maanantai 28. elokuuta 2017

Viidennen etapin kirous

Niinhän siinä kävi tänäkin vuonna, etten pystynyt enää pysymään ruodussa Tour-de-Sockin viidennellä etapilla: Heidi Nickin Accio-sukkamallissa oli kertakaikkiaan ihan liikaa minun silmääni häiritseviä asioita. Onneksi olen rennossa kalakukkoneulojien joukkueessa, jossa kukaan ei kasvata käpyä hanuriinsa, jos joku jättää leikin kesken tai päättää neuloa pisteittä jäävät Exhibition only -sukat. Ihan ensimmäisenä totesin, että malli tarvitsee lisää ryhtiä kierrettyjen silmukoiden muodossa. Toisekseen helmet vaikuttivat aivan turhilta ja väkisin jo muutenkin kovin ruuhkaiseen malliin väkisin ängätyiltä. Mutta mikä pahinta, palmikkokaavio ei ollut symmetrinen ja siinä oli joka koossa varrensuun sivuun jäävä omituinen, yhtäkkiä loppuva oikeiden silmukoiden pystyrivi. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä tiesin, että Heidi Nickin suosima strong heel -kantapäärakenne tuottaa sellaisenaan erityisen avaran kantapään, ja tässä mallissa jokaista kokoa varten oli tasan sama määrä kiilalisäyksiä. Ei muuta kuin testaamaan, auttaisiko kierretyillä oikeilla silmukoilla höystetty joustinneule kantapään istuvuuden parantamiseen.


Varren takaosaan tein kaikkein vähiten muutoksia, neuloin vain kaikki palmikoiden ja pystylinjojen oikeat silmukat kiertäen. Palmikkokuvion keskimmäiset palmikonkierrot tein luonnollisesti peilikuviksi toiseen sukkaan.


Sivuun värkkäsin sivusauman kierretyistä oikeista silmukoista. Vähän turhan myöhään huomasin, että etuosan palmikkokaavio koskettaa sivusaumaa leveimmässä kohdassa, mutta siinä vaiheessa en enää halunnut purkaa koko sukan alkua ja suunnitella asiaa vielä kerran uudelleen. Kantakiilat on neulottu 1 o takareunasta, 1 n -joustimena, ja tuo sivusauma reunustaa kiilaa jatkuen katkottomasti kantapään kavennusten jälkeen jalkapohjan sileän reunimmaiseksi silmukaksi.


Etuosan iso palmikkokaavio koki suurimmat muokkaukset. Jätin turhana pitämäni helmet kokonaan pois ja korjasin palmikot symmetriksiksi sekä keskiosastaan toiseen sukkaan peilikuviksi. Alkuperäisen mallin kärki oli omaan silmääni ruma, joten lähes koko kantapään jälkeinen palmikkokaavio on osittain uusiksi laitettu.

Ei tämä malli nyt vieläkään minun ehdottomiin suosikkeihini pääse - olen jonkin verran yksinkertaisemman tyylin kannattaja -, mutta varsin tyytyväinen olen muokkauksiini. Lankana käyttämäni vaalean siniharmaa Kässäkerho Pom Pomin BFL Sock osoittautui oikein mainioksi tuttavuudeksi, jota pitänee neuloa toistekin, onhan Pom Pom meidän paikallisten neulojien todellinen kässäolohuone. Näistä sukista tuli XS-koon (65 s) mukaan 1,75 mm puikoilla puolinapakasti neuloskellen toivottavasti työkaverini kokoluokan 35-36 jalkaan sopivat sukat. Virallista sijoitusta en sukilleni muokkausten vuoksi saanut, mutta inasen vajaan neljän vuorokauden kuluttua ohjeen julkaisusta valmistuneet sukkani raportoin siellä noin sadannen valmistuneen parin kantturoilla. Ei huono, sanoisin, nukuinhan yöni ihan normaalisti ja neljään vuorokauteen mahtui myös kaksi täyttä työpäivää sekä kaikenlaista muuta pientä puuhastelua.

Viimeisestä etapista odotellaan erityisen haastavaa. Olen varautunut siihenkin, että heitän pyyhkeen kehään - en aio tuhlata rakasta harrasteaikaani mihinkään sellaiseen, joka ei tyydytä ulkonäöllään tai tekemisprosessinsa kiehtovuudella. On niin paljon mukavampaa neuloa mukavaa, kiinnostavaa ja kaunista!

