sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Läksiäislahjoja


Kevät on sitä aikaa, kun koululaisten opettajia lahjotaan. Tänä vuonna lahjottaviksi joutuivat myös kuopuksen kolme hoitotätiä, sillä kuopus lopetti pari päivää sitten ryhmiksessä siirtyäkseen elokuussa päiväkotiin, jotta saisi enemmän ikäisiään leikkitovereita. Tokaluokalta kesälomille jäävän koululaisenkin opettaja vaihtuu elokuussa, joten eka- ja tokaluokan esikoistani opettanut ope saa tämän Shetland Triangle -huivin. Kuopuksen hoitotädeille annettiin Nikolai, Teardrop ja Annis, jotka he saivat jakaa keskenään parhaaksi katsomallaan tavalla.


Huivien lisäksi halusin antaa kaksi vuotta kuopusta hyvin kestäneille hoitotäteille kukkia. Kuihtuvien ja kuolevaisten kukkien sijaan heille annettiin tiskikukkia: kestäviä ja pestäviä tiskirättejä.


 


Nämä ovat Windmill Dishcloth - mallilla neulottuja, tosin reunatkin ovat aina oikein -neuletta; samantyyppinen ohje on suomeksi ainakin Tintin luomuksissa. Lankoina käytin sekalaisia puuvilloja, olipa mukana myös kerä petroolinsinistä viskoosisekoitettakin. Solmin tiskirätit juuttinarulla kukiksi ja laitoin mukaan käyttöohjeen.



Koska meilläkin viimein käytetään neulottuja tiskirättejä, pyöräytin Ullan kansikuvapalkintona saamastani Allhemp6-hamppulangasta kaksi isoa tuulimyllyrättiä. Siinä missä puuvillaisia lankoja kuluu 25-35 g yhteen rättiin, hamppulankaa upposi melko tarkkaan 50 g. Nämä ovat siis perustiskirätteihin verrattuna paremminkin siivousrättejä jo kokonsakin puolesta. Koska meillä kuitenkin siivotaan hävettävän harvoin, taidan testata näitä siitä huolimatta keittiössä.

torstai 26. toukokuuta 2011

Jämälankahuivi


Jämälankakuun viimeisiä tavoitteitani oli saada tuhottua kahden huivilangan loput. Niin syntyi tämä talvisen (tai peräti jouluisen) värinen pikkuhuivi.



Neuloin aluksi valkoisella mysteerivillalangalla sileää niin pitkään kuin sitä suinkin riitti ja jatkoin sen jälkeen Shetland Triangle -huivin pitsimallilla viininpunaista Östergötlands Ullspinnerin Pälsullgarnia käyttäen. Punainen lanka loppui puolessa välissä päättelykerrosta ja päättelinkin huivin loppuun nelinkertaisella saumurilangalla, sillä mitään muuta edes etäisesti sopivan väristä ja oikean paksuista lankaa ei taloudesta löytynyt. Saumurilangat sattuivatkin olemaan täsmälleen samaa sävyä ja nelinkertaisena riittävän lähellä oikeaa paksuutta, joten ihan helposti tätä kepulikonstia ei lopputuloksesta huomaa. Huivi on neulottu 3 mm puikolla ja siihen kului 34 g lankaa, koko jäi toki melko pieneksi eli sellaiseksi lapsen hartiahuiviksi tai pieneksi kaulahuiviksi aikuiselle. Pääasia kuitenkin, että sain molemmat mieltä kaihertaneet langat kulutettua pois varastoja täyttämästä ja mikä parasta, huivi löysi käyttäjän Satunnaisena Ystävällisenä Tekona.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Pääkallo-(projekti)kassi


Olimme jo aikoja sitten sopineet Tikrunmamin kanssa vaihtokaupasta, jossa minä ompelisin hänelle toiveiden mukaisen käsityökassin ja hän puolestaan antaisi minulle jotain käsitöihin liittyvää. Lopulta tämän vuoden kevät toi tullessaan sopivan ompeluvireen ja käsityöjonooni pari maksullista ohjetta, joten oli aika toteuttaa sovittu vaihto.



