perjantai 30. joulukuuta 2011

Verenpunainen aurinko


Vuoden viimeisenä esiteltäköön vielä yksi joululahja. Minulla oli nimittäin kerä Lellulta saatua tummanpunaista, lähes vintageksi luokiteltavaa Helsingin villakehräämön (nyk. Novita?) Vilpoisa villa -täysvillalankaa, sekä tarve neuloa jotakin yllätyslahjaksi eräälle tärkeälle kanssaneulojalle. Pienen etsiskelyn jälkeen Ravelrysta löytyi mieluinen malli: Sun in cold water (Rav-linkki).



Huivi on neulottu ulkoreunasta aloittaen ja heti luontikerroksen ohjeet tuottivat päänvaivaa. Päädyin virkkaamaan tavoitesilmukkamäärään nähden kaksinkertaisen määrän ketjusilmukoita, joista poimin joka toisen 3 mm ruusupuiselle puikolle. Eräänä tylsähkönä seminaaripäivänä reunuspitsi edistyikin reipasta vauhtia, kunnes tulin kaavion viimeiselle kerrokselle. Siinä oli selvä epäjohdonmukaisuus, mutta onneksi Ravelryn projekteista löytyi siihenkin erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Niistä poimin sen, johon olin jo ennen projektien selaamista päätynyt itse.



Alkuperäisessä mallissa keskiosa on sileää neuletta, minä päädyin aina oikein -neuleeseen välttääkseni yläreunan rullaantumisen. Tein myös kavennuksia tasaisin väliajoin, jotta sain huivista luontevasti kaarevamman. Puikkotuoreena huivi oli karkea ruttukasa, joten liotin sitä huolellisesti villanhoitoaineessa ennen pingottamista. Pingottaminenkaan ei ollut aivan suoraviivaista, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Toivottavasti myös saaja piti lahjastaan; annoin kyllä luvan lahjoittaa huivin vaikkapa poikansa edustaman urheiluseuran arpajaisiin palkinnoksi, mikäli saaja ei halua huivia itse käyttää.


Kiinnostaako jotakuta langanmenekki? Langan vahvuus on 500 m / 100 g ja sitä kului 3 mm puikolla (löysähköllä käsialalla neulottuna) noin 80 g. Tämä olisi siis oivallisen sopiva yhden kerän projekti jollekin ohuelle sukkalangalle.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Joululahjatumppuja


Tänäkin vuonna annoin kovin vähän joululahjoja. Omia lapsia lukuunottamatta kaikki ne harvat lahjomani saivat jotain tavalla tai toisella itse tekemääni. Käsitöiden osalta olen esitellyt vuoden mittaan kaikki muut lahjat paitsi viimeisimmäksi marras-joulukuun vaihteessa valmistuneet tumput, jotka annoin kuopukseni hoitotädeille.



Oikeastaan ihan alunperin minulla ei ollut tarkoitus antaa hoitotädeille omatekoisia joulukortteja kummempaa, mutta nuo kolme naista ovat olleet niin kertakaikkisen ihania, että muutin mieleni. Mikäpä lahja sopisi paremmin paljon työaikaansa ulkona viettäville kuin huovutetut tumput. Punaiset ovat ohutta virolaista hahtuvaa kaksinkertaisena neulottuna, valkoiset sydänkuvioiset Ruskovillan hahtuvaa kaksinkertaisena ja kaksiväriset näiden jämiä, virolainen edelleen kaksinkertaisena, mutta Ruskovilla yksinkertaisena. Huovutuksen hoidin perinteisesti koneessa, varovasti aloittaen ja ainakin punaisten kohdalla kahteen kertaan. Kirjomistakin taas yritin, heikohkolla menestyksellä. Taidan jatkossa jättää koristelut taitavammille ja tyytyä pelkistettyyn ulkoasuun...

lauantai 24. joulukuuta 2011

C niin kuin Christmas


Joulukuu on Kahelien aakkoshaasteen C-kuukausi. Minä päätin tavoilleni uskollisesti virkata joulukortteihin kuusenkoristeita, tänä vuonna malliksi valikoitui C-haasteeseen sopiva Crochet Star, joka minusta muistuttaa hyvin suuresti joulutähteä (sitä kasvia siis).



Lankana joulutähdissä on kälyn kirpputorilta minulle haalima Coatsin Aida 15, jota virkkasin 1,00 mm koukulla. Tällä kertaa en viitsinyt tärkätä virkkuita lainkaan, sillä pelkkä silittäminen teki tähdistä riittävän jämäkät koristekäyttöön. Korttipohjaksi käytin jo parina jouluna hyväksi havaitsemaani kierrätysaaltopahvia, jolle liimasin printatun joulurunon. Yksinkertaista ja sopivan ekohenkistä omaan makuuni.



Lempijoulukoristetonttuni myötä toivottelen blogini lukijoille lämmintä joulumieltä ja rentouttavia joulunpyhiä!


P.S. Tässäpä kuva paketeista, joista mainitsin edellisissä postauksissa. Käärepaperina toimi tällä kertaa käytetyt paperikassit, joista kustakin riitti useampaan pieneen lahjaan. Paperikassimateriaalinhan saa kierrätettyä pahvin mukana tai poltettua toisin kuin perinteisen lahjapaperin, joka kuuluu sekajätteeseen.


torstai 22. joulukuuta 2011

Tonttujen jouluparaati


Joulukuun alkupuolella yritin innostaa nuorempaa lastani askartelemaan kanssani. Etsiskelin netistä ohjeita perinteisille lankatontuille, mutta kiireessä en löytänyt juuri sitä, mitä olin etsimässä. Sen sijaan törmäsin Perhosefektin tonttuaskartelusivulla veikeään malliin, jonka päätin ottaa kokeiluun. Lopulta kävi tietysti niin, että minä askartelin ihan itsekseni lapseni häivyttyä vähin äänin horisonttiin.



Näiden tontunpäiden runkona on mistä lie minulle päätyneet muovirinkulat; en kuolemaksenikaan muista, mistä ne olisin ottanut talteen, joten minulla ei ole mitään käsitystä, mitä virkaa ne ovat alunperin toimittaneet. Langoiksi kaivelin kaikenlaisia pieniä jämänperiä punaisia ja valkoisia villalankoja, olipa mukana myös yksi valkoinen tekokuitunöttönenkin. Koska rinkulat olivat melko pieniä (sisähalkaisijaltaan vain sentin ja ulkohalkaisijaltaan 2 cm), jätin suosiolla silmät ja nenät askartelematta. Näistä tulikin aika hauskoja kuusenkoristeita - ei ehkä ihan eleganteimmasta päästä, mutta eipä meidän jouluamme tarvitse minkään sisustuslehden sivuilla esitelläkään. Kaikkein parasta niissä on kuitenkin kierrätysaspekti: kaikki tarvittava löytyi heti ja helposti kotoa ex tempore -askartelutuokiota varten. Surkeinta tässä projektissa puolestaan oli kuvaaminen pääasiassa onnettomien valaistusolosuhteitten vuoksi.


