perjantai 31. joulukuuta 2010

Vuoden viimeiset lapaset


Huovutettujen tumppujen neulominen vei mukanaan siinä määrin, että lapasputki venähti alkuperäisestä pikapyrähdyksestä useamman viikon mittaiseksi. Tässä loppuvuoden lapassatoa.



Ikänsä ja lääkityksensä vuoksi äitini ääreisverenkierto on heikentynyt, joten käsiä palelee helposti. Niinpä neuloin hänelle kaksinkertaisesta TeeTeen Alpakasta 3,5 mm puikoilla ja 40 silmukalla peruslapaset käytettäväksi huovutettujen tumppujen sisällä aluslapasina; lankaa kului 65 g. Tykästyin kovin TeeTeen Alpakkaan, se kun ei säikeillyt eikä karvannut samaan tapaan kuin aikaisemmin kokeilemani ohuempi Garnstudion DROPS Alpaca. Toivottavasti lapaset vastaavat odotuksiin alpakan lampaanvillaa paremmasta lämmittävyydestä.



Aikaisemmin esittelemäni iki-ihanat mustanruskeat Tove-tumput osoittautuivat käytössä minulle lopulta vähän turhan väljiksi ilman aluslapasia. Niinpä annoin Tove-tumput äidille alpakkalapasten päällä pidettäviksi ja neuloin itselleni uudet huovutetut tumput. Nämä on neulottu yksinkertaisesta Pelson vankilan hahtuvasta 4 mm puikolla ja 48 silmukalla vajaasta 50 grammasta lankaa, huovutus hoitui 40 asteen pikapesussa muun pyykin mukana. Lopputulos oli huikean ihana: todella tiivis, mutta pehmoinen ja ohut ja ennen kaikkea mitoitukseltaan juuri niin niukka kuin olin toivonutkin. Aivan täydelliset kaupunki- ja autoilutumput!



Blogimiehen teini-ikäinen kummipoika sai joululahjaksi vihreät huovutetut Tove-tumput, alkuperäiseen ohjeeseen lisäsin muutaman kerroksen pituutta niin kärkeen kuin peukaloonkin, muuten speksit ovat samat kuin edellisissäkin vastaavissa lapasissa. Väri on aivan ihana ja huovutustulos Tovelle tyypillisesti loistava - toivottavasti teini tykkäsi. Onneksi molempia vihreitä sävyjä jäi vielä kerät, joten saisin itsellenikin vihreät tumput...


Punaiset lapaset tein itselleni ulkoilurukkasten lisälämmikkeeksi äitini lapasista yli jääneestä TeeTeen Alpakasta ja The Ikuisuusneuleesta jääneestä Novitan Woolista. Aloitin kärjestä ja neuloin peukalon ennen vartta, jotta sain kaiken alpakan sinne, missä lämpöä eniten tarvitaan. Alpakka riittikin juuri sopivasti kämmenosaan, vain varret tarvitsi neuloa Woolista. Puikoissa oli mittaa 3 mm ja silmukoita 48; hieman tuli liian pitkä sormiosa eli vielä on kerättävä lisää kokemusta, ennen kuin alkaa syntyä todellinen käsitys siitä, miten saa juuri sopivan kokoiset lapaset.


Lapasten neulominen karkasi siis loppuvuodesta käsistä - mielenkiintoista nähdä, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Kiitokset kaikille blogini lukijoille menneestä vuodesta ja luovaa käsityövuotta 2011!

tiistai 28. joulukuuta 2010

Sekalaisia ompeluksia


Kaiken pakkomielteisen neulomisen lomassa olen sentään silloin tällöin testannut ompelukoneidenkin kaasupolkimia. Mihinkään kovin työlääseen ei ole into riittänyt, sen sijaan silkka kankaiden kuluttaminen on aina yhtä mukavaa.



