maanantai 24. huhtikuuta 2017

Tiput, puput ja lampaat

Takana on neulojan vuoden kohokohta ja paras viikonloppu: savolainen neuleretriitti Kierot Puikot. Sieluni ja kehoni ovat hyvin ravitut, mutta työpäivän sijaan mieli olisi halajanut lepoa ja hiljaisuutta, niin kokonaisvaltaisen tyhjentävä kokemus tuo jokakeväinen retriitti on. Tänä vuonna tulin poikkeuksellisesti neuloneeksi melko maanisesti koko retriittiviikonlopun, kiitos Sock Madnessin kolmannen kisakierroksen, joka alkoi lauantaiaamuna. Siinä sitten yhdessä rakkaan ystäväni kanssa ryhdyimme urakoimaan samaa Lambs and Chickens and Bunnies, Oh My! -mallia, sillä hänkin on edelleen kisassa mukana.

Olin ottanut mukaan oman sukkalankajämäpussini, mutta turvauduin omissa lankavalinnoissani rohkeasti myös muiden retriittiläisten jämiin. Sopivaa päävärin lankaa minulla ei ollut, joten lauantain aikana neuloin kaksi sukanvartta ja jäin savusaunan ajaksi pohdiskelemaan, ostaisinko lankakauppiaalta vyyhdin vai jättäisinkö sukkien loppuunsaattamisen kotiin, jossa minulla oli potentiaalisesti sopivan väristä lankaa sukkien teriin. Vaan sitten tuli lankalotto, jossa minulla kävi satumainen tuuri: pääsin etujoukoissa valitsemaan palkintoni, ja sieltähän se kisasukkien päävärilanka löytyi!


Sukat neulotaan varresta varpaisiin. Alkuun neulotaan raidallinen kaistale aina oikein -neuletta, joka sitten kierretään viiden silmukan välein korkkiruuville ennen pyöröneuleeseen siirtymistä. Olin kovasti skeptinen reunuksen suhteen, mutta onneksi kierrereuna asettuu valmiissa sukissa ihan siedettävästi. Noin muutoin nämä sukat ovat ihan tavalliset kirjoneulesukat, joissa vain on aika montaa eri väriä. Kivaa ja koukuttavaa, eikä edes runsas pääteltävien langanpäiden määrä haitannut.

Sattuihan siinä retriittihuumassa pieniä hasardejakin, niin kuin synkän ja myrsyisen taivaslangan kanssa: ensimmäisen taivasosion loppupuolella aloin ihmetellä, miksi harmaa lanka tuntuu niin paksulta, minkä jälkeen totesin sen olevan 6-säikeistä 4-säikeisen sijaan. No, sattuuhan sitä, paremmissakin piireissä.

Niin, ne langat, pelkkää parhautta. Kraft Hand-Dyedin 6- ja 4-säikeisiä sukkalankoja, Lanitium ex Machinan Basic Sockia, Louhittaren Luolan Väinämöistä ja ihan vähän valkoista Regiaa sekä Stepiä. Ihan sama, mitä mieltä on kuvioista ja kokonaisdesignista, värejä ja lankoja ei voi moittia. Kiihkeä retriittineulonta siivitti minut tällä kierroksella oman joukkueeni nopeimmaksi, joten raivasin tieni vielä kerran uudelle kierrokselle sukkahulluutta. En valita.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Sydämeni laulu

Miten onkaan ihminen perso kehuille ja positiiviselle palautteelle erityisesti silloin, kun itsetunto on ottanut tavallista enemmän osumaa ja itseluottamus on horjunut. Onnekseni minulla on käsityöharrastukseni, joka tarjoilee onnistumisen kokemuksia silloinkin, kun ne muutoin ovat vähissä. Yksi mieltä nostattavista hetkistä oli julkaista viimeinkin Suomi 100 -sukkakilpailuun suunnittelemani Sydämeni laulu -mallin ohje Ravelryssa.


