perjantai 31. joulukuuta 2010

Vuoden viimeiset lapaset


Huovutettujen tumppujen neulominen vei mukanaan siinä määrin, että lapasputki venähti alkuperäisestä pikapyrähdyksestä useamman viikon mittaiseksi. Tässä loppuvuoden lapassatoa.



Ikänsä ja lääkityksensä vuoksi äitini ääreisverenkierto on heikentynyt, joten käsiä palelee helposti. Niinpä neuloin hänelle kaksinkertaisesta TeeTeen Alpakasta 3,5 mm puikoilla ja 40 silmukalla peruslapaset käytettäväksi huovutettujen tumppujen sisällä aluslapasina; lankaa kului 65 g. Tykästyin kovin TeeTeen Alpakkaan, se kun ei säikeillyt eikä karvannut samaan tapaan kuin aikaisemmin kokeilemani ohuempi Garnstudion DROPS Alpaca. Toivottavasti lapaset vastaavat odotuksiin alpakan lampaanvillaa paremmasta lämmittävyydestä.



Aikaisemmin esittelemäni iki-ihanat mustanruskeat Tove-tumput osoittautuivat käytössä minulle lopulta vähän turhan väljiksi ilman aluslapasia. Niinpä annoin Tove-tumput äidille alpakkalapasten päällä pidettäviksi ja neuloin itselleni uudet huovutetut tumput. Nämä on neulottu yksinkertaisesta Pelson vankilan hahtuvasta 4 mm puikolla ja 48 silmukalla vajaasta 50 grammasta lankaa, huovutus hoitui 40 asteen pikapesussa muun pyykin mukana. Lopputulos oli huikean ihana: todella tiivis, mutta pehmoinen ja ohut ja ennen kaikkea mitoitukseltaan juuri niin niukka kuin olin toivonutkin. Aivan täydelliset kaupunki- ja autoilutumput!



Blogimiehen teini-ikäinen kummipoika sai joululahjaksi vihreät huovutetut Tove-tumput, alkuperäiseen ohjeeseen lisäsin muutaman kerroksen pituutta niin kärkeen kuin peukaloonkin, muuten speksit ovat samat kuin edellisissäkin vastaavissa lapasissa. Väri on aivan ihana ja huovutustulos Tovelle tyypillisesti loistava - toivottavasti teini tykkäsi. Onneksi molempia vihreitä sävyjä jäi vielä kerät, joten saisin itsellenikin vihreät tumput...


Punaiset lapaset tein itselleni ulkoilurukkasten lisälämmikkeeksi äitini lapasista yli jääneestä TeeTeen Alpakasta ja The Ikuisuusneuleesta jääneestä Novitan Woolista. Aloitin kärjestä ja neuloin peukalon ennen vartta, jotta sain kaiken alpakan sinne, missä lämpöä eniten tarvitaan. Alpakka riittikin juuri sopivasti kämmenosaan, vain varret tarvitsi neuloa Woolista. Puikoissa oli mittaa 3 mm ja silmukoita 48; hieman tuli liian pitkä sormiosa eli vielä on kerättävä lisää kokemusta, ennen kuin alkaa syntyä todellinen käsitys siitä, miten saa juuri sopivan kokoiset lapaset.


Lapasten neulominen karkasi siis loppuvuodesta käsistä - mielenkiintoista nähdä, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Kiitokset kaikille blogini lukijoille menneestä vuodesta ja luovaa käsityövuotta 2011!

tiistai 28. joulukuuta 2010

Sekalaisia ompeluksia


Kaiken pakkomielteisen neulomisen lomassa olen sentään silloin tällöin testannut ompelukoneidenkin kaasupolkimia. Mihinkään kovin työlääseen ei ole into riittänyt, sen sijaan silkka kankaiden kuluttaminen on aina yhtä mukavaa.



Kuopus sai joululahjaksi tämän hupullisen viitan, johon sain kulutettua kaksi aika kammottavaa tekokuitukangaspalaa melkolailla kokonaan. Lasten leikeissä vilisevät niin Star Wars -hahmot kuin Tylypahkan velho-oppilaatkin, joten viitoille on miekkojen ja taikasauvojen ohella kova kysyntä. Myös lasten kaverit osaavat jo kaivella roolivaatekoria, johon voisi viitsiessään ommella enemmänkin täytettä. Tämä viitta ei ole mikään huippulaadun mallikappale, mutta varmasti riittävän hyvä roolileikkeihin - staattisesta sähköstä johtuvat räpsyt ovat tekokuitujen ansiosta taattu lisäbonus. Kiinnitykseksi riittää neppari, jonka 4-vuotiaskin osaa itse avata ja sulkea. Kuten kuvasta näkyy, en viitsinyt edes silittää viittaa, sellaisiin sivuseikkoihin kun ei leikeissä kiinnitetä minkään valtakunnan huomiota.



Kangasvarastojani siivotessani törmäsin paksuun harmaaseen villasekoiteribbineulokseen, joka inspiroi ompelemaan blogimiehelle hänen toivomansa ahdistamattoman kaulurin ulkopuuhiin. Leikkasin kaulurin käytännössä käsivaralta käyttäen koko kankaan. Kauluksesta tuli jopa aavistuksen liian avara ja lupasinkin kursia sitä hieman tiimalasin muotoon, jos ylimääräinen väljyys häiritsisi.



Eräs kanssaneuloja sai puolestaan tämän yksinkertaisen vetoketjullisen pussukan, joka on vuoritettu valkoisella lakanakankaalla. Se sopii vaikkapa käsityötarvikkeiston mukana kuljettamiseen. Ihan priima se ei ole, mutta toivottavasti riittävän hyvä kuitenkin. Kangas ainakin on kaunista.



Toinen kanssaneuloja sai puolestaan tämän peruspussukan. Päällikankaan olen olen ostanut joskus kirpparilta, vetoketju on blogimiehen vanhasta tuulipuvusta ja vuori vanhaa lakanaa. Pitäisi totta tosiaan jaksaa taas perehtyä vuoritettujen pussukoiden ompelun saloihin, ettei kaikista tulisi pelkkää sekundaa...

perjantai 24. joulukuuta 2010

Tonttu Torvinen on salainen...


... ja pukin tärkein alainen. Niinpä päätin ommella meille ympärivuotisille tontuille pari uutta tonttulakkia.



