lauantai 27. kesäkuuta 2015

Tour kuplii

Tour-de-Sockin kolmosetappi starttasi juhannussunnuntain aamuna, mutta minä aloittelin omiani vasta illansuussa tultuani takaisin kotiin mökkeilemästä. Touring Bubbles -mallin olin toki jo kurkannut puhelimesta heti tuoreeltaan ja todennut sen nopeaksi ja helpoksi neulottavaksi. Malli ei kuitenkaan herättänyt suuria intohimoja, joten siihen olisi kelvannut ihan perussukkalankakin - mutta minulla oli jäljellä paria kirjoneulesukkiin korvamerkittyä Novita Pikkusisko -kerää lukuunottamatta käsinvärjättyjä ihanuuksia. Niistä valitsin lopulta Kraft Hand-Dyedin BFL Sockin rusehtavan punaoranssissa uniikkivärissä, ja sille kaveriksi luottopuikkoni eli 1,75-millisen Hiya Hiyan teräspyörön.


Koska en tänä vuonna kisaa missään joukkueessa, päätin tehdä malliin tarpeellisiksi katsomiani muokkauksia. Näkyvin niistä on kantalapuissa, jotka neuloin sukansuun joustinta vastaavasti alkuperäisen mallin perinteisen vahvistetun kantalapun sijaan. Näin yleisilmeestä tuli kevyempi ja yhtenäisempi.


Kisan minimivaatimusten mukaisten sukkien varsi olisi ollut vähän lyhyenläntä omaan makuuni, joten neuloin varsiin lisää pituutta. Samoin terää tein niin pitkään, että sain viimeiseksi kuplarivin ennen sileää kärkeä. Kärkikavennuksetkin tein pyöreämmin kuin ohjeessa. Mallineule oli todella helppoa, mutta jostain syystä koko neuleprosessi oli aika nihkeä, ja vain luksuslanka pelasti sen selvästi plussan puolelle: laatulankaa on aina ilo neuloa.

Sukista tuli lopulta itselleni reilusti isot, joten ne siirtyvät lahjalaatikkoon odottamaan saajaa, joka osaa arvostaa riittävästi käytettyä lankaa ja sen herkullista, vain aavistuksenomaisesti semisolidia värjäystä.

P.S. Nyt on näköjään viimeinkin tultu tilanteeseen, että blogipäivitysten väli venyy, eikä jonossa ole yhtään tulevia päivityksiä. Joskus muinoinhan minulla saattoi olla useamman viikon päivitykset ajastettuna muutaman päivän välein. Neuletahti siis hiipuu luonnostaan, osittain jonkinlaisen kiinnostuksen laantumisen vuoksi, osittain siksi, että olen vaihteeksi käynyt harrastamassa enemmänkin työntekoa, mikä verottaa merkittävästi harrastuksiin käytettävissä olevaa aikaa. Vaan enköhän minä vielä tämän vuoden aikana neuloskele suurimman osan varastolangoistani pois, enää niitä on noin 5,5 kg jäljellä.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Peto on irti!

Tai ehkä paremminkin täysin kajahtanut neuloja on päässyt vapaaksi ilman kunnollista lääkitystä. Neuloin nimittäin Tour-de-Sockin kakkoskierroksen kirjoneulesukat uudemman kerran heti edellisten jälkeen, tällä kertaa itselleni mieluisammista väreistä ja hieman kärkeä uudelleen muotoillen. Langoiksi nappasin ruosteenoranssin Regian ja tummankirjavan Cascade Heritage Paintsin, puikoksi tuttuakin tutumman 2,25-millisen Hiya Hiyan 80-senttisen teräspyörön terävillä puikonkärjillä (Hiya Hiya Sharp).