Kuopus sai joululahjaksi tämän hupullisen viitan, johon sain kulutettua kaksi aika kammottavaa tekokuitukangaspalaa melkolailla kokonaan. Lasten leikeissä vilisevät niin Star Wars -hahmot kuin Tylypahkan velho-oppilaatkin, joten viitoille on miekkojen ja taikasauvojen ohella kova kysyntä. Myös lasten kaverit osaavat jo kaivella roolivaatekoria, johon voisi viitsiessään ommella enemmänkin täytettä. Tämä viitta ei ole mikään huippulaadun mallikappale, mutta varmasti riittävän hyvä roolileikkeihin - staattisesta sähköstä johtuvat räpsyt ovat tekokuitujen ansiosta taattu lisäbonus. Kiinnitykseksi riittää neppari, jonka 4-vuotiaskin osaa itse avata ja sulkea. Kuten kuvasta näkyy, en viitsinyt edes silittää viittaa, sellaisiin sivuseikkoihin kun ei leikeissä kiinnitetä minkään valtakunnan huomiota.



Kangasvarastojani siivotessani törmäsin paksuun harmaaseen villasekoiteribbineulokseen, joka inspiroi ompelemaan blogimiehelle hänen toivomansa ahdistamattoman kaulurin ulkopuuhiin. Leikkasin kaulurin käytännössä käsivaralta käyttäen koko kankaan. Kauluksesta tuli jopa aavistuksen liian avara ja lupasinkin kursia sitä hieman tiimalasin muotoon, jos ylimääräinen väljyys häiritsisi.



Eräs kanssaneuloja sai puolestaan tämän yksinkertaisen vetoketjullisen pussukan, joka on vuoritettu valkoisella lakanakankaalla. Se sopii vaikkapa käsityötarvikkeiston mukana kuljettamiseen. Ihan priima se ei ole, mutta toivottavasti riittävän hyvä kuitenkin. Kangas ainakin on kaunista.



Toinen kanssaneuloja sai puolestaan tämän peruspussukan. Päällikankaan olen olen ostanut joskus kirpparilta, vetoketju on blogimiehen vanhasta tuulipuvusta ja vuori vanhaa lakanaa. Pitäisi totta tosiaan jaksaa taas perehtyä vuoritettujen pussukoiden ompelun saloihin, ettei kaikista tulisi pelkkää sekundaa...

perjantai 24. joulukuuta 2010

Tonttu Torvinen on salainen...


... ja pukin tärkein alainen. Niinpä päätin ommella meille ympärivuotisille tontuille pari uutta tonttulakkia.



Kaapin kätköistä löytyi pariakin eri sävyistä punaista puuvillaa sekä pala vaaleaa tekoturkista. Omaan lakkiini valikoin vähän tummempaa punaista, esikoinen sai kirkkaamman version. Tupsunkin nyhersin omaan lakkiini korkeimman omakätisesti - jämälangoista tietysti -, esikoisen tonttuhattuun tupsu oli onneksi valmiina hänen syksyisten käsityötuntiensa ansiosta. Hattujen malli on vapaa mukaelma vanhasta, vuosia sitten käsityöalan opiskelijalta ostamastani lakanakankaisesta tonttulakista, josta pidän edelleen paljon ja jota varmasti käytän jatkossakin tämän uuden ohella.


Toivotan blogini lukijoille leppoisia ja rentouttavia joulunpyhiä Fröbelin palikoiden sanoin:


 


Jouluna saa tonttuilla, tonttuilla, tonttuilla


jouluna saa tonttuilla, pukin luvalla.


Jouluna saa toilailla, toilailla, toilailla


jouluna saa toilailla, muiden mukana.


Syödään, juodaan ja voidaan paksusti!


 

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Sydämellinen arvontavoitto


Olen tänä vuonna voittanut useammassa arvonnassa kuin edeltävinä 34 vuonna yhteensä. Viikko sitten Ilosilmukan Tipu nosti minun nimeni arvontaan osallistuneiden joukosta ja tänään Itellan palkollinen oli ystävällisesti kantanut paksun kirjeen postilaatikkoomme asti.



Kirjeestä kuoriutui aivan ihastuttava käsin tehty sydänrasia virkattuine sydänkoristeineen. Sydämellinen rasia oli täynnä sydämellisiä asioita.



