tiistai 28. syyskuuta 2010

Keltaisia sukkia


Syyskuun alkupuolella teki jostain syystä mieli neuloa keltaista, vaikkei se omiin lempiväreihini kuulukaan. Ensimmäiseksi neuloin taannoin raparperinlehdillä värjäämästäni langasta järjestyksessään kolmannet sukat Joulusukat 2010 -keräykseen.



Langan pitäisi olla Seiskaveikkaa, jota yleensä neulon 3,5 mm puikoilla, mutta joko äitini muisti pettää (lanka on hänen purkuylijäämäänsä) ja se onkin Isoveljeä tai vaihtoehtoisesti ronski värjäys pörhensi lankaa niin, että sitä oli tällä kertaa mukavampi neuloa 4 mm puikoilla. Käsialani on ilmeisen rento, sillä sain 42 silmukalla ja 120 grammalla lankaa aikaiseksi tuollaiset koon 38-39 sukat. Joustin on 2 o, 1 n, etupuolella joustimessa on välillä nurjiakin piristeenä. Kantapää on ranskalainen, kärjessä sädekavennus. Novitan peruslangasta tehdyiksi sukiksi nämä ovat kyllä hämmästyttävän pehmoiset, minulla itselläni ei olisi mitään vaikeuksia pitää näitä paljaissakaan jaloissa.


Tuilta ostamassani lankasatsissa oli puolestaan vyyhti (Kool Aidilla?) värjättyä Nallea, josta päätin neuloa pitkään sukkaohjejononi kärjessä keikkuneen mallin, Kristel Nybergin Sunday Swingit Knittystä. Käsialani tuntien päätin ottaa käyttöön 2,5 mm puikot ja seurailla S-koon ohjetta, jotta lopputuloksena olisi toivottavasti äidilleni sopivat sukat.


 


Odotukset olivat melko korkealla ja alku lupaili hyvää: mustat ebenpuupuikot muodostivat esteettisesti miellyttävän kontrastin yhdessä rauhallisesti vaihtelevan lämpimänkeltaisen värin kanssa. Neuletuntuma oli erinomainen ja malli helppo, joten tulosta syntyi vaivatta ja nopeasti. Vaan kuten jokunen muukin Sunday Swingit neulonut on huomannut, mallineule aiheuttaa sukkien ikävää kiertymistä jaloissa, ne pitää suorastaan asetella ojennukseen ja sittenkin sekä varsi että terä tahtovat kiertyä. Minusta hyvän villasukan oleellinen ominaisuus on, että se sujahtaa lähes huomaamatta oikeaan orientaatioonsa - ja pysyy siinä. No, eivätköhän nämä svengisukat kelpaa äidilleni ainakin unisukiksi. Lankaa sain kulumaan koon 39-40 sukkiin noin 80 g.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Anna hyvän kiertää: osa 2


Napit puuttuu -blogin Tiina antoi melkolailla vapaat kädet PIF-pakettinsa suhteen. Niinpä syntyi kokoelma sekalaisia väkerryksiä, joissa ei ole mitään sen tolkumpaa johtoteemaa.



Virkkauksen saralla Tiina on aloittelija ja hän vihjaisi, että virkatut korvikset voisivat olla kivat. Mopo saattoi hieman karata käsistä, kun ryhdyin tuumasta toimeen. Koukut sain pyynnöstä SYTinä ja kaikkiin neljään koukkupariin virkkasin jotakin pientä. Mustat on virkattu Dainty Earrings -mallilla ohuesta polyesterlangasta 1,00 mm koukulla, apilamalli on 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin -kirjasta (Novitan virkkauslankaa 1,5 mm koukulla) ja loput kaksi paria omasta päästä 1,5 mm koukulla. Toivottavasti edes yksi pari on käyttökelpoinen; virkkuut on mustia lukuunottamatta helppo irrottaa koukuista, jos haluaa koukkuihin jotain muuta tai vastaavasti haluaa käyttää virkkuut johonkin muuhun tarkoitukseen. Näitä oli niin mukava virkata, että värkkäilin samantyyppisiä enemmänkin ja lahjoitin niitä SYTinä halukkaille vastaanottajille Ravelryn kautta.



