maanantai 29. huhtikuuta 2019

Mekkotehtaan tyttö

Olen raivannut ompelutarvikkeitani ja kankaitani samaan tapaan kuin kaikkea muutakin maallista omaisuutta tavoitteenani minimoida varastoidun tavaran määrä. Vuosi sitten olin jo leikellyt kassi- ja pussukkakappaleita, yhdet mekkokappaleet ja peräti ommellut yhden tunikan puolivalmiiksi, mutta vuosi siihen meni, että sain ne ommeltua kasaan. Siinä samassa rytäkässä tuli ommeltua saman tien vähän enemmän, sillä tuleva Kaakkois-Aasian (potentiaalisesti helteinen) matka vaati matkapuvuston päivittämistä.



Kaksipuoleisia eli vuoritettuja kangaskasseja valmistui 11 kpl - kuvasta puuttuu yksi kolmesta Marimekon Primavera-kankaasta ommellusta kassista, joka on jo pakattu tuliaisiksi kaakkoisaasialaistuneille sukulaisille. Sinne meni kaikenlaista kangasta naapurin verhoista, kirpputorilta haalituista paneeliverhoista ja anopin lehtitilauksen kylkiäisenä saamasta pöytäliinasta lakananliepeisiin saakka.


Pienemmistä paloista ompelin kahta eri kokoa knot bag -projektipussukoita, vuoritettuja nämäkin. Tuo pienempi malli on näppärä sukkaneuleelle, isompaan mahtuu vähän reilumpikin neule- tai virkkausprojekti mukana kuljetettavaksi.

Tärkein ompeluprojekti oli kuitenkin hellemekot. Olin ostanut Kässäkerho Pom Pomin Monday-mekkokaavan, olihan ajatuksissani ommella mahdollisimman helppoja, väljiä mekkoja kuumiin olosuhteisiin. Harmi vain, että ensimmäisen mekon valmistuttua totesin, ettei malli sovi minulle ollenkaan, vaan näytän siltä, että olisin pukeutunut perunasäkkiin. Olisi pitänyt etukäteen jo arvata, että minun ommelluissa yläosissani tulee olla rintamuotolaskokset ja mielellään istutetut hihat, etten näytä alakoulun naamiaisiin peikoksi pukeutuneelta. Tämä oli takaisku, onhan Monday-mekko niin monen neulojan luottovaate ja koko konsepti vallan mainio, sillä kahdesta kappaleesta muodostuva mekko on kenen tahansa aloittelijan helposti ommeltavissa.

Vaan eipä hätää, olinhan jo viime keväänä piirtänyt kirpparilta löytämästäni Mekkotehdas aikuisille -kirjasta Aino-mekon kaavat ja leikannut yhdet mekkokappaleetkin. En ole aivan varma, muokkasinko tuolloin mekkokaavaan hyväksi havaitun tunikakaavan kädentiet ja hihapyöriöt, mutta sellainen hämärä mielikuva minulle on jäänyt. Ensimmäiseen mekkokokeiluun ompelin aluksi ohjeen mukaisen takavetoketjun vain todetakseni, että se on aivan turha ja vuorittomassa mekossa epämukavakin. Purin vetoketjun pois ja ompelin takasauman kiinni ylös asti. Tästä viisastuneena leikkasin ja ompelin loput mekot yhtenäisellä takakappaleella.


Loppujen lopuksi Aino-mekkovariaatioita tuli ommeltua viisi: kolme lyhythihaista pellavaista (joista ensimmäiseksi ommeltu eli tummanharmaa ilman taskuja) ja kaksi 2/3-hihaista ns. siistimpää mekkoa (näistä ruudullinen on taskuton ja se ensimmäinen, takasaumallinen variaatio). Koska en vuorittanut mekkoja, ompelin päänteille alavarat.

Nämä ovat sellaisia vähän polven yläpuolelle jääviä hetaleita, joita voi käyttää tarvittaessa myös housujen kanssa, paitsi ehkä nuo vähän siistimmät huutavat sukkahousuja kaverikseen. Hellekelejä ajatellen ostin kyllä lyhyehköt, mekon alle piiloon jäävät urheilushortsit estämään pulskien reisien hiertymistä potentiaalisesti pitkähköjen kävelysessioiden aikana.

Aika mukavasti kangasvarasto vajui, vaan vielähän sinne jäi sisustus- ja erikoiskankaita pari laatikollista. Vaatetuskankaita jäi vain yksi, kassikankaita ei käytännössä lainkaan. Jospa tuon kangasmäärän kanssa osaisi jo elää sovussa ilman, että tarvitsisi saada kaappi aivan tyhjäksi.


perjantai 26. huhtikuuta 2019

Sukkakimara

Taisin viime viikolla luvata massapostitusta. Täältä pesee ja huuhtelee linkouksen kera - sukkia on totisesti tullut neulottua muutenkin kuin uusien mallien toivossa.

Helmikuun alussa piipahdin Jyväskylän Talvifestareilla, josta mukaan tarttui paitsi jo esittelemäni huivin karitsanvillalangat, myös useampi vyyhti toinen toistaan kauniimpia käsinvärjättyjä sukkalankoja. Rva Silmusolmun Villa Sukkiksesta värissä Joulu sekä jo aiemmin iKKeltä tilaamastani BFL Sockista värissä Mithril väsäsin kirjoneulesukat Suuren Kinnaskirjan innoittamana.



Sukkien pääkuvio on Suuresta kinnaskirjasta, ainakin noin pääpiirteittäin. Sen kaveriksi piirtelin pohjaan vähän väljemmän kuvion, ja kirjoneuleraidat varren alkuun ja ennen kärkikavennuksia.


Kantakiila on minulle tyypillisesti jalkapohjassa kantakäännöksen jatkeena, ettei se häiritse muuta kirjoneuletta. Ai miten ihanat näistä sukista tulikaan! Rva Silmusolmun Villa Sukkis pääsee kyllä suosikkilankojeni TOP 5:een aivan heittämällä; iKKen sukkalangat siellä jo valmiiksi olivatkin. Kummatkin värisävyt ovat aivan huikeita, Joulu todellakin syvä, elävä ja lämmin joulunpunainen, Mithril nimensä veroinen hyvin vaalea hopeanharmaa. Luin jouluna viimeinkin Tolkienin Taru Sormusten Herrasta, joten siinäkin suhteessa tuo Mithril puhutteli kovasti.

Joku jo kyseli, tuleeko tästä mallista ohjetta. Ei taida tulla - mallikerta on sen verran leveä, että ohjetta olisi vaikea sarjoittaa moneen kokoon. Nykyisin olen niin kunnianhimoinen, että ns. yhden koon (eli yhden silmukkamäärän) mallit tuntuvat huijaukselta ja suunnittelun laiskuudelta. Nämä sukat on neulottu 72 silmukalla, ja ne menivät villasukkia arvostavaan kotiin, työkaverini jalkoja lämmittämään.

Suuri Kinnaskirja on kyllä loputon inspiraation lähde, joten sillä mentiin toinenkin kierros.


Näissäkin sukissa pääkuvio on Suuresta Kinnaskirjasta, jalkapohjaan halusin kehitellä muuta. Tällä kertaa ajattelin, että teen kiilat sivuihin ja niihin jotakin kirjoneuletta. Tuhrasin aikani, kunnes luovutin, ja päätin tehdä, mitä sattui sillä hetkellä paperilla olemaan. Langat eli Rva Silmusolmun Villa Sukkis petroolissa värisävyssä Jalokivi ja Lanitium ex Machinan vaaleanvihreä BFL Sock Twist värissä Sapling olivat nekin Jyväskylän talvifestarien hankintoja, ja ne soivat hienosti yhteen.



Siinäpä vielä lähikuvaa kiilasta siinä perinteisimmässä kohdassa. Tuollainen samanlainen kuviopystyraita on jalkapohjan keskelläkin, sillä muuten en olisi saanut pohjan pääkuviota asettumaan kauniin symmetrisesti niin kuin halusin sen asettuvan. Ja ei, tästäkään mallista ei ole luvassa ohjetta, ainakaan toistaiseksi. Laiskottaa, ja kuka tahansa voi napata kirjastosta Suuren kinnaskirjan ja tehdä sen avulla ihan vastaavat sukat.

Käsinvärjättyjen sukkalankojen vastapainoksi päätin neuloa appiukolle sukat hänen kotikuntansa vaakunakuvion ja suurimman teollisuusyrityksen innoittamana ihan perussukkalangoista.


Vieremän vaakuna taipuu hienosti kirjoneuleeksi, samoin Ponssen logo. Aloitin ensin sukkia varresta päin, mutta silmukoiden muoto kirjoneulekuviossa oli epäedullinen, joten vaihdoin neulomissuunnan kärjestä aloitettavaksi. Vaakunakuvion alalaidan siksak-kuvion olisi pitänyt olla leveämpi, mutta hoksasin vasta varren lopussa, miten olisin voinut toteuttaa sen venyttämättä Ponsse-logoa enää yhtään korkeammaksi. Näihin sukkiin en ideaa enää jaksanut toteuttaa, se kun olisi vaatinut kokonaisen sukan purkamista ja uudelleen neulomista - niin masokisti en sentään minäkään ole, että sen olisin viitsinyt tehdä.



Omissa kokoluokan 37-38 jaloissa tuollaiset noin koon 43-44 sukat näyttävät kyllä aika hassuille, mutta toivon koon olevan jokseenkin oikea appiukolle. Hän tuntee hyvin myös Ponssen toimitusjohtaja Juha Vidgrenin, ja lupasinkin apelle, että neulon Juhalle omat Vieremä/Ponsse-sukat vaikkapa synttärilahjaksi eli elokuuhun mennessä. Niihin sukkiin voi sitten optimoida myös tuon vaakunakuvion alalaidan kuntoon.

Kotiseutusukkia varten piti metsästää sekä perusmustaa että lämpimän keltaista - ei muuten ollut mikään helppo homma. Yksikään verkkokauppa ei myynyt minulle molempia, ja etenkin oikeanlainen keltainen oli kiven alla löytää. Opalista (eli Tapion kaupasta) olisi molemmat värit saanut, mutten halunnut Opalia tilata. Niinpä päädyin tekemään monta lankatilausta useammastakin paikasta, ja lopulta kävin ostamassa mustan Regian paikallisesta kivijalkakaupasta. Tuli ostettua viikon sisällä parisen kiloa sukkalankoja, ihan vain keltaista lankaa etsiskellessä. Tuo keltainen on muuten Hjertegarn Sock 4 -sukkalankaa, oikein mukava uusi perussukkalankatuttavuus minulle.

Keltaista lankaa etsiskellessä kompastuin huhtikuun lopussa virtuaaliovensa sulkevan Neuleunelmia-nettikaupan aleen. Sieltä tarttui mukaan monen muun langan ohessa käsinvärjättyä neonpinkkiä (!!!) sukkalankaa hopeaglitterillä. Hitusen ihmettelin itsekin omaa värivalintaani, ja kun lanka osoittautui yllättävän "kuolleeksi" eli puuvillamaiseksi, mietin hetken, mitähän tuli ostettua. Vaan sitten keksin täydellisen käyttökohteen: työkaverini oli täyttämässä 60 vuotta maaliskuun puolivälin tienoolla, ja hänelle pinkki glitter oli juuri oikea yhdistelmä. Sukat siis, ja vieläpä omalla Oi Ihana Toukokuu -mallilla.


Sukista tuli juuri saajansa näköiset, ja mikä parasta, hän totesi lahjan saadessaan salaa toivoneensa saavansa lahjaksi minun neulomani villasukat! Eihän neuloja sen parempaa kiitosta voi saadakaan.

Jokohan nyt olisin suurin piirtein ajan tasalla niiltä osin, kun neulomuksia voi esitellä. Kaikenlaista ohjevirityssäätöä on ollut menossa näiden jo esiteltyjen tekeleiden rinnalla, mutta niistä sitten enemmän, kun on ajankohtaisempaa. Olen myös neuloskellut muutamia kirjan malleja uudelleen ja uudelleen (pari kirjan malleista on sellaisia Arctic Dawnin tyyppisiä luottomalleja, joihin voi palata, kun ei muuta keksi tai huvita neuloa), niitä ei passanne esitellä ennen kesää. Sitä odotellessa siis.

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Kirjaa odotellessa

Odottavan aika on pitkä, ainakin siinä vaiheessa, kun neulekirjaa on hierottu kasaan pian puolitoista vuotta. Vihdoin ja viimein julkaisupäivä lähenee: tämänhetkinen arvio julkaisuajankohdalle on touko-keskäkuun vaihde. Kirja on jo ennakkomarkkinoinnissa ja näköjään kirjastoissakin varattavissa, vaikka viimeiset korjaukset ja tarkistukset on vielä tekemättä ja kirja siis vasta taittovedosvaiheessa.

Tuhansien villasukkien maa -sukkakirjan kansi on kuitenkin julkista riistaa, onhan kirja tosiaan ollut  ennakkomarkkinoinnissakin jo useamman viikon.


Kirjan tekoprosessi on ollut monella tapaa tuskastuttava, mutta ainakin kuvat ovat kerrassaan upeita. Kirjan on kuvannut forssalainen ammattivalokuvaaja Kati Länsikylä yhdessä kuvausjärjestelijänä ja mallinan toimineen Hippusia-blogin ja Petrichor Yarnsin Johanna Ylistön kanssa. En itse päässyt kuvauksiin, mutta ihana, ihana Johanna piti huolen siitä, että kuvissa on juuri sitä tyyliä, jota kirjaani halusin. Kun kuvauksissa on ollut mukana neuloja, joka tietää, minkälaiset kuvat palvelevat parhaiten neuleohjetta, kuvat eivät ole pelkästään kauniita katsella, vaan myös informatiivisia. Joitakin pieniä puutteita kuviinkin jäi, ja kirjan tyyli on lopulta tekijöidensä sekä kustantajan välinen kompromissi, mutta täydellisyyttä kai on tässä elämässä ylipäänsä turha tavoitella.

Niille, jotka pohtivat kirjan ennakotilaamista sanon, että odotelkaa rauhassa ja tutustukaa kirjaan ennen ostopäätöstä, ettei sitten tule pettymystä. Kaikissa malleissa on vähintäänkin vähän kirjoneuletta. Osa malleista tosin on muutettavissa helposti myös yksiväriseksi versioksi, mutta kyllä tuo kirjoneule on nykyään minun suuri rakkauteni, ja se näkyy malleissa. Ohjeet on kirjoitettu pitkälle pyöröpuikolle, mutta yhtä hyvin sukat voi neuloa sukkapuikoillakin. Malleja on sekä varresta että varpaista aloitettaviin sukkiin, ja tarjolla on useita eri kantapäärakenteita. Monia malleista on helppo yhdistellä ja kantapään mallia vaihtaa, jos ohjeeseen kirjoitettu versio ei houkuttele. Mikä tärkeintä, kaikista malleista on useita kokoja (yhdestä tosin vain kaksi, mutta toisaalta jostakin mallista jopa viisi).

Koska kirjaprosessi eteni jo syksyllä omalta osaltani siihen vaiheeseen, että mallit oli suunniteltu ja niitä enää testineulottiin, alkoi olla aikaa viritellä uusia sukkaohjeita. Jossain vaiheessa tulin luvanneeksi suunnitella Kierot Puikot 2019 -neuleretriittiin sukkaohjeen. Päätin, että tällä kertaa se olisi jotakin rentouttavan simppeliä pienellä twistillä. Syntyi Yhteen kiedotut, jonka ohje on nyt retriitin jo mentyä ostettavissa Ravelrysta sekä suomeksi että englanniksi. Retriittiläiset saivat toki ohjeen maksutta.

Kaikki alkoi oikeastaan jo marraskuussa, kun tarvitsin jotakin sopivaa neulottavaa koulutusreissulle pääkaupunkiseudulle. Päätin toteuttaa piirtelemäni pienen palmikkokaavion sukkiin, jotka neuloin iKKen limenvihreästä BFL Sockista värisävyssä Plan 9 from outer space.


Näihin sukkiin neuloin vielä Arctic Dawnin kantapään, se kun nyt on niin helppo ja mutkaton neuloa missä vain ja milloin vain, ja se istuu minikiilojen ansiosta ihan hävyttömän hyvin myös rintavampaan jalkaan. Työkaverini tykästyi sukkiin siinä määrin, että annoin ne hänelle. Täytyy muuten todeta, että tällaiselle roiskevärjäysrajoitteiselle tämä kyseinen lanka ja värjäys oli todella mieluinen yllätys - aivan huippukivaa neulottavaa, ja kun roiskeet asettuivat tasaisesti, myös palmikkomalli erottuu, mutta simppelissä mallissa myös itse lanka pääsee oikeuksiinsa.

Lopulliseen retriittisukkamalliin piti keksiä jotakin vähän erilaista kantapään seutuun.


Päätin suunnitella kantapäälisäykset niin, että sukkiin syntyy illuusio kantalapusta ennen kantapääkäännöstä. Lisäyksien muodostama joustinneulekolmio mukailee varrensuun joustinta, kuinkas muuten. Virallisissa mallisukissa on käytetty iKKen Merino Sock 365:a pinkissä värisävyssä Petal. Näissä on aivan sama juttu kuin vihreiden sukkien langassa: roiskeet ovat kiva lisä, eivät häiritse mallineuletta ja toisaalta näyttävät kivan elävältä sileässä neuleessa.

Ei kahta paria ilman kolmatta - pitihän se ohjeen suurinkin koko eli 72 s testineuloa. Arvelin mallin soveltuvan myös miehiseen käyttöön, joten rykäisin sukat tummanharmaasta Novita Venlasta reiluun kokoluokkaan 44-45 kuopustani ajatellen.


Minusta näistä tuli oikein mainiot, mutta miesväeltä tuli tyly tuomio: Kuopus kommentoi sukkien olevan vihreät (ok, kyseinen Venlan harmaa ON vihreään taittava harmaa, etenkin keinovalossa) ja siksi hänelle käyttökelvottomat, sillä tekosynkkä esiteini ei nykyään pukeudu kuin mustaan, valkoiseen tai puhtaanharmaaseen. Mies puolestaan totesi palmikkokuvion "olevan kieltämättä vähän naisellinen". Hah! Teki mieleni ilmaista suorin sanoin, etten jatkossa herroille sukkia neulo, mutta valehan se uhkaus olisi ollut. Sillä jos joku rakkaimmistani minulta jotakin neulottua pyytää, ilolla sen hänelle neulon, sillä niin harvoin pyyntöjä tulee. Ehkä jemmaan nämäkin sukat lipastonlaatikon perimmäiseen nurkkaan ja kaivan ne esille siinä vaiheessa, kun joko kuopus tai mies ilmoittaa sukkiensa kuluneen puhki (esikoiselle nämä ovat auttamatta liian suuret, hänellä kun on siro kokoluokan 42 jalka).

P.S. Kirjateemaan palatakseni, vietän 3.5.2019 perjantai-iltapäivän ja alkuillan Järvenpäässä Lentävässä Lapasessa neuloskelemassa ja kahvittelemassa. Tulkaahan moikkaamaan ja jututtamaan - kirjasta ei siinä vaiheessa ole kuin ennakkotunnelmia tarjolla, varsinaiset julkkarit pidetään kenties Lapasessa tai jossain muualla, jahka kirja ilmiintyy fyysiseen muotoonsa.


perjantai 19. huhtikuuta 2019

Viestejä hiljaisuudesta

Blogi on vaipunut horrokseen, eikä säännöllisestä elämästä täällä ole enää takuita. Tuntuu, että neulon nykyään pääsääntöisesti omia virityksiä, joista saatan kirjoitella ohjeita, joten neuleiden valmistuttua niitä ei henno vielä esitellä. Toisaalta en haluaisi, että tästä blogista tulisi pelkkä omien ohjeiden mainosalusta.

Olen neulonut edelleen, paljon.


Totaalinollauksen jälkeen ostin proosallisesti lankaa Prismasta. Näistä yksi kerä oli harmahtavan sinistä Regian Pairfectia, jonka päätin soveltuvan vanhapoikaveljeni villasukkiin. Malli on omasta päästä, mutta kantapää mukailee ainakin kuvien perusteella Vanilla is the New Black -sukkien kantapäärakennetta. Jatkoin kantapään käännöksen linjaa jalkapöydän päälle niin, että sain joustinneuleen vaihdettua pikkuhiljaa sileäksi neuleeksi.

Tylsä, mutta onnistunut projekti, vaikka lanka uhkasikin loppua kesken. Sukissa on melko pitkä varsi (silmukkamäärää en enää muista, ehkä 76 varressa ja 72 terässä?), mutta jalkaterä on vain kokoluokkaa 42-43. Sukat painoivat melko tarkkaan 90 g, ja sinistä lankaa jäi jäljelle muutama metri. Keltaista merkkilankaa sen sijaan oli peräti 5 g. Huijausta, sanon minä: odotan, että 100 g:n kerässä on vain lyhyet pätkät väritoistoja erottavia merkkilankoja ja loput varsinaista väriä. No, veli oli tyytyväinen uusiin sukkiinsa, mikä on tietysti pääasia.

Käytin minä sen merkkilangankin, tietysti.


Samalla Prisma-reissulla olin ostanut tummanharmaata Novita Venlaa tarkoituksenani neuloa siitä kuopukselle uudet villasukat parissa viikossa pilalle huopuneiden Tommy Hilfiger -sukkien tilalle. Neuloinkin sukat (niistä tuota tuonnempana), ja jämästä yhdessä Regia Pairfectin keltaisen merkkilangan kanssa taas yhden Norwegian Sweet Baby Capin. Tämän piposen neuloskelin muuten KalPan ja Kässäkerho Pom Pomin järjestämässä tempauksessa, jossa KalPa-KooKoo -jääkiekkopelissä neulottiin kutsuttuna porukalla vauvapipoja ja -sukkia KYS:aan.

Totaalinollauksen jälkeen tilasin ilolla myös käsinvärjättyjä lankoja iKKeltä.

Turkoosista Merino Sock 365:sta (värinimeltään Hometown) pyöräytin huvikseni vielä yhdet Your Highness -sukat, tällä kertaa Arctic Dawn -mallin kantapäämallilla.


Turkoosin lisäksi tilasin Merino Sock 365:a myös pinkkinä värisävyssä Petal, sekä Woolly Sockia harmaana värisävyssä Dorian Gray (juu, ja vihreänä värisävyssä Ruth, ettei totuus unohtuisi). Pääosa pinkistä meni sukkiin, joista oma tarinansa myöhemmin, mutta niiden sukkien jälkeen teki mieli neuloa pinkit ja turkoosit pois kuljeksimasta. Niinpä neuloin järjestyksessään ehkä seitsemännet Arctic Dawnit.


Tämän parin neuloin varpaista aloittaen ja kärjen värikkään osan pidemmäksi kuin alkuperäisessä mallissa - oikeastaan vähän turhankin pitkäksi. Pinkkiä ja turkoosia oli vähän eri määrät, joten vaihtamalla värien järjestyksen toiseen sukkaan varmistuin siitä, että saisin jokseenkin tasapainoiset väripalkit aikaiseksi. Aika hauskat, ja mikä parasta, rakas ystävä ihastui näihin niin, että adoptoi ne omakseen.

Niin, eihän pinkki ja turkoosi lanka tietenkään loppunut, kuinkas muuten. Vaan eipä hätää, aina voi neuloa norjalaisvauvamyssyjä lopuista pikkujämistä.


Valkoisen Regian kaverina raidoittuu lanka kuin lanka, näissä siis nuo jo edellä mainitut iKKen Merino Sock 365:t ja viimeinen jämä harmaata Venlaa. Tällaista tämä minun neulojanelämäni on, yksi projekti vie toiseen lankojen myötä.

Joskus harvoin päätän etukäteen, mitä aion neuloa, ja etsin siihen langat. Yksi näistä neuleprojekteista oli huivi fibromyalgiakivuista kärsivälle työtoverilleni. Jyväskylän Talvifestareilta löysin Lanitium ex Machinan värjäämää suomenlampaan karitsanvillaa, jota ostin kahdessa harmahtavan sinisessä sävyssä. Niistä syntyi Stripe Study Shawl.


Yksi bloggaamisen este on kuvaaminen ja sen tuskaisuus. Tätäkin huivia yritin kuvata helmikuisena päivänä, kun joka paikka oli täynnä lunta, eikä mitään kivaa kuvauspaikkaa tahtonut löytyä. Kampesin lumen keskelle viereiseen leikkipuistoon vain todetakseni, että auringossa oli liian kirkasta ja varjossa liian hämärää.


Pässikeinun selkään oli ihan pakko laskostella huivi kuvattavaksi, olipa valaistusolosuhde hyvä tahi huono. Karitsanvilla oli jopa täällaiselle merinon pilaamalle kermapyllyneulojalle aivan ihastuttavaa neulottavaa, ja värit olivat mitä parhaimmat ystävääni ajatellen. Huivista olisi saanut tulla isompikin, 240 g paksuhkoa lankaa oli sittenkin vähän turhan nafti määrä hartiahuivia ajatellen. Vaan ystäväni oli silti iloinen ja kiitollinen tästäkin lämmikkeestä.

Jahas, jokohan tässä olisi päivitystä tältä erää riittävästi. Kuka näitä nyt jaksaa loputtomiin lukea, joten runsaahko sukkaraportti joskus myöhemmin. Jos olen oikein reipas, kirjoitan sen nyt samoilla lämmöillä ja ajastan muutaman päivän päähän. Ja jos olen superreipas, naputtelen menemään vielä pari muutakin postausta tuota tuonnemmaksi, sillä neulomuksia totisesti riittää esiteltäväksi ja tarinoita kerrottavaksi.







perjantai 1. helmikuuta 2019

Your Highness - Teidän korkeutenne

Minulla on ilo ja kunnia olla toinen Ravelryn Sock Knitters Anonymous -ryhmän kuukauden suunnittelijoista nyt helmikuussa. Ajattelin sen olevan sopiva tekosyy julkaista lähes vuoden ajan enemmän tai vähemmän suunnitteilla ja työn alla olleen sukkamallin, jolle annoin nimeksi Your Highness (suomeksi Teidän korkeutenne).


Ensimmäisen mallisukkaparin aloitin lähes vuosi sitten KVG Woolworksin ihanasta uniikkiharmaasta merinosukkalangasta. Se hautautui keskeneräisenä kirjaprojektin alle, mutta kun kirjan mallit valmistuivat, jatkoin siitä, mihin olin joskus jäänyt.


Toisen parin neuloin muistinvaraisesti ilman alkuperäistä kaaviohahmotelmaa ystävän värjäämästä 100 % BFL:stä. Niinhän siinä kävi, että yhdet palmikonkierrot ovat systemaattisesti eri suuntaan kuin kaaviossa, mutta eipä sitä äkkinäinen huomaa. Nämä sukat menivät langan värjänneen ystäväni käyttöön testattavaksi, miten vahvikkeeton BFL kestää sukkina ja toisaalta miten hänen värjäyksensä kestää käyttöä ja pesuja.

Syksymmällä kokeilin, miltä S-koon kaavio näyttää Regia PREMIUM Alpaca Softista neulottuna.


Toimii, kivat tuli. Alkuperäisessä mallissa (ja siten ohjeessakin) on vahvistettu kantalappu, pyöreä kantapään käännös ja kiilakavennukset kahdessa erässä jalkapohjan keskiosassa, mutta näihin paksumpiin sukkiin neuloin minikiilallisen tiimalasikantapään Arctic Dawn -sukkaohjeen spekseillä. Tällaisen takaa yksinkertaisen mallin iloja onkin, että kantapääksi voi helposti neuloa melkein minkä tahansa oman suosikkinsa, ei ole mikään pakko tehdä juuri ohjeeseen kirjoitettua.

Ja niinhän siinä kävi, että vielä neljännetkin sukat neuloin, kun viimein ryhdyin kirjoittamaan itse ohjetta.


Pinkit sukat neuloin Amsterdamista ostetusta Undercover Otter Squirm Sockista, joka on ihanan pehmeää, pulleaa ja todella joustavaa sukkalankaa. Itselleni tällainen helpohko malli, jossa kuitenkin tapahtuu koko ajan jotain, on se kaikkein addiktiivisin tietyssä meditatiivisuudessaan.

Ohjeesta on sekä suomen- että englanninkielinen versio, ja se on ostettavissa tuttuun tapaan Ravelryn kautta eli täältä. Tämän viikonlopun ajan hinnasta saa -20 % alennuksen käyttämällä koodia SKAFEB19 kohdassa coupon code. Jos tuo tuplakiilakavennus jalkapohjassa kiinnostaa, kannattaa käydä kurkkaamassa Ravelryn mallisivulla, siellä on hyvinkin informatiivinen kuva yhden testineulojani kauniista vaaleista sukista, jotka hän neuloi miehelleen. Nämä sukat taipuvat siis myös miesten jalkoihin!



torstai 17. tammikuuta 2019

Kun langat loppuivat

Olen ollut neljä vuorokautta käytännössä ilman lankaa ja ilman neulottavaa. Miten tähän tultiin, mitä syntyi edellisen postauksen viimeisessä kuvassa olevista langoista? Ensin neuloin kuvassa olleen keskeneräisen sukkaparin loppuun. Se pääsee esittelyyn sitten joskus, kun neulon työn alla olleesta mallista vielä yhden version ja kirjoitan siitä ohjeen Tour-de-Sockin yhteisneulontatempaukseen eli KALiin, tänä vuonna kun varsinaista kisaa ei järjestetä.

Vihreiden sukkien jälkeen tartuin uniikkiharmaaseen iKKen BFL Sockiin, jota oli kokonainen vyyhti.


Kuvan palmikkosukat syntyivät 1,75-millisillä puikoilla ja 76 silmukalla aloittaen, kantapääkäännöksen myötä kavensin 72 silmukkaan. Palmikkomallin olin napannut jostain maksuttomasta ohjeesta, sovelsin sen vain nyt sukan ulkosyrjiin. Nämä sukat neuloin ihan tietylle työkaverille kokoon 42.

Harmaiden sukkien valmistuttua jäljellä oli enää vajaita lankaeriä. Niistä ensimmäisenä minulle huutelivat vihreä Kässäkerho Pom Pomin BFL Sock ja keltainen Lanitium ex Machinan Merino Bamboo Sock. Päätin kokeilla, riittäisivätkö ne vielä yhteen pariin Arctic Dawn -sukkia niin, että voisin lahjoa vielä yhtä työkaveria, jonka jalan koko on noin numeroa omaani pienempi.


Aloitin varpaista ja jämälankojen määrän tiedostaen neuloin vihreät osat alkuperäistä mallia pidemmiksi. Vuorotellen ja lopulta molempia yhtä aikaa neuloen sain kulutettua keltaisen langan käytännössä viimeiseen metriin, niin kuin oli tarkoituskin. Muilta osin onnistunut projekti, mutta sukista tuli liian isot jopa minulle. Vaan eipä hätää, nämä löytänevät paikkansa eläköityvälle ex-työkaverille koottavan läksiäislahjan osana.

Tässä vaiheessa lankavarastoni koko oli reilut 80 g. Päätin, että siitä määrästä on saatava ne koon 36-37 sukat, joita suunnittelin pienijalkaiselle työtoverilleni.


Onnistuihan se - neulomalla sileät perussukat varpaista varteen kaksi yhtä aikaa 64 silmukalla ja tuon Arctic Dawn -mallin kantapäällä. Raidoitin jämälangoilla aikalailla summamutikassa ja näppituntumalta, kovin kummoisesti suunnittelematta. Siitä huolimatta sukista tuli mielestäni aika tasapainoiset väritykseltään - ja sain kulutettua sekä tummanharmaan että yhden vaaleanharmaan jämän kokonaan loppuun.

Vihonviimeisistä jämistäni neuloin vielä yhden Norwegian Sweet Baby Capin Vaaka ry:lle.


Halusin käyttää kaikki värilliset jämät viimeiseen metriin asti, joten aloitin ja lopetin valkoisella Regialla, jota jäi lopulta jäljelle 2 g. Eihän tuosta myssystä mikään kaunotar tullut, muttei hirviökään. Ja vaikka lankaa siis jäi, päätin tämän olevan niin lähellä totaalista varaston nollausta kuin neulomalla käyttökelpoisia ja kohtuullisen järkeviä projekteja oli inhimillisesti ottaen mahdollista.

Niin, onhan se elämä ilman lankoja ollut vähän kummallista, etenkin kun olen ollut iltaisin töiden jälkeen niin väsynyt, etten ole jaksanut tehdä ajattelua vaativia hommia kuten ohjeiden kirjoittamista, editointia tai suunnittelua. En jaksanut myöskään lähteä erikseen lankakauppaan kaupungille, mutta onneksi iKKen nettipuodissa oli sopivasti päivitys, josta tilasin puoli kiloa käsinvärjättyjä sukkalankoja. Niiden kotiutumista odotellessa voin vielä fiilistellä, miltä vapaa-aika ilman neulomista tuntuukaan. Hengissä ollaan, mutta onhan se nyt selvä, että tämä ei ole vain erään lankavaraston loppu, se on myös jonkin uuden alku.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Kohti lankavaraston totaalinollausta

Blogiani pidempään seuranneet saattavat muistaa kunnianhimoisen päämääräni tavoitella hetkellistä tilaa, jossa en omista lankaa (juuri) lainkaan - nyt se hetki on lähempänä kuin koskaan sen jälkeen, kun aloitin uudelleen aktiivisen neulomisen kuopuksen synnyttyä yli kymmenen vuotta sitten.

Vuoden 2017 lopussa, noin vuosi sitten, lankavarastoni kokonaismassa oli noin 6 kg. Ostin vuonna 2018 lankoja kolme kertaa: Kässäkerho Pom Pomin superviikonlopun pop upista 400 g Lanitium ex Machinan merino-bambusukkalankoja, Jyväskylän neulefestareilta 300 g käsinvärjättyjä sukkalankoja ja lokakuussa vielä Tampereen reissulla Lankaideasta täsmäostona 100 g käsinvärjättyä ja 350 g teollisesti värjättyjä sukkalankoja. Joitakin varastolankoja lahjoitin pois, mutta pääosin neuloin, neuloin ja neuloin sitkeästi ja määrätietoisesti.

Kovin vähän olen neulomismäärään nähden voinut valmiita neulomuksia esitellä täällä blogissa: lähes kaikki tulevan sukkakirjani malliparit on neulottu viime vuoden aikana juuri niistä omista varastolangoistani. Jokunen malli on syntynyt neulomalla vain yhden parin, mutta montaa mallia varten olen neulonut useamman sukkaparin: 20 mallia varten on neulottu tuplamäärä sukkapareja, joista yhtäkään ei passaa esitellä ennen kirjan ilmestymistä.

Kirja-asiat ovat siirtyneet nyt kustantajan murheeksi ainakin joksikin aikaa, joten minä olen voinut keskittyä uusien mallien kehittelyn rinnalla ihan vain neulomaan lankavarastoani tyhjäksi.

Kuopukseni, 12-vuotiaan kutosluokkalaisen jalka on kasvanut pari numeroa viime talvesta ollen nyt kokoluokkaa 43-44. Taloudesta ei löytynyt yhtään sopivaa villasukkaparia, sillä isoveljen jalka on numeroa-paria pienempi ja isänsä jalka vastaavasti pari numeroa isompi. Kuopus on muista perheenjäsenistämme poiketen kohtuullisen tarkka vaatetuksestaan, joten kyselin etukäteen, minkä väriset villasukat poika huolisi. Kun kuulin, että luokkatoverien keskuudessa kovinta huutoa ovat juuri nyt Filan ja Tommy Hilfigerin hupparit (joita oma poikani ei sivumennen sanoen itselleen halua), ehdotin puolipiloillani, että voisin suunnitella ja neuloa hänelle Tommy Hilfiger -villasukat. Siitä se idea sitten lähti, suoraan puikoille.


Varastoni ainoa sopivan värinen sukkalanka oli Lanitium ex Machinan mustanharmaa Firestar Sock, ostos Jyväskylän neulefestareilta. Kirjoneuleraidan pohjaksi löytyi valkoista Regiaa (kiitos lokakuisen retken Lankaideaan), mutta punainen oli tuottaa ongelmia. Sitten hoksasin, että isossa lasipurkissa, jonne tuuppaan kaikki alle metriset pätkät (ml. päättelylanganpäät), on varmasti riittävästi jotakin punaista logon vaatimiin muutamiin silmukoihin. Ja niinhän siellä oli.

Lähes pelkästään sileitä, lähes mustia sukkia olisi ollut todella tylsää neuloa - etenkin, kun huomasin ensimmäisen sukan jalkaterässä, että 72 silmukalla napakasti neulottu ensimmäinen yritelmä oli aivan liian kapea kuopuksen rintavaan jalkaan, ja jouduin purkamaan lähes valmiin sukan -, mutta kummasti homma eteni, kun katsoin kolmena iltana peräkkäin esikoisen kanssa Hobitti-elokuvatrilogian neuloen siinä samalla. Sukkiin kului jokseenkin 80 g tuota Lanitiumin lankaa, ja sukista tuli kuopukselle niin mieluiset, että sain hänestä irti nykyään niin harvinaisen hymyn!



Jämälankalaatikossani alkoivat puolestaan vihreät jämät huudella haluavansa keskenään raitasukiksi. Tiesin, että vihreitä (LeM:n Basic Sock värissä Foliage, KVG Woolworksin merinosukkalanka värissä Kambuja ja iKKen BFL Sock värissä Plan 9 From Outer Space) oli yhteensäkin niukasti, joten arvelin pelastaa tilanteen neulomalla sekä varteen että terään kirjoneuletta yhdessä valkoisen Regian kanssa. Suunnitelma melkein onnistui - paitsi että tummemmat vihreät langat olisivat loppuneet kesken, ellei ystävällinen kanssaneuloja olisi lahjoittanut minulle viitisen grammaa lisää samaista Foliage-väriä kuin mitä minulla jo oli. Näissä sukissa taisin toteuttaa sen vision, että varressa on enemmän silmukoita kuin terässä. 



Keräsin kasaan kaikki loput värikkäät sukkalankajämäni sillä ajatuksella, että neulon ne kaikki yhdessä harmaiden kanssa jämälankaraitasukiksi. Onnistuinkin käyttämään kuvan sukkiin yhteensä 11 erillistä lankanöttöstä, ja näiden sukkien jälkeen jämälankalaatikossani oli hetken vain yksi turkoosi sekä vaaleanharmaita ja valkoinen jämälankapallero. Oivallinen projekti, ja kohdekin sukille löytyi kivuttomasti, sillä annoin nämä työtoverilleni, joka on tukenut minua uskollisesti vaikeina hetkinä.

Parit muutkin kirjaan tai muihin uusiin malleihin liittymättömät sukat olen neulonut, mutta toisista jäi kuva ottamatta (annoin ne heti langanpäät pääteltyäni ex-työkaverilleni, kun satuimme istumaan samassa koulutuksessa) ja toisesta räpsäisin vain pikaisen taltioinnin kännykällä. Myös jälkimmäiset sukat menivät työkaverille, kuten niin monet viime vuonna neulomistani sukista.

Matkan varrella olen neulonut erinäisistä jämistä myös Norwegian Sweet Baby Cap -vauvamyssyjä Vaaka ry:n keräykseen. Alla olevan kolmikon neuloin Prymiltä saatujen sukkalankojen jämistä: harmaasta Alpaca Sockista (siitä neulotut sukat esittelen sitten joskus, kun julkaisen uuden sukkaohjeen) ja epämääräisen rusehtavanviininpunaisesta Merino Yakista (tästä langasta neuloin ne ex-työkaverille antamani sukat ensin).



Kimi no na wa -sukista jäänyt violetinkirjavakin piti saada kulutettua loppuun, samoin pieni jämä pinkkiä Undercover Otter Squirm Sockia. Mitäpä muuta niistä kuin norjalaisvauvamyssyjä.


Oli aika tyydyttävää saada upotettua näihin kolmeen myssyyn yhteensä viisi jämäpalleroa, joista pienin oli vain muutaman metrin pätkä valkoista Novita Bambinoa. Hyvin se upposi valkoraitaisen myssyn sitomisnauhoihin yhdessä valkoisen Regian kanssa. Samoin yläkuvan myssyistä vielä jääneen Merino Yak -nöttösen sain neulottua häivyttäen tuohon tummimpaan myssyyn niin, ettei siitä pikavilkaisulla edes huomaisi, että kirjavaan lankaan on yhdistetty yksivärisestä langasta neulottuja yhden kerroksen raitoja.

Vuodenvaiheessa sitkeä puurtamiseni oli vajuttanut lankavarastoni näin pieniin:


Neulomatonta lankaa oli jäljellä noin 230 grammaa, ja puikoilla oli lähes valmis sukkapari. Sittemmin tuo sukkapari on jo valmistunut ja harmaasta langasta on aloitettu seuraava, joten matka kohti nollaa on hyvällä mallilla. Tavoitteena on, että olen päässyt alle 20 gramman ennen helmikuun alkupuolella järjestettävää Jyväskylän Neulefestarien Talvea. Sieltä ajattelin sitten ostostella ihan uuden lankavaraston perustan hyvällä omallatunnolla, ylpeänä hullusta ja sinänsä tarpeettomasta saavutuksesta, hetkellisestä langattomuudesta.





tiistai 1. tammikuuta 2019

Arctic Dawn - Arktinen aamunkoitto

Alkanut vuosi tuo tullessaan muutoksia neulesuunnittelijan elämääni. Painettu sukkakirja ilmestyy joskus kesällä, mutta jo sitä ennen julkaisen uusia sukkaohjeita - tällä kertaa myös maksullisina.

Miten tähän on tultu, minä kun pitkään vannoin, etten koskaan tule pyytämään killinkiäkään ohjeistani, vaan kirjoittelen ja julkaisen neuleohjeita omaksi ja muiden iloksi. Ehkä se oli tuo kirjaprojekti, joka muutti ajatustapaani. Tein (ja tulen vielä tekemäänkin) sen kanssa valtavasti töitä: suunnitteleminen, neulominen, ohjeiden kirjoittaminen ja etenkin niiden viimeistely ovat hallinneet vapaa-aikaani ainakin vuoden. Loma-ajat ja muut työvapaat ovat täyttyneet kaikesta villasukkiin liittyvästä. Vaikka kirja myisi painoksen loppuun, siitä saatavat tulot eivät olisi missään järkevässä suhteessa käytettyyn työmäärään.

Olen siis alkanut pikkuhiljaa arvostaa omaa suunnittelutyötäni enemmän. En ehkä edelleenkään keksi mitään uutta ja ihmeellistä, sukkaskeneä mullistavaa. Mallini ovat edelleen varsin yksinkertaisia ja perinteisiäkin. Mutta yksin moneen kokoon sarjoittaminen ja pienten yksityiskohtien kohdalleen säätäminen, tarkan ja yksiselitteisen ohjeen kirjoittamisesta puhumattakaan on välillä aikamoinen urakka. On neulojia, joiden mielestä moinen pilkunviilailu on ihan turhaa, mutta on myös niitä, jotka arvostavat sitä jopa siinä määrin, että siitä voisi jokusen kolikon maksaakin.

Niinpä julkaisin uuden vuoden kunniaksi ensimmäisen maksullisen neuleohjeeni, joka sai nimekseen Arctic Dawn. Ohje on ostettavissa Ravelrysta edellä olevan linkin takaa - Ravelrya voi nykyisin käyttää myös suomeksi, joten ihan mahdotonta ostamisen ei pitäisi olla. Ohje on myös suomeksi, ja mallisivulla on loppiaiseen asti voimassa oleva alennuskoodi, jolla ohjeen hinnasta saa 25 % alennuksen.

Kyllähän tällekin, varsin yksinkertaiselta näyttävälle mallille on oma syntytarinansa. Kaikki lähti jämälangoista, tietysti.



Ihanat, ihanat KVG Woolworksin merinosukkalangat väreissä Curry (sinapinkeltainen) ja uniikkiharmaa halusivat ehdottomasti tulla neulotuksi yhdessä. Kokeilin niistä ensin jonkinlaista kirjoneuletta, mutta kontrasti värien välillä ei ollut riittävä. Vaan kun hoksasin erottaa ne mustanharmaalla Sukka-Puffalla (väri Out in the space), mikään ei ollut enää niin kuin ennen. Yksinkertainen on kaunista, niin tässäkin.

Ensimmäiseen versioon neuloin turhankin avaran kantapään. Siitä se idea sitten lähti: tähän malliin sopisi erinomaisesti sellainen kantapää, joka olisi helppo neuloa kummasta suunnasta tahansa. Ja kun sellaisen kantapään suunnittelee ja neuloo, antaa se oikeutuksen näinkin helpon mallin kirjoittamiseksi ohjeeksi asti.


Se helpoin ratkaisu on joskus myös kaikkein paras: tiimalasikantapää. Ihan sellaisenaan en tiimalasia omiin malleihini kuitenkaan huoli, sillä oma jalkani on niin rintava, ettei kiilaton kantapää istu siihen sitten millään. Ratkaisu on yhtä yksinkertainen kun kuva kertoo: symmetriset minikiilat kantapään käännöksen molemmin puolin. Helppoa, muunneltavaa, istuvaa ja jopa kaunista. Näissä virallisissa mallisukissa, joiden perusteella mallin nimesinkin, käytin lankoina KVG Woolworksin hehkuvan turkoosia merinosukkalankaa värissä Rum Cay, Handun petroolia GimalleSukkaa jonain muinaisena klubivärinä (hankittu second handina, joten sen tarkempia tietoja minulla ei langasta tai väristä ole) sekä iKKen norsunluunvalkoista Glitter Sockia värissä Ivory.



Jäin koukkuun erilaisten värivariaatioiden testailuun. Aika mukavasti asettuivat Undercover Otter Squirm Sockin ärhäkkä pinkki (Cameron) ja Petrichor Yarnsin viininpunainen (värinimen olen jo unohtanut) vierekkäin, kun niiden väliin tuli valkoinen tähtivyö Regian perussukkalangalla. Nämä sukat taisin neuloa varpaista varteen, kun nuo kaksi ensimmäistä paria menivät varresta varpaisiin.