Tikrunmami toimitti kankaat ja antoi noin-speksit, joiden mukaan minä parhaani mukaan toimin. Lopputuloksena oli säädettävällä olkahihnalla oleva laukku, jonka laukkua kapeampi läppä kiinnitetään kahdella nepparilla. Ideana on, että kulloisenkin käsityön langat voi pitää kassissa ja ne juoksevat mukavasti mihinkään tarttumatta läpän ollessa kiinni.



Sisältä kassi on pirteän oranssi ja kuten kuvasta näkyy, olin sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että rohkenin ommella "tuotemerkkini" kassin sisäpuolelle. En itse ole mikään suuri pääkallofani, mutta tämä kangas on kyllä harvinaisen tyylikäs toteutus ja erinomaisen upean värinen. Ompelu oli todella mukavaa, kertaakaan en joutunut purkamaan tai muutoin kiroilemaan. Tällä mallilla voisi tehdä useampiakin kasseja.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Lapanen 2011


Vaaka ry kerää tänä vuonna käsineitä kummikohteisiinsa Lapanen 2011 -keräyksen avulla. Siitäpä sainkin hyvän syyn kuluttaa loppuja jämälankoja erilaisiin tummpuihin ja lapasiin.



Ensimmäiseksi neuloin 5 mm puikolla loput Fritidsgarnit tumpuiksi ja huovutin ne 60 asteen pesussa muun pyykin joukossa. Vadelmanpunainen ja musta olivat omia jämiäni, joulunpunainen puolestaan naapurini poistoylimäärää. Lankoja kului 85 g ja kokoluokka on tuollainen siro naisen käsi.



Viimeisistä jämähahtuvistakin innostuin neulomaan tumput, tällä kertaa 4 mm puikolla ja huovutuskin hoitui kevyesti 40 asteen hienopesussa muiden vaatteiden mukana. Vaaleanruskea on alunperin naapuriltani ja se on näistä hahtuvista ohuinta, tummanruskea on Pelson vankilan hahtuvaa ja luonnonvalkoinen Ruskovillan nimissä ostettua. Nämä hahtuvat neuloin kaksinkertaisena, painoa lapasille kertyi vain vähän reilut 50 g.


 


Naapurilta tuli myös vajaa kerä jotakin tuntematonta löyhäkierteistä (Novitan Florican oloista) vaaleanpunaista villalankaa, jonka yhdistin Novitan Woolin jämiin. Lapaset neuloin 2,5 mm puikoilla ja 48 silmukalla, lankaa kului vähän yli 40 g ja koko on jälleen sellainen siro naisen käsi, omaan käteen kun on helpointa sovittaa ja varmistaa lapasen järkevät mittasuhteet.



Lopuista ohuehkoista jämälangoista syntyi vielä tämä lapaspari 40 silmukalla ja 2,5 mm puikoilla. Mittasuhteet arvioin tällä kertaa ihan summassa, ihan järkevän oloiset lasten käsineet näistä kuitenkin tuli. Raidoituksen arviointi osui melkolailla nappiin, sillä sain kulutettua oranssin mysteerilangan kokonaan. Vaaleanpunaista sen sijaan jäi vieläkin muutaman gramman orpo nöttönen.


Halusin päästä eroon viimeisitäkin lilan ja pinkinsävyisistä Seiskaveikoista, joten neuloin vielä yhdet pikkulapaset.



Neuloin lapaset 32 silmukalla ja 3 mm puikolla eikä käytännössä yhtään lankaa jäänyt jäljelle. Lapaset sopivat arviolta 3-4 -vuotiaalle ja niihin kului lankaa 33 g.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Villaa ylle


Ei liene kenellekään yllätys, että innostuin Villaa ylle -keräyksestä heti kun sen huomasin: lupa neuloa pipoja, mahdollisuus upottaa niihin jämälankoja! Malliksi valikoitui erilaiset joustinneulepipot pienin variaatioin, ne kun soveltuvat oivallisesti aivottomiksi luento- ja iltaväsyneuleiksi.



Tässä tuhdissa 2o, 2n -joustinneulepipossa on kahta paksua tuntematonta villalankaa naapurin poistojämistä 4 mm puikolla ja 100 silmukalla neulottuna. Tiivistä ja lämmintä tuli, lankoja kului 73 g.



