perjantai 29. heinäkuuta 2011

Lisää virkattuja sytomyssyjä


Tein kesäkuun lopussa lankainventaarion, joka paljasti minun omistavan hieman yli 6 kg lankaa, joista puolet oli kasvikuituja. Ilmankos kesällä neulotuttaa ja virkkuuttaa puuvillaa ja bambua. Kun kutakin lankaa on vain yksikkökeriä, helpointa on jatkaa sytomyssyjen tehtailua. Pyydän jo tässä vaiheessa anteeksi niiltä, jotka alkavat olla kurkkuaan myöten täynnä päähinepostauksiani, nämä kun eivät tähän(kään) jääne.


KesäYön Hulluttelussa bongasin Shell Brimmed Clochen mallin. Ensimmäinen kokeilu epäonnistui, mutta periksi en antanut.



Ensimmäisestä kokeilusta viisastuneena valitsin seuraavaan joulunpunaisen Mandarin Classicin ja 4 mm koukun. Päälaen lisäykset tein ohjeesta poiketen niin, että ensimmäisillä viidellä kerroksella pylväät lisääntyivät 12:lla ja vasta 6. ja 7. kerroksilla lisäsin 10 pylvästä. Korkeuttakin taisin virkata yhden kerroksen enemmän ennen simpukkalieriä. Hatusta tulikin oikein sievä ja se joustaa sen verran, että mahtuu pienen lisäksi ainakin keskikokoiseen päähän. Lankaa kului 70 g.



Toinen samanlainen piti saada virkata heti perään. Koska edellisestä hatusta oli jäänyt 30 g lankaa, päätin tehdä koko hatun jämälankaperiaatteella. Aloitin vaaleimmalla punaisella (kenties Tennesseetä?), jatkoin Mandarin Classicilla ja vasta kun nämä kaksi jämää oli käytetty, korkkasin tummanpunaisen Tennesseen saadakseni lierin loppuun saakka. Lopputulos on oikeastaan aika hauska.



Eikä kahta ilman kolmatta. Anna hyvän kiertää -paketissa oli kerä kauniin turkoosia Bommix Bamboota, joka ei olisi yksin riittänyt oikein muuhun kuin lasten neulottuun myssyyn. Sopivan neulemallin puutteessa tartuin virkkuukoukkuun ja tuttuun malliin. Kun turkoosi ei enää riittänyt kokonaiseen simpukkakerrokseen, jatkoin tuntemattomalla lahjoituspuuvillalla, kunnes sekin loppui. Tästä hatusta puuttuu lopulta kaksi simpukkakerrosta, mutta oikein käyttökelpoisen oloinen ja aivan ihastuttavan pehmeä hattu tästä tuli.



Summer Slub Hatin (pdf) virkkasin heti KYHin jälkeen lahjoituksena tulleesta mysteeripuuvillasta 3 mm koukulla. Seurasin ohjetta muutoin orjallisesti, mutta lisäsin korkeutta pari kerrosta. Reuna on sen verran rento, että sen voisi kuvitella nostavansa esimerkiksi jollakin pienellä korulla tai napilla ylös edestä. Pikakokeilulla hattu mahtui ainakin kuopukseni päähän, joten eiköhän tämäkin ihan käyttökelpoinen ole. Ainakin hattu oli mukavaa virkattavaa. Lankaa kului hieman vajaat 60 g.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Sisustusta kierrättäen


En ole kovinkaan innokas sisustaja, suurimmaksi osaksi sen vuoksi, että inhoan kaupoissa kiertelyä. Kotimme sisustus on muotoutunut ajan saatossa pikkuhiljaa, ja osin aika on ajanut tiettyjen värien, kuosien tai teemojen ohi. Erityisesti minua oli alkanut ärsyttää makuuhuoneemme sininen meriteema, joka oli ehkä kiva kymmenen vuotta sitten kerrostaloasunnossa, mutta joka näytti vähän lapsekkaalta 70-luvun omakotitalossa.


