perjantai 26. helmikuuta 2016

Ollaan enkeleitä toisillemme

Vielä on muutama työkaveri, joilla ei ole (ollut) mitään minun neulomaani, ja niinhän ei asiaa voi jättää, ikään kuin keskeneräiseksi. Niinpä päätin neuloa ohuiden Pirkkalankojen työstöhuumassa kimppakyytikaverilleni ja työpäiviäni mainiolla juttuseuralla keventävälle kollegalleni kirjoneulelapaset norjalaisella mallilla, josta joku ihanainen blogilukijani minulle jokin aika sitten oli vinkannut. Tein toki omat muunnokseni ja siirsin peukalokiilaa ylemmäs, tiesinhän työkaverini käden vielä vähän omaanikin pienemmäksi.


Kaksinkertainen taittoreuna on kirjoneulelapasissa se minulle mieleisin, sen tein tähänkin pariin. Peukalokiilan siirtäminen ylöspäin antoi minulle mahdollisuuden täydentää kämmenselän kuviota hieman alaspäin, jolloin ranneosastakin tuli mukavan pitkä. Peukaloa lyhensin hiukan sopimaan uusiin mittasuhteisiin, samalla peukalonkärjen risti vaihtui pelkkiin kettinkeihin.


Niinhän ne istuvat kuin lapaset konsanaan, ja ranneosakin on mukavan pitkä. Mitkään superpehmeäthän Pirkkalangasta tehdyt lapaset eivät ole, mutta toivon mukaan käyttökelpoiset kuitenkin.


Peukalo on anatomisesti asemoitu, joten lapasen kärki ja sivusaumat eivät lähde toivottavasti kiertämään, ainakaan kovin pahasti. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, ja niin taisi olla lapasten uusi omistajakin.

Koska Pirkkalankoja riitti ja riitti, neuloin toisellekin työkaverille kirjoneulelapaset, tällä kertaa Eyelash Ticklersit omin muunnoksin.


Muutin alkuperäisen mallin sivusaumaan sijoitetun peukalon anatomisemmaksi, mikä vaati pientä fiksailua myös rannekkeen kuvioon, ja muutenkin yritin pienentää silmukkamäärää. Värien kontrasti ei ole omaan makuuni riittävä ja kuvakin on aivan kammottava, mutta kaipa tuosta nyt selväksi käy, minkä sortin lapaset tuli neulottua. Toivottavasti eivät ole aivan liian suuret lahjonnan kohteelle; se selvinnee ensi viikon lopulla.

Eyelash Ticklersit olivat jo neljännet kirjoneulelapaset kolmesta vyyhdistä Pirkkalankoja. Vielä jäi jämät viidensiin, niistä sitten tarinaa tuota tuonnempana. Vaan sen tämä lapasmania teetti, että piirtelin ruutupaperille elämäni ensimmäisen kokonaan oman kirjoneulelapasmallin, josko katkaisisin sen myötä vuoden kestäneen suunnitteluhorroksen. Tosin pelkkä ruutupaperisuunnitelma ei siihen ihan riitä, vielä pitäisi ne lapasetkin neuloa ja hyviksi todeta. Noinkohan näillä lumilla tapahtuu, vai hautautuuko luonnos monien muiden suunnitelmien tapaan pöytälaatikkoon - tai oikeammin kaapin syövereihin.


perjantai 19. helmikuuta 2016

Vain muutaman molaarin tähden

Työtoverini täyttää maaliskuun alkupuolella pyöreitä vuosia, ja työporukka alkoi keräillä halukkailta rahaa yhteislahjaa varten. Minä osallistuin toki keräykseen, mutta en voinut ohittaa tilaisuutta neuloa päivänsankarille myös sukat, olihan hän eri toimipisteessä työskentelevänä jäänyt kokonaan paitsi joulun alla järjestämästäni lahjoitussessiosta. Ravelry-ryhmän lankakarusellista nappasin sopivasti miesvärisen Austermann Step -sukkalankakerän, jonka arvelin soveltuvan lahjasukkiin.

Projekti ei ollut ihan yhtä suoraviivainen kuin alunperin kuvittelin. Suunnittelin varren yläosaan työhön liittyvän kirjoneulekuvion ja päätin 1,75 mm puikon sekä 72 silmukan riittävän myös miesten kokoon. Kirjavan langan värit alkoivat kuitenkin läikittyä rumasti, joten jouduin säätämään sekä silmukkamäärien että mallineuleen kanssa sillä seurauksella, että ensimmäisestä sukasta tuli aivan liian kapea mahtuakseen ainakaan oman mieheni jalkaan. Purkuun koko sukka, uusi yritys 80 aloitussilmukalla ja kirjoneuleen jälkeen 78 silmukkaan vähentäen, ja kirjoneuleessakin pitemmät langanjuoksut onteloneuletyyliin sitoen jouston maksimoimiseksi, ja tulosta alkoi syntyä.


