torstai 30. heinäkuuta 2009

Metsänväki-kassi


Tästä kassista yli jääneen Marimekon Metsänväki-kankaan Tikrun mami lahjoitti minulle. Siitä tuli itseoikeutetusti samanlainen, mutta pienempi kassi:



Sisätaskun sijaan ompelin vuorin viime viikon bloggauksen mekosta yli jääneestä kankaasta ja suuaukkoon laitoin vetoketjun (naapurin lahjoitus). Tällä kertaa tikkasin vain olkahihnan ja yläreunan; reuna jäi ikävästi vähän repsottamaan ulospäin. Aika kaukana priimasta kassi on, mutta onneksi elantoni ei ole kiinni käsitöistäni, joten voin hyväksyä myös pikkuvirheelliset tuotokset.


Koko on aika näpsäkkä, olisinkohan skaalannut noin 25% pienemmiksi alkuperäisistä kaavoista. Vaikuttaa kätevältä koolta, mutta vetoketjuviritystä pitänee vielä miettiä istuvammaksi. Ehkä sittenkin tyydyn jatkossa avosuisten kassien ompeluun? Tämä kassi löysi onneksi käyttäjän ystävästäni, jolle kassia alunperin ajattelinkin ensimmäisenä tarjota.

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Kangas- ja lankavarasto(a) kuvina


Hermolepoa-blogin MinnaN vilautti hieman lankavarastoaan ja sen innoittamana esittelen oman käsityötilani aarteita ja riesoja.



Vasemmalla perussukkalankoja: ainakin Novitan Seitsemää veljestä, Nallea ja Jussia sekä Gjestalin Maijaa (pohjalla) yhteensä karkeasti arvioiden 2 kg. Näistä alle 500g on omia ostoksiani (oikeastaan vain Maijat), loput olen saanut lahjoituksena tai vaihtareina.


Oikealla puuvilla- ja puuvillasekoitelangat sisältäen myös kaikki sekalaiset virkkauslangat, sekä paperipussissa mohair- ja tikapuulankaa: mm. Novitan Tennesseetä, Suvia, Oliviaa ja Kotiväkeä sekä SandesGarnin Kitten Mohairia ja Hjertegarnin Niceä. Kaikki tulleet lahjoituksena tai vaihdossa, yhteensä näitäkin on 1,5-2 kg.



Näissä laatikoissa on lähinnä villaa: Novitan Ainoa, Stonea ja Woolia, SandnesGarnin Tovea sekä hahtuvalankoja. Onpa mukana myös Marks&Kattensin tekokuitu-Teddyä ja Ístexin Alafoss Lopia. Näiden laatikoiden sisältö painanee yhteensä 3-4 kg, reilut puoli kiloa lienee itse ostettua (lähinnä Tovet ja osa hahtuvista).



Korissa toista kiloa villapellavalankaa naapurilta vieressään pussillinen edelleen lahjoitukseen meneviä lahjoituslankoja (jospa vaikka koululle ottaisivat). Vasemmalla kangaskassissa ikuisuusprojekti: noin 800 g tummanpunaista Woolia (naapurin lahjoittamaa), josta neulottuna noin 40 cm villapaitaa miehelle 2o, 2n -pyöröneuleena 3 mm puikolla (huh). Keskellä tekokuituhörsölankojen ja -jämien pussi vieressään pussi niille "paremmille langoille". Tässäkin satsissa taitaa olla useampi kilo lankaa, joista itseostettua reilusti alle puoli kiloa. Kuvista puuttuu vielä vyyhti vironvillaa, joka on jo työn alla.


Sitten kankaita:



Pöydälle vakituisesti majoittuneet: resorit pahvilaatikossa, uusimmat tai työn alle otetut kankaat pinossa ja ohuet hörsökangaspalat kahvipussikassissa. Itse ostettu lähinnä trikoota ja pari resoripalaa.



Lattiamajoituksessa villahuopakankaita (näistä saisi ihanat torkkuhuovat kunhan vaan kanttaisi reunat) sekä tiivis laatikollinen sisustuskankaita. Kaikki nämä ovat tulleet lahjoituksina.



Housu-/hamekankaita (vasemmalla) ja tukevia takki-/ulkoilukankaita oikealla. Kaikki naapurin lahjoittamaa.



Vakosametteja ja pari farkkupalaa (vasemmalla), laskeutuvia vaatetuskankaita (oikealla). Yhden vakosametin olen ostanut kirpparilta, muuten kankaat ovat peräisin joko sikasäkkiostoksesta tai naapurilta.



