Kun näin ensimmäisen kerran Echo Flower Shawlin (Ravelry-linkki) ja huomasin sen olevan ilmaismalli, tiesin joskus neulovani sen. Jo puolisentoista vuotta sitten hankin kanssaneulojalta mustaa Girnascon Merinosilkiä, josta oli määrä tulla Kaikukukka eräälle työkaverilleni yllätyslahjaksi. Vasta vuosi työpaikasta opiskelemaan siirtymisen jälkeen sain huivin puikolle, kiitos Ravelry-Kahelien varastoneulonta-KALin ja aakkoshaasteen. Echo Flower Shawl onkin aakkoshaasteen E-kuukauden (helmikuu) virallinen neuleeni, etuajassa tietenkin.
Lähtökohtaisena ajatuksena oli, että neuloisin huivia pikkuhiljaa. Lanka on huikean ohutta (1400 m / 100 g), joten päätin neuloa sitä kaksinkertaisena. Siitä huolimatta valitsin varsin ohuen puikon (2,5 mm), sillä neulekäsialani on löysä enkä halunnut pitsikuviosta varsinaista kalaverkkoa. Mallin ja kaksinkertaisen langan yhdistelmä osoittautuikin erittäin haasteelliseksi: toinen lanka jäi helposti matkasta ja "3 into 9" -silmukan vääntäminen kävi käsiin. Sitkeästi neuloin kuitenkin eteenpäin välillä jopa tunteja päivässä, joululomalla kun olin.
Todelliseksi tahtojen taisteluksi neulominen muuttui kuitenkin siinä vaiheessa, kun aloin neuloa reunuskaavioiden nyppyjä. Hullu kun olen, päätin tehdä 9 lenkin nyppyjä ihan perinteisesti. Siinä vaiheessa, kun aloitin toista nyppykerrosta ja huomasin monista ensimmäisen kerroksen nypyistä karanneen lenkkejä, kirosin rankasti sitä, etten ollut pujotellut mihinkään kohtaan huivia elämänlankaa. Pitsihuiveja neuloneet tietävät, miten riskialtista on ryhtyä purkamaan neuletta, ellei tuota pelastavaa tekijää ole varmistamassa silmukoiden poimittavuutta edes jossakin kohtaa. Minä kuitenkin tempaisin puikon irti neuleesta ja purin pari-kolme kerrosta. Siinä sivussa lankakin katkesi ja sotkeentui selvittämättömäksi kasaksi. Jokusen hetken ajattelin heittää koko tekeleen roskikseen, mutta päätin kuitenkin yrittää poimia silmukat. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin siinä, vaikka useampi tunti tehokasta neulonta-aikaa purku- ja poimintaoperaatioon tuhraantuikin.
Viisastuin kerrasta ja pujotin ensimmäistä nyppykerrosta edeltävään kerrokseen elämänlangan. Kävin myös opiskelemassa vippaskonsteja nyppyjen neulomiseen YouTubesta. Lopulta päädyin omaan versiooni tästä tekniikasta: videosta poiketen otin 2,5 mm virkkuukoukun oikean käden puikon rinnalle ja neuloin nypyn silmukat ja langankierrot puikon ja virkkuukoukun yhdistelmällä. Virkkuukoukulla vedin silmukan nypyn lankalenkkien läpi puikkoa pitkin liu'uttaen. Näin sain nyppyyn mukaan jokaikisen langan eikä minun tarvinnut neuloa yhdeksää silmukkaa nurin yhteen nurjalla. Hidasta, mutta takuuvarmaa. Samalla nypyistä tuli tasalaatuisia ja siistejä kaikin puolin. Loppuvaiheessa aloin jollain masokistisella tavalla nauttia nyppyjen neulomisesta.
Siinä se lopulta on, 87 grammaa Merinosilkiä neulottuna pitsihuiviksi. Tein ohjeen mukaisesti aloituskaavion kerran, kukkakaavion 13 kertaa ja reunuskaaviot, kokoa huiville tuli noin 120 x 65 cm. Ohjeesta poiketen en käyttänyt kaksinkertaista (tai minun tapauksessani nelinkertaista) lankaa, vaan päättelin samalla langanvahvuudella kuin olin koko huivin neulonutkin. Lopulta neuloin huivia vain 9 päivää - se siitä hitaasta ja maltillisesta ikuisuusprojektista. Pingotukseenkin sain huivin vain parin-kolmen päivän viiveellä.
Oliko lopputulos kaiken sen vaivan arvoinen? En ole sittenkään aivan vakuuttunut. En saanut reunaa pingottumaan siten kuin olisin halunnut, sillä reunassa olevat kukat jäivät suppuun. En tiedä, olisiko tiukempi päättelykerros auttanut, nyt kukkien pingottaminen auki oli reunan väljyyden vuoksi käytännössä mahdotonta. Ehkä mallineulekin olisi päässyt enemmän oikeuksiinsa hieman isommalla puikkokoolla neulottuna. Nypytkään eivät näy oikein mihinkään. Mutta ihanan pehmeä ja kaunis huivi kuitenkin on, ja tunnen tyydytystä siitä, että sain viimeinkin toteutettua pitkäaikaisen suunnitelman.
Kaimani ratkaisi myös huivin loppusijoitusongelman tarjoamalla sille rakastavan kodin kolmea lankavyyhtiä vastaan. Ja minkälaisia lankoja sainkaan - katsokaa ja kadehtikaa vapaasti!
Vasemmalla Cascade Heritage, joka on luonnossa Täydellinen Petrooli. Juuri tästä langasta ja väristä olin ehtinyt haaveksia! Se on ihana ja siitä tulee joskus huivi minulle itselleni. Keskellä Madelinetosh Tosh Merino Light, aivan käsittämättömän kaunis elävä punertavanruskea, väri-intensiteetiltään niin huikea, ettei vaatimaton mielikuvitukseni riitä sitä verbaalisesti kuvaamaan. Tästäkään neulottua asustetta en taatusti laske käsistäni maailmalle! Vaaleansininen on Kolláge Yarnsin Sock-A-Licious, sekin minulle täysin uusi tuttavuus. Olen juuri alkanut etsiskellä sopivaa lankaa kuopukseni hoitotädin kevätlahjaa varten ja tässä se nyt on, juuri hänen värisensä sininen. En vain ole aivan varma, raaskinko ihan oikeasti luopua tästäkään langasta...
Miten minusta tuntuu, että jäin taas kerran vaihdossa voiton puolelle...?