Kaapin kätköistä löytyi pariakin eri sävyistä punaista puuvillaa sekä pala vaaleaa tekoturkista. Omaan lakkiini valikoin vähän tummempaa punaista, esikoinen sai kirkkaamman version. Tupsunkin nyhersin omaan lakkiini korkeimman omakätisesti - jämälangoista tietysti -, esikoisen tonttuhattuun tupsu oli onneksi valmiina hänen syksyisten käsityötuntiensa ansiosta. Hattujen malli on vapaa mukaelma vanhasta, vuosia sitten käsityöalan opiskelijalta ostamastani lakanakankaisesta tonttulakista, josta pidän edelleen paljon ja jota varmasti käytän jatkossakin tämän uuden ohella.


Toivotan blogini lukijoille leppoisia ja rentouttavia joulunpyhiä Fröbelin palikoiden sanoin:


 


Jouluna saa tonttuilla, tonttuilla, tonttuilla


jouluna saa tonttuilla, pukin luvalla.


Jouluna saa toilailla, toilailla, toilailla


jouluna saa toilailla, muiden mukana.


Syödään, juodaan ja voidaan paksusti!


 

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Sydämellinen arvontavoitto


Olen tänä vuonna voittanut useammassa arvonnassa kuin edeltävinä 34 vuonna yhteensä. Viikko sitten Ilosilmukan Tipu nosti minun nimeni arvontaan osallistuneiden joukosta ja tänään Itellan palkollinen oli ystävällisesti kantanut paksun kirjeen postilaatikkoomme asti.



Kirjeestä kuoriutui aivan ihastuttava käsin tehty sydänrasia virkattuine sydänkoristeineen. Sydämellinen rasia oli täynnä sydämellisiä asioita.



Suurin sydän on kaunis patalappu, jossa on käytännölliset "taskut" sormille. Tämä tulee todella tarpeeseen, sillä vaikka virkkaan itse paljon patalappuja, annan ne pois ja käytän itse mieluummin kankaisia! Olen todella onneton vinonauhojen ompelija, joten arvostan suuresti kaikkia niitä, jotka osaavat kantata etenkin kaarevia reunoja siististi. Lisäksi paketissa oli kaksi kipsistä/askartelumassasta askarreltua sydäntä ripustuslenkkeineen (nämä näen jo osana uutta ovikranssia), kaksi virkattua sydänkoristetta (ehkäpä joulukuuseen tai osaksi toista ovikranssia?), koristeltu sydänpipari ja sokerina pohjalla luullakseni Tipun piirtämä kortti.


Sydämellinen kiitos arvontapalkinnosta, Ilosilmukka!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Patalapputalkoot


Tasaisin väliajoin minut valtaa vastustamaton halu virkata jämälankoja erilaisiksi patalapuiksi. Tässä tämän syksyn satoa:



Vasemmanpuoleinen on mukaelma Scalloped Potholderista ja se on virkattu 4 mm koukulla viimeisistä jämistä Novitan Luxus Stonea sekä antiikkista Rondo Sportia, reunukseen on käytetty myös ohutta kaksinkertaista hahtuvaa. Huovutus hoitui 40 asteen päivittäispyykin joukossa. Oikeanpuoleiseen patalappuun upotin puolestaan kaikki pienimmätkin nöttöset omista kasvivärjäyskokeiluista sekä muutamia muita langanloppuja. Molemmat patalaput lahjoitin Joulusukat 2010 -keräykseen, sillä näitäkin sinne huolittiin sukkien ja lapasten lisäksi.



Tämä kammotus on puolestaan Ístex Alafoss Lopi -langanlopuista 6 mm koukulla virkattu ja 60 asteen pesussa huovutettu. Ei ole patalappu kauneudella pilattu, mutta paksu ja lämmönkestävä se taatusti on. Samaan osoitteeseen lykkäsin tämän ressukan kuin kaksi edellistäkin tekelettä - mikäli ei kenellekään kelpaa, heitän rumiluksen tyynesti roskiin.


Kuopuksellani neljä vuotta sitten käytössä olleet, aikanaan Novitan Huopasesta neulotut villavaippahousut olin jo kauan sitten huovuttanut pyykin mukana tarkoituksenani jatkojalostaa niistä jotakin. Vasta nyt sain hyvän idean, jonka toteuttaminen oli kaiken lisäksi helppoa ja nopeaa.



Vaippahousujen etu- ja takaosasta sai juuri sopivasti leikattua omenan muotoiset kappaleet, jotka huolittelin virkkaamalla reunat vihreällä Novita Nallen jämällä. Samainen lanka riitti vielä pieniin lehtiin, ripustuslenkkeinä toimivat omenan kannat virkkasin pikkunöttösistä ruskeita villalankoja. Äitini ihastui patalappuihin siinä määrin, että hän piti ne itse sen sijaan että olisi antanut ne harrastusyhdistyksensä pikkujouluarpajaisiin palkinnoksi, kuten olin alunperin suunnitellut.

torstai 16. joulukuuta 2010

Lapastehtaalta päivää


Ei liene kenellekään yllätys, että innostuttuani huovutetuista tumpuista ryhdyin neulomaan niitä oikein urakalla.



Nämä ovat minulle itselleni, ne on neulottu Napit puuttuu -blogin Tiinalta saaduista SandnesGarnin Toveista aivan samoin kuin vihreät koeversiot, jotka esittelin reilu pari viikkoa sitten. Näistä tuli kertakaikkisen ihanat: väri on herkullinen yhdistelmä mustaa ja tummanruskeaa, koko on juuri oikea ja huovutusjälki tasaista, tiivistä ja pehmeää. Mitä muuta tumpuista voisi sanoa kuin että niistä tuli juuri sellaiset kuin pitikin.


Loppujämät vihreistä ja mustasta Toveista neuloin myös huovutetuiksi tumpuiksi samalla hyväksi havaitulla mallilla.



Jämätumpuistakin tuli oikeastaan aika hauskat, kun jaoin kaikki langat tasan kahtia. Mikä parasta, jämälangat riittivät juuri ja juuri yhteen tumppupariin, käytännössä yhtään ei jäänyt yli. Nämä menevät Joulusukat 2010 -keräykseen, jonka pääasiallisena keräyskohteena ovat olleet sukat, mutta johon on huolittu mukaan myös muita pieniä neuleita.


Suklaatunikasta yli jäänyt Novitan Aino halusi sekin lapasiksi.



