Minä olen neulonut

... en ehkä tuhatta yötä, mutta iltoja varmasti. Niin myös tämän vuoden loppupuoliskolla, vaikka raskas työperiodi onkin verottanut (liian) paljon aikaa ja voimia, myös neulomiselta. Pimeys on syönyt voimien lisäksi kuvausmotivaation kokonaan, eikäpä ihan kaikkea valmistunutta vielä voisi esitelläkään, josko joskus jaksaisi tuotoksistaan ohjeita kirjoitella.

Jouluvapaan (pätkätyöläisellähän ei tunnetusti lomia olekaan) kunniaksi päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja kuvata uusimman ihanuushuivini. Opin nimittäin viimeinkin käyttämään pitkään lipastonlaatikossa hyljeksittynä lojunutta harmaata Color Affectionia ja ihastuin siihen siinä määrin, että ostin taannoisesta Kässäkerho Pom Pomin superviikonlopusta langat toiseen versioon.

Voi rakkaus näitä värejä! Langat ovat Lanitium ex Machinan Basic Sockia väreissä Catalonian Nights (punaruskeakirjava), Dijon (kullankeltainen) ja Battleship (aavistuksen ruskeaan taittava harmaa) - mikä täydellinen kombinaatio! Neuloin huivin 2,5 mm puikoilla, jolla tiesin huivista tulevan omaan makuuni sopivan kokoisen ja neuloksesta juuri sopivan pehmeän, mutten liian harvan. Reunoissa käytin ensimmäisessä huivissa hyväksi havaittua tapaa neuloa ensimmäinen silmukka kahteen kertaan, ts. ensin neulottu silmukka siirrettiin takaisin vasemmalle puikolle ja neulottiin uudelleen. Siten reunaan tuli hieman enemmän joustoa ilman turhia pitkäksi venytettyjä silmukoita.

Ja näinhän minä huivejani käytän, pari kertaa kaulan ympäri kietaistuna ja mahdollisesti päät kevyesti päällimmäisen kerroksen alle solmittuna. Tämän omalta käsivaralta otetun kuvan myötä luovun myös periaatteestani olla näyttämättä kasvojani blogissani. Mitäpä minä enää kainostelemaan ja kuvittelemaan pystyväni pysymään anonyyminä. Ihan hyvin voin esiintyä blogissani ihan niin kuin esiinnyn muutenkin julkisesti: meikittömänä ja harmaantuneena, roikkuvine poskineni ja kaksoisleukoineni sekä tuikeine kiukkuryppyineni. Kaikkien niiden kovin viehättävien ja trendikkäiden neulesuunnittelijoiden joukossa lienee ihan tervettä olla yksi hieman nukkavieru, ylipainoinen, keski-ikäinen tavis, joka on kaikesta huolimatta (tai juuri siksi) oikein tyytyväinen elämiseensä ja olemiseensa - ja etenkin uuteen huiviinsa!

Näine mietteineni toivotan blogini lukijoille levollista ja rentouttavaa joulunaikaa - olkoon joulusi juuri sinun näköisesi ja tuokoon vuosi 2017 mukanaan paljon villanlämpöisiä, onnellisia neulehetkiä!

Hyväntekeväisyysähky

Olen aina elänyt fyysisesti, psyykkisesti ja taloudellisesti turvattua elämää. Minulla on ollut omakohtainen tarve jakaa omasta hyvinvoinnistani edes pienin teoin niille, joita elämä koettelee. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut kärsiä enenevässä määrin hyväntekeväisyysähkystä. Olen neulonut vuosien varrella lukemattomiin keräyksiin, lahjoittanut rahaa kuukausilahjoittajana tai kertaluonteisesti ja ostanut erilaisia tukituotteita. Tänä vuonna ovellani on käynyt feissari houkuttelemassa kuukausilahjoittajaksi Itämeren ja norppien suojelemiseksi, minulle on soitettu Koulurauha- ja Freestyle-kannatuslehtien tilaamiseksi (ensimmäinen koululaisten kriisipuhelimen rahoittamiseksi, jälkimmäinen peruskoululaisten päihdevalistustyön tukemiseksi). On ollut nälkäpäivää, janopäivää, nenäpäivää, on ollut Roosa Nauhaa ja SPR:n keräyksiä Haitin maanjäristyksestä kärsiville ja Syyrian Aleppon lapsille. Operaatio Joulun Lapsi keräsi joululahjoja Euroopan köyhille lapsille ja parhaillaan MLL kerää valtakunnallisesti varoja vähävaraisten lapsiperheiden joululahjakortteihin. Hope-yhdistys, Lions Club ja Nuorkauppakamari yhdessä kaupungin sosiaalitoimen kanssa keräävät kukin tahollaan joululahjoja paikallisille vähävaraisille lapsiperheille. Olisi mahdollisuus neuloa sukkia ensi vuonna syntyville lapsille, 100 vuotta täyttäville veteraaneille, Suomen puolesta sodissa taistelleille virolaisille, asepalvelusta suorittaville tai vaikkapa oman kaupungin maaseutualakoulun oppilaille.

