lauantai 27. joulukuuta 2008

Joululahjaslipoveri

Sekalaisten lankojen kassissa pyörinyt 150 gramman kerä tummanruskeaa Novita Pirtaa (100 % akryyli) - naapurin lahjoitus tietysti - etsi aikansa sopivaa käyttökohdetta. Vasta joulun alla jostain alitajunnan perukoilta pongahti muistikuva siitä, miten ystäväni kertoi laittavansa mielellään nyt 2,5-vuotiaalle pojalleen slipoverin ohuen sisäpaidan päälle. Koska samainen ystäväni ei karsasta tekokuituja, päätin kaivella arkistoistani mieluisen neuleliivimallin. Se löytyi lopulta äitini vanhasta Novitasta (kevät 2007).



Koska ruskeaa lankaa oli vain yksi kerä, päätin tehdä resorit mustasta langasta, jonka olen aikanaan saanut (vyötteettä) lenkkikaveriltani vaihdossa/lahjoituksena, ja joka vaikutti niin tuntumaltaan kuin paksuudeltaankin hyvin samantyyppiseltä kuin Pirta. Mallitilkun perusteella laskeskelin sopivan silmukkamäärän 3,5 mm puikolle ja koon 98 cm liiviin, olihan alkuperäinen ohje merkittävästi ohuemmalle Woolille. Laiskuuksissani jätin myös mallineuleen palmikkoja lukuunottamatta väliin - eli lopulta huomasin käyttäneeni ohjeesta vain mittoja ja mittasuhteita.

Liivistä tuli aika tiivis, mutta toivottavasti kuitenkin käyttökelpoinen. Vaikka tapanani ei ole ollut lahjoa ystäviä yhtä ystäväperhettä lukuunottamatta, tällä kertaa halusin muistaa kuopukseni parasta kaveria ja samalla kiittää kotiäitiystävääni kaikesta henkisestä ja käytännön avusta kuluneena vuonna. Ilman häntä moni päivä olisi jäänyt kääntymättä valoisaan suuntaan.


keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Virkattua joulua


Lämmintä joulumieltä

niin blogini uskollisille kuin satunnaisillekin lukijoille
jouluksi virkkaamieni muistamisten myötä!


Modifioiden virkattu kukkapatalappu ja Iittalan vihreä Kivi-tuikkulyhty anoppila-mummolaan perinteisen joulukukan sijaan, lankoina luonnonvalkoinen vaihtokauppa-Seiskaveikka ja tummanvihreä villapellavalanka.



Äidilleni elintarvikeväreillä värjäämälläni vaihtokauppa-Nallella reunustettu Seiskaveikka-kukka sekä Iittalan vihreä Kivi-tuikkulyhty.



Sisareni Seiskaveikka-kukka on puolestaan reunustettu oranssinruskealla villapellavalangalla, Kivi-tuikkulyhdyn värinä on pomeranssi.




Loistaville naapureille kukka Seiskaveikasta ja ruskeasta Novita Malibusta sekä Iittalan hiekanvärinen Tris-tuikkulyhty.



Ystäväperheille pienet muistamiset: kumpaankin perheeseen kaksi Himppu-mummun patalappua (ruskeat langat purku-Seiskaveikkaa, valkoiset ja vihreät vaihtokauppa-Seiskaveikkaa ja -Nallea), pussit Reilun Kaupan Rooibosta ja pienet purkit maustettua hunajaa.



Kuusenkoriste-/lasinaluspipareita: tummimmanruskeat Novita Pirtaa ystäväperheiden joulukortteihin, alareunan vaaleammanruskeat jotakin tunnistamatonta puuvillalankaa esikarin opettajille ja lastenhoitajalle sekä kiiltävät Novita Malibua omaan kuuseen. Kaikissa reunukset valkoista Chenilleä. Piparien väreistä voisi päätellä, että...

"Joulupukin muorillekävi keittiössä nolosti,
liian kuuma leivinuuni,
piparkakut paloi poroksi.

No porojahan tarvitaan
joulupukin rekeä kiskomaan,
jotta lapset ajallaan
lahjansa saa.

No porojahan tarvitaan
joulupukin rekeä kiskomaan,
mutta muorin kohtalo
on olla poropeukalo."

- Mats Lillrank (Fröbelin Palikat) -














sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Karvalapasia


Mohariina vinkkasi taannoin, miten voisin käyttää hirviölangaksi haukkumani lahjoitus-Teddyn. Lapaskuun myötä tartuin vinkkiin ja neuloin itselleni Pirunnyrkit:



Varret neuloin 3 mm puikoilla ja 40 silmukalla Tiilimuuripiposta yli jääneestä mustasta Woolista. Terä on siis Teddyä 5,5 mm puikoilla ja 30 silmukalla. Vaikka en itse lapasihmisiä olekaan, näistä tuli niin veikeät, että ne ovat päässeet jo käyttöön.

