sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Raidallista


Olen vaihteeksi vuodattanut luovuudenlähteeni tyhjiin. Täyttymistä odotellessa olen neuloskellut tasaraitaa lahjoituksina saaduista sekalaisista Seiskaveikoista.



Miesten perussukat, silmukoita 54 ja puikko 3 mm, mallineuleena varressa ja jalkaterän päällä 2 o, 1 n, raidan leveys kolme kerrosta, ranskalainen kantapää ja nauhakavennus. Sinnepä upposi mukavasti kaikki loput siniset jämät ja valtaosa viimeisestä mustasta keränperästä. Kooksi muotoutui jotakuinkin 45-46. Molemmat langat taisivat olla näitä tämän vuosikymmenen värejä, sillä sininen oli taas luokattoman karkeaa ja musta nitisevän muovista.



Oransseja sukkia sen sijaan oli erityisen miellyttävää neuloa, toinen oranssin sävyistä oli niinkin vanhaa, että vyöte oli vaaleanruskeavoittoinen (ehkä viime vuosituhannelta?) ja pehmeys sen mukaista. Näiden sukkien neulominen oli oikeaa väriterapiaa; raitojen lisäksi ylläpidin mielenkiintoa siirtelemällä 2 o, 2 n -joustinneuletta aina pari silmukkaa puoleensa värinvaihdon jälkeen. Silmukoita 48, puikko 3 mm, ranskalainen kantapää ja nauhakavennus, kokoluokka 38-39.


Nämäkin kaksi paria ehtivät vielä Hyvän Mielen Sukat -keräykseen. Lahjoitettuja Seiskaveikkoja on vielä kahteen sukkapariin, joten tavoitteena on saada nekin neulottua ennen keräysajan päättymistä marraskuun alussa. Josko sen jälkeen jaksaisi taas tehdä jotain muutakin kuin perussukkia; joulun lähestyessä huovutettujen tumppujen neulominen on perinteisesti alkanut houkuttaa ja niihin olisi lankojakin valmiina.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Arkadian Ulla


Vastapainoksi opiskelukiireille kehittelin paikallisille neulojille mysteerisukkamallin, jonka neljä erillistä vihjettä lähetin viikon välein mukaan ilmoittautuneiden sähköpostiin. Nyt viimeinenkin vihje on lähetetty ja ensimmäiset parit saatu valmiiksi, joten on aika julkistaa malli ja koko ohje. Pahoittelen heikkolaatuisia kuvia, pokkarillani on erityisen hankalaa kuvata punaista, joka helposti "palaa" puuroksi.



Mallisukkiin valitsin Kaheleiden aurinkoisesta köyhäilyvaihdosta saadun Viking of Norway Vilman, joka vastaa paksuudeltaan Novitan Nallea, Gjestalin Maijaa ja Vuorelman Vetoa. Arkadian Ulla -sukat neulotaan kärjestä aloittaen toistensa peilikuviksi, jalkapöydän yli kulkee pieni palmikkokuvio.



Kantapään rakenne on tuttu Fredrika-sukista, se vain on käännetty neulottavaksi toisesta suunnasta.


Mallin kehittelyprosessi oli mielenkiintoinen: minulla oli kyllä jonkinlainen visio sukan etupuolesta ja kantapään rakenteesta, mutta takaosan palmikkomallia piti kokeilla monella eri tavalla. Myös sukan suu mietitytti, joten päädyin antamaan kaksi hieman erilaista vaihtoehtoa etupuolen lopettelemiseen. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen lopputulokseen ja siihen, että tein tästä mysteeriohjeen yhteisneulontaa varten, sen verran kutkuttavaa oli seurata kalakukkoneulojien edistymistä.


Mallista on maksuton ohje saatavilla Ravelryssa. Parempia kuvia mallista on tarjolla esimerkiksi Villaviidakossa sekä kaimani neulomana. Minä neuloin mallisukat 2,5 mm puikolla, koon 38 sukkiin kului melkein kaksi täyttä kerää Vilmaa. Nämä mallisukat ehdin jo myydä entiselle työkaverilleni, minulla itselläni kun on vähintään riittävästi punaisia sukkia jo ennestään. Sukat menevät kuulemma ex-työkaverini eläköityvälle kollegalle läksiäislahjaksi.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Polkalla hyvää mieltä


Anteliaat neuletoverit ovat pitäneet huolen siitä, että minulla riittää lankoja hyväntekeväisyysneuleisiin. Kun sain lupaamani viisi sukkaparia valmiiksi suomalaisille merimiehille, huomasin ehtiväni neuloa vielä lisää sukkia Hyvän Mielen Sukat -keräykseen ennen tempauksen päättymistä marraskuun alussa.



