maanantai 28. toukokuuta 2012

Bloggauskriiseilyä ja goottihenkeä


Olen jo pidemmän aikaa potenut jonkin sortin kriisiä suhteessa blogin pitämiseen. Toisaalta oman käsityöblogin pitäminen on innostanut tekemään aina vain uusia ja uusia käsitöitä, joista on ollut iloa niin itselle kuin monelle muullekin. Jokainen blogikommentti on myös lämmittänyt sydäntä ja voidellut sielua, vaikken ole kommenteista erikseen kiittänytkään; vaikka blogini on alunperin perustettu omaksi käsityöarkistokseni, juuri saamani kommentit ovat tehneet bloggaamisesta ihan toisella tavalla palkitsevaa. Blogin myötä olen myös päässyt osaksi virtuaalista käsityöyhteisöä, johon kuuluminen tuntuu etuoikeudelta. Yhteisöllisyyden myötä olen innostunut julkaisemaan omia neuleohjeita, ja jokainen jonkun toisen neulojan ohjeellani tekemä työ on tuntunut todella hienolta.


Toisaalta etenkin omien töiden kuvaaminen on alkanut turhauttaa. Arvostan kovasti kauniita neulekuvia, joten jo aikaisemminkin puiduista syistä johtuvat rääpäisyt omista töistäni jos eivät nyt aivan hävetä, eivät juuri mieltä ylennäkään. Sitä paitsi neulon harvoin mitään todella hohdokasta, ja oma lähes autistinen tapani uppoutua aina yhteen teemaan kerrallaan ärsyttää välillä itseänikin.


En kuitenkaan ole lopettamassa blogin pitämistä, sen sijaan harkitsen ainakin puolivakavasti keskittymistä vain omasta mielestäni onnistuneimpien töiden raportointiin. Asiaa pähkäillessä esiteltäköön taas yksi huivintekele: Pitsigootti.



Tästä(kään) ei ole tämän kummoisempaa kuvaa; huivin muodosta kiinnostuneet voivat kurkata yllä olevan linkin takana olevaa ohjetta, jonka kuvassa huivi on levitetty tasolle. Oma versioni on tosin pingotettu selvästi matalammaksi ja siinä on yläreunassa reikärivi estämässä rullaantumista. Lankana käytin Schachenmayr nomottan Fine Woolia (entinen Rheuma Thermal Wolle) tuollaisessa haalistuneen mustassa sävyssä. Puikossa oli mittaa 3 mm ja lankaa kului hiukan toista kerää, alle 55 grammaa kuitenkin. Lanka on ihanan pehmoista ja neuletuntuma oli miellyttävä, mutta neulomissessio sattui saumaan, jossa huivinneulontainto katosi kokonaan. Valmista tuli kuitenkin, ja kaipa ihminen yhden mustankin huivin tarvitsee, joten ehkä pidän tämän itse kaiken varalta.

torstai 24. toukokuuta 2012

Katia laiskotti taas


Huhtikuun puolivälissä alkoi taas toukokuun loppuun kestävä Jämäkuu, johon lähdin tänä(kin) vuonna mukaan matalalla profiililla. Yksi tavoitteeni oli saada neulottua ongelmallisiksi kokemiani huivilankajämiä vähemmäksi. Ensimmäisenä sain ahaa-elämyksen Schoppel-Wollen Lace Ballin ja Cascade Yarnsin Alpaca Lacen yhdistämisestä LazyKaty -huiviksi. Ensinmainitusta olen neulonut Dew Drops Shawlin ja jälkimmäisestä Anniksen; myös LaiskaKati on jo kertaalleen nähty tässä blogissa.



Huivin muoto viehättää edelleen kovasti ja pidän myös käyttämieni lankojen väreistä. Neuloin aluksi Lace Ballilla niin pitkälle kuin lankaa riitti - käytännössä siis reunapitsiä yli puolivälin -, ja vaihdoin sen jälkeen Alpaca Laceen. Alpakka ei mitenkään erityisesti erotu neulepintana villasekoitteesta, ja tummempi väri reunuksessa vain sypäköittää lopputulosta.



Pingotin huivia raa'asti niin paljon kuin suinkin kärsin, joten siitä tuli yllättävänkin iso. Lähikuva muistuttaa minua siitä tosiasiasta, miksi en erityisemmin pidä ohuiden huivilankojen neulomisesta: jostain syystä nurjat kerrokset ovat selvästi oikeita tiukempia, mikä näkyy todella ikävästi etenkin sileässä neuleessa. Tällä kertaa tosin syynä onnettomaan neulejälkeen voi olla myös neulomisnopeus: tämä huivi on neulottu vappuaaton ja vapunpäivän aikaan reilussa vuorokaudessa.