Malli muistuttaa erehdyttävästi huovutettuja tumppuja, mutta Ainohan ei huovu, joten nämä ovat ihan tavalliset lapaset. Neuloinkin Ainoa yhdessä SandesGarnin tummanruskean Kitten Mohairin kanssa edelleen 5 mm puikolla saadakseni mukavan tiiviin lopputuloksen. Kokeilin aluksi joustinneulevartta, mutta se näytti jostain syystä tökerölle, joten päädyin suoraan varteen. Varressa on silmukoita vain 28, kämmenessä 32 ja peukalokiilassa 10, lopputuloksena omaan pienehköön käteeni sopivat lapaset - tosin ne joustavat siinä määrin, että sopivat reilusti isompaankin kouraan.


Viimeiset Novitan Luxus Stonetkin halusin neuloa pois.



Nämäkin on neulottu samaan tapaan kuin ensimmäiset Stone-kokeilutumput, mutta tällä kertaa huovutin tumppuja kevyemmin 40 asteen pikapesussa yhden tyynyn ja kahden käsipyyhkeen kanssa, linkousnopeudenkin pudotin 1000 kierrokseen minuutissa. Lopputulos oli mukavan joustava ja pinta siistimpi kuin kovempien huovutusolosuhteitten jälkeen. Innostuin taas kokeilemaan kirjailemista Seiskaveikan jämällä vain todetakseni, ettei sen kaltainen näpertely ole oikein minun juttuni.


Yhdet tai kahdet lapaset lahjoitan äitini harrastusyhdistyksen pikkujoulumyyjäisiin, osan kohtalo on edelleen auki. Pahoin pelkään, että tumppuja tulee vielä tehtyä lisääkin, onhan huopuvia lankoja jäljellä ainakin puolisen kiloa...

tiistai 14. joulukuuta 2010

Joulusukat 2010


Olen moneen otteeseen viitannut Joulusukat 2010 -keräykseen ja vihdoin tänään oli ensimmäinen päivä, kun olimme jakamassa sukkia Virvatuli ry:n organisoiman lahjoitusruokajakelun yhteydessä. Ruokakassia oli noutamassa noin 170 ihmistä ja sukkia oli tarjolla noin puolet keräykseen tulleista lähes 600 parista; loppupuolisko jaetaan samaan tapaan perjantain ruokajakelun yhteydessä.



Sukat ja muutamat keräykseen tulleet muut asusteet jaoteltiin silmämääräisesti koon mukaan kahdelle pienehkölle pöydälle, jonka ääressä me neljä jakajaa yritimme auttaa jokaista löytämään johonkin tarpeeseen sopivat sukat: itselle, lapsille tai lapsenlapsille. Ruokajakelun järjestäjät pitivät tehokkaasti huolen siitä, ettei pöytien ääreen syntynyt ruuhkaa, vaan jonottajat ohjattiin ruokakassien hakemisen jälkeen sukkapöytien ääreen ja edelleen ulos.



Keräykseen tuli huikea määrä laadukkaita sukkia! Tarjolla olleiden sukkien kokohaarukka ei harmillisesti vastannut aivan tarvetta, vaan isot sukat loppuivat kesken siinä missä lasten sukkia saatoimme antaa useampia pareja halukkaille - ja silti niitä jäi reilusti yli. Perjantaina käynee samalla tavalla, mutta eivät yli jääneet lasten sukat toki hukkaan mene, vaan toimitamme ne edelleen eteenpäin esimerkiksi Igu*leen tai Vaaka ry:n villasukkakeräyksiin tai mahdollisesti jonkin halukkaan paikallisen organisaation kautta.


Kokemuksena lahjoitusruokajakelu oli ehdottomasti positiivinen - koko tilaisuus oli niin mukavasti organisoitu, että kaikki tuntui sujuvan hyvässä järjestyksessä ja hyvässä hengessä. On ollut jälleen etuoikeus olla mukana joulusukkatempauksessa!


P.S. Eija oli ihan oikeassa, ei sukkaputki loppunut siihen, mihin luulin. Ehdin nimittäin neuloa vielä kahdet Joulusukat, kiitos puuduttavien koulutuntien, joilla pysyi hereillä vain neulomalla jotain sopivasti aivotonta.



Molemmat miesten sukat ovat alunperin Villaviidakon Emmalta saadusta sekä erittäin edullisesti ostetusta Erämiehen sukkalangasta Seiskaveikka-jämillä raidoitettuina. Puikot olivat perinteisesti 3,5 mm, vihreissä varresta aloitetuissa sukissa silmukoita oli 54 ja ruskeissa kärjestä aloitetuissa muistaakseni 48.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Pari tilauspipoa


Entinen työkaverini mainitsi taannoin ihailleensa tämän postauksen viimeisintä pipoa ja minä lupasin tietysti neuloa hänelle samanlaisen joskus inspiraation iskiessä. Tänä syksynä se sitten viimein iski.




Koska ex-työkaverini pää on samaa kokoluokkaa kuin kuopuksellani, jouduin muuttamaan alkuperäistä mallia hieman. Päädyin tekemään pipon 90 silmukalla ja 4 mm puikolla, eli kavensin mallikerran 15 silmukkaan alkuperäisestä 20:sta, mikä johti puolestaan hieman erilaisiin päälakikavennuksiin. Lopputulos kuitenkin oli saajalleen mieluinen, joten ilmeisesti muokkaukset onnistuivat. Lankana on sama Novitan Luxus Stone kuin alkuperäisessäkin mallipipossa ja sitä kului muistaakseni suunnilleen kerän verran.


Blogimiehen siskon mies puolestaan toivoi "tummaa, matalaa pipoa". Tarkempia toiveita kyseltyäni päädyin neulomaan Käänteisen paikallisesta lankakaupasta euron kerähintaan löytyneestä CEWEC California Salida -sukkalangasta (75 % villaa, 25 % nylonia; 210 m / 50 g). Puikkokooksi valikoin 2,5 mm ja silmukkamääräksi 140.




