torstai 29. tammikuuta 2015

Kahlittu

Muistaako kukaan näitä sukkia? Koska mallikokeilu sai yllättäen jonkin verran kehuja, ajattelin jatkojalostaa mallia hieman ja kirjoittaa sen ohjeeksi asti. Suomenkielinen ohje tuli moneen kertaan testineulottua, mutta kääntäminen englanniksi kehtuutti poikkeuksellisen paljon. En kuitenkaan nykyään halua julkaista ohjeitani pelkästään suomeksi, kun kerran ulkomaanelävätkin ovat innostuneet mallieni neulomisesta. Niinpä meni luvattoman kauan, ennen kuin sain sain Kahlittu-ohjeen julkiseen jakoon.


Ensimmäisen parin uudella versiolla tein Perus-Puffasta värissä Viheriö sekä pienistä nöttösistä tummanvihreää Cascade Heritage 150:a ja luonnonvalkoista Opal 6-fachia. Puffa päätyi haltuuni, kun värjäri kysyi, haluaisinko testata hänen sport-vahvuista sukkalankaansa. Lupauduin hommaan, ja lupasin lähettää valmiit sukat värjärille itselleen. Tässä uudemmassa versiossa jalkaterän päällä toisiaan kohti kulkevat silmukkajonot ovat selvästi enemmän erillään toisistaan kuin alkuperäisversiossa, ja kärjessä on sädekavennuksen sijaan leveä nauhakavennus. Näitä sukkia neuloessani tein saman havainnon kuin joskus aikaisemminkin: käsinvärjätyt sport-sukkalangat ovat selvästi muhkeamman oloisia kuin vastaavat teolliset langat, ja niiden langankulutuskin on suurempaa. Onneksi värjärillä on pieni numeron 36 jalka, joten langan loppumisesta ei sentään tarvinnut huolehtia.

Kuvausrekvisiitaksikin piti neuloa sukat, sillä Puffa-sukista tuli sen verran pienet, etten halunnut venytellä niitä omissa jaloissa sukkia kuvatessa. Kaivelin siis varastoistani hiilenharmaan Nallen ja luonnonvalkoista TeeTee Pallasta ja ryhdyin tuumasta toimeen.


Lopulliseen versioon käytin vain kahta väriä kolmen sijaan. Kivathan näistä tuli, vaan lahjoituksena minulle päätynyt Nalle oli taas vaihteeksi jotain karheanpörheää lirua. Näin jälkikäteen mietin, minne nämä nimenomaiset sukat laitoinkaan, ehkäpä Joulupuu-keräykseen? Minun hallussani ne ajoivat juuri sen asiansa kuin pitikin: sain siedettävät mallikuvat ohjeeseen liitettäväksi ja nyt voin vain toivoa, että ohje ilahduttaa mahdollisimman monia neulojia niin Suomessa kuin maailmallakin.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Radioactive Swamp meets Pit Railway Socks

The Canadian Crazy Train -testiohjeiden suolana ja sokerina sekä kruununjalokivenä oli Cynthia Levyn Pit Railway Socks. Koska palmikkomalli näytti lähtökohtaisestikin erittäin houkuttelevalta, päätin ottaa rohkeasti käyttöön yhden kauneimmista langoistani, Lanitium ex Machinan Basic Sockin värissä Radioactive Swamp. Parempaa valintaa en olisi voinut tehdä, sukista tuli aivan järisyttävän upeat.


Neuloin sukat lempipuikoillani, Hiya Hiyan 1,75-millisillä ja 80-senttisillä teräspyöröpuikoilla. Ohje oli käytännössä virheetön ja hyvin laadittu, ainoat tekemäni muutokset olivat puhtaasti makuasioita: neuloin kärkikavennustenkin aikana sileää nurjaa sileän oikean sijaan ja tein yhdet palmikonkierrot ennen kantapäätä peilikuviksi oikeassa ja vasemmassa sukassa.


Varren takaosassa kulkee sama palmikkokuvio kuin etuosassakin. Kantapää on vahvistettu hollantilainen, mikä epäilytti minua aluksi, olenhan pyöreän eli ranskalaisen kantapään suuri ystävä, mutta yllättävän hyvin mallin mukainen laatikkokantapääkin asettuu jalkaani. Koska neulekokemus oli kokonaisuudessaan suorastaan autuaallinen, suunnittelen neulovani tällä samalla mallilla toisetkin sukat, eri värisenä toki. Niihin taidan tehdä vielä muutoksen tuohon kantapäähän, niin aletaan olla lähellä täydellisiä sukkia.