Sitten tuli päivä, kun naapurini koputteli kuistin lasituksiin ja pyysi minua takapihalleen. Ajattelin hänen kaipaavan kantoapua varaston siivoukseen, mutta toisin kävi. Naapurini kyllä siivosi varastoaan, mutta minua hän tarvitsi kysyäkseen, haluanko häneltä pois joutavia mattoja. Halusinhan minä, niitä oli nimittäin noin 20. Olin niukin naukin ehtinyt kanniskella matot kuistillemme, kun naapurini kantoi lisää lahjoitettavaa, tällä kertaa verhoja, päiväpeitteitä ja kankaita. Siitä se sisustaminen sitten lähti.



Makuuhuoneemme meriteema vaihtui kertaheitolla rauhallisen luonnonläheiseen tunnelmaan. Paneeliverhot olivat lyhentämistä vaille valmiit, päiväpeitto kävi sängyllemme sellaisenaan. Kaapin perukoilta löytyneisiin vanhoihin sisustustyynyihin ompelin naapurilta saaduista pellavista uudet päälliset, napit löytyivät omasta varastosta. Vielä kun saisi päivitettyä kellastuneen mäntysängyn (joka muuten sivumennen sanoen on mieheni ja isäni yhdessä tekemä) uuteen, vaikkapa patinoituneeseen tummanruskeaan, sisustus olisi yhdenmukainen. Toisaalta huoneessa on alkuperäinen mäntypaneelikatto, kellastunut tammimosaiikkipareketti sekä mäntyovi ja -listat, joten siinä suhteessa sänky ei ole lainkaan yksin värinsä kanssa. Pelkäsin sinertävän tapetin jäävän jotenkin erilliseksi, mutta yllättävän hyvin verhojen harmaa nappaa tapetin kaverikseen. Tekstiilien vaihtumisen yhteydessä myös vanha ikkunalauta kavennettiin vain ikkunasyvennyksen levyiseksi ja seiniltä poistettiin meriaiheista rekvisiittaa. Nyt seinillä on vain yksi pieni kollaasi, jossa on viisi palasta Lontoon keskustan karttaa (sitä samaa, jota käytimme viime kesän reissulla ahkerasti) sekä esikoisemme 4-vuotiaana taiteilema piirustus isästään (tämänkin taideteoksen siniset kehykset mies maalasi mattamustiksi).



Esikoisen huone oli alunperin meidän makuuhuoneemme ja värit sekä tekstiilit siltä ajalta harmaata ja tummanpunaista. Naapurin lahjoituskuormasta löytyi valmiit Ikean kankaasta ommellut paneeliverhot ja samaa kangasta oli lisääkin, joten sain ommeltua siitä kolme vetoketjullista sisustustyynynpäällistä. Myös tummanruskea matto on naapurilta; päiväpeiton ostin ihan vartavasten sopimaan muuhun sisustukseen (sekin sattui olemaan huomaamattani tarjouksessa, vaikka valitsin kolmesta ruskeasta päiväpeitosta sen parhaan värisen hintalappuun katsomatta). Kirjoituspöytä on siskoni vanha, hankittu vuonna 1989, ja se palvelee edelleen moitteetta syksyllä kolmannelle luokalle menevää esikoistamme. Yhdelle seinälle kiipesi musta-ruskea puulisko, jonka taannoin pelastin SPR:n Kontista kahdella eurolla. Lisäksi seinältä löytyi paikka mattamustaksi maalatulle kehykselle, jossa tällä hetkellä on esikoisen oma taideteos, puuvärimukaelma Akseli Gallen-Kallelan maalauksesta Poika ja varis. Vielä tarvittaisiin isohko muistitaulu tai muu viritys tuohon sängyn viereiselle seinälle, jotta esikoisen saamat kortit ja muut muistot voisi laittaa esille hänen omaan huoneeseensa jääkaapin oven sijaan.



Kuistimme sai naapurin siivousvimman myötä uudet matot, lisäksi ompelin lahjoituskasasta löytyneistä valtavan suurista sisustustyynyjen päällisistä pienemmät vetoketjulliset päälliset puupenkin tyynyjen päälle.