Loin silmukat tällä Eunny Jangin luontimenetelmällä, jolloin sekä nurjalla että oikealla puolella luontireunan silmukat näyttävät juuri siltä miltä niiden pitääkin, joko nurilta tai oikeilta. Tämä luontitapa istuu minusta erityisen hyvin Käänteisen keskeisimpään ominaisuuteen eli siihen, että pipoa voi käyttä kummin päin vain. Ensimmäiseen versioon neuloin 22 cm ennen päälakikavennuksia, mikä oli ehdottomasti liikaa, kun tavoitteena oli matala pipo, jossa on vain kohtuullinen taite. Niinpä neuloin toisen samanlaisen pipon, jossa päälakikavennukset alkavat 18 cm:n suoran osuuden jälkeen. Ainakin testipäässä eli esikoisellani (jonka pää on samaa kokoluokkaa kuin pipon saajalla) pipo näytti täyttävän muotokriteerit. Lankaa kului syvempää pipoon hieman toista kerää, matalampaan vastaavasti vähän vajaa kerä.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Suklaatunika


Vajaa vuosi sitten neuloin naapurini lahjoittamista Novitan Ainoista jakun, joka päätyi lopulta isosiskoni käyttöön. Lankaa jäi jakun jälkeen vielä noin 700 g, josta ajattelin neuloa itselleni joskus tunikan. Saatuani vihdoin The Ikuisuusneuleen valmiiksi olin viimein innokas neulomaan jotakin muutakin isoa, tosin tällä kertaa nopeasti ja helposti. Etsiskelin aikani mieluista tunikamallia, mutta koska sellaista ei taaskaan löytynyt, päätin suunnitella ja toteuttaa sellaisen itse.




Tunika on neulottu ylhäältä alaspäin 80 cm pitkällä 5 mm puikolla kokonaan ilman saumoja. Kaulus on pelkkää suoraa joustinneuletta ja yläosassa on perusraglanlisäykset, kainalosilmukat loin taas apulangalle, jonka purkamalla sain valmiit silmukat hihan alaosaan. Sovittelin neuletta matkan varrella ja jossain rintojen alapuolella aloin lisätä sivuihin 2 s viiden sentin välein. Vielä ennen helmajoustinta lisäsin silmukoita, ettei helma vahingossakaan alkaisi pussittaa.


Lopputulos on enemmän kuin osasin odottaa, pidän siitä todella. Tämä on ensimmäinen villapaitani, joka on aidosti mittojen mukaan tehty ja tyköistuva. Kaulus on juuri sopiva pieni juju muuten todella yksinkertaiseen malliin. Halusin nimenomaan lyhythihaisen tunikan, jotta se olisi käyttökelpoinen myös sisätiloissa, ja minusta ratkaisu oli oikein onnistunut myös visuaalisesti. Niin, kuvanottohetkellä satoi lunta. En jäänyt odottamaan parempaa keliä, sillä näin talvisaikaan minä, neule, luonnonvalo ja valokuvaaja olemme samaan aikaan läsnä vain viikonloppuisin.


Lankaa kului jokseenkin 600 g, joten nyt kaikki neule- ja virkkuulankani mahtuvat vihdoin ja viimein kolmeen 30 litran muovilaatikkoon. Tätä on toki edesauttanut myös kasvanut innokkuus lahjoittaa pois sellaisia lankoja, joille en ole keksinyt mitäään mielekästä käyttökohdetta. Nyt lankavarastoni alkaa olla siedettävää suuruusluokkaa ja laatukin sillä mallilla, että langoista vain pieni osa vaivaa niin, että ne pitäisi neuloa mahdollisimman pian pois. Viimeinkin alkaa näyttää jopa todennäköiseltä, että pääsen tavoitteeseeni eli alle 5 kg:n lankavarastoon vielä tämän vuoden puolella.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Olympiatuli-kämmekkäät


Opiskelukaverini sattui ohimennen mainitsemaan, että saattaisi tarvita kämmekkäät koirakoulutuskentälle. Minä tartuin välittömästi mahdollisuuteen toteuttaa jo jonkin aikaa muhineen idean ohuesta sukkalangasta neulotuista kämmekkäistä.




Lankana näissä on Rellana Flotte Socke 4fach (210 m / 50 g; 75 % villaa ja loput tekokuitua), orpo hiekanruskea kerä, jonka olin taannoin ostanut muiden sukkalankojen mukana Huutonetistä. Neuloin 2 mm puikoilla ja 50 silmukalla, Lesley Stanfieldin Kauneimmat neulemallit -kirjasta napatun palmikkokuvion asemoin niin, että se muotoilee rannetta tiukemmaksi. Peukalokiilassa on yhteensä 14 s, lisäykset tein joka kolmas kerros.


Täydellisen tyytyväinen en ole, luultavasti muokkaan vielä tuota palmikkokuvion kehystä seuraavaan evoluutioversioon. Muilta osin kämmekkäät ovat sitä, mitä lähdin hakemaan: tiiviisti istuvat ja palmikkokuvion ansiosta myös ranteesta napakat. Jätin sormiosan tarkoituksella melko lyhyeksi, jotta sormia on helppo liikuttaa ja taskusta on helppo kalastaa makupaloja palkinnoksi koulutettavalle koiralle.


Näiden kämmekkäiden myötä törmäsin taas tuttuun ilmiöön: olen aina neulonut paljon omasta päästäni ja nyt, kun olen alkanut viimein kirjata vapaan assosiaation tuotoksiani myös ylös, tekisi mieleni kirjoittaa ohjeet lähes kaikkiin "omiin malleihin". Niinpä näidenkin kämmekkäiden jatkokehitysversio saattaa joskus päätyä kirjoitettuun muotoon. Tämän koeversioparin nimesi esikoiseni, jolle palmikkokuvio toi mieleen olympiatulen.

tiistai 30. marraskuuta 2010

Marraskuu oli lapaskuu


Tänä vuonna jätin osallistumatta Lapaskuuhun sillä seurauksella, että tulin neuloneeksi lopulta enemmän lämmintä käsille kuin kahtena edellisenä lapastelu-marraskuuna yhteensä. Tässä lyhyen, mutta sitäkin intensiivisemmän lapasputken ensimmäiset parit.




Nämä huovutetut tumput on neulottu Bambupuikot puutarhassa -blogin Tellun vanutettujen lapasten ohjeella väriensä puolesta virheostoksiksi osoittautuneista SandnesGarnin Toveista 5 mm pyöröpuikolla. Seurailin ohjetta melko orjallisesti lukuun ottamatta kärkikavennusten aloituskohtaa, jonka arvioin silmämääräisesti omin päin, lankaa kului jokseenkin 80 g. Huovutus hoitui normaalin päivittäispyykin mukana 60 asteessa pitkällä ohjelmalla ja täysillä linkouksilla; minähän en ekosyistä mielelläni huovuta mitään erikseen, mikäli lanka suinkin kestää myllytyksen pyykin joukossa. Tove kestää ja suorastaan vaatii reilun käsittelyn, lopputuloksena on pehmeä ja miellyttävä pinta ilman epätasaisen lenkittymisen tai koppuroitumisen häivääkään.