Edelleen tuntemattomia villalanganjämiä naapurilta, tällä kertaa joustinneule 3o, 2n sekä puikkona 3 mm ja silmukoita 120. Langat riittivät juuri sopivasti loppuun saakka, niitä kului yhteensä 60 g.



Yhä vain naapurin jämälankoja, nyt 3o, 1 n -joustinneuleena 3 mm puikolla ja 120 silmukalla, langankulutus vajaat 50 g.



Viimeisistä paksuista naapurin lahjoitusjämistä syntyi tämä tosi tiivis 2o, 2n -joustinneulepipo 5 mm puikolla ja 80 silmukalla. Tähänkin kului 73 g lankaa ja jälleen tuurilla vaaleampi ruskea riitti, mutta ylikään ei jäänyt.



Seuraavaksi piti siirtyä ohuempiin lankoihin, nämä lienevät ohuita sukkalankoja tai vastaavia, naapurilta siis nämäkin jämät. Kokosin yhteen olevinaan toisiinsa suunnilleen sopivia värejä ja ryhdyin neulomaan niitä järjestyksessä loppuun saakka, sillä luennoilla ei viitsi kuluttaa huomiotaan varsinaiseen raidoittamiseen. Kun oranssi loppui kesken päälakikavennusten, jouduin tekemään todellisia arkeologisia kaivauksia mininöttösten maailmaan, jotta sain pipon loppuun jotenkin loogisella värillä. Päälaen ruskeat ovatkin kahta eri sävyä ja kumpikin eri lankaa kuin aloitusreuna. Pipolla on painoa reilut 50 g ja se on neulottu 2,5 mm puikolla ja 140 silmukalla.



Löytyihän sitä omistakin kätköistä vielä pipoon sopivia jämälankoja. Musta on Adriafilin Avantgardea, tummansininen Novitan Floricaa ja tummanpunainen Novitan Woolia. Näistä kaksi ensinmainittua neuloin loppuun saakka, Woolia jäi vielä noin puolet siitä vajaasta kerästä, joka oli jäänyt yli The Ikuisuusneuleesta. Tässäkin puikko oli 2,5 mm ja silmukoita 140, langankulutus vajaan 50 g:n luokkaa.


Aika sekalaista seurakuntaahan näistä tuli, mutta minusta ainakin sellaisia, että miehet(kin) voivat näitä pitää. Mukava ajatus, että käsityöpakkomielteeni voi lämmittää myös jonkun asunnottoman päätä ja ehkäpä mieltäkin.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Annis


Huhtikuun jämälankailu motivoi minut neulomaan ensimmäisen Annis-huivini kirpputorivillasta, josta olen aikaisemmin neulonut jo Lumi- ja 22 leaves shawlette -huivit.



Oman versioni tein 3 mm puikolla langan paksuuden ja oman löysän neulekäsialani huomioiden. Ihan täysin ei tämä huivi säästynyt virheiltä, mutta onneksi epätäydellisyydet eivät ole lainkaan silmiinpistäviä. Nyppyjen neulominen oli aavistuksen tuskallisempaa tasona kuin pyöröneuleena, vaikka olen oppinut venyttämään nyppyjen silmukoita ja langankiertoja reilusti niiden yhteenneulomisen helpottamiseksi. Tämä versio oli oikeastaan koekappale sitä varten, että neuloisin myöhemmin Anniksen itselleni Ullan kansikuvapalkintona saamastani alpakkapitsilangasta.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Paksuja perussukkia


Välillä on mukava neuloa perussukkia paksuista langoista, etenkin kun tarvitaan jotakin aivotonta neulottavaa (esimerkiksi luennoille).



Opiskelukaverini koira oli pureskellut kaikki hänen villasukkansa pilalle, joten tarjouduin neulomaan hänelle uudet sukat. Nämä ovat niukkaa kokoa 36, neulottu Seiskaveikan Polkasta 3 mm puikolla ja 48 silmukalla; langankulutusta en enää muista. Varren pituuden opiskelukaverini sai päättää itse, niinpä nämä ovat ihan reiluvartiset sukat.