Nämä sukat istuvat jalkoihini niin kuin vain juuri oikean kokoiset ja -muotoiset villasukat voivat, niinpä päätin pitää ne ihan itselläni - ja myös käyttää niitä pelkän ihailun ja silittelyn sijaan. Tällaisten kokemusten vuoksi minä elän neulomiselle: tämä on sitä syvää ja intohimoista villasukkarakkautta!

perjantai 23. tammikuuta 2015

Rakel ja Kevätruusu

Testattuani Marika Lepistön Rakel-myssymallin ensin sytomyssylangasta ja todettuani sen itsellenikin mieleiseksi päätin neuloa itselleni vihreän ja villaisen Rakelin varastoissani kesästä 2013 saakka muhineesta Hjertegarn Palinosta (100 % konepestävää merinovillaa).


Siitä tuli kertakaikkisen ihana, juuri sellainen kuin toivoinkin - tai ehkä vielä asteen parempi. Tein pieniä muutoksia alkuperäiseen ohjeeseen: loin hieman enemmän silmukoita, lisäsin pari enemmän joustimen päätteeksi, siirsin kaaviota kymmenisen silmukkaa eteenpäin kerroksen vaihtumiskohdasta, neuloin kaikki oikeat silmukat kiertäen ja tein nypyt edestakaisin neulomisen sijaan silmukoiden ja lankalenkkien avulla, lisäksi neuloin kymmenen kerrosta sileää nurjaa ennen päälaen kavennuksia, jotta sain myssyyn riittävästi korkeutta. Mutta yhtä kaikki tämä myssy on hyvin uskollinen alkuperäiselle mallille, ja suunnittelijalle kuuluu iso kiitos siitä, että minulla on nyt tälle talvelle ehdoton suosikkimyssy!

Erityisen tyytyväinen olen nyppyihin, joita varten tein muutamia kokeiluja ennen kuin hyväksyin lopputuloksen. Sytomyssykokeilussa nyppyjä edeltävä nurja silmukka jäi rumasti löysäksi, ja sen halusin välttää tässä villversiossa. Kikkailuni onnistui, ja nypyistä ympäristöineen tuli erinomaisen siistit, niin kuin koko napakasti 2,75 mm puikoilla neulotusta myssystä ylipäänsäkin. Lankaa myssyyn kului yllättäen vain 65 g.

Olin sen verran liekeissä uudesta myssystäni, että päätin pyöräyttää samoilla lämmöillä Palinosta myös lapaset itselleni. Malliksi valikoitui Villaviidakon Emman Kevätruusu, puikoksi sama 2,75-millinen pitkä pyöröpuikko kuin myssyssäkin (minä siis neulon myös myssyt 80-senttisillä pyöröpuikoilla, ensin yhdellä "magic loopilla" kerroksen vaihtumiskohdassa ja jossain vaiheessa päälakikavennuksia niin kuin muitakin pikkuneuleita, kaapelilenkit kerroksen vaihtumiskohdassa ja puolivälissä).


Lapasistakin tuli ihastuttavat, ja juuri sopivan kokoiset! Ranneosaan tein kaaviontoistot mallin mukaan 7 kertaa, itse kämmenosaan 12 kertaa ennen kavennuskaaviota. Peukalossakin on alun kavennuskerroksen jälkeen vain 12 krs ennen loppukavennuksia, kiitos kertakaikkisen töpösormisuuteni. Lankaa lapasiin kului 60 g. Niistä tuli niin kivat, että ajattelin neuloa tällä mallilla lisääkin lapasia, vaikkapa ensi joulun Joulupuu-paketteihin liitettäväksi tai omaan lahjajemmaan.

Kylläpä onkin muikea olo, kun onnistuu kerrankin neulomaan itselleen jotakin tarpeellista (minulla oli huutava pula vihreästä päähineestä edellisen venähdettyä käyttökelvottoman suureksi) ja kertakaikkisen mieluista. Kyllä neulojan nyt kelpaa herrastella uusissa asusteissaan!

