keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Taas sytomyssyjä


Pitihän ne loputkin Steinbach Wolle Caprit neuloa pois kuleksimasta.



Tämä on vanha tuttu Beaufort Hat 3 mm puikolla ja 120 silmukalla. Vajaasta 50 grammasta tuli tuollainen kuopuksen reiluun 54-senttiseen päähän oikein passeli pipo - ilmankos nuori mies oli kovasti omimassa tätä itselleen.



Lankaa oli vielä toinenkin kerä, sen neuloin 108 silmukalla ihan oman mallin mukaan 3 mm puikolla. Mallineuleena on 2 krs oikeaa ja 2 krs 3 n, 1 o -neuletta vuorotellen, alussa toki vähän reilummin tuota joustinosaa. Päälakikavennukset on tehty neljässä kohdassa keskitetysti. Tällä mallineuleella piposta tulikin aika iso, sopii jopa minun kunnioitusta herättävän suureen päähäni (59-60 cm), mutta istuu toki paremmin hieman pienempään.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Optista harhaa


Lankahamsterikuun päätavoitteenani oli neuloa vuosi sitten Satunnaisena Ystävällisenä Tekona saamistani Steinbach Wolle Capri -puuvillalangoista jotakin käyttökelpoista. Toisiinsa sointuvia värejä oli useampia, mutta mitään ei niin paljoa, että siitä olisi yksin saanut isompaa. Koska en erityisemmin ole kapeiden raitojen ystävä, päätin kokeilla Ylösalaisneuletta siten, että neuloisin vaaleammat ja kirkkaammat värit yläosaan ja tummemman alaosaan.



Aloitin pääntien M-koon silmukkamäärillä ja levensin L-kokoon, näin sain itselleni mieluisan kokoisen, alkuperäiseen ohjeeseen nähden pienemmän pääntien. Sen kummemmin en värejä täsmännyt, neuloin vain värin kerrallaan loppuun, mitä nyt tälläsin muutaman kerroksen ruskeaa vihreän ja keltaisen väliin. Hyvällä tuurilla värit osuivatkin aika mukavasti ja ruskea lankakin riitti ihan kohtuullisen pituiseen paitaan. Pääntien lisäksi muokkasin alaosaa sen verran, että lisäilin silmukoita sivuihin alaspäin tultaessa, ettei paita kinnaisi kriittisiltä kohdilta. Lankaa tähän paitaan kului 345 g.


Ei tämä nyt mikään maailman kaunein ja siistein neulepaita ole, mutta ihan käyttökelpoinen kuitenkin. Sileän neulominen 3 mm puikolla oli melkolailla tylsää, mutta kiitos lankahamsteroinnin motivoiduin neulomaan paidan loppuun lievästä tympääntymisestä huolimatta.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Lisää ohuita perussukkia


Lankakauppa Kuje etsiskeli tammikuussa testineulojia Jekku-langalleen tavoitteena kova kulutustesti. Koska blogimies oli juuri päässyt ohuitten villasukkien makuun, ilmoittauduin innokkaaksi neulojaksi. Parissa viikossa valmistuivat nämä sukat muiden käsitöiden ohella:



Nämäkin on neulottu 2 mm puikolla kärjestä aloittaen, terässä ja varressa on 72 s. Jekku-lanka tuntui neuloessa silkkisen pehmeältä eikäpä kai materiaalilta (75 % merinovillaa ja 25 % nylonia) voi muuta odottaakaan. Väri on todellisuudessa kaunis herrasmiesharmaa sinisin säväyksin, yleisilme on tyylikäs olematta tylsä. Pidän todella tällaisesta semisolidista sävytyksestä! Riittoisaakin lanka oli, sillä koon 45-46 sukkiin kului vain noin 80 g lankaa, vaikka neuloin varttakin 20 cm. Mielenkiinnolla seurailen kulutuskestävyyttä.


Ennen Jekku-sukkia ehdin neuloa toisetkin ohuet villasukat blogimiehelle.



Puikot, silmukat ja malli ovat samat kuin Jekku-sukissakin, lankana Lana Grossan Merino Meilenweit (80 % merinovillaa, 20 % nylonia), joka päätyi omistukseeni puolisentoista vuotta sitten Huuto.netistä huutamani sukkalankapaketin myötä. Näihin lankaa kului noin 90 g.