Kaksi päivää niihin meni ja 43 grammaa kumpaistakin lankaa. Jätin kärjestä muutaman välikerroksen pois lisäysten väliltä, mikä lyhensi sopivasti terää ja pyöristi aavistuksen kärjen muotoa. Istuvuus on tällä kertaa aivan täydellisen napakka ja värit todellakin ensimmäistä paria mieluisammat. Nämä sukat pidän itse siitäkin huolimatta, että omistan laatikollisen sukkia, joista kaikkia en ehdi millään käyttää. Ehkä pikkuhiljaa olisi aika raaskia heittää niitä vanhimpia, jo kertaalleen parsittuja ja jo vähän löpsähtäneitä seiskaveikkasukkia roskiin ja viedä muutamat kohtuukuntoiset mökille hätä- ja vierasvaroiksi. Niin se vain on, että nykyisellään tulen aina valinneeksi joko laatulangoista neulotut ohuet sukat tai lämpimämpää kaivatessani kunnon kirjoneulesukat, en niitä vanhoja paksulankavirityksiä. Mitäpä niitä siis enää säilömään turhan panttina.

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Jämää ja vielä jämempää

Sukkatourin toista etappia odotellessa tuli olo, että jotain pientä ja nopeasti valmistuvaa olisi pakko saada näperreltyä. Niinpä päätin pöyhiä vihonviimeisiä kasvikuitulankajämiäni, josko niistä vielä saisi jotakin edes etäisesti käyttökelpoista aikaiseksi.


Lidlistä ostettuja Crelando-puuvilloja oli vielä sen verran, että niistä sai neulottua sairaalalle pienen vauvapipon. Taisin käyttää 2,25 mm puikkoa ja neuloin pipon päälaelta aloittaen, lisäyksiä kahdeksassa sektorissa joka toinen kerros, kunnes silmukoita oli 72. Lankoja kului yhteensä vain noin 20 g. Eipä tuosta piposta nyt mikään erityisen kaunis tullut, mutta purkamaankaan en enää ryhtynyt. Menköön tämäkin tarjolle sairaalaan, kyllähän se ainakin lämmittää.

Loppuja kasvikuitulankojen pätkiä laittelin värijärjestykseen ja ryhdyin virkkaamaan 3,5 mm koukulla neulatyynyjä.


Kukkasten toiselle puolelle tuli tasaisempaa väripintaa, kun käytössä oli useampi hyvin samansävyinen tai jokunen isompikin yksivärinen nöttönen.


Vastakkaisilla puolilla on enemmän väriliukumaa, kun osa jämäpätkistä oli niin lyhyitä, ettei niillä saanut virkattua edes kokonaista kerrosta. Liitin pätkät toisiinsa liukumattomalla "taikasolmulla" ja jätin hännänpäät sisäpuolelle. Napeiksi valikoin satunnaisia purkunappeja sekalaisten nappien laatikosta ja täytteenä on muista käsitöistä jääneitä päättelylanganpätkiä. Lankoja virkkuuksiin kului noin 20 g / kukkanen, kun täytemateriaalia ei lasketa mukaan.

Eiväthän ne kasvikuitulankojen jämäpätkät vieläkään loppuneet, niitä on edelleen reilut 50 g. Joitakin pätkiä säästelen esimerkiksi neuleissa joskus käytettäviin väliaikaisiin aloituksiin, mutta silti lankoja olisi vielä johonkin muuhunkin. Ei minulla näille neulatyynyille ole itselläni mitään käyttöä, mutta jospa aika tavaran kaupitsisi - ja onhan langanpätkät mukavampi säilöä valmiina töinä kuin epämääräisenä kasana toisiinsa sotkeentuneita langanpätkiä...


keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Jos metsään haluat mennä nyt

Tour-de-Sock -kisan toinen etappi starttasi viime torstai-iltana Far Into the Forest -kirjoneulemallilla, joka jakoi mielipiteitä voimakkaasti puolesta ja vastaan. Minä pidin mallista ensinäkemältä, eikä minulla ollut ohjeenkaan kanssa mitään vaikeuksia. Hetken arvoin, teenkö sukat S- vai M-koossa, mutta päädyin lopulta rohkeasti pienimpään kokoon. Langoiksi valitsin itselleni aika epätyypillisen yhdistelmän, okrankeltaisen Hot Socks Fashionin ja vasta hiljattain lahjana saadun Lorna's Laces Shepherd Sock Multin värissä Christmas at Downton. Puikkokoko oli helppo valita: 2,25 mm toimii minulla käytännössä aina neuloessani kirjoneuletta fingering-paksuisista langoista.


