Vaihteeksi sukkia

On tässä alkuvuodesta tullut neulottua sukkiakin, milloin milläkin verukkeella. Muutamat sukista päätyvät aikanaan hyväntekeväisyyteen, kun sopiva keräys sattuu tulemaan vastaan.

Tammikuun alkupuolella innostuin kehittelemään uutta mallia paksuille sukkalangoille. Kuvan sukkapari on neulottu Novitan 7 Veljeksestä ja se on ensimmäinen prototyyppi mallista, jonka seuraavasta kehitysversiosta tulee ohjeet vuoden ensimmäiseen Ullaan. Malli tulee sisältämään ohjeet myös keskipaksulle sukkalangalle, joten tästä mallista enemmän Ullan 1/14 ilmestymisen jälkeen.

Seiskaveikkajämistä tuli neulottua fiilispohjalta kuvan sukat, joissa tavoittelin ajatusta järvestä tai merestä ja vettä ympäröivästä metsästä. Ihan kivat sukat, mutta eivät aiheuttaneet minussa odotetunkaltaisia väristyksiä. Kaikkia kolmea väriä jäi vielä jämälankapussiin pyörimään, vaan eivätköhän ne joskus joihinkin raitasukkiin saa kulutettua.

Sain myös sukkien suunnittelutoimeksiannon, jonka seurauksena syntyivät tummanharmaat palmikkohässäkkäsukat Opalin 6-säikeisestä. Jalkapöydän päällä on yhdenlainen kimara pieniä palmikoita ja lehdyköitä / silmuja...

... ja varren takaosassa vähän samantyyppinen, mutta eri suuntaan taipuva. Tuo varren takaosan alempi viisto silmukkalinja yhtyy etuosan alempaan linjaan, kantapää on ihan perusranskis.

Kyhäsin kyllä näistäkin kaaviot valmiiksi, mutta sitten keksin toimeksiantoa varten mielestäni onnistuneemman mallin, joten tästä sukkaparista ei toistaiseksi ole kaavioita kummempaa ohjetta. Kokonainen ohje olisi kyllä ihan mahdollisuuksien rajoissa, mutta minuun iski niin totaalinen ohjeenkirjoitusähky, ettei moista ole vielä tässä osoitteessa aikaisemmin koettu. Joka tapauksessa nämä harmaatkin sukat joutavat tarvitsevammalle, minulla kun on edelleen sukkakorissani myös täysin käyttämättömiä villasukkia odottamassa vuoroaan.

Kaarisilta

Tammikuun luovuudenpuuskassa toteutin viimeinkin mielen perukoilla pyörineen raitahuivi-idean. Ensimmäinen versio epäonnistui, kuten tuli jo blogissakin julistettua, mutta toinen olikin jo sen verran onnistunut, että neuloin samalla mallilla kaksi huivia ja kirjoitin siitä ohjeen.

Ensimmäiseksi neuloin kakkosversion samoilla langoilla kuin epäonnisen ykkösen: ruskea on DROPS Safrania ja vihreä Solberg Garn fiolia, molemmat 100 % puuvillaa. Huivista tuli juuri sellainen kuin olin toivonutkin, passeli lämpimille kevätkeleille tai viileisiin kesäiltoihin.

Tällä kertaa mittasuhteet ovat omaan makuuni kohdillaan, ja huivin saa aseteltua helposti kaulalle niin, että näkyviin jäävät niin tiheämmät raitaosuudet kuin leveätkin raidat. Kapeita liehukkeita saakin huivissa olla siltä varalta, että haluaa solmia huivin tiiviimmin, ja irtaallaankin liepeet ovat sopivan daideelliset.

Pitihän huivimalli testata myös villalangalla, kuinkas muuten.

Mitäpä muuta olisin valinnut huivikokeiluun kuin kirpputorilta haalittua lankaa, tällä kertaa Novitan Floricaa. Värit ovat ehkä vähän pliisut, mutta kauniisti mallin idea tulee mielestäni siitä huolimatta esille.

Olin poikkeuksellisen tyytyväinen kokonaisuuteen, joten testineulotutin ohjetta pitkään ja hartaasti. Lopulta kuitenkin tuli hetki, kun tunsin tarvitsevani jonkinlaisen palkinnon suunnittelusta ja varsinkin ohjeen kirjoittamisen vaivasta, joten julkaisin ohjeen ennen kuin sain englanninkielisestä versiosta palautetta. Ehtiihän sitä sitten korjailla julkaisemisenkin jälkeen.

Ohje on saatavilla maksutta täällä. Kannattaa todellakin kurkata mallisivulle, siellä on kuvia parista erityisen kauniista toteutuksesta (ja mallista). Nämä omat kuvanrääpäisyt eivät todellakaan tee huiville oikeutta; onneksi on ihania ystäviä, jotka testineulovat ohjeitani kauniista langoista ja näkevät vielä vaivan kuvata neuleet kauniisti.

