keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Terho-sukat

Nämä Kangaskasan ihanaiset Terho-sukat ansaitsevat ikioman bloggauksen:



Sukat on neulottu luonnonvalkoisesta vaihtokauppa-Nallesta 3 mm puikoilla ja 54 (59) silmukalla äidilleni, jonka jalka on kokoa 39; lankaa kului 73 g. Huono kuva ja pari numeroa liian pieni kuvausjalka eivät tee oikeutta mallin kauneudelle, varsinaista mallineuletta voi ihailla mallin alkuperäissivuilla (linkki alussa).

Isojen mallineulesukkien neulominen tuntui välillä puurtamiselta pienien perussukkien jälkeen, mutta kyllä lopputulos palkitsi moninverroin. Onpa ihanaa antaa äidilleni nämä "hienostelusukat", joita hän ei taatusti osaa odottaa saavansa!

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Minttumaari-huivi

Teen käsitöitä pääsääntöisesti selkeä käyttötarkoitus mielessäni. Niinpä minun ei pitänyt koskaan neuloa kolmiohuivia, koska en keksinyt, kenelle sellaisen voisin antaa. Näin oli, kunnes naapurini lahjoituslangoista eräät tietyt valkoiset kerät (naapurin mukaan Floricaa) kertakaikkiaan ponnistivat puikoille tullakseen ensimmäiseksi kolmiohuiviyritelmäkseni. Malliksi valikoitui Minttumaari Ullasta.

Jo työn alkupuolella aloin epäillä langan olevan jotakin aivan muuta kuin (purku-)Floricaa. Se oli inhottavan nukkaista ja epäilyttävän tekokuituisen oloista. Siitä huolimatta tikkasin ensimmäisen kerän loppuun vain löytääkseni vyötteen, jonka ympärille purkulanka oli keritty:


Niittyvilla-lanka on Hämeen Kehräämön (liekö moista enää maailmankartalla lainkaan, ainakin vyöte vaikuttaa melko antiikkiselta) sekoitelankaa, jossa on 16% pellavaa, 20% viskoosia ja loput polyakryylia. Metrejä 50 grammassa on vyötteen mukaan noin 195 ja suosituspuikkokoko 2-2,5 mm. Omassa huiviyritelmässäni oli käytössä ainokainen 80 cm pitkä pyöröpuikkoni, jolla oli paksuutta 4 mm, mikä lienee työn luonteen huomioon ottaen varsin oikeansuuntainen koko.

Suurista epäilyistä välittämättä puskin loppuun saakka ja pingotin huivin toivoen parasta. Reunat kuitenkin käpristyivät pingotuksesta huolimatta ja päätin vielä virkata reunaan kerroksen kiinteitä silmukoita ja toisen rapuvirkkausta. Lankaa kului lopulta 96 g.




Lopputulos ei vastaa aivan toiveita ja unelmia eikä reuna virkattunakaan käyttäydy moitteettomasti, mutta sen laitan mieluummin langan kuin itseni syyksi. Huivi oli alunperinkin tarkoitettu sisarelleni ja hän sen myös saa - toivottavasti hän keksii sille myös jonkinlaista käyttöä.

Tämän huivin myötä meni siis neitsyys kolmiohuivien suhteen, joten eiköhän jatkoa seuraa joskus myöhemmin - paremmista langoista kylläkin.

torstai 23. lokakuuta 2008

Satokausi jatkuu


Toinen ja samalla viimeinen Sukkasatokuukausi taipuu loppuaan kohti. Olen uskollisesti nitkutellut hyväntekeväisyyssukkia niistä naapurin lahjoituslangoista, joiden suinkin saattoi kuvitella sopivan sukkiin.







Näissä sukissa lankana on Florica, jota neuloin 2,5 mm puikoilla. Yksiväriset ovat Tuulan sukkia, tosin vähennetyin silmukoin (9 s/puikko) ja kerroksin (9 krs 2o, 2n ja välissä 3 krs n + 3 krs o + 3 krs n), näillä parametreilla syntyi vauvalle (vaan ei sentään ihan vastasyntyneelle) sopivat sukat. Isommat sukat on mukailtu Igu*leen sivuilla olevan ohjeen mukaan 44 aloitussilmukalla, koko lienee passeli 1-2 -vuotiaalle. Kaksi kerää riitti ongelmitta kolmiin pikkusukkiin.