Merino Meilenweit oli kyllä ihanan pehmeää ja mukavaa neulottavaa eikä tiikeriraidoituskaan pahemmin häirinnyt, mutta jo yhden päivän käyttö paljasti karun totuuden: sukat nöyhtääntyvät valtavan nopeasti. Jos lopullinen kulutuskestävyys on yhtä heikkoa kuin pinnan siistinä pysyminen, pysyn jatkossa todella kaukana tästä langasta ainakin sukkakäytössä.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Lumi-huivi


Viime kesänä tulin sortuneeksi SPR:n Kontissa lankaan, jonka arvelin olevan ehtaa villaa. Koska olin asettanut helmikuun lankahamsteroinnin yhdeksi tavoitteeksi saada neulottua myös huivilankoja vähemmäksi, kerin urhoollisesti kirppislangat ja ryhdyin tositoimiin. Ensimmäiseksi malliksi valikoitui Suvi Heikkilän Lumi. Koska lankani oli paljon ohjeenmukaista ohuempaa, otin käyttöön 3 mm puikon ja päätin neuloa enemmän kerroksia sekä alun sileään osaan että reunan lehtikuvioon.



Lopulta neuloin sileää osuutta niin, että silmukoita oli 197 ennen lehtikuvion aloittamista. Reunapitsiä neuloin pari mallikertaa ohjetta enemmän. Näin syntyi melko iso (150 x 80 cm), mutta kevyt huivi, lankaa kului vain 60 g.


Kyllähän se kaunis on, mutta tuskin osaan näin isoa huivia itse käyttää, niinpä tämä mennee lahjalaatikkoon odottelemaan sopivaa saajaa - ellei sitten äitini innostu huivista niin, että haluaa sen itselleen.

Huivia neuloessani mielessäni kyti epäilys, voiko näin pehmeä kirppislanka sittenkään olla villaa. Niinpä otin nöttösen lankaa ja poltin sen. Hienojakoista tuhkaahan siitä tuli, kun hiiltyneen polttojäänteen sormien väliin puristi. Ihan en polttokokeeseenkaan uskonut, joten otin toisen nöttösen ja hankasin sitä kuumassa vedessä. Kun lankapallero huopui jo muutamasta hieraisusta, päätin lopulta uskoa langan tosiaan olevan juuri sitä mitä pitikin: puhdasta villaa.

Lankaa jäi vielä reilusti yli puolet hankitusta, joten lisääkin huiveja on tiedossa. Eikä muuten tämä huivi ole materiaalikustannuksilla pilattu, kun langan arvoksi jäi sen osalta 1 €...

torstai 17. maaliskuuta 2011

Titityy!


Tänä aamuna kuulin pitkästä aikaa talitintin laulavan aivan kuin enteellisesti ti-ti-tyy urbaanin ti-tyyn sijaan. Iltapäivän kirjasto- ja kauppareissun jälkeen postilaatikossa odottikin Titityyn kokoama palkinto Ullan kansikuvaneuleesta. Ja voi pyhä jysäys mikä mieletön lankapaketti - katsokaa ja kadehtikaa!



Kaksi kerää BC Garnin Silkbloom Finoa (45 % silkkiä, 55 % merinovillaa), musta ja petrooli. Juuri niin pehmeää ja kiiltävää kuin vain silkin ja merinovillan yhdistelmä voi olla! Kaksi kerää niin ikään BC Garnin Allinoa (50 % pellavaa, 50 % puuvillaa), tumma farkunsininen ja vaaleansininen. Allinoa olen jo pitkään halunnut kokeilla, nyt siihen tuli mahdollisuus ihan tarjottimella. Väritkin miellyttävät silmää, vaikka en yleensä mikään suuri sinisen ystävä olekaan. Vyyhti semisolidia tummanruskeaa Punta Yarnsin MeriSockia (95 % merinovillaa, 5 % polyamidia). Ihana, upea, aivan täydellinen ruskea - sanat eivät riitä (eikä varsinkaan keskinkertainen kuva) kertomaan miten mieletön tuo lanka on. Vyyhti sitä kaikkein kauneinta vihreää allhemp6:tta (100 % hamppua), jota olen ehkä jokusen kerran kuolannut, mutta jota en ole koskaan raaskinut ostaa kokeiluun. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä huikea syvänpunainen Cascade Yarnsin Alpaca Lace (100 % babyalpakkaa), pehmeimmistä pehmein ja niin mielettömän kaunis väri.