Tonttuilua on näin joulun alla saanut harrastaa ihan koko vuoden tarpeiksi muutenkin kuin kuusenkoristeaskartelun merkeissä. Yksi tonttuilun muoto on joululahjapussien ompelu, sillä talostahan ei tänä vuonna löytynyt jouluista lahjapaperia käytännössä lainkaan. Olemme siis jo vuosi sitten tulleet siihen elämänvaiheeseen, jossa lapset eivät enää malta kuunnella äidin opastusta lahjojen varovaisesta avaamisesta. Sitä paitsi olemme olleet kaksi viimeistä vuotta joulun anoppilamummolassa, enkä minäkään sentään ole niin hullu, että a) käskyttäisin lapsia mummolassa sievään lahjanavaukseen ja b) lähtisin raahaamaan käytettyjä papereita sieltä kotiin.



Joskus aikaisemmin ompelemani lahjapussit eivät tietenkään olleet riittävän isoja näille lahjoille: yhdelle kauko-ohjattavalle autolle ja kahdelle NHL-pussilakanasetille. Niinpä sain vihdoin tartuttua jostain kaappiini eksyneeseen vihreä-punaruudulliseen puuvillakankaaseen, jossa oli vielä kullan kimallettakin. Mihinkään muuhun projektiin kyseistä kangasta ei olisi voinutkaan kuvitella. Ompelin tämänvuotisille lahjoille suurinpiirtein sopivia pusseja, lahjanaruksi sai kelvata hamppulanka, sillä olen mystisesti kadottanut punaisen ja harmaan satiininauhani (sellaiset kammottavat muoviset, joita ei voi käyttää askartelua kummempaan).


Eiväthän nämä nyt mitään kaunottaria ole, mutta ajanevat asiansa eli peittävät sisällön. Sitä paitsi kaikki ne muut (lähinnä isovanhemmilta tulevat) lahjat on joka tapauksessa paketoitu perinteisesti, joten eiköhän sitä paperisaastetta ole riittävästi tänäkin vuonna. Meiltä lähteneet lahjat pakkasin muuten ruskeaan pakkauspaperiin ja sidoin juuttinarulla. Vilauttaisin kuvaa paketeista, vaan siinä paljastuisi samalla seuraavan postauksenkin sisältö, joten jätän pakettien ulkonäön lukijan mielikuvituksen varaan.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Laiska Kati


Eräänä marraskuisena iltana olin varsin tuohtunut ja allapäin lapseni kouluasioiden vuoksi, ja tulin ilmaisseeksi olotilani virtuaalifoorumilla. Ihan yllättäen ja pyytämättä sain Tikrunmamilta lahjoituksena maksullisen LazyKaty-huivin ohjeen ikään kuin lohdutukseksi. Ohjettakin enemmän minua ilahdutti (kyyneliin saakka) se, että joku todella silitti minua myötäkarvaan silloin, kun sitä eniten kaipasin.


Hetken aikaa mietiskelin sopivaa lankaa, kunnes bongasin sukkalankalaatikkoni pohjalta viime keväänä Kaheliarpajaisissa voittamani musta-petroolin Schoppel-Wollen Zauberballin. Olin jo alunperin ajatellut, ettei kyseinen lanka sovellu sukkiin, joten LazyKaty-ohje tuli kuin tilauksesta juuri tälle langalle.


Valitsin alunperin 4 mm puikon ja ehdin neuloa huivista sileän osan kokonaan sillä, suurimmaksi osaksi elämäni parhaissa pikkujouluissa, joissa seura oli luksusluokkaa eikä tarjolla ollut nyyttärieväskään jäänyt kakkoseksi. Pikkujouluista voi muuten lukaista esimerkiksi Lellu-emännän blogikirjoituksesta (minä olen se porukan ainoa täysi tonttu). Nelosen puikolla neuloen sileästä tuli kuitenkin aikamoista kalaverkkoa, joten jo samana iltana purin huivintekeleen kokonaan ja ryhdyin uusintaottoon 3 mm puikolla.



Loppujen lopuksi neuloin huivia vain muutamana päivänä ja pingotukseenkin sain sen saman viikon aikana. Pingotus teki taas kerran ihmeitä, ja taidankin pitää tämän huivin ihan itse. Väri ei ole tyypillisintä minua, enkä ole lainkaan varma, onko minulla mitään huiviin sopivaa paitaa, mutta ainakin jälkimmäinen on korjattavissa oleva pulma.



Huivi on juuri sopivan kokoinen omaan makuuni. Näyttää selvästi siltä, että miellyn omassa käytössäni eniten niihin huivimalleihin, joissa on pitsiä vain reunoissa. Pitäneekin muistaa tämä jatkossa, kun intoilen jostakin ihanasta täyspitsisestä huivimallista. Huomasin tosin, että minulta puuttuu kokonaan riittävän pieni ja kevyt huivineula tai solki, joka sopisi väreiltään mustaan ja petrooliin, kuvissa huivi on nurjalta puolelta kiinni hakaneulalla.



Minua viehättää kovasti LazyKatyn epäsymmetrisyys. Voimakkaasti kaartuva yläosa helpottaa pukemista, tosin vieläkin reuna jää toiselta olalta pystyyn, jos huivin haluaa kiinnittää kuten minä kuvassa. Huivin voi toki pukea myös niin, että isoin kulma tulee eteen, mutta minun päälläni se näyttää lähinnä isolta ruokalapulta.


Lankaa huiviin kului noin 60 g, joten sitä jäi vielä ruhtinaallisesti vaikkapa yhteensopiviin kämmekkäisiin. Mallikin on jo kehitteillä - saapa nähdä, olisiko siitä seuraavaksi kirjoitetuksi ohjeeksi asti. Eri asia sitten, milloin inspiroidun kokeilemaan ideani toimivuutta.


Kuvat ovat taas kerran luokattoman huonoja. Että minä vihaan luonnonvalon vähyyttä. Itsenäisyyspäivänä satanut lumi kyllä lisäsi valon tuntua, mutta ulkona kuvaamista se ei juurikaan helpottanut. Tässäkin huivissa petrooli on todellisuudessa sellainen intensiivisen syvä, jopa hehkuva, jota langan rakenne vain korostaa.

perjantai 16. joulukuuta 2011

B niin kuin Beaufort Hat


Marraskuu oli B-kuukausi, ainakin jos Kahelien aakkoshaastetta on uskominen. Minä menin marraskuussa yli siitä, missä aita on matalin, ja neuloin jo tutuksi tulleen Beaufort Hatin.



