sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Lisää patalappuja


Milloin käsityövimman voi katsoa muuttuneen harmittomasta harrastamisesta patologiseksi pakkomielteeksi? Viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa häpeillen piilottelevansa jatkuvasti mukana kulkevia keskeneräisiä käsitöitä sekä jo valmistuneita tuotoksia puolisoltaan ja varovansa puheitaan, sillä ne käsittelevät useimmiten työn alla tai suunnitteilla olevia käsitöitä.


Viikko sitten viikonloppuna piilottelin mm. näitä:



Patalappuja lahjoitetuista jämäpuuvillalangoista Vienon Kammarille tai johonkin muuhun hyväntekeväisyyteen, kolmosen koukulla ja jo taannoin mainitulla "retromallilla". Spiraaliohjetta haikailin pitkään, kunnes osasin googlettaa oikeilla sanoilla englanniksi. Jo tekovaiheessa minulle tuli voimakas assosiaatio Pelle Miljoonaan, luultavasti käytettyjen värien vuoksi. Joillain toisilla väreillä ja ilman reunan virkkaamista ympäri yhdellä värillä malli voisi olla hyvinkin kaunis.


Jospahan näistä patalapuista sai tältä erää vähäksi aikaa hengenrauhan. Vaan edelleen saavat puikot levätä kun niin kovin virkkuuttaa...

perjantai 29. toukokuuta 2009

Postin tuomaa


Minua on hellitty viime päivinä sydäntälämmittävillä postilähetyksillä:



Eijalta sain kertakaikkisen houkuttelevia korttiaskartelutarvikkeita (olin niin innoissani, että osa "pikkuhiluista" jäi kuvasta). Nyt minullakin on Ihan Oikeita Askartelutarvikkeita! Näitä käytän harkiten ja luultavasti hyvin nuukaillen, siitä hienoja ne ovat!


Työpaikan postilokeroon putkahti peräkkäisinä päivinä epätavallista sisäistä postia:



Puuvillalankapoistoja Laura Hi:n varastoista, kerrassaan houkuttelevissa virkkausväreissä. Kenen käyrä nousee? -kortin teksti osui ja upposi: ainakin v-käyrä on ollut viime aikoina rakettimaisessa nousussa lasten räyhättyä illat pitkät juuri äidille...


Kiitän lämpimästi molempia lähettäjiä todella mieluisista muistamisista!

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Aurinkoinen kesäkassi


Purkuprojekti vol 2:n langat vaativat tulla virkatuksi tällaiseksi kassiksi (pdf):



Lanka on siis purku-Tennesseetä, 3 mm koukulla toteutettuna lankaa kului noin 180 g. Värien asettelun suunnittelin sen mukaan, missä suhteessa eri värisiä lankoja oli käytettävissä. Hullulla on hullun tuuri: punaista jäi jäljelle ehkä metrin verran!


Minusta kassista tuli loppukesän ilta-aurinkoinen ja sellaisena silmää miellyttävä - vaikka tasoon aseteltuna kassi muistuttaakin erehdyttävästi toppia. Tämä kassi matkaa ilahduttamaan Eijaa, toivottavasti keksit sille käyttöä!

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Koukussa virkkaamiseen


Virkkaushulluus iski taas. Vietin helatorstain aattoillan ja puolet torstaista koukku kädessä työstäen jämäpuuvillalankoja.



Patalapun malli on Kauneimmat Käsityöt 3/1989 -lehdestä, langat purku-/jämä-/lahjoitusosastoa, pääsääntöisesti Tennesseetä. Koukussa oli mittaa 3 mm ja langankulutus noin 25 g / patalappu. Nämä taitavat lähteä Patalapputalkoitten nimissä Vienon Kammarille. Patalappuja saattaa vielä tulla lisää, jahka saan ainakin yhden Etiopia-nutun tehtyä Tennesseestä.


Kukkiakin on ollut taas pakko virkata pari lisää:



Tennesseen ja jonkin tuntemattoman lahjoituspuuvillalangan jämistä 3 mm koukulla virkattuja ja sekalaisilla napeilla höystettyjä. Taidan pitää nämä itse ja käyttää "rintakoruina". Pian alkaakin olla värisuora erilaisia kukkakoristeita, joten jos kukkahulluus taas iskee, pitänee käyttää niitä kortteihin tai lahjoittaa halukkaille vastaanottajille...

lauantai 23. toukokuuta 2009

Haluaako joku?


