perjantai 26. helmikuuta 2010

Lisää arpaonnea ja kerrosmerkkejä


Arpaonni suosi minua taas: voitin Pääasioissa kaikkien hyväntekeväisyyteen neuloneiden kesken arvotut langat:



Kolme kerää keskisinistä SandesGarnin Mandarin Petitiä kutsuvat jatkamaan sytomyssyjen neulomista. Ehkäpä juuri näistä neulon ohuemman Aallokko-pipon ja testaan samalla, kannattaako mallista kirjoittaa ohjetta ollenkaan. Mandarin Petitiä en olekaan koskaan ennen neulonut, mukava päästä kokeilemaan itselle uutta puuvillalankaa.


Ikuisuusprojektin aktiivinen neulominen söi lähes kaikki silmukkamerkkini, kun merkkailin pitkään pyöröneuleeseen erinäisiä kohtia kerrosten laskemisen helpottamiseksi. Niinpä päätin teetättää Tikrunmamilla lisää kerrosmerkkejä omien toiveiden mukaan. Katsokaa ja kadehtikaa (ja menkää sitten tilaamaan omanne Tikrunmamilta):



Ihania, ihania vihreitä, herkullista punaista ja sokerina pohjalla mykistävä ruskea pari, jossa alimpana on raidalliset Botswanan akaatit - harmi, että tässä kuvassa raidat eivät juuri näy (Tikrunmamin helmeilyblogissa on hienot kuvat vastaavista korviksista, kannattaa käydä kurkkaamassa). Punainen oli jo kuvaushetkeen mennessä kiinni neuleessa, muita olen käynyt tasaisin väliajoin ihailemassa muuten vaan...

tiistai 23. helmikuuta 2010

Tähtilatvat ja Allokko


Uusimmassa Ullassa (1/10) on ohjeet tammikuussa neulomiini Tähtilatva-pipoihin, joiden syntyhistoria on kuvattu ohjeen johdannossa eli ei siitä sen enempää.



Ensin tuli versio 1, jossa päälaen tähtikuvio on nurjaa. Koska tämä pipo näytti varsin lupaavalta myös nurjalta puolelta, päätin tehdä toisenkin version, jossa tähtikuvio on sileää oikeaa:



Mallina toimineella sisarellani on pieni ja siro pää, hänelle nämä pipot ovat vähän turhan syviä, omaan isoon päähäni kun nämä suunnittelin. Lankana käytetty TeeTeen Pallas on sen verran ohutta, että kokonaisuudesta tuli sellainen lenkkipiponomainen. Tulipahan tehtyä ja kun ohjeetkin oli helppo kirjoittaa, tulin lähettäneeksi ne Ullaan - vielä kun pipoille löytyisi käyttäjät. Ehkä keväämmällä innostun taas sauvakävelystä ja otan toisen näistä omaan käyttöön.


Kirjaston poistomyynnistä löytyneestä Kauneimmat neulemallit -kirjasta silmiin tarttui heti ensiselaukselta mallineule nro 192, joka selvästi halusi sekin osaksi pipoa. Niinpä tulin neuloneeksi taas yhden sytomyssyn, jonka nimesin Aallokoksi.



Alun joustinneule on neulottu Novita Tennesseen jämistä 3,5 mm puikolla, sillä suunnitelmissa ollutta Novita Oliviaa oli jäljellä enää yksi 50 g:n kerä, joka kuluikin kokonaan loppupipoon 4 mm puikolla neuloen. Lopputulos pääsee oikeuksiinsa vasta käyttäjän päässä, mutta tällä kertaa en saanut houkuteltua ketään mannekiiniksi. Tähänkin pipomalliin olen sen verran tyytyväinen, että harkitsin vakavasti ohjeen kirjoittamista ja sen julkaisemista jossain (blogissa / Ravelryssä / Ullassa), mutta se vaatisi korvaavan langan etsimistä ja mallin uudelleen neulomista, sillä tästä ensimmäisestä versiosta en tullut tehneeksi muistiinpanoja eikä Oliviaakaan taida enää kaupoista saada. Harkinnassa on, josko kokeilisi muokata mallia ohuemmalle langalle vilpoista kesäpipoa silmälläpitäen, mutta se vaatii jo jonkin sortin aivojumppaa. Tällä haavaa piponeulontakiintiö on tukevasti täynnä ja työn alla aivan muita juttuja.