sunnuntai 20. elokuuta 2017

On Tour: neljäs etappi

Tour-de-Sockin neljännen kisakierroksen malli yllätti positiivisesti: Mosaic Marble Socks ei turhia kikkaile, vaan hyödyntää nostettuja silmukoita (jota myös mosaiikkineuleeksi kutsutaan) eleettömästi ja niin, ettei aivan samaa efektiä kirjoneuleella saisikaan. Minä tiesin heti, mitkä langat halusin käyttöön: Lystigin Merino Sockin upeassa mustin-roiskein-harmaassa värisävyssä November Rain sekä possunvaaleanpunaisen Roosa Nauha -sukkalangan. Aloitin 72 silmukan koon mukaan vakiopuikollani eli 1,75-millisellä Hiya Hiyan teräspyöröllä vain todetakseni, että tahkosin yllättäen edelleen tappotiukkaa:


Käteni on kokoluokkaa 7-7½ / M, eikä tuo kuvassa oleva varren alku yrittänytkään mahtua kantapääni yli. Päätin suosiolla purkaa koko kaksivärisen osuuden ja tietoisesti rentouttaa käsialaa. Onnistuin siinä, ja vaikka takkuilin helpon mallin kanssa ihan silkkaa huolimattomuuttani, sain lopulta valmista aikaiseksi reilut viisi vuorokautta ohjeen julkaisun jälkeen.


Sukat valmistuivat mökkiviikonlopun aikana, ja päätin ottaa siellä muutaman kuvan viimeistelemättömistä sukista. Nostettujen silmukoiden avulla toteutetut pallukat vetävät vaakaraidat hauskasti kaarelle - mutta ei liene viisasta näin julkisesti kertoa, mitä mielleyhtymiä kaarevat, vaaleanpunaiset vaakaraitaparit saattavat aiheuttaa.


Näissä sukissa on ihan tavallinen ranskalainen kantapää vahvistetulla kantalapulla ja kärkikavennukset muistuttavat vähän sädekavennuskärkeä. Oikein mainiot sukat siis, ja aivan sattumalta omaan jalkaani sopivat. Mutta vaikka Lystig oli aivan huikaisevan ihanaa neulottavaa ja se yhdessä hennon vaaleanpunaisen kanssa on varsin söpö yhdistelmä, en vieläkään tarvitse lisää villasukkia. Niinpä lipaston lahjaneulelaatikko saa taas lisää täytettä - ja minä rastin jo neljännen Tour-etapin suorittamisesta. Enää kaksi jäljellä; näinköhän tänäkin vuonna saan kaikki kuusi etappia suoritettua tavalla tai toisella, jonkinlaiset valmiit sukat aikaan saaden.




maanantai 14. elokuuta 2017

Lapashyrrä

Suomen kesä on juuri sopivaa aikaa neuloa kirjoneulelapasia paksuista langoista. Tai vaikka ei olisikaan, minä tein niin, sillä omaa lankavarastoani penkoessani minulle tuli pakottava tarve neuloa pois kaikki paksummat langat, joita olin heikkona hetkenäni tullut ostaneeksi juurikin lapasia varten. Mitäpä siinä sitten muuta kuin suunnittelemaan mallia, valmiita ohjeita peukalokiilallisille paksulankalapasille kun ei varsinaisesti riesaksi asti ole saatavilla.


Ensin syntyi petrooli-harmaa lapaspari petroolista ja vaaleanharmaasta Lauri-neulelangasta 3,5 ja 4,0 mm puikoilla. Muuten hyvä, mutta ranneresorista tuli ylipitkä, sillä olen niin tapoihini piintynyt sukanneuloja, että mikä tahansa joustinvarsi näyttää aina liian lyhyeltä. Olin vallan unohtanut, että lapanen ei ole sukka, joten ohohups. Sitä paitsi yhden kerroksen raidat joustinneuleessa näyttävät venyttyneenä sotkuiselta. Koko osoittautui sopivaksi pitkäsormiselle teinilleni, ja lankoja jäi melkein puolet jäljelle, joten päätin tehdä toiset lapaset vastavärein vähän lyhyemmällä rannekkeella.


Tällä kertaa ranneke on jo järkevämmän mittainen, mutta raidoituksen erehdyin tekemään toistamiseen pelkällä joustinneuleella - virhe. Sitä paitsi petrooli lanka loppui kuin loppuikin ensimmäisen peukalon alkukerroksilla. Päätin olla järkevä ja jatkaa jollakin toisella varastolangalla sen sijaan, että olisin metsästänyt lisää lankaa. Vähän hassuthan nuo eri väriset peukalot ovat, mutta omalta kannaltani parempi sekin kuin lisää paksulankoja varastoon neulottavaksi.

Mutta ihan alunperinhän minun piti neuloa teinille ne paksulankalapaset; ohuet ja puolipaksut kirjoneulelapaset hänellä jo ennestään onkin, samoin superpaksut aluslapasin. Kyllähän ysiluokkalainen tarvitsee ehdottomasti vielä neljännetkin kirjoneulelapaset! Petrooli-harmaissa oli hänen(kin) makuunsa turhan pitkä ranneke, eikä värityskään ollut paras mahdollinen. Vaan eipä hätää, jo viime vuoden lopulla olin ostanut TeeTeen Sallaa kahdessa eri harmaan sävyssä juuri teinin lapasia varten.