Popliineja ja ohuita ulkoilukankaita, sadetakkikangasta, enstexiä, kerniä ymv. (vasemmalla) ja tekoturkiksia/teddyä oikealla. Naapurilta ja sikasäkistä kaikki.



Villa- ja villasekoitekankaita (vasemmalla), mustia housu-/hamekankaita sekä pussissa tummia polyesterveloureita (oikealla). Yhden housukankaan olen muistaakseni ostanut samoin kuin Asevarikon manttelisarkaa, muut naapurilta ja sikasäkistä.



Vasemmalla tikkikankaita ja fleeceä, oikealla kierrätyslakanoita, lumppuja (suljettu pussi) ja pellavaa/pellavasekoitetta. Yhden lakanan olen ostanut kirpparilta, asialliset kankaat naapurilta.



Trikoota ja collegea. Tässä laatikossa on useampikin itse ostettu kangas tai sen jämä, vähintään puolet tosin on lahjoitustavaraa.



Tilkkuja isompaa puuvillaa verhonjämistä lähtien. Ostettua ei juuri mikään, osa tosin sikasäkistä. Muutoin naapurilta, äidiltä ja ystäviltä saatua "hylkymateriaalia".



Vaippakangasosasto on ilahduttavan tyhjillään (joustofroteeta, flanellia, jämät bambucollegea. Lähes kaikki itse ostettua lukuunottamatta teddykarhunruskeaa joustofroteeta, jota naapuri antoi ja jota olen jo vaihtanut eteenpäin mm. lankoihin. Tähän koriin sain muuten pöydältä kaikki trikoot.


Näistä kuvista puuttuvat vielä kaikki askartelutilkuiksi laskettavat (niitä on yksi hyllyllinen) sekä nahat (joita on monta muovipussillista, osa ullakolla) ja sekundatikkikankaat (ullakolla), joista saisi eristettä vaikkapa patalappuihin tai -kintaisiin. Kaikki langat ovat lattiasäilytyksessä ja kankaistakin kolme pahvi- ja kaksi muovilaatikollista.


Todella vähän olen siis itse hankkinut, naapurin varastontyhjennyksestä on valtaosa varastoistani peräisin. Ahdistaa, kun eivät mahdu enää kaappeihin ja pöydän alle, vaan alkavat levittää lonkeroitaan pitkin pöytiä. Pelastaka minut!

torstai 23. heinäkuuta 2009

Toinen mekko


Koska innostuin niin kovin pari viikkoa sitten esittelemästäni mekosta, päätin samantien ommella toisenkin mekon samoilla kaavoilla. Kangasta ei ollut vaikea valita, sillä varastoissani oli jäljellä enää yksi mekkokankaaksi edes etäisesti soveltuva pala.



Tämäkin on naapurilta saatua, luultavasti puuvillaa tai puuvillasekoitetta, raskaampaa ja paksumpaa kuin musta-harmaan mekon kangas. Tämän mekon hihansuut huolittelin alavaroin ja helmankin päärmäsin, sivuihin ompelin pitkät ohuet nauhat, jotka voi joko sitoa pelkästään taakse tai ne yltävät takakautta eteen (tai etukautta taakse).


Keltainen ei nyt vain ole minun värini, se vaatisi parikseen melkolailla ruskettuneemman ihon kuin minulla keskimäärin kesällä ikinä on. Sitäpaitsi kangas on sen verran paksua, että yleisilme on rantamekoksi vähän turhan virallinen - mutta toisaalta ollakseen todella siisti mekko olisi vaatinut vuorin, sillä siitä kyllä kuultaa läpi kaikki muut paitsi puuterinväriset alusvaatteet. Nähtäväksi jää, tuleeko tätä mekkoa käytettyä ollenkaan vai joutaako se lahjoitettavien käsitöiden joukkoon. Ainakin huivin/boleron/hihattimen tuo vaatii peittämään taikinanvaaleat olkapäät ja allit.


Mekkoja tehdessäni pohdin kantaani siihen, onko pulskistumisen vuoksi aiheellista tehdä tai hankkia uusia vaatteita, tarkoituksenahan ei ollut ainakaan palkita itseään lihomisesta. Päädyin siihen johtopäätökseen, että lihominen sinänsä on jo riittävä rangaistus, sitä ei tarvitse enää koventaa ahdistuksella kiristävistä, puristavista ja epämukavista vaatteista. Vaarana olisi nimittäin eristäytyä kotipiiriin lohduttamaan itseään - ruualla.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Neuleunelmia


Kohtuullisen käsitöiden terapiakäytön opettelu ei ole tuhonnut neuleunelmiani. Niinpä minä vielä joskus haluaisin...


