keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Pientä siperröstä


Koska en näköjään saa edelleenkään viimeisteltyä paria vähän isompaa työtä, tässä bloggauksessa on jokunen sekalainen välipalakäsityö.



Taas yksi tuulimylly-tiskirätti, tällä kertaa 4 mm puikolla viimeisestä kerästä beigeä Novita Oliviaa, jota kului lähes koko kerä - tiivistä tavaraa. Lähti Satunnaisena Ystävällisenä Tekona tarvitsevammalle.



Ja vielä toinenkin tuulimylly, tällä kertaa ystävällisen kanssaneulojan lahjoittamasta Garnstudio Paris -langasta, jota 4 mm puikolla neulottuna kului jokseenkin kerän verran. Samalle ihmiselle lähti SYTinä kuin edellinenkin tuulimylly.



Pari melko säälittävää neuleprojektipussukkaa, SYTinä kanssaneulojalle. Kankaat ja nyörit sekä nyöristoppari kierrätystavaraa.



Spiral Scrubbie -pesusieni Novita Suvista 4 mm koukulla, menekki 10 g. Lahjalaatikkoon.



Birdie Decoration soveltaen jämälangoista omaan oveen, ainakin hetkeksi. En tosin ole tällaista koristetyyppiä, mutta menköön pääsiäisen kunniaksi. Malli on niin suosittu, että pakkohan sitä oli kokeilla.


Ensi kerralla toivottavasti jotakin mielenkiintoisempaa.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Oras-myssy


Enhän minä syksyyn jaksanut odottaa, että pääsisin kokeilemaan näiden pipojen isosiskoa, alkuperäistä ideaa paremmin vastaavaa myssyä. Kun sopiva lankakin melkein tipahti syliini, kiitos anteliaan kanssaneulojan, syntyi muutamien yritysten ja erehdysten kautta Oras-myssy:



Lankana on Garnstudion DROPS Paris (100 % puuvilla, 50 g / 75 m), jota neuloin ensin joustimen verran 4 mm puikolla ja loput 5,5 puiko(i)lla, puolisentoista kerää myssy nieli tällaisenaan. Minä kun en myssyjä koskaan ole pitänyt, en tainnut nytkään tehdä tästä tarpeeksi syvää ja "roikkuvaa", vielä olisi ehkä yhden mallikerran voinut neuloa ennen päälakikavennuksia.


Päälaki kaventuukin lopulta todella nopeasti, kun joka toisella kerroksella silmukat vähenevät peräti 12:lla. Malli on aika hauska, menee tuollaiseen 54-senttiseen päähän siinä missä omaan noin 60-senttiseenikin, itsellänikään tuo ei ole mikään tiukka pipo, saan sen kyllä takaa "myssyttämään". Ohjeenkin väkersin, kuinkas muuten, jos joku muu innostuu kokeilemaan. Tämä toimisi varmaan vieläkin paksummasta (villa)langasta neulottuna vielä paremmin?

torstai 25. maaliskuuta 2010

Ei mitään tolkkua


Muistelen lankainventaarion yhteydessä kaavailleeni varaston mittavaa pienennystä tämän vuoden aikana. Siitä huolimatta sorruin, kun kanssaneuloja Ravelryssä myi liian houkuttelevia lankoja.



Neljä vyyhtiä aivan ihastuttavan vihreää ohutta Pirkkalankaa, väri on jokin erikoiserä eikä siis vakiovalikoimissa; vyyhti kellanvihreää Mokkasukkaa, lankaa, jota olen haikaillut kokeilevani jo vaikka kuinka kauan (väri sopii aivan täydellisesti tähän keväänodotukseen); kaksi kerää tummanruskeaa Novitan Stonea jo olemassaolevien vaaleanruskeiden ja valkoisten seuraksi. Naapuri nimittäin todisti empiirisesti Stonen huopuvan varsin kauniisti, joten suunnitteilla on ainakiin huovutettuja tumppuja. Samoihin aikoihin sain myös Karnaluks-kimppatilauksen yhteydessä tilaamani 100 cm Addi-pyöröt (2 mm, 2,5 mm ja 8 mm), suunnitelmissa onkin sukan- ja huovutusneulontaa magic loop -tekniikalla.


