sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Pitsiä ja perinteitä

Olen viimeisen vuoden aikana puuhastellut lähinnä kirjoneuleen parissa. Niinpä oli ihan virkistävää välillä pyöräyttää pääosin yksivärinen sukkapari. Onhan tässä Päivi Hoon Pitsiä ja perinteitä -sukkamallissa toki kirjoneulettakin, mutta omasta versiostani vaihdoin terän kirjoneuleen pelkkään pitsiin.


Kerrankin kävi niin, että ensin oli malli ja sukkien saaja mietittynä, vasta sitten kävin täsmäostamassa lankaa. Oranssia rakastavalle uudelle työkaverille yllärilahjaksi meneviin sukkiin ostin siis porkkananoranssia Austermann Stepiä; luonnonvalkoista Regiaa löytyi omasta jemmasta.

Oman versioni neuloin muuten ohjeen S-koon mukaan, mutta kirjoneuleosuuden tein isomman koon mukaan. Yksiväriset osat on neulottu semirennosti 1,75 mm puikoilla ja kirjoneule tiukistellen 2,5 mm puikoilla, sillä olin unohtanut 2,25-millisen luottopuikkoni kotiin mummolareissun ajaksi. Hyvä tuli näinkin, kokoluokan 38-39 sukkiin kului 75 g Stepiä, kulutetun Regian määrää tai sukkien kokonaispainoa en tullut punninneeksi.

Sukista tuli mielestäni oikein kauniit, toivottavasti myös saaja ilahtuu niistä.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Melkein Celtic Carol

Lasten teini-ikäiseksi varttunut serkkutyttö toivoi tulevaksi talveksi musta-harmaa-valkoisia lapasia. Kolmivärisiä en luvannut, mutta kun musta-harmaatkin tuntuivat kelpaavan, ryhdyin tuumasta toimeen. Liian hörselöistä ei saanut enää olla, vaan jotakin vähän tyylikkäämpää. Niinpä piirtelin oman variaation maksuttomasta Celtic Carol -lapasmallista. Langoiksi valitsin Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia väreissä Black Mamba ja Phantom.


Kraftin langat eivät kyllä petä koskaan, niistä tulee joka ikinen kerta kaunista jälkeä, ihan sama mitä neuloo. Tällä kertaa olen oikein tyytyväinen myös kuvioihin ja kokonaisuuteen ylipäänsä. Eiväthän nämä tällaiset ohuista, tiukkakierteisistä sukkalangoista neulotut lapaset ole niitä kaikkein lämpimimpiä, mutta eivätpä ne Etelä-Suomen talvetkaan ole keskimäärin kovin kylmiä. Lapasista tuli aavistuksen reilut, joten alle voi ihan hyvin mahduttaa vaikkapa ohuet alpakkalapaset lisälämmikkeeksi. Lupasin kyllä varmuuden vuoksi neuloa vielä toiset, kertaluokkaa tai paria paksummat kirjoneulelapaset, ihan vaan koska voin. Ihan parasta, että teinien keskuudessa käsinneulotut asusteet tuntuvat edelleen olevan IN.

torstai 20. lokakuuta 2016

Velipojan paksukat

Neuloin aikamiesveljelleni viime talvena liekkisukat. Kun kävin veljeni luona kesällä, näin sukkien olevan täysin päreinä päkiän kohdalta: mitä ilmeisimmin äidin jämälankavarastoista nappaamistani langoista punainen olikin ollut vahvistamatonta (luultavasti Novita Woolia), eikä sellainen tietenkään kestä veljeni sukissa ohikiitävää ajatusta pidempään. Niinpä päätin neuloa hänelle uudet kirjoneulesukat, joihin sopivat langat löysin paikalliselta kirpputorilta sopuhintaan (2 x 100 g Novita Nallea yhteishintaan 3 €).


Mallineuleen nappasin Suuresta Kinnaskirjasta, ja niin sitä mentiin 70 aloitussilmukalla, vahvistetulla ranskalaisella kantapäällä, jalkapohjakiilalla ja nauhakavennuskärjellä. Yksivärisissä osissa käytin 2,25 mm puikkoja ja kirjoneuleessa 2,75 mm puikkoja; tummanharmaata lankaa kului muistiinpanojeni mukaan 88 g ja luonnovalkoista 46 g, sukkien kokoluokka on toivottavasti siellä 42-43 hujakoilla. Tuhdit sukat tuli, ja toivottavasti kestävät edes hieman kauemmin kuin liekkisukat. Tiedän kyllä jo nyt, että tuo meleerattu tummanharmaa tulee puskemaan käytössä kiitettävän määrän valkoista nöyhtää pintaansa, mutta tuskinpa se sukkien käyttäjää haittaa.

