lauantai 5. tammikuuta 2019

Kohti lankavaraston totaalinollausta

Blogiani pidempään seuranneet saattavat muistaa kunnianhimoisen päämääräni tavoitella hetkellistä tilaa, jossa en omista lankaa (juuri) lainkaan - nyt se hetki on lähempänä kuin koskaan sen jälkeen, kun aloitin uudelleen aktiivisen neulomisen kuopuksen synnyttyä yli kymmenen vuotta sitten.

Vuoden 2017 lopussa, noin vuosi sitten, lankavarastoni kokonaismassa oli noin 6 kg. Ostin vuonna 2018 lankoja kolme kertaa: Kässäkerho Pom Pomin superviikonlopun pop upista 400 g Lanitium ex Machinan merino-bambusukkalankoja, Jyväskylän neulefestareilta 300 g käsinvärjättyjä sukkalankoja ja lokakuussa vielä Tampereen reissulla Lankaideasta täsmäostona 100 g käsinvärjättyä ja 350 g teollisesti värjättyjä sukkalankoja. Joitakin varastolankoja lahjoitin pois, mutta pääosin neuloin, neuloin ja neuloin sitkeästi ja määrätietoisesti.

Kovin vähän olen neulomismäärään nähden voinut valmiita neulomuksia esitellä täällä blogissa: lähes kaikki tulevan sukkakirjani malliparit on neulottu viime vuoden aikana juuri niistä omista varastolangoistani. Jokunen malli on syntynyt neulomalla vain yhden parin, mutta montaa mallia varten olen neulonut useamman sukkaparin: 20 mallia varten on neulottu tuplamäärä sukkapareja, joista yhtäkään ei passaa esitellä ennen kirjan ilmestymistä.

Kirja-asiat ovat siirtyneet nyt kustantajan murheeksi ainakin joksikin aikaa, joten minä olen voinut keskittyä uusien mallien kehittelyn rinnalla ihan vain neulomaan lankavarastoani tyhjäksi.

Kuopukseni, 12-vuotiaan kutosluokkalaisen jalka on kasvanut pari numeroa viime talvesta ollen nyt kokoluokkaa 43-44. Taloudesta ei löytynyt yhtään sopivaa villasukkaparia, sillä isoveljen jalka on numeroa-paria pienempi ja isänsä jalka vastaavasti pari numeroa isompi. Kuopus on muista perheenjäsenistämme poiketen kohtuullisen tarkka vaatetuksestaan, joten kyselin etukäteen, minkä väriset villasukat poika huolisi. Kun kuulin, että luokkatoverien keskuudessa kovinta huutoa ovat juuri nyt Filan ja Tommy Hilfigerin hupparit (joita oma poikani ei sivumennen sanoen itselleen halua), ehdotin puolipiloillani, että voisin suunnitella ja neuloa hänelle Tommy Hilfiger -villasukat. Siitä se idea sitten lähti, suoraan puikoille.


Varastoni ainoa sopivan värinen sukkalanka oli Lanitium ex Machinan mustanharmaa Firestar Sock, ostos Jyväskylän neulefestareilta. Kirjoneuleraidan pohjaksi löytyi valkoista Regiaa (kiitos lokakuisen retken Lankaideaan), mutta punainen oli tuottaa ongelmia. Sitten hoksasin, että isossa lasipurkissa, jonne tuuppaan kaikki alle metriset pätkät (ml. päättelylanganpäät), on varmasti riittävästi jotakin punaista logon vaatimiin muutamiin silmukoihin. Ja niinhän siellä oli.

Lähes pelkästään sileitä, lähes mustia sukkia olisi ollut todella tylsää neuloa - etenkin, kun huomasin ensimmäisen sukan jalkaterässä, että 72 silmukalla napakasti neulottu ensimmäinen yritelmä oli aivan liian kapea kuopuksen rintavaan jalkaan, ja jouduin purkamaan lähes valmiin sukan -, mutta kummasti homma eteni, kun katsoin kolmena iltana peräkkäin esikoisen kanssa Hobitti-elokuvatrilogian neuloen siinä samalla. Sukkiin kului jokseenkin 80 g tuota Lanitiumin lankaa, ja sukista tuli kuopukselle niin mieluiset, että sain hänestä irti nykyään niin harvinaisen hymyn!



Jämälankalaatikossani alkoivat puolestaan vihreät jämät huudella haluavansa keskenään raitasukiksi. Tiesin, että vihreitä (LeM:n Basic Sock värissä Foliage, KVG Woolworksin merinosukkalanka värissä Kambuja ja iKKen BFL Sock värissä Plan 9 From Outer Space) oli yhteensäkin niukasti, joten arvelin pelastaa tilanteen neulomalla sekä varteen että terään kirjoneuletta yhdessä valkoisen Regian kanssa. Suunnitelma melkein onnistui - paitsi että tummemmat vihreät langat olisivat loppuneet kesken, ellei ystävällinen kanssaneuloja olisi lahjoittanut minulle viitisen grammaa lisää samaista Foliage-väriä kuin mitä minulla jo oli. Näissä sukissa taisin toteuttaa sen vision, että varressa on enemmän silmukoita kuin terässä. 



