sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Fredrika-sukat


Vihdoin protosukkaohjeesta kuoriutui Fredrika.



Suomenkielinen ohje on lisätty blogisivuksi, mutta se on saatavilla myös helpommin printattavassa pdf-muodossa Ravelryssa.




Olen erittäin kiitollinen kolmelle testineulojalleni, joista Matleena on ehtinyt jo blogatakin testineulesukkansa. Testineulojien ansiosta ohjeessa on nyt merkittävästi vähemmän virheitä ja se on toivottavasti jokseenkin ymmärrettävää suomea.


Olen pitkästä aikaa itsekin todella tyytyväinen lopulliseen malliin: näissä sukissa on juju. Tarkemmat speksit sukista on löydettävissä itse ohjeesta.

torstai 27. lokakuuta 2011

Väriterapiaa


Tämä syksy on tuntunut jopa poikkeuksellisen raskaalta. Olen teini-iästä asti ollut taipuvainen (kaamos)masennukseen ja muistankin viimeisen 20 vuoden ajalta vain pari syksyä, jotka ovat menneet melkolailla huomaamatta. Yleensä alakulo iskee todenteolla näillä ajoin, kun lehdet ovat pudonneet puista mutta lunta ei vielä ole. Kaikki on mustaa, märkää ja masentavaa.


Tänä vuonna alakulo valon katoamisesta kävi kuitenkin mielessä jo heinäkuun lopulla, silloin kun yöt alkoivat ensimmäistä kertaa olla pelkän hämärän lisäksi hetken aikaa pimeitä. Syksyn tiukka opiskeluaikataulu on imenyt loputkin voimavarat ja välillä päivät ovat olleet pelkkää raahautumista ja selviytymistä pakollisista velvotteista. Niinpä olen tarvinnut erityisen paljon ulkoisia ilonaiheita, neuleita, värejä ja valoa. Takkahuoneremontti toi kaivattua valoa, varsinaista väriterapiaa olen hankkinut langoista.



Wollmeise on ollut jo pitkään kovin suosittua lankaa ja minäkin tulin hankkineeksi sitä jo kesällä yhden ruskean ja punaisen kirjavan vyyhdin kanssaneulojalta. Kun toinen kanssaneuloja kaupitteli myöhemmin kaunista murrettua vihreää (Pistazie, vyyhti vasemmalla), ajattelin heittää tiedostavan kuluttamisen hetkeksi romukoppaan. WM:n värit ovat keskimäärin liian kirkkaita ja puhtaita minun makuuni, mutta tämä Pistazie puhutteli; kuvassa se on tosin vähän turhan tumma todellisuuuteen nähden. Sukkia WM:sta tuskin neulon, lanka on hankittu huivia tai kauluria ajatellen.


Samana päivänä kun sain käsiini Pistazien, posti oli tuonut vyyhdin Lai-la-lai Yarnzin Garden sockia värissä Kevätkutina. Tämä oli korvaus viime keväänä ompelemastani laukusta ja lanka on värjätty juuri minua ajatellen. Se on ainakin vyyhdillä aivan ihana sekoitus murrettuja sävyjä ja kirkkaampaa keväänvihreää. Tästäkään ei tule sukkia, vaan jokin paljon vähemmän kuluva ja enemmän näkyvä asuste.


Eikä siinä vielä kaikki. Todellakaan.



Olen haaveillut pääseväni vielä joskus neulomaan silkkiä, mutta sisäinen Roope Ankkani on estänyt minua ostamasta himoitsemaani Jaipur Silk Fino -lankaa. Sitten eräänä syyskuun alkuiltana ovikellomme soi ja oven takana seisoi Tiina, joka toi minulle nämä kaksi aarretta korvauksena joskus aikaisemmin minulta saamastaan projektipussukasta. Se pussukka oli kovin vaatimaton ja siihen nähden korvaus oli huimasti ylimitoitettu, mutta se ei estä minua olemaan äärettömän kiitollinen näistä langoista. Mallikin langoille on jo katsottu valmiiksi, mutta ennen tositoimiin ryhtymistä nautin vielä vyyhtien pehmeydestä ja tunnusta käsissä. Jopa blogimies, joka ei yleensä ota mitään kantaa harrastustarvikkeisiini, totesi langan nähdessään: "tuo on varmasti laatulankaa".


