perjantai 30. syyskuuta 2011

Lähes täydelliset sukat


Heti kun näin ensimmäiset kuvat Aragorn-mallilla neulotuista sukista, tiesin haluavani joskus neuloa itselleni sellaiset. Sukkasadon myötä sain viimein sukanneulontaintoni takaisin ja samalla organisoiduin listaamaan ne mallit, joita olin suunnitellut jo pitkään neulovani olemassa olevista langoista. Niin syntyi Lähes Täydelliset Aragornit.



Langaksi valikoitui Garnstudion DROPS Fabel kauniissa tummahkossa punaisen sävyssä. Löysän käsialani tuntien käytin 2 mm puikkoa ja päädyin aloittamaan ohjeen suurimmalla silmukkamäärällä. Kokeilin ohjeessa ollutta joustavaa aloitusta, mutta en pitänyt sen ulkonäöstä, joten ensimmäisen poikkeuksen ohjeeseen tein heti silmukoiden luontivaiheessa. Lopulta loin silmukat ristikkäin niin, että nurjien silmukoiden kohdalle silmukka muodostui takakautta tavanomaisen etukautta koukkaamisen sijaan. Näin jo luontireunassa on "oikeita" ja "nurjia" silmukoita.


Toisen kerran poikkesin ohjeesta siinä vaiheessa kun olisi pitänyt neuloa vahvistettu kantapää. En pidä vahvistetusta neuleesta lainkaan enkä ymmärrä sen funktiota kantapään takaosassa; omat sukkani kuluvat ensimmäisenä päkiästä ja sen jälkeen kantapohjasta, ei koskaan kantapään takaa. Niinpä jatkoin itsepäisesti takaosan joustinneulemallia vahvistetun neuleen sijaan. Tavallinen joustinneule on joustavampaa ja samoilla kerrosmäärillä syntyy korkeampi kappale, joten vaikka minulla on melko rintava jalka, saatoin seurata kiilalisäyksissä normaalin/matalan jalkaprofiilin mallia.


Tällä kertaa jaksoin lukea ohjetta riittävän tarkkaan ja jopa katsoa suositellun "opetusvideon" wrap and turn -tekniikasta, joten vihdoin ja viimein tulin opetelleeksi siistin tavan tehdä lyhennettyjä kerroksia. Aivan samaa mieltä ohjeen kanssa en sen sijaan ollut kantapohjan kavennusten suunnasta, joten tein ne kyllä samoihin paikkoihin, mutta oman mieleni mukaan.



Lopputulos on kertakaikkiaan ihastuttava, vaikka sukista tulikin aavistuksen löysät omaan makuuni; ehkä sittenkin olisin voinut aloittaa M-koon silmukkamäärillä. Niin mieluiset näistä sukista kuitenkin tuli, että taidan pitää ne ihan itse, vaikka hetken harkitsinkin sukkien lahjoittamista jollekulle hieman isompijalkaiselle.


Voi olla, etteivät nämä ole viimeiset Aragornit, jotka neulon. Jonossani on tosin sitä ennen vielä muutama malli, jotka on päästävä neulomaan ennen uusintakierroksia. Mutta kylläpä onkin mukavaa välillä neuloa jotakin todella kaunista (harmi, etteivät taitoni, välineeni, intoni ja näkemykseni riitä kuvaamaan näitäkään sukkia niiden ansaitsemalla tavalla).

tiistai 27. syyskuuta 2011

Lilaa verkkoa


Olen aikaisempina vuosina virkannut verkkoponchot ystäväni kahdelle vanhemmalle tyttärelle synttärilahjoiksi. Ponchot ovat osoittautuneet todellisiksi suosikkiasusteiksi, joten tänä vuonna prinsessatrion nuorin saa viimein omansa 5-vuotislahjaksi.