Keräsin kasaan kaikki loput värikkäät sukkalankajämäni sillä ajatuksella, että neulon ne kaikki yhdessä harmaiden kanssa jämälankaraitasukiksi. Onnistuinkin käyttämään kuvan sukkiin yhteensä 11 erillistä lankanöttöstä, ja näiden sukkien jälkeen jämälankalaatikossani oli hetken vain yksi turkoosi sekä vaaleanharmaita ja valkoinen jämälankapallero. Oivallinen projekti, ja kohdekin sukille löytyi kivuttomasti, sillä annoin nämä työtoverilleni, joka on tukenut minua uskollisesti vaikeina hetkinä.

Parit muutkin kirjaan tai muihin uusiin malleihin liittymättömät sukat olen neulonut, mutta toisista jäi kuva ottamatta (annoin ne heti langanpäät pääteltyäni ex-työkaverilleni, kun satuimme istumaan samassa koulutuksessa) ja toisesta räpsäisin vain pikaisen taltioinnin kännykällä. Myös jälkimmäiset sukat menivät työkaverille, kuten niin monet viime vuonna neulomistani sukista.

Matkan varrella olen neulonut erinäisistä jämistä myös Norwegian Sweet Baby Cap -vauvamyssyjä Vaaka ry:n keräykseen. Alla olevan kolmikon neuloin Prymiltä saatujen sukkalankojen jämistä: harmaasta Alpaca Sockista (siitä neulotut sukat esittelen sitten joskus, kun julkaisen uuden sukkaohjeen) ja epämääräisen rusehtavanviininpunaisesta Merino Yakista (tästä langasta neuloin ne ex-työkaverille antamani sukat ensin).



Kimi no na wa -sukista jäänyt violetinkirjavakin piti saada kulutettua loppuun, samoin pieni jämä pinkkiä Undercover Otter Squirm Sockia. Mitäpä muuta niistä kuin norjalaisvauvamyssyjä.


Oli aika tyydyttävää saada upotettua näihin kolmeen myssyyn yhteensä viisi jämäpalleroa, joista pienin oli vain muutaman metrin pätkä valkoista Novita Bambinoa. Hyvin se upposi valkoraitaisen myssyn sitomisnauhoihin yhdessä valkoisen Regian kanssa. Samoin yläkuvan myssyistä vielä jääneen Merino Yak -nöttösen sain neulottua häivyttäen tuohon tummimpaan myssyyn niin, ettei siitä pikavilkaisulla edes huomaisi, että kirjavaan lankaan on yhdistetty yksivärisestä langasta neulottuja yhden kerroksen raitoja.

Vuodenvaiheessa sitkeä puurtamiseni oli vajuttanut lankavarastoni näin pieniin:


Neulomatonta lankaa oli jäljellä noin 230 grammaa, ja puikoilla oli lähes valmis sukkapari. Sittemmin tuo sukkapari on jo valmistunut ja harmaasta langasta on aloitettu seuraava, joten matka kohti nollaa on hyvällä mallilla. Tavoitteena on, että olen päässyt alle 20 gramman ennen helmikuun alkupuolella järjestettävää Jyväskylän Neulefestarien Talvea. Sieltä ajattelin sitten ostostella ihan uuden lankavaraston perustan hyvällä omallatunnolla, ylpeänä hullusta ja sinänsä tarpeettomasta saavutuksesta, hetkellisestä langattomuudesta.





tiistai 1. tammikuuta 2019

Arctic Dawn - Arktinen aamunkoitto

Alkanut vuosi tuo tullessaan muutoksia neulesuunnittelijan elämääni. Painettu sukkakirja ilmestyy joskus kesällä, mutta jo sitä ennen julkaisen uusia sukkaohjeita - tällä kertaa myös maksullisina.

Miten tähän on tultu, minä kun pitkään vannoin, etten koskaan tule pyytämään killinkiäkään ohjeistani, vaan kirjoittelen ja julkaisen neuleohjeita omaksi ja muiden iloksi. Ehkä se oli tuo kirjaprojekti, joka muutti ajatustapaani. Tein (ja tulen vielä tekemäänkin) sen kanssa valtavasti töitä: suunnitteleminen, neulominen, ohjeiden kirjoittaminen ja etenkin niiden viimeistely ovat hallinneet vapaa-aikaani ainakin vuoden. Loma-ajat ja muut työvapaat ovat täyttyneet kaikesta villasukkiin liittyvästä. Vaikka kirja myisi painoksen loppuun, siitä saatavat tulot eivät olisi missään järkevässä suhteessa käytettyyn työmäärään.

