torstai 26. huhtikuuta 2018

Yhä uudestaan ja uudestaan

Olen täysin pääsemättömissä rakkaudestani sukkalankajämiin. Tällä kertaa kaikki lähti lankavarastoni väli-inventaariosta:


Kuvan vasemmassa yläkulmassa olevassa 11-litraisessa Smart Store -laatikossa olivat (ja ovat edelleen) kaikki alle 50-grammaiset ohuet sukkalankajämäni; kuvanottohetkellä niitä oli melko tarkalleen 500 g. Laatikon alapuolella on kaksi vyyhtiä Riihivillan Aarnia, joka on ainoa lankavarastoni paksumpi lankaerä, loput langat ovat juoksevuudeltaan noin 400-420 m / 100 g. Aarnien alla on pari villa-opossumisekoitevyyhtiä, vyyhti rakkaan ystäväni värjäämää 100 % BFL-villaa sekä kakutettuna huivilangoiksi luokittelemani harmaa merino-kashmir-nylon -sekoite sekä merino-alpakka-nylon -sekoite. Jämälankalaatikon vieressä ylärivissä ovat kaikki teollisesti värjätyt lankani eli kolme vajaata kerää Novita Venlaa, kerä Lang Jawollia ja kerä Novita Bambinoa. Loput vyyhdit ja (täydet sekä vajaat) kakut ovat ohuita käsinvärjättyjä sukkalankoja. Kuvanottohetkellä lankoja oli melko tarkalleen 3,5 kg.

Sinänsä tilanne on parantunut merkittävästi vajaan neljän kuukauden takaisesta vuodenvaihteen inventaariosta: olen saanut neulottua varastostani pois kaikki kasvikuitulangat sekä Aarnia lukuunottamatta kaikki paksummat langat. Noin 300 g olen lahjoittanut pois, lähinnä Tukuwool Sockin ja muiden sport-paksuisten sukkalankojan jämiä sekä pari todella kirjavaa fingering-sukkalankaa. Mutta jämälankalaatikko oli kovin täynnä, joten sille oli pakko tehdä jotain mahdollisimman pian.


Niinhän sitä taas mentiin, perusspekseillä varresta varpaisiin 66 silmukalla ja tällä kertaa kaksi sukkaa yhdellä kertaa. Kokosin yhteen jämälankalaatikon harmaat, keltaiset, valkoiset ja pari vihreää, eikä siihen muuta tarvittu kuin pari iltaa kotona ja yksi koulutuspäivä töissä, kun sukat olivat valmiit. Olen muilta osin erittäin tyytyväinen pikaprojektiini, mutta onnistuin käyttämään loppuun vain varren keskellä olevan harmaan sekä sitä seuranneen hieman tummemman keltaisen; kaikkia muita lankoja jäi vielä joko vähän tai ihan vähän enemmän jäljelle. Vaan eipä hätää: keräsin jo laatikosta harmaitten ja valkoisten jämänjämien kaveriksi mustat ja siniset jämät ja loin silmukat seuraaviin jämälankaraitasukkiin.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Umpu-sukat

Tänä viikonloppuna järjestetään jo seitsemännen kerran savolainen neuleretriitti Kierot Puikot, tällä kertaa Rautalammilla. Minä päätin jättää retriitin väliin, sillä lähden kälyni ja lasteni kanssa muutaman päivän päästä Japaniin, ja tämä viikonloppu on pyhitetty matkavalmisteluille. Niinpä olikin kiva päästä testineulomaan Villaviidakon Emman viralliseksi retriittineuleeksi suunnittelemat Umpu-sukat.


Valikoin langaksi neulojatoverilta yllätysjoululahjaksi saamani Zitron High Twistin, jonka eläväinen harmaa muistuttaa erehdyttävästi käsin värjättyjen lankojen semisolidia väritystä. Lanka on nimestään huolimatta yllättävänkin löyhäkierteinen ja hyvin pehmeä, mutta kuitenkin vahvikkeellinen sukkalanka.

Umpu-sukat neulotaan varpaista varteen, joten en ollut huolissani langan riittävyydestä, vaikka olinkin jo käyttänyt reilut puolet toisesta 50 gramman kerästä, onhan mallissa vain 64 silmukkaa. Vaan jotenkin kummasti lankaa kului odotettua nopeammin, ja lopulta päätin jatkaa joustinta High Twistin loputtua tummanharmaalla Lystigin Merino Sockilla, sillä mitään sopivaa vaaleanharmaata jemmoistani ei löytynyt.