PS. On siellä Ullassa nyt myös Kiertoradalla-sukat, viimeinkin. Lämmin kiitos vielä kaikille kolmelle testineulojalle, ilman teitä ohjeeseen olisi jäänyt todella paljon enemmän virheitä ja epäselvyyksiä!

lauantai 20. helmikuuta 2010

SYTkyttää edelleen


Satunnainen on muuttunut hetkellisesti Systemaattiseksi Ystävälliseksi teoksi, kun ompelukärpänen iski. Eräs toive oli saada mittatilaustyönä sopiva pussukka mukana kuljetettaville lääkkeille, siispä tuumasta toimeen. Paha vain, että innostuksissani ensimmäiseen tuli merkittävä ajatus-/mittavirhe ja pussukasta tuli liian matala.



Kangas on muinoista sikasäkkiosastoa, pussukka on vuoritettu samalla kankaalla, vetoketju on joko purkutavaraa, naapurin varastoista tai paikallisen nappikaupan 10 snt/kpl -tarjouslaarista pelastettu. Leveyttä tällä penaalinomaisella pussukalla on 18 cm, korkeutta ja syvyyttä noin 7 cm. Tämä jäi toistaiseksi itselleni, tosin jos joku tuntuu kaipailevan juuri tämänkaltaista pussukkaa, voin siitä SYTin nimissä luopua.


Virheestä viisastuneena seuraavasta tekeleestä tuli jo oikeamman kokoinen.



Mitat ovat muutoin samat kuin edellisessä, mutta korkeutta tällä versiolla on 12 cm. Päällikangas on keittiön verhokappaa viime vuosituhannelta, vuori samaa harmaata kuin ensimmäisessä pussukassa ja vetoketju naapurilta. Vastaanottaja vaikutti tyytyväiseltä, vaikka myönnän laiskuuteni sen suhteen, etten jaksanut silittää kankaiden taitteita ennen ompelemista saati ompelemisen jälkeen.


Neuleprojektipussukoitakin kaivattiin, sellaisia, joihin mahtuu pienehkö neule ja pussin suussa on naru.



Kankaat valikoituivat sen mukaan, mitä palasia sattui olemaan sopivaa kokoluokkaa. Tummansininen koirakuviollinen on jäännöspala lastenhuoneen verhokapasta, vaaleammansininen sikasäkistä, nyörit ja kiristimet ovat purkutavaraa aiemmin poisheitetyistä vaatteista. Nämä yksilöt ovat yksinkertaisesti saumuroituja, vuorittamattomia rumiluksia, joiden lähettämistä eteenpäin harkitsin moneen kertaan, mutta lähetin lopulta kuitenkin. Kyllähän noissa keskeneräisiä töitä säilyttää, ainakin jossain kaapin perukalla.


Ompelusten lisäksi olen tullut lähettäneeksi kangaspaloja sekä kolme Tuulimyllyrättiä SYT-hengessä. Saamapuolellakin olen ollut viime aikoina, postiluukkuuni kolahti nimittäin kaivattu 6,5 mm virkkuukoukku, joka paikkasi suuren aukon 4 mm ja 9 mm koukkujeni välillä. Pyöröpuikkojakin olen saanut, nyt on missä pitää keskeneräisten töiden lepäämään jätettyjä silmukoita. Ja olenhan minä lankaakin saanut:



Yli puoli kiloa omasta mielestäni todella herkullisen värisiä puuvillalankoja, ilmeisesti hyvin marinoituja viime vuosituhannelta. Alunperin ajattelin tarjolla olevia lankoja katsoessani, että neulon niistä sytomyssyjä, mutta livenä värit ovat niin mieluiset itselleni, että taidan käyttää vain tummanisiniset alkuperäisen suunnitelman mukaan. Jahka rakas blogimies saa ohjelmoitua käyttööni raitageneraattorin, johon voi syöttää myös käytettävissä olevien lankojen suhteelliset määrät, taidan suunnitella itselleni jotakin raidallista ihan itselleni...