Nämä lapaset toimivat koon ja huovutusolosuhteitten puolesta koekappaleina ennen tarttumista Kalakukkovaihdossa Napit puuttuu -blogin Tiinalta saamiini mustaan ja tummanruskeaan Toveen, joista välittömästi langat saatuani päätin tehdä itselleni huovutetut tumput. Vihreän koeversioparin koko ainakin oli kerrasta passeli pienehköön käteeni, tumput eivät edes kaivanneet käytännössä lainkaan muokkausta pesukoneesta tultuaan.


Vajaa vuosi sitten neuloin jo yhdet lapaset Novitan Luxus Stonesta tarkoituksenani kokeilla langan huopumisominaisuuksia, mutta mies takavarikoi ne omaan käyttöönsä sellaisenaan. Nyt oli aika neuloa toinen samanlainen pari ja päästä myös huovutusvaiheeseen.




Luxus Stone vaikutti Tovea huopuvammalta jo kerällä, joten lisäsin silmukka- ja kerrosmääriä reilulla kymmenellä prosentilla alkuperäiseen ohjeeseen nähden, peukalokiilassakin on 12 s ja koko peukalossa 18 s. Puikko oli sama 5 mm pyörö kuin Tovellakin ja lankaa kului suunnilleen sama 80 g. Huovutuksen suhteen ajattelin olla hieman hellävaraisempi ja laitoin lapaset 40 asteen pyykin mukaan, tosin edelleen pitkään pesuun ja reiluun linkoukseen. Lopputulos oli selvästi Tovea koppurampi ja pinta Novitan langoille tyypillisesti epätasainen, mutta reilun venyttelyn ja muotoilun jälkeen tumput asettuivat oikein mukavasti omaan käteeni sopiviksi. Kuvassa lapaset ennen ja jälkeen muotoilun. Yllättäen pidän näistäkin todella paljon, harkitsen kuitenkin vielä pieniä kirjailuja tylsähkön värin piristeeksi - väri on tosin todellisuudessa ruskeampi ja siten kauniimpi kuin tuo kuvan harmaa antaisi olettaa.


Näiden molempien tumppujen lopullinen kohtalo on vielä avoinna; ehkä jätän nämä odottamaan lahjalaatikkoon sopivaa saajaa - tai otan vastaan hyviä ehdotuksia siitä, kuka voisi haluta S-kokoiset huovutetut tumput yllätysjoululahjaksi.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Buttercup Bag sukkasatoilupalkinnoksi


Lupasin Sukkasadon alla ompelevani Buttercup Bagin sille, joka julkaisisi satoaikana ilmaisen sukkaohjeen tai mikäli ohjeen kirjoittajia olisi useampi, arpaonnisimmalle. Leena Katon kontista oli ainoa, joka täytti palkinnonsaantikriteerin, joten kyselin häneltä vähän väritoiveita ja sain aikaan tämän:



Molemmat kankaat olen saanut naapuriltani, päällikangas oli ommeltu ilmeisesti tyynynpäällisen muotoon, mutta oli jäänyt käyttämättä, sisuskankaasta muistan nähneeni naapurin keittiössä paneeliverhot. Molemmat kankaat ovat Ikean puuvillaa. Tapani mukaan tein yksinkertaistetun version alkuperäisestä, tästä puuttuvat niin magneettilukko, tamppi kuin tukikangaskin.



En yleensä ole kovinkaan hanakka yhdistämään kahta kuosikangasta, vaan suosin yksiväristä vuoria kuosillisen päällisen parina. Jostain syystä juuri nämä kaksi kangasta kuitenkin suorastaan vaativat päästä pariksi keskenään ja yllättäen pidän itse lopputuloksesta aikalailla. Sisätasku ei onnistunut aivan halutusti ja se taisi mennä hieman vinoonkin (kuva tosin korostaa vinoutta, todellisuudessa se ei ole aivan noin paha), mutta muutoin olen ihan tyytyväinen - toivottavasti Leenakin on!

tiistai 23. marraskuuta 2010

Kerta kiellon päälle


Taisin jo kertaalleen luvata, ettei loppuvuodesta synny enää yhtään sukkaparia. Toisin kuitenkin kävi, kun ensin halusin eroon värivirheellisestä Mokkasukka-jämästä ja sen jälkeen törmäsin vielä nöttöseen persikanväristä Woolia, jota en enää jaksanut katsella omissa varastoissani.



Mokkasukan lopusta neuloin 2 mm puikoilla tutut junasukat, langanmenekki vähän reilut 25 g ja kokoluokka ehkä puolivuotiaalle sopiva. Sukkakuvasta näkyykin jo langan värivirhe, jota valittelin Galder-sukkapostauksessa. Kerällä sama näyttää tältä:



Jos itse olisin ostanut kyseisen langan suoraan yrittäjältä, olisin toki reklamoinut asiasta, mutta tällä kertaa pidin tappion omanani, koska olin hankkinut lankani kanssaneulojalta. Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että Mokkasukka on harvinaisen kauniisti värjättyä lankaa tällaiselle värivammaiselle, joka ei tahdo sietää minkäänlaista raidoittumista (sen sijaan haluaisin langan, jossa sävyt lätäköityvät). Kakkosen metallipuikoilla neulottaessa lanka halkeilee käsissäni melko helposti, joten neulominen vaatii vähän tavallista enemmän tarkkaavaisuutta, mutta siitäkin huolimatta Mokkasukan neulominen on nautinto.



Persikan värisen Woolin ja vihonviimeiset jämät oranssista sekä keltavalkokirjavasta Nallesta sain tuhottua näihin vauvasukkiin, jotka eivät totisesti ole mikään suuri silmänilo, mutta toivottavasti pääsevät lämmittämään jonkun pienen ihmisen varpaita. Nämä kahdet pikkusukat ovat 15. ja 16. parini Joulusukat 2010 -keräykseen - lisää sukkia on tuskin luvassa, mutta jospa vaikka huovutettuja tumppuja vielä saisin aikaiseksi...

perjantai 19. marraskuuta 2010

Sydämeeni joulun teen


Pidän joulusta, mutta vihaan joulustressiä, niinpä valmistaudun jouluun pitkin vuotta. Tänä vuonna viimeinen varsinainen käsin tehty joululahja oli valmiina jo elo-syyskuussa, joten sen jälkeen olen tehnyt joulua sydämeeni paitsi neulomalla sukkia Joulusukat 2010 -keräykseen, myös virkkaamalla kuusenkoristeita.