Lanka on lahjoituksena saatua mysteeripuuvillaa, josta neuloin ensin 2,5 mm puikolla ja 100 silmukalla kauluksen joustinneuleella. Jatkoin 3 mm koukulla hiljalleen pitenevin ketjusilmukkakaarin, reunakariin virkkasin tällä kertaa pylväsryhmiä viuhkamaiseen muotoon. Koristeeksi muuten melko vaatimaton verkkoponcho sai mukaelman blogissani jo aikaisemminkin esiintyneestä spiraaliruususta, joka on mielestäni yksinkertaisuudessaan varsin tyylikäs. Lankaa kului reilusti alle 100 g.


En ole koskaan sen kummemmin ymmärtänyt, mikä näissä verkkoponchoissa viehättää. Kaikki se tekemisen tylsyys, joka on väistämätön näin monotonista työtä tehdessä, korvautuu kuitenkin moninkertaisesti sillä riemulla, jolla pikkutytöt ovat ponchonsa vastaanottaneet. Toivottavasti tämäkin poncho pääsee yhtä aktiiviseen käyttöön kuin isosiskojen vastaavat asusteet.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Rumalanka-Arnit


Ensimmäisten Sukkasato-sukkieni lanka ei ollutkaan sukkalankavarastoni ruminta. Toinen oli.



SYTinä saadusta vihreäkirjavasta Austermann Stepistä oli tarkoitus tehdä kivat Arni-sukat miehen teini-ikäiselle kummipojalle joululahjaksi. Sukat kyllä valmistuivat (2 mm puikoilla 80 grammasta lankaa kokoon noin 44), mutta väritys on niin kammottava, että sukkien kohtalona on päätyä hyväntekeväisyyteen.



Langan vaaleampi vihreä on inhottavan imelää minttua ja viininpunaruskeat pilkut saavat näyttämään sukat lähinnä homeisilta. Mallin hienovarainen palmikkokuviokin hukkuu ikävästi kirjavuuteen. Ihan kirjaimellisesti en ohjetta seurannut, vaan neuloin sukkiin ranskalaisen kantapään. Kärkikavennuksetkin tein hieman eri tavalla kuin ohjeessa. Mitäpä näistä muuta voisi todeta kuin sen perinteisen: paska homma, mutta tulipahan tehtyä.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Lisää villaisia asusteita


Sain kanssaneulojalta lahjoituksena melkein puoli kiloa Novitan Isoveljeä Joulusukat 2011 -hyväntekeväisyysneuleita varten. Eräänä laiskana elokuun lopun aamuna halusin neuloa jotakin helppoa ja nopeaa, joten Isoveljestä syntyi toinen Capucine edellisessä postauksessa esitellyn raidallisen version kaveriksi.



Tähän versioon väkertelin tupsut kaikkiin ohjeenmukaisiin paikkoihin, mutta aika napakalta tuo etureuna vieläkin vaikuttaa. Kokokin on edelleen pieni, joten joko langan olisi pitänyt olla paksumpaa (tai rennompaa) tai puikkokoko suurempi kuin käyttämäni 5 mm. Tämä oli yllätys siinä suhteessa, että yleensä käytän 0,5-1 mm suositusta pienempää puikkoa löysähkön käsialani vuoksi.


Naapurilta saadut Novitan Luxus Stonetkin alkoivat houkutella huovutuskokeiluihin.



Luentoneuleena syntyivät pienehköt tumput, jotka neuloin 5 mm puikolla ja 36 silmukalla aloittaen, ennen peukalokiilaa on lisätty 4 s ja peukalokiilassa on taas neljä lisäysparia kolmen kerroksen välein; peukalossa silmukoita on 17 ja kerroksia 11 ennen kavennuksia. Huovutus hoitui pesukoneessa parin froteisen käsipyyhkeen kanssa 40 asteen pikapesussa. Huovutustulos on tiivis ja melkolailla tasainen, mutta lapasista tuli itselleni pituudesta hitusen liian pienet sitkeästä venyttelystä huolimatta, niinpä nämä päätyvät lahjalaatikkoon odottelemaan sopivaa kohdetta. Onneksi tummanruskeaa Stonea on jäljellä vielä vähän yli puolet alkuperäisestä kolmesta kerästä, joten taidan neuloa joskus myöhemmin muutaman kerroksen pidemmät tumput ihan itselleni.



