perjantai 29. kesäkuuta 2012

Sytomyssypläjäys


Toukokuun lopulla veivasin vaihteeksi sytomyssyjä (kyllä, blogimerkinnät laahaavat edelleen noin kuukauden jäljessä odotellen sitä hetkeä, etten saa muutamaan viikkoon aikaiseksi mitään esiteltävää).



So you think you can hat (Ravelry-linkki ilmaisohjeeseen) Hjertegarnin Blend Bamboosta 2,5 mm (joustin) ja 3 mm puikoilla, langanmenekki vajaan kerän verran. Ihanan pehmoinen pipo, ei taatusti kutita eikä hiosta.



Pauliina-myssy 3 mm koukulla pääosin vihreästä Anttilan Sofie-puuvillalangasta, valkoinen raita ja koristepyörylät puuvillajämiä. Tykkään kovasti tämän myssyn värimaailmasta ja värien asettelusta, jotenkin tuo pyörylätrio on sopivasti kesäisen aurinkoinen.



Ja sitten kuin häpeillen, sembramännyn juurelle pinottu kasa epämääräisiä pipoviritelmiä, virkatut Pauliinoita ja neulotut päälaelta aloitettuja, pinon päällimmäisenä Jorviin menevä vastasyntyneen pipo. Kolme neljästä silkkaa jämälankojen poistovimmaa, vaaleanpunainen ihan korkkaamattomasta kerästä aloitettu ja loppuun saatettu. Jospa näillekin ajan kanssa joku kohtuullisen tyytyväinen käyttäjä löytyisi.
 


Toimitin nämä ja 53 muuta itse tekemääni sekä kolme neulojatoverin neulomaa ja virkkaamaa sytomyssyä henkilökohtaisesti KYSin syöpätautien osastolle toukokuun lopussa. Jännittyneenä ja aika sekavin miettein etsiskelin K-aulaa, josta pääsee hissillä 8. kerroksen osastolle. Jokseenkin 15 vuotta sitten miehelläni (silloisella poikaystävälläni) todettiin non-Hodgkin -lymfooma, jota hoidettiin leikkauksen lisäksi sytostaateilla ja sädehoidolla. Muistot tuosta ajasta ovat haalistuneet, vain välähdyksiä hematologisen osaston kanyylistä, kesätyöpaikan työtakille putoilleesta lyhyestä sänkitukasta, kesän värien, äänten ja tuoksujen voimakkuudesta. Nyt osastolta palatessa askel oli kevyt, ajatuksissa neuloa ja virkata taas lisää sytomyssyjä.


P.S. Kiitos Hepsi vinkistä, vaihdoin kirjoituseditorin vaihtoehtoiseksi, kävin käsin korjaamassa kaikki testieditorilla kirjoitetut tekstit ja kuvat, ja ainakin itselläni kirjoitukset näkyvät taas järkevästi suhteessa blogipohjaan.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Arpajaispalkintoja


Toukokuun lopulla vietimme ratkiriemukkaan retriittiviikonlopun savolaisten ja savolaismielisten neulojien kesken. Kuvia ja kuvauksia retriitistä löytyy ainakin EmmanLellun ja Altocumuluksen blogipostauksista; minulla itsellänikin saattoi olla kamera mukana, mutta yhtään kuvaa en ottanut, sillä keskityin oleelliseen (= neulomiseen, syömiseen, nauramiseen ja turinointiin). Yksi retriitin ohjelmanumero oli lankalotto, jossa palkintoja riitti jokaiselle osallistujalle. Minäkin kannoin korteni kekoon lahjoittamalla arpajaispalkintoja.


  


Ompelin pari projektipussukkaa, pienemmän vihreäsävyisen pellavasta ja isomman keltaisen jäljellä olleesta Marimekon Kivet-puuvillakankaasta. Keltaisen pussiin sujahti pari lankavyyhtiä, vihreän pussukan oheen retriittiemännät olivat liittäneet lahjakortin suomalaisen suunnittelijan maksulliseen ohjeeseen. Vein myös kolme keväistä pannunalusta, jotka saivat kaverikseen jonkun muun retriittiläisen lahjoittaman jakkilankavyyhdin. Nämä minulta peräisin olevat palkinnot taisivat olla melkolailla mieluisia saajilleen, aivan yhtälailla minä hyrisin tyytyväisyyttäni voitettuani farkunsinisen vyyhdin Louhittaren Luolan Vellamo-huivilankaa.

