Anna hyvän kiertää: osa 1

Vaikka Napit puuttuu -blogin Tiina oli ensimmäinen haasteeseeni tarttunut, valmistui Menninkäisen Merjan lahjus ensin. Kävin kurkkimassa Merjan blogia ja huomasin hänen saaneen uuden upeanvihreän Marimekon kapan keittiöönsä - ja siitä se ajatus sitten lähti.

Omenasadon kypsyessä puissa päätin virkata Merjan keittiöön kestäviä ja pestäviäkin omenoita Amigurumi Apples -ohjeella ihanaisen pirteänvihreästä puuvillalangasta, joka oli jo tovin odottanut sopivaa käyttökohdetta. Jäin totaalisesti koukkuun ja niin syntyi kokonainen kulhollinen omppuja:

Punainen lanka on SYTinä saatua Steinbach Wolle -puuvillalankaa, jota kului yhteen omenaan 3 mm koukulla virkaten 10 g; ohuempaa vihreää mysteeripuuvillaa kului samalla koukulla vain 5 g. Ompun malli on minusta poikkeuksellisen onnistunut, se on alaosastaan hieman yläosaa kapeampi ja pohjaan syntyy aidonoloinen kantakuoppa, jonka ansiosta omena pysyy tarvittaessa kätevästi pystyssä.

Kattauskorin virkkasin 4 mm koukulla kaksinkertaisesta hahtuvalangasta ja huovutin 60 asteen pesussa tavallisen pyykin mukana. Nämä omenat soveltuvat paitsi koristeiksi, myös neulatyynyiksi, stressileluiksi, lasten kauppaleikkeihin tai vaikkapa muuten vaan heiteltäviksi pehmopalloina. Irtoavia osia ei ole ja vanutäytteensä ansiosta omput ovat sen verran pehmeitä, ettei niillä kovin suurta vahinkoa saa aikaan. Pesuakaan nämä omput eivät säikähtäne, onhan täytevanu vanhan pesunkestävän tyynyn sisuksista peräisin.

Kirjoitin mukaan vielä oman lempiomenapiirakkani ohjeen ja jäin jännittämään, aiheutinko enemmän iloa vai pettymystä jokseenkin höpsöllä lahjallani... Helpotus oli aikamoinen, kun Merja tuntui tykkäävän paketistaan!

Oras-myssy

Enhän minä syksyyn jaksanut odottaa, että pääsisin kokeilemaan näiden pipojen isosiskoa, alkuperäistä ideaa paremmin vastaavaa myssyä. Kun sopiva lankakin melkein tipahti syliini, kiitos anteliaan kanssaneulojan, syntyi muutamien yritysten ja erehdysten kautta Oras-myssy:

Lankana on Garnstudion DROPS Paris (100 % puuvilla, 50 g / 75 m), jota neuloin ensin joustimen verran 4 mm puikolla ja loput 5,5 puiko(i)lla, puolisentoista kerää myssy nieli tällaisenaan. Minä kun en myssyjä koskaan ole pitänyt, en tainnut nytkään tehdä tästä tarpeeksi syvää ja "roikkuvaa", vielä olisi ehkä yhden mallikerran voinut neuloa ennen päälakikavennuksia.

Päälaki kaventuukin lopulta todella nopeasti, kun joka toisella kerroksella silmukat vähenevät peräti 12:lla. Malli on aika hauska, menee tuollaiseen 54-senttiseen päähän siinä missä omaan noin 60-senttiseenikin, itsellänikään tuo ei ole mikään tiukka pipo, saan sen kyllä takaa "myssyttämään". Ohjeenkin väkersin, kuinkas muuten, jos joku muu innostuu kokeilemaan. Tämä toimisi varmaan vieläkin paksummasta (villa)langasta neulottuna vielä paremmin?

Kiertoradalla

Tässä ne viimein ovat, tosin ylivalottunein kuvin esiteltyinä: Kiertoradalla-sukat.

Nimestä olen palkinnon velkaa Hermolepoa-blogin MinnaN:lle, jonka ehdotuksen ("Pitsiä kiertoradalla") pohjalta nimi muotoutui. Sukat on neulottu 2,5 mm puikoilla Gjestalin Siljasta, sillä se sattui olemaan sopivasti tarjouksessa (1,50 € / 50 g), kun etsin kiireessä haluamani paksuista (300 m / 100 g) lankaa. Violetti ei ole edelleenkään lempivärejäni, mutta tuohon hieman avaruudelliseen nimeen se istuu oikeastaan aika mainiosti.

Ensimmäiseen versioon verrattuna näissä sukissa on 2 o, 1 n -joustinta, jonka pitsiraita pyyhkäisee mennessään sileäksi, siis myös kantapää on kokonaan sileä.

Sukat ovat nyt peilikuvat pitsiraitaa myöten; onnistuin suunnittelemaan pitsikuvion reunakavennuksenkin itseäni tyydyttävästi. Kärjessä on edelleen nauhakavennus ja viimeiset silmukat on päätelty silmukoiden.