Nämä sukat on jo kertaalleen blogissani esitelty, joten spekseistä ei sen enempää. Pirkanmaan kotityö laati kisasukkieni pohjalta oman ohjeversionsa, joka julkaistiin Suuressa Käsityölehdessä 3/2017. Olin kyllä tarjoutunut antamaan lehteen painettavan ohjeen pohjaksi itse kirjoittamani ohjeen, mutta eipä sitä kukaan kaipaillut. Lehden ohje poikkeaakin hieman omastani, eikä sen perusteella pysty täsmälleen suunnittelemaani mallia toteuttamaan. Kun lehden ilmestymisestä oli kulunut noin kuukausi ja oletin huhtikuun numeron jo ilmestyvän, latasin Ravelryyn sekä suomen- että englanninkieliset ohjeet. Mikä sitten saikaan sydämeni laulamaan?


Listasijoitus - jo toisen kerran tänä vuonna! Tällä kertaa kärkisija jäi saavuttamatta, mutta ihan yhtä hienolta tuo kolmostilakin tuntuu, niin kuin tuntuvat ne lukuisat kiittävät ja kehuvat kommentit, joita tälläkin kertaa sain. Miten kiitollinen olenkaan, että neuleeni ja ohjeeni ilahduttavat paitsi minua itseäni, myös monia muita.

Ja niin tässäkin risukasassa on taas paljon, paljon valoisampaa. Eikä suunta voi olla kuin eteen ja ylöspäin, sillä neulojan vuoden kohokohtaan eli savolaiseen neuleretriittiin on enää kaksi yötä! Vatsalihakset vapiskaa, viikonlopun mittainen nauruterapia on aivan nurkan takana!


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Kohtuullista hulluutta

Sock Madnessin toinen varsinainen kisakierros tarjoili pääosin helppoa, nopeaa ja suoraviivaista kirjoneuletta Mod Madness -ohjeen muodossa. Suurimman ongelman tuotti kantalappu, jossa oli suhteettoman paljon kerroksia verrattuna muuhun sukkaan, joten kantalappu oli neulottava mahdollisimman napakasti muuta sukkaa pienemmillä puikoilla.

Otin hommaan niin rennon otteen, että sukista tuli kisavaatimusten mukaisesti neulottuina miesten kokoa, vaikka silmukoita oli vain se minulle normaalisti sopiva 72 ja käytin vakiopuikkojani eli 2,25-millisiä (paitsi kantalapussa 1,75-millisiä). Langoiksi valitsin mustan Novita Venlan ja syklaaminpunaisen Roosa Nauha -sukkalangan.



Eipä näistä nyt kai mitään sen kummempaa ole sanottavaksi. Sukansuun joustin oli kantalapun ohella muuta sukkaa hitaampaa nykertämistä, ja kärki omaan makuuni turhan pitkä ja suippo, aivan kuten kantakäännöskin. Lopulta onnekseni koitui tavallista löysemmin neulominen, mikä yhdessä tiukasti neulotun kantalapun kanssa häivytti kantapään ja muun sukan epäsuhtaa. Sukat sopivat esikoiseni kapeaan kokoluokan 42-43 jalkaan, joten taidan pidättäytyä alkuperäisestä suunnitelmastani purkaa sukkien kärjet ja osan terästä neuloakseni terät lyhyemmiksi ja kärjet pyöreämmiksi. Eiköhän nämä sukat istune myös naisille, joiden jalka on kokoluokkaa 40-41 ja lesti vähän leveämpi kuin omani.

Neulomisaikaa sukat veivät (muun elämän ohella) torstai-illasta lauantai-iltaan, ja taisin olla oman joukkuneeni neljäs tai viides tällä kierroksella. Sinänsä malli oli omaan makuuni vähän tylsänsorttista neulottavaa, joten toivon kisan tuovan eteeni vielä jotain addiktoivampaakin kirjoneuletta.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Ihan perus

Tulin ostaneeksi joskus tammi-helmikuussa kirpputorilta kahden euron lankapussin, jossa oli toistasataa grammaa Regia Activea valkoisena ja intensiivisen turkoosina. Ajatuksissa oli testata tuo "avaruusteknologialanka" (sellaiseksi muistelen Activea joskus tituleeratun) neulomalla muutamat juhlavuoden vauvasukat KYS:ssa tänä vuonna syntyville jaettavaksi. Langan kuitukoostumus kyllä arvelutti, sillä en ole suuri tekokuitujen ystävä, ja niitä tuossa langassa on yli puolet.