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Vaihtokauppa se on joka kannattaa


Taannoin pidimme paikallisessa neuletapaamisessa lankakirppistä, jossa oli mahdollisuus ostaa, myydä, lahjoittaa tai vaihtaa lankoja ja tykötarpeita. Minulla oli tarkoituksena lähinnä päästä eroon muutamista langoista, ei hamstrata uusia, mutta toisin kävi. Lahjoitin kyllä muutaman kerän kammolankajämiä koululaisille askartelutarpeiksi, mutta sain lahjoituksena kerän vaaleankeltaista puuvillalankaa sytomyssyihin sekä tein mielestäni varsin onnistuneet vaihtokaupat.



Minulle päätyi kolme 160 gramman vyyhtiä hyvin marinoitua merseroitua puuvillalankaa kauniissa vihreän sävyssä, joka on vihreämpi ja vähemmän kiiltävä kuin kuvassa. Mitä enemmän vyyhtejä katselen, sitä enemmän pidän väristä. Lankaa on niin paljon, että tästä voisin kuvitella tekeväni jotakin ihan itselleni, vaikka alunperin ajattelin lankaa erilaisiin pienempiin virkkaus- ja neuleprojekteihin.


Vastineeksi langoista lupasin ommella kässäpussin. Väritoiveita kysellessä sain summittaisia määreitä "esimerkiksi jostain tummasta tai sinisestä", joten näillä perusteilla kaivelin kangasvarastojani.



Tämä reissuneulelaukku on hyvin samantyyppinen kuin parisen viikkoa sitten esittelemäni  ArualMarian palkintokassi, kassinsuussa tosin on vain yksi tasku. Päällikangas on tummansinistä vakosamettia ja vuori pikkuruudullista puuvillaa, molemmat muinoisesta sikasäkkihankinnastani. Tämän tyyppisen kassin ompelu alkaa sujua siinä määrin ripeästi, että voisin harkita ompelevani itsellenikin tällaisia työn alla oleville neuleprojekteille, jotta ne olisi helppo ottaa kiireessäkin mukaan nappaamalla vain kassista kiinni.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Blogi sai uuden nimen


Blogini alkuperäinen nimi on alkanut pikkuhiljaa tökkiä pahemman kerran. Alunperin perustin blogin toimimaan kyökkifilosofin paineentasausventtiilinä ja siinä sivussa käsityöarkistona. Sittemmin ajatuksia on ollut vähemmän, tekoja sitäkin enemmän ja käsityöharrastus on totta totisesti karannut käsistä samoin kuin itse tuotokset. Koska tulin taannoin tilanneeksi omia "tuotemerkkejä" Käsistä karannut -tekstillä, kantakoon myös blogini jatkossa samaa nimeä.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Satunnainen Ystävällinen Teko


Blogiani pidempään seuranneille ei liene yllätys kun kerron, että eräässä Ravelryn keskusteluryhmässä lanseerattu Satunnainen Ystävällinen Teko -ketju iski kuin tuhat volttia. SYTin ideana on, että ketjussa voi pyytää mitä tahansa, minkä kuvittelee olevan toteutettavissa. Vastaavasti voi tarjota mitä tahansa palvelusta tai tavaraa, jota kuvittelee jonkun voivan kaivata. Minä tulin tarttuneeksi useampaankaan toiveeseen.