Meillä pidetyssä lankakirppari-neuletapaamisessa kanssaneulojalta jäi epämääräinen kerä epämääräistä purkulankaa, joka oli tarjolla ilmaisten lankojen pöydällä. Minä päätin päästä siitä eroon heti seuraavana päivänä neulomalla siitä perusjoustinneulepipon Joulusukat 2011 -keräykseen. Puikossa taisi olla mittaa 4 mm ja silmukoita ehkäpä 80, jolloin syntyi moneen päähän mahtuva myssy. Koska lankaa jäi yli reilusti, virkkasin koristeeksi muhkean kukan. Eiköhän tämä jollekin tyttölapselle kelvanne.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Show-off Stranded Socks


Elokuun viimeisinä päivinä etsiskelin suppeahkon sukkalankavarastoni suhteen sopivia ja itseäni kiinnostavia ohjeita Sukkasatoa varten. Lopulta ensimmäisenä puikoille päätyi varastoni rumin sukkalanka, kanssaneulojalta Satunnaisena Ystävällisenä Tekona saatu pätkärääkätty Austermann Step Duett. Syykin lankavalintaan löytyy: olin päättänyt kokeilla taas itselleni uusia kantapäämalleja ja kun Show-off Stranded Socks -mallissa oli sekä uudenlainen kantapää että mallineule, joka sekoittaisi pätkärääkätyn langan värejä, valinta oli selvä.



Neuloin sukkia lopulta lähen maanisella vimmalla ja lopputulos yllättikin iloisesti. Neuloin 2 mm puikolla ja 68 silmukalla tavoitteenani kapeat kokoluokan 42-43 sukat, jotka sopisivat 15-vuotiaalle kummipojalleni. Luulenpa onnistuneeni suunnitelmassani, sillä leveydeltään sukat olivat vain aavistuksen reilut omaan koon 37-38 jalkaani. Lankaa tosin kului vain 80 g, joten vielä jäi viidennes kerästä viereksimään lankalaatikkoon.



Lähikuvasta käy hyvin ilmi kantapään rakenne samoin kuin itse mallineule, joka toden totta sekoittaa mukavasti väritystä. Alunperin pelkäsin, että kantapäästä tulee kovin matala, mutta ainakin omaan jalkaani se istuu todella mukavasti. Tämän kantapään etuna on, ettei siinä tarvitse neuloa erillistä kantalappua eikä siten ole tarvetta silmukoiden poimimisellekaan. Luulenpa, että minun on neulottava itsellenikin sukat, joissa on tällainen kantapää, jotta pääsen koeajamaan toimivuuden myös käytännössä.


Kylläpä olikin mukavaa pitkästä aikaa neuloa pehmeää, ohutta sukkalankaa ohuilla puikoilla. Käsialani on tosin löystymään päin, joten jossain vaiheessa minun lienee pakko testata myös 1,5 mm puikot. Niin ohuita puikkoja minulla on vain sukkapuikkoina (yhdet teräksiset ja yhdet alumiiniset), joten yritän vielä tovin pärjätä 2 mm pitkällä pyöröpuikollani.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Vaihteeksi villaa


Syksyn tulon tietää paitsi pimenevistä illoista ja viilenevistä ilmoista, myös siitä, että puikoille päätyy enenevässä määrin villaa. Sukkasato on jo hyvässä vauhdissa, mutta elokuun lopussa ehti vielä neuloa ihan muuta.



Joulusukat 2011 -tempaukseen saa tänä vuonna neuloa myös päähineitä ja käsineitä. Niinpä nappasin arpajaisissa voittamani punaisen Novita Ainon ja neuloin 5 mm puikolla Mariomyssyn. Vähän turhan ylös kiinnitetty koriste on jämälangasta tehty mukaelma spiraaliruususta (kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia). Langanmenekki oli koristeineen päivineen 80 g. Samalla tulee esiteltyä Ms. Nimetön, ihonvärisestä villasekoitekankaasta pikaisesti ommeltu pussukka, joka saa jatkossa tyydyttää mallipään tarpeeni. Eihän tämä mikään anatominen riemuvoitto ole, mutta päihittää sentään ilmapallon tai hattujen kuvaamisen tasolla.