... viettää päivän Tallinnan Karnaluks-käsityötukussa - ilman miestä ja lapsia


... käydä kahvilla Villa Mokassa ja ostaa Mokkasukkaa (tyrmääviä värejä yksi toisensa jälkeen)


... neuloa Baudelaire-sukat - ja luultavasti muutamat muut Cookie A:n suunnittelemat, mikäli saisin käsiini hänen Sock Innovation -kirjansa


... testata Vuorelman Veto-langan, Wetterhoffin Sivillan ja Girnascon Merinosilkin


... neuloa February lady sweaterin naapurilta saamistani käsinvärjätyistä ruosteenoransseista villapellavalangoista


... opetella lankojen värjäämistä kasveilla


Muitakin neuleunelmia on, niitä tulee ja menee, mutta ainakin nämä ovat näköjään tulleet jäädäkseen, kunnes saan niistä yhden toisensa jälkeen toteutettua. Pitänee vain muistaa unelmoidessaankin pitää jalat tukevasti turpeessa ettei iske ahneus, sillä ahneella on ankea loppu.

torstai 16. heinäkuuta 2009

Virkattuja lasinalusia


Lahjoituslankojen (kuvassa vasemmassa reunassa keskellä) merkiltään tuntematon pellavanvärinen merseroitu puuvillalanka halusi tulla virkatuksi lasinalusiksi sisareni design-kotiin. Löysin mieluisen mallin lähes 30 vuotta vanhasta "Virkkaa tähtiä" -kirjasta, joka odotti minua kirjaston hyllyssä. Ehdin virkata alun kolmatta alusta ennen kesäkuun käsityölakkoa, joka päättyi virallisesti juuri kolmannen palan loppuunvirkkaamiseen. Juhannuksen jälkeen sain projektin viimein päätökseen odottamaan sisareni elokuisia syntymäpäiviä.



Koukussa oli kokoa 1,50 mm ja langanmenekki oli noin 4 g/alunen. Ohjeessa kehotettiin höyryttämään palat nurjalta, minä päädyin silittämään ne kastelun ja oikomisen jälkeen. Parempaan lopputulokseen olisi toki päässyt pingottamisella, nyt palat ovat hieman eriparia keskenään - mutta aivan riittävän hyvät kuitenkin. Nämä istunevat ihan kohtuullisesti valkoisella, mustalla ja pellavan (sekä koivun) sävyillä sisustettuun citykotiin, jossa on ripaus myös poltettua oranssia ja tummanruskeaa. Palat toiminevat paitsi lasinalusina, myös tuikkulyhtyjen alla.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Minulle oli postia


Muutama päivä sitten unohdin käydä hakemassa päiväpostin. Niinpä tämä postilähetys odotti minua seuraavana aamuna aamupalalla miehen haettua lehden - ja edellispäivän päiväpostin:



Olin ihmeissäni: Helsingin postileimalla varustettu paksu kirjekuori, käsialaakaan en tunnistanut. Kirje minulle! Parasta ei suinkaan olleet herkulliset askartelutarvikkeet vaan aito käsinkirjoitettu kirje Eijalta. Kokonainen A4 molemmin puolin ihan vain minulle, käsin, henkilökohtaisesti! Tunnekuohahdus oli spontaani ja voimakas: miten mielettömän hienoa saada Oikea Kirje! Mikään sähköinen viestintä ei pääse lähellekään tätä.


Harrastin kymmenkunta vuotta aktiivista kirjeenvaihtoa, aluksi suomeksi, pian myös englanniksi ja lopulta lukioaikana hieman myös ruotsiksi ja saksaksi. Parhaimmillaan minulla oli satakunta kirjeystävää, toiset aktiivisempia kuin toiset. Se oli minun Facebookini maailmalle (sivumennen sanoen inaktivoin profiilini naamakirjasta heti seuraavana päivänä profiilin luomisesta - aivan liian hallitsemattoman julkinen media minulle). Kirjeenvaihto jäi, kun tapasin blogimiehen opiskelujen alussa. Siitä on sentään pian 14 vuotta, enkä enää tarkalleen muista, milloin viimeksi olisin saanut etanapostia. Ehkäpä tapa olisi syytä elvyttää, sillä moni muukin saattaisi ilahtua itseni lailla persoonallisesta, ajatuksella lähetetystä viestistä, jota voi konkreettisesti hypistellä käsissä.

