivälin, vaikka jouduin kertaalleen purkamaan aloituksen, ensin liian suurena ja toisen kerran havaittuani silmukoitten kiertyneen "möbiukselle".


Lopulta tuli valmista, vaikka puurtamisen puolelle tämäkin työ tahtoi kääntyä:



Tarkoituksena oli tehdä noin 100-110 cm kokoinen tunika/mekko, mutta jouduin puikon koon ja langan huomioituani valitsemaan pienimmän koon (70 cm) silmukkamäärät ja siirtymään yläosassa 3 mm puikkoon. Helmaa neuloin niin pitkään kuin lohenpunaista lankaa riitti, miehustaan riitti 50 g:n kerä valkoista. Hihansuihin ja kauluksen reunaan virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita, koristeeksi kiinnitin virkatun lehtikoristeen. Tästä puuttuu vielä (valkoinen) satiininauha helman yläreunasta, sen joudun näillä näkymin perätin ostamaan. Toivottavasti mekko on mieluinen saajalleen; ehkä annan sen jo jouluna, vaatineehan tuo joka tapauksessa jonkinlaisen paidan alleen eikäpä kokonaisuus pahastune sukkahousuista/legginseistäkään.


Suvia jäi vielä 150 g valkoista ja 200 g kauniin vaaleanvirheää. Vihreälle on jo suunnitelma, valkoinen jäänee odottelemaan ensi kesän inspiraatioita.

torstai 3. syyskuuta 2009

Viimeistelyharjoituksia


Sukkasato ja omat uudet sukkamallit antoivat minulle oivan tekosyyn tilata viimeinkin Vuorelman Vetoa kokeiluun:



Ihanat, herkullisenväriset vyyhdit okrankeltaista (181; hieman kuvaa keltaisempi) ja vaaleanvihreää (830) lankaa, jonka ensituntuma oli lupauksiaherättävä. Punnitus osoitti vihreään vyyhtiin karanneen parikymmentä ylimääräistä grammaa, kiitos siitä Vuorelmalle! Tilauskynnys oli poikkeuksellisen matala, sillä verkkopankista suoraan maksettuna tilaukseen ei tullut toimituskuluja lainkaan. Minulle, joka tilaisin mielelläni vain vähän kerrallaan, sillä on suuri merkitys. Ihmettelen tosin, miten moinen voi kannattaa, sillä oman tilaukseni (yht. 11 €) postikulut olivat olleet 6,70 €!


Elokuun viimeisenä iltana valmistauduin tulevan kahden kuukauden sadonkorjuuseen kerimällä vyyhdit:



Kyllä, minulla on nyt kerin-/vyyhdinpuut (kumpi lienee oikea termi)! Hoksasin antaa toimeksiannon pk-seudulla asuvalle blogikälylleni, joka kiertelee säännöllisesti kirppareilla: tämän aarteen hän oli lunastanut minulle kolmella (!!!) eurolla. Kerijälaite puuttuu vielä, sen löytymistä (kirpparilta) odotellessa kerin langat käsin:



Jostain blogista nappasin taannoin loistavan vinkin, jonka avulla on helppo keriä käsin sisältä juoksevia keriä. Itse taitoin vessapaperirullan hylsyn kasaan, leikkasin reunaan viillon, johon pujotin langan alun ja sen jälkeen keriminen sujuikin rattoisasti. Hylsy oli helppo vetäistä irti kerän sisältä ja viiltoon jemmatusta langanpäästä oli helppo lähteä vetämään lankaa kerän kimpoilematta holtittomasti. Kerin molemmat vyyhdit valmiiksi kahdelle suunnilleen samanpainoiselle kerälle sukkaprojekteja ajatellen; eipä kokonainen vyyhti olisi yhden pikkuhylsyn päälle sopinutkaan, siihen olisi tarvittu talouspaperirullan hylsy. Pari ensimmäistä kerää meni opetellessa, okranvärisen vyyhdit keriytyivät jo selvästi sievemmiksi pallosiksi.


Tästä on hyvä polkaista mallisukkien neulonta käyntiin, vaikka pahoin pelkään, että Veto on sittenkin hieman liian paksua alkuperäissuunnitelmiin nähden.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Minä voitin!


Eilen se kolahti postiluukusta, elämäni ensimmäinen blogiarvontavoitto! Eijan Puuropata ja ompelukori täytti vuoden heinäkuussa ja minä olin toiveikkaiden mukana onnittelemassa. Kyllä kannatti, palkinto oli napakymppi! Valtaisan iso kiitos Eijalle, palkinnon sisällöstä todella huomasi, että olit paneutunut saajan toiveisiin perusteellisesti. Uusin Moda (näyte-/lahjalehti) tuli samana päivänä ja vaikken yleensä Modasta mitään itselleni mieluista löydä, on käsityölehden selailu aina mukavaa.