Kaikenlaisia neuloo-purkaa -operaatioita liittyi myös toiseen yritykseen niin liian kapean kantalapun kuin yhden puikoilta pudonneen silmukankin vuoksi, mutta lopulta sitkeys palkittiin ja sukat valmistuivat. Mallineuleeksi jäi läikittymisen estämiseksi joka 6. silmukan nostaminen neulomatta joka toisella kerroksella. Ihan noin kirjava ei yleisilme luonnossa ole, kamera tahtoo näemmä korostaa vaaleita värejä. Toivottavasti lahjansaaja osaa arvostaa sekä sukkia yleensä, että kuvioon sisältyvää huumoria. (Ei, ne eivät ole väärin päin olevia bikiniyläosia vaan poskihampaita; toiseen sukkaan neuloin tarkoituksella yhden välipinnan karieksen ja toiseen paikkaylimäärän, ihan vain koska voin.) Minä kiitän itseäni siitä, että sain kulumaan sukkiin 90 grammaa kirjavasta langasta, loppu saa luvan mennä joskus vaakapeittotilkkuun.

Vaan taas kerran miesten sukkia viimeistellessäni totesin, että tarvitsen kipeästi L-koon blokkerit. Nuo kuvassakin olevat M-kokoiset eivät kertakaikkiaan aja asiaansa, ja tällaiset kurttuun vetävät mallineuleet jäävät auttamattomasti viimeistelemättömän näköisiksi. Ostoslistani alkaa pidentyä artikkeli kerrallaan, ja kun joskus viimein päätän tilata lisää lankaa, taidan tilata myös parit blokkerit.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Joskus kannattaa odottaa

Neuloin reilut kolme vuotta sitten luksuslangoista Veera Välimäen Different Lines -huivin, mutta vasta viime syksynä keksin itselleni mieluisan tavan käyttää sitä - ja niin huivista tuli pitkän odottelun jälkeen yksi suosikeistani. Kun sitten mietin, mitä neuloisin lankavarastoni viimeisestä luksushuivilangasta, ihanan vihreästä The Uncommon Threadin Posh Fingeringistä (70 % villaa, 20 % silkkiä, 10 % kashmiria - uuuuh!), tuumasin ansaitsevani toisenkin Different Linesin. Poshille ei olisi mikä tahansa kaveri kelvannut, mutta onneksi olin tullut hankkineeksi pari vyyhtiä Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia värissä Scorzonera, joten huivi oli enää neulomista vaille valmis.


Nopea ja helppo neulontasessio se olikin, 3 mm puikolla pistelin menemään kiltisti ohjeen mukaan, mitä nyt neuloin lyhennettyjen kerrosten kiedotut langat yhteen kiedotun silmukan kanssa, ettei raitoihin jäänyt turhia kynnyksiä. Vihreää lankaa kului noin 65 g ja harmaata 75 g, joten odotettavissa on joskus joko pipo tai lapaset huiville kaveriksi. Kirjoneulelapaset houkuttelisivat, mutta ehkä raitapipo olisi tarpeellisempi. Järki vai tunteet, käytännöllisyys vai neulomiskokemuksen ihanuus, siinäpä päätöksentekoon puntaroitavaa.


Näin minä tykkään Different Linesejäni pitää, kaksi kertaa kaulan ympäri kiedottuna ja tuosta harmaan sektorin alta kiinnitettynä. Puikkotuoreena ja viimeistelemättömänä kiinnitykseen tarvitaan pieni huivineula, mutta käytössä huivi venähtänee sen verran, että sen saa tarvittaessa solmittuakin. Paitsi että näin käytettynä saan nautiskella maksimaalisesti ihanuuslankojen tunnusta iholla, myös huivin minulle tärkeimmät visuaaliset puolet - vaihtelevan levyiset raidat ja yksivärinen reunus - näkyvät mukavasti. Ei kai tässä voi muuta kuin taas kerran hyristä tyytyväisyydestä.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Pöllöjä ja oliivinoksia

Oli ilo bongata Ravelrysta maksuton Grey Eyed -kirjoneulelapasmalli, jonka arvelin sopivan ohuille Pirkkalangoilleni. Mallissa tosin ei ole peukalokiilaa, mutta piankos sellaisen itse piirtelee. Siinä samalla voi piirrellä muitakin muutoksia, lisätä sivuihin kuvioväripystyraidat helpottamaan lankojen kulkua lapasten sivuissa ja kuvioitakin saattaisi jatkaa vähän pidemmälle kärjessä neulomista helpottamaan. Enkä kyllä neulo turhaan kirjoneulejoustinta, ihan hyvin ranteeseen kelpaa oikeilla silmukoilla neulottu pin stripe. Ja niin edelleen.


Mutta kyllähän ne kumminkin melkein samalta näyttävät kuin alkuperäinen malli, istuvat vain paremmin käteen peukalokiilan ansiosta. Rannekkeista tuli neulottua vähän turhankin pitkät, mutta mieluummin niin kuin liian lyhyet. Ja muutenkin lapasista tuli taas pitkät pötkylät jollekin soittajansormiselle. 2,25 mm puikoilla nämä neuloin, oranssinpunaista kului noin 30 g ja tummanharmaata 25 g, aika vähästä sitä näköjään saa lapasparin aikaiseksi. Ja Pirkkalankojahan riittää, niitä kun oli alunperin kolme täyttä vyyhtiä, ja vasta kahdet lapaset olen aikaiseksi saanut. Nämä pöllölapaset siirtyvät lipastonlaatikkoon odottelemaan sopivaa lahjomis- tai lahjoituskohdetta.