Suurin sydän on kaunis patalappu, jossa on käytännölliset "taskut" sormille. Tämä tulee todella tarpeeseen, sillä vaikka virkkaan itse paljon patalappuja, annan ne pois ja käytän itse mieluummin kankaisia! Olen todella onneton vinonauhojen ompelija, joten arvostan suuresti kaikkia niitä, jotka osaavat kantata etenkin kaarevia reunoja siististi. Lisäksi paketissa oli kaksi kipsistä/askartelumassasta askarreltua sydäntä ripustuslenkkeineen (nämä näen jo osana uutta ovikranssia), kaksi virkattua sydänkoristetta (ehkäpä joulukuuseen tai osaksi toista ovikranssia?), koristeltu sydänpipari ja sokerina pohjalla luullakseni Tipun piirtämä kortti.


Sydämellinen kiitos arvontapalkinnosta, Ilosilmukka!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Patalapputalkoot


Tasaisin väliajoin minut valtaa vastustamaton halu virkata jämälankoja erilaisiksi patalapuiksi. Tässä tämän syksyn satoa:



Vasemmanpuoleinen on mukaelma Scalloped Potholderista ja se on virkattu 4 mm koukulla viimeisistä jämistä Novitan Luxus Stonea sekä antiikkista Rondo Sportia, reunukseen on käytetty myös ohutta kaksinkertaista hahtuvaa. Huovutus hoitui 40 asteen päivittäispyykin joukossa. Oikeanpuoleiseen patalappuun upotin puolestaan kaikki pienimmätkin nöttöset omista kasvivärjäyskokeiluista sekä muutamia muita langanloppuja. Molemmat patalaput lahjoitin Joulusukat 2010 -keräykseen, sillä näitäkin sinne huolittiin sukkien ja lapasten lisäksi.



Tämä kammotus on puolestaan Ístex Alafoss Lopi -langanlopuista 6 mm koukulla virkattu ja 60 asteen pesussa huovutettu. Ei ole patalappu kauneudella pilattu, mutta paksu ja lämmönkestävä se taatusti on. Samaan osoitteeseen lykkäsin tämän ressukan kuin kaksi edellistäkin tekelettä - mikäli ei kenellekään kelpaa, heitän rumiluksen tyynesti roskiin.


Kuopuksellani neljä vuotta sitten käytössä olleet, aikanaan Novitan Huopasesta neulotut villavaippahousut olin jo kauan sitten huovuttanut pyykin mukana tarkoituksenani jatkojalostaa niistä jotakin. Vasta nyt sain hyvän idean, jonka toteuttaminen oli kaiken lisäksi helppoa ja nopeaa.



Vaippahousujen etu- ja takaosasta sai juuri sopivasti leikattua omenan muotoiset kappaleet, jotka huolittelin virkkaamalla reunat vihreällä Novita Nallen jämällä. Samainen lanka riitti vielä pieniin lehtiin, ripustuslenkkeinä toimivat omenan kannat virkkasin pikkunöttösistä ruskeita villalankoja. Äitini ihastui patalappuihin siinä määrin, että hän piti ne itse sen sijaan että olisi antanut ne harrastusyhdistyksensä pikkujouluarpajaisiin palkinnoksi, kuten olin alunperin suunnitellut.

torstai 16. joulukuuta 2010

Lapastehtaalta päivää


Ei liene kenellekään yllätys, että innostuttuani huovutetuista tumpuista ryhdyin neulomaan niitä oikein urakalla.



Nämä ovat minulle itselleni, ne on neulottu Napit puuttuu -blogin Tiinalta saaduista SandnesGarnin Toveista aivan samoin kuin vihreät koeversiot, jotka esittelin reilu pari viikkoa sitten. Näistä tuli kertakaikkisen ihanat: väri on herkullinen yhdistelmä mustaa ja tummanruskeaa, koko on juuri oikea ja huovutusjälki tasaista, tiivistä ja pehmeää. Mitä muuta tumpuista voisi sanoa kuin että niistä tuli juuri sellaiset kuin pitikin.


Loppujämät vihreistä ja mustasta Toveista neuloin myös huovutetuiksi tumpuiksi samalla hyväksi havaitulla mallilla.