Tiinan toinen vihje koski virkattuja patalappuja. Pyörittelin mielessäni mallia jos toistakin, mutta lopulta päädyin kokeilemaan, onnistuisiko Scalloped Potholder -malli Pelson vankilan tummanruskeasta hahtuvasta huovutettuna. Käytin 4 mm koukkua yksisäikeiselle hahtuvalle ja lisäsin malliin vielä yhden kiinteiden silmukoiden kerroksen. Harmikseni pannunaluset huopuivat vähän turhan paljon 40 asteen peruspyykin seassa, joten nämä ovat kyllä aika pieniä, mutta ehkä niitä johonkin voi käyttää. En ole täysin tyytyväinen ulkonäköönkään, huovutus hävitti pintastruktuuria eivätkä valkoiset osatkaan ole yhtä kivat kuin ajattelin. Tuo koiranoksennuksen värinen pannulappu ei sentään kuulu pakettiin, se jäi häpeämään olemassaoloaan ylimääräisten käsitöiden laatikkoon.



Jotain kaunistakin piti pakettiin saada, joten virkkasin Amigurumi Apples -ohjeella jättiompun lupiininkukilla värjätystä Seiskaveikasta 4 mm koukulla. Vertailukohtana on pienehköjä omppuja tekevä punakanelimme, todellisuudessa tuo virkattu omppu on vielä ihan käteensopiva. Saajaa ajatellen tuumin ompun toimivan tarvittaessa neulatyynynä tai vaikkapa kissanleluna.



Koko sekalainen seurakunta on pakattu yksinkertaiseen käsityöpussukkaan, joka on ommeltu naapurilta saadusta pellavapalasta, pussinsuussa on vanha kengännauha ja jostain purkuvaatteesta pelastettu nyörinkiristin. Kokoa on sen verran, että pussiin pitäisi mahtua sukka- tai huivineule jopa väljästi, tosin metalliset puikot saattavat kyllä läpäistä vuorittamattoman pussin melko helposti.


Ei tästä nyt mikään johdonmukainen ja hohdokas kokonaisuus tullut, mutta toivottavasti Tiina keksii edes jollekin osalle jotain käyttöä. Kaiken muun voi luvallani ja hyvillä mielin myydä eniten tarjoavalle / lahjoittaa pahimmalle vihamiehelleen / purkaa osikseen / palauttaa reklamaation kera.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Tunnustuksia


Olen hiljattain saanut parikin blogitunnustusta, "Cherry on Top Award" tuli Rusinalta ja "Beautiful Blogger Award" Distant Knitteriltä. Pidän edelleen kiinni linjastani olla varsinaisesti osallistumatta näihin ketjutuksiin, mutta niin paljon olen iloinnut näistä muistamisista, että kerron taas muutamia valikoituja asioita itsestäni. Kerran aikaisemminkin olen toiminut samoin, silloisia tunnustuksia voi käydä lueskelemassa täältä - ne pitämiset muuten pätevät edelleen.


1. Olen luonut itselleni Facebook-tunnukset, mutta inaktivoin ne vuorokausi ensimmäisen sisäänkirjautumisen jälkeen enkä ole toistaiseksi kokenut tarpeelliseksi aktivoida niitä uudelleen. Sosiaalinen elämäni on sen verran suppeaa, että se hoituu perinteisilläkin medioilla. Pelkkä ajatus Facebookin laajuudesta on melko ahdistava; ehkä palaan asiaan sitten, kun omat lapseni alkavat käyttää sosiaalista mediaa.


2. Olen tienannut rahaa kirjoittamalla teininovelleja sellaisiin lehtiin kuin SinäMinä ja MeKaks. Kirjoittamiseni kulta-aikaa oli yläasteikä, jolloin voitin vahingossa yhden SinäMinän kirjoituskilpailunkin. Palkintona oli muuten 1000 mk.


3. Nukun kesällä sälekaihtimet auki käännettyinä, talvella sälekaihtimet on suljettava pimeän tullen. Haluan pitää pimeän ulkona, valo sen sijaan saa virrata sisään kaikkina vuorokaudenaikoina.


4. Olen käyttänyt pyöräilykypärää jokseenkin 20 vuoden ajan aina pyörällä ajaessani, mutta minulla on käytössä vasta toinen kypärä. Tämä nykyinen on pian 15 vuotta vanha, joten olisi kai syytä ostaa uusi. Minulle kypärän käyttö on yhtä automaattista kuin turvavyö autossa: ilman on orpo ja turvaton olo.


5. Fanitin teininä New Kids on the Blockia. Mikään äärifanaatikko en ollut, mutta huoneeni seinät ja katto oli kyllä vuorattu bändin julistein. Nykyään en kuuntele aktiivisesti musiikkia, mutta jos jotain on kuunneltava, niin mieluiten suomirokkia/-poppia, nimenomaan suomenkielisin lyriikoin.


6. Olen elämäni aikana keräillyt mm. postimerkkejä, kiiltokuvia, mukeja ja pikkupapereita. Postimerkkikokoelmat ovat edelleen tallessa, kiiltokuvat ja pikkupaperit olen pääosin käyttänyt tai antanut/myynyt pois. Mukit ovat käytössä joko meillä itsellä tai mökillä, joitakin olen vienyt kierrätykseenkin. Nykyään en keräile varsinaisesti mitään, vaikkakin minulla on taipumus hamstrata kaikenlaista käyttökelpoista ja jatkojalostettavaa.


7. Veriryhmäni on B+. Pyrin luovuttamaan verta kahdesti vuodessa. Seuraava luovutuskerta on järjestyksessään 20. Sen aika koittanee toivottavasti lokakuussa, kun edellisen kovahkon flunssan karenssiaika on lusittu.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Ensimmäiset Joulusukat 2010


Syksy on armoitettua sukantekoaikaa ja tapanani onkin ollut neuloa Sukkasadon aikaan vähintään joka toiset sukat hyväntekeväisyyteen. Niinpä onkin erityisen ihanaa, kun on aktiiveja, jotka jaksavat organisoida myös paikallisia hyväntekeväisyyskampanjoita. Tänä vuonna Joulusukat 2010 kerää sukkia jaettavaksi Virvatuli ry:n lahjoitusruokajakelun yhteydessä, joten meillä neulojilla on vapaus neuloa ihan kaikenkokoisia sukkia.



Ensimmäiset Joulusukat on neulottu viimeisimmän lankahankintani mukana tulleesta Raggegarn-langasta, joka on rouheaa villaa nylonilla vahvistettuna. Vyötteen tiedot olivat muilta osin niukat, vain puikkosuositus taisi löytyä. Minä päätin neuloa sukat 48 silmukalla ja 3 mm puikoilla, lopputuloksena oli noin koon 39-40 sukat. Käytössäni oli 100 g lankaa ja se loppuikin juuri ennen kärkikavennuksia, onneksi antelias kanssaneuloja lahjoitti minulle täsmälleen samaa lankaa, ettei kärkiä tarvinnut tehdä kokonaan eri värillä.



Malli on omasta päästä, jonkinlainen etukäteissuunnitelma minulla oli kyllä mielessäni ja tällä kertaa se jopa toteutui alkuperäisessä muodossaan - ja samanlaisena molempiin sukkiin. Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen etenkin, kun pystyin lahjoituslangan turvin neulomaan kärjenkin samalla langalla. Lahjoituslankaa oli kokonainen kerä, joten siitä riittää vielä kaveriksi orvolle kerälle tummanruskeaa Raggegarnia.