Esikoinenkin tykästyi Pirunnyrkkeihini siinä määrin, että halusi välttämättä itselleen samanlaiset. Niinpä nitkuttelin kuusivuotiaan kouriin sopivat karvalapaset:



Tällä kertaa varsiin päätyi mustaa lahjoitus-Floricaa, puikot ja silmukat kuten isommissakin lapasissa lukuunottamatta karvalankaosaa, jossa silmukoita oli 25. Punainen loppui odotetusti kesken, mutta jatkoin sujuvasti mustalla Teddyllä. Lopputulos ilahdutti esikoista ja suru olikin suuri, kun lapaset katosivat kaverin luona kylässä käydessä - toivottavasti ne löytyvät kyseisestä kyläpaikasta viimeistään joulusiivouksen myötä.

Olin aivan unohtanut, miten nopeaa lapasia on neuloa. Suunnitelmissa on parit huovutettavat versiot, jahka lapasinspiraatio taas iskee. Vielä kerran kiitos Mohariinalle loistavasta langankäyttövinkistä, ilman sitä Teddyt olisivat luultavasti lähteneet muutamien muiden sekalaisten langanjämien mukana päiväkotilaisten iloksi.

torstai 18. joulukuuta 2008

Salomonin solmuja II


Tehtyäni taannoin tämän huivin olin varma, että palaisin vielä joskus Salomonin solmujen pariin ja niin tapahtuikin. Aloitin parisen viikkoa sitten tämän huivin neulomisen ruskeasta Kitten Mohairista vain purkaakseni tekeleen jo alkumetreillä pettyneenä mallineuleeseen. Siinä mohairlankoja setviessäni törmäsin yksinäiseen kerään vyötteetöntä lankaa, hiukan Kitten Mohairiani vaaleampaa ruskeaa, ja niin Salomonin solmut löysivät parinsa. Välipalatyönä syntyi siis tämä huivi:



Koukulla oli kokoa 3 mm ja lankaa käytettävissä noin 50 g, jolloin syntyi noin 15 cm leveä (seitsemän kahden solmun mittaista "lenkkiä") ja 150 cm pitkä huivi. Harkitsen vakavasti pitäväni huivin itse, vaikka - kuten kuvasta näkyy - huivin käyttö vaatii vielä paljon opettelua. Tämä sopisi kuitenkin oivallisesti avokauluksisen kevättakkini pariksi.

Lanka oli Kitten Mohairia asteen pörröisempää ja sitä myötä jollain tapaa jämäkämpää, joten mallivirkkaus pääsi oikeuksiinsa ilman pingotustakin. Löyhemmin kaulaan aseteltuna solmujen kauneus näkyisi yllä olevaa kuvaa paremmin. Tältä tämänkertaiset Salomonin solmut näyttävät lähikuvassa:



Kaunista, ainakin minusta, ja varsin koukuttavaa virkattavaa. Palannen taas uudemman kerran solmujen pariin tehtyäni välissä kaikenlaista muuta säätöä.

maanantai 15. joulukuuta 2008

Sukkia serkuille

Kaiken hyväntekeväisyysneulonnan jälkeen hoksasin viimein kysyä, mahtaisivatko lastemme "etelänserkut" tarvita villasukkia. Vastaus oli myönteinen, joten tartuin innolla puikkoihin tarkoituksenani neuloa koon 35 poikien ja koon 32 tyttöjen sukat. Ensihätään syntyivät nämä:




Vaihtokauppa-Nalleista tikuttelin 2,5 mm puikoilla siniset Petäjä-versiot (tosin varren takaosa pelkkää 2o,1n -joustinta) 48 silmukalla ja 3 mm puikoilla kanervanväriset Terhot 44 (48) silmukalla. Sukat näyttävät epäilyttävän samankokoisilta, mutta esikoisen numeron 32-33 jalkaan sovitettuna kanervanväriset olivat passelit, siniset isot. Toiveissa siis on, että nämä ovat saajilleen sopivat; otan varalta jouluksi anoppilamummolaan mukaan lankoja ja teen mittojen mukaan uudet, jos sukat ovat sittenkin väärää kokoa.

Vaan mahtavatkohan pohjoisen ulottuvuuden serkut kaivata sukkia? Syntyisihän näitä näemmä vähitellen vaikka koko suvulle...

perjantai 12. joulukuuta 2008

Jouluaskarteluja

Perheessämme yritetään noudattaa kohtuullisuuden periaatetta myös joululahjoissa, joten niiden valmistus tai hankinta ei aiheuta stressiä - mutta ei myöskään ole luomassa joulumieltä ja odotuksen kihelmöivää tunnelmaa. Niinpä tänä vuonna ajattelin viritellä jonkin sortin jouluaskarteluja fiiliksen nostattamiseksi.

