tiistai 28. helmikuuta 2017

Vastarinta ei ole turhaa

Jokunen viikko sitten eräs ravelrylainen neuloja halusi lahjoittaa jollekulle maksullisen neuleohjeen, jonka myyntitulot menevät hyväntekeväisyyteen. Koska muita halukkaita lahjaohjeen vastaanottajia ei tuntunut löytyvän, minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi neulomaan tämän talven aikana Peace de Resistance Mittens -lapaset. Langoiksi valitsin jämiä, joiden uskoin riittävän sopivasti lapaspariin: pohjaväriksi Lanitium ex Machinan Basic Sockia värissä Catalonian Nights (jämä viimeisimmästä Color Affection -huivistani) ja kuvioväriksi luonnonvalkoista Novita Panda Babya, kirpparilöytöä, jota olin jo käyttänyt puoli kerää toisiin kirjoneulelapasiin.


Ohjeesta poiketen loin rannejoustimeen 60 s, ja vasta joustimen jälkeen lisäsin silmukkamäärän kirjoneulekuvion vaatimaan 72 silmukkaan. Peukaloon taisin poimia pari ylimääräistä silmukkaa ja kärkikavennukset aloitin pari kerrosta ohjetta myöhemmin, jotta sain tehtyä kavennuslinjan kuviovärillä siten, että väliin jäi yksi pohjavärin silmukka. Osan nyrkin kirjoneuleesta toteutin jacquard-tekniikalla, eli sidoin pitkät lankajuoksut keskimäärin neljän silmukan välein onteloneuleen tyylisesti työn nurjalla puolella kulkeviksi silmukkajonoiksi.

Kooltaan lapasista tuli sopivat pitkäsormiselle teinilleni, mutta saapa nähdä, onko hänellä tarvetta osoittaa julkisesti vastarintaa lapasten muodossa... Itse huomasin taas kerran näitä lapasia kokeillessani, etten henkilökohtaisesti pidä sivusaumaan tehdyistä peukaloista, sillä niiden myötä minulla on vastustamaton tarve venyttää peukaloita suoraan sivuille, ettei muu lapanen kiertyisi kämmenien suuntaan. Taidan vastaisuudessakin suosia malleja, joissa peukalokiila on anatomisemmin sijoitettu, tai vähintäänkin muunnan itse valmiin mallin sellaiseksi.

Langat riittivät, ja niitä jäi mukavan vähän jäljelle; tarkkoja grammamääriä en jaksanut tällä(kään) kertaa mittailla, mutta 25 gramman Panda Babysta ei jäänyt kuin korkeintaan pari grammaa lapasten kokonaispainon ollessa noin 60 g.

torstai 23. helmikuuta 2017

Kiekuraiset lapaset

Pyrin tietoisesti välttelemään Pinterestiä monestakin syystä. Yksi niistä on se, että siellä tunnutaan jakavan surutta myös maksullisten ohjeiden osia, esimerkiksi kaavioita. Kun sitten yritin etsiä sopivaa kirjoneulelapasmallia worsted-paksuisille langoille, enkä mieleistä Ravelryn kautta löytänyt, annoin pirulle pikkusormen ja tulostin Googlen kuvahaulla vastaan tulleen, Pinterestissä olevan kaavion, jonka toivoin sopivan Lauri-neulelangoilleni.


Semmoiset niistä lapasista sitten tuli, 4 mm puikoilla neulottuna. Tuo kämmenselän kuvio on se Pinterest-löytö, muuten junailin lapaset omien speksien mukaan: loin alkuun muistaakseni 46 s, tein latvialaisen kierreraidan ja kaksiväristä joustinta melko pitkästikin, kunnes tuli aika siirtyä varsinaiseen kuvioon. Lapaset painavat kokonaisuudessaan tuhdit 115 g ja ne ovat sopivimmat pitkäsormiselle teinipojalleni, joten kaipa näillekin käyttäjä joskus löytyy; alunperin suunnittelin kyllä tekeväni paksut naisten lapaset. Ja mallien etsiminen jatkuu, sillä halvalla lapasia varten hamstraamiani Laureja on näistä lapasista jääneiden "jämien" lisäksi vielä kaksi täyttä kerää...