Lankana käytin naapurin lahjoittamaa tummanviolettia Schachenmayr nomotta Cataniaa, puikossa oli mittaa 3 mm ja silmukoita 120. Lopputuloksena oli siroon aikuisen päähän sopiva sytomyssy, joka toistaiseksi odottaa lisää kavereita, ennen kuin toimitan myssyjä taas pitkästä aikaa eteenpäin.


B oli marraskuussa myös yhtä kuin Basic socks and mittens.



Lasten serkkutytölle valmistuivat nämä perussukat, joiden varsi on neulottu tuntemattomasta lahjoituslangasta ja terä varta vasten tähän tarkoitukseen hankkimastani SandesGarnin Sisusta 2 mm puikolla. Tuossa varren langassa oli tasaisin väliajoin kammottavia valko-mustapilkullisia pätkiä, jotka olivat niin kertakaikkisen rumia, että päätin leikata ne kokonaan pois. Tiesihän se tietysti lisää pääteltäviä langanpäitä, mutta minulle päätteleminen ei ole koskaan ollut mikään suuri kompastuskivi. Mieluummin kivannäköiset sukat ja tusina ylimääräistä pääteltävää lankaa kuin ikuisesti vainoavat rumilukset. Kuvassa värit ovat vähän sinne päin, oikeasti terä on vaaleanpunertavampi lila.



Joulusukat 2011 -keräykseen pyöräytin vielä ruskeasta hahtuvasta ja tuntemattoman villalangan jämästä peruslapaset, jotka päätin jättää huovuttamatta, sillä käytetyt langat ovat kovin erilaisia ja siten huopumisominaisuudet poikkeavat varmasti toisistaan. Lapasista tuli tällaisenaan isoon miehen kouraan sopivat, joten eiköhän niille käyttäjä löydy.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Tove-tumppukvartetti


Minulle tuli marraskuun alussa vastustamaton mielihalu neuloa kaikki omistamani neljä kerää SandesGarnin Tove -lankaa huovutettaviksi lapasiksi.



Ensin neuloin yhdet tummanruskeat 3 mm puikolla ja 40 aloitussilmukalla ja huovutin ne 60 asteessa muun pyykin mukana. Huovutustulos oli tiivis ja kaunis, mutta tumpuista tuli hieman liian pienet itselleni. Ne myös nielivät vähän yli kerällisen lankaa, joten toiset ruskeat tumput suunnittelin suoraan lasten serkkutytölle. Niihin loin aluksi 36 silmukkaa ja tein varrestakin lyhyemmän, jotta sain langan riittämään. Ne myös kävivät läpi hellemän huovutuksen 40 asteen pesussa, pyykin mukana toki. Varsiin kirjoin viimeisillä vaaleanpunaisten ja lilahtavien villalankojen jämäpätkillä kukkia piristykseksi. En ole edelleenkään mikään mestari kirjomisessa, mutta kyllä haparoivatkin kukat tuovat kummasti ilmettä yksivärisiin tumppuihin.


Molemmat vihreät tumput neuloin taas perinteisesti 40 aloitussilmukalla ja huovutin nekin vain 40 asteessa. Näin tehden Tove-tumput jäävät varsin notkeiksi ja niissä näkyy vielä selvästi neuleen rakenne silmukoineen. 60 asteen pesussa huovutustulos on ehkä kauniimpi, mutta toisaalta myös vääjäämättä jäykempi ja paksumpi.



Vihreistä tuli niin täydellisesti omaan käteeni sopivat, että taidan pitää molemmat parit ihan itse, ovathan molemmat vihreät omaan makuuni todella mieluisat. Sitä paitsi minulla on jo työn alla Pistazie-Wollmeise, josta on tulossa juuri sopiva huivi pariksi tumpuille.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Peitto


Esittelin taannoin kolme pinoa, jossa oli yhteensä 99 kappaletta virkattuja kukkaneliöitä. Viikon verran niitä meni yhdistellessä, mutta yllättävän kivuttomasti peitto kuitenkin lopulta valmistui.



Siinä se on, useampaan kertaan taiteltuna. Palat on ommeltu yhteen ja peiton ympäri on virkattu pari kerrosta puolipylväitä sekä kerros kiinteitä silmukoita, viimeisin kerros puoli milliä pienemmällä koukulla. Luonnossa värit ovat ehkä hiukan heleämmät ja raikkaammat, eivät aivan noin tunkkaiset kuin kuvassa.



Puunkantotelineelle sain peiton kaksinkerroin. Aika selvästihän tuosta erottuu ne kohdat, joissa palat on liitetty yhteen viimeiseltä kerrokselta jääneillä langanpäillä. Vaan parempaan en pystynyt, saa luvan välttää.



Pelkäsin peiton jäävän ihan nysäksi, mutta tulihan sille lopulta kokoa kohtuullisesti, pidempi sivu taitaa olla hieman yli 1,5 m ja lyhyempikin vain reilut parikymmentä senttiä vähemmän. Tämä viimeisin kuva on kyllä luokattoman huono, mutta mitäpä muuta voi odottaa näillä valaistusolosuhteilla. Ulos peittoa oli turha enää raahata kuvattavaksi, kuvauspäivänä kun satoi ensimmäiset rännänsekaiset lumet tälle vuodelle.


Vähän jäi reuna vieläkin lainehtimaan, mutta en edes harkinnut reunuksen purkamista ja virkkaamista uudelleen, riitti kun otin kerran uloimman kiinteitten silmukoitten kerroksen uusiksi pienemmällä koukulla ja palojen liitoskohdissa kolme silmukkaa yhteen virkaten. Kyllä tämä saa luvan kelvata mökille torkkupeitoksi tai sohvankoristeeksi. Ihan heti en kuitenkaan samanlaiseen hommaan aio ryhtyä, sillä virkkauskäteni ranne huusi välillä hoosiannaa korkealta ja kovaa.


Langoista jäi molempia vihreitä ja valkoista, niistä saisi vaikkapa sytomyssyjä. Ja taidanpa yhden tai kaksi patalappuakin tehdä.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Projektipussukoita


En ole ommellut mitään sitten viime touko-kesäkuun. Into lopahti aivan totaalisesti, ja vasta kun olin luvannut ommella Sukkasadossa eniten neulelehti Ullan malleilla sukkia neuloneelle projektipussukan, oli pakko pitkästä aikaa istahtaa koneiden ääreen. Sain aikaan tasan yhden pussukan, senkin puoliväkisin. Seuraavan kerran ryhdyin samaan puuhaan päätettyäni, että teen paikallisten neulojien pikkujoulutapaamiseen projektipussukan osaksi pientä joululahjaa, johon kuului myös kerä joulunpunaista Debbie Blissin baby cashmerino -lankaa sekä Virkkukoukkusen rintanappi.



Vasemmanpuolimmaisena sukkasatoilupalkinnoksi kaavailemani pussukka, jonka päällikangas on samaa naapurin lahjoittamaan Ikean puuvillaa, josta esikoiseni sai jo paneeliverhot ja koristetyynyjen päälliset huoneeseensa. Vuori on vanhaa valkoista lakanaa, mustat nyöritkin lienevät kierrätystavaraa.