Sukat neulotaan kärjestä aloittaen, ja etupuolelle syntyy kavennusten ja lisäysten avulla rivi aika hyytävän näköisiä silmäpareja.


Jalkapohjassakin on oma kuvionsa, joka jatkuu kantapään kautta varren takaosaan. Pidän kovasti tällaisista malleista, joissa tapahtuu lähes koko ajan jotain ja joissa on selviä etappeja: ensin kärki, sitten tuo kaavio loppuun, sen jälkeen kiilalevennyksiä, kantapään kääntäminen, kantalappu, taas kaavio loppuun ja sitten ollaankin melkein jo perillä.


Tämäkään malli ei ollut mitenkään erityisen vaikea, mutta vaati kyllä taas kerran tavallista enemmän keskittymistä. Minulla on paha tapa neuloa puoliksi autopilotilla, ja tällaisessa mallissa se kyllä kostautuu. Niinpä purin useampaan otteeseen reilusti kerroksia, kun olin epähuomiossa jättänyt jonkin kavennuksen tai lisäyksen tekemättä. Vaan eipä se haitannut, kun en nopeudesta tänä vuonna kisaa, ja voin keskittyä pelkästään nautiskeluun.

Lankavalinnoistani en ole vieläkään vallan varma. Todellisuudessa keltainen ei ole aivan noin kirkas, mutta aika räyheä tuo väriyhdistelmä silti on. Joko väritys on jollain oudolla tavalla kiehtovanräimeä tai sitten se on yksinkertaisesti hirveä. Vaan sukista tuli aavistuksen terävähköä kärkeä lukuunottamatta kertakaikkisen täydellisesti minun jalkaani istuvat, joten ehkä en niitä ihan heti lahjalaatikkoon sysää. Toisaalta voisin aivan hyvin neuloa toiset samanlaiset sukat vähän omemmilla väreillä.

Ilahduttavaa oli, että yksi 50 gramman kerä keltaista riitti, jäljelle jäi vielä 10-grammainen jämäkin. Kirjavaa kului muutama gramma enemmän, joten sitä jäi ruhtinaallisesti vaikka toiseen kirjoneulesukkapariin käytettäväksi.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Handu-Virrat

Minulla ei ollut tarkoituksena neuloa omaa sukkamalliani Tour-de-Sockissa, mutta kun ensimmäinen etappi oli päässyt hyvään vauhtiin, alkoi lankavarastoni ainokainen Handun paksu perussukkalanka huudella Virtain perään. Eihän se auttanut kuin vastata huutoon. Jotta elämä ei olisi pelkkää vanhan toistamista, kokeilin tällä kertaa luoda silmukat Judy's Magic Cast On -tekniikalla ja tein kaikki kärki- ja kiilalisäykset alemman kerroksen silmukoihin neulomalla. Puikkokooksi valitsin 2,25 mm ja kooksi S:n.


En oikein innostunut JMCO:sta tässä mallissa, se kun sopii paremmin kärkeen, jossa levennykset tehdään luontisilmukoiden reunassa ja tässä Virrat-mallissa lisäykset tehdään symmetrisesti säteittäin. Asettuu tuo kärki ihan siedettävästi jalkaan laitettuna, mutta omaan makuuni alkuperäinen, sädekavennuskärjen lopetusta matkiva aloitus on parempi. Lifted increase -lisäykset ovat kyllä ehdottomasti kauniimmat kuin ohjeen mukaiset lisäykset silmukoiden välisestä langasta kiertäen neulotut. Taisin olla ohjetta kirjoittaessani vähän laiska, kun en jaksanut selittää alempaan silmukkaan neulottavia lisäyksiä...