Kun lopulta toimeennuin asian äärelle, kuulin, että KYS:n vauvasukkakiintiö koko vuodelle olikin jo täynnä. Vaan eipä hätää, kun samaan hengenvetoon tiedotettiin, että syöpäosastolla otettaisiin kiitollisina vastaan ihan aikuisten kokoisia villasukkia potilaille annettavaksi. Mikäs sen parempaa, neuloa kerralla koko lankasatsi hyvään tarkoitukseen, eikä tarvitsisi nyhertää mitään miniatyyrikokoista.

Hetken aikaa pyörittelin ajatuksissani erilaisia kirjoneulevaihtoehtoja, mutta lopulta päädyin ihan tavallisiin perusraitasukkiin:


Sukat on neulottu 2,75 mm puikoilla, 56 silmukalla ja 3 o, 1 n -joustinneuleella, kantapääkäännös on pyöreä ja kärjessä nauhakavennus. Kylläpä olikin kerrassaan outo fiilis neuloa pitkästä, pitkästä aikaa niin perussukat kuin olla ja voi, ja vielä tuollaisesta paksummasta langasta! Rehellisyyden nimissä on todettava, että tylsäähän se oli, ja puoliväkisin pusersin sukkaparin valmiiksi Sock Madnessin ensimmäisen kisakierroksen loputtua osaltani. En erityisemmin pitänyt Activen neuletuntumastakaan, se kun oli kuin mikrokuituista siivousliinaa olisi käsitellyt. Vaan valmiit sukat ovat kyllä pehmeät ja kutittamattomat, ja toivottavasti myös lämpimät, joten ne lienevät oikein sopivat syöpäosastolle lahjoitettaviksi.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kirsikankukkia

Liekö kirsikkapuiden kukinta-aika jo ohi Japanissa, mutta minä ainakin unohdin lahjakkaasti blogata maaliskuun loppupuolella Ravelryssa julkaisemani, jo viime alkusyksystä suunnittelemani ja vihdoin vuoden alusta ohjeeksi asti kirjoittamani Call Them Cherry Blossoms -sukkamallin. Sen myötä haastoin itseni suunnittelemaan ensimmäisen kokonaan kirjoneuleisen, varpaista aloitetun mallin, jossa on tuo kantapään takana oleva kiila.


Kuvan versio on neulottu teollisesti "liukuvärjätystä" vihreästä Opalista ja luonnonvalkoisesta Novita Venlasta 2,25 mm puikoillaIhan ensimmäisessä versiossa kukkia oli paljon enemmänkin, mutta se näytti niin tukkoiselta, että päätin kukkaketjujen olevan kauniimpi vaihtoehto. Toisen sukan neuloin vaihtaen värien paikkaa. Harkitsin sarjoittavani mallin useammallekin silmukkamäärälle ja tarjoavani sitten ohjetta Sock Madnessiin, mutta syksyn ja alkutalven pimeys yhdistettynä työstressiin lykkäsi ohjeenkirjoituksen tammikuulle, jolloin oli jo liian myöhäistä sukkakisan suhteen. Koska tammikuussa ensimmäisten sukkien neulomisesta oli jo monta kuukautta, oli melkein pakko neuloa toiset, jotta saattoi ohjeen ylipäänsä kirjoittaa. Kakkospariin otin puikoille valkoista ja punaista Venlaa, ja tein malliin vielä viimeiset viilaukset.


Puna-valkoisessa parissa pidin värien järjestyksen samana, mutta vaihdoin väridominanssia. Tällaisessa pystyraitamallissa dominanssilla on totisesti väliä: kuvassa vasemmalla olevassa sukassa valkoinen on dominoiva väri, oikeanpuoleisessa punainen. Villaviidakon Emmalle kiitos puna-valkoisten sukkien kuvaamisesta; tuota pohjan ja kantapään takaosan kuvammista en olisi totisesti saanut itse tehtyä omissa jaloissani!