Lahjoitusmattoja oli niin paljon, että niitä riitti myös olohuoneeseen, kodinhoitohuoneeseen, saunan pukuhuoneeseen ja väliaikaisesti myös eteiseen ja käytävänpätkälle, kunnes saamme näihin jälkimmäisiin kohteisiin sopivamman kokoiset matot hankittua. Entiset alkoivat joka tapauksessa olla kuntonsa puolesta tiensä päässä. Mattoja riittää vielä mökille vietäväksi ja kankaita niin sisustukseen kuin tuleviin kassiompeluksiinkin.


Naapurimme lähes vastapäinen talo on muuten myynnissä. Talokaupan kylkiäisinä olisi mahdollisuus saada naapuriksi ammattiompelija, joka on intohimoisen innokas luopumaan niin sisustus- kuin käsityömateriaaleistakin. Tulkaa ja pelastakaa minut loppumattomalta materiaalitulvalta ja tilanahtaudelta!

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Lisää neulottuja KYH-sytomyssyjä


Sytomyssymopo keuli KesäYön Hullutuksen ansiosta oikein huolella. Myssyjä syntyi yksi päivässä, kaksi parhaassa, tässä niistä taas muutamia.



Double Double Cloche ihastutti sivulta/takaa rullautuvalla pidennyksellään. Paha vain, että käyttämäni Hjertegarnin Blend Bamboo oli liian raskasta ja laskeutuvaa, jotta reuna olisi rullautunut toivotusti. Lisäysten vuoksi reuna jäi myös todella epäsiistin näköiseksi, joten jouduin virkkaamaan kerroksen kiinteitä silmukoita ja rapuvirkkausta, jotta sain hatusta huolitellut oloisen. Päässähän tämäkin näyttää mukavammalle kuin ilmapallon päälle viritettynä. Kerä lankaa riitti pienehköön myssyyn, neuloin 3 mm puikolla ja muistaakseni lisäsin hiukan silmukoita suurimpaankin kokoon, koska lankani oli selvästi ohjeenmukaista ohuempaa.



Tänä kesänä olen selvästi ihastunut epäsymmetrisiin malleihin. Niinpä toteutin Caroline-hatun Distant Knitterin minulle luovuttamasta Rico Design Baby Lolly-Pop DK -langasta, jonka hänkin oli saanut kanssaneulojalta sytomyssyjä varten. Tämä viskoosi-rayon -sekoite oli kyllä pehmeää ja puuvillamaista, mutta omaan makuuni aika kamalan väristä tippavärjättyä lankaa. S-kokoon mukaan 3 mm puikolla neuloen syntyikin varsin iso hattu, joka siis mahtuu minunkin runsashiuksiseen, noin 60-senttiseen päähäni. Lankaa oli käytettävissä pitkälti toista vyyhtiä (á 50 g), mutta silti se loppui kesken, niinpä neuloin myssyn loppuun lilalla Novitan Alabamalla, joka värinsä puolesta sopi lähinnä kesken loppuneeseen lankaan. Myssyn malli on minusta todella viehättävä, mutta kun kysäisin mieheltäni, josko tekisin itsellenikin samanlaisen (eri värisen toki), hän totesi hatun näyttävän aika kummalliselta... (Pahoittelen hieman spookya kuvaa: periaatteenani on, että omaa tai perheenjäsenten pärstäkerrointa ei blogissa esitellä, mutta tätä hattua olisi ollut hankala kuvata kunnolla takaapäinkään.)



Sytomyssyohjejonossani oli myös Lace Leaf Hat, jonka toteutin 3 mm puikolla kanssaneulojalta lunastetusta Novitan Alabamasta. Kyseinen lanka oli 250 g:n kerällä ja selvästi ohuempaa kuin 50 g:n kerillä myydyt Alabamat, mutta silti aikuisten koon mukaan neulottuna tästäkin piposta tuli todella reilun kokoinen. No, eiköhän Suomessa ole muitakin suuripäisiä kuin meidän perheemme jäsenet, joten jospa tällekin ottaja löytyisi ajan kanssa.