Jämätumpuistakin tuli oikeastaan aika hauskat, kun jaoin kaikki langat tasan kahtia. Mikä parasta, jämälangat riittivät juuri ja juuri yhteen tumppupariin, käytännössä yhtään ei jäänyt yli. Nämä menevät Joulusukat 2010 -keräykseen, jonka pääasiallisena keräyskohteena ovat olleet sukat, mutta johon on huolittu mukaan myös muita pieniä neuleita.


Suklaatunikasta yli jäänyt Novitan Aino halusi sekin lapasiksi.



Malli muistuttaa erehdyttävästi huovutettuja tumppuja, mutta Ainohan ei huovu, joten nämä ovat ihan tavalliset lapaset. Neuloinkin Ainoa yhdessä SandesGarnin tummanruskean Kitten Mohairin kanssa edelleen 5 mm puikolla saadakseni mukavan tiiviin lopputuloksen. Kokeilin aluksi joustinneulevartta, mutta se näytti jostain syystä tökerölle, joten päädyin suoraan varteen. Varressa on silmukoita vain 28, kämmenessä 32 ja peukalokiilassa 10, lopputuloksena omaan pienehköön käteeni sopivat lapaset - tosin ne joustavat siinä määrin, että sopivat reilusti isompaankin kouraan.


Viimeiset Novitan Luxus Stonetkin halusin neuloa pois.



Nämäkin on neulottu samaan tapaan kuin ensimmäiset Stone-kokeilutumput, mutta tällä kertaa huovutin tumppuja kevyemmin 40 asteen pikapesussa yhden tyynyn ja kahden käsipyyhkeen kanssa, linkousnopeudenkin pudotin 1000 kierrokseen minuutissa. Lopputulos oli mukavan joustava ja pinta siistimpi kuin kovempien huovutusolosuhteitten jälkeen. Innostuin taas kokeilemaan kirjailemista Seiskaveikan jämällä vain todetakseni, ettei sen kaltainen näpertely ole oikein minun juttuni.


Yhdet tai kahdet lapaset lahjoitan äitini harrastusyhdistyksen pikkujoulumyyjäisiin, osan kohtalo on edelleen auki. Pahoin pelkään, että tumppuja tulee vielä tehtyä lisääkin, onhan huopuvia lankoja jäljellä ainakin puolisen kiloa...

tiistai 14. joulukuuta 2010

Joulusukat 2010


Olen moneen otteeseen viitannut Joulusukat 2010 -keräykseen ja vihdoin tänään oli ensimmäinen päivä, kun olimme jakamassa sukkia Virvatuli ry:n organisoiman lahjoitusruokajakelun yhteydessä. Ruokakassia oli noutamassa noin 170 ihmistä ja sukkia oli tarjolla noin puolet keräykseen tulleista lähes 600 parista; loppupuolisko jaetaan samaan tapaan perjantain ruokajakelun yhteydessä.



Sukat ja muutamat keräykseen tulleet muut asusteet jaoteltiin silmämääräisesti koon mukaan kahdelle pienehkölle pöydälle, jonka ääressä me neljä jakajaa yritimme auttaa jokaista löytämään johonkin tarpeeseen sopivat sukat: itselle, lapsille tai lapsenlapsille. Ruokajakelun järjestäjät pitivät tehokkaasti huolen siitä, ettei pöytien ääreen syntynyt ruuhkaa, vaan jonottajat ohjattiin ruokakassien hakemisen jälkeen sukkapöytien ääreen ja edelleen ulos.



Keräykseen tuli huikea määrä laadukkaita sukkia! Tarjolla olleiden sukkien kokohaarukka ei harmillisesti vastannut aivan tarvetta, vaan isot sukat loppuivat kesken siinä missä lasten sukkia saatoimme antaa useampia pareja halukkaille - ja silti niitä jäi reilusti yli. Perjantaina käynee samalla tavalla, mutta eivät yli jääneet lasten sukat toki hukkaan mene, vaan toimitamme ne edelleen eteenpäin esimerkiksi Igu*leen tai Vaaka ry:n villasukkakeräyksiin tai mahdollisesti jonkin halukkaan paikallisen organisaation kautta.