Nimittäin tämän. Ystäväni palautti sen "puoli numeroa liian pienenä" parin kokeilukerran jälkeen. Postikulujen hinnalla (tullee kirjeenä) saa ken ilmoittautuu vapaaehtoiseksi vastanottajaksi.

torstai 21. toukokuuta 2009

Eskarin aikuisille ommeltua


Esikoisen eskarivuosi on hyvää vauhtia kulumassa loppuun. Taannoin joulujuhlassa tuli karvas muistutus tavasta antaa opettajille/hoitajille pieni lahja: meillä ei ollut antaa mitään siinä missä useimmat veivät vähintäänkin suklaata ja kortin. Paikkasimme tilannetta viemällä pienet muistamiset viimeisenä eskaripäivänä ennen joulua, olihan juhla onneksi ollut muutamaa päivää etuajassa.


Kevätjuhlan kanssa ei päässyt tapahtumaan enää samaa virhettä. Koska muistin sen, miten aikojen saatossa opettajavanhemmilleni kertyi kaikenlaista pikkukrääsää lahjoina lapsilta, päätin keksiä esikoisen eskariaikuisille jotakin pysyvää, mutta käytännöllistä. Mitäpä muuta se olisi saattanut ollakaan kuin yksinkertaiset kangaskassit:



Tummansininen pellavasekoitekangas on peräisin naapurilta, taskutilkut olen saanut joskus ystävältäni. Esikoinen kirjoitti taskupusseihin kangastussilla kunkin saajan nimen ja minä lisäsin sisälle oman "tuotemerkkini". Mielestäni lopputulos on tasapainoinen ja sopivasti unisex, onhan eskariaikuisista ilahduttavasti kaksi miehiä (lastenhoitaja ja toinen lto).


Ei lahjaa ilman kortteja. Esikoinen ei ollut innokas askartelemaan, minä olin:



Korttipohjat ovat kierrätyspahvia, joka oli mystisesti ilmestynyt keittiön pöydälle (luulisin blogimiehen jemmanneen sen minulle jostakin postilähetyksestä). Muutoin käyttöön tulivat itse marmoroitu sininen kopiopaperi, kangastilkuista leikatut lehdet, hippikassista poistetut virkatut "auringonkukat", kranssista ylijäänyt virkattu kukka, jämänappeja sekä (keskimmäisen kortin) verhotilkku. Kimalleliimaakin tärväsin jokaiseen korttiin.


Olen oikeastaan tähän settiin aika tyytyväinen, vaikka viimetippaan toteutus taas jäikin. Jospa kassit tulisivat käyttöön kauppa- tai kirjastoreissuilla tai vaikkapa luistinkasseina. Joka tapauksessa on ilo kiittää esikoista paimentaneita hienosta eskarivuodesta 2008-2009!

maanantai 18. toukokuuta 2009

Sänkyverho


Teen varsin harvoin heräteostoja. Sitä paitsi vieroksun lähes kaikkia muita kauppoja paitsi kirpputoreja. Tänä keväänä olin kuitenkin pakotettu poikkeamaan jopa Eurokankaassa etsiessäni trikoovinonauhaa työpaitoihini. Sillä reissulla penkaisin ohimennen palalaaria enkä voinut vastustaa kiusausta ostaa työkonekuvioista puuvillaa, olihan se kuin tehty kuopukselle. Alkuperäinen ajatus oli tehdä kankaasta pussilakanan toinen puoli, mutta onneksi Kangaskaapin kätköistä -blogin HenNis tarjoili paljon paremman idean:



Kuten kuvasta saattaa päätellä, kuopus nukkuu kerrossängyn alasängyssä. Siitä syntyy kätevästi "maja" yläsängyn alalaitaan kiinnitetyn verhokiskon ja verhon avulla. Kangasta on kaksi leveyttä, joten se yltää peittämään jopa jalkopäädyn. Verhokiskot nipsuineen tulivat kuin tilauksesta blogimiehen purettua viimeisetkin inhoamani verholaudat ja -kiskot keittiöstä ja olohuoneesta. Kun verho levitetään täysin auki, se on aseteltava turvalaidan taakse, joten aivan täydellinen asetelma ei ole, mutta toimiva yhtäkaikki - ja kankaan kuosin puolesta täysosuma.

lauantai 16. toukokuuta 2009

Toinen Etiopia-nuttu


Tällä kertaa syntyi tällainen:



Neulottu pyöröneuleena 3 mm puikolla pätkästä Woolia (vaalea lila) sekä vaihtokauppojen myötä saaduista Regia Silkistä (punainen) ja Rheumawollesta (luonnonvalkoinen). Ei tästä minusta vieläkään keskoskokoista tullut, mutta ihastuttavan pehmoinen nuttu kuitenkin. Kädentiet ovat nyt ensimmäistä nuttua suuremmat: aloitin edestakaisneuleen, kun pyöröneuleen pituus oli 20 cm ja kädenteistä tulikin minusta käytännöllisemmän kokoiset näin. Kauniimpihan tämä olisi ollut, jos olisin jättänyt Woolin käyttämättä, mutta haluni päästä irtonöttösistä eroon voitti estetiikan tälläkin kertaa. Toivottavasti nuttu ilahduttaa saajaansa näinkin.


Nuttumallia kehutaan nopeaksi neuloa, vaan minusta ainakin tämän kakkosversion neulominen oli hidasta ja luvattoman tylsää, meni osin vähän puurtamisen puolellekin. Pidänkin hetken hengähdystauon nuttujen neulomisesta ja pohdin, josko paikkaisin hyväntekeväisyysvajetta vaikkapa neulomalla sukkia Villasukka-projektiin. Lankoja ainakin riittää...

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Tennessee-Tychus ja Mambo-Mario


Kaikkihan niitä neulovat, Tychuksia ja Mariomyssyjä. Piti minunkin siis kokeilla paljon kehuttuja malleja, kun kuopus tarvitsi keväthattua ja pussissa kummitteli naapurin lahjoittamia syvänkeltaisia Mamboja.



Tychus on neulottu 3,5 mm puikolla ohjeenmukaisin silmukoin ja kerroksin sinisestä jämä- ja valkoisesta lahjoitus-Tennesseestä. Paha vain, että sininen loppui kesken kalkkiviivoilla, joten hatun takana on kaistale pelkkää valkoista. Myssy ei sellaisenaan kelvannut kuopuksen päähän edes kokeiluun, joten virkkasin ohuemmasta langasta vapaalla assosiaatiolla "auton", jonka ompelin kiinni myssyyn. Renkaina jämänappeja. Kelpasi paremmin päähän, mutta on minusta vähän turhan matala ja jäänee sitä tietä vähälle käytölle. En muutenkaan innostunut neulomisprosessista, kaksi eri lankaa ja jatkuva työn kääntely on rasittavaa. Jatkossa jätän Tychukset muille ja neulon piponi pyörönä.



Marion neulominen sen sijaan oli erinomaisen mukavaa, kerrankin paksulla (6 mm) puikolla nopeasti telkkaria katsellessa; lankaa kului luutavasti vähän yli 100 g, käytössä oli pari vajaata kerää ja pieni keränloppu jäi tähteeksi.


Lähdin tekemään myssyä selvä visio mielessäni: langan väri ja myssyn malli täsmäsivät täydellisesti erään retrohenkisen ystäväni tyyliin. Hän ilahtuikin kovin saadessaan keltaisen villakangastakkinsa kaveriksi samansävyisen päähineen. Minä puolestani muistin taas, miten mukavaa on antaa käsitöitä lahjaksi niille, jotka niitä osaavat arvostaa.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Tunnustus


Blogini sai yllättävän tunnustuksen, jota voi käydä kurkkamassa Distant Knitterin blogista - ne tunnustuskuvakkeet särkevät sen verran silmiäni, etten kärsi niitä tähän liittää. Olen kuitenkin hyvin otettu, sillä arvostan Distant Knitterin monella tapaa korkealle. Hyvään tapaan kuuluu jakaa tunnustuksia eteenpäin, vaikkakin tuntuu epäreilulta nostaa joitakin blogeja toisten yläpuolelle. Kaikkien sivupalkissa mainittujen blogien seuraamiselle on omat hyvät syynsä.


Tällä kertaa mainitsen kuitenkin kaksi blogia, joita olen päätynyt seuraamaan sattumalta ja joihin jäin koukkuun hyvin eri syistä:


Navettakissan Pian jotain on verbaalista ilotulitusta, jota ei voi vastustaa. Viehätyn kerta toisensa jälkeen hänen hersyvästä sanailun runsaudensarvestaan. Tunnen myös vastustamatonta yhteenkuuluvuutta sekalaisista langoista syntyviin fipoihin.