Olen siis alkanut pikkuhiljaa arvostaa omaa suunnittelutyötäni enemmän. En ehkä edelleenkään keksi mitään uutta ja ihmeellistä, sukkaskeneä mullistavaa. Mallini ovat edelleen varsin yksinkertaisia ja perinteisiäkin. Mutta yksin moneen kokoon sarjoittaminen ja pienten yksityiskohtien kohdalleen säätäminen, tarkan ja yksiselitteisen ohjeen kirjoittamisesta puhumattakaan on välillä aikamoinen urakka. On neulojia, joiden mielestä moinen pilkunviilailu on ihan turhaa, mutta on myös niitä, jotka arvostavat sitä jopa siinä määrin, että siitä voisi jokusen kolikon maksaakin.

Niinpä julkaisin uuden vuoden kunniaksi ensimmäisen maksullisen neuleohjeeni, joka sai nimekseen Arctic Dawn. Ohje on ostettavissa Ravelrysta edellä olevan linkin takaa - Ravelrya voi nykyisin käyttää myös suomeksi, joten ihan mahdotonta ostamisen ei pitäisi olla. Ohje on myös suomeksi, ja mallisivulla on loppiaiseen asti voimassa oleva alennuskoodi, jolla ohjeen hinnasta saa 25 % alennuksen.

Kyllähän tällekin, varsin yksinkertaiselta näyttävälle mallille on oma syntytarinansa. Kaikki lähti jämälangoista, tietysti.



Ihanat, ihanat KVG Woolworksin merinosukkalangat väreissä Curry (sinapinkeltainen) ja uniikkiharmaa halusivat ehdottomasti tulla neulotuksi yhdessä. Kokeilin niistä ensin jonkinlaista kirjoneuletta, mutta kontrasti värien välillä ei ollut riittävä. Vaan kun hoksasin erottaa ne mustanharmaalla Sukka-Puffalla (väri Out in the space), mikään ei ollut enää niin kuin ennen. Yksinkertainen on kaunista, niin tässäkin.

Ensimmäiseen versioon neuloin turhankin avaran kantapään. Siitä se idea sitten lähti: tähän malliin sopisi erinomaisesti sellainen kantapää, joka olisi helppo neuloa kummasta suunnasta tahansa. Ja kun sellaisen kantapään suunnittelee ja neuloo, antaa se oikeutuksen näinkin helpon mallin kirjoittamiseksi ohjeeksi asti.


Se helpoin ratkaisu on joskus myös kaikkein paras: tiimalasikantapää. Ihan sellaisenaan en tiimalasia omiin malleihini kuitenkaan huoli, sillä oma jalkani on niin rintava, ettei kiilaton kantapää istu siihen sitten millään. Ratkaisu on yhtä yksinkertainen kun kuva kertoo: symmetriset minikiilat kantapään käännöksen molemmin puolin. Helppoa, muunneltavaa, istuvaa ja jopa kaunista. Näissä virallisissa mallisukissa, joiden perusteella mallin nimesinkin, käytin lankoina KVG Woolworksin hehkuvan turkoosia merinosukkalankaa värissä Rum Cay, Handun petroolia GimalleSukkaa jonain muinaisena klubivärinä (hankittu second handina, joten sen tarkempia tietoja minulla ei langasta tai väristä ole) sekä iKKen norsunluunvalkoista Glitter Sockia värissä Ivory.



Jäin koukkuun erilaisten värivariaatioiden testailuun. Aika mukavasti asettuivat Undercover Otter Squirm Sockin ärhäkkä pinkki (Cameron) ja Petrichor Yarnsin viininpunainen (värinimen olen jo unohtanut) vierekkäin, kun niiden väliin tuli valkoinen tähtivyö Regian perussukkalangalla. Nämä sukat taisin neuloa varpaista varteen, kun nuo kaksi ensimmäistä paria menivät varresta varpaisiin.



Ihan kaikki värikombinaatiokokeilut eivät olleet yhtä onnistuneita. Jouluhenkisiin sukkiin sain kuitenkin kulutettua kahta eri punaista (Louhittaren Luolan Väinämöistä värissä Christmas ja KVG Woolworksin merinosukkalankaa värissä True Blood) ja kahta vihreää (Kraft Hand-Dyedin vaaleanvihreää BFL Sockia värisävyssä Chartreuse, ja Lanitium ex Machinan ruohonvihreää Basic Sockia värissä Foliage).

Kaikki edelliset sukat neuloin neljästä tarjolla olevasta koosta toiseksi pienimmällä eli 66 silmukalla. Pitihän se seuraavakin koko testata, tarkoituksena neuloa kuopukselle sopivat, noin koon 43-44 sukat.