Langan riittävyttä uhmaten tein varteen yhden palmikkotoiston ylimääräistä ja niinhän siinä kävi, että loppujoustin jäi ohjeen mukaista muutaman kerroksen lyhyemmäksi. Eipä sitä muuten huomaa kuin takaa, ja silloinkin vain, jos tietää, että joustimen pitäisi olla oikeastaan neljänneksen pidempi. Maksimaalisen langankulutuksen optimoin neulomalla loppujoustimet yhtä aikaa samalla pyöröllä, olinhan kaukaa viisaasti neulonut ensimmäisen sukan kerän päältä ja toisen sukan kerän sisältä juoksevasta langasta.

Kädet eivät tahtoneet kestää näin "paksun" langan neulomista, joten jouduin neulomaan tavallistakin löysemmin, ja sukista tuli omaan makuuni sittenkin vähän liian löysät. Olen ilmeisesti tuomittu neulomaan pelkkiä fingering-paksuisia lankoja, vaan sehän passaa minulle vallan mainiosti.


En taaskaan saanut vangittua langan oikeaa sävyä mihinkään kuvaan. Yllä olevassa liukumäkikuvassa tummuusaste on suunnilleen kohdillaan, mutta todellisuudessa väri taittaa selvästi vihreämpään suuntaan, se on sellainen tummahko vihreään taittava tammen sävy. Olipa väri mikä hyvänsä, sukat taitavat saada saman tuomion kuin niin monet muutkin edeltäjänsä: lahjalaatikkoon odottamaan, josko sukille löytyisi sopivammat jalat.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Asikkalan puiset rattaat

Kun Floricat oli neulottu loppuun, teki mieleni jatkaa saman lankalaatikon yksittäiskerien työstämisellä. Olin taannoin ostanut Kontista kerän merinovillaista Novita Woolia luullen sitä mustaksi, mutta kotiin tultuani huomasin sen olevan tummansinistä. Sille värille ei meidän taloudessamme ole menekkiä, mutta onneksi hoksasin ohjejonoani peratessa Woolin sopivan Ullassa julkaistuun Rattaat-pipoon. Villalankajämien joukosta löytyi sopivasti luonnonvalkoista lankaa, joka oli luultavasti sekin Woolia tai vaihtoehtoisesti vanhaa Nallea.


Löysän neulekäsialani huomioiden otin puikoiksi 2,5- ja 2,75-milliset, ja lopputulos on oikein passeli 56-58-senttiseen päähän. Sinistä lankaa kului 38 g ja valkoista vain 10 g, joten molempia jäi vielä pienehköt jämäpallerot odottamaan jotakin sopivaa käyttökohdetta. Luultavasti neulon nekin aikanaan vaakapeittotilkkuihin, kunhan ensin kerrytän muita sopivia jämiä kaveriksi. Tämä pipo mennee viimeistään ensi syksynä johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Vieläkö on merihevosia

Nauvolaislapasten jälkeen totesin, että minulla olisi vielä tummansinistä ja luonnonvalkoista Floricaa yksiin kirjoneulelapasiin. Niinpä nappasin ohjejonostani työn alle Selbuvott or not -merihevoslapaset. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen päätin luoda 54 silmukkaa kaksivärisesti Kihnu troi -tekniikalla, minkä jälkeen tein ranteeseen kirjoneuletta yhdestä Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjan lapasmallista ja vielä lopuksi latvialaisen kierreraidan. Sen jälkeen lisäsin silmukoita sen verran, että pystyin noudattelemaan ohjetta ilman omia muokkauksia. Puikoksi valitsin 2,5-millisen pyörön, koska tavoitteenani oli saada sopivat lapaset pian teini-ikäiselle esikoiselleni.