Piparit ovat tuttu juttu parin vuoden takaa, tänä vuonna virkkasin tosin pienempiä (halkaisija noin 6 cm) ja kevyempiä versioita Araucanía Ranco Solidin ja Novitan Chenillen jämistä 3 mm koukulla. Noin 20 grammasta sukkalankaa sai 11 piparia, jotka menevät joulumuistamisena anoppilamummolaan. Näihin pipareihin, kuten seuraavaksi esiteltäviin sydänkoristeisiinkin, kirjoitin myös ohjeet. Lankaa mutkalle -blogin Inkeri testivirkkasi ohjeet ja antoi ihanan perusteellista palautetta, siitä iso kiitos Inkerille!



Olen etsiskellyt mieluista virkatun sydämen mallia jo aika pitkään, mutta kyllästyttyäni etsimiseen päätin suunnitella sellaisen itse. Tämä on samaa kokoluokkaa kuin pipari, punainen lanka on luultavasi jotakin ohuehkoa sukkalankaa ja koukkukin oli sama 3 mm kuin piparivirkkuussa. Olen oikeastaan aika tyytyväinen lopputulokseen, tosin pahoittelen kuvan heikkoa laatua. Pimeän vuodenajan kuvausolosuhteet eivät imartele laiskan kuvaajan vähäisiä kykyjä.



Toiseen evoluutioversioon virkkasin reunoihin kiinteitten silmukoiden sijaan rapuvirkkausta, joka jää mukavasti näkymään valkoisen reunuksen ulkopuolelle. Valitut jämälangat riittivät 17 sydämeen, joista suurin osa lähtee joulukortin osana niille, joita ylipäänsä haluan kortilla muistaa jouluisin. En ole pahoillani, jos ylimääräisiäkin jää, sillä nämä ovat mukavia pikkumuistamisia tilanteisiin, joihin ei ole osannut tai muistanut varautua etukäteen.


Nyt olen siis virkannut joulukortteihin pipareita, lumihiutaleita ja sydämiä - mitähän keksisin ensi vuonna?

maanantai 15. marraskuuta 2010

Vihdoinkin valmis: The Ikuisuusneule


Sain parisen vuotta sitten naapuriltani lahjoituksena 700 g kauniin syvänpunaista Novitan Woolia vanhana merinovillaversiona saatesanoin "neulo näistä vaikka miehellesi paita". Päätin noudattaa toivetta, etsin suunnilleen sopivan mallin ja ryhyin tositoimiin aseenani 80 cm pitkä 3 mm pyöröpuikko. Arvannette, että turnausväsymys iski moneen kertaan, kun vartalo-osassa kerroksellaan oli silmukoita 374 ja hihankin mitaksi tuli lopulta 65 cm. Neule hautautui välillä kuukausiksi, kunnes tänä syksynä päätin selättää vihonviimeisen ufoni. Valmistumista joudutti olennaisesti se, että loka-marraskuussa istuin sellaisilla luennoilla, joilla pystyi (ja sai) neuloa: parhaillaan neuloin nelisen tuntia putkeen kuunnellen samalla valistusta ravitsemussuosituksista.



Siinä se on, vihdoinkin valmiina. Kaukana täydellisyydestä, mutta riittävän hyvä, jotta siihen voi olla tyytyväinen. Mittoja ja malli-ideaa otin Suuren Käsityölehden 2/2000 -numerosta, jossa oli ohje Floricasta neulottuun miehen villatakkiin. Vaihdoin vetoketjun napituslistaksi ja jätin helmasta ja hihansuista 1o, 1n -joustinneuleen pois (paita on pääosin 2o, 2n -joustinneuletta, vain kaulus ja napituslista ovat 1o, 1n -neuletta), mutta noin muutoin seurailin vähintäänkin viitteellisesti M-koon ohjetta. Vartalo-osan valmistuttua oli melko selvää, että lanka tulisi loppumaan kesken, joten päätin neuloa hihat ylhäältä alaspäin, molemmat niin pitkälle kuin lankaa suinkin riittäisi, minkä jälkeen hihansuihin ja kaulukseen olisi tullut toista väriä. Vaan jälleen kerran Ravelry pelasti ja kanssaneulojalta löytyi pari kerää täsmälleen samaa väriä merinoista Woolia. Edes värjäyserän vaihtumista ei huomaa! Lankaa kului lopulta 750 g, joten toinen lahjoituskerä jäi vielä ylikin sen jälkeen, kun purin alunperin 70-senttisistä hihoista viitisen senttiä pois.


Tässä paidassa kaikki mahdollinen on neulottu pyöröneuleena ja olat on yhdistetty kolmen puikon päättelyllä. Hihojen neulominen ylhäältä alas on aivan ehdoton, siten hihojen mittaa voi säätää vielä hihanistutuksen jälkeenkin. Jos hihat venähtävät käytössä, niitä on helppo purkaa lyhyemmiksi. Napit kaivelin varastosta, nämä ovat luultavasti mieheni siskon lahjoittamat.


Mieheni sai siis vihdoinkin kaksi vuotta työstetyn villapaidan juuri sopivasti isänpäiväksi. Vaan ihan heti en toista samanlaista urakkaa aio aloittaa!

torstai 11. marraskuuta 2010

Langankulutusneulontaa


Poikkean useimmista Tosineulojista siinä, että neulon paljon myös sellaisia lankoja, joista en välttämättä erikoisemmin pidä. Nautin nimittäin silkasta langan kuluttamisesta, etenkin jos lanka on hankittu kirpputorilta tai saatu lahjoituksena. Tässäpä näitä langankulutusneuleita.



Kolme Windmill-tiskirättiä kirpparilta ostetusta, raivostuttavan löyhäkierteisestä langasta, jonka pitäisi olla puhdasta puuvillaa. Nämä ovat ensimmäiset rätit, jotka ajattelin ottaa omaan käyttöön, värikin on valikoitu omaan keittiöön suunnilleen sopivaksi. Vielä pitäisi etsiä jostakin S-koukut kuivauskaapin alaritilään, jotta saisi rätit käytön ja kuivumisen kannalta käytännölliseen paikkaan. Kuvausta varten ripustin ne ompelusoppeni hyllykoukkuihin, joissa normaalisti roikkuu kaikenlaista sekalaista saksista silmukkamerkkeihin.



Räteistä jääneen vihreän langan lopun sekä samaa lankaa valkoisena kului tähän sytomyssyyn 3,5 mm ja 4 mm puikoilla neulottuna yhteensä reilut 40 g. Silmukat on luotu Syklonista tutulla menetelmällä ja piristeeksi neuloin "Kalajokea". Kokoluokka 90 silmukalla neulotussa myssyssä on noin 55-56 cm.



