lauantai 30. lokakuuta 2010

Lisää hyväntekeväisyyssukkia


Kyllä, sukkamopo karkasi totaalisesti käsistä. Tässä lisää todistusaineistoa väitteen tueksi. Kaikki sukat lähtevät Joulusukat 2010 -keräykseen ja kuuluvat sarjaan "pakko saada nuokin langat neulottua pois sukkalankalaatikkoa täyttämästä".



Lyhytvartiset sukat kärjestä aloittaen kerästä ruskeaa Raggegarnia yhdessä kirjavaksi värjätyn Seiskaveikan jämien kanssa. Kuvittelin saavani aikaan 36 silmukalla ja 3,5 mm puikoilla lasten sukat, mutta niin vaan nämä menevät meikäläisenkin 37-38 kokoiseen räpylään, niin paksua tuo Raggegarn on (ja niin löysä on neulekäsialani). Laiskuuksissani tein tiimalasikantapään, kun en jaksanut miettiä kiilalevennyksien kohtaa ja määrää. Yllättävän kivannäköiset näistä tuli, vaikka ovat kyllä varsin karkeat.



Laadukkaan oloisen ohuen sukkalangan jämästä syntyi 36 silmukalla, 2 mm puikoilla ja kerrosmääriltään alkuperäiseen ohjeeseen nähden neljänneksellä pienennettynä viimeinkin melkolailla vastasyntyneen kokoa olevat Tuulan sukat / junasukat. Aika hyvin alan jo osata arvioida langanmenekin, sillä minulla olleesta 20 gramman nöttösestä ei jäänyt kuin 1-2 g jäljelle.



Vihonviimeiset Gjestalin Maijat (yhteensä noin 50 g) sain kulumaan näihin lasten sukkiin, joihin mallineule on otettu Petäjä-sukista. Silmukoita 42, puikot 3 mm ja lopputuloksena kuopukselleni aavistuksen pienet sukat eli luultavasti kokoluokkaa 28-29. Maija ei kuulu suosikkeihini löysäkierteisyytensä, jonkinlaisen muovisen tuntumansa ja omassa käytössäni surkean kulutuskestävyytensä vuoksi, joten oli kiva päästä viimeisistä keränperistä eroon. Ihan kauniit sukat näistä tuli ja luulen, että lasten käytössä kestävyyskään ei ole ongelma.


Hiukan on ollut vaikeuksia pysyä tavoitteessa, että neuloisin haastavampiakin malleja näiden "langankulutussukkien" lisäksi. Ongelma onkin luultavasti siinä, että kukaan lähipiiristäni ei kertakaikkiaan tarvitse lisää villasukkia (minä itse mukaan lukien), joten motivaatio hienostelusukkien neulomiselle on melko vähäinen. Yhdet ihanuudet ovat kuitenkin tuloillaan, eivätköhän ne valmistu tämän syksyn aikana...

tiistai 26. lokakuuta 2010

Pitsibolero pikkutytölle


Jossain kiivaan sukanneulonnan seassa olen onnistunut neulomaan tämän syksyn viimeisen synttärilahjaneuleen. Todellisuudessa aloitin sen jo elokuussa, mutta kun kiire ei ollut, sai sukkamopo keulia ihan rauhassa.



Eräs aivan mahtavan paksun ja kiharan hiuspehkon omaava tyttönen saa noin kuukauden kuluttua 4-vuotislahjakseen tämän Novitan Kotiväestä neulotun pitsiboleron. Ohje on Modasta 5/2009 ja se on neulottu 104 cm / 4 v koon mukaisilla mitoilla 2,5 mm puikolla. SYTinä saatua lankaa kului noin 130 g. Napit ovat omista varastoista ja ovat aika vaatimattomat, mutta kun bolero on muuten niin krumeluuri (mallineulehan on tuttu "feather and fan"), ajattelin yksinkertaisten muovinappien tasapainottavan sopivasti ilmettä. Lopputulos yllätti positiivisesti ja itse neulomisprosessikin oli odotuksia jouhevampi, vaikka mallineuleen asemoiminen hihasilmukoiden  luomisen jälkeen ei ollutkaan aivan yhtä suoraviivaista kuin ohje antoi olettaa. Toivottavasti bolero mahtuu ja on mieluinen.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Ohje Sykloni-pipoon


Tällaisen talvipipon neuloin itselleni ja samalla kirjoitin tähän uusimpaan versioon ohjeen.



Ei ehkä mitään mielettömän innovatiivista kokonaisuudessaan, mutta joustinneuleen aloitus on tavallisuudesta poikkeava ja siten syntyy minusta varsin viehättävä pykäreuna. Päälaen kavennuksetkin onnistuivat tällä kertaa toivotusti.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Sukkia lapsille


Tämänvuotinen Joulusukat 2010 -keräyksen kohde mahdollisti kaikenkokoisten sukkien neulomisen. Tartuin heti tilaisuuteen ja ryhdyin tekemään sukkia myös lapsille, vaikka jostain syystä pidän isompien sukkien neulomisesta keskimäärin enemmän.



Sunday Swingeistä yli jääneen Nallen neuloin noin koon 30-32 sukiksi. Aloitin kärjestä, lisäsin ulkosyrjiin pitsikuvion, jonka nappasin Saniaispolku-sukista, tein laiskuuksissani tiimalasikantapään ja jatkoin vartta, kunnes se alkoi näyttää tasapainoisen pituiselta terään nähden. Eiköhän näistä joku pikkutyttö ilahdu!



Viimeisimmän secondhand-lankahankintani mukana tuli myös kerä pätkävärjättyä Seiskaveikkaa (tai sitä ainakin oletan langan olleen), jonka päätin tuhota kaksiin lastensukkiin. Pienemmissä silmukoita 40, isommissa 44 ja puikot 3,5; lopputuloksena jotakuinkin kokoluokkien 28-30 ja 32-34 sukat. Väritys ei ollut aivan tasalaatuinen koko langan matkalta, joten toinen isommista sukista on selvästi keltaisempi kuin muut sukat. Tämän sortin ilotulitus ei ole ihan oman makuni mukaista, mutta voisin kuvitella löytyvän niitäkin (pikkutyttöjä?), jotka rakastavat tällaista riemunkirjavuutta.



Halusin eroon kanervanvärisestä piikkilanka-Raggegarnista, joten yhdistin sen lupiinivärjäyskokeilun jämänöttöseen Seiskaveikkaa. Sukat on aloitettu kärjestä ja ne on neulottu 3,5 mm puikoilla, pääosin 36 silmukalla. Vihreissä raidoissa toinen kerros on nurjaa (paitsi jalkapohjassa), kantapää on tiimalasi ja tällä kertaa jätin varresta joustinosan pois kokonaan. Noin 60 grammalla lankaa syntyi arviolta kokoluokan 33-34 sukat, jotka kylläkin näyttävät enemmän tossuilta avaran vartensa ansiosta.


Vaan armahtakaa minua enää koskaan neulomasta moista riivinrautalankaa! Kuulemma Raggegarn pehmenee pesussa, mutta kerätuoreena se on kyllä myrkkyä parkkinahkaisillekin käsille. Myönnettäköön samaan hengenvetoon, että esittelemättä on vielä yhdet sukat, joihin upotin sen vihonviimeisen kerän kyseistä lankaa.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Jääpuikkoja ja kalajokiset


Hyväntekeväisyyssukkien neulominen on taas meinannut viedä mennessään, mutta olen sentään välillä saanut lyhennettyä myös pitkään suunnitteilla olleiden sukkien listaani.



Nämä sukat on neulottu MinnaN:ltä saadusta, varmaankin parikymmentä vuotta vanhasta Novitan pussilanka-Nallesta. Olen säästänyt viimeistä kerää tätä vanhaa laatulankaa ja odotellut Sen Oikean Mallin löytymistä. Viimein päätin käyttää langan FiinaNeuleen sivulta löytyvien Bamboo -pitsisukkien neulomiseen. Ihan orjallisesti en ohjetta noudattanut, vaan oman käsialani tuntien käytin 2,5 mm puikkoja ja loin 56 silmukkaa. En ole mikään tiimalasikantapään ystävä, joten vaihdoin sen suosiolla ranskalaiseen. Kärkikavennuksetkin taitavat olla vähän erilaiset ja kärki silmukoitu, kun jäljellä oli 16 s. Lopputulos on ihan OK, mutta ei sittenkään ihan sitä, mitä olisin odottanut. Nämä tosin ovat ehkä aavistuksen pienet omaan jalkaani, jääpuikkoja muistuttava kuvio olisi ollut luultavasti kauniimpi vähän vähemmän levitettynä. Niinpä nämä taitavat päätyä työkaverini jalkoihin.



Viime syksynä värjäämääni aronia-Nalle sai kunnian muotoutua iki-ihaniksi Tiina Seppälän Kalajoki-sukiksi. Tai no, enhän minä ohjetta katsonut lainkaan, vaan otin pelkän malli-iden käyttöön. Omat kalajokiseni on neulottu kärjestä aloittaen, kärki on symmetrinen ja jokikin on alkuperäistä kaksi silmukkaa leveämpi. Kantapää on pyöreä, joka on kyllä suosikkini kumpaankin suuntaan neulottaessa. Näissä silmukka- ja puikkospeksit ovat samat kuin edellisissäkin sukissa, langankulutus molemmissa pareissa oli 75-80 g luokkaa kokoluokan 37-38 sukkiin.


Olen todella, todella tyytyväinen kalajokisiini. Kaikki malliin tekemäni muutokset tekivät sukista entistä enemmän itselleni mieluisat. Pidän jopa langan väristä, joka on vuoden varastoinnin aikana taittunut hieman murretumpaan suuntaan ja se on hyvin hennosti semisolidi. Ellei näihin sukkiin olisi livahtanut virhe kärkilevennyksiin, nämä saattaisivat olla tämänastisen neuleurani täydellisimmät sukat.

torstai 14. lokakuuta 2010

Sivarisukat


Suomi tuntuu olevan nyt pullollaan hyväntekeväisyysneulehaasteita. Oman alueen Joulusukat 2010 -keräys on tietysti lähimpänä sydäntäni, mutta en voinut olla innostumatta Sotilaskotiliiton Operaatio Villasukan rinnalle yksityisin voimin kehitellystä Villasukat tuntemattomalle siviilipalvelusmiehelle -haasteesta. Blogimies on suorittanut oman maanpuolustusvelvoitteensa aikanaan nimenomaan siviilissä antamalla koulutuksensa ja ammattitaitonsa (käytännössä ilmaiseksi) yhteiskunnan käyttöön vuodeksi. Hän piti Lapinjärven koulutusjaksoa avartavana kokemuksena ja muutenkin siviilipalvelus oli kaikkia osapuolia hyödyttävä ajanjakso, joten tuntui enemmän kuin luontevalle osallistua yhden sukkaparin verran tähänkin tempaukseen. Mikä parasta, väri- ja mallirajoitteita ei ollut toisin kuin armeijan palvelukseen astuvien sukissa.



Tiesin heti, mihin lankaan tarttua. Uusimman secondhand-hankintani mukana oli nimittäin tullut aikalailla kammottavan näköinen monivärihirvitys, jonka arvelin soveltuvan oivallisesti Asennesukkiin. Yllättäen langan (oletan sen olevan Seiskaveikkaa tai vastaavaa) neulominen koukutti nimenomaan väriensä vuoksi ja pidänkin aikalailla lopputuloksesta - punaista tosin olisi saanut olla enemmänkin. Silmukoita loin 56, puikoissa oli mittaa 3,5 mm ja noin 135 grammalla sain aikaan kokoluokan 45-46 sukat. Voin aivan hyvin kuvitella jonkun "vaihtoehtonuorukaisen" hiihtelevän näissä sukissa Lapinjärven koulutuskeskuksen käytävillä.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Kielonlehtivärjäystä


Jostain (en muista enää mistä) luin, että lakastuneilla kielonlehdillä voi värjätä lankaa. Vaikka jokin aika sitten taisin vannoa värjäyskokeiluiden olevan ohi osaltani, inspiraatio iski takavasemmalta ohittaessani lähimetsikön kielokeskittymän. Keittoliemi vaikuttikin todella lupaavalta, aluksi kielonlehdistä irtosi punertavaakin väriä, josta innostuneena päätin keitellä lehtiä oikein kunnolla. Ei ehkä olisi kannattanut, sillä pidemmän päälle lehdistä alkoi irrota enenevässä määrin ruskean lisäksi myös keltaista ja lopputulos oli kaikkea muuta kuin tyydyttävä.


 


Värjäysmetodini oli sama kuin ennenkin: aluna suoraan siivilöityyn värjäysliemeen ja perään kuiva vyyhti tällä kertaa pohjaväriltään vaalean harmaanruskeaa Seiskaveikkaa (pohjalanka kuvassa vertailun vuoksi). Aikani hämmentelin soppaa, tällä kertaa huuhtelin ja pesin langan jo samana iltana. Kuten kuvasta näkyy, väri on jokseenkin ripulinruskea kaiken punaisen tartuttua emalikattilani pintaan.


Langasta teki mieli päästä pikaisesti eroon, joten päätin neuloa siitä isot miesten sukat Joulusukat 2010 -keräykseen.



Näissä varresta aloitetuissa sukissa on 56 silmukkaa ja ne on neulottu 3,5 mm puikoilla. Värjääminen teki langasta tällä kertaa poikkeuksellisen nihkeää ja karkeaa, aivan kuin olisi neulonut kuitunarua langan sijaan. Lopulta sukille tuli kokoa arviolta komeat 47-48 (hivenen olivat siis isot blogimiehen 45-46 koon kanoottiin) eikä lankaa jäänyt kuin pikkunötteröt.



Sukkien ulkosyrjään neuloin tuollaisen palmikonnäköisen virityksen tuomaan herrasmiesilmettä. Tiedä sitten, miten paljon sekään pelastaa sitä, että näyttää kuin käyttäjä olisi päästänyt löysät sukilleen. Isossa sukkakuvassa väri on ehdottomasti liian positiivisesti beige, todellisuus on selvästi keltaisempi ja vastaa paremmin tuota lähikuvaa. Neulominen oli aikamoista puurtamista ruman värin ja nihkeän langan vuoksi, mutta toivottavasti nämäkin sukat kuitenkin ilahduttavat saajaansa.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Tyttövauvalle


Entiselle tutkija(koulutettava)kollegalleni syntyi syyskuun puolivälin tienoilla esikoistytär. Halusin muistaa perhettä muutenkin kuin sähköpostionnittelujen verran.



Viimeisimmän lankahankintani mukana oli tullut vajaan 30 gramman nöttönen hyvälaatuista ohutta sukkalankaa, josta neuloin 2 mm puikoilla Tuulan sukat / junasukat. En malttanut tälläkään kertaa olla sooloilematta, vaan neuloin taas ranskalaisen kantapään, se kun lähtee minulta nykyään oletusarvoisesti selkäytimestä, ja silmukoin kärjen, kun silmukoita oli jäljellä 12. Pienemmistä puikoista ja ohuemmasta langasta huolimatta näistä tuli minusta vieläkin aika isot, ehkäpä puolivuotiaalle sopivat, mutta sopinevat siten oikein hyvin tulevana talvena näin alkusyksystä syntyneelle.