Muuten ihan hyvä, mutta edelläkin mainitun mustanharmaan Sukka-Puffan ja valkoisen Regian lisäksi käyttämäni Lanitium ex Machinan Merino Bamboo Sock neuloutui käsissäni normaalia väljemmin (ehkä juurikin bambun vuoksi), joten 72 silmukalla tuli poikkeuksellisesti sopivat sukat miehelleni, jonka jalka on kokoa 45-46. Kuvassa on muuten myös ukrainalaiselta Woodicolta tilaamani ihanan ihanat puiset sukanpingottimet. Voi miten niitä rakastankaan - kunpa kaikki sukanpingottimeni olisivat puisia eivätkä muovisia, kuten kuvassa olevaa paria lukuunottamatta kaikki ovat.

Viisi paria samalla mallilla. On se hullu. Lisääkin tekisi mieli neuloa - jos vain olisi jämälankoja jäljellä. Lankavarastoni alkaa olla lähes loppuun kaluttu (vuosi-inventaariopostaus sitten vähän myöhemmin), joten pitänee odotella aikaa, kun taas ostan lisää lankaa ja on enemmän valinnanvaraa.

Nyt jään jännittämään, haluaako kukaan maksaa mitään näin yksinkertaisen mallin ohjeesta. Mutta kaikkea pitää kokeilla, paitsi isoäitiään ja kansantansseja, kuten meillä päin tavataan sanoa.





tiistai 25. joulukuuta 2018

Kimi no na wa.

Sukkakirjaprojektini alkaa olla vihdoinkin omalta osaltani viimeisiä oikolukuja ja aineiston lähettämistä vaille valmis. On ollut helpottavaa ja vapauttavaa neuloa pitkästä aikaa sukkia ilman, että miettisi syntyvän sukkamallin ratkaisuja siltä kannalta, miten minkäkin asian kirjoittaisi ohjeeksi.

Itsenäisyyspäivän anoppilamummolareissulle otin mukaan vain ruutupaperia, lyijykynän, kumin ja langat esikoiselleni lupaamiini kirjoneulesukkiin. Olin nimittäin jo aikoja sitten hankkinut iKKeltä sukkalangan nimenomaan esikoisen sukkiin, joiden inspiraatiolähteenä halusin käyttää meidän molempien japanilaista animaatioelokuvasuosikkia, Kimi no na waa. Useammankin neuloo ja purkaa -kierroksen jälkeen syntyivät uniikit, suurella rakkaudella suunnitellut ja neulotut sukat, joista myös sukkien saaja on pitänyt erityisen paljon.


Edestä sukat näyttävät jokseenkin tavanomaisilta kirjoneulesukilta. Sukkien pääkuvio on saanut inspiraationsa Kimi no na wa -elokuvaan oleellisesti liittyvästä twilight-hetkestä.



Varren takaosaan suunnittelin elokuvan japaninkielisen nimen 君の名は。. Isompien yksiväristen alueiden vuoksi neuloin osan sukasta sitoen langat tikapuutekniikalla (ns. ladder back jacquard), pääkuvioon riitti tavallinen kirjoneuletekniikka. Kuviot on neulottu sukkiin siten, että ne ovat joko jalan sisä- tai ulkosyrjissä.



Kantapään jälkeinen kiila on luonnollisesti piilossa jalkapohjan puolella, jonne neuloin myös elokuvan englanninkielisen nimen Your name. Pohjan puolelta näkee, että iKKen ihanainen merinosukkalanka värissä Galaxy Guest vuoti sukat kastellessa jonkin verran intensiivisintä punaista väriä valkoiseen Regian perussukkalankaan, mutta se harmi on pieni verrattuna kokonaisvaltaiseen tyydytykseen, kun sukista tuli juuri sellaiset kuin pitikin.

Esikoiseni, 16-vuotias lukiolaispoika, on kiinnostunut Japanista vielä mangaa ja animea syvemminkin. Hän myös osaa arvostaa uniikkia käsityötä, ja nämä sukat ovatkin olleet hänellä jalassa lähes joka päivä valmistumisestaan lähtien. Parempaa palkkiota ei neulova äiti voisi saada.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Tasaraitaa

En yleensä erityisemmin nauti kapeiden raitojen neulomisesta. Niinpä onkin kumma, miten tänä vuonna olen innostunut neulomaan jämälangoista myös tasaraitasukkia.


Jotenkin Lanitium ex Machinan vaaleanharmaa Bamboo Sock ja oranssi Glitter Sock alkoivat jutella keskenään jämälankalaatikossani, ja niin sitä mentiin. Vähän pientä särmää piti kehittää, joten ensimmäiseen sukkaan neuloin terään yhden raidan iKKen norsunluunvalkoisella Glitter Sockilla - ja koska symmetria on joskus aika tylsää, toiseen sukkaan tein vastaavan raidan varteen. Ihan randomisti en pystynyt jälkimmäistä raitaa asemoimaan, vaan se piti neuloa kahden oranssin raidan päähän joustimesta aivan kuten toisessa sukassa se on kahden oranssin raidan päässä kärjestä.

Näissäkin sukissa kantapäätä varten on tehty lisäyksiä varren takaosassa kiilamaisesti ja kantapää on käännetty koko pohjan leveydeltä. Kivaa vaihtelua niin neulontateknisesti kuin visuaalisestikin, eikä vaadi silmukoiden poimimista. Vähän ehkä pitää totutella siihen tosiasiaan, että tässä kantapäämallissa varren takaosa lisäyskiiloineen taipuu reilusti kantapään alle. Jos näin ei sukkaa mitoita, nilkan taitekohtaan jää sukan eteen ruttua.

Nämäkin sukat menevät tarjolle työpaikan taukotilaan. Tänä vuonna jokainen saa ottaa sukka- ja lapaskasasta yhdet itselleen ihan ilman korvausta. Toiveenani tosin on, että jokainen itselleen sukat tai lapaset ottava laittaisi edes pienen nimellisen summan johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen. Näin kaikki voittavat: työkaverini saavat kivat sukat tai lapaset, minä pääsen ylijäämäneuleista eroon ja toivottavasti hyväntekeväisyyskeräyksetkin saavat pieniä lahjoituksia.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Sukka-Finlandia 2019

Se tulee taas, nimittäin meidän suomalaisten oma sukanneulontakisamme.


Tänä vuonna keräyskohteena on Vanhustyön keskusliitto; lisää lahjoituskohteesta voit lukea täältä

Minulla oli kunnia suunnitella kisaan lämmittelyohje, jonka saa muiden kisaohjeiden tapaan Sukka-Finlandian nettisivulta, kunhan ensin käy maksamassa osallistumismaksun Lentävän Lapasen verkkokaupassa. Pian maksusuorituksen jälkeen saa tunnukset kisasivulle. Keskustelu on tänä vuonna keskitetty Sukka-Finlandian omaan Ravelry-ryhmään. Jihuu tälle - Ravelrya voi käyttää myös suomeksi, joten kielenkään ei pitäisi olla mikään este kisa-alueelle rantautumiselle.

Lämmittely on jo alkanut Elämän virta -sukkamallin myötä.


Ohjeeseen on sarjoitettu kolme kokoa 48, 54 ja 60 silmukalle. Mallisukat on neulottu Titityyn sponsoroimasta Tukuwool Sockista keskimmäisen koon silmukkamäärillä ja kaavioilla. Sukat neulotaan varresta varpaisiin, ja niissä on minikiilallinen tiimalasikantapää.


Varren takaosa on sileää ja kärjessä on sädekavennukset. Oikean ja vasemman jalan sukat neulotaan toistensa peilikuviksi, ja toki ohjeessa on joka kokoon molemmat kaaviot. Helppoa, mukavaa ja nopeaa neulottavaa siis. Lämmittelymallin neulomisella ei ole kiire, vaikka haluaisi kisata tosissaan loppiaisena varsinaisesti alkavassa kisassa, sillä tosikisaajankin tarvitsee neuloa nämä kisan loppuun mennessä. Ja ainahan voi ostaa kahdeksan mainiota sukkaohjetta ihan vain kannatuksen vuoksi.

P.S. Elämän virta on yksinoikeudella Sukka-Finlandia 2019:n käytössä kisan loppuun saakka eli maaliskuun 2019 loppupuolelle. Sen jälkeen ohjeen kohtalo on vielä avoin; saattaa olla että tämä malli ei tule missään vaiheessa maksutta jakoon, kuten aikaisemmat mallini, vaan käännän ohjeen myös englanniksi ja laitan pientä korvausta vastaan myyntiin Ravelryyn.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Vähiin käy

... varastolangat, nimittäin. Marraskuun viimeisenä päivänä punnitsin omistamani langat, joita oli sillä hetkellä melko tarkalleen 950 g. Alle kilon! Vihdoinkin alkaa tuntua siltä, että tavoitteeni totaalinollauksesta ja puhtaalta pöydältä aloittamisesta tulee toteutumaan - ei vielä tämän vuoden puolella, mutta toivottavasti pian alkuvuodesta.

Olen siis edelleen neulonut, maanisesti. Nyt on kirjan mallisukat neulottu ja kuvauksetkin takanapäin, joten sen puolesta olen voinut neuloskella vihdoinkin vapaammin mitä huvittaa. Muuten ihan hyvä, mutta kaasu hirtti kiinni ja puikoilta tipahtelee kaikenlaisia sukkavirityksiä, joista voisi jaksaessaan kirjoitella niitä kirjanjälkeisen elämän ohjeita. Kaksi ohjetta onkin jo testineulonnassa ja suunnitelmissa on julkaista mallit ensi vuoden alkupuolella, tällä kertaa kokeeksi maksullisena Ravelryssa. Niiden lisäksi suunnittelupöydällä on neljä-viisi mallia eri vaiheissa, kunhan vain malttaisin taas istua tietokoneen ääreen puuhastelemaan kaavioiden ja tekstien kimpussa. Vaan paljon enemmän maittaa edelleen neulominen ja uusien ideoiden kokeilu.

On minulla sentään esitellä yhdet (yhdet ainoat!) sukat, joista en ohjetta tee:


Yhdelle bussireissulle piti saada jotakin riittävän yksinkertaista neulottavaa, joten päätin vihdoinkin tarttua Amsterdamista Stephen & Penelopesta ostamiini Undercover Otter Squirm Sockeihin. Harmaasta Uncle Festeristä ja pinkistä Cameronista tuli yhdessä valkoisen Novita Bambino -jämän kanssa tällaiset hyvin yksinkertaiset sukat, joita koristaa vain jonkinlainen kukkakirjoneuleraita varressa. Houkutus olisi kova pitää sukat itsellä ihan vain siksi, että jäisi jonkinlainen muisto toissakesäisestä Amsterdamin visiitistä, mutta tosiasiassa minulla on jo nyt liikaa villasukkia.

Tuo Squirm Sock on muuten jännän joustava lanka, pystyin neulomaan sitä 2 mm puikoilla normaalien 1,75-millisten sijaan, ja silti sukista tuli mukavan napakat. Aloitin muistaakseni 70 silmukalla, kirjoneulekuvion jälkeen kavensin 66 silmukkaan ja kantapään jälkeisten kavennusten myötä vielä 64 silmukkaan, joka passasi mukavasti sädekavennuskärkeen.

Toivon totisesti, että pääsisin vähitellen jonkinlaiseen julkaisurytmiin paitsi ohjeiden, myös blogitekstien kanssa. Tavoitteena on saada kirjan materiaalit pois käsistä vuoden loppuun mennessä, joten ehkä mieli sitten rauhoittuu. Viimeksi tänään huomasin yhden mallin osalta olleeni lepsu kaavioiden suunnittelussa, joten vielä riittää puuhaa myös ohjeiden viimeistelyssä, ennen kuin on aika päästää materiaali eteenpäin. Toki kirjan tiimoilta on varmasti hommia vielä keväälläkin taittovaiheessa, mutta omalta osaltani ne hommat lienevät lähinnä mielipiteiden esittämistä ja mahdollisten virheiden korjailua sen sijaan, että pitäisi vielä miettiä kokonaisia tekstikokonaisuuksia. En voi kieltää, ettenkö jo odottaisi sitä vaihetta, etten enää voi tehdä kirja-asialle mitään muuta kuin toivoa kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että se palvelee riittävän hyvin suomalaisia neulojia.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Mitä kuuluu, missä mennään

Neulon kaiken työltä liikenevän vapaa-aikani, mutta blogiin ei tunnu ilmaantuvan mitään uutta. Syykin on selvä: joko olen neulonut viimeisiä mallipareja tulevan sukkakirjan kuvauksia varten tai neulonut jotain sellaista, josta kuvittelen kirjoittavani ohjeen sitten, kun kirjaähkyltä kykenen. No, ensi vuoden loppupuoliskolle riittää tarinaa, jos ei muuta niin ainakin koottuja selityksiä kirjan malleista.

Aina välissä tulee kuitenkin neulottua jotakin satunnaista, etenkin jämälangoista.


Kuvan sukkien langoista piti syntyä jotain ihan toisenlaista, mutta kun alkuperäinen visio ei toiminut, päädyin varpaista aloitettuihin raitasukkiin. Ensin neuloin tummanharmaan Lanitium ex Machinan Basic Sockin (väri Charcoal) loppuun ja sen jälkeen lähdin raidoittamaan vaaleanharmaata KVG Woolworksin merinosukkalankaa (uniikkivärjäys) yhdessä LeM:n mustanpunaisen Black Phoenix -värjäyksen kanssa. Kantapää on oma viritys, josta tulee aikanaan ohje kirjaan muutoin eri näköisen mallin yhteydessä.



Jossain vaiheessa tuli jälleen vastustamaton tarve neuloa räsymattosukat jämälangoista. Sinne upposi taas puolentusinaa pientä käsinvärjättyä keränperää, muutamaa isompaa jämää jäi vielä tähteeksikin. Jokin erityinen viehätys näissä räsymattoraitasukissa on.



Jos ei muuta, niin norjalaismyssyn voi aina neuloa pikkujämistä. LeM:n tummanturkoosi Black Wind oli vähän parittoman oloinen jämälankalaatikossani, joten yhdistin sen saman värjärin Alabasteriin ja neuloin vauvamyssyn Vaaka ry:lle. Langat riittivät juuri sopivasti, jäljelle jäi vain päättelylanganpäät.


Kirjan mallipareja varten päätin ostaa Regian 6-säikeisiä sukkalankoja. Kahden malliparin jälkeen jämiä oli jäljellä noin 60 g, joista päätin yrittää neuloa lasten sukat johonkin sopivaan kohteeseen, kenties Vaaka ry:lle tai Hopelle.


Kärjestä aloitin ja neuloin jämät yhden kerrallaan loppuun, varren suuhun tein vielä rullautuvan reunuksen kangaslaatikosta jokunen aika sitten löytyneestä Nalle Colori -jämästä. Ei erityisen kauniit sukat, mutta lämpimät ja käytännölliset, joten jospa joku ne lapselleen huolisi. Minulle oli tärkeintä saada neulottua kaikki ostamani paksummat sukkalangat pois heti tuoreeltaan, jotta pääsen takaisin varsinaisen totaalinollausprojektini pariin. Tällä hetkellä ohuita sukkalankoja on jäljellä noin 1,3 kg ja pienen täydennyksen (mm. valkoista 4-säikeistä Regiaa kontrastiväriksi kirjoneulesukkiin) jälkeen ostotarpeita ei ole, vaan ideoita varastolangoille riittää vähintäänkin muutamaksi viikoksi eteenpäin.







tiistai 25. syyskuuta 2018

Viimeiseen metriin

Sain päähäni neuloa lankavarastoni viimeiset ei-sukkalangat kertakaikkiaan loppuun. Ei niitä tässä vaiheessa enää paljon ollut: muutaman kauluriraidan verran korkattu keltainen iKKe Alpaca Sock värissä Midas sekä vajaa puolikas vyyhti harmaata ja kokonainen 50 g:n vyyhti vihreää Naturally Amuri -merino-opossumilankaa.


Ensin väänsin 2,75 mm puikoilla Surge-huivin. Alkuun raidoitin keltaista harmaalla, jonka kuvittelin loppuvan hyvinkin varhain, olihan sitä jäljellä vain 22 g. Vaan sitä pirulaista riitti ja riitti, muttei kuitenkaan koko huiviin. Niinpä päätin vaihtaa harmaan vihreään viimeisiin kahteen raitasektoriin.


Mitähän tästä nyt sanoisi. Semmoinen vähän vajaamittainen lirpakehan siitä tuli. Olisi ehkä pitänyt sittenkin ottaa isommat puikot, tai kenties soveltaa vielä pari raitasektoria lisää. En kuitenkaan jaksanut enää säätää vaan arvelin, että kyllä tämä jollekulle kelpaa. Joka tapauksessa itselläni on jo nyt liikaa huiveja, joten olisipa Surgesta tullut minkä kokoinen hyvänsä, tuskin olisin sitä itselläni pitänyt.

Seuraavaksi halusin kuluttaa harmaan kertakaikkiaan loppuun. Ravelrya selaillessani törmäsin U-Turn Hat -ohjeeseen, jonka päätin toteuttaa osittain raidallisena.


U-Turn neulotaan kokonaan tasona sivusta sivuun ja päälaen muoto syntyy säteittäisistä lisäyksistä toisella sekä vastaavista kavennuksista toisella puoliskolla. Minä aloitin keltaisella, mikä näkyy hatussa kahden nurjan kerroksen korkuisena raitana sivussa. Puikkokoko oli sama kuin huivissakin eli 2,75 mm.


Käsittämätöntä, miten pitkälle harmaa lanka riitti. Itse asiassa pelkäsin, että myssystä tulee kokonaan raidallinen, mikä ei ollut ensinkään tarkoitus. Vaan loppuihan se viimein, ja neuloin viimeisen raidan viimeiset 20 silmukkaa lähinnä sopivalla harmaalla sukkalangalla, ettei minun tarvinnut purkaa lähes kokonaista raitaa. Tällainen epäsymmetrinen väritys on paljon mielenkiintoisempi kuin tasaraitainen.

Harmaa loppui, mutta keltaista alpakkasukkalankaa jäi vielä. Luottavaisin mielin päätin tehdä siitä ja huivista jääneestä vihreästä merino-opossumista vielä yhden myssyn.


Vaihdoin vähän pienempiin puikkoihin (olisikohan ollut 2,25-milliset), loin 110 silmukkaa ja neuloin aina oikein -raidoitusta suljettuna neuleena, kunnes keltainen lanka loppui. Tässäkin myssyssä pelastin viimeisen raidan viimeiset silmukat penkomalla päättelylanganpääpurkista juuri ja juuri riittävän pätkän tätä samaista lankaa. Vihreällä merino-opossumilla jatkoin sileää isommilla puikoilla, kunnes kuvittelin lopun langan riittävän enää suunnittelemiini melko tiheisiin päälakikavennuksiin. Vaan kavennukset tehtyäni lankaa oli jäljellä vielä useampi metri, joten purin kavennukset ja neuloin vielä kolme lisäkerrosta korkeutta sekä kavennukset - eikä lankaa jäänyt jäljelle kuin sopiva häntä päättelyyn.