Hienothan niistä tuli. Tein kaiken mahdollisen peilikuvana, ja peukalon pidemmän mallin mukaan. Lapasista näytti tulevan melkoisen isot, mutta niin ne vain ovat juuri oikean kokoiset esikoiselle, jonka kädet ovat jo aikaa sitten kasvaneet koossaan omieni ohi. Lankaa lapasiin kului yhteensä vähän reilut 60 g.

Merihevoslapasten valmistuttua Florica-varastoni oli huvennut sen verran vähiin, että päätin tehdä lopuista jämistä vaakapeittotilkkuja. Langat riittivät vain vajaaseen puoleentoista 20 x 20 cm kokoiseen tilkkuun, mutta mielikuvitusta käyttämällä ja jämälankavarastojani tarkkaan penkomalla sain toisenkin tilkun neulottua valmiiksi asti. Ilo on aina yhtä suuri, kun saa jonkin lankaerän kulutettua loppuun viimeiseen metriin saakka, ja vielä suurempi, kun siinä samalla saa jämälankapussistakin muutamia irtonöttösiä hyötykäyttöön.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Nagu Selbu eli nauvolaiset kirjoneulelapaset

Toukokuu oli kirjoneulekäsineiden armoitettua aikaa. Siinä samassa huumassa päätin neuloa suomalaista kirjoneuleperinnettä kunnioittavat Nagu Selbu -lapaset. Langoiksi valitsin varastojeni uumenista kahta eri sinisen sävyä Novita Floricaa ja puikoiksi 2-milliset rannejoustimeen sekä 2,25-milliset kirjoneuleeseen.


Rannejoustimen tein pitkäksi ja raidoituksen oman mieleni mukaan, muuten neuloin lapaset täsmälleen ohjetta seuraillen. Kämmenselän kirjoneulemalli on melkein sama kuin yksi Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjan malleista, mutta kämmenkuvio on erilainen ja näissä lapasissa on kiilallinen peukalo, jossa on lisäksi kaunis kuvio. Peukalokiila on kolme silmukkaa kämmenen puolella sivusaumaan nähden, joten lapasten istuvuus on aivan erinomainen: anatomisesti oikealle kohdalle sijoitetun peukalokiilan ansiosta lapanen pysyy suorassa, eikä lähde kiertymään samalla tavalla kuin niissä malleissa, joissa peukalokiila on tehty aivan lapasen sivuun.

Malli on kapeahko, mikä on minusta vain hyvä ominaisuus, sillä lapaset saavatkin olla napakasti istuvat. Minun lyhytsormisiin käsiini nämä ovat vähän pitkät, mutta enhän minä näitä itselleni neulonutkaan, kun en mikään sinisen ystävä ole. Eiköhän aika tavaran kaupitse ja nämäkin lapaset löydä joskus onnellisen omistajan sopivine käsineen. Minä sain jo tyydytykseni paitsi siitä, että neulominen oli todella mukavaa ja lopputulos hurmaava, myös siitä, että Florica-varastoni pieneni taas noin 60 grammalla.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Tour de Sock 2015

Nyt se on alkanut, tämän vuoden Tour de Sock. Tänään, kesäkuun 1. päivänä, Suomen aikaa kello 16.30, rekisteröityneet kilpailijat pääsivät lataamaan ensimmäisen etapin ohjeen, minun suunnittelemani Virrat-sukat!

Melko pian viime kesän Tourin päätyttyä kisan organisoija Sarah otti minuun yhteyttä kysyen, olisiko minulla kiinnostusta suunnitella vuoden 2015 Tourille sukkaohje. Pyyntö tuli minulle täytenä yllätyksenä ja häkeltyneenä mietin hetken, olisiko tehtävä vähän liiankin haasteellinen. Kyselin Sarahilta mahdollisia toiveita sukkamallin suhteen, ja sieltä päästä ehdoteltiin mallia keskipaksulle (sport) sukkalangalle ja varpaista varteen neulottuna. Siitä se sitten lähti. Ensimmäisen koeversion neuloin vaaleanvihreästä Nallesta muistaakseni peräti 2 mm puikoilla.


