lauantai 28. syyskuuta 2019

Rakkautesi jäljet

Uusien sukkamallien suunnittelun ja ohjeiden kirjoittamisen imu on vienyt mennessään siinä määrin, että Tuhansien villasukkien maa -kirjan mallit ovat jo omassa mielessäni vain historian havinaa. Yritän silti pikkuhiljaa saada esiteltyä viimeistenkin mallien taustat, ennen kuin siirryn kokonaan kirjanjälkeiseen aikakauteen.

Rakkautesi jäljet -mallin lähtökohtana oli sydämistä muodostuva kirjoneulekuvio. Halusin toistaa sen muotoja niin taittoreunassa kuin pienessä palmikkokuviossakin. Kantapäämalli oli helppo suunnitella millaiseksi vain, tässä se muotoutui takakiilalliseksi ja leveäkäännöksiseksi.



Kirjan verenpunaiset sukat ovat minun neulomani, kelta-harmaat testineulojani. Harmillisesti kuvien joukossa ei ollut edustavaa kuvaa kantapään rakenteesta, joten neulojat joutuvat luottamaan kirjan sanallisiin ohjeisiin. Pahoitteluni tästä puutteesta!




Vaikka kantapääkuva kirjasta puuttuukin, en voi muuten valittaa kuvista tämänkään mallin kohdalla. Aluksi vähän vierastin "kansallisromanttista" henkeä, mutta onhan mallikin romanttinen, jopa kansallisromanttinen. 

Neuloin ennen kuvauksia vielä turkoosinkin parin, joka ei lopulta valikoitunut kuvattavaksi kirjaan saakka. Tässä itse ottamassani kuvassa kantapään rakenne näkyy vähän paremmin. Käyttämäni KVG Woolworksin merinosukkalangat, verenpunainen True Blood ja hehkuvan turkoosi Rum Cay olivat aivan käsittämättömän ihania neuloa: pulleaa ja joustavaa merinoa, jota on helppo neuloa tiiviiksi ja siistiksi neulokseksi niin kirjoneuleena, sileänä kuin palmikkoinakin.



Ilokseni olen huomannut, että tätäkin mallia on neulottu muokaten sukansuuta joustimeksi, jättämällä latvialaiset kierreraidat pois sekä vaihtamalla kantapään rakennetta. Palmikkokuvio on niin viehättävä, settä se riittäisi sukan koristeeksi ihan ilman kirjoneulettakin - joskus vielä taidan senkin kokeilla, kunhan uusilta mallisäädöiltäni maltan!

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Avaruuden ikkunat

Tuhansien villasukkien maa -kirjan mallien esittelyy kaartuu viimeiseen neljännekseen. Tässä vaiheessa voinen paljastaa tuoneeni mallit blogiin käänteisessä suunnittelujärjestyksessä. Tämän postauksen Avaruuden ikkunat oli siis aikanaan viides malli, jonka suunnittelin kirjaa varten.

Mallin lähtökohtana oli Louhittaren Luolan Väinämöinen värissä Orientti. Olin ostanut kyseisen vyyhdin Snurresta hetken mielijohteesta, ihan vain värien vuoksi, vaikka jo ostohetkellä tiedostin, etten ole monivärilankojen suuri ystävä. Ei auttanut muuta kuin yrittää suunnitella malli, jossa kirjava lanka olisi edukseen eikä ainakaan häiritsisi mallineuleen erottumista. Valkoinen lanka näytti erottuvan selvimmin kirjavasta, ja arvelin jonkin graafisen kuvion sopivan tarkoitukseen paremmin kuin kiemuraisten kikkareiden. Ja niinhän siinä kävi, että kun piirtelin sopivasti laatikoita, päänsisäinen jukeboksini alkoi soittaa J. Karjalaisen Avaruuden ikkunaa.



Tässä mallineuleessa olisi ollut kohtuullisen haastavaa piilottaa kerroksen vaihtumiskohtaan syntyvä porras kunnolla, joten suunnittelin suosiolla sivuihin pystyraidat ja tein erilliset kaaviot jokaiseen kokoon. Pystyraitojen vuoksi tuntui perustellulta tehdä myös sukansuun joustin ja kärki pystyraidallisena yksivärisyyden sijaan.




Kun pystyraitalinjalle lähdettiin, sitä riitti sitten kantakiiloihin ja jalkapohjaankin. Jalkapohjaan olikin sitten pakko upottaa pieni pala pääkuviota, sillä olisihan se nyt ollut vähän tylsänsorttista pistellä menemään koko matka kantakäännöksen alusta kärkeen asti pelkkää pin stripeä. Ja kaikki sitten tietysti saada peilikuvaksi toiseen sukkaan.

Mielestäni onnistuin tavoitteessani kehitellä kirjavalle langalle sopiva malli, ja siinä samassa taisi tulla rastitettua jokunen "en ole koskaan ennen" kohta omalta suunnittelukokemuslistaltanikin. Ja nuo kuvat, taas kerran - täytyy ihailla ammattilaisten taitoa kerta toisensa jälkeen!