Pikkujoulupussukoita syntyikin sitten samantien kerralla neljä, koska päällisenä käyttämäni (naapurilta saatu) painokuosinen pellavapala oli juuri sen kokoinen, että siitä sai näppärästi neljä samankokoista pussia. Vuoriksi päätyi taas kierrätyslakanaa, tällä kertaa vaaleanruskehtavaa. Mitään sopivan väristä nyöriä ei varastoista löytynyt, joten ostin vaaleanbeigeä nyöriä ihan näitä pusseja varten. Pellavaiset pussit ovat aika optimaalisesti sukankutimelle sopivia, joten pohdin vielä, lähettäisinkö sittenkin yhden niistä sukkasatoilupalkinnoksi. Pari kappaletta voisi ehkä lähettää yllätysjoululahjoiksi kanssaneulojille...

lauantai 3. joulukuuta 2011

Neljäs pino


Luovuus on vaihteeksi muuttanut tavoittamattomiin. Tilalle tuli aivoton liukuhihnaneulonta.



Kahdet KalPa-fanisukat, toiset kokoluokkaan 42-44 ja toiset 36, sekä yhdet muuten vaan perussukat kokoluokkaa 40. Kaikissa peruslankana musta Novitan TicoTico, raitoina Austermann Stepiä, DROPS Fabelia ja Lai-la-lai Yarnzin Sockia. Puikko 2 mm ja silmukoita koosta riippuen 60-68.



Pienimmät ovat omalle esikoiselle luistimiin, siniraidalliset lasten serkkupojalle ja isoimmat omalle kummipojalle joululahjaksi. Mukavasti näillä siivitti monta puuduttavan tylsää luentopäivää; kotona näitä ei olisi kyllä saanutkaan neulottua tylsistymättä kuoliaaksi.


Pahoin pelkään, ettei blogissa ole lähiaikoina tiedossa yhtään tämän erikoisempaa tuotosta...

tiistai 29. marraskuuta 2011

Kolmas pino


Täällä ei ole mitään (uutta) nähtävää, hajaantukaa!



Vain kolmet huovutetut perustumput lahjoituksena saadusta tuntemattomasta villalangasta, joka tuoksui vielä huumaavasti lanoliinilta. Vitosen puikoilla 36 silmukalla aloittaen; yhdet reilummin huovutetut naisten kokoon ja kahdet hiukan maltillisemmin miesten kokoon. Menevät kaikki Joulusukat 2011 keräykseen.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Toinen pino


... ihan vain todisteeksi siitä, että teen muutakin kuin neulon sarjatuotantona sukkia, pipoja ja tumppuja.



Siinä on pinoissa 99 kappaletta Granny Square "Somalia" -palasia, joista on tarkoitus koota pienehkö peitontapainen. Koko projektin idea lähti siitä, kun pohdiskelin sopivaa sijoituskohdetta 250 grammalle oranssia Novitan Alabamaa (ostettu kanssaneulojalta), 200 grammalle vaaleanvihreää Novitan Jasminia (saatu ilmaiseksi kanssaneulojalta)  ja noin 450 grammalle tummemmanvihreää tuntematonta puuvillalankaa (vaihdettu ompelusta vastaan kanssaneulojalta). Ensi alkuun suunnittelin peittoa tavallisista isoäidinneliöistä, mutta onneksi bongasin tuon somalimummoversion, sillä sen virkkaaminen oli paljon mielenkiintoisempaa.


Vaan ensin piti hankkia jotakin neljättä väriä, jonka varaan rakentaa peiton yhdistely ja reunustaminen. Päädyin valkoiseen, jota huhuilin Ravelryssä (minähän en osta mitään kaupasta, mikäli jostain on mahdollisuus haalia jo kertaalleen ostettua lankaa). Mohariina tarjoutuikin lahjoittamaan postikulujen hinnalla vajaan puoli kiloa valkoista pussilankaa, joka sopi oivallisesti käyttötarkoitukseensa.


Seuraavaksi piti testata itse virkkausohje. Päädyin muokkaamaan viimeistä kerrosta hieman ja lisäämään uloimmaiseksi vielä kerroksen puolipylväitä, jolloin värit asettuivat omaan makuuni kauniimmin. Virkkaamisen edistyessä laskeskelin, kuinka moneen palaseen minulla olikaan lankoja vain todetakseni, että peitosta uhkasi tulla onnettoman pieni. Niinpä otin joukon jatkoksi orvon kerän oranssinkeltaista Mandarin Petitiä, mikä johti siihen, että jouduin hankkimaan lisää myös vaaleanvihreää lankaa. Ravelry pelasti jälleen, kanssaneulojien varastoja penkoessa törmäsin 350 gramman erään vaaleanvihreää Novita Suvia, josta omistaja halusi eroon sopuhintaan. Suvi päätyi Mandarin Petitin kaveriksi, sillä Jasmin ja Alabama menivät juuri päikseen; näin peittoon tuli vain kahdenlaisia paloja.


Viime metreillä laskeskelin, miten voisin maksimoida langankulutuksen ja päädyin 9 x 11 -kokoonpanoon. Siinä ne nyt ovat, 99 palaa, odottamassa yhdistelyä. Yhden langan kustakin palasta jouduin päättelemään, muut saattoi virkata piiloon huomaamattomasti työn edetessä. Viimeiset valkoiset langat on jätetty päättelemättä, sillä aion virkkaamisen sijaan liittää palat ompelemalla yhteen ja aivan hyvin voin tehdä sitä osin näillä langanpäillä. Isoahan tästä peitosta ei vieläkään tule, ja hetken harkitsin haalivani lisää oranssia tai oranssinkeltaista lankaa, sillä muita lankojahan olisi riittänyt useampaankin palaan, mutta sitten tulin järkiini. Tarkoitus oli kuluttaa varastolankoja, ei haalia niitä lisää...


Jokaisen palasen olen muuten silittänyt, mikä erikseen mainittakoon. En nimittäin yleensä tartu silitysrautaan kuin äärimmäisen pakon edessä. Yllättävän kivuttomasti urakka kuitenkin luonnistui, kun kuuntelin samalla Seppo Jokisen Pudotuspeliä. Huraa, äänikirjat!


(Tämän tekstin julkaisun aikaan koko peitto on jo ehtinyt valmistua, mutta esittelen sen sitten myöhemmin täällä blogin puolella; Ravelryssa jotkut ovat ehtineetkin jo nähdä lopputuloksen. En viitsinyt enää deletoida tätä välipostausta, vaikka peitto valmistuikin oletettua nopeammin.)

maanantai 21. marraskuuta 2011

Jämäilyä


Taas on tullut aika päivittää valmistuneiden jämälankatöiden suma. Jo heti alkuun voi todeta, ettei mitään uutta ja ihmeellistä ole luvassa.