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Minä ja minun minimalismini

Minimalismi, turhasta tavarasta luopuminen ja elämän yksinkertaistaminen tuntuvat olevan nyt oikea muoti-ilmiö, niinpä tuntuu vähän hassulta kirjoittaa siitä juuri nyt, kun omassa elämässä "vähemmän on enemmän" -trendi on ollut vallalla jo iät ja ajat. Olen aina nauttinut säännöllisistä raivausoperaatioista, joiden yhteydessä paitsi järjestellään tavaroita, myös hankkiudutaan eroon turhasta. Viimeisten parin vuoden aikana elämän yksinkertaistaminen on laajentunut materiasta myös henkisemmälle puolelle: olen kokenut tarvetta karsia elämästäni esimerkiksi sellaisia ihmiskontakteja, joiden koen huonontavan elämänlaatuani. Koska ei-materiaalinen yksinkertaistaminen on välillä aika raskastakin, on vastapainoksi vapauttavaa harrastaa vanhaa tuttua tavaran raivaamista.

Viime vuoden lopulla liityin Ravelryssa ryhmään, jossa löyhänä tavoitteena on kannustaa ryhmäläisiä muuttamaan aktiivisesti omaa lankavarastoaan määrän ja laadun suhteen itselle mieluisampaan suuntaan. Minä päätin vihdoinkin luoda omista langoistani itselleni taulukkolaskentaohjelmaan kirjanpidon samalla, kun järjestelin langat uudelleen laatikoihinsa. Vuoden lopulla myös luovuin osasta langoista ja hahmottelin jonkinlaisia tavoitteita sille, mikä olisi minun mielestäni unelmien lankavarasto.


Vuodenvaihteessa lankavarastoni kokonaismassa oli noin 12,8 kg ja se mahtui 160 x 200 cm kokoiselle parisängylle, kuten kuvasta näkyy. Oma tunne oli, että lankaa oli ainakin tuplasti sen, mikä olisi hyväksi omalle mielenterveydelleni. Langat pakkasin viiteen muovilaatikkoon jonkinlaiseen etäisesti loogiseen järjestykseen.


Väljin laatikoista oli alunperin korvamerkitty huopuville langoille. Nyt siinä on 800 g alpakkaa, pari vyyhtiä vironvilloja, yksi kiekko (tosin kaksinkertaiseksi kerittynä) virolaista hahtuvaa, pari vyyhtiä ohutta pirkkalankaa sekä muutama kerä sekalaisia huopuvia lankoja. Alpakalle on ollut projekti mietittynä lankojen hankinnasta asti, hahtuvasta tulee tietysti huovutettuja tumppuja, mutta muut langat odottavat vielä ahaa-elämystä; voi olla että joistakin tämän laatikon langoista päätän luopua vuoden mittaan.


Luksuslankalaatikko pakkautui sen sijaan erittäin piukkaan: ihanaakin ihanampia käsinvärjättyjä huivi- ja sukkalankoja ja muutama muu ihanuus vieri vieressä! Monet langoista ovat päätyneet minulle erilaisten vaihtokauppojen ja lahjakuvioiden kautta, mutta osan olen hankkinut ihan itse. Tarttis tehdä jotain, selvästi. 


Toinen tupatentäysi laatikko sisältää lähinnä kasvikuitulankoja sytomyssyihin ja tiskirätteihin sekä Novitan villalankoja (Floricaa, Woolia ja Bambinoa) sekä muutaman muun sekalaisen eläinkuitulangan. Paljon lahjoitus- ja kirpparilankoja, joukossa jokunen omakin kauppaostos. Tämän laatikon otin ensimmäisenä työn alle vuoden alussa, sillä juuri tämän laatikon ahtaus ahdisti kaikkein eniten. Useamman sytomyssyn laatikossa päällä näkyvistä langoista olenkin jo ehtinyt esitellä, ja lisää on tulossa.


Yhdessä laatikossa on vain kolmea lankaa: Lauri-sukkalankaa (petroolia peräti 1,2 kg kunnon muhkeaan palmikkovillatakkiin), kirpparilta ostettua Wetterhoffin ryijylankaa sekä myös kirpparilta ostettua luonnonruskeaa lampaanvillaa. Työn alla on tämäkin laatikko, toiveissa on saada huopuvien lankojen laatikossa olevat takkialpakat petroolien Laurien tilalle.