Eräs keskustelija toivoi pussukkaa reissuneuleen oheistarvikkeille sekä mahdollisesti kokoontaittuvia saksia. Minulla sattui olemaan joutavat sakset, jotka olin saanut töiden kautta kylkiäisenä eräältä firmalta. Niiden ympärille oli loogista tarjoutua ompelemaan pussukka, tuo kuvassa isompi. Kangas on Marimekkoa, Tikrunmamin kassista yli jäänyttä ja minulle lahjoitettua, vuori on entistä sairaalan leikkaussaliliinaa ja vetoketju mahdollisesti naapurin kätköistä pelastettu. Tämän pussukan taka-ajatuksena oli päästä jyvälle siitä, miten tuollainen vuoritettu pussukka on paras ommella; kooltaan pussukka on ehkäpä noin 20 x 10 cm tai vähän reilumpi, en tullut mitanneeksi pussukkaa ennen sen lähetystä.


Toinen keskustelija etsiskeli isohkoja nappeja villatakkiinsa sekä parkkirahakukkaroa. Koska minulla oli joutava setti suunnilleen kaivatunlaisia nappeja, päätin tarjoutua ompelemaan myös parkkirahakukkaron. Vetoketjuvarastoni huomioiden päädyin pyöreään muotoon, jotta kukkaro jäisi tarpeeksi pieneksi, samalla tulin kokeilleeksi, miten vetoketjun ompelu onnistuu kaarevaan reunaan. Ihan priima lopputulos ei ole, mutta kelvannee tarkoitukseensa. Koska kukkaroa kuljetetaan koko ajan taskussa, tein sen valmiiksi kaksinkertaisesta kankaasta, ettei puhkikulumisesta ole välitöntä vaaraa. Viralliseen vuoritusoperaatioon en sentään ryhtynyt, vaan kukkarossa on tukeva sauma sisäpuolella näkyvissä.


Kaikenlaisille kässäpusseille tuntui olevan muutenkin tilausta. Yhdelle SYT-toivojalle ompelin pussukan, johon mahtuisi pienehkö reissuneule:



Pussukka on kokoluokkaa 30 x 20 cm ja se on jälleen vuoritettu harmaalla popliinilla, päällikankaaksi käytin loppujämät Marimekon Olkikukasta, tuttua kangasta aikaisemmista postauksista. Tähän versioon ompelin vetoketjutaskun pienille oheistarvikkeille pussin päälle mahdollisimman yksinkertaisesti. Tarkoituksena oli, että tämä pussukka olisi kuljetettavissa varsinaisen laukun sisällä, mutta olisi kuitenkin riittävän suuri yhdelle pikkuneuleelle.


SYTin kautta myös tämän hippakukkaron ensimmäinen evoluutioversio sai jatkoaikaa. Se oli jo pitkään pyörinyt lasten romulaatikossa ja kertaalleen tuomittu roskikseen, kun sitten tarvitsija ilmaantui ja roskiksen sijaan pistin rannekukkaron postiin.


Näistä SYTeistä tuli hurjan hyvä mieli jo sinänsä, bonuksena hyvä ehti kiertää takaisin minulle lahjoitetun maksullisen neuleohjeen ja puisten sekä bambuisten sukkapuikkojen muodossa. Ihminen ei ole sittenkään ihan aina toiselle ihmiselle susi. Siispä hyvää ystävänpäivää blogini lukijoille!


torstai 11. helmikuuta 2010

Pipotehtaalta päivää


Niitä sytomyssyjähän minä, kuinkas muuten.



Cotton 8 Mayflowerin loput muuntuivat monen yrityksen ja purkukerran jälkeen pipoksi, jonka mallineule on ihan omasta päästä. 120 silmukkaa ja 3 mm puikko, langanmenekki 30 g:n luokkaa. Jälkikäteen huomasin mallineule olevan samantyyppinen kuin Novitan Kevät 2009 -lehden mohairmyssyssä.