Huhtikuussa neuloin myös toiset sukat Ilmastosukkatempaukseen, johon on tullut harmittavan vähän sukkia ja jonka kestoa on tästä syystä pidennetty kesän yli. Vaikka ajatus sukkien neulomisesta hyväpalkkaisille kansanedustajille ei tuntuisikaan yhtä tärkeälle kuin asunnottomille tai sairaille neulominen, on Ilmastosukkatempaus kuitenkin tärkeällä asialla muistuttaessaan ilmastonmuutoksen kannalta merkittävien päätösten oleellisuudesta (etenkin tämänvuotisen vaalituloksen jälkeen...).



Näihin kokoluokan 39 sukkiin on upotettu loput Seiskaveikan Jättiraidasta sekä valtaosa edellisistä sukista jääneestä Polkasta. Lisäksi kantapää on neulottu yksivärisestä Seiskaveikasta. Silmukoita oli 48 ja puikkokoko 3 mm, langankulutus vajaat 100 g.


Huhtikuisen jämäkuun kunniaksi tuli neulottua vielä kolmannetkin ilmastosukat.



Näitä ei ehkä ihan pikavilkaisulla uskoisi jämälankasukiksi, vaikka todellisuudessa ovat varsinainen sekalaisten lankojen kimara. Varsien ja kantalapun ruskea sekä pääosa punaisesta ovat peräisin tämän postauksen polvisukkien varsista (teräthän olin jo neulonut kertaalleen uudelleen vain kuluttaakseni ne taas läpipuhki parissa-kolmessa kuukaudessa), jaksoin jopa kastellen suoristaa langat ennen uudelleen neulomista. Terän ruskea on naapurini jämää, jonka uskon senkin olevan Gjestalin Maijaa. Langanvaihto osui oivallisesti kantapohjaan, jonne sain lisävahviketta langanpäiden päättelystä. Punaiset eivät aivan riittäneet viimeiseen raitaan, vaan jouduin käymään parsinlankapurkillani, josta otin kumpaankin sukkaan puolen kerroksen verran "mitä tahansa punaista" - kummassakin sukassa eri lankaa. Kokoluokka näillä sukilla on 38-39 ja neuloin nämä pitkästä aikaa (ebenpuisilla) 2,5 mm sukkapuikoilla pitkän pyöröpuikon sijaan, mikä oli vaihteeksi varsin mukavaa. Silmukoita sukissa oli 56 ja langankulutus vähän yli 80 g.


Vihonviimeisistä Novitan Nallen sekä vastaavanpaksuisten villasekoitelankojen jämistä sai vielä raitasukat.



Aloitin kärjestä ja tähtäsin pienehköön miesten kokoon, mittauksen perusteella koko onkin noin 42. Ilokseni langajämät riittivät ihan kohtuullisiin varsiin ja melko säännölliseen raidoitukseen. Alunperin ajattelin lahjoittaa nämä Ilmastosukkatempaukseen, mutta kun ex-työpaikaltani soitettiin ja kyseltiin valmiita miestensukkia akuuttiin tarpeeseen, vein sukat sinne. Silmukoita näissä sukissa oli muistaakseni 64 ja puikkokoko 2,5 mm sekä langankulutus hieman yli 90 g.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Pino patalappuja


Patalappuja on kertakaikkisen mukava virkata, vaikka itse käytänkin lähinnä kankaisia patakintaita.



Annelin blogista bongasin mallin, jota oli pakko päästä kokeilemaan. Langaksi valikoitui viime kesäisessä Kalakukko-käsityövaihdossa Napit puuttuu -blogin Tiinalta saamani ruskea "lumppuvillalanka" sekä naapurilta saatu, jo kertaalleen neulottu ja purettu tuntematon lanka, jonka uskon senkin olevan täyttä villaa. Alkuperäistä ohjetta modifioin sen verran, että kukkasiin tuli vain 14 terälehteä, sillä näinkin tekele uhkasi jäädä laineille. Reilu höyrysilitys ja pingottaminen tekivät kuitenkin onneksi tehtävänsä. Lumppulanka oli siitä metkaa, että sen paksuus vaihteli, joten ensimmäinen patalappu on selvästi toista suurempi ja paksumpi, mutta ihan selvästi nämä ovat pari kuitenkin.