Tämä on oikeastaan ensimmäinen varsinainen Sykloni, jossa testasin ensimmäisen koeversion jälkeen suunnitellut muutokset ja jonka perusteella neuloin sen varsinaisen ohje-Syklonin. Tässä lankana on sama valkoinen puuvilla kuin edellisessäkin sytomyssyssä, 4 mm puikolla, 80 silmukalla ja noin 40 grammalla lankaa tuli pienehkö noin koon 54 pipo. Sytomyssyksi tämäkin lähtee, kuinkas muuten.



Viimeisenä kahdet jämät, nimittäin valkoiset ensimmäisestä Sykloni-kokeilusta ja siniset Diamond Ridges -pannulapusta jääneet puuvillat. Silmukoita 110, puikko 3,5 mm ja lankaa yli 50 g, tuloksena aikalailla iso ja etenkin syvä sytomyssyksi korvamerkitty pipo. Tässä muuten on ihan se alkuperäinen Ysoldan videon Long tail tubular cast on kaikkine edestakaisin neulottavine aloituskerroksineen, kunnes tajusin, että pipossa paremmin toimii pelkkä silmukoiden luominen ja luotujen silmukoiden suora neulominen oikeiksi ja nurjiksi.


Näkyy näitä sytomyssyjä aina välillä syntyvän, yhä olisi niihin sopivia lankoja, joten odotan vielä jonkin aikaa postituksen kanssa. Koska omalla alueella ei ole edelleenkään keräystä käynnissä, taidan lähettää nämä uusimmat pipot vaikkapa Lapin keskussairaalaan vähän niin kuin etäterveisinä sinne pohjoiselle ulottuvuudelle...

maanantai 8. marraskuuta 2010

Ulla 3/10


Se on nyt ilmestynyt, vuoden viimeinen Ulla. Pari neulojaa pyysi minua kirjoittamaan ohjeen sytomyssyyn nro 22, joten nyt se on Ullassa nimellä Will I Be Pretty. Ei kannata säikähtää käytettyä puuvillalankaa, ohje on sovellettavissa helposti mille tahansa langalle, neuletiheydelle ja pään koolle, sillä pipo aloitetaan päälaelta ja mallineuletta voi jatkaa sen verran kuin pipon koon puolesta on tarpeellista.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Sukkia, sukkia, sukkia...


Niin, aina vaan sukkia. Lupaan, että loppusuoralla ollaan. Ennen kalkkiviivoja kuitenkin vielä nämä.



Minulle päätynyt Novitan Nalle aloevera tuli neulottua reilunkokoisiksi naistensukiksi. Mallineule on sama kuin Sykloni-pipossa, se jatkuu myös kantalappuun. Olikin aikamoinen haaste keksiä, miten mallineule toteutetaan nurjalla kerroksella, mutta onnistuin siinä vähintäänkin välttävästi. Silmukoita sukissa on 56(55), puikot 2,5 mm ja langankulutus kokoluokan 39 sukissa aavistuksen yli 80 g. Nämä sukat ovat vielä vailla omistajaa; en ehkä sittenkään haluaisi antaa ihan kaikkia sukkia hyväntekeväisyyteenkään, mutta itselleni nämä ovat selvästi liian isot ja kaikilla työkavereillakin tuntuu olevan pieni ja siro jalka. Muilta osin oma lähipiirini onkin melko kyllästetty villasukilla jo ennestään.



Raitasukkiin yritin kuluttaa varastoni viimeiset Nallet. Sukille tuli 40 silmukalla ja 2,5 mm puikoilla kokoa arviolta 25-26, langankulutus jäi alle 40 gramman. Nämä, kuten seuraavat kaksi paria myös, lähtevät Joulusukat 2010 -keräykseen.



Tämän langan luulisi olevan kielonlehdillä värjättyä, niin identtinen väri on, mutta tällä kertaa käytin Seiskaveikan värjäykseen puoli pussillista vanhentunutta espressokahvijauhetta. Lopputulos on ihan yhtä ruma (minä en itse edelleenkään pidä tuosta väristä), mutta lanka jäi selvästi kielonlehtivärjäystä pehmeämmäksi. Reuna on neulottu Ysoldan tubular cast on -menetelmällä kaikkine edestakaisine aloituskerroksineen ja siitä tulikin todella joustava ja pehmeä. Aloitussauman yhdistämisessä on sen sijaan vielä rutkasti parantamisen varaa. Silmukoita sukissa on 54, puikot 3,5 mm ja kokoluokka arviolta 42-43, langanmenekki noin 130 g.



Vihonviimeiset Seiskaveikkani upotin näihin perussukkiin, joissa on 48 s neulottuna 3,5 mm puikoilla. Kokoa sukilla lienee 39-40 eli sopivat niin naiselle kuin hyvässä kasvuvauhdissa olevalle (esi)teinillekin.


Nyt on kaikki hyväntekeväisyystarkoituksiin korvamerkityt sukkalangat käytetty ja sukkalankalaatikon sisältö on luultavasti kilon luokkaa, suurin osa ohuehkoa laatulankaa. Voi kuitenkin olla, että tämän sukkasatomaratonin jälkeen voi viedä useamman kuukauden innostua taas sukista...

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Galder eli tarina lähes täydellisistä sukista


Olin totaalisen myyty välittömästi nähtyäni Mari-Liisa Varilan suunnittelemat Galder-sukat (Ravelry-linkki), joten oli vain kysymys siitä, mistä langasta sukat neuloisin. Langaksi valikoituikin itseoikeutetusti elämäni ensimmäinen Villa Mokan Mokkasukka ihanan vihreässä värissä nimeltä Bari. Harmi oli aika suuri, kun keriessä vyyhdin sisältä paljastui värivirhe: kirkkaanvihreä alue, aivan kuin vyyhdin sisään olisi joutunut kökkö kokonaan väärän väristä vihreää kontaminoimaan yhden kohdan. Missään nimessä tuo ei voinut olla tarkoituksenmukaista, mutta koska olin ostanut langan kanssaneulojalta, en katsonut oikeudekseni reklamoida sekundasta ainakaan langan värjänneelle Villa Mokalle. Katkoin siis lankaa useaan otteeseen saadakseni sukkiin riittävästi "puhdasta" lankaa.