Eipä unohdeta erästä perjantaikyläilyä naapurissa, jonka seurauksena minun haltuuni siirtyi pari kerää ruosteenoranssia Zitron Kokonia, kerä vihreää Mandarin Petitiä sekä pari kerää vaaleanvihreää Novitan Tennesseetä, jälkimmäistä minulla olikin ennestään noin 250 g jäljellä edellisestä lahjoituksesta. Tunnustan myös saaneeni neljä kerää Garnstudion Paris -puuvillalankaa kanssaneulojalta lahjoituksena sytomyssyihin ja muihin pipoprojekteihin. Lankavarastoni on siis kokenut aikamoista muodonmuutosta, olenhan sentään jotakin neulonut sen lisäksi, että lahjoitusten myötä varasto on huvennut arviolta vajaalla kilolla.


Moni ihmettelee, miten ehdin neuloa niin paljon. Selityksiä on monia. Neulon paljon pieniä ja nopeita töitä. Olen teknisesti melko nopea neuloja. Neulon kaiken vapaa-aikani - en esimerkiksi lue sanomalehteä kuin keskimäärin kerran viikossa muista lehdistä puhumattakaan. Usein voin neuloa jonkin aikaa jopa töistä tultua, kun kuopus haluaa leikkiä kanssani legoilla, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että hän leikkii ja minä istun vieressä neulomassa ja kommentoimassa. Kuopus kaipaa yhä seuraa nukahtamiseen, joten minä istun puolihämärässä neulomassa ja kuuntelemassa kulloinkin valittua iltamusiikkia tai äänikirjaa. Ja jos lähden jonnekin, varaan yleensä käsityön mukaan, josko voisin hetkisen virkata tahi neuloa. Näistä kaikista pienistä puroista syntyy näköjään aikamoinen virta pieniä (ja useimmiten melko yksinkertaisia) käsitöitä.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Viimeiset sytomyssyt tai sitten ei...


Olipa kerran Hullu Neuloja, joka näki television kotimaisessa sketsisarjassa paksusta langasta neulotun, ihastuttavan myssyn, mutta ei ehtinyt tallentaa sketsiä saadakseen tarpeeksi hyvän mielikuvan mallista plagiointia ajatellen. Hullulla Neulojalla oli kuitenkin hullun tuuri, sillä seuraavana päivänä kylässä kävi ystävä, jonka päässä oli ohut tehdastekoinen puuvillamyssy, jonka mallineule oli täsmälleen sama kuin sketsisarjan myssyssä. Pikaisen tarkastelun tuloksena muistiin painui summittaiset määreet, joiden avulla Hullu Neuloja päätti kokeilla mallin neulomista. Ei tullut myssy, tuli pipo.



Lankana arvontavoittona saatu Mandarin Petit, reunaresorissa silmukoita 120 ja puikkona 2,5 mm, loppu pipo on neulottu 3 mm puikolla, langankulutus noin 30 g. Pienipäiselle tästä olisi saattanut tulla myssyhkö, jos pituutta olisi neulonut enemmän, mutta päätin tämän voivan toimia myös pipomallisena sytomyssynä. Periksi en kuitenkaan antanut, vaan halusin kokeilla hieman paksummalla langalla ja silmukoita reunaresorin jälkeen lisäten. Tuli toinen pipo:



Lankana Satunnaisena Ystävällisenä Tekona saatu Steinback Wolle Capri (100 % puuvilla), joka vastaa vahvuudeltaan suurinpiirtein Novitan Suvia (125 m / 50 g), reunaresorissa silmukoita 120, minkä jälkeen tasavälein lisätty 20 s, puikkona taisi olla koko matkalla 3 mm ja langanmenekki vajaat 50 g. Pienipäiselle tästäkin olisi voinut myssy syntyä pituutta lisäämällä, mutta tein saman päätöksen kuin edellä, joten pipohan siitä tuommoiseen koon 57-58 päähän tuli. Lanka oli puuvillaksi todella miellyttävää neuloa, tiukkakierteistä ja todella hyvälaatuista, siitä kertoo jo markka-ajan hintalappukin (14,90 mk / 50 g).


Mallineule oli niin helppo ja olen vakuuttunut siitä, että se pääsisi edukseen paksummasta langasta neulotussa löysässä myssyssä, joten enköhän minä aiheen pariin palaa viimeistään ensi syksynä, kun alkaa taas tehdä mieli neuloa villaisempia päähineitä.