Tästä kuvasta käy oivallisesti ilmi huivin suhteellisen suuri koko, ainakin siihen nähden, että lankoja kului yhteensä vain 32 g. Minä muuten poimin sivureunan silmukat ohjeesta poiketen reunasta, en langankiertojen muodostamien reikien kautta, kuten alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan.



On se kaunis, onnettomasta neulejäljestä huolimatta. Aivan ihana väri ja ah niin mieluinen muotokieli. Hetken aikaa ajattelin pitää huivin itselläni, mutta onneksi keksin antaa sen äidilleni äitienpäivälahjaksi.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Sytomyssyjä bambusta


Bambulangat soveltuvat mielestäni erityisen hyvin sytomyssyihin: bambu on sileää, pehmeää, hengittävää ja parhaimmillaan antibakteerista. Saamieni lahjoituslankojen joukossa oli paitsi jo aikaisemmin nähtyä bambusekoitetta, myös 100 % bambulankoja, jota kokeilin taivutella jonossani oleviin ohjeisiin.



Bus Hatin nitkuttelin 4 mm puikolla Wendyn Pure-bambunauhalangasta; lankaa kului tähän pieneen päähän sopivaan pipoon inasen yli 50 g. Mallille olisi ollut eduksi tulla neulotuksi paksummasta langasta paksummalla puikolla, mutta eiköhän se mene näinkin.



Samaista Wendyn Purea riitti vielä Sipulihattuun (Rav-linkki ilmaisohjeeseen), jota kului 4 mm puikolla neulottuna noin 70 g. Minusta tämä malli on varsin veikeä, voisin kuvitella tekeväni tällaisen itselleni jostakin muhkeammasta villalangasta. Bonusta on tietysti se, että malli on suomalaisen suunnittelijan käsialaa.



Spring Picnic Beret näytti paremmalle alkuperäisessä mallikuvassa kuin tällaisena 4 mm puikolla Just Bamboo -langasta neulottuna; lankaa kului noin 60 g. Tällekin mallille olisi ehkä ollut eduksi, jos lanka olisi ollut paksumpaa, minusta reikien ei olisi tarvinnut korostua noin selvästi. Toivottavasti joku kuitenkin pitää tästäkin versiosta.


Tämä se on ihan parasta sytomyssyilystä: saan vapaasti kokeilla erilaisia kiinnostavia hattumalleja, ja vaikka lopputulos ei joka kerta miellyttäisi omaa silmääni, ei työ varmastikaan mene hukkaan. Lahjoituslankojen myötä minulla on myös erinomainen mahdollisuus kokeilla lankoja (ja värejä!), joita en tulisi koskaan itse ostaneeksi.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Aurinkoinen köyhäilyvaihto


Kun Ravelryn Kahelit-keskusteluryhmässä viritettiin pienen budjetin aurinkoista käsityövaihtoa varsin väljällä aikataululla, päätin melko pitkään harkittuani lähteä mukaan. Vaihdon budjetti oli 15 €, mikä madalsi kynnystä osallistua, sillä kukaan ei voi venyä mahdottomiin noin pienellä budjetilla (vähemmän paineita) ja toisaalta vaikkei onnistuisikaan miellyttämään pariaan, kukaan ei putoaisi kovin korkealta (entistä vähemmän paineita).


Minun parikseni osui Norjassa asuva kanssakaheli, joka ilmoitti pitävänsä erityisesti merinovillalangoista, mutta joka ei toisaalta halunnut saada paketissa mitään syötävää tai juotavaa. Lempivärit oli määritelty jokseenkin niukasti, ja vaikka yritin tehdä salapoliisityötä hänen bloginsa (uinunut jo jokusen vuoden) ja Ravelryn (lankastash, projektit ja keskustelut) avulla, jäin aika epävarmaksi parini todellisesta mausta. Niinpä päätin lähteä rakentelemaan pakettia Suomen, suomalaisuuden ja aurinkoisen kesän ympärille.


Ensimmäisenä innostuin väkertelemään ihan kahelin kortin.