Kokemuksena lahjoitusruokajakelu oli ehdottomasti positiivinen - koko tilaisuus oli niin mukavasti organisoitu, että kaikki tuntui sujuvan hyvässä järjestyksessä ja hyvässä hengessä. On ollut jälleen etuoikeus olla mukana joulusukkatempauksessa!


P.S. Eija oli ihan oikeassa, ei sukkaputki loppunut siihen, mihin luulin. Ehdin nimittäin neuloa vielä kahdet Joulusukat, kiitos puuduttavien koulutuntien, joilla pysyi hereillä vain neulomalla jotain sopivasti aivotonta.



Molemmat miesten sukat ovat alunperin Villaviidakon Emmalta saadusta sekä erittäin edullisesti ostetusta Erämiehen sukkalangasta Seiskaveikka-jämillä raidoitettuina. Puikot olivat perinteisesti 3,5 mm, vihreissä varresta aloitetuissa sukissa silmukoita oli 54 ja ruskeissa kärjestä aloitetuissa muistaakseni 48.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Pari tilauspipoa


Entinen työkaverini mainitsi taannoin ihailleensa tämän postauksen viimeisintä pipoa ja minä lupasin tietysti neuloa hänelle samanlaisen joskus inspiraation iskiessä. Tänä syksynä se sitten viimein iski.




Koska ex-työkaverini pää on samaa kokoluokkaa kuin kuopuksellani, jouduin muuttamaan alkuperäistä mallia hieman. Päädyin tekemään pipon 90 silmukalla ja 4 mm puikolla, eli kavensin mallikerran 15 silmukkaan alkuperäisestä 20:sta, mikä johti puolestaan hieman erilaisiin päälakikavennuksiin. Lopputulos kuitenkin oli saajalleen mieluinen, joten ilmeisesti muokkaukset onnistuivat. Lankana on sama Novitan Luxus Stone kuin alkuperäisessäkin mallipipossa ja sitä kului muistaakseni suunnilleen kerän verran.


Blogimiehen siskon mies puolestaan toivoi "tummaa, matalaa pipoa". Tarkempia toiveita kyseltyäni päädyin neulomaan Käänteisen paikallisesta lankakaupasta euron kerähintaan löytyneestä CEWEC California Salida -sukkalangasta (75 % villaa, 25 % nylonia; 210 m / 50 g). Puikkokooksi valikoin 2,5 mm ja silmukkamääräksi 140.




Loin silmukat tällä Eunny Jangin luontimenetelmällä, jolloin sekä nurjalla että oikealla puolella luontireunan silmukat näyttävät juuri siltä miltä niiden pitääkin, joko nurilta tai oikeilta. Tämä luontitapa istuu minusta erityisen hyvin Käänteisen keskeisimpään ominaisuuteen eli siihen, että pipoa voi käyttä kummin päin vain. Ensimmäiseen versioon neuloin 22 cm ennen päälakikavennuksia, mikä oli ehdottomasti liikaa, kun tavoitteena oli matala pipo, jossa on vain kohtuullinen taite. Niinpä neuloin toisen samanlaisen pipon, jossa päälakikavennukset alkavat 18 cm:n suoran osuuden jälkeen. Ainakin testipäässä eli esikoisellani (jonka pää on samaa kokoluokkaa kuin pipon saajalla) pipo näytti täyttävän muotokriteerit. Lankaa kului syvempää pipoon hieman toista kerää, matalampaan vastaavasti vähän vajaa kerä.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Suklaatunika


Vajaa vuosi sitten neuloin naapurini lahjoittamista Novitan Ainoista jakun, joka päätyi lopulta isosiskoni käyttöön. Lankaa jäi jakun jälkeen vielä noin 700 g, josta ajattelin neuloa itselleni joskus tunikan. Saatuani vihdoin The Ikuisuusneuleen valmiiksi olin viimein innokas neulomaan jotakin muutakin isoa, tosin tällä kertaa nopeasti ja helposti. Etsiskelin aikani mieluista tunikamallia, mutta koska sellaista ei taaskaan löytynyt, päätin suunnitella ja toteuttaa sellaisen itse.