Vaan olipahan outoa taas pitkästä aikaa neuloa paksuja lankoja (minulle) paksuilla puikoilla!

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Raitoja vähän sinne ja tänne

Osallistuin Ravelryssä Kahelien TalviSukka -kisaan paitsi ohjeen laatijana ja oman etappini kauneusäänestyksen voittaneen palkitsijana myös kisaajana. Ensimmäisen etapin sukkia en tullut monestakaan syystä neuloneeksi, mutta kolmannen etapin Stripes Out of Box -sukat päätin tehdä, kun sain vision sopivista oman lankavaraston sukkalangoista.


Tämä sukkamalli aloitetaan poikittain varresta väliaikaisella aloituksella, ja ensin neulotaan kolme pitsiraitaa päävärin raidoilla erotettuna. Sen jälkeen luodaan silmukat sukansuun joustimeen ja sitä myöten varsi pistellään menemään loppuun edestakaisin. Kantapääksi neuloin sen oman vakioni eli ranskalaisen vahvistetulla kantapäällä. Kantapään jälkeenkin piti vielä neuloskella tovin matkaa edestakaisin, kunnes päästiin varren pystypitsiraitakaitaleiden loppuun. Sen jälkeen loppu olikin normaalia pyöröneulontaa, eli terässä keltaiset raidat jatkuvat sileänä neuleena myös jalkapohjan ympäri.

Poikkesin paikoitellen ohjeesta, jotta sain sukista oman makuni mukaiset, mutta yleisilme ja mallin kokonaisperiaate pysyivät alkuperäisen kaltaisina. En ole yleensä näiden tavallisuudesta poikkeavien rakenteiden suuri ystävä, sillä niiden värkkääminen on aikamoista pipertämistä, mutta vaihteeksi sekin tuntui virkistävältä loputtoman kirjoneulomisen lomassa. Osaltaan kokemusta paransi onnistut lankakombo: päävärinä on Kraft Hand-Dyed BFL Sockia värissä Ashes ja kontrastivärinä samaa lankaa värissä Amber. Eihän noilla langoilla voi tulla muuta kuin kaunista jälkeä!

Sukkavuosi siis jatkuu, ja tulin siinä huumassa ilmoittautuneeksi mukaan myös Sock Madnessiin. Suotuisten työelämäkuvioiden muutosten vuoksi jätän kuitenkin varsinaisen kisaamisen muille ja yritän vain neuloa ensimmäisen kierroksen siihen malliin, että saan loppujenkin kierrosten ohjeet ajallaan. Ehkä sitten kesällä on aikaa kisailla sukka-Tourilla, edes ihan pikkuisen jollakin etapilla...

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Mies tuli vuonolta...

... näyttäen huonolta norjalaispaitoineen...

Savolaisten ja savolaismielisten oma neuleklubi on lähtenyt käyntiin odotetun jouhevasti. Heti helmikuun alettua, vain pari viikkoa oman tammikuun ohjeeni julkaisemisen jälkeen, tuli jakoon rakkaan ystäväni suunnittelemat Suomaa-sukat. Varpaista aloitettava malli on suunniteltu niin, että worsted-paksuisesta langasta saa miesten sukat ja sport-paksuisesta naisten. Minulla ei noita paksumpia sukkalankoja ollut tarpeeksi edes yhteen sukkapariin, joten otin oikeuden omiin käsiini ja muunsin mallin sopimaan fingering-langalle. Samalla käänsin neulomissuunnan varresta varpaisiin ja lisäsin kirjoneuletta myös terään. Jostain syystä malli aiheutti voimakkaan assosiaation norjalaisneuleisiin, joten valitsin langoiksi unikonpunaista ja luonnonvalkoista Novita Venlaa.