Mohariinalla puolestaan on Levottomat sormet, jotka eivät ilmeisesti koskaan lepää. Hän on nimenomaan virkkauksen saralla lyömätön johtotähti, jota peesailen takavasemmalla. Hän taisi saada nämä tunnustukset jo aikaisemmin toisaalta, mutta menköön kerta kiellon päälle!

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Onnea äidit!


En erityisemmin pidä juhlista: vuoden vakiojuhlat tahtovat aiheuttaa enemmän stressiä kuin iloa. Tänä vuonna heräsin äitienpäivän lähestymiseen viime keskiviikkona, joten oman ja blogimiehen äitien kortit jäivät viimetinkaan, pitihän ne saada postiin jo torstaina. Valmista kuitenkin tuli.



Valkoinen pahvi on peräisin jommankumman vanhemmistani saamasta pankin onnitteluaddressista, aaltopahvi on pakkausmateriaalia, kangas samaa kuin pellavalaukussani, kukat virkattu lahjoituslangoista alunperin kranssiin ja napit tietenkin purku- tai lahjoitustavaraa. Todellisia kierrätyskortteja siis.


Ovathan nämä minun korttini varsin karuja ja vaatimattomia verrattuna tosissaan kortteja askartelevien aikaansaannoksiin. Toisaalta kuljen pää pystyssä ajatellen, että pidän kiinni tavoitteestani ideoida kortit pääosin kierrätysmateriaaleista. Tässä periaatteessa pysymisessä on se hyvä puoli, ettei harrastus käy kukkarolle ja toisaalta ei tarvitse harmitella, kun ei pysty yhtä upeisiin ratkaisuihin kuin moni muu, vaikka omistaa kaiken maailman leimasimet, paperit, värit, nauhat ja kiinnittimet.


Vaan ovat minunkin korttini omalla vaatimattomalla tavallaan ihan viehättäviä - ja minun näköisiäni. Tosin pikkuhiljaa pitäisi keksiä uusia luovia ratkaisuja, etten koko ajan toistaisi itseäni, mutta se vaatisi enemmän aikaa ja paneutumista kuin mihin on mahdollisuuksia tai halujakaan.

lauantai 9. toukokuuta 2009

Purkuprojekti vol. 2


Etiopia-nuttujen myötä tuli entistä suurempi tarve uusille langoille. Kaapista löytyikin viime vuosituhannella neulomani kesäpaita, joka oli (melko vähäisessä) käytössä levinnyt ja lyhentynyt epäsopivaksi nykyisille muodoilleni. Niinpä sitä kohtasi purkutuomio.



Lanka on Tennesseetä siltä aikakaudelta kun kyseistä lankaa myytiin vielä 50 gramman kerissä. Malli lienee jostain vanhasta Novitan lehdestä. Värit ja raidoitus ovat sinänsä OK, mutta vuosiin en ole tätä paitaa enää käyttänyt. Parissa tunnissa purkuprojektista tuli valmista:



Reilut 400 grammaa kikkaraa, mutta muutoin varsin hyväkuntoista lankaa uusiokäyttöön. Osa nöttösistä on surkean pieniä, ne mennevät virkkaushommiin, mutta isommista keristä tulee toivottavasti ainakin jokunen Etiopia-nuttu. Värit kyllä houkuttelisivat kesäkassin virkkaamiseenkin, pitäisi vain ensin keksiä, kuka kassia suostuisi käyttämään! Malli voisi olla vaihteeksi vaikkapa tällainen.

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Ensimmäinen Etiopia-nuttu


Olen jo jonkin aikaa potenut lievää huonoa omaatuntoa siitä, ettei työn alla ole ollut mitään hyväntekeväisyysprojektia. En ole saanut edes liityttyä Marttoihin, jotta voisin neuloa tämän vuoden vauvoille sukkia. Niinpä huomioin kiitollisena Etiopia-nuttuprojektin. Ongelmaksi uhkasi kuitenkin muodostua sopivien lankojen puute, sillä useimmat villalangat ovat varsin karkeita vauvan ensinuttua ajatellen. Onneksi edellisessa postauksessa esitellyn vaihtokaupan myötä minulle tuli sopiva erä villalankaa ensimmäistä nuttua varten.