Ihan kaikki värikombinaatiokokeilut eivät olleet yhtä onnistuneita. Jouluhenkisiin sukkiin sain kuitenkin kulutettua kahta eri punaista (Louhittaren Luolan Väinämöistä värissä Christmas ja KVG Woolworksin merinosukkalankaa värissä True Blood) ja kahta vihreää (Kraft Hand-Dyedin vaaleanvihreää BFL Sockia värisävyssä Chartreuse, ja Lanitium ex Machinan ruohonvihreää Basic Sockia värissä Foliage).

Kaikki edelliset sukat neuloin neljästä tarjolla olevasta koosta toiseksi pienimmällä eli 66 silmukalla. Pitihän se seuraavakin koko testata, tarkoituksena neuloa kuopukselle sopivat, noin koon 43-44 sukat.


Muuten ihan hyvä, mutta edelläkin mainitun mustanharmaan Sukka-Puffan ja valkoisen Regian lisäksi käyttämäni Lanitium ex Machinan Merino Bamboo Sock neuloutui käsissäni normaalia väljemmin (ehkä juurikin bambun vuoksi), joten 72 silmukalla tuli poikkeuksellisesti sopivat sukat miehelleni, jonka jalka on kokoa 45-46. Kuvassa on muuten myös ukrainalaiselta Woodicolta tilaamani ihanan ihanat puiset sukanpingottimet. Voi miten niitä rakastankaan - kunpa kaikki sukanpingottimeni olisivat puisia eivätkä muovisia, kuten kuvassa olevaa paria lukuunottamatta kaikki ovat.

Viisi paria samalla mallilla. On se hullu. Lisääkin tekisi mieli neuloa - jos vain olisi jämälankoja jäljellä. Lankavarastoni alkaa olla lähes loppuun kaluttu (vuosi-inventaariopostaus sitten vähän myöhemmin), joten pitänee odotella aikaa, kun taas ostan lisää lankaa ja on enemmän valinnanvaraa.

Nyt jään jännittämään, haluaako kukaan maksaa mitään näin yksinkertaisen mallin ohjeesta. Mutta kaikkea pitää kokeilla, paitsi isoäitiään ja kansantansseja, kuten meillä päin tavataan sanoa.





tiistai 25. joulukuuta 2018

Kimi no na wa.

Sukkakirjaprojektini alkaa olla vihdoinkin omalta osaltani viimeisiä oikolukuja ja aineiston lähettämistä vaille valmis. On ollut helpottavaa ja vapauttavaa neuloa pitkästä aikaa sukkia ilman, että miettisi syntyvän sukkamallin ratkaisuja siltä kannalta, miten minkäkin asian kirjoittaisi ohjeeksi.

Itsenäisyyspäivän anoppilamummolareissulle otin mukaan vain ruutupaperia, lyijykynän, kumin ja langat esikoiselleni lupaamiini kirjoneulesukkiin. Olin nimittäin jo aikoja sitten hankkinut iKKeltä sukkalangan nimenomaan esikoisen sukkiin, joiden inspiraatiolähteenä halusin käyttää meidän molempien japanilaista animaatioelokuvasuosikkia, Kimi no na waa. Useammankin neuloo ja purkaa -kierroksen jälkeen syntyivät uniikit, suurella rakkaudella suunnitellut ja neulotut sukat, joista myös sukkien saaja on pitänyt erityisen paljon.


Edestä sukat näyttävät jokseenkin tavanomaisilta kirjoneulesukilta. Sukkien pääkuvio on saanut inspiraationsa Kimi no na wa -elokuvaan oleellisesti liittyvästä twilight-hetkestä.



Varren takaosaan suunnittelin elokuvan japaninkielisen nimen 君の名は。. Isompien yksiväristen alueiden vuoksi neuloin osan sukasta sitoen langat tikapuutekniikalla (ns. ladder back jacquard), pääkuvioon riitti tavallinen kirjoneuletekniikka. Kuviot on neulottu sukkiin siten, että ne ovat joko jalan sisä- tai ulkosyrjissä.



Kantapään jälkeinen kiila on luonnollisesti piilossa jalkapohjan puolella, jonne neuloin myös elokuvan englanninkielisen nimen Your name. Pohjan puolelta näkee, että iKKen ihanainen merinosukkalanka värissä Galaxy Guest vuoti sukat kastellessa jonkin verran intensiivisintä punaista väriä valkoiseen Regian perussukkalankaan, mutta se harmi on pieni verrattuna kokonaisvaltaiseen tyydytykseen, kun sukista tuli juuri sellaiset kuin pitikin.

Esikoiseni, 16-vuotias lukiolaispoika, on kiinnostunut Japanista vielä mangaa ja animea syvemminkin. Hän myös osaa arvostaa uniikkia käsityötä, ja nämä sukat ovatkin olleet hänellä jalassa lähes joka päivä valmistumisestaan lähtien. Parempaa palkkiota ei neulova äiti voisi saada.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Tasaraitaa

En yleensä erityisemmin nauti kapeiden raitojen neulomisesta. Niinpä onkin kumma, miten tänä vuonna olen innostunut neulomaan jämälangoista myös tasaraitasukkia.


Jotenkin Lanitium ex Machinan vaaleanharmaa Bamboo Sock ja oranssi Glitter Sock alkoivat jutella keskenään jämälankalaatikossani, ja niin sitä mentiin. Vähän pientä särmää piti kehittää, joten ensimmäiseen sukkaan neuloin terään yhden raidan iKKen norsunluunvalkoisella Glitter Sockilla - ja koska symmetria on joskus aika tylsää, toiseen sukkaan tein vastaavan raidan varteen. Ihan randomisti en pystynyt jälkimmäistä raitaa asemoimaan, vaan se piti neuloa kahden oranssin raidan päähän joustimesta aivan kuten toisessa sukassa se on kahden oranssin raidan päässä kärjestä.

Näissäkin sukissa kantapäätä varten on tehty lisäyksiä varren takaosassa kiilamaisesti ja kantapää on käännetty koko pohjan leveydeltä. Kivaa vaihtelua niin neulontateknisesti kuin visuaalisestikin, eikä vaadi silmukoiden poimimista. Vähän ehkä pitää totutella siihen tosiasiaan, että tässä kantapäämallissa varren takaosa lisäyskiiloineen taipuu reilusti kantapään alle. Jos näin ei sukkaa mitoita, nilkan taitekohtaan jää sukan eteen ruttua.

Nämäkin sukat menevät tarjolle työpaikan taukotilaan. Tänä vuonna jokainen saa ottaa sukka- ja lapaskasasta yhdet itselleen ihan ilman korvausta. Toiveenani tosin on, että jokainen itselleen sukat tai lapaset ottava laittaisi edes pienen nimellisen summan johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen. Näin kaikki voittavat: työkaverini saavat kivat sukat tai lapaset, minä pääsen ylijäämäneuleista eroon ja toivottavasti hyväntekeväisyyskeräyksetkin saavat pieniä lahjoituksia.