Kaikki lähti Anni Nykäsen Mummo-sarjakuvista. Nappasin neulovan Mummon ja harrastin kuvankäsittelyä, jossa muutin Mummo-tekstin vaihtoparini nimimerkiksi. Printtasin muokatun kuvan ja värittelin sitä parhaan taitoni mukaan puuvärikynillä. Neuleeksi Mummo sai Lai-la-lai Yarnzin Sock-langasta 2 mm puikoilla aloitetun kaulahuivintekeleen, johon neulomisen jälkeen vaihdoin puiset cocktailtikut ennen korttiin liimaamista. Kun vasen yläkulma näytti kovin autiolta, virkkasin ohuesta puuvillalangasta 1,00 mm koukulla pienet sydämet. Kortin taakse printtasin tekstin "Memmu vartoo / se nauraa, se kutoo ja purkaa / villaa ja puuvillaa... / ... vaihtopaketti on tullut kotiin!", jonka voi laulella Pojun "Poika saunoo" -sävelellä. Kortissa suomalaisuutta edustavat siis paitsi suomalainen sarjakuva ja suomalaisvärjärin lanka, myös kaiut Suomen jääkiekkomaajoukkueen MM-kullasta vuoden takaa. Kesää ja yhtä parini lempiväriä edustaa puolestaan korttipohjan ja Mummon neuleen vihreä.



Paketin aurinkoiseksi osaksi muodostui kirpputorilta löytämästäni Maija Isolan Kivet-marimekkokankaasta ommeltu reilun kokoinen projektipussi. Kuva ei tee oikeutta keltaisen hehkulle, jota voisi kuvata jopa räikeäksi. Vuorina pussissa on valkoista kierrätyslakanaa.


Parini oli ilmoittanut yhdeksi lempiväreistään sinisen ilman sen tarkempia määreitä sävystä. Halusin pakettiin mukaan suomalaisen värjääjän merinovillalankaa ja päädyinkin Hopeasäie Merinoon, jota hankintahetkellä oli saatavissa vain kahta eri sinisen sävyä. Parini Ravelry-lankastashissa oli useampaakin turkoosia lankaa, joten otin riskin ja tilasin Villavyyhdistä kuvan Pyhäjärvi-värisen hehkuvan turkoosin vyyhdin. Ihan alunperin olin kaavaillut hieman hillitympää väriä, mutta koska Hopeasäie Merino oli kaikilta muilta osin täydellinen valinta parini makua ja paketin teemaa ajatellen, päätin turkoosin edustavan myös kesätaivasta.


Koska vaihtobudjettini meni kokonaisuudessaan lankaan, täydensin pakettia projektipussin lisäksi muilla itselleni ilmaisilla osilla. Hiiri-neulatyynyn neuloin Mari-Liisa Varilan Waste yarn hedgehog -ohjetta mukaillen jämävillalangasta, kaksi silmukkamerkkiä ovat Tikrunmamin käsialaa ja ne ovat jääneet minulla kokonaan muiden silmukkamerkkien jalkoihin, ja takuukaheli Muista muata -pinssi on ilmaislöytö Aivot narikasta -promotapahtumasta.


Postitin paketin köyhäilyn merkeissä kierrätyspahvilaatikossa, joka oli koristeltu muutamalla kierrätyslahjapaperista revityllä auringolla. Yhtä lailla köyhäilyn hengen mukaisesti paketti lähti Economy-luokassa ja Suomi-teemaan sopivasti postimerkeissä oli vaakunaleijonia. Jos projektipussin ja langan värit eivät osuneetkaan parin toiveisiin, niin mielestäni muilta osin paketista tuli alkuperäisen aurinkoisen köyhäilyn idean mukainen; Suomi-teema tuli bonuksena muistuttamaan expatia entisestä kotimaastaan.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Maajoukkuesukat jääkiekkoilijalle


Tämän blogimerkinnän julkistamisen aikaan jääkiekon MM-kisat ovat jo hyvässä vauhdissa, joten on sopivaa esitellä sukat, jotka neuloin kummipojalleni syntymäpäivälahjaksi juuri kisojen alla. Kummipoikani on pelannut päättyneellä kaudella useammankin turnauksen alle 16-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueessa, joten Suomi-sukat olivat siinäkin mielessä melkein pakollinen projekti.



Sukat on neulottu TeeTeen Pallaksesta kärjestä aloittaen 2,5 mm puikolla ja kapeaan teinijalkaan tähdäten vain 56 silmukalla. Haastoin itseni harjoittelemaan kirjoneuletta sompailemalla sukan kärkiosaan asianmukaiset tekstit. Kuten kuvasta näkyy, kirjoneulejäljessä on vielä toivomisen varaa, mutta tällä kertaa taisin kuitenkin ymmärtää jotain oleellista itse tekniikasta. Toisekseen, koon 42-43 sukkia on hieman haastavaa kuvata kokoluokan 37-38 jalassa, etenkin omalta käsivaralta roiskaisten. Vaan idea käy tästäkin kuvasta selville.