Samaisesta langasta syntyi myös toinen sytomyssyohjejonossani seissyt malli, Lace Ribbon Slouch Hat (Rav-linkki). Ohjetta ohuemman langan vuoksi lisäsin silmukoita näppituntumalta ja lopputulos sopineekin keskikokoiseen tai pienehköön aikuisen päähän. Valitettavasti kuvaa varten myssyä oli turha yrittää asetella kauniimmin, sen verran kyllästynyt kuopukseni tosiaan on näihin kuvaussessioihin. En ehtinyt vaihtaa edes kameran asetuksia sopimaan sisävalaistukseen; langan väri on todellisuudessa aivan lumivalkoinen. Sen verran kai tuosta kuvasta voi päätellä, että tässä mallissa taakse on luotu reunan jälkeen lisäsilmukoita, jotta myssy valuisi paremmin löysänä taaksepäin (tuossa kuvassa asettelu tosin vastaa lähinnä suihkumyssyä).

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Peacock Shawlette


Suhtaudun melko intohimottomasti valtaosaan neulemalleista, mutta nähdessäni ensimmäisen kerran Peacock Shawletten tiesin haluavani ehdottomasti neuloa joskus sen ihan itselleni. Langaksi valikoitui Ullan kansikuvaäänestyksessä saamani Punta Yarnsin Merisock Space Dyed, josta en suin surminkaan olisi raaskinut neuloa sukkia; puikkokoko oli 3,5 mm.



Huivista tuli aivan kertakaikkisen ihana! Lankaa oli miellyttävä neuloa ja sen kaunis semisolidi mustanruskea väri on juuri niin minua kuin vain voi olla. Huivin ohjeessa silmukoiden luominen opastetaan melkolailla hankalasti, joten hetken asiaa tuumattuani päättelin pääseväni samaan lopputulokseen virkkaamalla huivilangalla tuplamäärän ketjusilmukoilla ja poimimalla siitä joka toisen silmukanreunan puikolle. Näin ulkoreunasta tuli joustava ja helposti pingotettava. Muutenkin huivi pingottui lähes itsekseen, yläreunaan ei tarvinnut kuin muutaman hassun nuppineulan.



Huivi on pienehkö ja se tuntui asettuvan yllättävänkin helposti kaulalle. Ehkäpä tämä huivi on viimeinkin se, jonka myötä opin tekemisen lisäksi myös käyttämään huiveja. Malli ainakin on omaan makuuni niin mieluinen, että varmasti neulon lisääkin näitä, jos ei muuten niin lahjaksi.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Masa Bag


Viime kesän Kalakukko-käsityövaihdossa sain tuhdin vyyhdin vaaleanvihreää hamppulankaa, josta heti alunperin ajattelin virkata jonkinlaisen kassin. Oman aikansa otti, että löysin mallin, jota halusin kokeilla. Koukulle pääsi Masa Bag.



Hamppu-Masa on virkattu 4 mm koukulla pylväin. Koska lanka (tai paremminkin naru) oli niin jäykkää, pohjan kulmia oli turha kuvitellakaan ottavansa sisään. Laukku jäi siis melko leveäksi ja matalaksi, joten lisäsin siihen virkatun lenkin ja ompelin molemmille puolille samanlaiset, isäni tekemät puunapit. Olkahihnan liitoskohtiinkin oli keksittävä jotakin hämäystä, sen verran rumiksi ne jäivät: ompelin molemmille puolille vanhoista koristetyynyn päällisistä talteen otetut pyöreät puunapit.


Narun virkkaaminen oli kyllä melkomoista tahkoamista eikä kassista tullut lainkaan sellainen kuin ajattelin. Onneksi se kelpasi arpajaispalkinnoksi. Lopusta hampusta suunnittelen virkkaavani pitkän selänpesimen mökille. Mikäpä sen parempaa kuin pehmittää ensin nahkansa oikein hartaudella pitkissä, pehmeissä löylyissä, hangata sen jälkeen itsensä orvaskettä myöten puhtaaksi ja pulahtaa kesälämpimään järviveteen...

torstai 14. heinäkuuta 2011

Neulottuja KYH-sytomyssyjä


KYH-tempaus innoitti minua tekemään sytomyssyjä oikein urakalla. Tässä taas kokoelma neulottuja versioita.