Mariomyssyn kaveriksi päätin neuloa lapaset Ainosta. Jostain syystä olen tykästynyt lapasiin, joissa ei ole joustinneuletta lainkaan. Nämä on aloitettu 28 silmukalla lisäten neljä silmukkaa ranteen loppuosassa, peukalokiilassa on neljä lisäysparia kolmen kerroksen välein ja peukalossa itsessään 16 s. Lankaa kului 5 mm puikolla neulottaessa 70 g.


Ainoa jäi edellisistä neuleista vielä 50 g, ja se piti saada upotettua johonkin. Yksin se ei kuitenkaan olisi riittänyt oikein mihinkään järkevään, niinpä piti kaivella varastoja ja toivoa, että jotain sopivaa lankaa löytyisi rinnalle.



Syntyi Capucine yhdessä valkoisen Luxus Stonen kanssa; lopun Ainon sain sopivasti kulutettua kokonaan takatupsuun. Kerrankin neuloin jokseenkin ohjeen mukaan, mutta näin tehden hatusta tuli kyllä varsin pieni, sellainen selvästi lasten hatun kokoinen. Etureunan pitäisi roikkua reilusti leukalinjan alapuolella, mitä se ei tässä hatussa tee, etenkin kun alaspäin vetävät tupsut puuttuvat. Myssy on kuitenkin tällaisenaankin ihan hauska, toivottavasti myös vastaanottava osapuoli hoksaa, miten päin hattu päähän puetaan... Ms. Nimettömän päähän hattu ei kylläkään asetu kovin kauniisti, sillä ilmeettömältä mallipäältäni puuttuu niin takaraivo kuin selvä niskalinjakin.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Toistaiseksi viimeiset sytomyssyt


Vihdoinkin näyttää siltä, että saan hetkeksi sielunrauhan sytomyssyilyltä. Nämä kolme hattua tein reilusti elokuun puolella, minkä jälkeen puikoilla on ollut enenevässä määrin villaa.



The Cotton Gardenin Violasta syntyi 3 mm puikolla tämä pojillekin sopiva pipo, jonka malli on suoraan omasta päästä. Tarkempia speksejä en enää muista, sillä myssy on jo toimitettu paikalliseen sairaalaan.



Keskisininen ei todellakaan kuulu lempiväreihini, joten Viola oli pakko saada neulottua mahdollisimman loppuun. Tämänkin malli on omasta päästä kehitelty melkolailla lennossa ja melko lennokkaaltahan se taitaa näyttääkin... Spekseistä on todettava sama kuin edellä: ei muistikuvaa eikä mahdollisuutta enää tarkistaa.



Sain kesällä lahjoituksena puolenkymmentä kerää lämpimänkeltaista SandnesGarnin Mandarin Petitiä sytomyssyjä varten. Tämäkään väri ei ole omia suosikkejani, vaikkakin keltaiseksi se on sentään ihan mukiinmenevä. Ensimmäinen myssy-yritelmäni oli Adalmiina, jonka taisin tehdä melkolailla ohjeen mukaan. Jälkiviisaana voi todeta, että paksumpi lanka olisi tehnyt mallille paljon paremmin oikeutta, Petitistä tehtynä pipo jää melko vaatimattomaksi. Lankaa hattuun kului alle kerän verran.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Merimiessukkia


Elokuussa verryttelin kuun alussa käynnistynyttä Sukkasatoa varten suomalaisille merimiehille joululahjaksi neulottavien sukkien avulla.



Käytössäni oli enää kaksi kerää epäväriksi ristimääni vaalean rusehtavanharmaata Seiskaveikkaa, joista syntyi 3 mm puikolla ja 54-56 silmukalla kaksi paria kokoluokan 42-44 sukkia. Omaksi ilokseni virittelin sukkiin pientä pintaneuleen poikasta; lopputuloksen onnistuneisuudesta voi sen osalta olla montaa mieltä. Ylemmissä sukissa on ranskalainen kantapää, alempiin tein pitkästä pitkästä aikaa vahvistetun hollantilaisen ihan vain muistuttaakseni mieleen, miten se neulotaan. Eipä tuo hollantilainen edelleenkään kuulu suosikkeihini, joten tuskinpa sitä kovin usein tulee neulottua jatkossakaan.