Vaan ompeluintoni loistaa edelleen poissaolollaan, miten lie maailma näin makaa.

P.S. Toivottavasti teillä blogikirjoitukseni näkyvät entiseen tapaan raamien sisällä. Itselläni kirjoituspalsta näkyy taustaa leveämpänä, mutta en ole keksinyt siihen syytä. Vuodatus vaihtoi tässä hiljattain tekstieditoria, enkä ole vielä oikein sinut ainakaan kuvien asemoinnin kanssa (mm. entinen "keskitä"-toiminto puuttuu toistaiseksi kokonaan), joten voi liittyä siihenkin. Rivityskin näkyy menevän välillä miten sattuu, enkä ymmärrä miksi. Sitä paitsi spammirobotit ovat iskeneet kyntensä kirjoituksiini, ja jouduin kytkemään inhoamani sanavahvistuksen päälle. Eipä sekään näytä kaikkea suodattavan.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Lisää hyvän mielen helmiä


Juhannus pukkaa päälle, mutta minä vain esittelen villasukkia. Tämänkertainen pari on tosin neulottu jo toukokuussa, mutta eivätpä kesäkuukaudet ennenkään ole estäneet sukanneulontaa, joten voisivat aivan hyvin olla myös kesäkuun satoa.



Lankana ruskea ja luonnonvalkoinen Novita Nalle sekä tummansininen TeeTee Pallas, puikko 2,5 mm, silmukoita pääosin 54, mallineule Pearl Chain Mittseistä (Rav-linkki) ja kokoluokka 39. Siinäpä tämänkertaiset Hyvän Mielen Sukat. Kirjoneuleharjoitukset jatkuvat, etenkin kun voitin kaheliarpajaisista Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia. Ihanan inspiroiva kirja, jonka omistaminen johtaa luultavasti vääjäämättä kirjoneulesukkien suunnitteluun...

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Myrskylintu ja muita ohjeita


Uusi Ulla on taas ilmestynyt. Siinä on peräti kolme suunnittelemaani neuleohjetta (no, numeron teema on "runsaus", jonka taisin ottaa aika kirjaimellisesti).



Myrskylintu valittiin kansikuvaneuleeksi, kiitos kuvaajana toimineen Villaviidakon Emman sekä kuvausmalli Hansun avun. Ilman näitä mainioita neulojatovereita huivi olisi jäänyt vaille ansaitsemiaan kauniita kuvia! Paikallinen lankakauppamme Nappi ja Nauha lahjoitti langan, minä puolestani lahjoitin valmiin huivin Nappiin ja Nauhaan somisteeksi ja esimerkiksi siitä, mitä Rowanin fine lace -langasta voisi neuloa.



Juulian helminauhojen paksmpi punainen versio onkin jo esitelty taannoin blogissa, nyt paksun langan rinnalle tein ohjeet vähän ohuemmallekin versiolle. Hansu ja Emma toimivat tämän pipomallin kuvausmalleina, kameran takana hääri Tiina.




Väreilyn kuvassa oleva harmaa versiokin on jo kerran vilahtanut blogissani, mutta tämä nimenomainen Emman ottama kuva on niin loistava, että pipo ansaitsee tulla toistamiseen julkaistuksi. Kuvausmallina tällä kertaa Vynne.


 


 


 



Sininen Väreily sen sijaan taitaa tehdä ensiesiintymisensä, kuvasta kiitos mallina toimineelle ArualMarialle ja kuvaaja-Tiinalle.

Eikös minulla olekin ihania, kauniita ja taitavia neulojatovereita?

torstai 14. kesäkuuta 2012

Villasukat viisikymppiselle


Isoveljistäni nuorempi täytti reilu viikko sitten 50 vuotta. Päätin antaa hänelle lahjaksi villasukan varteen jemmatun viisikymppisen. Niinpä minun olin neulottava myös ne villasukat.



