sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Kesäyössä

Näin talviaikaan siirtymisen kunniaksi voinkin esitellä lähes kaksi vuotta sitten Tuhansien villasukkien maa -kirjaan suunnittelemani mallin, joka sain nimekseen Kesäyössä.

Ensin oli - kuten niin usein aiemminkin - hahmotelma kirjoneuleraidasta. Sen reunoissa oleva lehtikuvio houkutteli suunnittelemaan samaa aihetta toistavan palmikkokuvion. Jokin lisähaaste suunnittelulle oli tarpeen, joten päätin suunnitella palmikkokuviot molempiin sivuihin niin, että ne yhdistyisivät kauniisti jalkaterän päällä. Kun sain kuvion mielestäni toimimaan, päätin, että muita jekkuja ja jippoja ei tähän malliin tarvitsisi upottaa. Paitsi että taisin jotain säätöä kehittää sukansuun joustimeen?



Alkuperäinen mallipari on tuo yllä olevan kuvan etualan vihreä. Harmikseni siitä parista ei ollut ammattikuvaajan ottamien kuvien joukossa yhtään kuvaa yksinään, ja omat dokumentaariset otokseni ovat julkaisukelvottomia.



Tästä toisesta sinapinvärisestä parista sentään sain otettua siedettävän kuvan, jossa näkyy olennaisimmat. Kirjoneuleessa on kukkakuvion keskellä helmiä, mutta kukaan ei estä neulomasta kukan keskustaa kuviovärillä helmen pujottelun sijaan. Näissä sukissa on ihan tavallinen ranskalainen kantapää vahvistetulla kantalapulla ja nauhakavennuskärki. Muista kirjan ohjeista poiketen tähän malliin on vain kaksi kokoa, joissa molemmissa käytetään samaa palmikkokaaviota - olin sanalla sanoen liian laiska enää suunnittelemaan useampaa palmikkokaaviota, vaikkei se varmaankaan ylettömän vaikeaa olisi ollut.

Tämäkin malli voisi olla aika kiva ihan vain yksivärisenä, ilman kirjoneuletta. Silloin ehkä pitäisi vähän katsella, miten sukansuun joustimen asemoisi suhteessa kirjoneuleeseen, tai pitäisikö se tehdä kokonaan toisentyyppiseksi.

P.S. Käyttämäni langat ovat silkkaa ihanuutta: Lanitium ex Machinan, KVG Woolworksin ja Louhittaren Luolan sukkalangoilla nyt ei vaan voi rumaa tullakaan.

perjantai 11. lokakuuta 2019

Helsinkiä pakoon

On oikeastaan aika hurjaa ajatella, että esittelen nyt sukkamalleja, joiden suunnittelusta alkaa pian olla pari vuotta aikaa! Sitä se kirjan tekeminen on - pitkä ja monin paikoin puuduttava matka, jonka hedelmiä kerätään vasta aikojen päästä itse työnteon jälkeen.

Helsinkiä pakoon syntyi jälleen kerran yksinkertaisen kirjoneuleraidan ympärille. Yksinkertaisuudestaan huolimatta sain upotettua kirjoneuleosaan monta erilaista keinoa häivyttää kerroksenvaihtumiskohdan pykälää. Loput sukasta on helppoa pintaneuletta, joka antaa tilaa monille erilaisille värjäyksille ja langoille.


Ensimmäisen kokeiluparin neuloin lasten kokoon Novitan Venlasta. Olin sen verran tyytyväinen lopputulokseen, etten enää tehnyt muutoksia, vaan neuloin varsinaisen malliparin aikuisten koossa.



Kirjan malliparin pääosassa on Lanitium ex Machinan Basic Sock värissä Radioactive Swamp, joka on yksi maailmankaikkeuden kauneimmista vihreistä langoista - tai ainakin minun maailmankaikkeuteni, joka on melko rajoittunut. Eikä näitä sukkia katsellessa voinut ajatella muuta kuin karkaamista urbaanista kaupunkiympäristöstä jonnekin luontoon, vaikkapa soutamalla vadelmaveneellä Hankoon (jossa en, sivumennen sanoen, ole itse koskaan edes käynyt).

Pitihän minun neuloa vielä kolmaskin koko, ihan akateemisesta mielenkiinnosta ja rakkaudesta lajiin.


Samalla tulin kokeilleeksi, miten kirjoneulekuvio toimii, kun kuviot ovat vaalealla ja pohja tummemmalla värillä. Aika kiva näinkin, ja Puffalan tummanharmaa Sukka-Puffa sopi unisex-malliin kuin nakutettu.

Helsinkiä pakoon on ollut yksi suosituimmista Tuhansien villasukkien maa -kirjan malleista. Niin se vain on, että lopulta hyvinkin yksinkertaiset mallit puhuttelevat - eivät pelkästään minua itseäni, vaan monia muitakin. Ehkä se on helpon, toistuvan mallineuleen meditatiivinen rytmi, joka sopii rentouttavan neulomisharrastuksen luonteeseen.