Tämän pitäisi olla Pi Topper Chemo Cap. En kuitenkaan päässyt ohjeenmukaiseen tiheyteen edes käyttämälläni 2 mm puikolla, vaikka lahjoituksena saatu mysteeripuuvilla ohjeenmukaista ohuempaa olikin. Niinpä jouduin sooloilemaan heti alusta asti. Lanka loppui tietysti kesken, eikä varastoissani ollut mitään kunnollista, millä jatkaa. Hätäpäissäni neuloinkin reunuksen ystäväni lahjoittamalla turkoosilla vuosikertamysteerilangalla, joka oli kyllä luvalla sanoen aika kammottavaa. Mitään etäisesti sopivaa koristenappiakaan en löytänyt, joten valitsin vähiten ruman vaihtoehdon. Sen verran testasin, että myssy menee juuri ja juuri kuopukseni päähän, joten kyllä tämä silti lähtee tarjolle paikalliseen sairaalaan.



Pinkkiä / fuksianpunaista pipoa oli sen sijaan silkka nautinto neuloa. Lanka on Chevalier Blanc Ambrea, bambu-puuvillasekoitetta, joka neuloutuu poikkeuksellisen kauniisti ja helposti. Hatun malli on 'so you think you can hat' (Rav-linkki), joka tosin on luultavasti käytännössä sama kuin Grace Lace Beret, ilman Ravelry-tunnuksiakin saatavissa oleva malli. Oma versioni on neulottu 2,5 mm ja 3 mm puikoilla, joustimessa tein oikeat silmukat kiertäen. Langan, puikkojen ja käsialani kombinaation arvaten hatussa on 120 silmukkaa, jolloin piposta tuli taas kokoa keskikokoinen aikuinen. Lankaa meni reilusti alle kerä.



Hanna Metsän keskeltä lähetti minulle Anna hyvän kiertää -paketissaan kaksi kerää Novitan Santorinia, jotka eivät missään vaiheessa ehtineet lankalaatikkoon asti, vaan neuloin ne heti sytomyssyiksi. Vasemmanpuoleinen on Hurricane Hat, josta on myös suomennettu versio Seijasiskon blogissa. Oma versioni on neulottu 3 mm puikolla ja 100 silmukalla, korkeusmitat taitavat vastata alkuperäistä ohjetta.


Oikeanpuoleinen on ihan perinteinen 2 o, 2 n -joustinneulepipo 108 silmukalla ja 3 mm puikolla. Hauskasti näissä hatuissa näkyy silmukkamäärän vaikutus värien asettumiseen; 116 silmukalla ruskea olisi asettunut pystyraidaksi väleissään harmaa-valkoraidallinen pystyraita, tai vastaavasti muistaakseni reilusti alle 90 silmukalla olisi voinut saada kaikki värit omiksi pystyraidoikseen. Nyt tässä joustinneulepipossa tuli tuollainen melko säännöllinen spiraalikierre siinä missä Hurricanessa värit ovat näennäisesti sikinsokin. Tein joustinneulepiposta melko korkean, joten sen voi joko jättää päälaelta pitkäksi tai taittaa alareunasta kaksinkerroin.



Edellisen postauksen Kudzu Shawlettesta jäi vielä pari kerää Hjertegarnin Blend Bamboota, joka on bambu-puuvillasekoitteena mitä mainioin sytomyssylanka. Toisesta kerästä pyöräytin Lacy Julian Hatin (Rav-linkki) 108 silmukalla ja 2,5 mm sekä 3 mm puikoilla. Reunajoustimen oikeat silmukat tein taas kiertäen, jotta joustinneuleesta tulisi napakampi. Tein joustimesta myös korkeamman, samoin lisäsin yhden pitsikuviokerran, jotta myssystä tulisi riittävän syvä peittämään tarvittaessa korvat ja niskankin.


Pahoittelen, ettei myssyistä ole kuvia kenenkään päässä. Näitä pipoja vain syntyy sitä tahtia, että kuopus ei enää suostu toimimaan kuvausmallina ja perheemme muilla jäsenillä on liian isot päät. Ehkä joskus vielä hankin sen mallinukkepään kuvausrekvisiitaksi...

