maanantai 5. helmikuuta 2007

Armosta ja armollisuudesta

En ole perinteisessä mielessä uskonnollinen, joten jätän armon uskonnollisen pohtimisen asiantuntevammille tahoille. Sen sijaan (entisenä) perfektionistina olen joutunut kipeimmän kautta opettelemaan olemaan armollinen itselleni. Taannoin sisareni antoi minulle jostakin naistenlehdestä taltioimansa leikkeen, joka puhutteli minua aivan erityisesti (ehkäpä nimenomaan siksi, että juuri sisareni oli ajatellut minua tekstin lukiessaan). Leike on edelleen lompakossani, mikä on jokseenkin poikkeuksellista, enhän pidä mukanani edes kuvia lapsistani ja miehestäni, niin äärimmäisen rakkaita kuin he ovatkin (sarkastisesti voisin kai todeta kantavani heitä lompakkoni sijaan sydämessäni).

Armo on sitä, että- saat väsyä ja levätä
- saat olla heikko
- saat kuunnella itseäsi
- saat olla lihava tai laiha
- saat epäonnistua
- kelpaat sellaisenaan
- elämä kantaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti