keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Joululahjaneuleita


Vaikka perheessämme on vallinnut jo vuosia periaate lahjakiellosta aikuisten kesken, olen parina viimeisenä vuonna rikkonut sitä muistamalla kotiimme aaton joululahjavalvojaisiin saapuvia aikuisia jollakin pienellä käsintehdyllä lahjalla. Äitini ja sisareni virkatut tuikkulyhtyaluset esittelin jouluaaton bloggauksessa, tässä tulevat loputkin sopimusrikkeet.









Vanhapoikaveljeni sai mustasta Woolista neulotun 3o, 2n -ribbipipon, jonka päälakikavennukset jouduin soveltamaan itse hankalan silmukkamäärän (3,5 mm puikoilla 130 s) vuoksi. Alkuperäinen suunnitelmani neuloa Käänteinen Ullasta karahti siis siihen, etten saanut mietittyä sopivaa silmukkamäärää päälakikavennusten, käytettävissä olevien puikkojen ja hankitun langan yhdistelmälle.









Isälleni neuloin huovutetut lapaset. Varret on neulottu lenkkikaverini lahjoittamasta Novita Hiphopista puretusta ruskeasta säikeestä 2,5 mm puikoilla ja 48 silmukalla, kämmen on ruskeaa Fritidsgarnia (sitä samaa, josta neuloin Karhuvaarin tassut) 5,5 mm puikoilla ja 40 silmukalla. Pyöräytin lapaset 40 asteen pikapesussa parin pienen froteepyyhkeen kanssa, jolloin kämmenosa huopui onnekseni somasti oikeaan kokoluokkaan ja sopivaan suhteeseen huopumattomaan varteen verrattuna. Näin toteutetut huovutetut lapaset pysyvät napakan varren ansiosta perinteisiä kokohuovutettuja lapasia paremmin kädessä. Turvallisempaa olisi toki ollut tehdä pelkkä kämmenosa ensin, huovuttaa se ja noukkia silmukat virkkuukoukulla reunasta varren neulomista varten, mutta koska minulla oli jo näppituntuma Fritidsgarnin huopumistapaan, uskalsin ottaa riskin neuloa lapaset kokonaan valmiiksi ennen huovuttamista. Voi olla, että jatkossakin neulon samantyyppisiä puoliksi huovutettuja lapasia, sen verran mukavalta ensimmäisten koeversioitten lopputulos vaikutti.



Joululahjaneuleeksi laskettakoon myös Petäjä-sukat, jotka neuloin joulun jälkeen lasteni serkulle alkuperäisten Petäjien osoittauduttua liian pieniksi.









Nämä on neulottu Gjestal Maijasta 3 mm puikoilla ja 48 silmukalla tapaninpäivän iltana ja seuraavana aamuna, jolloin minulla oli mahdollisuus sovittaa sukkia jo tekovaiheessa saajan jalkaan. Kaksien Maija-Petäjien jälkeen jäin vielä pohtimaan, olisiko sittenkin pitänyt valita 2,5 mm puikot kolmosten sijaan, jotta lopputulos olisi ollut napakampi. Pitänee kokeilla pienempiä puikkoja seuraaviin Maija-sukkiin.



Sukansaajan pikkusisko kaipasi villaisia asusteita Lissi-vauvanukelleen. Sukanneulonnan lomassa ehdin väkertää vain siksakmyssyn, johon minulla ei ollut edes tarkkaa mallia.









Lankana oli kanervanvärinen (eli kuvan väriä punaisempi) vaihtokauppa-Nalle, puikoilla paksuutta 3 mm ja silmukoita 22. Kavennus-levennyskertoja tein 16 + 16 + 11 + 11 + 16 + 16, näin syntyi suurinpiirtein vastasyntyneen kokoinen myssy. Vielä pitäisi neuloa Lissille (vai onkohan vauvan nimi sittenkin Lissie tai Lizzie?) ainakin sukat ja tumput sekä ommella pari vaippaa eikäpä muukaan lisävaatetus jäisi luultavasti käyttämättä. Siinäpä sopiva käyttökohde joillekin langan- ja kankaanlopuille.



 







tiistai 29. joulukuuta 2009

Viides Lina


Joululomalla anoppilamummolassa oli ruhtinaallisesti aikaa neuloa, joten otin ennakkoa Pääasioihin neulomalla viidennen Linani:



Lankana pipossa oli musta TeeTeen Primavera, jota kului 3,5 mm puikolla ja 120 silmukalla neulottuun pipoon noin 65 g. Palmikonkiertoja oli ohjeesta poiketen vain neljä. Tuoreeltaan puikoilta päässyt pipo oli melko napakka, mutta kastelun ja muotoilun jälkeen se venyi odotetusti jonkin verran. Kälyni ihastui tähän yksilöön siinä määrin, että annoin pipon ilomielin hänelle, vaikka alunperin olin suunnitellut sitä itselleni. Sain joululahjaksi kaksi kerää tummanpunaista Primaveraa, joten enköhän minäkin oman Primavera-Linani vielä saa - olen nimittäin vakuuttunut, että Primaveran ja Linan liitto on taivaassa solmittu, siitä täydellinen yhdistelmä se on.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Sakura-pipo ja perusribbiä


Pidän joustinneulepipoista. Pidän pipoista, joissa on hyvin suunnitellut päälakikavennukset. Niinpä oli luonnollista, että nähtyäni sattumalta Sakura-pipon (Ravelry-linkki) innostuin siitä heti. Koska ohje on maksullinen, tein oman Sakura-kopioni pelkkien kuvien perusteella, samalla kokeillen pienenpientä muutosta malliin.



 Pipo on neulottu 3,5 mm puikolla viime jouluna lahjaksi saamastani Novitan Luxus Stonesta 120 silmukalla. Neuloin ensin 2 o, 2 n -joustinneuletta 28 krs, minkä jälkeen tein tasavälein kymmeneen kohtaan yhden silmukan palmikonkierron ja sen jälkeen vielä kerroksen joustinta ennen päälakikavennuksia. Lankaa kului jonkin verran toista kerää; hieman syvempikin pipo olisi saanut olla, vaikka viimeistelyn jälkeen se ihan käyttökelpoinen olikin - eiköhän tätä tule käytettyä.


Päälaen tähtikuvio laittoi mielikuvituksen liikkeelle ja olisin jo suunnitellut omanlaiseni tähtipipon, jos minulla olisi sattunut olemaan varastossani riittävästi ohuehkoa pipolankaa. Sopivan langan puutteessa oman mallin pipo on kuitenkin yhä ruutupiirrosasteella, joten saa nähdä, tuleeko ajatuksia testattua lainkaan tämän talven lumilla.


Kolmivuotiaani on jo tovin kysellyt oman pipon perään. Niinpä otin käsittelyyn kälyn kirpparilta pelastamaan Circulo Yarns Topas -merinovillalangan, joka tuntui käteen varsin laadukkaalta (markka-aikaan hintaa kerällä oli ollut 18,90 mk / 50 g, oman aikansa luksuslankaa siis). Koska lanka oli tippavärjättyä, mikään kuvio ei siinä näkynyt, joten päädyin neulomaan jälleen kerran 3 o, 2 n -joustinneuletta.



 Silmukoita oli 120, puikossa paksuutta 3,5 mm. Joustinta neuloin ensin 12 cm, sen jälkeen kavensin tasavälein kuudessa oikeassa "raidassa" [2 o yht, 1 o, knk] joka kolmas kerros. Näin lankaa kului muutaman metrin toista kerää. Lopputulos on oikein mukiinmenevä, joten eiköhän pipo päädy käyttöön.


PS. Tulin myös ilmoittautuneeksi neulomaan tammikuussa Pääasioita. Tämän vuoden aikana olen neulonut laskujeni mukaan 14 pipoa ja 3 Calorimetryä, joten eiköhän tammikuussakin jokunen päähine synny. Suunnitelmissa on ainakin musta peruspipo itselle sekä ehkäpä se oma "tähtipipo".

torstai 24. joulukuuta 2009

Hiljaa leijaa maahan hiutaleet


Vietämme tänä jouluna aaton ja joulunpyhät pitkästä aikaa anoppilamummolassa valmiiden herkkupatojen äärellä. Kiitollisena siitä halusin varmistaa omalta osaltani "valkoisen joulun" virkkaamalla tusinan verran lumihiutaleita ripustettavaksi anoppilamummolan joulukuuseen. Kaikki hiutaleet on virkattu tuntemattomasta lahjoituslangasta 1,75 mm koukulla.



Kahdeksan lumihiutaletta on virkattu Northern Snowflake  -mallilla ripustuslenkillä lisättynä. Hiutaleet on pingotettu ja tärkätty sokerivedellä. Alunperin virkkasin tällä mallilla yhteensä 13 hiutaletta, mutta viisi niistä päätyi toisaalle.



Loput neljä hiutaletta ovat Mechanic's Snowflake -mallilla (Ravelry-linkki) virkattuja, pienin modauksin ja ripustuslenkein varustettuja ja pingotuksen jälkeen sokerivedellä tärkättyjä. Tällaisia lumihiutaleita lähti lisäksi jokunen korttien mukana tuttavaperheisiin.


Oikeaakin lunta tuli onneksi tänä vuonna hyvissä ajoin ennen joulua, joten emme ole virkattujen hiutaleiden varassa. Näiden lumisten tunnelmien myötä toivotan blogini lukijoille taianomaista joulunaikaa!

maanantai 21. joulukuuta 2009

Joulukortit 2009


Minulla ei ollut tarkoitus tänä vuonna lähettää saati itse askarrella joulukortteja. Muutaman kortin tosin askartelin varmuuden vuoksi, sillä aina jonkin lahjan kylkeen tekee mieli kirjoittaa sananen tai pari, miksei siis kortille. Näistä yksikköaskarteluista en tullut ottaneeksi valokuvia, ehkä hyvä niin.


Pohtiessani sitä, miten voisimme muistaa esikoisen opettajaa ja kerhotätejä sekä kuopuksen hoitajia näin joulun alla, päätin virkata muutaman joulukuusenkoristeeksi soveltuvan lumihiutaleen. Langaksi valikoituivat itseoikeutetusti lahjoituslankojen joukossa tulleet valkoiset ja luonnonvalkoiset virkkauslankanöttöset sekä virkkuukoukku 1,75 mm, mallin etsin 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin -kirjasta lisäten siihen ripustuslenkin.



Pingotetun ja sokerivedellä tärkätyn lumihiutaleen ripustin lovettuun kierrätysaaltopahviin, jonka taakse printtasin ensimmäisen säkeistön joululaulusta "Hei leijailkaa, hei leijailkaa, te lumihiutaleet". Koska sekalaiset pikkunöttöset riittivät peräti 11 lumihiutaleeseen, tulin tehtailleeksi kortteja aiottua enemmän. Tämä on jo toinen joulu peräkkäin, kun ujutan kortin mukaan jotakin käsityötä: voi olla, että tästä vuosien saatossa syntyy perinne.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Huovutettua


Kummipojan joululahjatumpuista jäi jäljelle pieniä jämänöttösiä, jotka jäivät vaivaamaan mieltäni. Koska olin tumppujen myötä tutustunut magic loop -tekniikkaan, päätin soveltaa sitä huovutettavaan, saumattomaan kännykkäpussiin.



Aloitin pohjasta luomalla 10 s 5 mm puikoille, neulomalla yhden kerroksen oikein ja poimimalla luontireunasta toiset 10 s, minkä jälkeen neuloin näillä 20 silmukalla pyöröneuleena sileää melkein pussukan suulle asti. Suuaukkoon neuloin kerroksen nurjaa ennen silmukoiden päättelyä, läppä on neulottu 8 silmukalla, reunimmaiset aina oikein ja läpän suussa jälleen yksi nurja kerros sileän jatkeena ennen päättelyä. Hieman ennen läpän aloitusta neuloin taakse kahdella silmukalla lyhyen i-cord -lenkin ja läppään tein kahden kavennuksen ja seuraavan kerroksen tuplalangankierron avulla napinläven.


Pussukan huovutin kevyesti 40 asteen pesussa tavallisen päivittäispyykin mukana, juuri sopivasti huopui napakammaksi, mutta yhtään ei lanka noussut lenkeille. I-cord -lenkki pysyi auki ja siihen sai hyvin kiinnitettyä avainkaulanauhan. Nappi löytyi tietysti omista jämä-/lahjoitusvarastoista. Malli on minusta mainio - ei yhtään ommeltavaa saumaa eikä huoliteltavia reunoja - ja se on nopea tehdä melko vähäisestäkin langanjämästä. Esikoispoikani tykästyi pussukkaan siinä määrin että se päätyi käyttöön ennen kuin ehdin miettiäkään mahdollista koristelua.


Villalankalaatikossa lymyillyt Ístex Alafoss Lopí (jämäerä saatu vaihdossa varastokankaisiin) kuiskaili saattavansa sekin sopia huovutettavaksi. Niinpä neuloin elämäni ensimmäiset lapaset kärjestä aloittaen, magic loopilla 5 mm puikolla (peukalot 5,5 mm sukkapuikoilla) ja Tellun blogin vanutettujen lapasten silmukka- sekä kerrosmääriä muistinvaraisesti seuraillen.



Neuloin tumppuja jonkin verran rinnakkain, jotta sain täyden mustan kerän menemään tasan, peukalotkin on neulottu ennen sinistä vartta, sillä halusin niistä mustat. Sinistä taisi kulua noin 50 g. Tumput huovutin 40 asteen pesussa muun pyykin mukana, kirjailut tein huovutuksen jälkeen kaksinkertaisella Novita Floricalla. Täytyy tuodeta, että tuo koristelu on oma taiteenlajinsa, minulla se on aika lapsenkengissä, ilman koristelua tumput näyttivät kuitenkin aika orvoille. Ajattelin ensin tumppuja kiitoslahjaksi erään kirjan lainasta, mutta ehkä nämä sittenkin menevät varastoon odottamaan sopivampaa saajaa.


Aina ei kuitenkaan voi onnistua. Neuloin kälyn kirpparilta löytämästä (Rondon/Novitan) Panda Sport -langasta heti Sukkasadon jälkeen tossut, joita kaavailin huovutuksen jälkeen ns. vierastossuiksi, meillä kun on kovin kylmät lattiat ja vieraat monesti kaipaavat lämmikettä jaloille. Mallin ja silmukkamäärät otin omasta päästäni ja heitin tekeleet huolettomasti pyykin sekaan 60 asteeseen...



Tossut huopuivat aivan kittanoiksi, väkisin riuhtomalla sain ne venytettyä omiin jalkoihini vedettäviksi, mutta eivätpä ne kyllä jaloissa pysy, siitä avonaiset ja matalat tossuista tuli. Harmitti todella, sillä pidän langan maanläheisestä väristä ja saatan aavistella, miten mukava lopputulos olisi voinut olla kevyen 40 asteen pesun jälkeen. Lankaa jäi enää pienet kerät, ehkäpä neulon niistäkin huovutettavia kännykkäpusseja. Pilalle huovutetut tossut säästän kyllä jatkojalostusta varten, eiköhän niille jossain muodossa käyttöä löydy - jos ei muuten, niin pohjalliset lasten kenkiin niistä saa.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Pomatomus-kämmekkäät vol 2


Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että jämähdän helposti muutamiin suosikkimalleihini. Tällä kertaa olen kuitenkin itse jokseenkin syyntakeeton tutun mallin toistamiseen, sillä sain työkaveriltani vienon toiveen neuloa hänelle (ja hänen sisarelleen) Pomatomus-kämmekkäät hänen nähtyään minun käyttävän töissä omiani. Koska en tee käsitöitä ansiotyökseni ja kunnioitan myös melkolailla tekijänoikeusasioita, päätin perustella tilaustyön itselleni sillä, että käytän vain varastolankojani ja otan maksuksi lähinnä materiaalikustannukset.



Ensimmäisten kämmekkäiden langaksi valikoitui Hjertegarnin Alpaca Silk (60 % alpakka, 30 % merinovilla, 10 % silkki), jota ostin joskus vuosi sitten yhden kerän tarkoituksenani neuloa siitä itselleni pipo. Olin ilmeisesti joskus yrittänyt aloittaakin pipoa, mutta uskonpuute langan riittävyyteen oli iskenyt melko varhain ja olin purkanut tekeleen. Niinpä kerä oli oikein sopiva kämmekäsprojektiin.


Kämmekkäät on tehty 48 silmukalla ja 2,5 mm puikoilla, tähän versioon on tehty myös pieni peukalokiila. Mallia katselin aluksi Nereid Fingerless Gloves -kämmekkäistä, mutta lopulta tein peukalokiilan eri kohtaan ja eri tavalla, joten vain idea peukalokiilan toteutuksesta on saatu Nereid-mallista. Lankaa kului mukavasti noin 45 g, joten vain pieni nöttönen jäi jäljelle sekalaisten lankojen pussiin. Lopputulos on ihastuttavan pehmeä ja joustava, paljon miellyttävämpi kuin vaikkapa omien kämmekkäitteni Araucanía Ranco Solid, joka kutittaa hieman, vaikken herkkäihoinen olekaan.


Toisia tilauskämmekkäitä en luvannut jouluksi, mutta lankavarastoissani on sen verran yksittäisiä orpokeriä, joista ei paljon kämmekkäitä kummempaa saa aikaiseksi, että ehkäpä kolmannetkin Pomatomus-kämmekkäät näkevät vielä joskus päivänvalon.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Lace Ribbon Scarf II


Esikoisen Lina venähti kovassa käytössä siihen malliin, että teimme vaihtokaupat: minä sain Linan, esikoinen halusi mustan lenkkipiponi koristeineen kaikkineen. Koska Rowanin Cashcotton oli näin osoittautunut jokseenkin epäsopivaksi pipolangaksi ainakin kovaa kulutusta ajatellen, päätin keksiä lopuille Cashcotton-kerille muuta käyttöä. Koska venähtäneenäkin Lina-pipo oli itselleni ihan mukiinmenevä, oli luonnollista neuloa sille kaveriksi (mikäpä muukaan kuin) Lace Ribbon Scarf -kaulahuivi.



Tällä kertaa tein kaulahuivin ohjeenmukaisin silmukoin, puikkokooksi valikoitui 4 mm. Käytössä oli hieman vajaa 3 kerää (ehkäpä noin 145 g) lankaa, josta syntyi viimeistelyn jälkeen 25 x 155 cm kokoinen huivi. Olen todella tyytyväinen, lanka on pehmeää ja pidän siitä, että minulla on käytössäni samasta langasta tehty pipo-kaulaliina -setti. Tämä on siis lämpimämpi versio Novita Bambusta tekemälleni Lina - Lace Ribbon Scarf -setille, jota käytän ahkerasti loppukeväästä alkusyksyyn nahkatakkikeleillä.

torstai 10. joulukuuta 2009

Vakosamettikassi


Olen käyttänyt paneeliverhokassiani päivittäin sen valmistumisesta lähtien sillä seurauksella, että kassi kaipasi kipeästi pesua. Koska pidän kovasti tuon kassin koosta ja mallista, sain päähäni ommella itselleni vaihtokassin. Samalla testasin jo pitkään muhinutta ideaa kassin koristeeksi.



Ulkopuoli on tummanruskeaa "sikasäkki"-vakosamettia, vuori entisen työkaverin lahjoittamaa vanhaa lakanaa, kiinnitysnappi edesmenneestä koristetyynystä - jouduin tyytymään nappikiinnitykseen sopivan vetoketjun puutteessa. Uniikin kassista tekee sen koristelu, ompelin etukappaleeseen soiron vuorikangasta ja sen reunoille rikkoutuneen vetoketjun puolikkaat.


Pidän kassista todella paljon, vaikka teinkin sen hieman huolettomalla otteella ikään kuin koeversioksi. Vakosametti oli joustavaa, joten ompelussa olisi voinut panostaa saumurin syötön säätöihin vähän enemmän, samoin tikkauksissa olisi voinut aluslankana käyttää ruskean sijasta valkoista. Esikoiseni olisi halunnut omia tämän kassin kokonaan itselleen, joten voi olla, että joudun ompelemaan vielä yhden samantyyppisen kassin. Ehkä seuraavassa versiossa maltan panostaa enemmän myös laatuun.

tiistai 8. joulukuuta 2009

maanantai 7. joulukuuta 2009

Haastavia lankoja


Olen saattanut mainita jokusen kerran, etten erityisemmin pidä erikois-/efektilangoista. Olen myös värirajoitteinen, joten vain harvat monivärilangat saavat minut lämpenemään (tiettyjen sävymaailmojen liukuvärjätyt tekevät tästä merkittävimmän poikkeuksen). Siitä huolimatta yritän keksiä jonkin käyttökohteen kaikille langoille, jotka haltuuni tavalla tai toisella päätyvät, pidinpä langasta tai en.


Rakas ystäväni toi minulle kesällä pussillisen lankoja, joiden valintaan hänen kolme tytärtään olivat päässeet vaikuttamaan merkittävästi. Pussi sisälsi pari varsin lupaavaakin lankaa, mutta pääsääntöisesti koin valinnat hyvinkin haastaviksi. Näin joulun alla päätin tarttua härkää sarvista ja kehitellä tyttöjen valitsemille langoille projektit, joiden lopputuotteet voisin lahjoittaa tytöille itselleen. Ensimmäiseksi puikoille päätyi helpoin langoista, Marks&Kattensin Moss Space, josta syntyi pipo luultavasti 3-vuotiaalle kuopukselle:



Tämäkin oli oikea huonon onnen projekti. Aluksi valitsin erään palmikkopipomallin Ravelrystä ja kävin jopa lainaamassa naapurista mahdollisimman ison puikon (7 mm). Melko alkuvaiheessa sain kuitenkin magic loopiin liian lyhyen pyöröpuikon jäykän kaapelin murtumaan säleiksi ja jatkettuani pipoa omalla 5,5 mm pyörölläni lopputulos oli aivan liian pieni. Ajattelin laittaa pikkupipon ensin SPR:lle, mutta asia vaivasi siinä määrin, että päädyin purkamaan koko tekeleen ja aloittamaan alusta omalla mallilla, 5,5 mm pyöröllä ja 60 silmukalla.


Lopputulos lienee oikeaa kokoluokkaa, mikä onkin koko pipontekeleen paras puoli sen lisäksi, että sain kulutettua langan lähes loppuun. Nopeatekoinenkin tämä oli, mutta värimaailma on, no, jotakin muuta kuin omaan makuuni sopiva. Toivottavasti se on kuitenkin pikkutyttöjen mieleen, sillä lahjaksi tämä joka tapauksessa menee.