Sen verran jäi jämiä, että yhdessä mustan Nalle-jämän kanssa niistä riitti pariin lasten sukkia.


Näiden sukkien speksejä en enää muista, lienenkö luonut 48 silmukkaa. Ulkomuistista yritin tehdä broken seed stitchiä raidoiksi, mutta taisin muistaa sen väärin, kun lopputulos on tuollaista verkkomaista pintaa. Ihan kivat tuli kaikesta huolimatta, ja tärkeintä oli saada Nalle-jämiä pois viereksimästä. Koska omassa perheessäni minun koon 37-38 jalkani ovat ne pienimmät, nämä kokoluokkaa 33-34 olevat sukat menevät johonkin keräykseen joulun alla.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Lisää lämmintä kättä

Tulihan ne toisetkin Pirtin kehräämön hahtuvasta neulotut tumput huovutettua, tälläkin kertaa 40 asteessa pyykin mukana, mutta vähän lyhyemmällä ohjelmalla. Hyvät tuli, ellei suorastaan loistavat. Ei kuitenkaan täydelliset, vaikka yritinkin täsmätä värejä kohdilleen; pikkuisen on tumma alue ylempänä oikean käden lapasessa.


Eipä ole hahtuvalangan voittanutta huovutetuissa tumpuissa, ei ainakaan lopputuloksen pehmeydessä. Pirtin kehräämön hahtuva on sen verran paksua, että se on helppoa neulottavaa (vrt. virolainen ohut hahtuva), joten pitäisi varmaan käydä suosiolla ostamassa pari kiekkoa varastoon tulevan talven tarpeita varten.

Saman tien kirjattakoon viimein valmiiden käsitöiden listaan myös toiset Winter Wonder Mittensit (tai paremminkin oma muokattu versioni niistä), jotka jäivät taannoin kesken lankojen loputtua. Jälleen kerran Ravelryn neulojayhteisö tuli apuun, ja sain sitä kautta sopivat jämänöttöset molempia värejä Tukuwool fingeringiä.


Tein vielä jatkomuokkauksia ensimmäiseen pariin, jonka neuloin vastakkaisilla väreillä: taittoreunan pykärivi on tiheämpi, rannekkeen kuvio kohdistettu kämmenselän kuvion kanssa ja sitä on myös aavistuksen muutettu. Hyvät tuli, ja niin sai lipastonlaatikko taas lisää täytettä. Joulun alla olisikin hyvä aika pitää pienimuotoiset neuleasustemyyjäiset urheiluseuran ja/tai leirikoulun varainkeruun nimissä, toivottavasti sellaiseen avautuu sopiva tilaisuus jossain vaiheessa.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Lämmintä kättä

Käly perheineen arvostaa huovutettuja tumppuja, ja niitä olen luvannut heille aina tarpeen tullen tehdä. Tänä syksynä oli pitkästä aikaa tilanne, ettei kotoa löytynyt valmiiksi hahtuvaa, vaan kävin ihan varta vasten ostoksilla. Mukaan tarttui kiekko liukuvärjättyä Pirtin Kehräämön kaksisäikeistä hahtuvalankaa. Vanhoista blogimerkinnöistäni kaivelin sopivaksi katsomani speksit ja pistelin menemään.


Hahtuvakiekosta riitti sopivasti kahteen pariin tumppuja, kun neuloin ne 4 mm puikoilla 32 silmukalla aloittaen. Edellisten huovutusten jälkeen meille on tullut uusi pesukone, joten laitoin ensimmäiseen 40 asteen peruspyykkiin vain toisen parin, jotta näkisin, miten nykyinen pesukone kohtelee hahtuvaa. Kuten vähän pelkäsinkin, pitkään ja hartaasti pyykkiä vellova pesukone sylkäisi sisuksistaan melko tiukaksi paketiksi huopuneet mytyt, jotka onneksi sain lievää väkivaltaa käyttäen venytettyä omiin käsiini sopiviksi tumpuiksi.

Ihan käyttökelpoiset ja todennäköisesti melko tuulenpitävät tumput näistä tuli, mutta omaan makuuni ne ovat vähän turhan jäykät, ja kälylle todennäköisesti pienenpuoleiset. Toinen lapaspari odottaa vielä huovutusvuoroaan, joten pitänee katsella pesukoneesta jokin kertaluokkaa hellävaraisempi ohjelma ja sopiva määrä pestävää pyykkiä mukaan.