Tunika on neulottu ylhäältä alaspäin 80 cm pitkällä 5 mm puikolla kokonaan ilman saumoja. Kaulus on pelkkää suoraa joustinneuletta ja yläosassa on perusraglanlisäykset, kainalosilmukat loin taas apulangalle, jonka purkamalla sain valmiit silmukat hihan alaosaan. Sovittelin neuletta matkan varrella ja jossain rintojen alapuolella aloin lisätä sivuihin 2 s viiden sentin välein. Vielä ennen helmajoustinta lisäsin silmukoita, ettei helma vahingossakaan alkaisi pussittaa.


Lopputulos on enemmän kuin osasin odottaa, pidän siitä todella. Tämä on ensimmäinen villapaitani, joka on aidosti mittojen mukaan tehty ja tyköistuva. Kaulus on juuri sopiva pieni juju muuten todella yksinkertaiseen malliin. Halusin nimenomaan lyhythihaisen tunikan, jotta se olisi käyttökelpoinen myös sisätiloissa, ja minusta ratkaisu oli oikein onnistunut myös visuaalisesti. Niin, kuvanottohetkellä satoi lunta. En jäänyt odottamaan parempaa keliä, sillä näin talvisaikaan minä, neule, luonnonvalo ja valokuvaaja olemme samaan aikaan läsnä vain viikonloppuisin.


Lankaa kului jokseenkin 600 g, joten nyt kaikki neule- ja virkkuulankani mahtuvat vihdoin ja viimein kolmeen 30 litran muovilaatikkoon. Tätä on toki edesauttanut myös kasvanut innokkuus lahjoittaa pois sellaisia lankoja, joille en ole keksinyt mitäään mielekästä käyttökohdetta. Nyt lankavarastoni alkaa olla siedettävää suuruusluokkaa ja laatukin sillä mallilla, että langoista vain pieni osa vaivaa niin, että ne pitäisi neuloa mahdollisimman pian pois. Viimeinkin alkaa näyttää jopa todennäköiseltä, että pääsen tavoitteeseeni eli alle 5 kg:n lankavarastoon vielä tämän vuoden puolella.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Olympiatuli-kämmekkäät


Opiskelukaverini sattui ohimennen mainitsemaan, että saattaisi tarvita kämmekkäät koirakoulutuskentälle. Minä tartuin välittömästi mahdollisuuteen toteuttaa jo jonkin aikaa muhineen idean ohuesta sukkalangasta neulotuista kämmekkäistä.




Lankana näissä on Rellana Flotte Socke 4fach (210 m / 50 g; 75 % villaa ja loput tekokuitua), orpo hiekanruskea kerä, jonka olin taannoin ostanut muiden sukkalankojen mukana Huutonetistä. Neuloin 2 mm puikoilla ja 50 silmukalla, Lesley Stanfieldin Kauneimmat neulemallit -kirjasta napatun palmikkokuvion asemoin niin, että se muotoilee rannetta tiukemmaksi. Peukalokiilassa on yhteensä 14 s, lisäykset tein joka kolmas kerros.


Täydellisen tyytyväinen en ole, luultavasti muokkaan vielä tuota palmikkokuvion kehystä seuraavaan evoluutioversioon. Muilta osin kämmekkäät ovat sitä, mitä lähdin hakemaan: tiiviisti istuvat ja palmikkokuvion ansiosta myös ranteesta napakat. Jätin sormiosan tarkoituksella melko lyhyeksi, jotta sormia on helppo liikuttaa ja taskusta on helppo kalastaa makupaloja palkinnoksi koulutettavalle koiralle.


Näiden kämmekkäiden myötä törmäsin taas tuttuun ilmiöön: olen aina neulonut paljon omasta päästäni ja nyt, kun olen alkanut viimein kirjata vapaan assosiaation tuotoksiani myös ylös, tekisi mieleni kirjoittaa ohjeet lähes kaikkiin "omiin malleihin". Niinpä näidenkin kämmekkäiden jatkokehitysversio saattaa joskus päätyä kirjoitettuun muotoon. Tämän koeversioparin nimesi esikoiseni, jolle palmikkokuvio toi mieleen olympiatulen.