Aloitin sukat 70 silmukalla, sillä kirjoneulekuvio on 10 silmukalla jaollinen. Sukansuuhun neuloin 1 o takareunasta, 1 n -joustinneuletta ja muutaman kerroksen sileää valkoisella. Kirjoneuleen jälkeen kavensin silmukat 66:een, minkä jälkeen neuloskelin vielä parikymmentä kerrosta sileää punaisella ennen kantapäätä.



Kantapää on se sama kuin aina eli ranskalainen vahvistetulla kantalapulla. Kiilakavennuksia tein vain sen verran, että pääsin takaisin 70 silmukkaan kirjoneuletta varten. Olisin halunnun tehdä kärkeen sädekavennuksen, mutta sukista olisi tullut suhteettoman pitkät leveyteensä nähden, joten jouduin tyytymään nauhakavennukseen. Minulle sukat ovat sittenkin hieman liian isot, joten neulelipastoni lahja-/lahjoituslaatikko sai taas kerran täydennystä.

Olen aikaisemmin maininnut olevani varsin tyytyväinen Novita Venlan hinta-laatusuhteeseen. Nyt tuo tyytyväisyys on saanut kolhuja, sillä alun hyvän tuurin jälkeen lähes joka kerässä on ollut toivomisen varaa. Siedän kyllä tämän hintaluokan langassa mustille langoille turhankin tyypilliset pörhöpallerot, jotka on nypittävissä pois. Yhtälailla pieni yleinen karvaisuus, satunnaiset roskat ja enemmänkin kuin satunnaiset tekokuitusäikeet ovat hyväksyttävissä, sillä harvoinhan halvalla aivan priimaa saa. Mutta siinä vaiheessa, kun mukaan alkavat tulla syrtyllä olevat yksittäiset säikeet tai solmut, alkaa harmittaa todella. Minähän en solmuja neulomuksiini jätä, en myöskään kummallisia törröttäviä säiesyrttyjä, joten tällaiset valmistusvirheet tarkoittavat langan katkaisemista ja lisälanganpäitä pääteltäväksi (tai Russian joinia, joka turhauttaa, kun kyse ei ole värin tai kerän vaihdosta). Neulojatoverilla näkemäni harmaa kerä oli kyllä kaiken huippu: sisältä aloitetun kerän alussa (tai lopussa, miten sen nyt ottaa, kerän sisällä piilossa kuitenkin) oli ollut ensimmäisten metrien aikana viisi (5) solmua, ja kerän päältäkin katsoen niitä yksittäissäikeiden syrttyjä oli näkyvillä. Reklamaatioon Novita oli vastannut vain pahoittelevansa asiaa, mitään korvaukseen viittaavaakaan ei ollut tarjottu.

En varmaankaan jätä Venlaa kokonaan ostamatta, sillä lopputulos on kyllä mukavan pehmeä ja ainakin Talvipuutarha-sukkieni perusteella sukat pysyvät varsin siisteinä kovassakin käytössä. Täysin varauksetta en kuitenkaan lankaa suosittele, jos kaipaa sukkalangaltaan virheetöntä laatua. Vaakakupissa painavat toki laadun lisäksi hinta ja saatavuus, näistä kaksi jälkimmäistä puoltavat Venlaa. Vaan ei se tietysti poista sitä ikävää tosiasiaa, ettei Novitan palvelu vastaa lähellekään sitä, mihin on yksityisyrittäjien kanssa tottunut...

lauantai 11. helmikuuta 2017

Sitä kirjaa kiittäminen

... nimittäin Suurta Kinnaskirjaa, joka tuntuu olevan ehtymätön inspiraation lähde pohdiskellessani seuraavaa kirjoneulesukkaprojektia. Tällä kertaa päädyin nappaamaan kirjasta 16 silmukalla jaollisen mallineuleen, joten vaihtoehtoja oli tasan kaksi: joko tekisin lasten sukat 64 silmukalla tai napakastikin neuloen reilusti isommat 80 silmukalla. Päädyin jälkimmäiseen mielessäni anoppi, jolle olen päättänyt antaa ainakin toistaiseksi joka vuosi uudet musta-harmaat villasukat. Langoiksi valikoituivat Lanitium ex Machinan Basic Sockit väreissä mustanharmaa Black Pearl ja vaaleahko keskiharmaa Sterling.