Halusin eroon lopustakin sähkönsinisestä Mandarin Petitistä - väri ei todellakaan ole omia suosikkejani -, joten pusasin siitä 15. sytomyssyn, jonka luulin jäävän toistaiseksi viimeiseksi, mutta toisin kävi...



Vajaa kerä tähän meni 2,5 mm puikolla, silmukoita vakiot 120 ja mallineule otettu parikymmentä vuotta vanhasta Burdan mallineulelehdestä, päälakikavennukset säveltelin toki itse. Tästä tuli pipon sijasta myssy, toivottavasti on käyttökelpoinen hiuksettomassakin päässä. Vaan kasvavathan ne hiukset, kuten vuosia sitten näkemässäni syöpäaiheisen julisteen sloganissa oivallisesti tiivistettiin: "Hiukset kasvavat takaisin vahvempina. Niin minäkin." Sytomyssyjen myötä lähetän paljon lämpimiä ajatuksia niin syöpää sairastaneille, sairastaville kuin heidän läheisilleenkin.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Mohairbolero


Novitan taikaboleron ohjeella neulottu mohairbolero valmistui jo tammikuun lopussa, mutta sen kuvaaminen venyi hyvän matkaa maaliskuulle valon ja motivaation puutteen vuoksi. Räntäsateessa esikoinen lopulta räpsi muutaman välttävän kuvan.



XL-koon silmukkamäärillä kului kolmisen kerää naapurilta aikoinaan saatua SandnesGarnin Kitten Mohairia ohjeenmukaisia puikkoja käyttäen. Taisin lopulta tehdä koko boleron ohjeen mukaan yllättäen sillä itsenikin, minulla kun on paha tapa aina modifioida valmiita ohjeita. Olisi ehkä kuitenkin kannattanut luottaa intuitioon aloitus- ja lopetusresorin niukahkosta pituudesta...



Kaulus olisi saanut olla muhkeampi, samalla bolero olisi yltänyt kunnolla kiinni. Nyt se jää väkisinkin kinnaamaan, asettelipa kiinnityssysteemin mihin kohtaan hyvänsä. Tuo Aarikan puinen rintakoru on aivan ihastuttava, viime kesän ostoksia muistaakseni Stockmannin Outletistä muutaman euron hintaan, mutta eipä se pelasta sitä tosiasiaa, että rintavarustus on turhan muhkea tähän boleroon. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voinee todeta, että se muutenkin tarpeellinen kymmenen kilon pudotus pienentäisi juuri sopivasti myös rinnanympärystää...

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Taas lisää sytomyssyjä


Pipomania jatkuu. Aallokko-malli on pohdinnan alla, taidan kirjoittaa ohjeet molemmille versioille, mutta välikerroksettomalle on oltava hieman paksumpi lanka, jotta mallineule ei aikuisella kiristy yhtä paljon kuin alemmassa kuvassa kuopuksen päässä. Tuota kyseistä pipoa testasi siropäinen ekaluokkalainen tyttö, jonka päässä se olikin todella kaunis - hänen päänympäryksensä lienee pari senttiä pienempi kuin meidän kolmivuotiaallamme. Niinpä paksumpi lanka ja 3,5 mm puikot voisivat tehdä kakkosmallista oikein kelvollisen aikuiselle. Aiheen edelleen prosessoituessa olen neulonut taas pari varastolankaa sytomyssyiksi.



Kuvan Vivonne Bay Hat (pdf) on neulottu ArualMarian tähän tarkoitukseen lahjoittamasta Novita Tennesseestä 3 mm puikolla ja 108 silmukalla, lankaa kului hieman yli puoli kerää, ehkäpä noin 55 g. Jossain vaiheessa sekoilin ohjeen kanssa, siinä kun on mallikerran korkeus 10 krs ja minun logiikallani suunnilleen sama lopputulos tuli 8 krs mallikerralla ilman kikkailuja kerroksen aloituskohdan siirtämisen kanssa. Nyt en enää itsekään huomaa, missä vaiheessa siirryin vahingossa omaan logiikkaani, joten lopputulos on vähintään kohtuullinen.


Järjestyksessään 12. sytomyssy lähti tarpeesta saada viimeinenkin kerä Novitan Luxus Cottonia tuhlatuksi. Olin yrittänyt neuloa siitä myssyä muutamaan otteeseen vain todetakseni, että lanka uhkasi loppua kesken. Niinpä päätin neuloa tämän myssyn päälaelta aloittaen ja jatkaa tarvittaessa jollakin muulla langalla loppuun.