Toinen Joulusukkapari on mukaelma Tuulan sukista / junasukista. Käytettävissä oli vain noin 25 g SandnesGarnin Sisua, joten vähensi silmukoita 36:een ja etenin kerroslogiikalla 9+3+3+3, kantapääkin näkyy olevan ranskalainen perinteisen hollantilaisen sijaan. Silmukka- ja kerrosvähennyksistä huolimatta sukista tuli 2,5 mm puikoilla neulottuina ihan reilut, mutta alle vuoden ikäiselle sopivat kuitenkin. Söpöthän ne ovat ja mikä parasta, lankaa ei jäänyt kuin pienenpieni nöttönen jäljelle.


Niinhän siinä on taas käynyt, että mopo on karannut sukanteossa kokonaan käsistä. Yritän kuitenkin viimeiseen asti roikkua siinä tavoitteessa, että tekisin myös niitä malleja, joita olen jo kauan suunnitellut toteuttavani sen sijaan, että pyrkisin neulomaan ensin "kaikki joutavat langat" pois alta perussukiksi.

torstai 16. syyskuuta 2010

Villejä lupiineja


Ensimmäinen Sukkasatokuukausi on ehtinyt puoleen ilman yhtään bloggausta aiheesta. Todellisuudessa ensimmäiset satosukat Heinälatoon valmistuivat jo lähes pari viikkoa sitten.



Nämä itselleni kotikäyttöön tarkoitetut sukat on neulottu taannoin lupiininkukilla värjäämästäni Seiskaveikasta 48 silmukalla ja 3 mm puikoilla. Todellinen väri on hieman voimakkaampi ja imelämpi, vaikka enin mintunsävy haalenikin mukavasti varastoinnin myötä. Sukkien mallikuvio muodostui neuloessa eivätkä sukat ole aivan identtisiä keskenään (se on tuo vasen sukka, jossa on pari kerrosta enemmän terässä, pahus), mutta välttävät kyllä kotikäytössä. Neuloin tarkoituksella napakat, tiiviit sukat siinä toivossa, että sukat myös kestävät pidempään kuin pari-kolme kuukautta. Minulla on myös aikaisempia kokemuksia Seiskaveikkasukkien venähtämisestä käytössä, joten yhtään turhaa tilaa ei niihin kannata aluksi tehdä. Lankaa kului himpun verran alle 140 g eli varsin tiivistä tavaraa ovat, kun kokoa on vain se 37-38.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Virkkaushullun päiväkirja: kokeiluja


Tässä taas näitä epämääräisiä kokeiluvirkkauksia:



Valkoisesta SYT-mysteeripuuvillasta 1,75 mm koukulla pyörylöitä, kaksi ylintä jostain Mary Oljen kirjasta ja kaksi alinta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin -opuksesta. Pienin on sitä kokoa, että voisi käyttää kortin koristeena, mutta muut ovat askarteluun liian suuria. Ehkä minä vielä jonain päivänä keksin näillekin käyttöä...



Päivänä eräänä bongasin puistonlaidassa ojaan heitettynä vyötteettömän kerän sinistä puuvillalankaa, joka oli maannut maassa ilmeisesti tovin, sillä uloimmat lankakerrokset olivat jo hieman haalistuneet. Päätin kokeilla siitä ihastelemaani Diamond Ridges -hattumallia, mutta malli söi 4 mm koukulla lankaa siihen tahtiin, että lopputuloksena oli pannunalunen. Minusta tuon hatun mallivirkkaus on todella kaunis, joten palaan varmaankin tämän ohjeen pariin riittävällä määrällä lankaa. Olen vasta hiljattain alkanut tajuta kohovirkkauksen saloja ja innostun näistä tekstuuripintaisista mallivirkkauksista kerta toisensa jälkeen.