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kudzu Shawlette


KesäYön Hullutukseen päätin ottaa mukaan pari vähän isompaakin työtä, jotka eivät ihan yhdessä päivässä valmistuisi. Ensimmäisenä nappasin ohjejonostani melko hiljattain julkaistun Kudzu Shawlette -ilmaisohjeen, johon lankalaatikosta löytyi oitis sopiva lankakin.



Lankana käytin vaihtokaupassa tullutta beigeä Hjertegarnin Blend Bamboota, jota neuloskelin 3,5 mm puikolla. Kahdesta tarjolla olleesta koosta valitsin pienemmän eli midin. Heti alkuun inhosin pitsijoustinosuuden kierrettyjä silmukoita, sillä omalla neulomistyylilläni kiertäen nurin neulominen on hidasta ja vaivalloista. Jostain syystä muutenkin tämän huivin neulominen oli enemmän pelkkää ajan kuluttamista kuin nautintoa.


Pingotin huivin puolikaareksi, mutta silti se on jokseenkin hankala pukea. Alun suoran osuuden vuoksi molemmissa päissä on lähes suorat kulmat, joita ei saa kauniisti sitten millään. Lyhyeen ja ytimekkääseen kuvaussessioon puin huivin Hurja-Hannalta lahjaksi saamallani huivineulalla (joka sivumennen sanoen ansaitsee joskus oman esittelynsä sopivan huivin kera) epäsymmetrisesti, mikä kyllä näyttää yllättävän kauniilta, mutta ei ole laisinkaan käytännöllistä. Huivi on nimittäin melko raskas - siihen kului melkein 150 g lankaa -, joten pitkä häntä vetää huivin hyvin nopeasti rumasti vinoon. Toisaalta midi-kokoinen huivi on juuri niin nafti, ettei sitä tahdo saada heitettyä kivasti olan ylikään. Pahasti näyttää siis siltä, että tämäkään huivi ei jää omaan käyttööni. KYH-saldoa se kuitenkin kasvatti taas yhdellä aloitetulla ja valmistuneella työllä.


Ei kukaan haluaisi yllä olevasta myyntipuheesta huolimatta lunastaa Kudzua itselleen jotakin nimellistä korvausta vastaan...?

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Ompeluhullun päiväkirja: sekalaisia kasseja


Kesäkuussa tuli ommeltua vielä muutama kassi.



Buttercup Bagit ystäväperheen tyttötriolle joululahjoiksi. Kankaina naapurilta saatu jämäpala murretunlilaa intianpuuvillaa ja kirpputorilta löytynyttä kukkalakanaa.



Arpajaispalkinnoksi voittajan summittaisten toiveiden mukaan ommeltu pienehkö olkalaukku. Päällikangas naapurilta saatua todella tukevaa Marimekon puuvillaa, sisus valkoista kierrätyslakanaa. Tällä kertaa nepparitkin on SPR:n Kontista, josta aikaisemmin keväällä ostin monta pussia neppareita ja purjerenkaita alkuperäispakkauksissaan eurolla per paketti. Kontista ostan nykyään myös solkia, jotka on luultavasti purettu myytäväksi kelpaamattomista kierrätystavaroista ja -vaatteista.



Samalla kaavalla syntyi jo tutuksi käyneestä lehtikankaasta toinenkin kassi. Sisuksena on loput tummanvihreästä ruudulliseksi kudotusta puuvillakankaasta. Solki on joko omaa tai Kontin purkutavaraa, rengasnepparit Kontista. 



Toinen summittaisten toiveiden mukaan ommeltu arpajaispalkinto on reilusti isompi olkakassi, jonka päällikangas on kirpputorilta ostettua verhokangasta ja sisus tutusti valkoista kierrätyslakanaa. Vetoketjuja kävin ostamassa myös paikalliselta kirpparilta, jossa joku pitää vakiopaikkaa ompelutarvikkeille. Solki on jälleen joko omaa tai Kontin purkutavaraa.