Koska vihaan aloittaa muutamalla silmukalla neuloen, virkkasin ensin kuusi kiinteää silmukkaa kiristettävään lankasilmukkaan ja poimin neulottava silmukat virkattujen silmukoiden reunoista. Lisäyksiin otin inspiraatiota jonkin kolmattakymmentä vuotta vanhan käsityölehden neulotusta liinasta, jolloin päälaelle syntyi aika mainio tähtikuvio.



Suoran osuuden kanssa en jaksanut enää säätää miettimällä erikoisempaa mallia, kunhan jatkoin diagonaalista reikäriviä tähtikuvion kärjestä. Lanka loppui sopivasti juuri ennen suunnittelemaani i-cord -päättelyreunaa, johon löytyikin sopiva valkoinen puuvillalankanöttönen. Lopun valkoisen langan virkkasin kukaksi, jonka ompelin napin kera piristämään yleisilmettä. Piposta tuli melko iso, vaikka käytössä oli 3 mm puikko ja ympärysmitassa 102 silmukkaa; mallina toimii esikoinen, jonka päänympärys lienee jokusen millin yli 57 cm. Ravelry-kanssaneulojan pyynnöstä kirjoitin pipoon viitteellisen ohjeen.


Eiväthän nämä pipot tähän lopu, lankalaatikossa kun pyörii edelleen kaikenlaisia tarkoitukseen sopivia orpokeriä, puhumattakaan siitä, että harkitsen edelleen ostavani lankaa Aallokkoihin..

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Pieni Shetland Triangle


Evelyn A. Clarkin Shetland Triangle oli luultavasti ensimmäinen kolmiohuivi, jonka olisin todella kovasti halunnut tehdä. Malli on kuitenkin julkaistu vain Pam Allenin kirjassa Wrap Style, jota en tuolloin saanut hyppysiini. Kun viimein pääsin käsiksi Shetland Trianglen ohjeeseen, neuloin viikossa kaksi huivia, niin helppo ja koukuttava mallineule oli. Ensimmäinen ja isompi huiveista on edelleen pingottamatta, joten tässä se toinen ja pienempi:



Lankana huivissa on Tessiltä muiden lankojen ohella lunastettu Rowanspun 4ply, tummanvihreä villalanka tweednypyin. Sitä oli käytettävissä vaivaiset 35 grammaa, mutta toiveikkaasti uskoin sen riittävän ainakin kaulahuiviin. Sain lopulta langan riittämään 3,5 mm puikolla neulottuna seitsemään keskuskaaviotoistoon, mutta reunakaaviosta jouduin jättämään kaksi viimeistä kerrosta pois. Sitä ei onneksi huomaa ja huiville kertyi mittaa lopulta noin 100 x 40 cm - jälleen siis pingotin huivia voimakkaammin leveys- kuin korkeussuunnassa -, joten se on ihan kelvollinen pieneksi kaulahuiviksi. Lanka oli jo (pikkuruisella) vyyhdillä aivan hyvän ystäväni väristä ja oloista, niinpä annoin tämän huivin hänelle suurella mielihyvällä, täysin yllätyksenä ilman minkäänlaista merkkipäivää tai muuta tekosyytä.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Gail


Ilmaisia huiviohjeita etsiskellessäni olin laittanut tehtävien jonooni Gailin (pdf) ja merkinnyt viime kesänä Tinttamarellista heräteostona hankkimani Östergötlands Ullspinnerin Pälsullgarnin mahdollisesti sopivaksi langaksi mallille. Kun sitten blogimies erehtyi ehdottamaan, että voisin kenties neuloa jotakin ("esimerkiksi lapaset") väitöslahjaksi hänen työkaverilleen, jonka karonkkaan blogimies oli itseoikeutetusti kutsuttu, sanoin voivani neuloa huivin (lapaset väitöslahjaksi, pah). Taka-ajatuksena oli tietysti saada hyvä syy käydä Gailin ja Pälsullgarnin kimppuun. Deadlineen oli tuolloin reilut kaksi viikkoa, joten toimeen oli ryhdyttävä heti.