Perussukkalangoille pyhitetty laatikko on jopa hämmentävän vajaa. Tässä laatikossa ei ole yhtään paksua (= worsted eli Seiskaveikka ja muut vastaavan paksuiset) sukkalankaa, keskipaksuakin (= sport eli Nalle ja muut vastaavan paksuiset) vain yksi vajaa kerä Opalin 6-säikeistä. Loput ovat fingering-vahvuutta, ja niitäkin on vain yhdessä kerroksessa niin, että kertavilkaisulla näkee koko valikoiman. Aika monet sukat tässä laatikossa kuitenkin on, varsinkin kun päälle tulee puolen kilon pussillinen fingering-sukkalankajämiä. Tokihan esimerkiksi petroolia Lauria jäänee villatakista useampiinkin sukkiin, ja siinä vaiheessa Laurit muuttavat tähän laatikkoon.

Niin, ne tavoitteet. Haluaisin toisen kirkasmuovisen laatikon tyhjäksi, sillä tarvitsisin kunnollisen säilytyslaatikon huiveilleni. Haluaisin neuloa kasvikuitulangat pois lähes kokonaan; muutaman tiskirättilangan voisin jättää pahan päivän varalle, sillä joskus tuntuu, että talvikuukausina on hankala löytää merseroimatonta puuvillaa. Luksuslangoista olisi viimeinkin aika tehdä ihanuuksia itselle ja muille, mitäpä niitä lankoja laatikoissa makuuttamaan. Kilotavoitteena voisi olla vaikkapa lankavaraston massan vähentäminen puoleen tai sen alle. Jonkin verran minulla pitää olla lankoja varastossa inspiraationa, mutta eiköhän muutama kilo riittäne ajamaan sen asian.

Kunhan lankavarasto on järkeistetty, voisi tehdä saman kangaslaatikoille. Niitäkin tosin olen perannut muutaman kerran vuodessa melko järjestelmällisesti, mutta ehkä olisi aika tehdä radikaalimpi saneeraus, aivan kuten askartelutarvikkeistossakin. Vaan askel kerrallaan tapahtuu tämäkin prosessi, aivan kuten norsukin syödään pala palalta.

tiistai 20. tammikuuta 2015

The Canadian Crazy Train, viides vaunu

Vielä riittää viime syyskesän testineulesukkia esiteltäväksi, tässä niistä viimeistä edelliset eli Adrienne Fongin Sole Train -sukat. Oman testiparini neuloin S-koon silmukkamäärillä Cascade Heritage 150 -langasta 2,25 mm puikoilla ja sain siten oman maun mukaiset eli napakasti istuvat sukat.


Sukat neulotaan varresta aloittaen, ja alkuun syntyy melkein virkattuja simpukankuoria muistuttava kuvio. Tämä olisi pitänyt ohjeen mukaan neuloa isommalla puikolla, mutten jaksanut kaivautua sillä hetkellä riittävän syvälle puikkovarastooni, joten oma simpukkareunukseni on jonkin verran kireämmällä kuin olisi tarkoitus. Noin muutoin malli on aika perinteinen ristiinvahvistettuine kantalappuineen, ja Adrienne Fongin viimeisteltyyn tyyliin mallineule jatkuu ilahduttavasti vielä kärkikavennusten alkukerroksillakin.

Jos kyse ei olisi ollut testineulonnasta, olisin ehkä neulonut pitsikaistaleiden väliset silmukat nurin korostaakseni pitsiä entisestään. Samoin olisin vaihtanut sukansuun 2 o, 2 n -joustimen 1 o kiertäen, 1 n -joustimeen, sillä se olisi käynyt jaoltaan hienosti yhteen pitsimallikerran alun kanssa. Ihanan pehmoiset ja sähäkän keväänvihreät sukat näistä tuli, joten kenties ne tulevat jossain vaiheessa itselleni käyttöön - kunhan ensin saisin kulutettua muutamat vanhemmat sukat pois tukkimasta villasukkakoriani...

lauantai 17. tammikuuta 2015

Raitahuivi ja suloisia muistoja

Blogikirjoituksen otsikkon alku on juuri yhtä mielikuvitukseton kuin ensiksi esiteltävän neuleen nimikin: Striped Scarf. Kyse on toki raitahuivista, mutta kun maailmassa on satoja erilaisia raitahuivimalleja, persoonallinen nimi auttaisi niiden keskinäisessä erottelussa. Neulovien ystävien ja tuttavien kanssa kommunikoidessa nyt vain on niin paljon helpompi puhua "Color Affectionista" kuin "siitä raitahuivista, joka on kaareva ja jossa on lyhennettyjä kerroksia ja kolme eri väriä".