Ensin tartuin kirjavimpaan Polkka-Seiskaveikkaan ja pyöräytin kokoluokan 38 sukat 48 silmukalla ja 3 mm puikolla. Koska minusta tuo täplikäs raita on sellaisenaan kertakaikkiaan ruma, halusin sekoittaa pilkuttumista Petäjä-sukkien mallineuleella. Eihän itse mallineule kirjavasta langasta erotu, mutta kyllä se vähän pilkkuja sotkee. Raitoja en viitsinyt yrittääkään kohdistaa, kelpaavat kenelle kelpaavat.



Vihreänsävyisestä Polkasta neuloin miesten sukat 54 silmukalla kokoluokkaan 43-44. Näissäkin on "mallineule": kuusi kerrosta 2 o, 1 n -joustinneuletta ja sen jälkeen kerros nurjaa, seuraavat kuusi kerrosta joustinta niin, että nurjan silmukan paikka siirtyi silmukan verran vasemmalle ja taas kerros nurjaa. Eihän sillä mallineuleella edelleenkään ole mitään sen suurempaa visuaalista virkaa kirjavassa raitalangassa, mutta tarkoituksena olikin ylläpitää omaa kiinnostusta neuleeseen - ja se onnistui. Tässä vihreässä versiossa pilkut eivät häiritse ollenkaan niin paljon kuin muissa vastaavissa langoissa, sillä väritys nostatti jonkin sortin mielikuvia koivikosta. Niin, ja vihreähän on aina vihreä, ei sitä saa täydellisesti pilattua edes raidoilla ja pilkuilla.


Neuletuntuma Polkassa oli merkittävästi pehmeämpi kuin merimiessukissa käyttämissäni yksivärisissä Seiskaveikoissa. Sääli sinänsä, sillä itse pidän paljon enemmän yksivärisistä kuin valmiiksi raidoitetuista langoista. Yksivärisissäkin karkeus vaihtelee värien välillä, toistaiseksi sininen ja harmaa ovat olleet viime vuosina karkeimpia, musta muovisimman oloinen. Omia sukkiani varten ostin pari kerää tämän syksyn vihreää ja kerän petroolia, niiden neuletuntuma on vielä testaamatta. Ensin pitää tietysti neuloa kaikki lahjoituslangat hyväntekeväisyyteen...

tiistai 16. lokakuuta 2012

Merimiehen viidennet


Viides ja viimeinen kerä merimiesten joululahjasukkia varten saaduista Seiskaveikoista on viimeinkin muotoutunut sukkapariksi. Kyseisestä sinisestä kerästä ehti kyllä jo tulla yksi valmis sukka, mutta se sai purkutuomion, kun en jaksanut tehdä toista samanlaista. Oli helpompi purkaa yksi sukka ja neuloa kaksi uutta kuin vääntää pakon edessä mallia, joka ei enää kiinnostanut.



Selailin taas kerran Kauneimmat neulemallit -kirjaani ja nappasin sieltä tämän mallineuleen. Venyttämättömänä se on aika veikeä ja anatomialtaan todella aivotonta neulottavaa: ensin kuusi kerrosta 4 o, 2 n -joustinneuletta ja sen jälkeen kuusi kerrosta 1 o, 2 n, 3 o -neuletta (eli sitä samaa 4 o, 2 n -joustinta, mutta nurjat kohdistettuna edellisen neljän silmukan sileän keskelle). Kuudella jaolliseen mallineuleeseen sopi tietysti minun käsialallani ja 3 mm puikolla 54 silmukkaa miesten sukkaa varten.