Perinteisimmistä varpaista varteen neulottavista sukista poiketen tässä mallissa ei ole nauhakavennuskärkeä jäljittelevää aloitusta, vaan pyöreä kärki, joka vastaa anatomialtaan melko pitkälti toiseen suuntaan neulottavaa sädekavennuskärkeä. Syy valintaan oli paitsi visuaalinen myös se, ettei kärki olisi kaikille enemmän sukkia neuloneille ihan se tavallisin ja automaattiohjauksella neulottava.

Sinänsä yksinkertaisessa ja intuitiivisessa, kierretyin silmukoin neulottavassa palmikkokuviossa tapahtuu jotain käytännössä jokaisella kerroksella. Kokeneemmille neulojille siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta aloittelevammat pääsevät kenties opettelemaan palmikonkiertoja ilman palmikkopuikkoa.


Kantapäätä edeltävä kiila on jalkapohjassa, kantapään käännös on pyöreä ja kantalapussa joustinneuleen rytmiä toistava "vahvistus". Jotta neulominen ei kävisi puuduttavan tylsäksi, kiertyy mallineule sukan taakse asti ja samalla sileä vaihtuu joustinneuleeseen. Tuo silmukoiden vaeltaminen edestä taakse tietää sitä, että sukat kaksi kerrallaan neulovilla on pientä askartelua silmukoiden siirtämisessä muutamalla kerroksella. Nallea näihin S-kokoisiin sukkiin kului noin 80 grammaa.

Koska kyse oli kisaohjeesta, päätin sarjoittaa malliin kaksi isompaakin kokoa. M-koon testineuloin itse semisolidista turkoosista Handun paksusta perussukkalangasta vastaamaan kengänkokoa 40. Vaikka Handun ja Nallen juoksevuus on samaa suuruusluokkaa, kävi tälläkin kertaa niin, että käsinvärjättyä kului sukkiin suhteessa paljon enemmän - 100 gramman vyyhti ei riittänyt aivan täysimittaisiin sukansuun joustimiin, joten jouduin päättelemään sukat muutama kerros ennen ohjeen mukaista kerrosmäärää.


Kolmaskin eli L-koko ohjeessa on, mutta sitä en itse neulonut. Onneksi kisajärjestäjällä on rinki testineulojia, joiden avulla isoimman koon ohjeesta löytyi aikamoinen virhe kantapääkäännöksestä hyvissä ajoin ennen kisan alkua. Toivottavasti ohje on nyt korjauksien ja täydennyksien jälkeen jokseenkin virheetön.

Nimensä malli sai paitsi siitä, että kuviossa voi nähdä veden virtailua, myös siksi, että olin suunnitteluprosessin aikoihin keikkatöissä Virroilla. Tähän malliin kietoutuukin paljon muistoja alkusyksyltä 2014.

On ollut välillä vaikeaa pitää tämä suunnittelutoimeksianto salassa lähes kaikilta. Tourin lähestyessä alkoi kerääntyä aikamoinen määrä perhosia mahanpohjalle, kun kuhina ensimmäisen etapin speksien ympärillä kiihtyi. Nyt jännittää, minkälaisen vastaanoton malli saa: onko se kenties ihan liian helppo, nopea ja tylsä, ja onko istuvuus ihan sutta ja sekundaa, kun tuo diagonaalinen silmukkajono vähentää etenkin varren elastisuutta jonkin verran. Mutta onhan tämä ihan huikea kokemus päästä seuraamaan sitä, miten jopa sadat neulojat ympäri maailman neulovat yhtä aikaa minun suunnittelemaani sukkamallia!