Langaksi päätyi viime vuoden lopulla paikallisten neulojien pikkujouluissa saamani lahjalanka, Pro Lanan Pro Socks Harmony. Puikoksi valitsin alkuvuodesta hankkimani 2,0 mm koivupuisen, 80 cm pitkän KnitPron kiinteän pyöröpuikon, mallineuletta katselin puolestaan Nancy Bushin Gentleman's Fancy Sock -mallista. Eihän minulla Bushin kirjaa tietenkään ole, mutta mallineule oli melkolailla helppo plagioida pelkkien Ravelryssa olevien projektikuvien perusteella.


Silmukoita oli 72, ja noin 80 grammasta lankaa tuli toivottavasti kokoluokkaa 42-44 olevat sukat. Ainakin mallineule on armollinen ja antaa vähän pelivaraa, kun en niin tarkkaan veljeni jalan leveyttä tiedä. Langan väritys on kaunis ja neuletuntumakin ihan OK pientä pörröisyyttä lukuunottamatta, mutta noin muutoin koko projekti oli silkkaa pakkopullaa. En oikein päässyt sinuiksi terävien ja vähän notkuvien koivupuupuikkojen kanssa, ja neuleesta tuli tavallistakin löysempää. Mallineulekin oli kiistattoman tylsä. Sisulla väänsin sukat valmiiksi aikamoisen purnauksen saattelemana savolaisten neulojien ensimmäisessä neuleretriitissä toukokuun lopulla.


Toiva sopii, että veljeni osasi arvostaa muutakin kuin sukan varressa ollutta seteliä.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Seitsemän satunnaista faktaa



Silloin tällöin minua on muistettu tunnustuksilla, joiden vastaanottamiseen kuuluisi paljastaa satunnaisia asioita itsestä. Olen pysynyt periaatteessani olla jatkamatta ketjutuksia, vaikka jokainen niistä on ilahduttanutkin; satunnaisia ja sekalaisia asioita itsestäni olen kuitenkin kertonut ainakin täällä ja täällä. Koska edellisestä ripittäytymisestä on jo yli puolitoista vuotta, lienee aika taas kaivella luurankoja kaappien kätköistä.



1. Painan tällä hetkellä suunnilleen saman verran kuin loppumetreillä esikoista odottaessani. Vaatekokoni on 44/46, mutta olen sinut sen asian kanssa. Terveydellisistä syistä kymmenen kilon pudotus olisi tietysti aiheellista, mutta en jaksa ottaa asiasta stressiä juuri nyt.



2. Pidän piilosanatehtävistä. Ristikotkin menettelevät, mutta niiden ratkomiseen olen turhan laiska, sillä ristikot vaatisivat yleistiedon kartuttamista ja tiedon etsimistä. Piilosanojen ratkomiseen liittyy nimenomaan älyllinen haaste.



3. Luen kaikkein mieluiten dekkareita. Tämänhetkinen suosikkikirjailijani on Seppo Jokinen, jonka komisario Koskisesta pidän kovasti. Koskis-kirjoissa viehättää tietysti myös kuvaus Tampereesta, josta minulla on yksinomaan lämpimiä muistoja lukioajoilta. Koska olen lukenut lähes kaikki Koskis-dekkarit, olen haeskellut uutta suomalaista dekkaristia paikkaamaan tilannetta. Lupaavimmalta vaikuttaa Markku Ropponen yksityisetsivä Kuhalan voimin.



4. Minulta ei ole toistaiseksi koskaan murtunut yhtään luuta, enkä ole koskaan nuolaissut kieltäni kiinni metalliin talvella. Minut on leikattu kahdesti, kerran nukutuksen kera karsastusleikkauksen vuoksi ja kerran spinaalipuudutuksessa esikoisen syntyessä sektiolla. En ole millään muotoa toimenpidekammoinen, pidän kaikenlaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä voittopuolisesti erittäin mielenkiintoisina kohdistuivatpa ne itseeni tai johonkuhun muuhun.