Tahdon pelkkää hyvää sulle

Ennen ystävänpäivää sain valmiiksi vielä yhden sytomyssyn ja muutaman vauvapipon sairaalalle toimitettavaksi.

Myssy on neulottu 2,25 mm puikolla ja 120 silmukalla kirpputorilta hankitusta The Cotton Gardenin Violasta. Toisella puolella myssyä on mallineuletta, jonka olen itse suunnitellut ja jota testasin tähän myssyyn. Testaus onnistui siinä määrin hyvin, että haluan pitää mallineuleen toistaiseksi salassa, sillä käytän sitä osana myöhemmin julkaistavaa sukkaohjetta. Tämän myssyn myötä sain neulottua hyväntekeväisyyteen korvamerkityt puuvillalangat niin, että neuloin lopuista pelkkiä vauvapipoja.

Loput oranssit Violat ja muutama pienempi nöttönen muita puuvillalankoja muuttuivat alkuvuodesta kuudeksi vauvapipoksi. Nämä on neulottu pääsääntöisesti 2,25 mm puikolla ja joko 64 tai 72 silmukalla aika fiilispohjalta, ei mitenkään kovin tarkkaan etukäteen sommitellen ja harkiten. Toiset ovat siis kauniimpia kuin toiset, mutta toisaalta makujakin on niin monia, että jokin minusta vähän tökerön näköinen voi jostakusta toisesta olla hyvinkin houkutteleva. Toivottavasti nämä pikkupiposet kuitenkin ilahduttavat niin vauvatehon henkilökuntaa kuin teholla hoidettavien vauvojen vanhempiakin.

Eivät hyväntekeväisyyslangat varastoistani tähän suinkaan loppuneet, mutta ainakin hetken aikaa neuloskelen mieluusti pelkkää villaa. Eiköhän taas kevään ja viimeistään kesän koittaessa taas puuvillamyssyilykin lähde uudemman kerran käyntiin. Jospa silloin tulisi kehiteltyä myös jokin uusi sytomyssymalli.

Älä koskaan ikinä

Tammikuussa päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja suunnitella viimeinkin miehille sopivan sukkamallin keskipaksulle sukkalangalle. Aikani palmikkokuvioita ruutupaperille sutattuani ryhdyin tositoimiin, ja kun suunniteltu palmikkokuvio alkoi näyttää puikoilla aika kivalle, päätin tarjota keskeneräistä suunnittelutyötä kahelineulojien haastekisaan mysteeriohjeeksi. Tämä toimi takuuna sille, että saisin varmasti mallin neulottua itsekin loppuun saakka kohtuullisessa ajassa.

Langaksi valikoitui Opalin 6-säikeinen, sitä kun olin saanut Lankakauppa Kujeelta viime keväänä yllin kyllin "toimeksiantosuunnittelun" inspiraatioksi. Tuolloinhan suunnittelin lopulta Opalin 4-säikeiselle Kujeillen-kämmekkäät, ja keskipaksu lanka jäi odottamaan aikaa parempaa. Aika pitkään siinä sitten lopulta meni, että sain aikaan unisex-sukkamallin sport-vahvuiselle langalle - vaan parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Älä koskaan ikinä -nimensä malli sai monestakin syystä. Ensinnäkin jo pitkään pyörineeseen aakkoshaasteeseen kaivattiin jollakin skandivokaalilla alkavaa ohjetta. Toisekseen malli on sitä samaa perushuttua, mitä monet muutkin suunnittelemani miesten sukat: palmikkokuvio kulkee sukan ulkosyrjässä jakautuen kahtia kantapään kohdalla. Egotrippihän laulaa "Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot" - nämä sukat noudattavat totisesti tuota pyyntöä. Muista ohjeistani malli poikkeaa lähinnä kiilakavennusten paikan suhteen: näissä sukissa kiilakavennukset tehdään jalkapohjassa ns. riverbed gusset -tyyliin. Viimeisimpänä, eikä kenties ihan vähäisimpänä syynä nimelle on oma neuleprosessini, joka oli takkuinen monessakin mielessä. Nimeä voikin pitää jonkinlaisena varoituksena: älä koskaan ikinä neulo tätä mallia.

Malli sisältää ohjeet 66 ja 72 silmukalle, joten naisten sukat saa helpohkosti neulomalla fingering-paksuisesta langasta ohuemmilla puikoilla. Koska suurin osa on sileää neuletta, silmukkamäärää on varsin helppo skaalata kuuden (tai jopa kolmen) silmukan välein ylös- tai alaspäin. Muutama haasteneuloja tekikin miesten koon sukat paksusta sukkalangasta 54 silmukalla ilman sen kummempia ongelmia.