Musta-oranssit Tuulan sukat saivat värinsä perusteella heti nimekseen Sukulakusukat. Ne on neulottu kuten harmaat ja oranssitkin serkkunsa. Oranssi loppui kokonaan, mustaa jäi vielä toisiinkin pikkusukkiin. Valko-ruskeat sukat ovat naapurin jämä-Seiskaveikkaa, valkoinen olikin ilmeisesti sekundaa jo syntyessään, sen verran nukkaista se oli. 36 silmukalla ja 3 mm puikoilla kokoluokka lienee jossain 28:n tietämillä, kuvittelisin. Varret jäivät vähän nöpöiksi, ruskeaa olisi kyllä riittänyt muutamaan lisäkerrokseen, mutta kun puikoilla varsi näytti ihan riittävältä, tulin päätelleeksi vähän ennen aikojaan. Teräkin on vähän leveä eli oikeastaan tulossa olisi ollut isommatkin sukat. Näiden sukkien myötä opettelin kärjestä aloitettujen sukkien kiilakantapään, joka olikin tosi miellyttävä tuttavuus. Ensikertalaisena oli kuitenkin vähän hankala hahmottaa kiilalevennysten sopivaa aloituskohtaa, siitä tuo terän jonkin sortin epäsuhta suurimmaksi osaksi kai johtuu.
Näiden sukkien myötä hyväntekeväisyyssukkasaldo ylittänee jo 15 parin rajan. Hyvänä tavoitteena voisi pitää 20 parin rajapyykkiä Sukkasadon loppuun mennessä. Vielä ei ole sukkainto hiipunut, vaikka muitakin käsitöitä tekee mieli väkertää välillä. Vaan korjausompelupino sen kun kasvaa ja omenat tahtovat jäädä säilömättä, kun ei malta neuleita käsistään laskea kuin pakon edessä...

maanantai 20. lokakuuta 2008

Toinen pieni pellavakassi

Kaiken neulomisvimman keskellä sain inspiraation ommella taas laukun, tällä kertaa 15-vuotislahjaksi veljeni esikoistyttärelle yhdessä vihreiden sniikereiden kanssa.


Laukku on tutusti pellava(sekoite)kankaista, molemmat naapurin runsaudensarvesta aivan kuten vetoketjukin. Mustaa kangasta ei jäänyt tilkkuja enempää, pohjakin oli tehtävä ruskeasta, mutta minusta tästä tuli oikein mukava pikkuveska. Tiedä sitten, mitä mieltä teini on värivalinnasta - mutta sitä on joka tapauksessa mahdoton ennustaa. Pikkusiskolleen on varattu vaaleankeltaiset kankaat. Saas nähdä, koska laukkuompeluinnostus iskee taas kunnolla, jonossa kun on pikkukassin lisäksi pari isompaakin...

perjantai 17. lokakuuta 2008

Salomonin solmuja

Kopaistessani Googlea naapurin lahjalankojen innoittamana törmäsin Salomonin solmuihin. Kun Suuresta Käsityölehdestäkin (10/2007) löytyi ohje kyseisellä tekniikalla mohairlangasta virkattuun huiviin, en voinut vastustaa kiusausta tarttua naapurilta saatuun tummanruskeaan Sandnesin Kitten Mohairiin ja virkkuukoukkuun.



Kerästä lankaa syntyi 3 mm koukulla tämä huivi, joka on noin 25 cm leveä ja 140 cm pitkä. Se on - kuten alunperin toivoinkin - aivan naapurini oloinen, joten vien sen hänelle. Ammattikäsityöläinen saa luultavasti aika harvoin käsin tehtyjä lahjoja, joten toivon huivin olevan mieluinen yllätys. Vaikka naapurini ompelee ammatikseen ja neuloo harrastuksekseen, en usko hänen virkkaavan, sitä kun ei oikein pysty tekemään telkkaria katsoessa. Niinpä Salomonin solmut saattavatkin olla hänelle uusi tuttavuus.