Sukansuun joustavuuden varmistamiseksi tein kaksinkertaisen taittoreunan, jonka jälkeen tein latvialaisen kierreraidan tuomaan ulkoasuun lopullisen viimeistelyn tuntua. Sivumennen sanoen anopilla on pari-kolme numeroa suurempi jalka kuin minulla, joten edes hyvä yritys ei onnistunut häivyttämään kuvista omiin kinttuihini liian lörppöä kärkeä. No jaa, ehkä se yrityskään ei ollut järin hyvä...



Kantapää on tuttu ranskalainen vahvistetulla kantalapulla, pohjan kuvioinnin kehittelin itse ja tällä kertaa niin, että vältin pin stripe -kiilat niin sivuissa kuin jalkapohjassakin. Jalkapohjan kuvion lisäsin muutaman muun mallikuvion kera edellisessä postauksessa mainitsemaani For the love of stranded knitting -mallineuletiedostoon.

Näitä sinänsä minun repertuaarissani jokseenkin perussukiksi laskettavaa mallia neuloessani koin ahaa-elämyksen. Halusin nimittäin sukista peilikuvat, mutta unohdin ottaa sen huomioon toista sukkaa aloittaessani. Asian korjatakseni päätin neuloa toisen sukan kantalapun eri päin kuin ensimmäisen sukan, jossa nostelin joka toisen silmukan neulomatta oikean puolen kerroksella. Toisessa sukassa nostelin ne nurjan puolen kerroksella, mutta huomasin lopputuloksen olevan aivan toisesta maailmasta: oikealla neulomatta nostetut silmukat nousevat neuloksesta voimakkaasti koholle, kun taas nurjalla neulomatta nostetut eivät erotu ollenkaan yhtä selvästi. Ero oli sietämättömän suuri, joten purin jälkimmäisen kantalapun ja siirsin sen paikan toiseen kohtaan niin, että sain neulottua kantalapuista samanlaiset ja sukista tuli silti peilikuvat.

Kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää. Enpähän ollut tätäkään tullut koskaan aikaisemmin ajatelleeksi, olin vain välillä kiroillut erityisesti ristiinvahvistettujen kantalappujen kanssa sitä, etten saa aikaiseksi samanlaista hunajakennoa kuin moni muu. Olisikohan osasyy siinä, että usein vaihdan valmiinkin ohjeen kantalapun neulomisen sellaiseksi, että voin ostella neulomattomat silmukat juuri nurjalla kerroksella oikean sijaan.

Anoppi saa sukkansa sitten aikanaan, kenties ensi syksynä, kun hänellä on syntymäpäivä - siitäkin huolimatta, että tämä blogipostaus saattaa saavuttaa hänen tietoisuutensa hyvän aikaa ennen luovutushetkeä. Eikä kannata yrittää kieltäytyä, onhan nämä sukat tehty alusta alkaen juurikin anoppi sekä hänen väri- ja tyylimaailmansa huomioiden!

tiistai 7. helmikuuta 2017

Heja Savolax, heja!

... eli toisetkin sukat maakunnan väreissä kuopukseni salibandyseuran varainkeruuseen.


Samoilla langoilla mentiin kuin edellisissäkin sukissa eli mustalla Novitan Venlalla ja auringonkeltaisella Lang Yarnsin Jawollilla. Tällä kertaa päätin tehdä vähän pienemmät sukat, joten näissä on 66 s. Kirjoneuleraitojen väli on sileää ja kärjessä sädekavennus, kuviot piirtelin itse. Kokoluokka sukilla lienee siellä 38-39 hujakoilla.