Jonnekinhan ne lumppulangan loput piti upottaa samoin kuin keltainen villalankakin. Koska isoäidinneliöitä on niin hauska virkata, päätin soveltaa niitä patalappuihin.



Ja koska isoäidinneliö on yksin liian harva patalapuksi, piti taakse virkata vähän tiiviimpi kerros.



Hullulla on hullun tuuri: molemmat langat loppuivat käytännössä kokonaan, viimeiset metrin pätkät heitin suosiolla roskiin. Nämä kaksi ruskean ja leijonankeltaista patalappuparia kävisivät oivallisesti veljeni keittiön väritykseen, mutta kukat taitavat olla poikamiestalouteen liian feminiiniset. Laitan harkintaan, josko veisin isoäidinneliölaput veljelleni "ihan muuten vaan".


Tyyne-patalapussa puolestaan viehätti hieno pintastruktuuri ja se, että sen saattoi toteuttaa ohuemmastakin langasta. Oivallinen kohde hankalille huivilanganjämille siis!



Itse käytin siis vaaleanvihreää TeeTeen Kamenaa ja tummanvihreää, käsinvärjättyä villapellavalankaa sekä 2,5 mm koukkua. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen jätin reunuksen virkkaamatta, sillä tykästyin tähän reunuksettomaan ulkoasuun kovin. Mikä hauskinta, Kamena loppui käytännössä kokonaan.


Naapuri lahjoitti minulle myös joitakin paksuja jämälankoja, joille oli vaikea keksiä käyttökohdetta. Onneksi sain päähäni kokeilla, miten African Flower Hexagon taipuisi patalapuksi.



Keskustan virkkasin ihan huvin vuoksi itse lupiininkukilla värjäämäni Seiskaveikan jämällä, tummanruskea lanka on Novitan Ainoa ja oranssi jotakin tuntematonta (villa)lankaa. Koukussa oli mittaa peräti 6 mm, alkuperäiseen kuusikulmiomalliin lisäsin vielä yhden kerroksen pylväitä ja uloimmaksi kiinteitä silmukoita.


Innostuin mallista sen verran, että eduskuntavaalien vaalilähetystä seuratessa teki mieleni virkata toinenkin afrikkalainen kukkakuusikulmio jämälangoista.



Tästä tuli jotenkin jouluinen väriensä vuoksi, onhan siinä harmaata, joulunpunaista, sammalenvihreää ja valkoista ulkoreunan oranssin lisäksi. Pari lankaa sain kulutettua viimeiseen inaseen asti, mutta muista jäi vielä pikkupätkiä.


Näitä patalappuja oli hauska ja nopea virkata ja tykkään jokaisesta itsekin. Siitä huolimatta nämä menevät lahjalaatikkoon odottamaan sopivaa saajaa (hyviä vinkkejä otetaan vastaan).

torstai 5. toukokuuta 2011

Pipoja liukuhihnalta


Sytomyssyily on jatkunut edelleen lahjoituslankojen voimalla.



Hahtuvapilven reunalta saapui minulle Järbo Garnin Järbo 8/4 -puuvillalankaa värissä Rost ombré. Jostain syystä siitä teki mieli neuloa Will I Be Pretty, tuttavallisemmin WIBP. Tällä kertaa silmukoita on lisätty 132:een saakka ja melko syväkin pipo on, joten tämä sopii omaan isoonkin päähäni ja pienemmässä se "myssyttää". Puikkokoko oli 2,5 mm ja lankaa kului vajaat 50 g. En yleensä välitä kirjavista langoista, mutta tässä värit lähtivät päälaen jälkeen läikittymään varsin mielenkiintoisesti.



Toiselta kanssaneulojalta saadusta Marks&Kattensin Avanti Cotton -langasta syntyi tämä lapsen tai pienipäisen aikuisen myssy. Tarkoituksena oli neuloa myssy, joka sopisi myös pojalle. Malli on oma päälaelta aloitettuna, silmukoita 102, puikkokoko 3 mm ja langankulutus taas kerran 45 gramman hujakoilla.