Itse tekniikka tuntui aluksi hankalalta: miten saada venytetyistä ketjusilmukoista edes etäisesti saman mittaisia. Kuten useimmiten käy, muutaman (kymmenen) kerroksen jälkeen homma oli siinä määrin hallussa, että jälki oli melko tasalaatuista pienemmälläkin keskittymisellä. Lopputulos on siinä määrin viehättävä (kuva ei tee oikeutta venytettyjen ketjusilmukoiden ilmavuudelle), että saatan palata Salomonin solmujen pariin toistekin. Huivien pingottaminen tosin vaatii aikalailla motivaatiota - ja etenkin hyvän alustan, joka minulta puuttuu. Tämäkin huivi on pingotettu osin kaksinkerroin silityslaudalle ja kostutettu höyrysilitysraudalla.

tiistai 14. lokakuuta 2008

Lisää jämälankasukkia

Lenkkikaverilta saatujen lahjoitussukkalankojen loput nylkyttelin hyväntekeväisyyssukiksi Sukkasadon nimissä.



Isompien lasten (kokoluokka 33-35) perussukkia kaksi paria Seiskaveikasta 3,5 mm puikoilla ja 44 silmukalla. Oikeanpuolimmaiset ovat ehkä maailman rumimmat, mutta 6-vuotias esikoiseni tuumasi jalomielisesti niiden saattavan olla jonkun mielestä ihan kauniitkin. Hetken taas mietin, onko moraalisesti arveluttavaa tyrkätä noin rumat sukat hyväntekeväisyyteen, mutta päädyin lopputulemaan "parempi rumatkin sukat kuin palelevat varpaat". Jälkikäteen tosin voi aina jeesustella, että rumien sukkien langoista olisi voinut saada kahdet ihan kivat pikkusukat, mutta minusta Seve on kyllä kertakaikkiaan liian paksua taaperoikäisen sukkiin. Sitä paitsi minusta on mukavampi neuloa isoja kuin pieniä sukkia. Itsekkyys sallittakoon myös hyvän tekemisessä.



Loppurääppeet tummanpunaisesta Sevestä sai luvan toimittaa kanoottisukkien (koko noin 46) kärjen virkaa. Vasta näiden kärjestä aloitettujen sukkien myötä tajusin, kuinka kärkilevennykset oikeastaan kannattaa neuloa, jotta niistä tulee kaikin puolin siistit ja symmetriset (näissä ne eivät vielä sitä ole). Tummansininen lanka on luultavasti Isoveljeä, joten 48 silmukalla ja 3,5 mm puikoilla sukista tuli siis miesten kokoa. Näiden sukkien myötä opettelin myös lappukantapään neulomisen "nurinpäin". Koska katsoin vain puolella silmällä ohjeita ja kehitin loput kantapään mallista itse, siitä tuli ehkä hieman iso omaan makuuni. Koska varsi uhkasi jäädä kovin lyhyeksi, jatkoin sitä sinikirjavan Seven lopuilla ja vihonviimeiseksi (virheeksi) neuloin vielä muutaman kerroksen superpaksun sukkalangan jämillä. Viimeinen lanka olikin niin paksua, että lukuisista yrityksistä huolimatta sukan suu jäi vähän lerpaksi. Ei se tosin suuremmalti siltä vaikuta jalkaan vedettynä, mutta tuossa kuvassa virhe on suorastaan silmiinpistävä.



Woolin jämänöttösistä tuli vielä pyöräytettyä nämä pienet (ehkäpä vuoden ikäiselle sopivat) sukantekeleet 2,5 mm puikoilla ja 40 aloitussilmukalla (varren alaosa ja terä 36 s). Eihän tämäkään pari mikään käsityötaiteen riemuvoitto ole, mutta toisaalta kulkevathan omatkin lapseni (itseni lisäksi) mummon tekemissä jämälankasukissa, joissa väriyhdistelmiä tai raidoitusmalleja ei todellakaan ole harkittu viikkotolkulla. Lämmintä ja hyvää mieltä on siitä huolimatta (ja ehkä juuri siksi) piisannut.

lauantai 11. lokakuuta 2008

Apua, pipoja!

... eli taas Pipoapua.

Jo tutuksi tulleitten vaihtari-/lahjoituslankojen roosat ja mansikkajäätelönpunaiset Woolit halusivat aivan selvästi pikkuruisiksi Rinsessapipoiksi.




Vasemmanpuoleisessa silmukoita oli 115 ja oikeanpuoleisessa 110, molemmissa puikolla paksuutta 3 mm. Roosa Sävy ei riittänyt loppuun saakka, joten päälaki on tehty luonnonvalkoisesta sileänä ja loppu Sävy on kulutettu pieneen solmutöpsykkään. Lankaa näihin ei kulunut kuin 30-40 g per pipo, kokonsa puolesta mennevät naperolle, jonka päänympärys on vielä alle 50 cm.