Seuraavaksi oli vuorossa muutamaa kertaluokkaa haastavampi lanka, Hjertegarnin Up 21. Possunpunainen muovikarvakerä oli melkein pelottava, enkä keksinyt neuloa siitä mitään muuta kuin simppelin kaulaliinan.



Efektilangan kaveriksi otin samaa sävyä olevan SandnesGarnin Sisun ja neuloin 14 silmukalla aina oikein -neuletta 7 mm puikolla (sillä naapurini rikkoutuneella pyöröllä) niin pitkään kuin Up 21:a riitti eli vajaaseen metriin saakka. Samalla kului puolisen kerää Sisua. Toivottavasti tämä kelpuutetaan edes satunnaiseen prinsessaleikkiin, saman perheen riesaksi tämäkin lähtee kuin palmikkopipokin...

perjantai 4. joulukuuta 2009

Vihonviimeiset Joulusukat


Näiden sukkien myötä tulee täyteen tusina neulottuja sukkapareja Joulusukat 2009 -tempaukseen.



Miesten sukat kokoluokkaa 45-46 (54 s, 3,5 mm puikot ja 150 g Seiskaveikkaa). Varsista tuli pitkät, kun ajattelin neuloa raitaa niin pitkään kuin tummanruskeaa suinkin riittäisi. Kymmenen ruskean raidan jälkeen tummaa olisi edelleen ollut raitaan tai pariin, mutta varsi näytti jo siinä vaiheessa liiankin pitkälle, joten siirryin kantapäähän. Ensin neuloin terästäkin epähuomiossa liian pitkän - sukista olisi tullut varmaan kokoluokkaa 50 -, siitä nopeasti tällaiset perussukat neuloutuvat paksusta langasta. Vaan kyllä nyt tuli tappi vastaan sukanneulonnassa joksikin aikaa.


Sukkapareja on näihin päiviin mennessä kertynyt tempaukseen noin 450, joten jokaiselle kaupungin laitosvanhukselle löytyy varmaankin sopivankokoiset sukat lämmittämään varpaita. Todella iloisena ja ylpeänä tästä lähden rinta rottingilla 18. joulukuuta mukaan sukkien luovutustilaisuuteen, kiitos Distant Knitterin kutsun.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Joulunodotusta


Keskivertolapsiperheessä ei lie joulunodotusta ilman joulukalenteria. Muuttuneiden sisustusratkaisujen myötä vanhalle kestokalenterillemme ei löytynyt enää hyväksyttävää paikkaa, joten sain siitä hyvän syyn ommella uuden kalenterin vanhan, ruman ja epäkäytännöllisen tilalle:



Ompelin noin 7x12 cm pussukoita, jotka ripustettiin pyykkipojilla juuttinaruun. Punainen kangas lienee peruja yli kahdenkymmenen vuoden takaa, kun äitini ompelutti siitä itselleen feresin.



En edes yrittänyt tehdä pussukoista tasakokoisia, vaan leikkelin kangassoiroja käsivaralta, koristeeksi ompelin luultavasti entiseltä työkaveriltani saamaani koristenauhaa. Aivan kaikkiin pusseihin nauha ei riittänyt, joten muutamiin ompelin laatikosta löytynyttä satiinivinonauhaa. Esikoinen numeroi pyykkipojat suurella hartaudella ja ylpeydellä.


Pussukoihin voisi tietysti laittaa jotakin pientä tavaraa tai vaikkapa kolikon, mutta lapsemme ovat niin persoja suklaalle, ettei mikään muu täyte kelpaa. Niinpä kaivelin herkkukätköstämme jokaiseen pussukkaan kaksi keskenään samanlaista kääreellistä suklaakonvehtia, eikä ainakaan tänä aamuna kuulunut poikkipuolista sanaa kalenterin sisällöstä.