Peruskämmekkäisiin upotin lähes kaiken lopun Punta Yarnsin Merisock Space Dyedin, jonka yhdistin lahjoituslankasatsin mukana tulleeseen tuntemattomaan vaaleanvihreään lankaan. Neuloin pitkästä aikaa sukkapuikoilla, koska ainoa pitkä 2 mm puikkoni oli kiinni sukkaneuleessa, ja niin vain ainakin yksi puikonvaihtokohta näkyy väljempänä pystyraitana. Silmukoita taisi olla 48, ellen väärin muista, peukalossa 20. Tykkään värityksestä, mutta en itse tarvinnut kämmekkäitä, joten arvoin nämä Ravelryssa halukkaiden osallistujien kesken. Pitäisiköhän muuten joskus arpoa jotakin ylimääräistä täällä bloginkin puolella...?



Kevyesti huovutettu hattu on edellisen bloggauksen tumpuista jääneistä jämälangoista neulottu. Aloitin hatun päälaelta ja otin käyttöön aina seuraavan nöttösen fiilisten mukaan. Alareunassa on lyhennettyjä kerroksia niin, että toinen puoli hatusta on toista pidempi. Tämä olisi voinut kaivata jotakin koristetta, mutta vaikka lankaa jäi vieläkin hieman yli, en ole toistaiseksi jaksanut ryhtyä säätämään koristelua. Hattu lähtee tumppujen mukaan Joulusukat 2011 -keräykseen.


Sitten se pakollinen patalappuosasto. Kumma miten minulle tuleekaan tasaisin väliajoin pakottava tarve virkata patalappuja, vaikken itse käytä kuin ommeltuja patakintaita.



Naapuri oli lahjoittanut minulle orvon kerän rusehtavanharmaata villalankaa, jonka merkin olen jo autuaasti unohtanut (vyötteessä oli muistaakseni jääkarhun kuva). En keksinyt siitä mitään muuta projektia kuin patalapun. Pohja on spiraalina virkattuja kiinteitä silmukoita, lopun langan virkkasin piilosilmukoin päälle. Patalappu matkasi pohjoiseen päin kanssaneulojalle, joka oikoluki Fredrika-sukkien englanninkielisen käännöksen.



Jokin aika sitten esittelin virkatun ja huovutetun Lippamyssyn, jonka jämistä syntyi vielä tämä spiraalina pylväin virkattu (ja koneessa huovutettu) patalappu. Toivottavasti äitini huolii tekeleen harrastusyhdistyksensä pikkujouluarpajaisiin palkinnoksi.

torstai 17. marraskuuta 2011

Pino


Marraskuu on Lapaskuu, vaikka tänä vuonna en varsinaiseen tempaukseen osallistunutkaan. Liukuhihnalta on siitä huolimatta valmistunut sarja huovutettuja tumppuja.



Kaikissa näissä neljässä parissa lanka on peräisin samasta keräparista. Lankojen lahjoittaja on luultavasti kehrännyt langan itse, villin arvaukseni mukaan virolaisesta hahtuvasta, ja värit liukuivat violetin kautta sinivihreään ja vihreään. Tumput on neulottu pääosin 3 mm puikolla ja 40 aloitussilmukalla, huovutus hoitui vanhaan tapaan 40 asteen päivittäispyykin mukana koneessa.



Tälläkin kertaa tein töitä sen eteen, että sain pareista mahdollisimman kivasti toisiinsa sopivia. Ihan suoraan kerältä neuloen se ei onnistunut, joten jossain vaiheessa minulla oli toistakymmentä pienempää nöttöstä odottelemassa sopivaa sijoituskohtaa. Aika mukavasti pikkukerätkin lopulta hupenivat. Tein tumpuista tarkoituksella hieman omaa kokoluokan 7-7½ kättä suurempia, sillä nämä menevät Joulusukat 2011 -keräykseen.


Vaan kyllä tämä käsitöiden kuvaaminen välillä tympii. Arkipäivinä olen pääsääntöisesti koko valoisan ajan koulussa, joten ainoa kuvausmahdollisuus on viikonloppuna, jos luonnonvaloa mielii käyttää hyväksi. Nämäkin kuvat on otettu hätäisesti syysviimassa värjötellen, joten kameran asetusten säätäminen jäi minimiin ja sininen korostuu tarpeettoman voimakkaasti. Todellisuudessa esimerkiksi toisena vasemmalta olevat tumput ovat lähinnä violetit ja sinivihreät, eivät siniset, kuten kuvasta voisi päätellä. Sisällä kuvaaminen pelkällä pokkarilla on lähestulkoon mahdotonta.


Toivottavasti tumppujen saajat osaavat arvostaa väriasetelmia. Ensimmäisessä tumpussa nimittäin värit olivat miten sattuu ja hetken ajattelin, että samapa tuo, kun on kyse hyväntekeväisyydestä. Tulin kuitenkin katumapäälle ja ajattelin, että juuri he, joilla on vaikeinta elämässä, kaipaavat ja ansaitsevat eniten kauneutta edes tumppujen muodossa. Niinpä purin lähes kokonaisen tumpun ja ryhdyin täsmäilemään värityksiä parhaani mukaan. Ja toisaalta, ainahan kauniin tekeminen on itsellekin palkitsevampaa kuin susiruman vääntäminen.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Masokistisukat


Koska neulekäsialani on löystynyt siinä missä olen alkanut pitää yhä napakammasta neulejäljestä, hankin vihdoin 1,5 mm pyöröpuikon kokeillakseni sillä sukkien neulomista fingering-paksuisesta langasta. Koelangaksi valikoitui viimeisimmän hyväntekeväisyyslankalahjoituksen sinisenkirjava kerä, jonka arvelen olevan jotakin saksalaista sukkalankaa.



Silmukoita loin näppituntumalta 72, joka johti lopulta kapeahkoon aikuisen kokoon. Neulejälki on napakkaa, mutta ei edelleenkään peltiä, joten siinä mielessä kokeilu oli onnistunut. Vaan aikamoista nyhertämistä neulominen alkoi näin ohuilla puikoilla olla, joten en jaksanutkaan neuloa sukista kokoluokkaa 37-38 suurempia. Itselleni voisin haluta yhdet näin napakat sukat, mutta ihan rutiinikäyttöön 1,5 mm puikko ei luultavasti tule.


Aluksi suhtauduin hyvinkin nurjasti langan väritykseen, mutta yleisestä kirjavuudesta huolimatta lopputulos tuo minulle mieleen paitsi talven, jostain syystä myös Hurja-Hannan - eikä kumpikaan mielleyhtymä ole yhtään hassumpi! Sukat lähtevät totuttuun tapaan Joulusukat 2011 -keräykseen.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Pipo päässä pakkasella


Tänä vuonna Joulusukat 2011 -keräykseen on saanut neuloa muitakin asusteita kuin sukkia. Niinpä minulla on ollut mahdollisuus päästä eroon lankalaatikoissa pyörineistä jämistä, joista ei olisi pipoa kummempaa aikaan saanutkaan.