Puolitoista viikkoa siinä lopulta vierähti, kunnes huivi oli valmis ja viimeistelty.



Lanka oli niin ohutta, että puikkokooksi valikoitui 3 mm. Malli oli yllättävän tuskallinen neuloa, vaikka olin lukenut huolella useita vinkkejä ohjeitten ymmärtämisen helpottamiseksi. Oikeastaan ohjeissa ei ollut mitään vikaa, lehdyköiden muodostuminen oli lopultakin jokseenkin loogista, mutta keskittymistä neulominen vaati keskimääräistä enemmän. Langankaan kanssa en ollut heti sinut, mutta sisulla puskin projektin siihen pisteeseen, että päätin koon riittävän. Lankaa sadan gramman vyyhdistä jäi vielä 20 g, joten keskuskaaviota olisi voinut toistaa vielä kerran tai pari, mutta tällaisenaankin huivin siipiväli on noin 1,5 m.



Lähikuvasta saattaa havaita paitsi varsin kauniin mallineuleen, myös sen, että pingotin huivia ehkä hieman liikaa leveyssuunnassa.


Ei lahjaa ilman jonkinlaista korttia.



Paketoin huivin (kierrätys-)sellofaaniin ja näpertelin paperinarusta rusetin, jonka tälläsin sellofaaniin kuumaliimalla. Yksinkertaisessa kortissa pohjana on valkoinen pahvi, päälle on liimattu alunperin joulutähden ruukun ympärillä ollutta kuitupaperia sekä koristepaperista leikattuja hopeakuvioita (viimeisimmästä lämmin kiitos Eijalle, jolta näitä upeita papereita sain). Olen tyytyväinen, niin tuntui olevan blogimieskin - ja niin on toivottavasti myös väittelijä.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Aallokko-testausta


Niinhän siinä kävi, että arvontapalkintona saatu Mandarin Petit päätyi jokseenkin pikapuoliin puikolle, ajatuksenahan oli testata taannoista Aallokko-pipomallia ohuemmalla langalla. Ensimmäiseen versioon neuloin välikerrokset langankiertoja ja kavennuksia sisältävien kerrosten väliin.



Neuloin pipon 3 mm puikolla, sillä pienempääkään ei ollut siihen hätään käytössä, lankaa tähän kului noin 40 g. Mallikerta toistuu kerroksella viidesti, mutta korkeussuunnassa toistoja mahtui vain kolme. Epävarmana lopputuloksen onnistuneisuudesta päätin neuloa toisenkin Aallokon, tällä kertaa lyhyemmällä reunajoustimella ja ilman ns. välikerroksia mallineuleessa.



Välikerrokseton mallineule on itse asiassa suoraan Kauneimmat neulemallit -kirjasta, ja sen ansiosta reuna aaltoilee aika hauskasti. Välikerroksettomuus kuitenkin pienentää pipon ympärysmittaa niin, että se on sopiva tällaisenaan (mallikerta toistuu kuusi kertaa pystysuunnassa ja reunajoustin on melko lyhyt) kuopukselle, jonka päänympärys on jokseenkin 54 cm. Päälaen kavennukset muodostavat aika hauskan lehdykkäkuvion:



Tästäkin tulee ehkä ohje joskus johonkin, jahka kokeilen jälkimmäistä mallia hieman pidemmällä reunajoustimella. Päättämättä tosin on vielä se, kumpi malleista onkaan kauniimpi eli kummasta ohje kannattaisi kirjoittaa - itse olen kallistumassa jälkimmäiseen, ensimmäinen on omaan makuuni vähän pliisu. Välikerrokseton malli soveltuu myös paksulle langalle, kunhan tiheys sopii neljän mallikerran toiston silmukkamäärään.


Joka tapauksessa Aallokko-pipot ovat menossa sytomyssykeräykseen ja mikäli kirjoitan ohjeen, tämä inspiraatiolähde mainitaan myös siinä. Näiden pipojen myötä sytomyssysaldoni nousi kymmeneen, mutta tuskinpa se siihen jää, onhan Mandarin Petitiäkin jäljellä vielä pariin myssyyn - puhumattakaan SYT-langoista, joita en ole ehtinyt vielä korkata lainkaan.

torstai 4. maaliskuuta 2010

Tilaustöppöset


Koska muutama isompi projekti odottaa edelleen viimeistelyä ja kuvaamista, tarjolla on pienempiä välipalatöitä.