Eijan paketista löytyi siis suloinen kortti, Nora Robertsin pokkari, tiskirätti ja palatossut. Värit olivat niin minua, rättiä en varmaan raaski käyttää, vaan ripustan keittiöön koristeeksi. Palatossuja olen itse suunnitellut tekeväni "sitten joskus", nyt ei tarvitse, kun Eija teki ne puolestani!



Palatossut ovat aivan ihastuttavan väriset, pehmoiset ja täydellisen kokoiset. Ne oli pakko vetäistä heti tuoreeltaan työpäivän turvottamiin (huomaa sukkien jättämät painaumat) ja karvaisiin (kesä on ohi, mitäpä sitä enää höyläilemään) jalkoihin. Siinäpä ne sitten pysyivät koko illan ja yön. Ihanat!


Ihan erityisesti arvostin sitä, että pokkari oli kierrätetty (minultakin se lähtee lukemisen jälkeen kiertoon) samoin kuin lähetyksen pakkaus. KIITOS Eija!


Voi että voitto lämmitti, monessakin mielessä!

tiistai 1. syyskuuta 2009

Tunnustan


Näin sukkasadonkorjuun ensimmäisenä päivänä lienee sopiva aika sukka-aiheiselle tunnustukselle.


Olen tainnut jäädä koukkuun sukkien suunnitteluun. En omista ensimmäistäkään sukkakirjaa, mutta niin paljon olen Blogistaniaa haravoinut, että olen imenyt itseeni paljon vaikutteita. Valtaisasta ilmaisten mallien tarjonnasta huolimatta minun on ollut aika vaikea löytää malleja, jotka todella kolahtavat - siispä yrittämään itse. Heti ensimmäisestä mallista tuli itselleni niin mieluinen, että yrittänen kirjoittaa siitä pikkuhiljaa ohjetta tarjolle Ullaan, joten jääköön ne sukat toistaiseksi esittelemättä. Toisetkin "omasta päästä" -sukat ovat jo ehtineet valmiiksi asti, ne paljastettakoon kuvin samantien:



Koko sukka-Blogistania kiertää, niinpä minäkin. Sukat on neulottu tummanpunaisesta (kuvaa selvästi tummemmasta) Gjestal Maijasta 2,5 mm puikoilla ja 54 silmukalla, lankaa kului koon 38 sukkiin melko tarkalleen kaksi kerää. Joustinneule on 3o, 1n ja pitsikuvio on reunasilmukat mukaanlukien 10 silmukan levyinen. Kantapäänä ranskalainen, joustinneule jatkuu kavennusten alkuun saakka.



Sukat ovat tietenkin toistensa peilikuvat siten, että pitsi kiertää takaa ulkosyrjän kautta eteen. Kärjessä on nauhakavennus ja viimeiset 14 silmukkaa on päätelty silmukoita jäljitellen. Näiden sukkien innoittajana on tainnut olla selvimmin Cookie A:n Kai Meit, joita olen ihaillut monien blogissa ja joiden mallia pääsin kurkistamaan Sock Innovation -kirjasta reilu viikko sitten pitämissäni "ompeluseuroissa" (jotka keskittyvät pääosin kylläkin neulomisen ympärille) - siihen mennessä tosin omista sukistani oli valmiina jo toinen.


Maija on tähän malliin vähän turhan paksu lanka, sitä paitsi en muutenkaan ole sen kanssa oikein sinut, sillä siistiä en Maijasta tahdo saada millään. Omaan makuuni se on liian löyhäkierteistä ja/tai nihkeää, mutta tähän hätään ei ollut varastoissa juuri parempaakaan tarjolla. Pitsikuvioonkin taidan tehdä vielä muutoksia samalla, kun yritän laskea pitsikuvion loppukavennukset symmetrisiksi molempiin sukkiin. Protosukissa en saanut kaventumaan pitsiä reunaa kohti täysin yhdenmukaisesti muistiinpanoista huolimatta, mutta päätin jättää täydellisyydentavoittelun paremmalle langalle. Olen kuitenkin sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että taidan jatkaa mallin hienosäätöä uusien sukkien parissa. Protosukat menivät siskoni varpaita lämmittämään.


Pahoin pelkään, ettei tämä jää tähän. Sukkasadon aikana (minä vaikutan muuten Hillokellarissa) taidan kuitenkin keskittyä enemmän määrään kuin laatuun, sillä tarkoitus olisi vajuttaa sukkalankalaatikkoa paksumpien lankojen osalta ja samalla tehdä hyvää tuntemattomille viluvarpaille neulomalla sekä Joulusukat 2009 -projektiin että Projekti Villasukkaan.


Haluaisitko muuten ehdottaa sukille sopivaa nimeä? Minulla on jo mielessä yksi nimiehdokas, mutta mieluusti lueskelisin, mitä mielikuvia sukkamalli blogini lukijoille tuo mieleen. Saatan jopa palkita itselleni mieluisimman ehdotuksen...


Edit: Nimiehdotuksia saa tehdä sitä mukaa kun mieleen juolahtaa, deadlineakaan ei toistaiseksi ole.