Globe Hopen hengessä

Globe Hopen liikeidea iskee suoraan ytimeen: vanhasta ja tarpeettomasta luodaan ammattimaisesti design-käyttötavaraa ostovimmaisille kuluttajille. Tämän kaltainen, kaukana entisaikojen nuhjuisista ja haiskahtavista kirpputoreista oleva materiaalin uusiokäyttö on tervetullut suuntaus nykyiseen kertakäyttöyhteiskuntaan. Globe Hope todistaa, että kestävän kulutuksen ja ekologisuuden ei tarvitse olla epäilyttävää marginaalihörhöilyä, vaan suorastaan haluttava trendi.

En kuvittele olevani erityisen luova enkä etenkään ammattitaitoinen ompelija, mutta minua riivaa sisäinen palo hyötykäyttää alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan loppuunkulutettu materiaali. Luultavasti kaikki alkoi mieheni haaroista puhkikuluneista housuista, joiden lahkeista ompelin esikoisellemme toimivat, mukavat ja siistit ulkoiluhousut. Sittemmin en ole osannut heittää oikein mitään roskiin pelastamatta ensin potentiaalisesti uusiokäytettävät osat. Joskus materiaali itsessään puhuttelee, kuten esimerkiksi se viehättävästi kauhtunut vauvanlakana, josta ompelin ystäväni tyttärille esiliinat. Tai mieheni farkkupaita, josta syntyi paitsi aurinkohattu itselleni, myös pohja veljeni mökille tekemääni sisustustyynyyn. Jos voin yhdistää kierrätysvimmaani hyväntekeväisyyden, olen entistä tyytyväisempi - tällä varjolla olen ommellut erinäisiä kestovaippoja, -siteitä ja -liivinsuojia niin ystäville lahjaksi kuin lahjoitettavaksi esimerkiksi synnytyssairaaloihin itärajan taakse.

Muutama päivä sitten kävimme pitkästä aikaa automarketissa isoilla ruokaostoksilla; tavallisesti suosimme mukavuus- ja kätevyyssyistä lähiömarkettia. Kuljetamme mukanamme repun lisäksi neljää kangaskassia, mutta tällä kertaa niiden kapasiteetti loppui jo ennen kuin lähdimme täydentämään myslivarastoamme. Kahden muovipussin ostaminen harmitti. Joku fiksumpi olisi ostanut kangaskassit (á 1€) kaupasta, mutta minä päätin ommella ne itse.

Kangasvarastostani löytyikin tarkoitukseen erinomaisesti soveltuva kangas: paikallisen yliopistosairaalan leikkausliina (se, miten se oli päätynyt minun haltuuni, ansaitsee joskus oman otsikkonsa). Mikäpä kestäisikään paremmin kuin jo sadat pesut läpikäynyt laitostekstiili. Syntyneet kolme kassia herättävät materiaalinsa ansiosta ylimääräisiä väristyksiä selkäpiihin. Miten lie kaikissa niissä leikkauksissa käynyt, joissa kyseinen liina on toimittanut suojan virkaa?



Miten monta päivää muuten tarvitaan, että kotiäiti saa valmiiksi kolme simppeliä kauppakassia? Monta, kiitos nykyisen ammatinvalintani. Koska aika oli kortilla, jätin turhat kikkailut väliin ja tyydyin karun käytännölliseen perusratkaisuun. Tuntipalkka ei tosiaankaan päätä huimannut. Tai ehkäpä sittenkin, ainakin verrattuna niihin pakistanilaisiin tai bangladeshilaisiin lapsiin, jotka luultavasti ovat ommelleet ne kaupan kassoilla myytävät kangaskassit...