Cascade 220 Woolin hivenen vajaasta puolikkaasta kerästä sain melkein Arris Hatin (Ravelry-linkki), kun neuloin ohjeenmukaisella 5 mm puikolla. Lanka loppui kuitenkin kesken ja viimeiset kolme kerrosta piti neuloa Novita Isoveljellä, joka oli selvästi eri sävyistä punaista kuin Cascade. Hatusta tuli iso, se sopii minunkin päähäni, joten tämän olisi voinut aivan hyvin neuloa vaikkapa 4 mm puikolla ja silti lopputuloksena olisi ollut aikuiselle sopiva. Malli on minun makuuni oikein mainio; ehkä oikeat silmukat voisi kuitenkin neuloa kierrettyinä, niin ulkonäkö olisi vielä siistimpi. Ohje oli kyllä todella selkeä ja pipo valmistui yhdessä päivässä.


Arris Hat on samalla minun avaukseni Ravelryn Kahelit-keskusteluryhmän aakkoshaasteeseen. Haasteen ideana on aloittaa joka kuukausi uusi neule aakkosten mukaan (lokakuussa A:lla alkava, marraskuussa B:llä jne.), mutta kaheliin tapaan säännöt ovat onneksi vallattoman vapaat. Luulenpa, että marraskuun B-neule tulee sekin olemaan pipo.



Tuttuakin tutumpaan joustinneulepipoon upotin keränperät tummanruskeaa Seiskaveikkaa sekä hiekanruskeaa SandesGarnin Duettia. Silmukoita taisi olla 100 ja puikossa mittaa 3,5 mm. Pidän itse kovasti värityksestä ja raidoituksestakin tuli ihan hauska. Tämän piponeuleen avulla raahauduin lokakuussa taas yhden koulupäivän luennot läpi.


Raitapipoon kuluivat loput hyväntekeväisyysneuleisiin korvamerkitsemäni varastolangat. Vaan eipä hätää, Ravelryn kautta minulle tarjottiin lisää lankaa nimenomaan hyväntekeväisyysprojekteihin, joten tyhjäkäyntiä ei ehtinyt olla sillä saralla lainkaan.



Ensimmäisenä tartuin lahjoittajan itse värjäämään ja kehräämään villalankaan, joka tuntui kovin karkealta neuloa, mutta joka lähti helposti virkkaantumaan Tintin mainioksi Lippamyssyksi. Pyöräytin valmiin hatun vielä päivittäispyykin mukana 40 asteessa, jolloin pinta pehmeni ja huopui juuri sopivasti. Minusta hatusta tuli oikein mainio, vaikka se kuvan epäanatomisessa mallipäässä vähän omituiselta vaikuttaakin.


Uusin lahjoituslankaerä oli sen verran suuri, että lahjoitin siitä osan eteenpäin paikallisen sairaalan osastolle, jonne on kerätty potilaitten käyttöön käsityökori lankoineen ja tarvikkeineen. Vähän itsekkäästikin ajattelin, etten halua nyt pitää mitään kovin suurta hyväntekeväisyyslankajemmaa itselläni, sillä niin pitkään kun minulla on ei-niin-mieluisia lankoja, ne vaivaavat minua enkä osaa tarttua "ihkulankoihin". Ihan hetkeen en taida myöskään suostua ottamaan vastaan lisää lankaa, vaikka ilmaiseksi saisin...

maanantai 7. marraskuuta 2011

Fingerless Fredrika


Nämä kämmekkäät ovat nyt Fingerless Fredrika...



... ja niille on myös ohje (Ravelryssä myös helpommin printattavassa pdf-muodossa).


Tekisi mieleni sanoa sana tai toinenkin Vuodatuksen Sivut-tekstieditorista, mutta siitä saattaisi heilahtaa vaikkapa kunnianloukkaussyyte, joten jätän avautumisen sikseen. Voi olla, etten jatkossa jaksa rakentaa erillisiä blogisivuja ohjeilleni, vaan ne on joko haettava Ravelrysta tai pyydettävä minulta sähköpostitse.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Sukkaa pukkaa


Sukkasato on virallisesti ohi, mutta satoraporttia riittää vielä jokusen postauksen ajan, sillä blogipäivitykset laahaavat edelleen parisen viikkoa jälkijunassa. Pitkinä koulupäivinä on ollut aikaa neuloa lisää sukkia merimiehille ja muutenkin hyväntekeväisyyteen.



Nämä eivät tosin ole ihan perussukat, vaan kokeilu muuntaa Fredrika miesten kokoon. Vaihdoin palmikkokuvion hiukan maskuliinisempaan, käytin 3,5 mm puikkoa ja loin varteen peräti 58 s (terässä on pari silmukkaa vähemmän), terässä joustinneule jatkuu koko jalkapöydän leveydeltä kärkikavennuksiin saakka. Tuloksena oli varsin isot, ehkäpä kokoluokan 46-48 sukat, mutta eiköhän merimiesten joukossa ole jokunen isokenkäinenkin, jolle nämä kelpaavat. Lankaa kului hiukan toista kerää Seiskaveikkaa eli yli 150 g.



Raitasukkia olen neulonut melko vähän, sillä en erityisemmin nauti raidoittamisesta. Värin vaihto on aina katkos mekaanisesti etenevään, tauottomaan neulomiseen, ja toisaalta pelkkä raitojen suunnittelu tuottaa päänvaivaa. Halusin kuitenkin saada aikaisemmista merimiessukista jääneen sinisen jämän käytettyä, sillä sille ei ollut tiedossa muuta sopivaa kaveria kuin tuo viimeinen kerä tummanharmaata Seiskaveikkaa. Ihan kivat perusraitasukathan niistä tuli, vaikka jälkikäteen ajatellen varsi olisi voinut olla juuri sen verran pidempi kuin mitä sinistä jäi terään raitoihin kulutettavaksi.



Edellisistä sukista jäänyt tummanharmaa oli paljon helpompi yhdistää muihin jäljellä oleviin Seiskaveikkajämiin: pariin nöttöseen vaaleanharmaata sekä tummanpunaiseen. Näistä syntyi "tuurilla ne laivatkin seilaavat" -sukat, ei tosin merimiehille, vaan Joulusukat 2011 -keräykseen, sillä koko on vain noin 37-38. Arvioin vaa'an avulla, miten värit kannattaisi jakaa ja hullulla olikin hullun tuuri: kaikki värit riittivät aivan säännönmukaiseen raidoitukseen. Tummanpunaista jäi 6 g, mutta vaaleanharmaata vain pari metriä ja tummanharmaatakin enitään pari grammaa.