Kankaat eivät ompeluaktiivisuudesta huolimatta tunnu vähenevän lainkaan. Ompeluinto sen sijaan laantui näihin kasseihin, joten vaikka toiveita tilausompelusta ja oman Etsy-putiikin pystyttämisestä on esitetty, en ole aktiivisesti tarttunut ehdotuksiin. Jossain vaiheessa innostun taas ompelemaan kasseja, silloin saatan ottaa yhteyttä niihin, jotka ovat kyselleet Käsistä karanneiden laukkujen perään.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Virkattuja KYH-sytomyssyjä


KesäYössä sai olla luvan kanssa (sytomyssy)Hullu.



Divine Hat ehti olla jonossani pitkään odottamassa, että omistukseeni päätyisi riittävän paksua lankaa. Vaihtokauppojen myötä minulle päätyikin viimein Samos Lollipopia, jota virkkasin 4 mm koukulla saaden aikaan pienehkön ja melko tiiviin myssyn. Virkkasin omaan versiooni hieman enemmän kerroksia, jotta hattuun tulisi lisää syvyyttä. Malli on kaunis ja helppo virkata, mutta kyllä se on nyt nähty, että näistä kohovirkkausmalleista tulee minun käsissäni useimmiten emmän kypäriä kuin pipoja. Isompi koukku tietysti voisi auttaa, mutta toisaalta silloin kohopinta ei tule niin kauniisti esille.



Phannie ihastutti ensinäkemältä ja vaihtokauppojen myötä tulleet Marks&Kattensin Scilla -langat virkkaantuivatkin KYHin myötä kolmeksi myssyksi. Virkkasin kaksi myssyä (kuvan tummanpunaisen sekä identtisen helmenharmaan) 4 mm koukulla vain pienin muunnoksin, joten niistä tuli tuollaiseen 54-55 -senttiseen päähän ihan passelit. Kolmannen kanssa sooloilin enemmän pyrkien isompaan ja enemmän myssyttävään lopputulokseen sillä seurauksella, että punainen lanka loppui kesken ja jouduin turvautumaan helmenharmaaseen lopetukseen. Näissä myssyissä käytetty koukku on aika reilu langan paksuuteen nähden, joten tuntuma on rennompi, vaikka itse lanka melko kovaa onkin.



KYHäsin Samos-langasta myös ties monennenko Lippamyssyn. Minkäs sille voi, kun malli houkuttaa ja koukuttaa. Tästäkin jätin kaksi lisäyskerrosta tekemättä, jotta koko pysyi aisoissa.



Tästä piti tulla Shell Brimmed Cloche. Paha vain, että minulla oli ohuempaa lahjoituksena saatua mysteeripuuvillaa sekä 3,5 mm koukku, joten jouduin tekemään enemmän lisäyskerroksia ja arvioimaan korkeuttakin uuteen uskoon. Siinä modailussa pääsi lanka loppumaan eikä mitään sopivaa löytynyt jatkeeksi. Kokeilin toista (valkoista) mysteeripuuvillaa, mutta sillä tehdyt simpukat olivat niin tönkköjä, että alkoivat muodostaa leveää lieriä. Päädyin lopulta monen virkkaus- ja purkuoperaation jälkeen tekemään reunaan yhden kerroksen valkoisia simpukoita, jotka reunustin kerroksilla kiinteitä silmukoita ja rapuvirkkausta. Joskus kyllä täytyy vielä virkata hattu tuon alkuperäisenkin ohjeen mukaan.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Pieniä KYH-töitä


Pitihän KesäYön Hullutuksessa neuloa ja virkata pieniäkin projekteja, jotka valmistuivat nopeasti. Pikkutöihin on mukava upottaa myös minua ehkä eniten inspiroivia jämälankoja.



Ensimmäiset kolme KYH-työtä tein yhdessä päivässä: The Windmill Dishcloth ja Spiral Scrubbie ovat blogiani seuranneille jo ennestään tuttuja malleja. Tällä kertaa ne valmistuivat kälyn kirpputorilta löytämästä Coatsin Lyric 8/8 -puuvillalangasta, ja päätyivät osaksi arpajaispalkintoa. Mikä hauskinta, lanka riitti juuri näihin pesuvälineisiin, mutta yhtään ei jäänyt ylikään.