5. Ensimmäinen toiveammattini, jonka lapsuudestani muistan, on pappi. Olen kasvanut enintään tapakristityssä perheessä, joten toiveammattini oli selvästi merkki pikkuvanhasta feminismistä, sillä tuohon maailmanaikaan 80-luvun alkupuolella naisia ei vielä voitu vihkiä papeiksi. Sittemmin toiveammattejani ovat olleet mm. opettaja, lääkäri ja sanomalehtitoimittaja. Nyt opiskelen toista tutkintoa ja ensimmäistä varsinaista ammattinimikettä kohti, enkä vieläkään tiedä, mikä kutsumusammattini on. Vaikka olenkin viihtynyt nykyisen opiskelualani potilastyöharjoittelussa ja olen saanut siitä voittopuolisesti hyvää palautetta, en usko tämänkään ammatin olevan se, josta jään aikanaan eläkkeelle.



6. Yksi parhaista tunteista, jonka tiedän, on mennä saunapuhtaana nukkumaan puhtaiden lakanoiden väliin. En ole varsinainen himosaunoja, saunon maltillisissa löylyissä melko lyhyen aikaa, mutta vain saunoen tunnen puhdistuvani perusteellisesti. Saunon mieluiten yksin, jolloin voin maata pitkin pituuttani lauteilla ja määrätä löylyn määrän. Toistaiseksi parhaat saunat, joissa olen saunonut, ovat veljeni uudehko rantasauna sekä lapsuudenperheeni kesämökin pieni ja tiivistunnelmainen sauna, josta on aivan ihana kipaista uimaan alasti kesälämpimään järviveteen.



7. Lempikuukauteni on toukokuu. Kevät on valon, toivon ja uuden alun aikaa. Nautin jatkuvasti lisääntyvästä luonnonvalosta, puolisonetsintähommissa visertävien lintujen kiihkeästä sirkutuksesta, puihin puskevista hiirenkorvista. Toukokuussa kaikki on vielä edessä, kaikki on vielä mahdollista. Jo kesäkuussa saattaa hiipiä kesästä luopumisen haikeus, sillä jo kesäkuussa on kesäpäivän seisaus ja sen jälkeen valo taas vähenee hiljalleen.



 



... ja miksi juuri seitsemän faktaa eikä esimerkiksi 11, kuten viime aikoina Blogistaniassa pyörineessä kysy ja vastaa -ketjutuksessa? Seitsemän on numero, joka tuntuu seuraavan elämäni erilaisiin käänteisiin. Ensimmäinen omakotitalo, jossa asuin, sai katuosoitteekseen 7 heti, kun taloille alettiin antaa numeroita. Ensimmäinen poikaystäväni kanssa yhteinen asunto oli numeroltaan 7 ja sinne kuljettiin bussilla nro 7. Kun muutimme ensimmäiseen yhteiseen omistusasuntoon, se sijaitsi 7. kerroksessa ja edelleen bussi nro 7 kulki lähimmäksi, vaikka olimme vaihtaneet kaupunginosaa. Esikoisemme syntyi tutustumisemme 7. vuosipäivänä, kuopuksemme on puolestaan syntynyt kuun 7. päivänä kuten aikanaan isänsäkin. Ja muutettuamme omaan taloon taas uuteen kaupunginosaan, kuljettaa bussi nro 7 meidät tarvittaessa kotikulmille. Talomme numero ei sentään sisällä seiskaa (postinumero kylläkin), mutta onneksi lasten kaupunkimummola on 7. kerroksessa...


lauantai 9. kesäkuuta 2012

Ikuisesti laiska Kati


Taisin edellisessä postauksessa mainita jotain blogi-intoa ylläpitävän käsityön esittelystä. Väärä hälytys, nimittäin neuloin jämälangoista jo kolmannen LazyKaty-huivin, jossa ei ole yhtään mitään uutuusarvoa.



Ensin neuloin loput Schoppel-Wollen Zauberballit ja kun hullulla on hullun tuuri, jämä loppui mustaan ja pystyin jatkamaan pitsiosan lopun kaksinkertaisella Girnascon Merinosilkillä.