Myös Scalloped Potholder -malli on kiehtonut minua jo pidemmän aikaa. Päädyin kokeilemaan sitä kaksinkertaisesta Sandnesin Tovesta 6,5 mm koukulla ja huovutettuna versiona. En edelleenkään pidä tuosta vihreästä väristä (todellisuudessa se on kirkkaampi ja vähemmän sinertävä), jonka tulin tilanneeksi netin kautta kuvitellen sitä petrooliksi. Vaika Tovesta muuten pidänkin, nämä vääränväriset vihreät vainoavat minua, sillä en tahdo saada tehtyä niistä mitään itseäni miellyttävää. Tämä patalappu saa kuitenkin luvankelvata melkein-entisen työpaikkani kahvihuoneeseen. Vaan tähänkin virkkausmalliin palannen uudelleen mukavamman väristen lankojen kanssa.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Sykloni


Myönnän auliisti, että minulla on taipumusta ihastua kaikenlaisiin kiertäviin mallikuvioihin etenkin pipoissa. Niinpä innostuin Hurricane Hatin vanavedessä testailemaan omanlaistani pyörrettä.



Koeversio on neulottu 120 silmukalla ja 3 mm puikolla viimeisimmän lankahankintani mukana tulleesta valkoisesta mysteeripuuvillasta, näin hatusta tuli sopiva isohkoon (58-60 cm) päähän. Suurin virhe oli neuloa alkuun 2 o, 2 n -joustinneuletta, joka ei käy hatun kokonaisuuteen lainkaan; seuraavaan versioon kokeilen joko 1 o, 1 n -joustinta tai yritän keksiä jotain ihan muuta. Sinänsä olen ihan tyytyväinen silmukoiden yli vedettyjen langankiertojen luomaan hienovaraiseen kohopintaan. Sytomyssyksi tätä hattua kaavailin, joten virkkasin siihen koristeeksi neliapilan tuomaan onnea käyttäjälleen.



Päälaen kavennukset onnistuivat periaatteessa odotetusti, mutta näkyvät viimeistelemättömässä hatussa kuitenkin tuollaisina ruttuina. Seuraavaan evoluutioversioon siirrän kavennuskohtia silmukan verran toiseen kohtaan siinä toivossa, että lopputulos on siistimpi.


Pahoittelen kuvien heikkoa laatua, kuvausmallini kun ei suostunut irrottamaan katsettaan lastenohjelmista siksi aikaa, että olisimme pistäytyneet pihalla luonnonvalossa. Jatkuva venkoilu ja huojuminen eivät edesauttaneet tarkkojen kuvien saamista, joten näihin oli tyytyminen.


Kovasti tekisi mieleni kirjoittaa ohjeet tähänkin pipoon suunniteltujen muutosten jälkeen, mutta toistaiseksi jään vielä miettimään, josko näitä samanlaisia ohjeita on jo tarpeeksi muutenkin tarjolla.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Elise-huivi


Päätin jokunen aikaa sitten ottaa koukulle projektiksi jonkin isomman ja helpohkon työn, jota voisin edistää aina silloin, kun en keksisi parempaakaan tekemistä. Ravelryn ihmeellisestä maailmasta löytyi malli tähänkin tarpeeseen: virkattava Elise Shawl (Rav-linkki), joka on maksuton ja siihen on poikkeuksellisesti myös mallivirkkauskaavio sanallisten ohjeitten lisäksi. Langaksi valikoitui SYTinä saatu tummaroosa Novitan Virkkauslanka, koukuksi 3 mm.



Mallikerta on vain kahden kerroksen mittainen ja todella looginen, joten sen oppi hetkessä ulkoa. Tällä kertaa lankaan nähden paksuhko koukku ei tuntunut enää yhtä hankalalle kuin Lady of Shalottia virkatessa, joten huivi valmistui parissa viikossa muiden viritysten ohella - eli siis oikeastaan vähän turhankin nopeasti. Käytin käytännössä koko kerän lankaa, kolmiohuivin siipiväliksi tuli pingotuksen jälkeen noin 115 cm ja korkeudeksi noin 60 cm.


En ole vieläkään aivan vakuuttunut puuvillalangasta virkattujen huivien kauneudesta, mutta ajattelin silti antaa tämän kenties joululahjaksi eräälle tietylle pikkutytölle, sillä eiköhän tämä ainakin prinsessaleikkeihin sovi.