(tähän kuuluva kuva on kadonnut jonnekin)


Viime keväänä voitin Ravelryn Kahelit-ryhmän arvonnassa itselleni PäiviH:n neulomat kertakaikkisen ihastuttavat Koivu-sukat (sekä 1,4 mm alumiiniset sukkapuikot kaupan päälle). Olen pantannut näitä kesän yli ja käyttänyt vanhoja villasukanrähjiä, mutta synkän syksyn myötä kaivelen nämäkin esiin mieltäni piristämään; mielipiteeni sukkien väristä arvannette kertomattakin. Sukilla on sekin erityisarvo, että joku muu on ne tehnyt, en minä itse.


Huomaan lankavarastoni muuttuvan pikkuhiljaa yhä enemmän vihreävoittoiseksi. Lankalaatikoissani asuukin se kevät, jota odotan janoten valoisia iltoja ja lupausta elämän virkoamisesta niin luonnossa kuin sisimmässänikin.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Merenkulkija


Uusi Ulla on taas ilmestynyt! Siellä on taas vaihteeksi sukkamalli minultakin:



Merenkulkija-sukat valmistuivat jo viime keväänä, kun aloitin sukkien neulomisen suomalaisille merimiehille. Ohjeen kirjoittaminen ja etenkin kuvaaminen lipsahtivat kuitenkin kesän puolelle, joten ohje on sopivasti syysnumerossa.



Samassa ohjeessa on kaaviot niin sinisten kuin vihreittenkin sukkien palmikoihin. Sukat on neulottu Novitan 7 Veljestä -langasta 56 silmukalla, kuten tapanani on. Ohuemmalla langalla ja ohuemmilla puikoilla näistä voisi hyvin tulla naisten sukat. Mallista on helppo myös vähentää silmukoita.


Ei mitään tajuntaa räjäyttävää designia, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Kuvatkin onnistuivat tällä kertaa ihan asiallisesti.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Käsille lämmintä


Jotta blogi ei muuttuisi Sukkasadon vuoksi aivan pelkäksi sukkaputkeksi, esiteltäköön välillä ylempien raajojen lämmittimiä.



Kas, huovutetut tumputhan ne siinä. Minulla oli kerä harmaata Tovea, josta päätin neuloa vähän isommat tumput ihan kokeeksi. Otin 3 mm puikon ja loin 44 s, ennen peukalokiilaa lisäsin vielä perinteiset 4 s. Niinhän siinä kävi, että lanka loppui kesken kaiken. Jämänöttösistäni kaivelin sinistä huopuvaa lankaa, joka riitti kärkien viimeistelyyn, mutta peukalot olisivat jääneet tekemättä, ellei Mohariina olisi tullut hätiin ja lahjoittanut juuri sopivan määrän mustaa Tovea. Jäin hänelle tästä ja erityisesti toisesta isommasta lankalahjoituksesta kiitollisuudenvelkaan, jota en ole vieläkään saanut kuitattua ompeluinnostuksen kadottua totaalisesti tavoittamattomiin. En ole kuitenkaan unohtanut asiaa, sillä tiedän neuleinnostuksen joskus laantuvan ja vaihtuvan taas ompeluhulluudeksi.


Huovutin tumput 60 asteen päivittäispyykin mukana ja niistä tulikin aivan täydellisen tiiviit ja pehmeät. Koko on itselleni reilu, olisiko sellainen iso naisen tai pienehkö miehen käsi; Joulusukat 2011 -keräyksen kautta toivottavasti löytävät joka tapauksessa käyttäjänsä. Olin kokonaan unohtanut, miten pehmeän huovutustuloksen Tovesta saa, joten eivät nämä kyllä viimeisiksi lajissaan jää tänäkään syys-talvikautena.