Tämän mallin kantapää taitaa olla ns. fleegle heel, jota olen ajatellut kokeilla jo iät ja ajat myös varpaista aloitettuihin sukkiin - nyt siis vihdoin tulin sen tehneeksi. Kantapäätyyppinä fleegle heel on avara ja se on helppo neuloa, mutta en ole ihan varma, mitä mieltä olisin sen ulkonäöstä näin varpaista päin neulottuna. Oma lankani raidoittui lyhennettyjen kerrosten aikana, mikä korostaa kiilamaista kantakäännöstä omaan makuuni vähän turhan selvästi.

Emma on sen verran kokenut ohjeenkirjoittaja, ettei minulla ollut mitään vaikeuksia seurata ohjetta, vaikkei siinä testineulontavaiheessa ollut yhtään kuvaa valmiista sukista. Oman testiparini pienet palmikonkierrot neuloin toiseen sukkaan peilikuviksi, muuten onnistuin pysyttelemään kiltisti ruodussa. Ehdottomasti kauniit sukat näistä tuli, ja ne löysivät jo onnellisen omistajankin, joten mikäs tässä on fiilistellessä etänä retriittiä samalla, kun suunnittelee veroehdotuksensa korjaamista ja tekee viime hetken matkavalmisteluja.

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Testing testing

Tasaisin väliajoin tarjoudun testineulomaan muiden harrastelijasuunnittelijoiden sukkaohjeita. Alkuvuodesta Sukka-Finlandiastakin tuttu suunnittelija Anna Mäkilä kyseli testineulojia mallilleen, jossa on kirjoneuletta varressa ja pintaneuletta muussa osassa sukkaa. Kuullostaako tutulle? Niin minustakin, joten pitihän se ryhtyä hommiin.

Annan maksuton 100/25-malli on suunniteltu keskipaksuille (sport) sukkalangoille, mutta minulla ei ollut omassa varastossani riittävästi sitä paksuutta, joten neuloin testisukat ohuilla (fingering) langoilla lasten kokoon.


Lankoina käytin harmaata Novita Venlaa, keltaista Jawollia ja valkoista Fabelia. Vasemmanpuoleisen sukan neuloin ensin ja vasta sitten huomasin omaa silmääni hieman häiritsevän kuviokohdistusasian kirjoneuleessa, ja toiseen sukkaan korjasin sen. Kuva on huono, tammikuun pimeillä nopeasti sukanpingottimilla räpsäisty (perheessä kun ei ole enää yhtään lastenkokoista jalkaa, vaikka lapsia onkin), mutta tärkkaan tiiraamalla pienen korjaukseni voi kuviosta bongata. Ohje on oikein mainio, yksivärisen osan pintaneule mukailee kirjoneulen kolmiokuviointia ja se pitää mielenkiintoa yllä terää neuloessa.

Pääsiäisen kunniaksi tarjouduin taas testineulojaksi, tällä kertaa Tiina Väätäisen Essaouira-kirjoneulesukille; tapaus on vielä niin tuore, ettei lopullista ohjetta ole saatavilla julkisesti mistään.


Kuka voi vastustaa suomusukkia? En minä ainakaan! Varrensuussa on valepalmikkoa, ja vaikka yleensä en siitä niin piittaa, tähän malliin se kyllä sopii vähän niin kuin pyrstöksi. Kirjoneulekuvio on helppo oppia ulkoa, kantapää on vahvistettu ranskalainen ja pystyraidallinen kantakiila on piilossa jalkapohjan keskellä. Koska oma visioni oli alusta alkaen hyvinkin kala-aiheinen, valitsin pääväriksi vihreä-ruskeakirjavan Kirjo-Pirkan ja kuvioväriksi Marks&Kattensin luonnonvalkoisen Famen. Tulin neuloneeksi pahuksen löysää, enkä tuodellakaan lähtenyt täsmäämään pohjalangan väritystä samanlaiseksi molempiin sukkiin, mutta sukista tuli silti vallan mainiot - ihan selvästi haukisukat! Tätäkin ohjetta voin lämpimästi suositella, jahka kaima saa sen julkaistua.