Näiden sukkien myötä päätin toteuttaa ajatukseni julkisesti jaettavasta kirjoneulekaaviokokoelmasta, johon voisin lisäillä uusia kaavioita aina sellaisia piirreltyäni. Läheskään kaikkien kaavioiden ympärille kun ei ole tarkoituksenmukaista kirjoittaa kokonaista ohjetta, mutta jokunen neuloja saattaisi silti ilahtua valmiista kaavioista ja käyttää jotakin niistä omiin projekteihinsa. Niinpä kasasin ensimmäisen version kaaviokokoelmasta For the love of stranded knitting -tiedostoon, joka on ladattavissa linkin takaa Ravelrysta tai pyydettävissä minulta sähköpostitse. Olen jaotellut kaaviot toistojen silmukkamäärien mukaan, ja kaikista kaavioista on yhtä toistokertaa isompi kaavio, josta saa paremman käsityksen kokonaisuudesta. Suurin osa on enemmän tai vähemmän raidoiksi suunniteltuja, mutta muutama jatkuvakin kuvio mahtuu mukaan. Yritän olla kopioimatta muualta bongaamiani kuvioita, mutta en voi taata, etteikö alitajuntani puskisi pintaan joskus jotain aikaisemmin näkemääni. Tarkoituksellista plagiointi ei joka tapauksessa ole.


perjantai 3. helmikuuta 2017

Pientareella

Melko pian saatuani Talvipuutarha-sukat valmiiksi bongasin Ravelrysta saman suunnittelijan uusimman projektin, joka houkutteli heti. Esitin toiveen ohjeesta, ja onnekseni sellainen olikin jo olemassa valmiina testineulottavaksi. Tarjouduin vapaaehtoiseksi ja siinä samalla sain hyvän syyn tilata Titityystä Tukuwool Sockia kokeiluun.


Luontoaiheisen kuvion innoittamana päädyin hyvinkin perinteisiin väreihin: pohjavärinä on harmaa Auri, kukkavärinä punainen Hohka ja lehtivärinä vihreä Lehto. Arvioin Tukuwool Sockin neuloutuvan lähinnä sport-lankojen tapaan, joten tein joustimet 2,0 mm puikoilla ja kirjoneuleosat 2,5 mm puikoilla. Hyvä valinta, sanoisin, sillä pahemmin kiristelemättä sukista tuli oikein oivallisen kokoiset ystävälleni, jonka jalan koko on 39. Ainoa ongelma tuli, kun pohjaväri loppui juuri toisen sukan kärkikavennuksien alussa, joten ohjeenmukainen yksi vyyhti ei minulla ihan riittänyt. Onneksi suunnittelija lähetti nöttösen omista mallisukistaan yli jäänyttä lankaa, joten uutta ei tarvinnut tilata.


Tässäkin mallissa on vain yksi koko, mutta periaatteessa terän pituutta voi säätää muuttamalla varressa tehtävien sivukiilojen aloituskohtaa. Oikean aloituskohdan arvioiminen vaatii kuitenkin sekä tuntemusta mallissa käytetyn fleegle heel -kantapäämallin rakenteesta ja siten sen tuottamasta pituudesta että laskutoimituksia omaan neuletiheyteen suhteutettuna. Ei ihan aloittelijan hommaa, sanoisin. Itsellenikin oli ensimmäinen kerta neuloa fleegle heel, joka on monessa mielessä saman tyyppinen kuin strong heel, mutta kuitenkin erilainen. Sopinee erityisen hyvin rintavalle jalkatyypille ja niille, jotka eivät pidä silmukoiden poimimisesta missään sukan vaiheessa.

Tukuwool Sock oli jouhevampaa neulottavaa kuin olin odottanut aikaisemmin neulomani Tukuwool Fingeringin perusteella. Liekö syynä ollut rennohko käsiala vai langassa mukana ollut vahvike, mutta joka tapauksessa lanka liukui sormilla ja puikoilla yllättävän kivuttomasti. Tuntuma on rehellisen rouhea, mutta kuitenkin pehmoinen, ja sukat ovat takuuvarmasti lämpimät ilmavuutensa ja paksuutensa vuoksi. Voisiko parempaa projektia ollakaan Suomen 100-vuotisjuhlavuonna kuin sellainen, jossa langat ovat Suomessa kehrättyä ja värjättyä 100 % suomalaista villaa ja ohje on suomalaisen suunnittelijan käsialaa.