Eräänä aamupäivänä askartelin kaksivuotiaan kanssa muutaman joulukortin:





Minä väsäilin ruskean pellavasekoitekangaspalasen päälle tonttusia napeista, huovanpaloista ja parsinlankapätkistä virkatuista ketjusilmukoista. Sillä aikaa kuopus silppusi taitavasti saksilla yhden korttipohjan, tärväsi puoli puikollista liimaa toisen korttipohjan molemmin puolin (ja luultavasti myös suuhunsa sekä nappirasiaan), levitteli kourakaupalla nappeja pitkin ja poikin keittiötä - sekä lopulta asetteli pari nappia myös hyvin liimaiselle korttipohjalleen. Olin iloinen ja ylpeä pienestä askartelijastani, harmi että hän päätti repiä napit irti kortistaan liiman kuivuttua.

Jonkin toisen iltapäivän ratoksi otin esille piparimuotteja, huovutusvillaa, vettä ja astianpesuainetta. Yllätyksekseni kuusivuotiaskin innostui huovuttamisesta ja jaksoi hangata kahta muotillistaan kiitettävästi. Kuopus keskittyi pääasiassa veden kaateluun ja vapaahuovuttamiseen.



Huovutustemme tuloksiin (ylhäällä oikealla) virkkasin ripustusnauhat joulukuuseen ripustamista ajatellen, omaan huopasydämeeni ompelin lisäksi pykäpistoja ryhdistämään ilmettä. Myöhemmin innostuin virkkaamaan ruskean Maijan jämistä pipareita, joihin virkkasin "sokerikoristeet" valkoisella Chenillellä. Lopun punaisen vaihtokauppa-Nallen (sekä hiukan Chenilleä ja pari jämänappia) tärväsin virkkaamalla pari tonttulakkia ja sydämen joulukuusen koristeiksi. Esikoinen puolestaan kunnostautui askartelemalla täysin omatoimisesti kaksi upeaa joulukorttia, joista olen kertakaikkisen ylpeä ja iloinen.

Kuusenkoristeet (joita on kuvanottohetken jälkeen syntynyt reilut puoli tusinaa lisää) lähetän joulukorttien mukana Tärkeille Ihmisille - niille, joita haluaisi nähdä useammin, mutta joita en syystä tai toisesta tapaa kuin harvakseltaan. Sydämen virkkasin alusta alkaen blogimiehelle, joten se päätyy omaan kuuseen.

Jouluaskartelujen lisäksi pääsin tekemään vielä kerran yhden vauvakortin sekä onnittelukortin tuoreelle isoveljelle:



Kortit menivät perheeseen, jonka äidin ja pojan kanssa minulla on ollut onni ystävystyä tänä syksynä perhekerhon kautta - nyttemmin tapaamme muutenkin kuin vain kerhossa. Uusi pikkuveli sai kortin lisäksi tämän peiton, isoveli puolestaan pikkutraktorin leikkeihinsä. Korttien kuvat ovat kierrätyslahjapapereista, kuinkas muuten, design toistaa jo tutuksi tullutta kaavaa.

Jonkinlaisesta luopumisprosessista muuten kertonee se, ettei ensimmäisestä Puh-peitosta luopuminen tuntunut enää lainkaan haikealta eikä vaikealta, vaan pelkästään mukavalta. Minä, joka en entisessä elämässäni ollut sosiaalisesti kovinkaan taitava, olen lasten myötä huomannut löytäväni uusia hyviä ystäviä, jotka aivan aidosti tuntuvat pitävän minusta, ja se tuntuu joka kerta pieneltä ihmeeltä. Hyville ystäville on hienoa antaa jotakin itsetehtyä ja merkityksellistä, kuten tuo Puh-peitto.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Viljapaita

Ikuisuusprojekti nimeltä palmikkopaita kokoa 130 cm tuli saatettua päätökseen jo lähes kuukausi sitten. Paidan kuvaaminen käyttäjänsä päällä ottikin sitten aikansa, eikä kuvasta edes tullut kovinkaan edustava. Paita sen sijaan on sekä tekijän että käyttäjän mielestä varsin oiva:



Lankana oli naapurin lahjoittama Deco (80% akryyli, 20% villa), väri on luonnossa hieman kuvan oranssia ruskeampi. Malli on Suuresta Käsityölehdestä (1/2004), tosin lievästi modifioituna. Koska lankaa oli rajallinen määrä (400 g), neuloin hihat ylhäältä alas, hihapyöriön jälkeen pyöröneuleena, jotta langan loppuessa alkuperäisestä poikkeava väri olisi asettunut hihansuihin ja kaulukseen. Lanka kuitenkin riitti, ylikin jäi muutama metri.