Sain kyllä etukäteen esittää toiveita esimerkiksi väreistä ja materiaaleista, mutta en olisi villeimmissäkään unelmissani osannut ajatella, että saisin näin paljon näin täydellisesti minun näköisiäni lankoja. En ehkä ikinä raaski käyttää yhtäkään näistä, vaan pidän ne ikuisesti itselläni ja käyn välillä silittelemässä. Tätä parempaa palkintoa kansikuvatyttö ei olisi voinut saada!

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Kalakukko-KAL ja Ilmastosukat


Olemme pitäneet paikallisten neulojien kanssa knit-alongia, jonka teemana on ollut neuloa kenen tahansa Ravelryn Kalakukko-ryhmän jäsenen suunnittelema neule. Itse olen toistaiseksi ehtinyt saada valmiiksi kaksi KAL-neuletta.



Hyvä ystäväni muisti minua jouluna neljällä kerällä Garnstudion DROPS Nepal -lankaa, jossa on 65 % villaa ja 35 % alpakkaa, ja joka suorastaan huusi olevansa pipolankaa. Kaipailin paksua talvipipoa ja kuten arvata saattaa, päädyin taas kerran Jokon ihanaiseen Lina-pipoon. Tein muutamia muutoksia: loin 100 silmukkaa kevennetyllä tubular cast on -menetelmällä saadakseni pykäreunan, jätin yhden mallikerran neulomatta ja kavensin päälaella aavistuksen ohjetta jyrkemmin, kun piposta uhkasi tulla liiankin syvä. Lopputulos 4 mm puikolla ja noin 80 grammalla lankaa on mielettömän ihana: pehmoinen, tiivis ja uskomattoman lämmin! Päätä ei palellut edes kävellessäni -32 asteen lämpötilassa puolisen tuntia. Tämä on ehdottomasti toistaiseksi paras itselleni neuloma päähine.



Tarvitsin myös lisää paksuja kotisukkia, joten nappasin vyyhdin Villaviidakon Emmalta puoli-ilmaiseksi lunastamaani Jämsän Huopatehtaan Erämiehen sukkalankaa sekä uutuuttaan hohtavan 3,5 mm paksun ja 100 cm pitkän Addin pyöröpuikon. Malliksi valikoitui oma Verso-sukkamallini, jonka muokkasin sopimaan 40 silmukalle. Vyyhti riittikin juuri sopivasti mieluisiin sukkiin, jotka toki ovat kovin karkeat, mutta näin parkkinahkaiselle aivan hyvin myös paljaassa jalassa pidettävät. Värihän on toki juuri niin mieluinen kuin tummanpunainen nyt vain itselleni on.


Koska olen heikkona kaikenlaisiin (hyväntekeväisyys)tempauksiin, päätin lähteä mukaan myös Ilmastosukkatempaukseen, johon voi osallistua ainakin huhtikuun loppuun saakka.



Nämä 48 silmukalla ja 3 mm puikolla tammikuun lankavaihtokaupassa/-lahjoituksessa saadusta Seiskaveikan Jättiraidasta neulotut perussukat toimittivat aivottoman luentoneuleen virkaa juuri ennen hiihtolomaa. Oli todella iloisen hauska sattuma, että kantapäähän osui yksi kokonainen väri siten, että sukan päällä raidat jatkuvat jokseenkin saumattomasti leveinä. Värejä en lähtenyt täsmäämään, mutta jälleen täysin sattumalta värien vaihtumiskohdat osuivat jokseenkin kohdakkain. Lankaa näihin kokoluokan 40-41 sukkiin kului hiukan yli 100 g.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Keltainen kevään tuo


Helmikuu eli lankahamsterikuu meni jo, mutta blogini laahaakin koko ajan kuukauden jälkijunassa, joten tässä hamsterikuun ensimmäiset tuotokset.



Vaaleankeltaisesta mysteeripuuvillasta (vahvuudeltaan Novitan Kotiväen luokkaa) neuloin tämän lasten sytomyssyn, johon kokeilin neuloa valmiiksi kiinteitä ruttuja. Silmukoita myssyssä oli 108 ja puikossa mittaa 2,5 mm, lopputuloksena pienehkö lasten pipo noin 30 grammasta lankaa. Koska hattu näytti aika orvolle yksivärisenä, virkkasin vielä ohuesta virkkauslangasta kaksinkertaisena gingkonlehden Anna kaikkien kukkien kukkia -kirjasta. Odotusarvo kiinteille rutuille oli kohtalainen, mutta lopulta en vakuuttunut tuloksesta. Toivottavasti joku pikkupotilas kuitenkin ilahtuu tästä joskus.