Protosukkailusta innostuneena päätin käyttää yhden orvoksi jääneen TeeTeen Primavera-kerän protokämmekkäisiin.



Kämmekkäissä on sama palmikkokuvio kuin lopullisessa sukkaversiossa ja peukalokiila asettuu samaan kohtaan palmikkokuvioihin nähden kuin sukkien kantakiila. Kämmensyrjässä on puolestaan sileää neuletta rauhoittamassa yleisilmettä ja korostamassa palmikkokuviota.



Palmikkokuvio toistuu peilikuvana myös kämmenen puolella, mikä ei liene kovin yleistä. Minusta vain sattui tuntumaan siltä, että haluan kämmekkäistä identtiset, joten on aivan sama, kumpaan käteen kummankin kappaleen sattuu vetäisemään. Näihinkin minulta pyydettiin ohjetta, joten voi olla, että luvassa yhteensopivat sukka- ja kämmekäsohjeet. Tätä malliahan on helppo säätää isommaksi lisäämällä silmukoita kämmensyrjän puolelle ja neulomalla lisää pituutta, mikäli niin haluaa.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Protosukat v. 1.0 ja v. 1.1


Paksummille langoille on melko vähän mielenkiintoisia sukkamalleja, niinpä päätin kehitellä sellaisen itse. Tavoitteena oli saada aikaan malli, jossa tapahtuu koko ajan jotakin, mutta ei kuitenkaan liikaa, jotta neule edistyy tarvittaessa nopeastikin. Ensimmäinen prototyyppi näytti tältä:



Edestä sukat näyttävät aika tavallisilta. Lanka on Novitan Seiskaveikkaa, puikkona 3 mm (vastannee normineulojalla 3,5 mm:a). Liian isothan niistä tuli omaan jalkaani.



Sukkien juju onkin takana: palmikkokuvio alkaa heti varren alusta ja kantapään hieman tavallisuudesta poikkeava rakenne erottaa kaksi peilikuvana neulottavaa palmikko-osiota nilkan molemmille sivuille. Kantapohjan kavennuslinja jatkuu saumattomasti jalkaterän päälle muodostaen etupuolen joustinneulekiilan. Eihän tämä mitään rakettitiedettä ole, mutta tämäntyyppistä kantapäätä ei ole toistaiseksi tullut vastaan paksummille langoille suunnitelluissa sukissa.


Olen ihan tyytyväinen tähän kehitelmään, mutta sen sijaan alan olla viimeistäkin harmaantuvaa hiuksenpätkää myöten täynnä tummanpunaisen langan neulomista. Tummanpunainen on yksi ehdottomista lempiväreistäni, mutta rajansa senkin neulomisella! Koska itselläni on jo kahdet ohuet ja yhdet paksut tummanpunaiset sukat, nämä protosukat lähtivät Joulusukat 2011 -keräykseen.


Punaisesta olikin sujuvaa siirtyä tummanruskeaan (kas, en kuule yhtään yllättynyttä oho-äännähdystä, miksiköhän...) ja lähteä parantamaan ensimmäisten sukkien heikkouksia. Lanka on edelleen Seiskaveikkaa, kuten paksulankaprotolle on soveliasta.



Palmikkokuvio muuttui kokonaan, kantapäätä säädin hieman, mutta vielä jäi useampaankin kohtaan toivomisen varaa. Tämä on kuitenkin jo aika lähellä lopullista ulkoasua, luvassa on enää hienosäätöä ennen ohjeen julkaisemista.