Nyt on taas käytännössä kaikki Seiskaveikkajämät kulutettu, varastossa on enää pari täyttä kerää vihreäsävyisiä lankoja. Jospa siis blogissa olisi luvassa vaihteeksi jotain muutakin kuin perussukkia.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Perussukkia merimiehille


Sain lisää Seiskaveikkaa merimiehille neulottavia sukkia varten. Mikäpä sen parempaa virikettä puuduttavana koulupäivänä kuin neuloa helppoja perussukkia, jotka valmistuvat nopealla tahdilla eivätkä häiritse luentoihin keskittymistä vaan päinvastoin helpottavat vireystilan ylläpitämistä.



Näiden sukkien avulla pysyin hereillä neljä koulupäivää. Harmaissa sukissa mallineule on Petäjä-sukista, joka on yksi kestosuosikeistani. Mallineuletta lukuunottamatta sukat ovat omaa peruskauraani: kantalappu on joustinneuletta ja kantapää pyöreä, kärjessä on sädekavennus. Silmukoita miesten perussukkiin luon 54-56 mallineuleesta riippuen, puikkokoko Seiskaveikalla on yleensä 3 mm.


Sinisiinkin piti keksiä jonkinlaista yksinkertaista mallineuletta.



Mallineule on 3 o, 1 n neljän kerroksen ajan, minkä jälkeen neulotaan neljä kerrosta 1 o, 1 n, 2 o eli tuo nurja kohta sattuu edellisen sileän keskelle. Kantapään kanssa onnistuin vähän mokailemaan, olin ilmeisesti erityisen innostunut ensiapukurssin luennoista. Virhe on lähinnä visuaalinen, joten annoin olla, kun huomasin sen vasta toista sukkaa neuloessani. Toistin toki saman virheen toiseenkin sukkaan. Olen nyt tyytyväinen myös tuohon kantalapun reunasta poimittujen silmukoiden ulkonäköön: sauma on tiivis ja jokseenkin huomaamaton.


Eivätpä nämä perussukat tähänkään lopu, vaikka välillä kieltämättä puuduttaakin. Kouluun vain on ihan turha ottaa mitään ylettömän suurta ja monimutkaista mukaan, joten näillä mennään.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Fredrika-sukat


Vihdoin protosukkaohjeesta kuoriutui Fredrika.



Suomenkielinen ohje on lisätty blogisivuksi, mutta se on saatavilla myös helpommin printattavassa pdf-muodossa Ravelryssa.




Olen erittäin kiitollinen kolmelle testineulojalleni, joista Matleena on ehtinyt jo blogatakin testineulesukkansa. Testineulojien ansiosta ohjeessa on nyt merkittävästi vähemmän virheitä ja se on toivottavasti jokseenkin ymmärrettävää suomea.


Olen pitkästä aikaa itsekin todella tyytyväinen lopulliseen malliin: näissä sukissa on juju. Tarkemmat speksit sukista on löydettävissä itse ohjeesta.

torstai 27. lokakuuta 2011

Väriterapiaa


Tämä syksy on tuntunut jopa poikkeuksellisen raskaalta. Olen teini-iästä asti ollut taipuvainen (kaamos)masennukseen ja muistankin viimeisen 20 vuoden ajalta vain pari syksyä, jotka ovat menneet melkolailla huomaamatta. Yleensä alakulo iskee todenteolla näillä ajoin, kun lehdet ovat pudonneet puista mutta lunta ei vielä ole. Kaikki on mustaa, märkää ja masentavaa.


Tänä vuonna alakulo valon katoamisesta kävi kuitenkin mielessä jo heinäkuun lopulla, silloin kun yöt alkoivat ensimmäistä kertaa olla pelkän hämärän lisäksi hetken aikaa pimeitä. Syksyn tiukka opiskeluaikataulu on imenyt loputkin voimavarat ja välillä päivät ovat olleet pelkkää raahautumista ja selviytymistä pakollisista velvotteista. Niinpä olen tarvinnut erityisen paljon ulkoisia ilonaiheita, neuleita, värejä ja valoa. Takkahuoneremontti toi kaivattua valoa, varsinaista väriterapiaa olen hankkinut langoista.



Wollmeise on ollut jo pitkään kovin suosittua lankaa ja minäkin tulin hankkineeksi sitä jo kesällä yhden ruskean ja punaisen kirjavan vyyhdin kanssaneulojalta. Kun toinen kanssaneuloja kaupitteli myöhemmin kaunista murrettua vihreää (Pistazie, vyyhti vasemmalla), ajattelin heittää tiedostavan kuluttamisen hetkeksi romukoppaan. WM:n värit ovat keskimäärin liian kirkkaita ja puhtaita minun makuuni, mutta tämä Pistazie puhutteli; kuvassa se on tosin vähän turhan tumma todellisuuuteen nähden. Sukkia WM:sta tuskin neulon, lanka on hankittu huivia tai kauluria ajatellen.


Samana päivänä kun sain käsiini Pistazien, posti oli tuonut vyyhdin Lai-la-lai Yarnzin Garden sockia värissä Kevätkutina. Tämä oli korvaus viime keväänä ompelemastani laukusta ja lanka on värjätty juuri minua ajatellen. Se on ainakin vyyhdillä aivan ihana sekoitus murrettuja sävyjä ja kirkkaampaa keväänvihreää. Tästäkään ei tule sukkia, vaan jokin paljon vähemmän kuluva ja enemmän näkyvä asuste.


Eikä siinä vielä kaikki. Todellakaan.



Olen haaveillut pääseväni vielä joskus neulomaan silkkiä, mutta sisäinen Roope Ankkani on estänyt minua ostamasta himoitsemaani Jaipur Silk Fino -lankaa. Sitten eräänä syyskuun alkuiltana ovikellomme soi ja oven takana seisoi Tiina, joka toi minulle nämä kaksi aarretta korvauksena joskus aikaisemmin minulta saamastaan projektipussukasta. Se pussukka oli kovin vaatimaton ja siihen nähden korvaus oli huimasti ylimitoitettu, mutta se ei estä minua olemaan äärettömän kiitollinen näistä langoista. Mallikin langoille on jo katsottu valmiiksi, mutta ennen tositoimiin ryhtymistä nautin vielä vyyhtien pehmeydestä ja tunnusta käsissä. Jopa blogimies, joka ei yleensä ota mitään kantaa harrastustarvikkeisiini, totesi langan nähdessään: "tuo on varmasti laatulankaa".


(tähän kuuluva kuva on kadonnut jonnekin)


Viime keväänä voitin Ravelryn Kahelit-ryhmän arvonnassa itselleni PäiviH:n neulomat kertakaikkisen ihastuttavat Koivu-sukat (sekä 1,4 mm alumiiniset sukkapuikot kaupan päälle). Olen pantannut näitä kesän yli ja käyttänyt vanhoja villasukanrähjiä, mutta synkän syksyn myötä kaivelen nämäkin esiin mieltäni piristämään; mielipiteeni sukkien väristä arvannette kertomattakin. Sukilla on sekin erityisarvo, että joku muu on ne tehnyt, en minä itse.