Jotain vähän tavallisuudesta poikkeavaa piti keksiä muuten niin kuolettavan tylsään projektiin. Niinpä säädin Fredrika-sukista tutun kantapään neulottavaksi toisesta suunnasta. Istuvuus ainakin omaan pallokantapäähäni on oikein oivallinen.



Varren yläosan raitoihin lunttasin mallia ainakin jossakin U16-maajoukkuepelissä käytetyistä säärystimistä. Raidat ovat ihan oikeasti suorassa, sukka vain on ihan vinkuralla jalassani. Kuten kuvasta näkyy, miesten sukiksi nämä ovat aika napakat, kun leveytensä puolesta passaisivat minullekin. Villasukat kuitenkin tuppaavat vähän venähtämään käytössä, ja toisekseen kummipoikani jalka on aikamoinen ruipelo, joten toivottavasti sukat ovat käyttökelpoiset. Lankaa kului jokseenkin 100 g, sinisestäkin riitti niin, että vielä pienet nöttösetkin jäi, kun en viitsinyt enää pidempiä varsia neuloa. Toden sanoakseni sain sukat valmiiksi ajoissa lähinnä siksi, että tarvitsin kiireesti ainokaisen 2,5 mm pitkän puikkoni paljon mielenkiintoisempaan projektiin...


Näiden isänmaallisten sukkien myötä sopinee toivoa, että miehet hoitavat hommansa yhtä hyvin kuin U16-jääkiekkomaajoukkue nuorten talviolympialaisissa Innsbruckissa, jossa tuloksena oli kultainen mitali eli koko turnauksen voitto tämän vuoden tammikuussa.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Palmikkoja beigestä


Eipä se sytomyssyily sittenkään hiipunut ainakaan siinä määrin kuin kuvittelin, sillä lahjoituslangat halusivat kovin muotoutua ohjejonossani odottaneiksi pipoiksi. Tässä Hjertegarnin Ribboo-langasta (50 % bambua, 50 % soijaa) neulottuja sytomyssyjä.



Melofors (Rav-linkki ilmaisohjeeseen) 3,5 mm puikolla, langankulutus noin 60 g. Todella mieluinen lopputulos, jota voisin itsekin kuvitella pitäväni. Hieman yllättäen tykästyin kovasti myös Ribboon neulomiseen; yleensä en ole suuri nauhalankojen ystävä, mutta tämä nimenomainen lanka on pehmeää ja notkeaa ja varsin helposti neuloutuvaa.



Vajlora, edelleen 3,5 mm puikolla, langankulutus noin 50 g. Alkuperäinen malli on selvästi paksummalle langalle, jollaisesta neulottuna mallineule olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa, mutta ihan kiva tämäkin on.



Ribbons of Hope, edelleen sama 3,5 mm puikko, langankulutus noin 55 g. Ei hassumpi tämäkään, satunhan itse pitämään niin palmikoista kuin joustinneuleestakin.


Mallineuleidensa ansiosta kaikki kolme pipoa käyvät monen kokoiseen päähän, ehkä kuitenkin parhaiten sellaiseen keskikokoiseen (55-56 cm?).

perjantai 4. toukokuuta 2012

Lainahöyhenissä


Jotta blogimerkinnät eivät olisi pelkkiä pipoja ja myssyjä toistensa perään, esiteltäköön tässä välissä huivisuunnitteluprojektin toinen kehitysversio. Aloitin huivin neulomisen joskus helmikuun lopulla, mutta huivi-innostus lopahti aivan totaalisesti ja tekele jäi puolitiehen uinumaan yli kuukaudeksi. Huhtikuun alkupuolella päätin haluta eroon niin keskeneräisistä kuin pakkopullaprojekteistakin, ja huivi valmistuikin suuremmitta tuskitta pääsiäispyhinä.



Kuvat ovat taas kerran tuskallisen huonoja, mutta kyllä näistä jonkinlaisen idean kai saa. Ensimmäisen version kömpelöhköä muotoa kehittelin hieman pyöreämpään suuntaan muuttamalla yhden keskuskolmion kahdeksi kapeammaksi. Muutoin yleisilme on sama, yhdessä sektorissa pitsiä ja loput sileää neuletta reunusta lukuunottamatta. Kokoa huiville kertyi reilusti, siipiväli lienee ainakin puolisentoista metriä.