Onpa ollut piristävää saada pitkästä aikaa jonkinlainen luovuudenpuuska, joka tuottaa jotakin omaakin silmää miellyttävää.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Sinne ja takaisin


Koska taannoin esittelemäni rumalanka-Arnit eivät kelvanneet miehen kummipojan joululahjaksi, piti keksiä jokin toinen malli, joka sopisi johonkin vähäisistä varastosukkalangoistani niin, että lopputuloksena olisi teinipojalle sopivat sukat. Yhdeksi mahdollisesti toimivaksi yhdistelmäksi arvelin melko rauhallisesti raidoittuvan Austermann Stepin (SYT-lankaa sekin, kuten muutkin viimeaikaiset Stepit) sekä Ees taas -mallin Ullasta.



Melkein koko kerä kului näihin kokoluokan 43-44 sukkiin, jotka neuloin 72 silmukalla ja 2 mm puikolla. Alku oli yllättävänkin työlästä eikä mallineulekaan näyttänyt erottuvan kunnolla. Sitkeästi kuitenkin jatkoin ja mitä pidemmälle pääsin, sitä sujuvammaksi neulominen muuttui. Loppujen lopuksi olin (ja olen) melko tyytyväinen lopputulokseen, vaikka ei tuo väritys saa minua hyppimään innosta edelleenkään. Onneksi lahjan saaja on reipashenkinen nuorimies, joka ei pelänne vähän kirkkaampia värejä.


Olin tällä kertaa sen verran kranttu, että yritin täsmätä sukat raidoituksen puolesta identtisiksi. Pientä säätöä piti harrastaa myös kantapään jälkeen, ettei turkoosien raitojen väliin olisi tullut paria kerrosta harmaata.



Ihan ilman muutoksia en päässyt tästäkään mallista, neuloin nimittäin kantalapun sileänä joustinneuleen sijaan. Vaikka näiden sukkien funktiona oli toimia hereillä pitäjänä luennoilla ja kuluttaa samalla varastolankoja vähemmäksi (samalla kun hoituisi yksi harvoista joululahjoistakin valmiiksi saakka), jotain uuttakin piti kokeilla. Tällä kertaa poimin silmukat kantalapun reunasta reunasilmukoiden takaa silmukoiden välistä sen sijaan että olisin napannut reunasilmukoiden takareunat ja neulonut ne seuraavalla kerroksella kiertäen. Näin toimien kantapään reunasta tuli toden totta siistimpi, joten eiköhän uusi tapa vakiinnu jatkossa rutiinikäyttöön.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Suklaiset Vellamot


Tänä vuonna olen osannut suhtautua Sukkasatoon terveemmin: minun ei ole pakko neuloa maanisella vimmalla määrällisesti mahdollisimman paljon sukkia. Niinpä olen voinut nautiskella ohuiden sukkalankojen neulomisesta ja keskittyä kivoihin malleihin ja vähän uusiin tekniikoihinkin samalla kun neulon varastolankojani vähemmäksi. Näistä lähtökohdista valmistuivat myös jämälanka-Vellamot:



Malli valikoitui jämälankojen mukaan: varastoissani oli hieman vajaa kerä naapuriltani vyötteettömänä saatua fingering-paksuista lankaa, joka sopi oivallisesti kahden keskenään hieman erisävyisen vaaleanruskean jämälangan rinnalle. Vaihdoin kirjoneuleraitojen paikkoja, sillä pidän leveämmästä kuviosta enemmän ja se ansaitsi siten näkyvämmän paikan. Sukkani kuluvat aina ensimmäisesti päkiästä, joten toivon kirjoneuleosuuden pidentävän sukkien käyttöikää, vaikkakin sen suhteen kirjoneule olisi saanut olla yhden raidan verran lähempänä kärkeä (siinä tapauksessa värit olisi pitänyt vaihtaa päinvastoin). Tiimalasikantapää ei istu jalkaani, joten tein suosiolla suosikkini eli ranskalaisen kantapään. Neuloin sukat pääosin 2 mm puikolla, mutta kirjoneuleosiin vaihdoin puikon 2,5 mm:iin, näin kirjoneuleraidat eivät kiristele yhtään.