Viimeisestä kerästä valkoista Novita Suvia neuloin Dizzy-spiraalimyssyn 112 silmukalla ja 3 mm puikolla. Kerästä jäi jäljelle pieni nöttönen, joten lankaa kului luultavasti noin 45 g. Tämäkin oli malli, jota olin jo aikaisemmin katsellut, mutta en ollut saanut kokeiltua. En ole aivan varma, pitäisikö pipon olla sileämpi, mutta minusta tämä on aika kiva näinkin.



Myös Amelia Earhart Aviator Capia olin katsellut sillä silmällä, vaikken uskonut hetkeäkään mallin sopivan itselleni. Niinpä neuloin sen sytomyssykampanjaan Novita Luxus Cottonista. Valitsin jo alunperin ohjetta pienemmän puikon (4 mm) huomattuani monien Ravelryssä valitelleen isoa lopputulosta. Ensimmäisestä versiosta tuli kaikesta huolimatta liian iso, joten hattu meni purkuun ja neuloin uuden version 3,5 mm puikolla. Malli on sen verran hauska (sekä todella helppo ja nopea), ettei purku- ja uudelleenneulontaoperaatio pahemmin harmittanut. Lankaa kului hitusen yli 50 g. Koristekukka on virkattu Novita Bambun jämästä, vanharoosa käy minusta harvinaisen hyvin tuohon myssyn beigeen sävyyn, nappi on tietysti sekalaisten jämä-/lahjoitusnappien laatikosta.


Luulenpa, ettei sytomyssykiintiöni ole vielä täynnä. Olisihan se aika komeaa päästä tasakymppiin...

maanantai 8. helmikuuta 2010

ArualMarian palkinto


Kolmas ja viimeinen lankainventaarioveikkauksen palkinto on toimitettu ArualMarialle, joka veikkasi lähimmäksi lankojen kokonaismäärän. Häneltä kysyin suoraan, olisiko jotain spesifiä toivetta palkinnon suhteen ja kun yhtenä vaihtoehtona oli "kässäpussi", tartuin siihen.



Tämä laukku on mitoitettu niin, että siihen mahtuu reilumpikin reissuneule. Koska reissukäsitöiden mukana tulee useimmiten kuljetettua myös oheistarvikkeistoa kuten vaikkapa saksia ja mittanauhaa, kassissa piti olla ainakin yksi tasku tähän tarkoitukseen. Sisäpuolelle en vetoketjullista taskua halunnun ommella, sillä juuri mikään ei ole raivostuttavampaa kuin lankojen (tai vielä pahempaa, neuleen) tarttuminen vetoketjun vetimeen tai hampaisiin. Niinpä päätin testata ideaa ommella vetoketjutaskut kassinsuuhun, taskupussit ompelin yksinkertaisesti tikkaamalla vuorin ja päällikankaan yhteen. Isomman taskun mitoitin niin, että sinne mahtuu kulmittain 20 cm:n sukkapuikotkin tarpeen vaatiessa.


Päällyskankaan olen ostanut kassinompelutarkoituksessa Eurokankaan alesta; itsekkäistä syistä mitoitin tämän kassin niin, että kangasta jäi vielä puolet jäljelle mahdollista toista vastaavaa kassia ajatellen. Vuorikangas on vanhaa lakanaa (kiitokset ja terveiset Paukulle Helsinkiin), vetoketjut purkuosastoa naapurin varastoista. Lopputulos oli omasta mielestäni varsin onnistunut, toivottavasti se vastaa edes suurinpiirtein myös ArualMarian toiveita.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Arpaonnea ja löytöjä


Olen ällikällä lyöty. Ensin voitin Eijan blogiarvonnassa (viime vuonna), nyt *VEKKI* vietti 1-vuotisblogipäivää arpajaisten merkeissä ja minä olin yksi kolmesta voittajasta - vau! Ja mitä Vekin lähettämästä kuoresta paljaistuikaan...