Jämälankailun merkeissä syntyi tämä päälaelta aloitettu peruspipo, joka on neulottu 3 mm puikolla ja 108 silmukalla vaaleanvihreästä Novitan Tennesseestä sekä kirkkaanvihreästä Marks&Kattensin Avanti Cottonista. Reunukseksi neuloin kerroksen nurjaa ja muutaman oikeaa, joten reuna rullaa, mutta vain vähän matkaa. Lankaa kului vajaat 50 g.



Ensimmäinen pannulapuksi päätynyt kokeilu Diamond Ridges -pipo-ohjeesta (Ravelry-linkki) oli niin onnistunut, että päätin tehdä joskus kokonaisen pipon. Se syntyikin lopulta kanssaneulojalta lahjoituksena saadusta hiekanruskeasta Novitan Tennesseestä. Kokeilin aluksi 5 mm koukkua, mutta jälki oli makuuni liian harvaa, kaunis pintakuvio ei noussut siitä tarpeeksi esille. Niinpä otin käyttöön 4 mm koukun ja tahkosin lähes koko kerän loppuun. Hattu on todella kaunis, mutta se on myös tiivis ja melko jäykkä, melkein kuin kypärä. Pieneen päähän tämä luultavasti kuitenkin käy ihan mukavasti. 

maanantai 2. toukokuuta 2011

Projektipussivaihto ja Buttercup Bageja


Ravelryssä järjestettiin minua poikkeuksellisen paljon kiinnostanut vaihto, jossa kukin sai vuoronperään tarjota projektipussia vaihtoon ja pussin itselleen halunnut laittoi seuraavan pussin tarjolle. Minä "huusin" itselleni ensimmäisen tarjolle tulleen pussin:



Minulle saapui pieni ja kompakti, vuoritettu projektipussi, joka suljetaan nauhoista vetämällä. Kankaan kuosi on herttainen ja pussiin mahtuu sopivasti pieni pipo- tai huivineule. Vähän tuo pussinsuu on kankea suhteessa kapeisiin nauhoihin, mutta eiköhän se siitä käytössä notkistu.


Itse laitoin tyrkylle minkäs muun kuin Buttercup Bagin.



Tämä yksilö on ommeltu pinkistä / fuksianpunaisesta silkistä ja se on vuoritettu tavallisella mustalla puuvillalla. Tällä kertaa jaksoin silittää kankaat ja laittaa hihnaan myös kerroksen tukikangasta. Molemmat kankaat olin saanut sopivasti naapurin ompelijalta, hän kun oli laittamassa niitä "johonkin kierrätykseen". Tämän kassin huusi itselleen Tui.


Koska olen ommellut tukuittain Buttercupeja lahjoiksi ja nyt myös vaihtoon, päätin ostaa itselleni mallin pienimuotoisen "myyntiinompelulisenssin". Siinä innossani tulin ommelleeksi sarjatyönä kolme kevytversiota lisää.



Tämä yksilö on ommeltu alunperin tyynynpäällisenä toimineesta kuosipuuvillasta sekä mustasta lakanakankaasta, hihnassa on tukikangas. Molemmat kankaat ovat toki naapurilta saatuja jämäpaloja. Kassi lähti kanssaneulojalle SYT-lahjana.



Toisenkin mustavalkoisen Buttercupin väsäsin naapurin antammista jämäkankaista. Tuosta kuosikankaasta hänellä onkin edelleen vierashuoneen paneeliverhot; kangas lienee Ikeasta. Musta kangas on tavallista ohutta puuvillaa, hihnassa on taas vähän tukikangasta.



Kirpputorilta ostetusta turkoosi-valkoisesta kuosikankaasta ja kierrätyslakanasta syntyi tämä kassi, jossa on tavallista leveämpi hihna.


Kaksi viimeistä ovat edelleen vailla kotia ja ne ovat kaupan, mikäli joku on valmis niistä maksamaankin nyt kun minulla on ihan oikeasti lupa myydä ompelemiani Buttercupeja. Sinänsä tarkoitus ei ole hankkia elantoa ompelemalla, joten nämä lähtevät tarpeen mukaan myös lahjoina eteenpäin.