Lankana käytin naapurilta vyötteettä saamaani ruosteenpunaista villalankaa, puikossa oli kokoa 3 mm. Lanka loppui tietenkin kesken, joten puolet reunuksesta on neulottu tummanpunaisella Vilpoisa Villa -jämällä, joka oli niin koostumuksensa, paksuutensa kuin värinsäkin puolesta varastolangoistani ainoa, joka edes jotenkin sopi oranssin pariksi. Lopulta tumma reunus ei näytäkään yhtään hassummalta.



Ensimmäisen huiviversion sileitä osuuksia reunustava pitsi oli onneton pikarääpäisy, jota lähdin kehittelemään eteenpäin. Olen oikeastaan varsin tyytyväinen tähän kakkosversioon. Tässä lähikuvassa oranssin langan kaunis, elävä väri toistuu melko totuudenmukaisena.



Toisen sivusektorin pitsi on aivan sama kuin ensimmäisessä versiossa. Reunasektorit ovat muodoiltaan identtiset, joten runsaamman pitsin ystävä voi korvata myös toisen reunan sileän täyspitsillä - tai päinvastoin.



Mallailin huivia monella eri tavalla itselleni, mutta käytännössä jouduin tyytymään taas vaateripustimeen ja untuvatakkiin. Ajattelin kyllä, että elävän kuvausmallin päälle puettuna tästä saisi stailattua varsin kivoja kuvia. Huivista on jo jonkinlainen ohjeen raakaversio kirjoitettuna ja lankasponsori saatuna, joten kyllä tästä vielä (ilmainen) ohje jakoon tulee. Tavoitteeksi voisi ottaa viimeistään ensi syksyn Ullan, vai mitä? Malli on edelleen virallista nimeä vailla, joten otan kiitollisena vastaan (lähinnä suomenkielisiä) nimiehdotuksia. Mikäli jokin nimiehdotus johtaa joko suoraan tai välillisesti huivin nimeämiseen, lupaan palkita nimiehdotuksen tekijän myöhemmin sovittavalla tavalla.


Tämä kakkostestiversio mennee joka tapauksessa ylioppilaslahjaksi ystäväperheen keskimmäiselle, jonka värimaailmaan uskon ruosteenpunaisen/-oranssin sopivan oikein mainiosti.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Leipuri Hiiva ja muita sytomyssyjä


Vastasyntyneitten pipokavalkadin jälkeen oli aika siirtyä takaisin sytomyssyjen pariin, lankoja kun edelleen riittää samoin kuin mielenkiintoisilta vaikuttavia pipo- ja myssymalleja.



Jossain blogissa törmäsin The Shilling Hatiin, jonka taivutin sytomyssyksi The Cotton Garden Violasta 3 mm puikolla neuloen. Muistaakseni valitsin isoimman koon silmukkamäärät, jolloin päädyin arviolta M-kokoiseen pipoon. Lankaa kului noin 40 g.



Shillinkihatun jälkimainingeissa pyöräytin Jaeger Pure Cotton -puuvillalangasta 3 mm puikolla oman viritelmän. Silmukoita pipossa on muistaakseni 96 ja langankulutus hieman vajaan kerän verran, lopputulos on taas jotakuinkin medium.



Lahjoituslangoissa oli vielä kaksi kerää lisää valkoista Jaeger Pure Cottonia, joista päätin neuloa Aliisan. Siitä kuoriutuikin varsinainen leipuri Hiivan leivontamyssy: lankaa kului 3 mm puikolla neuloen aika tarkkaan kaksi kerää eli noin 100 g, joten myssy on paitsi iso, myös melko raskas. Ehkäpä joku kuitenkin pitää siitä, joten kyllä tämäkin myssy lähtee tarjolle sairaalan syöpäosastolle.


Falling Water Slouchy Hat oli ehtinyt odottaa kuukausitolkulla printattuna sopivaa lankaa ja inspiraatiota.



Lopulta päätin kokeilla lahjoituksena saatua Wendyn Pure-bambunauhalankaa, olihan siinä myssyn nimeen sopiva vedensininen värikin. Nitkuttelin menemään 3,5 mm puikolla, jolloin noin 80 grammasta lankaa syntyi pienehkö myssy. Malli on kyllä kaunis, mutta puikkokoko oli ehdottomasti liian pieni langalle: reunajoustimen jälkeen olisi pitänyt suosiolla vaihtaa vähintään puoli milliä paksumpaan puikkoon.


Näiden myssyjen ja pipojen myötä sytomyssyilytahti on taas vaihteeksi laantumaan päin ja maltan neuloa välillä jotakin muutakin. Lahjoituslankoja on kuitenkin jäljellä edelleen vajaa pussillinen, joten eiköhän tässä kevään ja kesän aikana tule neulottua vielä myssy jos toinenkin.