Työkavereilleni on alkanut valjeta, että neulon paljon. Niinpä vienoja toiveita on alkanut leijailla ilmassa. Yksi työkaverini harmitteli, kun hänen markkinoilta ostamansa villatöppöset olivat kuluneet pohjasta puhki. Varovasti hän kyseli, osaisinko kenties tehdä samantyyliset, hän kun inhoaa tavallisia varrellisia villasukkia. Malliksi hän toi risan töppösen, jonka totesin melkolailla varrettomaksi villasukaksi. Lupasin ryhtyä puuhaan, mikäli jokin varastolangoista kelpaisi.



Malli on todella yksinkertainen, 48 silmukalla (3,5 mm puikoilla) neuloin ensin 15 kerrosta tasona (reunat aina oikein -neuletta), minkä jälkeen tein vahvistetun hollantilaisen kantapään keskelle. Sen jälkeen yhdistin neuleen tavalliseksi sukanteräksi ja kärkeen tein nauhakavennuksen. Koska töppöset näyttivät kovin orvoilta, virkkasin pienet lehtikoristeet piristämään ankeaa ilmettä. Lanka on Seiskaveikkaa, kuten taisivat alkuperäisetkin töppöset olla, kokoluokka töppösissä 39-40.


Näin jälkikäteen ajateltuna alun taso-osuus olisi voinut olla pidempi, jotta varsi kääntyisi kauniimmin. Kantapään jälkeen olisi puolestaan kannattanut jatkaa vielä muutama kerros tasona ennen pyöröksi yhdistämistä, jotta töppösen suuaukko olisi jäänyt avarammaksi. Vahvistettu hollantilainen kantapääkään ei oikein vakuuttanut.


Sen verran kuitenkin innostuin töppöskokeilusta, että sain vision huovutettujen töppösten mallista. Huovutettavia lankoja riittäisi moneen lähtöön, mutta taidan lykätä töppöstestailun ensi syksylle ja keskityn nyt keväisempiin malleihin.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Elonpolkuja


Valon lisääntyminen sai ilmeisesti alitajuntani vakuuttuneeksi siitä, että kevät on sittenkin tulossa - joskus. Ainakin sukkalankalaatikon okrankeltainen Vuorelman Veto kuiskaili niin kutsuvasti haluavansa neuloutua palmikkosukiksi, että pitkä hiljaiselo sukkarintamalla loppui kuin varkain. Palmikkoihin hain inspiraatiota Kauneimmat neulemallit -kirjasta, joskin muokkasin valikoitunutta mallineuletta sopimaan omiin suunnitelmiini. Syntyi Elonpolkuja-sukat:



Varresta aloitettu perussukka on neulottu 2,5 mm puikoilla, varressa silmukoita on 56 ja terässä 54, lankaa kului vajaa vyyhdillinen, ehkäpä noin 90 g. Kärjessä on nauhakavennus, viimeiset 16 silmukkaa on silmukoitu neuloen.



Palmikkokuvio on suunniteltu niin, että se kertautuu kahdesti kerroksellaan, joten palmikoita oli helppo jatkaa kantalapussa aina kavennuksiin saakka. Kantapää on taas kerran pyöreä (ranskalainen), se kun nyt tuntuu istuvan parhaiten omaan jalkaani.


Näiden sukkien palmikot ovat kuin pitkä ihmissuhde: välillä kaksi elämää kietoutuu toisiinsa tiiviimmin vain erkaantuakseen ja kulkeakseen hieman erillään, mutta kuitenkin rinnakkain samaan suuntaan. Niinpä oli loogista antaa sukille nimeksi Elonpolkuja; elo viittaa tässä tapauksessa myös elonkorjuuseen, muistuttaahan sukkien keltainen sävy tuleentunutta viljaa.


Pidin itse lopputuloksesta kovasti enkä näköjään pysty enää tekemään mitään "omasta päästä" ilman, että pohtisin ohjeen kirjoittamisen mielekkyyttä. Niinpä päätin käyttää tätä mallia harjoituskappaleena ja kirjoitin suoraan englanninkielisen ohjeen (pdf) Ravelryyn. Tiedoston pitäisi avautua myös niille, joilla ei ole Ravelryn tunnuksia. Tarvittaessa lupaan kääntää ohjeen myös suomeksi.