Seiskaveikkaa on kyllä todella nopea neuloa, sukkapari syntyy puolivahingossa muutamalla neulontakerralla. Vaan pikkuhiljaa alan taas kaivata ohuempien, pehmeämpien ja sileämpien lankojen pariin, joten jospa syys-lokakuussa saisin neulottua muutaman parin vähän fiinimpiäkin sukkia.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Pientä ja vähän isompaa virkattua


Blogimiehen kaksi työkaveria meni pari viikkoa sitten naimisiin minimaalisin siviilimenoin. Halusin muistaa tätä intialais-slovakialaista paria jollakin pienellä henkilökohtaisella lahjalla, näkiväthän he tärkeäksi käydä ilmoittamassa naimisiinmenoaikeistaan henkilökohtaisesti meille viikkoa ennen seremoniaa. Olen kerran käynyt heidän luonaan kylässä, joten muistin keittiön keltaisen, oranssin ja vihreän värimaailman, josta kumpusi lopullinen lahjaideakin.



Virkkasin vaaleankeltaisesta Novitan Alabamasta ja tummemman keltaisesta SandnesGarnin Mandarin Petitistä kuusi tähden mallista lasinalusta, sillä lasinaluset he kattoivat silloinkin, kun me olimme heillä nauttimassa intialaisesta pää- ja slovakialaisesta jälkiruuasta. Mallia näihin otin Little Star Dish Cloth or Wash Cloth -ohjeesta, tosin muokkasin kahta viimeistä kerrosta siten, että sain sakaroista terävämmät. 3 mm koukulla lankaa kului noin 10 g yhteen aluseen. Minusta näistä tuli jollain tapaa todella herttaiset ja etenkin aivan morsiamen oloiset; toivon heidän elävän kansainvälisessä avioliitossaan onnellisten tähtien alla!


Aikaisemmin heinäkuussa tuli taas mielihalu virkata jämälangoista tuttuakin tutumpia patalappuja.



Näihin on upotettu kaikenlaisia langanjämiä, mm. Coatsin Lyric 8/4:ää, Steinbach Wolle Capria, Novitan Alabamaa, Hjertegarnin Blend Bamboota ja BC Garnin Allinoa. Itselleni tarpeettomina arvoin nämä Ravelryn Kahelit-ryhmässä, voittajaksi Random.org valitsi Napit puuttuu -blogin Tiinan.


Eikä postausta ilman sytomyssyjä.



Tuttu Shell Brimmed Cloche tällä kertaa varsin pienenä versiona, kuten kuvasta näkyy (mallin päänympärys lienee noin 55 cm), lankana Novitan Tennessee, koukku 3,5 mm ja lierissä langan loppumisesta johtuen yksi simpukkakerros vähemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa. 



Viimeisen hallussani olevan vuosikerta-Alabaman virkkasin Ewa-hatuksi (Rav-linkki ilmaisohjeeseen), runsas ruusukoriste on puolestaan Crocheted Rose -ohjeella virkattu. Koska käytössäni oli ohjetta ohuempi lanka ja 3 mm koukku, hatusta tuli aika erilainen kuin alkuperäinen malli. Jälkikäteen ajatellen tähän olisi voinut tehdä yhden kokoraidan verran lisää syvyyttä, mutta tällä tavalla lanka riitti sekä hattuun, koristeeseen että alussa esiteltyihin lasinalusiin. Ilman ruusukoristetta hattu painoi 85 g, joten aika paljon enemmän nämä virkatut päähineet nielevät lankaa neulottuihin verrattuna; samalla määrällä olisi neulonut ainakin kaksi aikuisen myssyä.


Sukkasato on alkanut, joten blogin pipotulvaan on luultavasti luvassa helpotusta sukkien muodossa. Blogikirjoitukset tosin laahaavat edelleen muutamia viikkoja jäljessä, joten satosukkia lienee esittelyssä vasta muutaman viikon kuluttua.