Olin oikein tyytyväinen sekä malliin että ohjeeseen, ja niin taisi olla moni muukin neuloja Ravelryssa, sillä Call Them Cherry Blossoms nousi hetkeksi hot right now -listan kärkeen:


Tämä on niitä maksuttomia neuleohjeita julkaisevan amatöörisuunnittelijan tähtihetkiä, nähdä oma mallinsa listaykkösenä. Tai no, itse ehdin todistaa vain kakkossijan, mutta parikin neulojatoveria otti kuvallisen todistusaineiston ykkössijasta, lämmin kiitos siitä heille!

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Älä droppaa mun tunnelmaa

Selvitettyäni tieni Sock Madnessin karsintakierrokselta varsinaiseen kisaan ja 16 kansainvälisen joukkueen joukossa viidenneksi nopeimmaksi rankattuun porukkaan oli aika odotella ensimmäisen kisakierroksen ohjetta. Se kolahti sähköpostiin oikeastaan huonoimmalla mahdollisella hetkellä: maanantaiaamuna kahdeksalta. Onneksi Dropping Madness Socks -malli vaikutti ensisilmäyksellä ihan mukiinmenevältä ja työpäivän aikana sain vision siihen sopivista, muista sukkaprojekteista yli jääneistä langoista, joten maanantai-iltana pääsin aloittelemaan ilman sen kummempia kommervenkkejä. Vaan sittenpä tulikin jonkin sortin arviointivirhe, ja jossain kumman mielenhäiriössä valitsin työn alle ohjeen isoimman koon. Arvelin nimittäin neulovani napakalla käsialalla miesten kokoiset sukat mustanharmaasta Lanitium ex Machinan Basic Sockista värissä Black Pearl ja keskiharmaasta Kraft Hand-Dyedin BFL Sockista värissä Ashes. Virhe. ISO virhe. Tiukkistelu pisti kädet koville, ja isohko silmukkamäärä yhdessä reilun kerrostiheyden kanssa tuntui hidastavan etenemistä tuskallisesti. Ohitettuani ensimmäisen sukan kantapääkohdan tajusin vielä lankojen loppuvan todennäköisesti pahasti kesken.

Mitäpä siinä muuta kuin purkamaan koko sukanalku eli lähes kolmen illan neulomisurakka. Siitä viisastuneena siirryin suosiolla suoraan pienimpään kokoon ja päätin neuloa ihan rennosti eli selvästi löysempää. Paljon helpompaa käsille, ja ennen kaikkea neulominen alkoi edetä jouhevammin ja sitä myöten nopeammin. Lopulta koko sukkapari vei reilun parin arki-illan sekä lauantain neulomisajan verran. Loppua kohti hommassa alkoi olla vähän urakoinnin makua, kun joukkueeni paikat alkoivat täyttyä kiihtyvällä vauhdilla ja pelkäsin, etten kenties selvittäisikään tietäni seuraavalle kierrokselle, jos jättäisin sukkien valmistumisen sunnuntaille. Hyvinhän siinä viimein kävi, ja se sunnuntaikin olisi riittänyt. Vaan mieluummin reilusti ajoissa kuin aivan viimetingassa.


Mallineuleen juju on pidennettyjen silmukoiden pudottaminen ja noukkiminen, mikä onnistui löysemmin neuloessa ihan helposti ilman pelkoa neuloksen purkautumisesta. Kantapää on jälkikäteen tehty, mutta siihen tavalliseen jälkijättöiseen kantapäähän verrattuna tässä mallissa on sivuissa kiilalevennykset ja vastaavasti kantapään takana pieni kantalappu ennen sitä varsinaista kantakuppia. Kiilan ja kantalapun ansiosta sukat istuvat mainiosti omaan melko rintavaan jalkaan, ja kun terän pituuskin osui kohdilleen, päätin kerrankin pitää sukat ihan itselläni. Langat ja värithän ovatkin omia suosikkejani, ja totisesti tarvitsen musta-harmaat villasukat, jotka sopivat lempihuivieni kaveriksi.

Seuraavalle kierrokselle toivon kuitenkin tulevan jotakin hieman mielenkiintoisempaa neulottavaa, tämä ykkösetapin ja erityisesti karsintakierroksen malli kun olivat saman mallineuleen toistamista alusta loppuun. Jos ranteiltani ja neulojan sydämeltäni kysyttäisiin mielipidettä, toivoisin tietysti kirjoneuletta, mutta se lienee kisan tässä vaiheessa vielä liikaa toivottu.