Huomaan lankavarastoni muuttuvan pikkuhiljaa yhä enemmän vihreävoittoiseksi. Lankalaatikoissani asuukin se kevät, jota odotan janoten valoisia iltoja ja lupausta elämän virkoamisesta niin luonnossa kuin sisimmässänikin.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Merenkulkija


Uusi Ulla on taas ilmestynyt! Siellä on taas vaihteeksi sukkamalli minultakin:



Merenkulkija-sukat valmistuivat jo viime keväänä, kun aloitin sukkien neulomisen suomalaisille merimiehille. Ohjeen kirjoittaminen ja etenkin kuvaaminen lipsahtivat kuitenkin kesän puolelle, joten ohje on sopivasti syysnumerossa.



Samassa ohjeessa on kaaviot niin sinisten kuin vihreittenkin sukkien palmikoihin. Sukat on neulottu Novitan 7 Veljestä -langasta 56 silmukalla, kuten tapanani on. Ohuemmalla langalla ja ohuemmilla puikoilla näistä voisi hyvin tulla naisten sukat. Mallista on helppo myös vähentää silmukoita.


Ei mitään tajuntaa räjäyttävää designia, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Kuvatkin onnistuivat tällä kertaa ihan asiallisesti.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Käsille lämmintä


Jotta blogi ei muuttuisi Sukkasadon vuoksi aivan pelkäksi sukkaputkeksi, esiteltäköön välillä ylempien raajojen lämmittimiä.



Kas, huovutetut tumputhan ne siinä. Minulla oli kerä harmaata Tovea, josta päätin neuloa vähän isommat tumput ihan kokeeksi. Otin 3 mm puikon ja loin 44 s, ennen peukalokiilaa lisäsin vielä perinteiset 4 s. Niinhän siinä kävi, että lanka loppui kesken kaiken. Jämänöttösistäni kaivelin sinistä huopuvaa lankaa, joka riitti kärkien viimeistelyyn, mutta peukalot olisivat jääneet tekemättä, ellei Mohariina olisi tullut hätiin ja lahjoittanut juuri sopivan määrän mustaa Tovea. Jäin hänelle tästä ja erityisesti toisesta isommasta lankalahjoituksesta kiitollisuudenvelkaan, jota en ole vieläkään saanut kuitattua ompeluinnostuksen kadottua totaalisesti tavoittamattomiin. En ole kuitenkaan unohtanut asiaa, sillä tiedän neuleinnostuksen joskus laantuvan ja vaihtuvan taas ompeluhulluudeksi.


Huovutin tumput 60 asteen päivittäispyykin mukana ja niistä tulikin aivan täydellisen tiiviit ja pehmeät. Koko on itselleni reilu, olisiko sellainen iso naisen tai pienehkö miehen käsi; Joulusukat 2011 -keräyksen kautta toivottavasti löytävät joka tapauksessa käyttäjänsä. Olin kokonaan unohtanut, miten pehmeän huovutustuloksen Tovesta saa, joten eivät nämä kyllä viimeisiksi lajissaan jää tänäkään syys-talvikautena.


Protosukkailusta innostuneena päätin käyttää yhden orvoksi jääneen TeeTeen Primavera-kerän protokämmekkäisiin.



Kämmekkäissä on sama palmikkokuvio kuin lopullisessa sukkaversiossa ja peukalokiila asettuu samaan kohtaan palmikkokuvioihin nähden kuin sukkien kantakiila. Kämmensyrjässä on puolestaan sileää neuletta rauhoittamassa yleisilmettä ja korostamassa palmikkokuviota.



Palmikkokuvio toistuu peilikuvana myös kämmenen puolella, mikä ei liene kovin yleistä. Minusta vain sattui tuntumaan siltä, että haluan kämmekkäistä identtiset, joten on aivan sama, kumpaan käteen kummankin kappaleen sattuu vetäisemään. Näihinkin minulta pyydettiin ohjetta, joten voi olla, että luvassa yhteensopivat sukka- ja kämmekäsohjeet. Tätä malliahan on helppo säätää isommaksi lisäämällä silmukoita kämmensyrjän puolelle ja neulomalla lisää pituutta, mikäli niin haluaa.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Protosukat v. 1.0 ja v. 1.1


Paksummille langoille on melko vähän mielenkiintoisia sukkamalleja, niinpä päätin kehitellä sellaisen itse. Tavoitteena oli saada aikaan malli, jossa tapahtuu koko ajan jotakin, mutta ei kuitenkaan liikaa, jotta neule edistyy tarvittaessa nopeastikin. Ensimmäinen prototyyppi näytti tältä:



Edestä sukat näyttävät aika tavallisilta. Lanka on Novitan Seiskaveikkaa, puikkona 3 mm (vastannee normineulojalla 3,5 mm:a). Liian isothan niistä tuli omaan jalkaani.



Sukkien juju onkin takana: palmikkokuvio alkaa heti varren alusta ja kantapään hieman tavallisuudesta poikkeava rakenne erottaa kaksi peilikuvana neulottavaa palmikko-osiota nilkan molemmille sivuille. Kantapohjan kavennuslinja jatkuu saumattomasti jalkaterän päälle muodostaen etupuolen joustinneulekiilan. Eihän tämä mitään rakettitiedettä ole, mutta tämäntyyppistä kantapäätä ei ole toistaiseksi tullut vastaan paksummille langoille suunnitelluissa sukissa.


Olen ihan tyytyväinen tähän kehitelmään, mutta sen sijaan alan olla viimeistäkin harmaantuvaa hiuksenpätkää myöten täynnä tummanpunaisen langan neulomista. Tummanpunainen on yksi ehdottomista lempiväreistäni, mutta rajansa senkin neulomisella! Koska itselläni on jo kahdet ohuet ja yhdet paksut tummanpunaiset sukat, nämä protosukat lähtivät Joulusukat 2011 -keräykseen.


Punaisesta olikin sujuvaa siirtyä tummanruskeaan (kas, en kuule yhtään yllättynyttä oho-äännähdystä, miksiköhän...) ja lähteä parantamaan ensimmäisten sukkien heikkouksia. Lanka on edelleen Seiskaveikkaa, kuten paksulankaprotolle on soveliasta.



Palmikkokuvio muuttui kokonaan, kantapäätä säädin hieman, mutta vielä jäi useampaankin kohtaan toivomisen varaa. Tämä on kuitenkin jo aika lähellä lopullista ulkoasua, luvassa on enää hienosäätöä ennen ohjeen julkaisemista.


Onpa ollut piristävää saada pitkästä aikaa jonkinlainen luovuudenpuuska, joka tuottaa jotakin omaakin silmää miellyttävää.