Ihan kaunis siitä tuli, mutta minulla on jo tällainen musta-petrooli laiskurihuivi. Niinpä päätin antaa huivin neulojatoverille, jolta sain taannoin edestakaisen kimppakyydin Lankakauppa Kujeeseen. Täydellinen win-win -tilanne ainakin minun kannaltani: sain kuitattua yhden kunniavelan ja samalla pääsin eroon itselleni täysin turhasta huivista ja sen myötä myös noin 50 grammasta jämälankoja. Merinosilkiä tosin jäi vielä viitisen grammaa, minneköhän senkin saisi upotettua...

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Raitaa ja muutakin jämälangoista


Ja taas se pakollinen jämälankapostaus, johon oksennetaan kaikki sekalaiset pikkujämistä rääpityt tekeleet. Blogikriiseilyn kynsissä voisi tietysti kyseenalaistaa tämänkin postauksen mielekkyyden, mutta vielä toistaiseksi arkistointivimmani voittaa turhautumiskriisini.



Lasten kokoa oleviin kämmekkäisiin sain upotettua lankalaatikossa häirinneet jämät kanervanväristä Sandesin Sisua sekä vaalean hiekanruskeaa Novitan Luxus Alpacaa. Aloitin ylhäältä alaspäin langankulutuksen maksimoimiseksi. Mitäs näistä muuta voisi sanoa? Taisi olla 2,5 mm ebenpuiset sukkapuikot ja silmukoita mahdollisesti 40 alussa ja 38 ranteessa, peukalossa ehkäpä yhteensä 18? Lankoja taisi kulua noin 25 g. Kelpaisivatkohan nämä kaverin tyttären synttärilahjaksi, tai ehkäpä lasten eteläiselle serkkutytölle muuten vaan. Pääasia, että langat eivät enää pyöri orpoina lankalaatikossa.



Lisää raitoja. Näitä samanlaisia norskimyssyjä on jo nähty blogissa kolmin kappalein. Tässä siis neljäs, koskapa yksi ystävistäni ilmoitti odottavansa perheeseensä iltatähteä, ja jotainhan vauvalle on tietysti neulottava lahjaksi. Puikko 2,5 mm ja silmukoita 97, lopputuloksena melkolailla vastasyntyneelle sopiva hattu. Eivät ne langat (vihreä Hjertegarn Ciao Trunte ja tuntematon tummanruskea villalanka, joka muuten myöhemmin paljastui Adriafil Avantgardeksi) suostuneet vieläkään loppumaan, joten tein Newborn Norwegian Sweet Mittsit pariksi. Vielä olisi jämät toisiinkin samanlaisiin tumppuihin (ne voisi neuloa pariksi aikaisemmalle norskimyssylle), mutta en oikein tahdo innostua näin pienten neuleiden nyhertämisestä.



Bambulankajämistä neuloin vielä pari vauvapipoa Jorviin tai johonkin toiseen synnytyssairaalaan. Näiden jälkeen vauvapipoihin sopivia jämiä ei olekaan ennen kuin neulon lisää sytomyssyjä.


Omalle kuopukselle on pitänyt virkkailla kaikenlaista pientä sälää.



Tämä ohje oli niin veikeä, että piti säätää oma sovellus. Kuopus omi sinisen linnun itselleen ksylitolipastillien säilytysrasiaksi jo ennen kuin sain korjattua epäonnistuneen liimauksen. Minä hurrasin, kun pääsin eroon taas yhdestä hankalasta jämästä ihan kokonaan. Tällaisia voisi tehdä jokusen itsellekin vaikkapa silmukkamerkeille ja muulle pikkutilpehöörille. Jostain pitäisi tosin sitä ennen kaivaa esiin kontaktiliima, sillä eihän mikään erikeepperi muoviin pure.