En voinut taaskaan turvautua ostokorttiin, vaikka askarteluinto on ollut pitkään kadoksissa. Niinpä tein tuttua ja turvallista perushuttua.



Peruskorttipohjalla on pala kohokuvioitua pahvia, käytetystä lahjapaperista leikattu kuva ja itse virkattu pyörylä, geelikynällä tekstit "onnea" ja "tyttövauvalle". Aika pelkistettyhän tästä tuli, mutta enempää luovuutta ei askartelupuolelta kertakaikkiaan irronnut tällä(kään) kertaa. Sisälle printtasin vielä onnitteluksi tämän runon.


Vauvauutiset (ja etenkin niitä seuranneet kuvat) nostattivat mukavia muistoja melko tarkalleen neljän vuoden takaa, olihan kuopuksemme syntyessään täsmälleen saman painoinen kuin tämä nyt onnittelun kohteena oleva vauva. Vaan on ihana ajatella, että meidän perheemme on jo koossa, lapset kasvavat ja saan nukkua jo melko usein kokonaisia öitä!

lauantai 2. lokakuuta 2010

Elämäni on muutakin kuin sukkien neulomista


... tai niin ainakin yritän uskotella blogini lukijoille. Niinpä esittelen sukkapostausten välissä (todellisuudessa jo ennen Sukkasatoa valmistuneen) virkkuun sekä kämmekkäät, jota kinuttiin minulta niin sitkeästi, että pyöräytin ne jossain viidensien ja kuudensien Sukkasatosukkien välissä.



Tällä työllä en todellakaan niitä mainetta enkä kunniaa, sillä se on juuri sitä, miltä se näyttääkin: virkattu verkkoponcho. Vaan pitihän se tehdä, kun eräs tietty kuusivuotias nuori neiti niin kovin toivoi itselleen juurikin verkkoponchoa. Langaksi valikoitui itseoikeutetusti keltainen secondhand-mysteeripuuvilla, joka on muuten todellisuudessa hieman lämpimämmän väristä kuin kuvassa. Kaulus on neulottu ja siitä jatkettu laajenevin kaarin virkaten, reunus on kiinteitä silmukoita ja nirkkoja. Tämä poncho suorastaan huutaa koristeita, mutta sen sijaan että olisin virkannut epämääräisiä kukkasia, ajattelin teetättää Tikrunmamilla jonkin kivan pienen rintakorun. Poncho päätyy joka tapauksessa joululahjapakettiin.


Esikoiseni on kärttänyt viime keväästä asti kämmekkäitä itselleen.  Jostain mystisestä syystä en kuitenkaan erityisemmin innostu lapasten tai kämmekkäiden neulomisesta, joten onnistuin väistelemään pyyntöä syysviileille asti. Esikoisen sitkeys palkittiin viimein, kun huonon omatunnon kolkutus ylitti sukantekointoni.



Ja niinhän siinä kävi, että kämmekkäät syntyivät lähes huomaamatta parissa päivässä. Projekti ylitti yksinkertaisuudessaan kaikki odotukset: neulominen oli todella mukavaa, kämmekkäistä tuli juuri sopivat ja ennen kaikkea saaja oli suorastaan haltioitunut lopputuloksesta. Langaksi valikoitui loput (noin 30 g) Regia 4-fädig Jet Set Colorista, josta olin jo vuosi sitten neulonut lasten serkkupojalle sukat, puikoiksi 2 mm sukkapuikot, mallineuleeksi 2 o, 1 n ja silmukoiden määräksi 48. Kunnon peukalokiilankin tein, kuusi lisäystä (= 12 s) kolmen kerroksen välein. Hämmästyttävää, miten jostakin näin pienestä ja yksinkertaisesta projektista voi tulla niin hyvä mieli. Mutta niinhän siinä käy, kun kaikki palaset loksahtavat odottamatta kohdalleen. Ehkä sittenkin innostun vielä joskus käpälänlämmittimistä samassa mittakaavassa kuin sukista...