Kuusivuotias nimesi paidan välittömästi Viljapaidaksi, sillä hänestä palmikkoryhmät näyttävät aivan viljantähkiltä. Itse olen tyytyväinen paitsi siihen, että paita viimeinkin valmistui (en ihan heti aio tehdä sukkia tai pipoja suurempia palmikkoneuleita!), myös toteutustapaan: kaikki mahdollinen pyöröneuleena ja mahdollisimman vähän poimittavia silmukoita (ts. en päätellyt kauluksen kavennuksiakaan, vaan keräsin ne keskisilmukoiden kanssa samalle pyöröpuikolle odottamaan kauluksen lopullista neulomista). Malli on oivallinen talvineule: se on kyllin niukka mahtuakseen ongelmitta toppatakin alle, mutta mallineuleensa ansiosta antaa myös periksi "miten paljon vain" eli leveydeltään mahtuu niin pitkään kuin hihoissa suinkin mittaa riittää (sitä tosin on langan rajallisuuden takia melko naftisti).

lauantai 6. joulukuuta 2008

Patalappuja

Jo Sukkasadon aikana neuloin paksuimmasta villasekoitelangasta 20 x 20 cm tilkkuja ajatuksena lähettää ne Vaaka ry:n Tilkkupeittoprojektiin. Hyvin pian tulin siihen tulokseen, etten jaksaisi tikutella tilkkuja kokonaiseen peittoon, joten törmättyäni Patalapputalkoisiin päätin muuttaa tilkut hyväntekeväisyyspatalapuiksi:



Reunat virkkasin vihreällä vaihtokauppa-Nallella tulevaa joulunaikaa ajatellen, toiseen pariin tein nirkkoreunan, toiseen pylväsryhmiä kaariksi.

Kun patalappuhommiin kerran ryhdyin, innostuin kokeilemaan myös kahta uutta mallia, joita olin jo jonkin aikaa katsellut sillä silmällä: kaikkien virkkaajienhan on tehtävä ainakin yksi Himppu-mummun patalappu eikäpä kukkapatalappukaan olisi huono lisä virkkaajan yleissivistykseen. Niin syntyivät nämä kaksi patalappua, nekin Vienon Kammarille lähetettäviksi:



Joulun värit löytyivät punaisesta vaihtokauppa-Nallesta, siitä samasta, josta tein edellisen postauksen Terho-sukat, sekä naapurin lahjoittamasta vihreästä villapellavalangasta, josta neuloin taannoin nämä sukat.

Molemmat mallit olivat hauskoja tuttavuuksia, Himppu-mummun patalappu suorastaan koukuttava, joten näitä syntynee jämälangoista joskus myöhemminkin. Kukkapatalapusta olisi tullut yksivärisenä punaisena hieno joulutähti, mutta näin ensimmäisellä kerralla päätin pysyä uskollisena alkuperäiselle mallille.

Näiden pienten välipalakäsitöiden myötä toivotan blogini lukijoille hyvää itsenäisyyspäivää!

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Lahjasukkia

Päätin jo aikaa sitten neuloa naapurin rouvalle Petäjä-sukat ruskeasta Gjestal Maijasta. Taannoinen tarjouskampanja Tapion Kaupassa sattui sopivaan saumaan, joten tulin tilanneeksi vähän enemmänkin Maijaa. Petäjät valmistuivat rentoutumisviikonloppuna, jonka vietin sinkkusisareni luona Joensuussa; samalla reissulla valmistuivat myös Terho-sukat lahjaksi ystävälleni. Neuloin bussimatkalla ja neuloin sisareni ihastuttavan kauniissa citykodissa. Kävin pyhiinvaellusmatkalla Taitokorttelissa ja Joen Langassa, joista jälkimmäinen osoittautui oikeaksi käsityöharrastajan karkkikaupaksi. Neuloin vielä koko bussimatkan kotiin - enkä vieläkään kyllästynyt.



Punaiset Terhot ovat vaihtokauppa-Nallea, kulutus 3 mm puikoilla sitä samaa noin 70 g:n luokkaa kuin aina tähänkin asti naisten sukissa. Ruskeisiin Petäjiin hurahtikin varaamani kaksi kerää lähes kokonaan eli noin 90 g, sen verran paksumpaa Maija on. Punaisten sukkien saaja ilahtui toivotusti ja sanoi sukkien sopivan täydellisesti jouluaattoasustukseensa. Naapurissa en ole vielä ehtinyt käymään, joten hänen reaktionsa on vielä näkemättä. Luulisin ainakin värin osuneen kohdalleen, onhan tummanruskea hänen ehdoton lempivärinsä.