Kuvasta voi erottaa terässä ja varressa käytettyjen vaaleanruskeiden lankojen sävyeron, mutta elävässä elämässä sitä ei juuri huomaa. Ja mitäpä siitä vaikka huomaisikin! Nämä ovat luultavasti elämäni toistaiseksi kauneimmat jämälankasukat, vaikka kirjoneulejäljessä on edelleen paljonkin toivomisen varaa. Kokokin on juuri sopivan napakka, joten nämä sukat jäävät varmasti omaan käyttöön.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Erään virolaisen hahtuvakiekon tarina


Lankavarastoni marinoituneimpia lankoja ovat olleet kälyni yli kaksi vuotta sitten kirpputorilta pelastamat virolaiset hahtuvat - eivät siksi, että ne olisivat olleet millään muotoa vastenmielisiä, vaan päinvastoin sen vuoksi, etten ole niitä raaskinut upeiden väriensä vuoksi käyttää.



Sateenkaarivärisen hahtuvan olin tosin jo lahjoittanut siitä enemmän pitävälle ystävälleni, mutta ihanan ihanat vihreä ja kelta-oranssi odottivat hetkeä, jolloin uskaltautuisin kokeilemaan niistä jotakin. Elokuun lopulla tulilinjalle pääsi lopulta kelta-oranssi kiekko. Shokki oli aikamoinen kun tajusin, että hahtuva onkin kierretty kiekolle yksisäikeisenä, jollaisena se oli aivan liian ohutta neulottavaksi. Ensimmäinen tuskallinen projekti oli siis keriä lanka varovasti erillisille kerille, joista pystyin yhdistelemään kahta saman sävyn säiettä.


Toinen shokki iski, kun tajusin, miten pitkiä väriliu'ut tässä hahtuvassa ovatkaan. Ryhdyin nimittäin neulomaan vaaleanoranssilla ja silmissäni siinteli mielikuva lapasista, joissa olisi kaikkia kiekon värisävyjä. Toisin kuitenkin kävi: ensimmäisestä lapasesta tuli lähes täysin keltainen. Toisesta uhkasi tulla kokonaan tumman punaruskea, joten kerin tummat sävyt kokonaan pois ja tein keltaiselle lapaselle sopivamman parin.



Neuloin lapaset 3 mm puikolla ja siis kahdella ohuella säikeellä, alussa silmukoita oli 44, ennen peukalokiilaa lisäsin 4 s. Alkuperäinen suunnitelma oli huovuttaa lapaset pesukoneessa, mutta niistä tuli sen verran naftit, että päätin harkita asiaa uudelleen. Lopulta annoin tumput ystäväni abityttärelle, joka rakastaa leijonankeltaista. Koska hahtuva tuntui karkealle viimeistelemättömänä, annoin vinkiksi laittaa lapaset käteen ja hieroa niitä märkinä mäntysaippuan kanssa - eli siis huovuttaa lapaset hellästi omiin käsiin sopiviksi. Olen todella tyytyväinen, että keksin näille sinänsä kauniille, mutta niin totaalisen ei-minunvärisilleni lapasille juuri täydellisen saajan lähipiiristäni.


Koska keltaisiin lapasiin kului hahtuvaa vaivaiset 40 g, päätin neuloa perään toisetkin lapaset vähän isommilla puikoilla huovutusta silmällä pitäen.



Silmukka- ja kerrosmäärät olivat näissä tumpuissa täsmälleen samat kuin keltaisissa, mutta puikkokoko oli 3,5 mm. Huovutin tumput 40 asteen pikapesussa pienen pyykin mukana, jolloin ne tiivistyivät ja pehmenivät juuri sopivasti. Tumpuista tuli aivan ihanat: ne todellakin istuvat kuin hansikkaat, ne ovat varsin pehmeät ja ne ovat kauniit (oranssi ei ole todellisuudessa niin räikeä kuin kuvassa ja tummat osat ovat vähemmän punaisia). Näistä en taida raaskia luopua, vaikka minulla onkin jo kolmet huovutetut lapaset...