No joo, Striped Scarf kiinnosti nimestään huolimatta, onhan se maksuton malli, jonka ideana on, että valitut langat voi halutessaan neuloa loppuun saakka ja raidoituksen rytmiä voi muuttaa mielensä mukaan. Minä koin tarvitsevani ruskea-petroolin huivin, ja kun lankavarastossani oli pari vajaata kerää petroolia sekä yksi täysi kerä ruskeaa Novita Woolia, ryhdyin tuumasta toimeen. Nopeassa tahdissa syntyi 2,75 mm puikoilla pitkä ja kapea, kaulaan helposti kieputettava lirpake, siis juuri sellainen, joista minä pidän.


Minun huiviversioni kiepahtaa pari kertaa löysästi kaulalle ja vielä solmuunkin, tai vaihtoehtoisesti vähän napakammin kolme kertaa ja lopuksi huivineulalla päistään kiinni.


Huivi on niin pitkä ja kapea, etten saanut otettua mitään järkevää kokonaiskuvaa. Tässä puolidaideellisessa yrityksessä näkyy huivin ulkoreuna ja häivähdys siitä, miten pitkät ja kapeat raidat ovatkin vähän leveämpiä toisesta reunastaan. Tarkemman mielikuvan huivin yleisrakenteesta saa alussa mainitun mallilinkin takana olevista kuvista. Aloitin oman huivini raidoituksen näppituntumalta siinä vaiheessa, kun petroolia oli jäljellä noin puolikas kerä; jälkikäteen ajateltuna yksiväristä ruskeaa olisi saanut ehkä olla enemmänkin reunassa, mutta hyvä tuli näinkin. Joka tapauksessa minulla on viimeinkin huoleton huivinlirpake, jossa on edustussilmälasieni petrooli-mustanruskeisiin sankoihin sopivat värit.

Lasten serkkutytölle neuloin puolestaan pitkähkön lenkkihuivin, jolla on yksilöllinen mallinimi: Sweet Memories Cowl. Langaksi valikoitui nuoren naisen itsensä minun varastolangoistani valitsema luumunvioletti Novita Florica.



Huivi neulotaan pitkänä lenkkinä, ja minä tein sen varmuuden vuoksi kahteen kertaan: ensimmäinen yritelmä 4 mm puikolla ja 220 silmukalla tuotti vähän turhan naftin pituuden, joten purin kokonaisen (päätellyn ja viimeistellyn) huivin alkutekijöihinsä ja neuloin uuden version 240 silmukalla ja 5 mm puikolla. Samalla korjasin hieman liian tiukan aloitusreunan virkkaamalla ensin 480 silmukan ketjun ja poimimalla siitä vain joka toisen neulomista varten. Lisäsin korkeutta yhden mallikerran, ja sain kulumaan vajaat 75 g lankaa.


Nyt huivi menee sopivan napakasti, muttei ahdistavasti kolme kertaa kaulan ympäri. Lopputulema oli yksinkertaisuudessaan viehättävä, ja tuumasinkin, että voisin joskus neuloa itsellenikin samantyyppisen kieputtelurinkulan. Huivi on toistaiseksi toimittamatta saajaosapuolelle, joten toivoa sopii, että myös hän on tyytyväinen lopputulokseen.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Apen harmaat

Appeni täytti vuoden alussa tasakymmeniä, enkä voinut ohittaa merkkipäivää muistamatta häntä itse neulotuilla asusteilla.