Kun keräyksiä ja tempauksia on koko ajan enemmän ja enemmän ja niitä tulvii joka tuutista aina sosiaalisesta mediasta ja televisiosta oman puhelimen kautta omalle kotiovelle asti, tulee ähky. Miten ihmeessä niistä kaikista tärkeistä kohteista pystyisi valitsemaan ne, joihin eniten haluaisi osallistua, kaikkeen kun ei hyvällä tahdollaankaan veny. Kun saturaatiopiste on saavutettu, tekee mieli olla osallistumatta enää yhtään mihinkään. Mutta vielä tänä vuonna päätin saada edes jotain itsetehtyä aikaiseksi Joulupuu-keräykseen, ihan vain siksi, että siitä on tullut minulle joulunalusperinne.

Woolly Wormhead lahjoitti Trumpin vaalivoiton jälkeisessä shokissa yhden omista ohjeistaan maksutta jakaakseen iloa tuona synkkänä päivänä. Minä nappasin omaan kirjastooni Quynn-pipon ohjeen, ja Pay it forward -hengessä neuloin ohjeella pipon kirpputorilta löytämästäni tummanruskeasta Hjertegarn Lima -villalangasta. Yksivärisyyttä rikkoakseni ja mallin muotoa korostaakseni tein reunaan harmaita raitoja Sandes Garnin Peer Gyntin jämällä. Isoimmalla koolla (96 silmukkaa) ja 3,5 mm puikolla tuli pienehköön aikuisen päähän tai lapselle sopiva pipo.

Samaisesta Hjertegarnin Lima -erästä riitti pipon lisäksi lapasiin. Malliksi valikoitui maksuton Sydänmaa.

Mallissa houkutteli erityisesti ns. intialainen peukalokiila, jota en ollut aikaisemmin tullut kokeilleeksi. Malli on kapea ja ohjeen mukaisena toteutettuna melko pitkä. Helppohan tuota olisi ollut lyhentää, mutta noudatin tällä kertaa orjallisesti ohjetta ajatellen, että onhan niitä pitkäsormisiakin lapasentarvitsijoita - jospa sellainen löytyisi kaupungin sosiaalitoimen asiakasperheiden joukosta.

Tällä kertaa Joulupuu-osallistumiseni typistynee pipoon, lapasiin ja aikaisemmin neulomiini lasten sukkiin. Voisin tietysti käyttää ajan sijasta rahaa ja hankkia lisäksi ostolahjoja, mutta rehellisesti sanottuna inhoan lahjojen ostamista. On riittävän tiukassa saada ostettua omille lapsille pari-kolme lahjaa jouluksi, muillehan en lahjoja annakaan.

Enpä olisi uskonut, että olisin joskus niin väsynyt, etten jaksaisi oikein innostua mistään hyvän tekemisestä. Vaan niin on sekin päivä nyt nähty.

Minä ja Sulo Vilén

En ole enää aikoihin ollut taipuvainen ns. vilenismiin, ostamaan "kun halavalla sai". Aina silloin tällöin tuo Tankki täyteen -sarjan eeppinen pipopää herää kuitenkin sisälläni ja hairahdan. Viimeksi niin kävi SPR:n Kontissa, jossa bongasin kaksi kerää rusehtavankirjavaa Regian Galaxy coloria varsin edulliseen 3 euron yhteishintaan. Regia on kyllä suosikkini teollisesti värjättyjen sukkalankojen luokassa, mutta milloinkahan opin, ettei edes laatulankaa kannata ostaa halvalla, jos väri ei herätä erityisiä intohimoja.

Poishan ne vilenismiostokset piti kuitenkin neuloa. Sopiva kohde löytyi, kun kälyni haastoi minut neulomaan sukkia AFS-vaihto-oppilasjärjestön joululahjakeräykseen.

Ensin neuloin lapasjulkkarireissussa helminauhasukat yhdessä tummanruskean Kraft Hand-Dyed BFL Sockin kanssa. Löperösti tuli neulottua, kun 72 silmukalla ja vakiopuikoilla tuli kokoluokan 40-41 sukat. Jokusen virheenkin onnistuin niihin neulomaan. Melkein tekisi mieleni kiteyttää sukat klassisesti toteamukseen paska homma, mutta tulipahan tehtyä.

Toiset sukat päätin neuloa napakammin, mutta edelleen 72 silmukalla. Kirjava lanka ei antanut paljon mahdollisuuksia hienoihin kirjoneulekoukeroihin, niinpä päätin ottaa jonkin todella yksinkertaisen mallineuleen luotto-opuksestani Suuresta Kinnaskirjasta. Kaveriksi nappasin luonnonvalkoista Regiaa. Eipä tästäkään parista jää jälkipolville muuta kerrottavaa kuin se, että napakasti neulominen kannattaa, tulee paljon siistimpää jälkeä. Kokoluokka sukilla lienee 37-38.

Mitä opimme tästä? Ei tule minusta ja Sulo Vilénistä kavereita.