torstai 9. heinäkuuta 2009

Hellemekko


Kesäkuun lopun helteet yllättivät minut housut kintuissa: minulla ei ollut kertakaikkiaan mitään kevyttä ja kesäistä päällepantavaa. Kävin naapurin ompelijalla teetättämässä pitkän kesämekon (esittelen sen myöhemmin, jahka olen saanut neulottua sen kaveriksi hihattimen naapurilta joutaviksi jääneistä langoista), mutta se on aivan liian siisti (ja pitkä) jokapaikan hellemekoksi. Niinpä päätin pitkästä aikaa kokeilla, miltä ompeleminen tuntuisi.



Kankaan sain joskus vuosi sitten naapurilta, se lienee ohutta puuvillaa. Mekon malli on Suuresta Käsityölehdestä 6/2000, tosin alkuperäinen malli on pitkä. Lisäsin vielä sivuihin solmimisnauhat, jotta vyötärölle saa halutessaan vähän muotoa. Helmassa on pelkkä saumurin kiertopäärme, kauluksen jaksoin huolitella alavaralla, hihansuihin vedin ensin mustaa vinonauhaa ja käänsin sitten kanttauksen verran sisään. En normaalisti ole suuri mustan ja harmaan ystävä, mutta yllättäen tämä mekko onkin todella vilpoinen ja huoleton, kerrassaan oivallinen hellevaate.


Jos minun olisi luovuttava kaikista käsityölehdistäni yhtä lukuunottamatta, pitäisin juuri tuon Suuren Käsityölehden 6/2000. Paljon siitä on tullut tehtyä, mutta jotakin on vielä suunnitteillakin. Niin vain on, että noissa vuosituhannen vaihteen lehdissä on paljon enemmän iättömiä perusvaatteita meikäläisen kaltaiselle laiskalle konservatiiville, joka ei jaksa ommella minkään valtakunnan kikkailuja.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Pientä puuhastelua


Käsityölakon alasajo alkoi juhannuksen tienoolla. Lakon vaikutuksista kertonee paljon se, että pakkasin vajaan viikon mittaiselle "maaseutukierrokselle" vain yhdet sukkalangat ja hieman lankaa yhtä tai kahta Calorimetryä varten sekä yhdet ainoat sukkapuikot ja yhden pyöröpuikon. Olisin oikeastaan kaivannut yhtä (palmikko-)puikkoa sekä kerrosmerkkiä sukkia varten, mutta hyvin pärjäsin ilmankin. Valmista tuli kahden Calorimetryn ja yhden sukan verran.



Ensimmäinen Calorimetry on tehty ohjeenmukaisin silmukoin ja kerroksin 3,5 mm puikolla tummanharmaasta vaihtokauppa-Seiskaveikasta. Siitä tuli kuitenkin suunnitellulle käyttäjälleen liian leveä - onneksi hän oli tuoreeltaan sovittamassa pantaa -, joten tein toisen 112 silmukalla ja kahdeksan kerrosta matalammaksi vaalean harmaanruskeasta Seiskaveikasta, josta aikaisemmin tein jo Saltkråkan-sukat. Koko oli tällä kertaa oikein passeli, joten näillä parametreilla voisi tehdä muutaman erivärisen Calorimetryn blogimiehen sisarelle. Kuvan harmaa Calorimetry sen sijaan on vailla käyttäjää, joten hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.


Koska juhannusneuleet eivät herättäneet mitään suurta käsityöhimoa, aikaa olisi keskittyä vaikkapa painonhallintaan. Viime kesänä suurin elkein lanseerattu "miinus viisi" -projekti on tilanteessa "noin plus viisi tai vähän enemmänkin", mikä tietää sitä, ettei mikään vaate tunnu enää oikein mukavalta päällä. Sitä paitsi minun olisi mahduttava lokakuun alussa ainokaiseen iltapukuuni, ellen sitten halua hankkia tai teetättää uutta - ja siihen olen aivan liian nuuka. Nykyisestä tilanteesta on ihan turha syyttää hidasta aineenvaihduntaa; syy on korkeintaan hitaassa järjenjuoksussa ja nopeassa kädessä, joka on lappanut evästä ääntä kohti nopeammin kuin laki sallii ja lääkäri määrää.


Eikä muuta totuutta ole kuin se perimmäinen: syö vähemmän kuin kulutat.