Hahtuvaa riitti ja riitti, monessa eri nöttösessä sen jälkeen kun olin täsmännyt kahdet lapaset sopimaan pareihinsa ja peukaloiden värit liukumaan saumattomasti. Halusin nöttösiä vähemmäksi, mutta niistä ei olisi enää tumppuja saanut, joten päätin neuloa patalapun.



Patalappu on neulottu 3,5 mm puikoilla kulmasta kulmaan, kuten kuvasta voi päätellä. Mielestäni sain värit liukumaan aika mukavasti niin, ettei lopputuloksesta voi päätellä, kuinka monesta pikkunöttösestä patalappu on neulottu. Tässä kuvassa hahtuvan värit taitavat muuten olla lähimpänä totuutta. Patalappu päätyi lahjalaatikkoon odottamaan sitä hetkeä, kun ilmaantuu tarve pienelle lahjalle tai arpajaispalkinnolle; eiköhän ainakin äitini harrastusyhdistys kaipaa palkintoja pikkujouluarpajaisiin.


Näiden neulomusten jälkeenkin kiekosta oli jäljellä pieni keränen kirkkaankeltaista ja toinen oranssinkeltaista. Niiden vuoro tullee sitten, kun saan neulottua myös vihreän kiekon tumpuiksi ja on selvillä, kuinka paljon vihreitä ja vihreänruskeita nöttösiä jää yli. Minulla on suunnattoman suuri kiusaus neuloa myös vihreästä itselleni sopivia (huovutettuja) tumppuja, mutta alkaa olla vähän vaikea perustella niiden tarvetta etenkin, kun suunnitelmissa on edelleen myös ne paksut, tummanruskeat huovutetut tumput Stonesta...

torstai 6. lokakuuta 2011

Sukkasadon hyväntekeväisyysosio


Yhä useammin mietin, mitä järkeä on blogata näitä perussukkia, jotka eivät luultavasti kiinnosta ketään ja jotka osaan neuloa etu- ja takaperin silmät ummessa niin, etten tarvitse muistiinpanoja langoista, puikoista tai silmukkamääristä. Tässä kuitenkin kolmet ensimmäiset (ja mahdollisesti viimeisetkin) Sukkasadon aikana neulomani hyväntekeväisyyssukat.



Osallistun tänäkin syksynä Sivarisukka-tempaukseen. Oma kontribuutioni on nämä jämälankasukat, joihin upotin lähes kaikki Seiskaveikkajämät sekä loput Erämiehen sukkalangat ja vieläpä jotakin tuntematonta oranssia lankaa. Puikko 3 mm, silmukoita 54, kokoluokka arviolta 43-44. Jälkikäteen tuli mieleen, että harmaakin olisi varmaan kannattanut raidoittaa tuonne ruskeiden sekaan, niin lopputulos olisi ollut suunnitellumman näköinen. Nyt neuloin ensin tumman- ja vaaleanruskeat loppuun ja jatkoin harmaalla siten, että sain vielä oranssinkin kulutettua loppuun. Harmaata jäi vielä pieni kerä, muista langoista pääsin eroon kokonaan. No, ehkä nämä ovat juuri sopivan boheemit nimenomaan Sivarisukiksi.


Loput kanssaneulojan hyväntekeväisyysneuleisiin lahjoittamat Novitan Isoveljet tikuttelin luentovirikkeinä sukiksi Joulusukat 2011 -keräykseen lahjoitettaviksi.



Ensimmäiset ovat niin perussukat kuin vain voi olla. Puikko 4 mm, silmukoita 40, joustinneule 2 o, 2 n, ranskalainen kantapää ja sädekavennus, lankaa kului kokoluokan 39-40 sukkiin noin 120 g. Nämä tulevat suoraan selkäytimestä kiertämättä lainkaan pääkopan kautta. Melko kapoisethan näistä tuli, mutta toisaalta eipä kaikilla leveitä räpylöitä olekaan.