Samasta langasta ja samalla 2,5 mm puikolla päätin tehdä ystävän tyttärelle kesäksi Pale Rose -myssyn. Tällä kertaa tosin päädyin neulomaan nyppyjä vain ensimmäiseen mallikertaan säästääkseni lankaa vielä yhteen lasten pipoon. Muutoin tämä on ihan samanlainen kuin roosa Pale Rose. Langankulutus taisi olla 30 gramman luokkaa.



Toinenkin sytomyssy tuli siis tehtyä samasta keltaisesta puuvillasta, mallina oma Tähdellinen muutamin muokkauksin. Koska lanka oli paljon ohjeenmukaista ohuempaa, tein yhden ylimääräisen lisäyskerroksen ennen sakaroiden aloittamista, jotta pääsin lopulta 108 silmukkaan. Suoran osan reikärivit jätin kokonaan pois ja neuloin yhden nurjan kerroksen ennen i-cord -päättelyä, ettei reuna rullaisi. Lopputulos on ihan OK, vaikka kyllähän tämäkin jotain koristetta saattaisi kaivata. Tähän kului reilusti alle 30 g lankaa.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Lasten sytomyssyjä


Tammikuun lopulla tuli pakonomainen tarve neuloa loput Novitan Kotiväet lasten sytomyssyiksi heti, kun ilmaantui kanssaneuloja, joka lupasi toimia myssyjen toimittajana paikalliseen sairaalaan.



Vanharoosasta ja vaaleanpunaisesta langasta syntyi 110 silmukalla ja 2,5 mm puikolla tämä ruttupipo, jonka idea on Wurm-piposta (Rav-linkki ilmaisohjeeseen), mutta jonka tein mainittua ohjetta katsomatta omasta päästäni ja siten lopputuloskin poikkeaa melkoisesti alkuperäisestä mallista. Langankulutus taisi olla himpun verran yli 30 g, koko myssyllä lienee 50-52 cm:n luokkaa.



Toinen samanlainen myssy syntyi lopusta lilasta Kotiväestä sekä jostakin vähän ohuemmasta tuntemattomasta puuvillalangasta. Tätä voisi ehkä jo pikkupoikakin harkita pitävänsä, vaikkei myssy kovin miehekäs olekaan. Molemmissa myssyissä olen hyödyntänyt open cast on -tekniikkaan kääntöreunan kiinnittämisessä neuloen paikoilleen.


Nyt on kaikki viime kesänä SYT-lahjoituksena saadut Kotiväet neulottu ja puuvillalankalaatikko näyttää taas asteen verran enemmän minun värisemmältäni.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Ulla 1/11


Uusi Ulla on taas nähnyt päivänvalon - ja minun Rakkaudella sinun -piponi äänestettiin kansikuvaneuleeksi! Kuva on luokattoman huono, mutta pipo on luonnossa oikeasti aika ihana:



Lankahan on paikallisten neulojien pikkujouluissa lahjaksi saamaani upean syvänpunaista Cascade 220 Woolia, jonka neuletuntumaa ei ole turhaan kehuttu.


Oikeastaan tämä julkaistu versio on jatkojalostettu ensimmäisestä sydänpiposta, jonka neuloin TeeTeen Primaverasta jo viime vuoden puolella.



Primavera on sen verran ohutta, että tässä pipossa on varsinaista ohjetta enemmän silmukoita ja siten päälakikavennusten kanssa on jouduttu kikkailemaan jonkin verran. Silti piposta tuli omaan isoon päähäni vähän turhan nafti, joten annoin sen silloiselle työkaverilleni joululahjaksi. Lankaa kului muistaakseni noin kerän verran 3,5 mm puikolla ja 120 silmukalla neulottaessa. Primaverasta tehtynä pipo on kyllä todella, todella ihana...

torstai 3. maaliskuuta 2011

Teardrop


Joulun alla sain kanssaneulojalta SYT-lahjaksi ohjeen Teardrop-huiviin (Rav-linkki maksulliseen ohjeeseen). Jouluna puolestaan takavarikoin anopin lankavarastosta 50 gramman kerän rouheaa ja ohutta tummanruskeaa villalankaa, josta myöhemmin lähdin kokeilemaan Teardropin neulomista.



Eihän se lanka kovin pitkälle riittänyt, huivin kooksi muodostui 5 mm puikoilla neulottuna noin 100 x 50 cm. Kaunis siitä kuitenkin tuli, joten nähtäväksi jää, yritänkö käyttää sitä itse kaulahuivina vai päätyykö se lopulta lahjalaatikkoon odottamaan sopivaa saajaa.