Mitä opimme tästä? Uusiseelantilainen Naturally Amuri on ihan käsittämättömän riittoisaa lankaa, mutta loppuihan sekin, kun riittävän sitkeästi neuloi. Minun ei kyllä kannata enää jatkossa näitä ei-sukkalankoja varastooni hankkia, sillä enhän minä näitäkään neuleita itselläni aio pitää, vaan niille on keksittävä muita käyttäjiä. Tulipahan tehtyä, ja nyt lankavarastossani on enää ohuita, käsinvärjättyjä sukkalankoja, joten alan olla aika lähellä sitä, mitä kutsuisin unelmieni lankavarastoksi.



maanantai 10. syyskuuta 2018

Ruskaa, rakkaudella

Ihanainen työkaverini kertoi haikailevansa ruskansävyisiä unisukkia. Pistin toiveen korvan taakse ja niinhän siinä kävi, että koukutuin neulomaan kaikki aiheeseen sopivat sukkalankajämät raitasukisi.


Eihän ihanista käsinvärjätyistä langoista voi tulla muuta kuin ihanat sukat. Sain kulutettua sukkiin kahdeksan eri jämää kokonaan ja kolme osittain - erittäin onnistunut projekti siinäkin mielessä siis. Tavoitteena oli kokoluokan 42 sukat, joten pistelin menemään 72 silmukalla ja 1,75-millisillä puikoilla varresta varpaisiin. Sukissa on suloisesti sekaisin Kraft Hand-Dyed BFL Sockia, Lanitium ex Machinan eri sukkalankoja (Glitter Sock, Basic Sock, Basic Merino Sock ja Bamboo Sock), Hopeasäikeen Basicia sekä Eluded Fibresin Super Merinoa. Ihan parasta oli, että sukat olivat paitsi sopivat, myös selvästi mieluisat myös saajalleen.

Ihanista langoista on ihana täsmäneuloa ihanalle ihmiselle sukat. Parasta suorastaan. Työkaveri olisi ollut valmis maksamaan sukistaan, mutta halusin antaa ne lahjaksi, sillä sukat ovat vain pieni ja vaatimaton kiitos kaikesta siitä tuesta, jonka olen kaikista mahtavista työkavereistani juuri tältä nimenomaiselta ihmiseltä saanut. Melkein kyllä tekisi mieli neuloa sukat ihan jokaiselle työkaverille, jos totta puhutaan...

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Tarina viimeisistä hahtuvalangoista

Saaga nimeltä Totaalityhjennys siis jatkuu, tällä kertaa hahtuvalankojen osalta. Olin nimittäin jo puolisentoista vuotta sitten ostanut kiekon Pirtin kehräämön liukuvärjättyä hahtuvalankaa neuloakseni kälyn perheelle lisää huovutettuja tumppuja. Kiekon suuruuden vuoksi päädyin säilyttämään sitä askartelukaapissa, erilllään muista langoista, joten se oli helppo unohtaa tai "unohtaa". Kunnes elokuun lopulla päätin ottaa työn alle kaikki hahtuvat, koko kiekon ja aikaisemmin jemmatut jämät.


Ensin neuloin 4 mm puikoilla ja 32 silmukalla aloittaen kuvan oikeanpuoleiset tumput melko rennolla otteella. Ilokseni huomasin, että pystyn neulomaan kiekon eri päistä (päältä ja sisältä) väritykseltään melkein identtiset lapaset. Peukaloihinkin sain värit liukumaan mukavasti.

Ensimmäisen parin jälkeen mittasin kulutuksen ja jäljelle jääneen hahtuvan ja totesin, että vähän tiukemmin neuloen ja vartta vähän lyhentäen saisin vielä toisetkin tumput. Ja niin sain, tällä kertaa "vastaväriset", mutta edelleen myös peukaloiden osalta kauniisti väriliukuvat - ja vielä jäi lankaa ylikin. Molemmat lapaset huovutin pesukoneessa pyykin mukana kevyehköllä 40 asteen ohjelmalla. Pienemmistä tumpuista tuli juuri täydellisen napakat itselleni, isommat on korvamerkitty kälylle.

Tumppujen jälkeen jäljellä oli tasan 50 g hahtuvajämiä:


Pientä keltaista ja vihreää jämää lukuunottamatta näistäkin hahtuvista olisi saanut kohtuullisen kivan väriliu'un. Olin kuitenkin luvannut kanssaneulojalle hänen projektiinsa sopivia hahtuvajämiä, joten hän sai valita mieleisensä ensin. Sveitsiin lähti kaikki vähänkään punertavat hahtuvat sekä vihreä ja keltainen, minulle jäivät ruskeat, harmaat ja vaaleat. Ja sehän passasi: neuloin niistä kulmasta aloittaen neliön aina oikein -neuleella ja tyrkkäsin valmiin neliön pyykin mukaan koneeseen huopumaan.


Vallan pätevä ja mökille sopiva pannunalunen siitä tulikin. Ja voi mikä ilo ja onnistuminen kokemus oli saada taas yksi lankalaatu kulutettua (ja pieneltä osin annettuakin) kokonaan pois! Tästä on jälleen kevyempi olo jatkaa kohti seuraavaa nollausosaprojektia.