Minä neuloin mallisukat kokoon 46 eli omalle miehelleni. Olen usein saanut mieheni sukkamalliksi, mutta tällä kertaa päätin säästää hänet pakkasessa poseerauksen vaivalta ja askartelin todella, todella vanhasta solumuovisesta kirjoitusalustasta isot sukanpingottimet. Materiaali olisi voinut olla jämäkämpääkin, mutta toisaalta tällainen taipuisa materiaali taipui vähän kaarevampaan muotoon, mikä on visuulisesti mukavamman näköinen kuin litteä taso. Kylläpä olikin tyydyttävä projekti saada askartelukaapissa ainakin kymmenen vuotta jemmassa maannut kirjoitusalusta prosessoitua tarpeelliseksi kuvausavuksi!

Niin, se maksuton sukkaohje löytyy täältä.

Lämpöö ja valoo

Tammikuun lopulla, keskellä paukkuvia pakkasia, päätin vihdoinkin tarttua kahelineulojien tammikuun suureen asustehaasteeseen neuloa jotakin asustetta erityisen lämpimällä tekniikalla. Alunperin olin suunnitellut onteloneuletta, mutta päädyin lopulta huovuttamaan tumppuja viime kesänä Tallinnasta hankkimastani hahtuvalangasta. Hahtuva oli poikkeuksellisesti melko paksua, joten neuloin sen yksisäikeisenä. Alku oli takkuista, oikeaa puikkokokoa ja aloitussilmukkamäärää ei tahtonut löytyä ja purin kertaalleen muutamankin aloituksen. Lopulta päädyin neulomaan tumput 3,5 mm puikolla ja vain 32 silmukalla aloittaen.

Ensimmäisenä hahtuvakiekko luovutti väriliukua yllä olevan kuvan vasemman käden lapaseen ja sen jälkeen alla olevan kuvan vasempaan. Kun yritin kikkailla selvästi eriparisille lapasille pareja, päädyin lopulta purkamaan yhden kokonaisen lapasen ja yhden aloituksen ihan väärän värisinä. Lopulta sain jokseenkin mieleisen lopputuloksen molempiin pareihin. Huovutus vaati kaksi kierrosta 40 asteen peruspyykin mukana, että lopputulos oli sekä riittävän tiivis että riittävän pieni.

Tämä lapaspari on minusta ihan selvästi pari, vaikka tumput eri värisiä ovatkin. Nämä ovat ihan kuin esikoiseni suosikkisukat, ja esikoisen käyttöön nämä päätyivätkin. Ylemmän kuvan tumput menevät lasten serkkutytölle, jonka edelliset huovutetut tumput ovat ehtineet hajota peukalohangasta. Ja värithän ovat talven monokromaattisuuteen silkkaa lämpöä ja valoa!

Nämä hahtuvaprojektit ovat kyllä koukuttavia. Päättelylanganpäistä olen huovuttanut lisää pieniä huopapalloja, ja varsinainen jämälankakin meni heti tuoreeltaan työn alle. Hyvä niin, tuleepahan varsin nopeasti lisää tilaa lankalaatikoihin, jotka ovat viime aikoina uhanneet ratketa liitoksistaan erinäisten kirpputoriostosten vuoksi...

Ollaan enkeleitä toisillemme

Luovan hulluuden vastapainoksi olen yrittänyt neuloskella välillä jotakin pientä myös hyväntekeväisyystarkoituksessa. Olen elänyt monella tapaa etuoikeutettua elämää, ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä voimakkaampi tuntuu olevan tarpeeni jakaa omasta hyvästäni niille, joita elämä on tavalla tai toisella kolhinut.

Tammikuun huivineulonnasta, josta kirjoittelen enemmän joskus myöhemmin, jäi yli yhteensä noin 50 g keltaista ja tummanvihreää Novita Floricaa. Ensin neuloin aikuisen kokoisen myssyn: aloitin 104 silmukalla ja muistaakseni 2,75 mm puikolla, jonka vaihdoin mahdollisesti 3,25 mm puikkoon aina oikein -reunan jälkeen. Kun reilusti pitkästä myssystä jäi jäljelle vielä yli kymmenen grammaa lankoja, päätin kokeilla, tulisiko niistä vielä pikkuinen vauvamyssy. Sen neuloin päälaelta aloittaen 2,25 mm puikolla niin, että lisäsin silmukoita joka toinen kerros kahdeksassa kohdassa, kunnes silmukoita oli 72. Vauvanukelle kokeillessani myssy oli mittasuhteiltaan varsin passeli, eikä lankoja jäänyt kuin muutama metri jäljelle. Aikuisten myssyn kohde on vielä avoin, vauvamyssy menee luonnollisesti paikallisen sairaalan vauvateholle.