Koska Mokkasukka on ohjeen lankoja ohuempaa, valitsin 2 mm puikot ja päätin lisätä silmukoita ohjeen 64:sta 68:een. Neulominen oli aluksi niin suuri nautinto, että suorastaan säännöstelin sitä, neuloin korkeintaan mallikerran tai pari kerrallaan. Vasta kun alkoi käydä selväksi, että sukista tulisi kenties liian pienet, into vähän laantui, mutta sitkeästi ajattelin, että sukat vielä kesyyntyisivät omaan jalkaani sopiviksi. Vaan eivät kesyyntyneet.



Sain kyllä sukat jalkaani, mutta vaikka tein kantalappuun kolmen mallikerran sijaan neljä, tuli sukista todella niukat juuri kiilakavennuskohdasta. Muhkea kantapääni meni tuosta kohdasta läpi vain vaivoin ja se jää myös kiristämään ikävästi. Tällä kokemuksella loisin aluksi 72 silmukkaa ja tekisin kiilakavennukset joka toisen kerroksen sijaan joka kolmannella kerroksella. Varsikin voisi olla pidempi, mutta tällä kertaa noudatin alkuperäistä ohjetta. Lankaa näihin sukkiin kului noin 60 g; loppu langasta onkin satunnaisesti pilkuttunut kirkkaanvihreällä.



Langan väri on kaunis, vaikkakin ehkä aavistuksen liian vaalea omaan makuuni. Parasta värissä on, ettei se raidoitu ja väritys pysyy samanlaisena kauttaaltaan, siis myös kantalapussa ja kiilakavennusosassa. Malli on aivan huikean ihastuttava, yksinkertaisuudessaan todella kaunis. Haluan aivan ehdottomasti neuloa itselleni sopivammat Galderit ehkäpä juuri siitä langasta, johon vaihdoin nämä sukat. Ravelryn kautta löytyi siis näillekin sukille uusi omistaja ja minä sain korvaukseksi vyyhdin Cherry Tree Hillin sukkalankaa...

lauantai 30. lokakuuta 2010

Lisää hyväntekeväisyyssukkia


Kyllä, sukkamopo karkasi totaalisesti käsistä. Tässä lisää todistusaineistoa väitteen tueksi. Kaikki sukat lähtevät Joulusukat 2010 -keräykseen ja kuuluvat sarjaan "pakko saada nuokin langat neulottua pois sukkalankalaatikkoa täyttämästä".



Lyhytvartiset sukat kärjestä aloittaen kerästä ruskeaa Raggegarnia yhdessä kirjavaksi värjätyn Seiskaveikan jämien kanssa. Kuvittelin saavani aikaan 36 silmukalla ja 3,5 mm puikoilla lasten sukat, mutta niin vaan nämä menevät meikäläisenkin 37-38 kokoiseen räpylään, niin paksua tuo Raggegarn on (ja niin löysä on neulekäsialani). Laiskuuksissani tein tiimalasikantapään, kun en jaksanut miettiä kiilalevennyksien kohtaa ja määrää. Yllättävän kivannäköiset näistä tuli, vaikka ovat kyllä varsin karkeat.



Laadukkaan oloisen ohuen sukkalangan jämästä syntyi 36 silmukalla, 2 mm puikoilla ja kerrosmääriltään alkuperäiseen ohjeeseen nähden neljänneksellä pienennettynä viimeinkin melkolailla vastasyntyneen kokoa olevat Tuulan sukat / junasukat. Aika hyvin alan jo osata arvioida langanmenekin, sillä minulla olleesta 20 gramman nöttösestä ei jäänyt kuin 1-2 g jäljelle.



Vihonviimeiset Gjestalin Maijat (yhteensä noin 50 g) sain kulumaan näihin lasten sukkiin, joihin mallineule on otettu Petäjä-sukista. Silmukoita 42, puikot 3 mm ja lopputuloksena kuopukselleni aavistuksen pienet sukat eli luultavasti kokoluokkaa 28-29. Maija ei kuulu suosikkeihini löysäkierteisyytensä, jonkinlaisen muovisen tuntumansa ja omassa käytössäni surkean kulutuskestävyytensä vuoksi, joten oli kiva päästä viimeisistä keränperistä eroon. Ihan kauniit sukat näistä tuli ja luulen, että lasten käytössä kestävyyskään ei ole ongelma.


Hiukan on ollut vaikeuksia pysyä tavoitteessa, että neuloisin haastavampiakin malleja näiden "langankulutussukkien" lisäksi. Ongelma onkin luultavasti siinä, että kukaan lähipiiristäni ei kertakaikkiaan tarvitse lisää villasukkia (minä itse mukaan lukien), joten motivaatio hienostelusukkien neulomiselle on melko vähäinen. Yhdet ihanuudet ovat kuitenkin tuloillaan, eivätköhän ne valmistu tämän syksyn aikana...

tiistai 26. lokakuuta 2010

Pitsibolero pikkutytölle


Jossain kiivaan sukanneulonnan seassa olen onnistunut neulomaan tämän syksyn viimeisen synttärilahjaneuleen. Todellisuudessa aloitin sen jo elokuussa, mutta kun kiire ei ollut, sai sukkamopo keulia ihan rauhassa.



Eräs aivan mahtavan paksun ja kiharan hiuspehkon omaava tyttönen saa noin kuukauden kuluttua 4-vuotislahjakseen tämän Novitan Kotiväestä neulotun pitsiboleron. Ohje on Modasta 5/2009 ja se on neulottu 104 cm / 4 v koon mukaisilla mitoilla 2,5 mm puikolla. SYTinä saatua lankaa kului noin 130 g. Napit ovat omista varastoista ja ovat aika vaatimattomat, mutta kun bolero on muuten niin krumeluuri (mallineulehan on tuttu "feather and fan"), ajattelin yksinkertaisten muovinappien tasapainottavan sopivasti ilmettä. Lopputulos yllätti positiivisesti ja itse neulomisprosessikin oli odotuksia jouhevampi, vaikka mallineuleen asemoiminen hihasilmukoiden  luomisen jälkeen ei ollutkaan aivan yhtä suoraviivaista kuin ohje antoi olettaa. Toivottavasti bolero mahtuu ja on mieluinen.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Ohje Sykloni-pipoon


Tällaisen talvipipon neuloin itselleni ja samalla kirjoitin tähän uusimpaan versioon ohjeen.



Ei ehkä mitään mielettömän innovatiivista kokonaisuudessaan, mutta joustinneuleen aloitus on tavallisuudesta poikkeava ja siten syntyy minusta varsin viehättävä pykäreuna. Päälaen kavennuksetkin onnistuivat tällä kertaa toivotusti.