Kauppareissulla paikalliseen automarkettiin kuopus liimautui leluosastolle, jossa hän haikeana hypisteli muovisia leikkiruokia. Muoviruuille tuli äidiltä tyly tuomio, jota loivensi lupaus virkata herkkuja langasta. Ravelrysta katselin inspiraatiota ja joitakin mallejakin, mutta jäätelötuutin vohveliosaa lukuunottamatta mallit kehittyivät omasta päästä virkatessa sen mukaan, mitä lankoja sattui olemaan jäljellä minkäkin verran. Aika monta epämääräistä puuvillalankanöttöstä sainkin tuhottua näihin. Kaikkea sitä tuleekin säilöttyä, esimerkiksi kirsikanpunaista Tennesseetä oli jäljellä juuri tuon yhden ainokaisen kirsikan tekotarpeiksi, hillotäytekeksin hillosilmä ja välihillo ovat nekin eri lankaa (välissä on oikeasti vanua molemmissa täytekekseissä, väliväri on vain keksin puoliskot yhdistävä kiinteiden silmukoiden ketju). Muillekin leikkiruuille olisi edelleen tilausta, vaikka sekä muovisia että virkattuja ruokia on jo kohtuullinen kattaus.


Äitienpäiväkin oli ja meni jo aikaa sitten.



Anoppi sai kortin, johon virkkasin perhosen. Malli on täältä, ja tein huolimattomuuksissani onnekkaan virheen uloimmalla kerroksella: virheen ansiosta lankanöttönen (muistaakseni Novitan Virkkauslankaa) riitti juuri ja juuri, ja perhonen mahtui jokseenkin standardikokoiselle korttipohjalle. Askartelutarvikkeissani on ammottava aukko korttipohjien kohdalla, joten jouduin valitsemaan sinisen, possunvaaleanpunaisen ja vaaleanharmaan välillä. Tällä kertaa sininen näytti vähiten huonolta. Askartelumotivaationi on uinut pohjavesissä jo pitkään, mikä kyllä näkyy lopputuloksessa. Vaan muistaminen kai tässäkin tapauksessa on se tärkein juttu.



Oman äitini korttiin virkkasin kissan. Noin muutoin valituksenaiheet ovat jokseenkin samat kuin anopin äitienpäiväkortissa. Virkkausmallit ovat samalta japanilaiselta sivustolta, jossa on muitakin viehättäviä pikkumalleja. Parhaan katsauksen taidokkaisiin malleihin saa Ravelrysta, jonka kautta pääsee helpoiten myös itse ohjeisiin käsiksi.


Jospa sitä seuraavaksi esittelisi taas jonkin kivan käsityön, noin niin kuin blogi-innon ylläpitämiseksi.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Hyvän Mielen Sukat


Blogistaniassa on taas uusi kiinnostava hyväntekeväisyystempaus: nyt neulotaan Hyvän Mielen Sukkia mielenterveysongelmien vuoksi sairaalassa oleville nuorille joululahjaksi. Enhän minä voinut vastustaa näin hyvää kohdetta, etenkin kun naapuri oli sopivasti lahjoittanut jämä-novitalaisiaan minun huostaani.



Naapurin lahjoittamat langat eivät itsessään olleet kovin iloisen värisiä, joten jotakin ekstraa oli keksittävä. Halusin myös treenata vaatimatonta kirjoneuletekniikkaani jollakin hyvin helpolla mallilla. Kriteerit täyttyivät, kun nappasin käyttööni Handepanden Pearl Chain Mittensien (Rav-linkki ilmaisohjeeseen) kirjoneulekuvion.


Sukat on neulottu Novita Nallesta 2,5 mm puikolla kärjestä 14 silmukalla aloittaen. Kärkilevennyksiä tein ensin joka kerros viidesti ja sen jälkeen joka toinen kerros viidesti päätyen 54 silmukkaan. Helminauhakuviota päätin tehdä kokeeksi vain päkiään ja varteen, ja lopputulos miellyttääkin kovasti omaa silmääni.



Kantapääksi sovittelin taas Fredrika-sukista tutun mallin, jota käytin jo Maajoukkuesukissa. Tällä kertaa tein kantakiilan kavennukset toiseen suuntaan, ja nyt lopputulos näyttää vielä paremmalta. Istuvuus tässä kantapäämallissa on kyllä täydellinen omaan jalkaani; pitänee joskus kirjoittaa ohje myös kärjestä aloitettuihin sukkiin, joissa on juuri tämä kantapää.


Lankoja koon 38 sukkiin kului noin 80 g. Taidanpa tehdä toisetkin samantapaiset sukat heti perään, samaan keräykseen tietysti.