Salla osoittautui samasta juoksevuudesta (200 m / 100 g) huolimatta Lauria ohuemman oloiseksi, joten teinin lapasiin piti neuloa yksi 6 kerroksen mallikerta lisää pituutta ja peukalonkin kuviota piti hieman jatkaa. Rannejoustimen yhden kerroksen raidat neuloin tällä kertaa pelkillä oikeilla silmukoilla, ja venyttyneenäkin raidoitus näyttää siten siistimmältä. Samalla vaihdoin joustimessa värit päikseen, mikä näyttää omaan silmääni vielä paremmalta kuin vaaleavoittoinen joustin. Salla vaikuttaa kohtuullisen pehmoiselta langalta lapasiin, ja ehdotonta plussaa on sen konepestävyys. Lapasista tuli juuri sopivat teinille, joten nyt pitäisi hänen käsinevalikoimansa olla vallan kattava talvea ajatellen (sen sijaan sain jo tilauksen ohuemmasta piposta).

Olin ostanut varmuuden vuoksi kaksi kerää tummanharmaata Sallaa, joten päätin kokeilla, riittäisikö se yhdessä aikaisemmasta kirjoneulelapasparista jääneen valkoisen Lauri-jämän kanssa mallikertaa pienempiin lapasiin.


Riittihän se, ja lapasista tuli lyhyemmällä peukaloversiolla juuri sopivan kokoiset omaan töpösormiseen käteeni. Tässä kuvassa näkyy tuo rannejoustimen raidoitus: kun vaalea raita on neulottu kokonaan oikeilla silmukoilla, raita on siisti myös joustimen nurjien silmukoiden kohdalla.


Siinäpä se, koko kahdeksan lapasen lapashyrrä. Yhdet lapaset siis jäävät ysiluokkalaisellemme, molemmat petrooli-harmaat lähtenevät johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen tai vaihtoehtoisesti kuopuksen harrastusseuran varainkeruuarpajaisiin. Valkea-harmaa pari minun tekisi mieleni pitää itselläni ihan vain koska se on niin sopiva ja muutenkin mieleinen - mutta minä en totisesti tarvitse uusia lapasia, kun entisiäkin on laatikko pullollaan. Ehkäpä luovun siitäkin hyväntekeväisyyden tai varainkeruun nimissä - kuopuksen harrasteseuran lisäksi hänen luokkaretkirahastonsa kaipaa alati täydennystä, joten poikkeuksellisesti saatan jopa myydä jokusen neuletuotokseni lahjoittaakseni rahat leirikoulurahastoon.

Sen verran tyytyväinen olen sinänsä yksinkertaiseen ja perinteisen oloiseen lapasmallikehitelmääni, että taidan kirjoittaa tästä joskus syksyn mittaan ihan ohjeenkin. Toivottavasti jossain välissä on siihen hommaan riittävästi aikaa ja energiaa toisin kuin nyt, kun tunnun kahlaavan vielä julkaisemattomien ohjetekeleiden suossa pääsemättä koskaan niiden kanssa kuiville eli julkaisuvaiheeseen asti.


torstai 10. elokuuta 2017

Death grip eli mitä tapahtui kolmosetapilla

Jotakin ennenkuulumatonta on tapahtunut: olen ryhtynyt tiukkapipoksi. Tai ehkä sittenkin tiukkasukaksi. Enkä kyllä ole varma, onko se aivan ennenkuulumatonta, mutta vallan harvinaista kuitenkin, ja syy on toistaiseksi jäänyt itselleni mysteeriksi. Neuloin nimittäin Tour-de-Sockin kolmosetapin Indecisions-sukat tavalliseen tapaani 1,75 mm puikoilla, ja vaikka pienemmässäkin koossa oli silmukoita 72, sain aikaan sukkaparin, joka ei omiin kokoluokan 37-38 jalkoihin mahdu. M-koon blokkereille ne änkesin, mutta eipä tuosta nyt edustuskuvaksi ole.


Lanka on taas kerran Lanitium ex Machinan Basic Sockia, tällä kertaa värissä Golden Barley, joka on kuvasta poiketen luonnossa jonkin verran vähemmän kultainen ja enemmän haalea rusehtavan oljenkeltainen, omasta mielestäni oikein kaunis kuitenkin. Tein sukkiin ohjetta leveämmän nirkkotaitereunan ja kahdesta kantalappuvaihtoehdosta sen palmikkoversion.