Venytettynä mallineule menettää minusta osan hohtoaan, tai ainakin se muuttuu oleellisesti. Kantapää on ranskalainen, kantalapussa on 28 silmukkaa ja 26 kerrosta, kärjessä on nauhakavennus. Perussukka, jota oli helppo tehdä missä vain ja milloin vain, mutta mielenkiinto säilyi kuitenkin sopivasti. Tämä keskisininen lanka tosin oli poikkeuksellisen kovaa ja karkeaa, ja siinä oli erityisen runsaasti irtonaisia valkoisia muovihaituvia, joten neulomiskokemusta ei voi kuvata varsinaisesti nautinnolliseksi. Valmista kuitenkin tuli, joku merimies saa siniset sukat ja minä voin siirtyä neulomaan sukkia muihin hyväntekeväisyystempauksiin, kiitos runsaskätisten Seiskaveikka-lankalahjoitusten...

perjantai 12. lokakuuta 2012

Isälle ja pojalle


Esikoinen on jo tovin ehtinyt toivoa itselleen pitkää tupsupipoa paikallisen jääkiekkojoukkueen väreissä. On vähän laiskottanut, myönnetään, eikä ole ollut oikein sopivaa keltaista lankaakaan valmiina. Vaan kun meillä pidettiin paikallisten neulojien kesken lankakirppistä ja lahjoitukseen jäi satsi lämpimänkeltaista Novita Mamboa, en voinut enää luistella velvollisuuksistani. Hetken aikaa kone yski: enhän minä omista tarpeeksi paksua mustaa lankaa! Mutta syttyy se lamppu joskus heikommallakin kytkennällä ja hoksasin, että yhdistämällä DROPS Nepalin jämän naapurilta saatuun Novita Floricaan (kaksinkertaisena) pääsisin suunnilleen samoille paksuuksille. Esikoinen piirsi mallin värien sommittelusta ja minä tottelin. Välillä soviteltiinkin, että raidoista tulisi varmasti juuri halutun levyiset.



Esikoisen pipo on tuo oikeanpuoleinen ja sitä pidetään siis nuorisotyyliin pitkänä törökkinä. Toive oli myös isosta tupsusta, johon sain upotettua loput Nepalit ja kohtuullisesti myös Floricaa. Pipo on neulottu 5 mm puikolla ja 80 silmukalla, mallineuleena 1 o, 1 n. Näillä spekseillä tuli sen verran jämäkkää pintaa, että raskaasta tupsusta huolimatta pipo töröttää takuuvarmasti jääkiekkokatsomossa takana seisovan näkökentässä. Lapsi oli tyytyväinen, niinpä olin minäkin, kulloisestakin takana seisojasta en menisi takuuseen. Tein kyllä varmuuden vuoksi pienemmänkin tupsun vaihdokiksi, mikäli jättimollukka alkaa joskus tuntua liioittelulta.


Mitä pienet edellä, sitä isot perässä: mies totesi, että hänellekin kelpaisi fanipipo kiekkokatsomoon. Mutta ei tupsua eikä pitkää teinimallia, sen sijaan musta kupu ja leveä keltainen taite, kuului toive. Sama puikko, sama silmukkamäärä, sama mallineule ja sama keltainen Mambo, mutta koska Nepal ehti jo loppua esikoisen pipon tupsua pyöritellessä, jouduin jälleen soveltamaan varastolangoista. Lähimmäksi totuutta pääsin yhdistelmällä Seiskaveikka - Florica - Wool. Koska Seiskaveikka ei tunnetusti ole pehmeimmästä päästä, tein pipoa mahdollisimman pitkälle Mambolla, joka oletettavasti kutittaa vähemmän. Mustan kupuosan alla on pääosin hiuksia, ei paljasta ihoa, joten sen suhteen arvelin olevan se ja sama, mikä on mustan langan karkeusaste. Hyvä tuli, kuulemma, ja minä kiitin sopivaa käyttökohdetta niin Mambolle kuin jämänöttösille Woolia, Floricaa ja Seiskaveikkaakin.


Vaan olipa veikeä tunne neuloa pitkästä, pitkästä aikaa jotakin näin paksua ja erinomaisen yksinkertaista. Fanipipoprojekti tulikin sopivasti saumaan, jossa aktiivinen aivotoiminta olisi ollut ylitsepääsemätöntä. Maailmankaikkeudelle kiitos aivottomista neulemalleista (ja miehistä/pojista, jotka pitävät niistä)!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Salaperäistä ruskeaa


Kulunut syyslukukauden alkupuolisko on ollut opiskelujen suhteen niin tiivistahtinen, että neulomiselle on jäänyt merkittävästi vähemmän aikaa kuin aikaisemmin. Rajallisen neulonta-aikani olen onnistunut upottamaan kaikenlaisiin salaisiin projekteihin, joita ei voi esitellä vielä ainakaan kovin seikkaperäisesti. Lisäksi leijonanosa käsitöihin normaalisti varatusta ajasta on kulunut suunnittelu- (= neulo ja pura, neulo ja pura, neulo ja pura...) ja ohjeenkirjoituspuuhissa. Niinpä tällä kertaa minulla on vilauttaa vain epämääräisiä kuvia.