Elegant Bullion Bookmark oli ehkä kokonsa puolesta pieni, mutta ajankäytöllisesti yllättävän suuri työ. Bullion stitch eli tuo kukkien terälehtien silmukka oli minulle uusi tuttavuus, joten sen nyhertäminen oli hidasta ja vaivalloista, vaikka kävin heti aluksi etsimässä YouTubesta hyvän videon silmukan tekemisestä käytännössä. Kirjanmerkki (joka saattanee päätyä lopulta jonkin pussukan koristeeksi) on virkattu kanssaneulojan lahjoittamasta valkoisesta mysteerivirkkauslangasta 1,5 mm koukulla kanavaneulaa apuna käyttäen.



Lahjoituksena olin erehtynyt vastaanottamaan vajaan kerän aivan kammottavan kirjavaa puuvillalankaa, jolle en uskonut keksiväni mitään järjellistä käyttöä, vaan toisin kävi. Meillä pelaillaan välillä sisälläkin sählyä ja siihen pehmopallot ovat oivallinen väline. Onhan meillä ompelemiani kangaspalloja, jotka toimivat ihan hyvin tarkoituksessaan (ja sotasilla pihalla), mutta päätin, että joukossa menisi myös pari virkattua palloa. Ideal Crochet Sphere -malli löytyi Ravelrystä, siinä minua viehätti erityisesti se, että lisäyksien määrä (ja mahdollisesti sijaintikin?) oli määritelty matemaattisesti vastaamaan mahdollisimman tarkasti pallon muotoa. Eihän sellaista voi vastustaa! Värioksennuslanka loppui hieman toisen pallon puolivälin jälkeen, mutta jatkoin sujuvasti jämäpuuvillapussistani löytyneillä ei-niin-mieluisilla langoilla loppuun saakka.



Hulluttelun loppumetreillä iski vastustamaton halu virkata vielä yksi silmämuna-neulatyyny. Tämä on virkattu puuvillalankojen jämistä 3 mm koukulla käyttäen edellä mainittua Ideal Crochet Sphere -mallia. Pohja on tasaisen valkoinen ja sisällä on pahvia sekä täytteenä vanhan tyynyn sisusvanua. Optiona on lisätä nappi ja nappikuminauha, mikäli tuleva käyttäjä (kuka hän sitten lieneekin) niin haluaa.



KYH innoitti minut neulomaan elämäni ensimmäisen liinan. Lankana on kälyni kirpputorilta löytämä portugalilainen virkkauslanka, mallin puolestaan bongasin 1980-luvun lopun Kauneimmat Käsityöt -lehdestä. Tämä liinamalli muuten toimi alunperin inspiraationa Tähdellisen suunnittelussa. Neuloin liinan 2 mm pitkällä pyöröpuikolla ja tulin siihen tulokseen, että saa jäädä toistaiseksi lajissaan viimeiseksi: täysin venymättömän virkkauslangan neulominen ei minua järin paljoa miellyttänyt.



Toinenkin The Windmill Dishcloth tuli pyöräytettyä ystävältä saadusta Novitan Luxus Cottonista. Tiskirättimalleja on maailma pullollaan, mutta minä olen jumittunut täydellisesti tähän yhteen ja ainoaan. Ei tämäkään jääne viimeiseksi, mutta KYH-tempaukseen näitä ei ole lisää luvassa.



Tämä patalappumalli on blogistani tuttu parin vuoden takaa; alkuperäinen malli on Kauneimmat Käsityöt 3/1989 -lehdestä. Tähän ohuehkoista puuvilla- ja bambu-puuvillasekoite(jämä)langoista 3 mm koukulla virkattuun versioon jouduin tosin tekemään yhden ylimääräisen pylväsryhmäkerroksen, jotta patalapusta tuli käytännöllisen kokoinen. Ulkoreunaan virkkasin vielä kerroksen rapuvirkkausta, sillä jotenkin tämä nimenomainen väriyhdistelmä suorastaan huusi söpöstelyä. Patalapun arvoin halukkaiden kesken pois nurkistani pyörimästä.