Lähikuvassa mallineule näkyy paremmin. Kuuden silmukan palmikot kuuden kerroksen välein kieltämättä vetävät sukkaa kasaan, mutta kyllä osasyynä pieneen kokoon on myös todellinen death grip: jostain kumman syystä kiristelin neulomisen kanssa oikein huolella. Aluksi koko homma tuntui tahmovan, enkä päässyt kunnon flow-tilaan, mutta jossain toisen sukan puolivälissä angsti helpotti. Siinä vaiheessa tosin piti pitää huolta, etten ala löysistelemään. Sukista taisikin tulla lopulta ainakin riittävän saman kokoiset - ja minä päädyin nopeussijalle 149. Kuntokäyräni on siis nousussa, sillä ensimmäisellä etapilla sijoitukseni oli 268.; kakkosetapilla olin suunnittelijana jäävi neulomaan kilpaa.

Niin, neuloinhan minä vielä kuudennet Kantelettaret ennen Tourin kolmosetapin alkua. Ihan vain koska entinen työkaveri sattui pyytämään ja minua sattui huvittamaan kokeilla, minkä näköiset saisin aikaiseksi mustasta, harmaasta ja valkoisesta Novita Venlasta.


Oikein mainiothan niistä tuli, eikä vielä tässä vaiheessa ollut ongelmaa tappotiukasta neuleotteesta. M-koon mukaan neuloin muuten, mutta kantapään tein S-koon silmukkamäärillä, mikä vaikutti oikein mainiolta kombinaatiolta saajan siroja 37:n jalkoja ajatellen. Enkä muuten vieläkään kyllästynyt malliin, vaan voisin ihan hyvin neuloa näitä erilaisilla väriyhdistelmillä ja eri kokoisina yhä vain.


perjantai 4. elokuuta 2017

Eväkkäät

Kiitos kaikille edellistä postaustani kommentoineille - tuskin minä osaan blogiani kokonaan hyljätä, mutta säännöllisyys on näemmä mennyttä elämää. Nytkin havahduin käsityöpöytääni raivatessa, että olen vallan unohtanut raportoida Tour-de-Sockin ensimmäisen etapin Fins-sukat, jotka vähän itsenikin yllätykseksi neuloin ihan täysin ohjeen mukaan. Kiirettä en pitänyt, joten päädyin omalla satunnaisneulonnallani sijalle 268.


Langaksi valikoitui juuri ennen Tourin alkua Lanitium ex Machinalta tilaamani Basic Merino Sock värissä Star Trek Into Darkness, puikkokoko oli minulle vakio 1,75 mm ja kooksi valitsin M:n eli 66 silmukan version. Kirjavassa langassa eviä muodostava mallikuvio ei juurikaan näy, mutta eipä se minua haittaa, sillä jollain kierolla tavalla pidän kovasti tuosta sikinsokinsekaisesta värjäyksestä. Tein terään puoli mallikertaa enemmän pituutta kuin mitä minimispeksit olisivat vaatineet, jotta sukista tulisi jotakuinkin aikuisten kokoa - ilmeisesti olen vanhemmiten ryhtynyt neulomaan aikaisempaa tiukempaa, sillä 60 silmukan kisaminimillä olisi minun käsissäni syntynyt lähinnä lasten sukat.


Näissä sukissahan on anatomialtaan jälkijättöinen kantapää, joka tosin tehtiin ilmeisesti ihan vaan huvikseen ennen vartta. Lupa olisi ollut tehdä pienet kiilat tuomaan kantapään seutuun lisää tilaa, mutta enhän minä sellaisia jaksanut ryhtyä säätämään. Niinpä omaan rintavaan jalkaani valmiit sukat ovat aivan liian tiukat kantapään diagonaalimitasta. En minä kyllä uusia villasukkia tarvitsekaan, joten alunperinkin ajattelin täyttää Tour-sukilla lipaston lahjaneulelaatikkoa.

Alunperin ajattelin purkaa lopuksi varrensuun hainevät, mutta en sitten viitsinyt, omalla tavallaan ihan veikeäthän ne ovat (etenkin, kun minun itseni ei tarvitse näitä sukkia käyttää). Yllättävän paljon malli söi lankaa, kulutukseksi olen merkinnyt 75 g; sekin kielinee tiukistuneesta neulekäsialasta, sillä ei sukkien koko ole juuri 38-39:a kummempi.

Ensi yönä alkaa Tourin kolmas etappi. Harkitsen vakavasti valvomista ainakin sen verran, että näen mallin. Jos se houkuttaa, voisi harrastaa pitkästä aikaa myös yöneulomista. Sitä ennen taidan kuitenkin neuloa järjestyksessään kuudennen Kanteletar-parin valmiiksi (hullu mikä hullu).