Tuntemattomasta puuvillasekoite(?)langasta piti tulla minulle rinsessapalmikoilla maustettu perusribbipipo lenkkikäyttöön. Puikossa oli mittaa 4 mm ja silmukoita 120 eikä lanka (noin 65 g) tietenkään riittänyt loppuun saakka. Tikkasin päälaen taas sileänä tummansinisellä jämälangalla vain todetakseni, että myssy on minulle auttamatta liian pieni. Koska Pipoapuun kaivataan vain villaisia pipoja, tämä menee varmaankin muuten vaan Konttiin, jospa sille sitä kautta löytyisi joku käyttäjä.

Viimeisin pipo on tällä kertaa omaan tarpeeseen: se jo edellä mainittu lenkkipipo erinäisistä lahjoitus-/hylky-/jämälangoista:



Aloitin Altocumulukselta saadusta Novitan Marja -sekoitelangasta (30% villa, 70% akryyli) uskollisesti 120 silmukalla ja 3,5 mm pyöröpuikolla 3o, 2n -ribbiä. Päälakikavennukset on tehty neljässä kohdassa joka kerroksella 2o yhteen. Marja loppui tietenkin kesken, joten kaivoin jämälankapussista jotakin tuntematonta mustaa sekoitelankaa, joka tosin oli sävyltään hieman sinisenmustaa Marjaa ruskeanmustempi ja paksuudeltaan aavistuksen ohuempaa; hyvin kuitenkin vältti tähän tarkoitukseen. Piristeeksi virkkasin parsinlankapurkista löytyneistä langanpätkistä erilaisia pyörylöitä, lyhyemmistä pätkistä (vihreä ja punainen) tuli epäsymmetrisiä, sinisestä riitti kokonaiseen pyörylään. Tummien nappien lokerosta löytyi sopivasti kolme samanlaista mustaa purkunappia, jotka ompelin yhdellä neulelankapistolla pipoon. Nyt virkatut koristeet saa halutessaan kokonaan irti, niitä voi vaihtaa tai laitella eri järjestykseen mielialan mukaan. Pidin itse lopputuloksesta (erityisesti koristeista) siinä määrin, että pipoa on tullut käytettyä muutenkin kuin lenkillä. Lanka tosin kutittaa hieman otsan hiotessa, mutten ole antanut sen estää pipon käyttöä.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Kahvilla naapurissa

Tulipa poikettua taas naapuriin. Ensin sunnuntaina vein piirakkaomenoita ja pengottavana olleen kassillisen vetoketjuja - vain palatakseni kotiin näiden kanssa:



Kasseista paljastui mm. 400 g ruosteenoranssia Deco-sekoitelankaa (20% villa, 80% akryyli), neljä kiekkoa Hjertegarnin Nice -efektilankaa, kolme kerää Floricaa, vajaa kerä Tovea, 250 g tummanruskeaa Sandnesin Kitten Mohairia ja saman verran oranssi-harmaakirjavaa Soft Mohairia, 80 g tummanharmaa-tummanpunaista hahtuvaa, noin 200 g puna-mustaliukuvärjättyä villaa (vironvillan tyylistä, mutta hieman paksumpaa), kerä tummanruskeaa Foxia, pari kerää (ruskea ja luonnonvalkoinen) paksua villa-akryylisekoitetta ja sokerina pohjalla muovikassillinen villapellavalankoja toinen toistaan upeammissa ruskan sävyissä. Naapuri väitti, ettei hänen kannata ostaa niin paljon Imigrania kuin näiden neulomiseen tarvittaisiin. Peukalon tyvinivelen vaivojen lisäksi ylenmääräinen neulominen laukaisee hänellä kuulemma migreenin.

Eilen kävin lasten kanssa uudemman kerran kahvilla naapurissa, ihan kutsuttuna. Vasta vietyäni omenapiirakan kuulin, että on paitsi kuopuksen syntymäpäivä, myös naapurinrouvan nimipäivä. Niinpä kahvittelimme, pojat rapsuttelivat sydämensä kyllyydestä vanhaa villakoiraherraa ja minä selailin ekstaasissa ulkomaisia neulelehtiä. Kun pojat olivat jo kotiutuneet, naapuri kertoi peranneensa loputkin lankavarastostaan. Kotiuduin siis toistamiseen parin päivän sisään pussit täynnä lankoja:



Nämä pussit sisälsivät mm. 400 g omenanvihreää Oliviaa (70% bambu, 30% akryyli), muutaman kerän Tennesseetä ja pari Linneaa sekä Marinea (kaikki 100% puuvillaa), tummanruskeaa Marks & Kattensin Teddyä (akryyliä), kolme kerää tummanruskeaa Popparia (100% maissi), muita sekalaisia villa-akryylisekoitelankoja ja puhdasta akryyliä, hieman lisää Floricaa ja Tovea sekä miehen villapaidan verran tummanpunaista Woolia. Mukaan mahtui myös yksi purkutuomion saanut kaulaliina (luultavasti Hippyä tai vastaavaa lankaa), omenanvihreä huovutettu hattu sekä huovutetut takkikappaleet (lapsen kokoa), vihreää villakangasta aikuisen takin verran, pellavasekoitetta laukkuja varten sekä hopeanhohtoinen tummanruskea valuva hamekangas.

Olen mykistynyt ja ikuisessa kiitollisuudenvelassa naapurilleni. Vielä hänelle tuntui jäävän lankoja enemmän kuin miehensä kuulemma sietäisi, kankaista nyt puhumattakaan, ammattiompelija kun on.

Onneksi sunnuntaisissa ompeluseuroissa tuli jo hyviä vinkkejä lankojen hyödyntämiseen. Paksut langat annan tai vaihdan mieluusti eteenpäin, ohuemmille löytynee ajan kanssa käyttöä isompina ja pienempinä tekeleinä, joista ensimmäinen on jo työn alla. Jostakin langasta teen taatusti naapurille itselleen jotakin.

Herää kysymys, onko enää kohtuullista ottaa vastaan näin paljon arvokasta materiaalia. Pidän kyllä naapuriani ihan täyspäisenä, joten käsittääkseni hän on lahjoittanut kankaat ja langat omasta vapaasta tahdostaan. Eihän tässä voi olla muuta kuin syvästi kiitollinen.


tiistai 7. lokakuuta 2008

Hippikassi

Vaihtarilankojen Fleur-merkkinen akryylilanka suorastaan vaati päästä virkatuksi kassiksi. Mallivirkkaukseksi valikoitui sama kuin tässä iltalaukussa.


Tämäkin kassi on virkattu pohjasta alkaen 3,5 mm koukulla ja kiintein silmukoin tehty hihna on pituudeltaan juuri niin pitkä kuin lankaa (kaikenkaikkiaan noin 65g) riitti. Oikeastaan kooltaan laukusta tuli ihan passeli kainaloinen. Kikan innoittamana päätin koristella kassin virkatuin pyörylöin, joista suurin toimii samalla myös kassin sulkumekanismina keskusnappinsa avulla. Myönnän kyllä Kikan onnistuvan koristelussaan joka kerta paremmin kuin minä tällä ensimmäisellä yrittämälläni... Blogimiehen mielestä koristelut tekivät tästä kassista hippityylisen, olkoon siis niin.

Vaan kuka mahtaisi haluta tämän laukkuparan?

lauantai 4. lokakuuta 2008

Lisää sukkasatoa

Lahjoitussukkalangat eivät ole jättäneet minua rauhaan. Sitä paitsi osallistuminen yhteistempaukseen motivoi kummasti juuri sukkien neulomiseen. Niinpä niitä on tullut edelleen neulottua jo hieman patologiseksikin käyneellä vimmalla.



Harmaat ja vihreä Seiskaveikka muuntuivat näiksi ison lapsen tai sirojalkaisen naisen jalkaan sopiviksi sukiksi 3,5 mm puikoilla ja 44 silmukalla. Aloitin ensimmäisen sukan avoimen päiväkodin leikkihuoneen lattialla istuessani kärjestä ja etenin kerhoreissulla kantapäähän asti, joten olin jälleen tuomittu tekemään tiimalasikantapään, sillä en edelleenkään päässyt käsiksi Ullan ohjearkistoon katsastamaan vinkkejä toisenlaisen kantapään tekemiseen.



Loput Nallet (vaaleanvihreä, ruskea, vaaleanpunainen ja punainen) neuloin pikkulasten pitkävartisiksi sukiksi 3 mm puikoilla ja 32 silmukalla (varren yläosassa 36 s). Nämäkin on aloitettu kärjestä, jotta sain neulottua langat tarkasti loppuun.