Lankavarastojeni vihonviimeinen Nalle oli harmaata Coloria, joka on minusta poikkeuksellisen kaunis väri, lähes käsinvärjätyn semisolidin veroinen. Väriä kunnioittaakseni halusin malliksi jotakin yksinkertaista pienellä jujulla, joten tein sileään neuleeseen kuuden silmukan välein joka toisella kerroksella neulomatta nostettujen silmukoiden muodostamat pystyraidat. Yleisvaikutelma oli toivotun hillitty. Sopivaksi silmukkamääräksi arvioin 66 ja puikkokooksi 2,25 mm, enkä ainakaan toistaiseksi ole saanut reklamaatiota epäsopivuudesta. Lankaa sukkiin kului 105 g.

Lankaa oli jonkin verran toista kerää, joten päätin tehdä sukille kaveriksi kämmekkäät samaa sarjaa.


Samat puikot, sama mallineule ja 54 silmukkaa, siinäpä speksit vajaat 50 g lankaa kuluttaneille kämmekkäille, joille toivon apen keksivän käyttöä ainakin ilmojen käydessä jossain vaiheessa keväisemmiksi. Itse olen oikein tyytyväinen niin settiin itseensä kuin siihenkin, että lankaa jäi enää pieni jämäkeränpoikanen, jonka saatoin sijoittaa lankalaatikon sijaan sekalaisten jämien pussiin.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Maisemia Kanadan vuorilta

Jätin suosiolla yhden kirjoneulemallin testaamatta The Canadian Crazy Train -kisaohjeista ihan silkasta mukavuudenhalusta: mallissa olisi ollut hurjan pitkiä lankajuoksuja, eikä se ollut omaan silmääni kovin kauniskaan. Sen sijaan toinen kirjoneulemalli, Sonja Launspachin Mountain Scenery Socks houkutteli värikkyydellään: se oli mitä parhain mahdollisuus sommitella jotakin moninaisista jämälangoistani.


Valitsin "pääväriksi" tummanruskean Regian, jolla neuloin varrensuun joustimen, kantapään, kärjen, eri kirjoneuleosuuksien väliset ohuet raidat sekä muutamat yksityiskohdat itse kirjoneuleeseenkin. Vaihdoin varren ja terän kirjoneuleosuuksien paikkoja toiseen sukkaan, ja lopputulos olikin hauskan värikäs, lämmin ja kotoisa. Erityisesti pidin vihreä-ruskeakirjavan Kirjo-Pirkan ja luonnonvalkoisen Fabelin yhdistelmästä, kuinkas muuten. Yksiväriset osuudet neuloin perinteiseen tyyliini 1,75 mm puikoilla ja kirjoneuleosuudet 2,25 mm puikoilla.


Alkuperäisen mallin jalkapohjakuvio oli mielestäni niin sekava ja olisi vaatinut välillä pitkiäkin langankuljetuksia, että päätin tylysti muokata koko jalkapohjan uusiksi. Vihreä-ruskea-valkoisessa osuudessa yritin tavoitella alkuperäisen mallin henkeä, mutta muuten menin helpomman kautta.

Sukista tuli kotoisan värikkäät ja mukavat, joten ne saattavat jäädä lopulta omaan käyttööni. Näiden myötä mieleen jäi myös kytemään ajatus toisten vastaavien monenkirjavien jämälankakirjoneulesukkien neulomisesta ja kenties suunnittelustakin, tosin sitä odotellessa ei kannattane henkeään pidätellä.

torstai 8. tammikuuta 2015

Sytomyssyhaaste vastaanotettu

Lankapirtin Matleena haastoi jo perinteiseen ystävänpäivän sytomyssyilyyn. Minulla sytomyssyjen neulominen on ollut tauolla kestästä saakka, joten oli korkea aika ryhtyä vajuttamaan kasvikuitulankojen varastoa.


Ensimmäiseksi neuloin kerästä joulunpunaista Katia Capria Snowdrop Beretin 2,5 mm puikolla.


Keltaisesta Katia Capri -kerästä syntyi puolestaan Melofors samaisella 2,5 mm puikkokoolla. Molemmat maksuttomat mallit olen neulonut aikaisemminkin, joten tulostetut ohjeet löytyivät valmiina.