Huolella ommeltu iso, vuoritettu kangaskassi, jossa on huikean tarkasti ommeltu applikaatio. Vekin tuntien materiaalit ovat kierrätettyjä, mikä vain nostaa kassin arvoa silmissäni. Tämä suorastaan huusi päästä suojaamaan isompia keskeneräisiä neuleita, tällä hetkellä siellä majailee itseoikeutetusti The Ikuisuusneule (villapaita miehelle), joka on taas vaihteeksi aktiivisesti työn alla ja sitä myöten kassikin päivittäiskäytössä.


Eikä siinä kaikki, vaan paksu kuori sisälsi myös tämän:



Aivan ihastuttava käsilaukku, jossa siinäkin on mykistävän siistit applikaatiot. Kauneutta arvostava kuopukseni rakastui tähän välittömästi ja on järjestelmällisesti ominut kassia itselleen, ei varmaankaan vähiten siksi, että nallet ovat kovin tutunoloisia - meillä on ollut molemmilla lapsilla käytössä pussilakana tuosta nallekankaasta!


Lämmin kiitos Vekille varsin ylenpalttisesta arpajaisvoitosta! Jotakin käsityön laadusta kertonee blogimiehen spontaani kommentti hänen nähtyään kassit: "Vau, nämä ei olekaan mitään juosten kustuja!" Miehet ja heidän vähemmän kaunis verbaliikkansa...


PS. Onni on potkinut monesta suunnasta, sillä löysin nämä kaksi aarretta kirjaston poistokirjamyynnistä kahden euron kappalehintaan:



Muutamia muitakin käsityökirjoja olisi ollut tyrkyllä, mutta pidättäydyin oleellisessa. Reikäpitsikirja tosin oli jo lähdössä mukaani, kunnes totesin, että on parasta pysytellä kaukana uusista, potentiaalisesti koukuttavista käsityötekniikoista...

tiistai 2. helmikuuta 2010

Sannan palkinto


Lankainventaarioveikkaukseni toinen palkinto lähti Sannalle, jonka veikkaus itse ostamieni lankojen kokonaismäärästä heitti vain 50 grammalla. Sen verran tiesin etukäteen Sannasta, että hän on hiljattain saanut perheenlisäystä, joten en voinut vastustaa sisällyttää palkintoon jotakin myös vauvalle.



Vauvalle lähti Novita Oliviasta (70 % bambu, 30 % polyesteri) 4 mm puikolla neulottu Aviatrix-myssy (Ravelry-linkki). Heti nähtyäni tämän mallin Ravelryssä päätin, että neuloisin sen vielä joskus - onneksi tilaisuus tuli melko pian. Mallia muutin sen verran, että korvasin leuan alta kulkevan neulotun hihnan kahdella i-cord -nauhalla. Lankaa kului tarkalleen yksi 50 g:n kerä, toivottavasti myssy ei ole vielä kesälläkin liian suuri (pieni se tuskin on, niin hyvin malli joustaa). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytin lyhennettyjä kerroksia sisältävässä mallissa wrap-and-turn -tekniikkaa käännöskohdassa eli siinä suhteessa neule palveli myös kokeilunhaluani.


Myssyn lisäksi palkintoon sisältyi neljä paria kierrätyskankaista ommeltuja liivinsuojia / pesulappuja sekä kerä kelta-puna-oranssia, hevoskastanjalla höystettyä Fortissima Socka Mexiko -sukkalankaa, joka varastolangoistani tuntui jostain syystä sopivimmalta Sannalle. Tämäkin palkinto oli siis koostettu varastomateriaaleista, olinhan hankkinut molemmat langat viime syksynä huutonetistä.


Palkinnon mukaan lähtenyt kortti oli samalla onnittelukortti poikavauvan syntymän johdosta.



Tipu on leikattu lahjapaperista, pitsinauha ja korttipohja ovat molemmat Eijalta.


PS. Hyvää yhdeksättä hääpäivää, rakas blogimies.