Olen patologinen jämä- ja hylkylankojen haalija. Tällä kertaa hyvä ystäväni inventoi viime vuosituhannelta saakka hillottuja puuvillalankojaan lahjoittaen lähes kaiken löytyneen minulle.
Minulle tällainen kasa on oikea aarre. Puuvillalankavarastoni olivat ehtineet huveta melko olemattomiin, joten lahjoitus tuli kuin tilauksesta. Iloisenkirjavat värit ja erilaiset langat ovat itsessään suoranainen luovuuden lähde. Näistähän saa vaikka mitä! Isommista keristä saatan virkata kesäkassin, muut muuntunevat vähitellen erilaisiksi koristeiksi tai ehkäpä myös barbienasusteiksi. Mukana on myös ohuenohutta lankaa, joka houkuttelee kokeilemaan hienomman pitsin virkkaamista. Minulle tällainen sopii: ensin on (epämääräinen) materiaali, jonka jälkeen syntyy kuin itsestään tarve.
Löytöosastokin pitänee mainita, tosin ilman kuvaa. Lähikirjaston poistolehtimyynnistä bongasin viiden lehden nipun Suuria Käsityölehtiä vuodelta 2004. Euron hintaisessa nipussa oli vain yksi, joka minulla oli jo ennestään - ja niissä lopuissa neljässä oli vaikka millä mitalla toteutettavia ompelu-/virkkaus-/neulemalleja. Eihän kirpputoriltakaan koskaan löydä näin edullisia käsityölehtiä!
P.S. Naapurissakin on taas käyty, ihan viattomilla asioilla. Mukaan tuupattiin pari keltaista Mambo-kerää, vajaa kiekko luonnonruskeaa hahtuvaa ja neljä erilaista paitatrikoota/-neulosta. Taisteluni kasvavia käsityömateriaalipinoja vastaan on tuhoon tuomittu, jos jatkan kyläilyä seinän toisella puolella...