Harmaateräiset pikkusukat olivat koeversio, varsi on neulottu Novita Hiphopista puretusta valkoisesta säikeestä 2,5 mm puikoilla ja 32 silmukalla, terä on Ainosta 3,5 mm puikoilla ja 24 silmukalla. Tuo kolmisäikeisen langan purkaminen osikseen on kyllä vähintään hullun ellei suorastaan idiootin hommaa, mutta tulipahan kokeiltua. 3,5 mm puikotkin tuli todettua Ainolle liian ohuiksi, mutta seuraava tarjolla ollut puikkokoko (5,5 mm) oli omaan makuuni puolestaan liian suuri.

Keltaiset minisukat ovat akryylivauvalangan jämistä kuopuksen vauvanuken jalkaan mittojen mukaan tikutellut. Keltainen vauvalanka alkaakin olla mukavasti jokseenkin loppu, persikkaista olisi vielä jäljellä vaikkapa nuken lisäasusteisiin.

Nukensukkia lukuunottamatta nämä tekeleet lähtevät maailmalle, joko Pipoapuun tai Vaaka ry:lle.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Jokunen pipo


Elo-syyskuun aikana valmistui muiden hommien ohella muutama myssykin, kuinkas muuten.







Koska ensimmäinen Lina oli liian pieni, päädyin ostamaan toisen kerän Novita Windiä ja neulomaan kuvassa oikealla näkyvän version 140 silmukalla. Altocumuluksen esimerkin rohkaisemana päätin neuloa vielä yhden Linan kirpputorilta ostamastani hiekanruskeasta Novita Bambusta 3 mm puikolla ja 140 silmukalla sillä seurauksella, että lanka loppui kesken juuri ennen päälakikavennuksia. Ensialkuun näytti siltä, että Bambu-Lina ufoutuu lopullisesti, sillä kyseistä väriä ei ollut enää perusmarkettien valikoimissa. Tikrun mami kuitenkin kaiveli ystävällisesti lankavarastojaan ja lupasi omasta kerästään tarvittavan pätkän, jahka ehtisimme järjestää ompeluseurat, joten jätin melkein valmiin pipon lepäämään. Ennen kuin ehdimme järjestää käsityöiltamat, löysinkin yllättäen paikallisesta halpahallista oikean väristä Bambua - ja päädyin ostamaan sitä kerralla kaksi kerää, jotta saisin (joskus hamassa tulevaisuudessa) neulottua pipolle kaveriksi myös kaulaliinan.


Tikrun mami tuli vinkanneeksi myös Tiilimuuripiposta. Kun lenkkikaverini lahjoituslankojen mukana oli vajaa kerä tummanpunaista Woolia, päätin etsiä käsiini tummanharmaatakin, jotta saisin esikoisen uuteen ulkoilupukuun sopivan Tiilimuurin aikaiseksi. Eihän sitä tummanharmaata tietenkään löytynyt siihen hätään, joten löysin itseni ostamasta kerän mustaa lankaa.



Pipo on neulottu ohjeen mukaisin silmukoin 3 mm puikolla, lankaa kului muistini mukaan yhteensä 50-60 g. Prosessivaiheessa olin varsin epäileväinen, tekele toi erehdyttävästi mieleen mummopäähineen tai ampiaispesän, mutta lopputulokseen olivat tyytyväisiä niin tekijä kuin pipon 6-vuotias käyttäjäkin. Oikeastaan musta terästääkin mukavasti yleisvaikutelmaa ja löytää kyllä kaverinsa takin mustasta vetoketjusta. Pipon valmistumisen jälkeen esikoinen ei ole muuta päähinettä halunnutkaan, tämä on mahtunut mukavasti myös pyöräilykypärän alle. Ainoa miinus mallissa on runsaat nurjat silmukat, joiden neulominen oli lähes ylivoimaista ylirasittuneella kädellä.

Kuopus on viime aikoina innostunut vauvansa hoitamisesta siinä määrin, että sitä on kuljetettu mukana myös esikoisen eskarihakureissuilla. Minusta vauvanukke oli sen verran säälittävä vähissä vaatteissaan, että päätin neuloa sillekin pipon.



Koko osui nappiin, kun lankana oli Altocumulukselta peritty akryylinen vauvalanka, puikoissa paksuutta 2,5 mm ja silmukka- sekä kerrosmäärät katsottu Ruskovillan hahtuvalankaohjeen 60 cm:n mukaan. Minusta myssy on oikein soma, kuopus sen sijaan pitää enimmäkseen sen repimisestä pois nuken päästä.