Kahelineulojien oman neulontakisan yksi haasteista oli sommitella ja soveltaa annettu palmikkokuvio johonkin asusteeseen. Minä päätin istuttaa sen paremman idean puutteessa sytomyssyyn. Langaksi valikoitui jonkin kirpputoriostoksen mukana tullut ohuehko mysteeripuuvilla, jota neuloskelin 2 mm puikolla; silmukoita myssyyn loin 128. Alkuun jälki näytti aika kammottavalle, mutta huuhtelu ja kuivaus teki tehtävänsä ja myssystä tuli yllättävänkin kiva.

Kirpputorilta oli tullut haalittua myös pari-kolme kerää oranssia The Cotton Garden Violaa, josta neuloin kaksinkertaisena ties monennenko Vertigon. Tällä kertaa päätin kokeilla, mikä olisi lopputulos, jos neuloisin pari sektoria raidallisena. Raitalangaksi päätyi vaihdokkina minulle saapuneen keltaisen puuvillalangan jämät. En ole lopputuloksesta itse aivan vakuuttunut, mutta eiköhän tällekin käyttäjä ajan kanssa löydy.

Näiden myssyjen myötä toivon, että saan polkaistua kunnolla käyntiin hyvän tekemisen moottorin. Onneksi luova yritys ja erehdys tuottaa melko paljon jämiä, jotka sopivat mukavasti vaikkapa myssyneulontaan.

Luovissa tiloissa

Opintojen päätyttyä jäin työttömäksi, sillä en ole löytänyt lähialueelta koulutustani vastaavaa työtä. Se on sinänsä harmillista, sillä mitä pidemmäksi työttömyys valmistumisen jälkeen venyy, sitä vaikeammaksi työllistyminen käy ja sitä suuremmaksi voi nousta kynnys lähteä edes yrittämään, onhan uusi ammattini jatkuvaa, harjoitusta vaativaa käsityötä.

Työttömyydessä on ollut omat hyvätkin puolensa. Elimistöni on viimeinkin palautunut pitkäaikaisesta stressitilasta, mikä on avannut luovuuden tiellä olleet padot. Tammikuun aikana kaikenlaisia neulemalli-ideoita tuntui putkahtelevan kiihtyvällä vauhdilla niin, etten ole pystynyt kaikkia ideoita testaamaan, vaikka olen neulonut valehtelematta aamusta iltaan. Pari-kolme ideaa on jo jalostunut tai jalostumassa ohjeiksi, mutta kahden ohjeen julkaisu odottaa verkkoneulelehti Ullan seuraavan numeron ilmestymistä. Niinpä esittelen neulomisen myötä epäonnistuneeksi paljastuneen prototyyppihuivin, josta ei takuulla ohjetta tule.

Idea lähti siitä, että tuumasin tarvitsevani kesäksi puuvillaisen kaulahuivin. Olen jossain määrin hurahtanut aina oikein -neuleeseen, raitoihin ja epäsymmetriaan, joten näiden pohjalta lähdin ideoimaan kapeaa, kenties vähän kaarevaa raitahuivia, jonka toisessa päässä raidat olisivat leveämpiä kuin toisessa. Langoiksi valitsin muinoin naapurilta saamani tummanruskean DROPS Safranin ja Altocumulukselta (muistaakseni vaihdokkina) tulleen vihreän Solberg Garnin fiolin. Molempien juoksevuus on noin 170 m / 50 g, joten puikkokooksi valikoitui 3 mm.

Kuvan perusteella voisi kuvitella, että onnistuin toteutuksessa, vaan totuus on toisenlainen. Huivista tuli liiankin kapea, sillä se on korkeimmalta kohdaltaan vain 21 cm korkea. Lisäksi huivin leveämpiraitainen pää on liian lyhyt, jotta huivin saisi aseteltua järkevästi. Vastaavasti kapeampi pää on turhankin pitkä. Safrania kului muutaman metrin yli kerän verran, fiolia alle puoli kerää, mikä omalta osaltaan kertoo huivin pienuudesta.

Saahan tuon huivin kaulaan kiedottua, mutta epäkäytännöllisen muotonsa vuoksi päälle puettaessa huivista katoaa oikeastaan koko juju eli tuo epäsymmetrinen raidoitus. Onneksi nettifoorumien kautta löytyy aina joku ottaja näille epäonnistuneille tekeleillekin.

Niin että välillä tulee näitä huikeita idiksii, joiden ensimmäisestä prototyypistä tulee pelkkää sutta ja sekundaa. Mutta jokainen epäonnistuminenkin opettaa taas uutta, niinpä tämäkin kokeilu sai jo jatkoa paljon onnistuneemmassa muodossa. Se onkin sitten jo toinen tarina se.