Toiset sukat neuloin 42 silmukalla ja 2 o, 1 n -joustimella. Mielenvirkistykseksi tein sukkiin samanlaisen kantapään kuin Show-off Stranded Sockseissa. Nämä sukat ovat samaa kokoluokkaa kuin edelliset, mutta nielivät kuitenkin 140 g lankaa, vain pieni nöttönen jäi jäljelle. Vaikka koko on itselleni liian iso, mallailin kantapäätä taas omaan jalkaani. Omaan makuuni se taitaa olla tuollaisenaan liian loivakulmainen, sukka kun tahtoo jäädä vähän ruttuun nilkan etupuolelta.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Kerta kiellon päälle


Niitä sytomyssyjä, taas. Mihinkäs se tiikeri raidoistaan. Nämäkin tosin valmistuivat jo elokuussa, siinä suhteessa blogi laahaa sukkia lukuunottamatta melkein kuukauden jäljessä.


Koska ensimmäinen Ewani sai kanssaneulojilta kehuja, päädyin virkkaamaan toisenkin "Ievan".



Lanka on Mandarin Petitiä ja speksit muutoin samat kuin edellisessä Ewassa, mutta korkeutta tein yhden kohoraidan verran enemmän. Koristeeksi virkkasin tällä kertaa mukaelman spiraaliruususta.



Flapper Hat on ollut virkkausjonossani ikuisuuden. Vasta menneenä kesänä sain lahjoitusten mukana käsiini riittävän paksua lankaa, jotta saatoin virkata hatun aivan ohjeen mukaan. SandesGarnin Duettia oli kerä lilaa ja toinen hiekanruskeaa, joten hatusta tuli väistämättä kaksivärinen. 4,5 mm koukulla virkaten tämä valmistui yhdellä istunnolla läheisellä urheilustadionilla sillä aikaa kun omat lapset ja muutama heidän kavereistaan paitsi pelasivat jalkapalloa, myös laskivat liukumäkeä K25-hyppyrimäen muovitetussa alastulorinteessä (liukureina toimivat rinteestä irronneet muoviharjaskappaleet) ja kiipeilivät tuomaritornin katolle maisemia katselemaan. Ilman valvovaa silmää jälkimmäiset oheistoiminnat eivät olisi tulleetkaan kysymykseen, mutta mikäpä minun oli istuessa iltaa katsomon portaissa virkkaamassa.



Sain neuletapaamisessa vielä yhden pikkuvyyhdin Rico Design Baby Lolly-Pop DK:ta sytomyssyihin. Koska langan väritys tuntui yhtä vastenmieliseltä kuin ensimmäiselläkin neulontakerralla, se teki mieli neuloa pois lankalaatikkoa rumentamasta. Tällä kertaa päädyin yksinkertaiseen sileään myssyyn, jonka neuloin 3,5 mm puikolla ja 100 silmukalla. Jämälankapussista löytyi sopivasti pieniä nöttösiä lilaa ja vaaleanpunaista, joista sai virkattua myssylangan väritykseen sopivia koristeita. Aika kammottavahan siitä tuli, sitä ei käy kieltäminen: koristelu ei totisesti ole minun heiniäni. Jospa tämä kuitenkin jollekulle kelpaisi.


Sytomyssylangat ovat vihdoinkin selvästi vähenemään päin. Kaksi keltaista Mandarin Petit -kerää onnistuin ujuttamaan Tiinalle sytomyssyilyyn kahden luumunvärisen Catania-kerän kanssa, mutta siitä huolimatta minulla on edelleen melkein kokonainen kerä keltaista puuvillaa - ja kerä tuota luumunviolettia Cataniaa, jota olen saanut naapuriltani pariin eri otteeseen. Lisäksi tulin ostaneeksi paikallisen lankakaupan alelaarista pari kerää bambu-puuvillasekoitetta, joten jos inspiraatio iskee, voin milloin tahansa palata myssyjen pariin.