Lankana oli siis oletettavasti Baby Ullia sekä Woolin jämiä, menekki noin 60 g. Pyöröneuleena toteutettuna, 136 silmukalla ja 3,5 mm puikolla nutusta tuntui tulevan varsin suuri. Kädentiet jäivät puolestaan aika pieniksi, joten ehkäpä teen seuraavan nutun 3,0 mm puikolla ja jätän kädenteille isommat aukot. Tämä ensimmäinen versio ei ole mikään kaunokainen, inhoan raidoittamista ja sotkeentuvia raitalankoja, joten väänsin pääsääntöisesti yhden langan kerralla loppuun, vain helman pinkkiin osaan neuloin raidan luonnonvalkoisen Woolin jämällä.


On varsin huikeaa ajatella, että joku pieni ihmistaimi kaukana Afrikassa käyttää joskus juuri minun käsistäni lähtenyttä nuttua. Tunnen Etiopiaa kohtaan keskimääräistä enemmän sympatiaa, sillä minulla oli viime vuosikymmenellä useampikin kirjeystävä Addis Abebasta. Muistan vielä yhden nimenkin, vaikka tuohon aikaan minulla oli kymmeniä kirjekavereita ympäri maailmaa (enkä todellakaan muista enää kuin joitakin yksittäisiä nimiä).

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Saatua, vaihdettua, löydettyä


Jo aikaa sitten sain yllätyspostia Altocumulukselta:



Hienoja (ja alati tarpeellisia!) silmukkamerkkejä, ensimmäinen neljän samanlaisen sarja, sekä tarvikkeita silmukkamerkkien tekemiseen. Aivan selvästi minua yritetään houkutella koukuttumaan myös helmitöihin! Toistaiseksi tarvikkeet ovat saaneet levätä rauhassa kuten niin moni muukin käsityöprojekti, sillä alkanut työ yhdistettynä jatkuvaan (omaan ja muun perheen) sairasteluun on minimoinut käsitöihin käytettävän ajan.


Aina on kuitenkin aikaa vaihtokaupoille. Muutama pienempi ja isompi joustofroteepala vaihtui näihin sekalaisiin aarteisiin:



Pussillinen sekalaisia nauhoja askarteluun ja barbienvaatteisiin, kangasta vaikkapa kasseihin, ohuempia villalankoja (Baby Ull ja Rheumawolle) ehkäpä Etiopia-nuttuihin, Ístexin Álafoss Lopia kenties myssyprojekteihin, siimalankaa ja ohuenohuita lankoja, joista voisi (ainakin kaksinkertaisena?) virkata esimerkiksi kuusenkoristeita ja koruja/somisteita. Voi että minä tykkään kaikesta ideoitaherättävästä sekalaisesta tarpeistosta!


Blogimiehen sisar on ajatellut minua kirpputoreilla kulkiessaan. Eilen availin toimitusta (joka sisälsi myös blogikälyn omien kaappien aarteita) aivan joululahjafiiliksissä:



Kolme kiekkoa virolaista liukuvärjättyä hahtuvaa, joista vihreäsävyinen on niin kertakaikkisen ihana, etten varmaan raaski sitä koskaan käyttää - ehkä otankin sen iltaisin unikaverikseni... Vaaleansiniset ja mustat saumurilangat, pari tämän vuoden käsityölehteä, iso pussukallinen Marimekon nappeja, pienempi pussillinen vetoketjuja ja vinonauhoja sekä kuvasta pois jäänyt pussillinen vanua. Vähemmästäkin menee sekaisin innostuksesta!


Ompelukoneet ovat seisseet lähes toimettomina. Sattuneista - ja tässä sen tarkemmin määrittelemättömistä - syistä päädyin surauttamaan pikaisesti vanhoista vaippaimuista muutaman pöksynsuojan. Imuissa oli alunperin kerrokset bambu- ja puuvillacollegea, joista ensinmainittu oli aikojen saatossa kutistunut luvattoman paljon, joten imut olivat paitsi järkyttävän rumia, myös epäkäytännöllisen pieniä. Niinpä päädyin kierrättämään bambucollegen, jonka sivumennen sanoen olin aikanaan ostanut (kakkoslaatuisena tosin), näihin:



Viisi liito-oravaa sain aikaiseksi, niistä tässä viimeisimmät kolme. Kerroksia on vain kaksi, päällimmäinen bambucollege ja alla joko mikrofleeceä tai coolmaxia (ontelopinta ulospäin). Tarkoitus oli saada ohuita pöksynsuojia, joissa ei tarvitse olla paljon imutehoa, ja sellaisia näistä taisi tullakin. Ei mitään suurta käsityötaidetta, mutta ajavat asiansa.