Tämä on Läjä. Sen aikaansaamiseksi on neulottu reilut kolme kerää eli lähes puoli kiloa ruskeaa Seiskaveikkaa. (Toimitus huomauttaa, että kyseiset kerät olen ostanut ihan itse.) Kuvassa Läjän osaset odottavat vielä viimeistelyä ja sen jälkeen jatkokäsittelyä. Sitten joskus aikanaan esittelen Läjän tarkemmin ja paljastan, mikä oli koko projektin juju.



Olen minä sukkiakin neulonut, useimpiakin kappaleita purkaen ja neuloen uudelleen (se on se suunnitteluprosessi). Valmiiksi asti on päätynyt toistaiseksi vain tämä ruskea pari, jonka oleellisimmat piirteet on piilotettu kuvausta varten, sillä mallista tulee ohje syksyn Ullaan. Lanka on sitä samaista Seiskaveikkaa kuin Läjässäkin, ja mallisukkapari kulkeutuu aikanaan jollekin suomalaiselle merimiehelle joululahjaksi. Tämän ja paikallisille neulojille kehittelemäni Mysteerisukka-yhteisneulonnan vuoksi bloggaustahti voi harventua oleellisesti tai jopa tyrehtyä joksikin aikaa, siksi vähän tunnun saavan valmista aikaiseksi.

torstai 4. lokakuuta 2012

Urho


Taas uusi sukkaohje paksulle langalle: näin siinä käy, kun ryhtyy urakoimaan sukkia merimiehille joululahjaksi. Ihan oikeasti nämä sukat ja ohje niihin valmistuivat jo kolmisen viikkoa sitten, mutta tänne blogin puolelle saattelen Urhoni vasta nyt.



Urho-sukissa ei ole oikeastaan mitään sen ihmeellisempää, ihanhan ne ovat tavalliset varresta aloitetut sukat, joissa on taas kerran ranskalainen kantapää. Varren ulkosyrjässä kulkeva palmikkokuvio on riittävän neutraali ollakseen häiritsemättä raavaampaakaan miestä, ja se jakaantuu vielä vaatimattomammiksi joustinneulekaistaleiksi kantalapun ja terän syrjään. Oikeastaan ainoa hieman tavallisuudesta poikkeava piirre on kärkikavennukset, jotka on sijoitettu siten, että joustinneulekaistale jatkuu varpaan kärkiin saakka. Sukat ovat luonnollisesti toistensa peilikuvat. Nimensä sukat saivat suomalaisen jäänmurtajan mukaan, vähän niin kuin merimieshengessä.


Julkaistuani ohjeen Ravelryn puolella hämmästyin mallin keräämää jonkinasteista suosiota. Minulle itselleni tällaiset pienesti koristellut sukat ovat ihan peruskauraa: nappaan palmikkomallin ja istutan sen perussukkaan, siinä kaikki. Helpompaa kuin heinänteko, paljon helpompaa kuin valmiin ohjeen seuraaminen. No, ei parane valittaa, olen aina yhtä iloinen, otettu ja joskus jopa liikuttunut ohjeitteni saamasta arvostuksesta. Paras palkkioni on, kun huomaan, että joku on valinnut ohjeeni, neulonut sillä ja on parhaimmillaan todella tyytyväinen lopputulokseen. Niinpä jatkan ohjeiden kirjaamista silloinkin, kun tuntuu, että ne ovat melkein itsestäänselvyyksiä.


Vaan nyt taitaa olla aika haastaa itsensä ja tehdä jokin sellainen malli ja ohje, jonka myötä itsekin opin taas uutta. Kehitteillä on, hissuksiin, fiilisten mukaan. Ja siinä kaiken säätämisen ohella neulon taas jotain helppoa ja nopeaa.