Marika Lepistön Rakelia olin ehtinyt ihailla jo aikani, mutta en ollut tullut hankkineeksi maksullista ohjetta. Marika muutti ohjeensa viime vuoden lopussa maksuttomiksi EU:n muuttuneiden ALV-säädösten vuoksi, ja nappasinkin mallin heti omaan jonooni. Päätin neuloa ensimmäisen version sytomyssyksi King Colen bamboo cottonista 2,75 mm puikoilla. Muutin neulottavat nypyt langankiertojen avulla tehtäviin, eikä jälki ole ihan niin siistiä kuin toivoin, mutta kokeilu ajoi asiansa: sain valmiiksi yhden sytomyssyn lisää ja päätin, että teen jossain vaiheessa itselleni villaisen Rakelin ihan pienin mallimuutoksin.

Näiden kolmen myssyn myötä olen jo vähän edelläkin aikataulusta: päätin nimittäin, että joka toinen aloitettu työ on sytomyssy, kunnes ainakin kolmannes sytomyssyihin varaamistani kasvikuitulangoista on neulottu.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Lisää kanukkisukkia

The Canadian Crazy Train -sukkakisailu on päässyt hyvään vauhtiin, joten kiihdytetäänpä myös testisukkien raportointia. Kisan toinen varpaista varteen -malli on Tabi Fergusonin Off the Rails, jonka minä päätin tehdä viime kevään retriitistä vaihdokkina mukaan tarttuneesta tuntemattomasta sukkalangasta (huhujen mukaan mahdollisesti Regian 4-säikeistä).


Näissä sukissa olikin minulle uudenlainen lyhennetyin kerroksin tehtävä kärki. Aluksi luotiin puolet sukan terän silmukkamäärästä väliaikaisella aloituksella ja tehtiin kärjen toinen puolikas lyhenevin kerroksin. Sen jälkeen jatkettiin pidentyvin kerroksin, jolloin muodostui sukan kärki. Väliaikainen aloitus purettiin silmukat poimien ja siitä lähdettiin neulomaan normaalisti kohti kantapäätä. kantapääkin tehtiin lyhennetyin kerroksin (tiimalasikantapää), joten sukista tuli kaikkineen melkoisen kapeat. En jaksanut enää seurata ohjeen kehitysversioita testiparini ja palautteen annon jälkeen, joten en tiedä, onko malliin tullut muutoksia. Sukan suun joustinta neuloin niin pitkälle kuin lankaa riitti, sitä kun oli käytössä alle 70 g. Sukat lähtivät joulukuun alussa Vaasaan Hyvän Mielen Sukat -keräykseen.

Kisassa on mukana myös varresta varpaisiin neulottavia sukkia, niistä ensimmäisenä esimerkkinä Anneh Fletcherin Iron Bridge. Rautasiltasukkiin päätin käyttää leveäraitaisen Katia Olé Socks Senses -kerän, jonka olin hankkinut vuoden 2013 Tour-de-Sockille, mutta joka oli jäänyt silloin käyttämättä.


Sukan varren yläosassa on nimen mukainen siltakuvio - vahinko vain, että se osui omalla langallani sellaiseen värikohtaan, josta se ei erotu juuri lainkaan. Kannattaakin käydä katsomassa tämä hieno yksityiskohta mallin omalta sivulta.


Kantapääkin on kiva, hyvin istuva sileän nurjan kiila joustinneuleraitojen välissä. Vartta neuloin ihan tietoisesti pitkäksi, että saisin lankaa kulumaan reippaasti. Raitojakin yritin parhaani mukaan täsmäillä niin, että kantapää ei rikkoisi raidoituksen rytmiä kovin pahasti. Onnistui mielestäni tässä poikkeuksellisenkin hyvin, kun lisäsin toiseen sukkaan vähän ennen toisen sukan aloittamista välistä poistettua vaaleanruskeaa-luonnonvalkoista värijuoksua.


Pitkän varren, pitkähkön terän (tavoittelin vähintään kengänkokoa 40) ja raitatäsmäilyjen vuoksi lanka kävi lopulta aika vähiiin, enkä saanut enää kärkiä samanlaisiksi. Vaan eipähän tuo sen suuremmin haitanne; toivottavasti nämä sukat käyvät jollekulle pohjoisen ulottuvuuden sukulaisista. Minä olen erityisen tyytyväinen saatuani käytettyä lähes ongelmaksi muodostuneen raitalankakerän loppuun pientä vaaleaa jämänöttöstä lukuunottamatta.