Mallista on nyt editoitu ohje ja kaaviot laadittuina. Sen verran säätöä ohjeen kanssa oli, että malli kaipaa koeneulojaa / koeneulojia ennen kuin uskallan lähettää sen (ja astetta paremmat kuvat) tarjolle Ullaan. Sen verran haastoin itseäni, että kirjoitin ohjeet eri levyisiin sukkiin (S-M-L); lisämausteensa tuo pitsiraidan kavennus, se kun pitäisi ehtiä tehdä ennen kärkikavennuksia. Niinpä hakusassaan olisi etenkin sellainen koeneuloja, jolla on pituuteen nähden leveä jalkaterä, jolloin tulisi koeajettua myös ohjeen "vinkit"-osio.

MinnaN:n palkinto on suunniteltu ja osittain tehty, mutta viimeinen tekninen älynväläys odottaa vielä itseään, joten palkinnon esittely jää myöhempään ajankohtaan.

P.S. Sukkasadon kokonaissaldoni oli 20 paria sukkia ja aavistuksen vajaat 2 kg kulutettua lankaa. Ne 20. sukat neuloin itselleni:

Orvoista ja sekalaisista Maijoista melkein-polvisukat kärjestä aloittaen (50 s, 3 mm puikot ja yhteensä noin 110 g lankaa). Ei mitkään silmiähivelevän kauniit, mutta perussukkiakin tarvitaan, oikeastaan kaikki kauniimmat sukat jäävät käyttämättä, kun "eihän niitä raski pelkästään kotona pitää". Näitä on mukava käyttää myös varret käännettyinä. Ja taas väheni jämälangat sukkalankalaatikosta.

Barbien permanentti

Muistan lapsena pitäneeni erityisesti pitkätukkaisten nukkien hiusten selvittelystä. Itselläni näitä nukkeja (ml. barbiet) ei juurikaan ollut, joten tyydytin kampaajaviettiäni kavereiden luona. Ilmeisesti nukeilla tuli leikittyä liian vähän, sillä viime vuosina minulle on kehittynyt vietti pelastaa kirpputoreilta edullisia takkutukkabarbeja. Vieno tuli puhtaasti sovitusnukeksi, sen jälkeen piti hankkia myös uudemman vartalomallin barbie ja pari-kolme lahjaksi tarkoitettua. Vaan eihän se siihen jäänyt, tietenkään. Millä ihmeellä minä enää perustelen sitä, että varastossani on aika liian monta muotinukkea. Viimeisin laskutoimitus kertoi niitä olevan kahdeksan. Vähän jo hävettää, vaikka kolme niistä lähteekin tulevana jouluna pikkutytöille lahjaksi toivottavasti uusien vaatteiden kera.

Numero seitsemän löytyi kesän rentoutusviikonloppuna SPR:n Kontista Joensuusta. Hinta (3 €) oli kipurajan tuolla puolen, mutta en voinut vastustaa nuken tummaa hipiää enkä visiota uudelleen kunnostetusta, kiharasta tukasta. Lähtökohta Wendyksi ristimälläni nukella oli tämä:

Kihara rasta, joka muuttui kammattuna tutuksi epämääräiseksi pörröksi. Pahoittelut nakukuvasta, Wendy oli jo matkalla kuumavesikäsittelyyn.

Pörrö silisi kiehuvassa vedessä kammattuna odotetusti, minkä jälkeen jatkoin tarmokkaasti uudelleen kihartamisen pariin:

Pyörittelin sopivat osiot kierteelle ja kiinnitin ne pussinsulkijoilla. Sen jälkeen upotin koko nukenpään kupilliseen kiehuvaa vettä ja jätin nuken siihen yön yli, kunnes vesi oli jäähtynyt. Sen jälkeen pitikin odotella pari vuorokautta tukan kuivumista ennen kuin avasin sykkyrät varovasti ja erottelin suortuvia sukkapuikolla. Lopputulos oli varsin tyydyttävä:

Edestä. Mekko ei ole omaa käsialaa, vaan aikaisemmin kirpparilta löytämäni barbien valmisvaate.

Takaa. Sykeröjen avaamisen jälkeen olisi kannattanut leikata rispaantuneet latvat pois ennen suortuvien erottelua, jotta lopputulos olisi ollut vielä siistimpi. Tästä kokemuksesta rohkaistuneena tekisi mieleni kokeilla loivempienkin kiharoiden tekemistä jollekin toiselle pitkätukalle.

Pari hamostakin on tullut ommeltua barbeille, mutta uuden yläosan puutteessa ne ovat jääneet vielä kuvaamatta. Josko sitä taas joskus neuloisi/virkkaisi jotain miniäkin.

Sekalaista sälää

Tämän bloggauksen tuotoksilla en niitä mainetta enkä kunniaa, mutta tulkoon kaikki käsin tehty silti julkistettua ja siten arkistoitua.

En ole kokonaan unohtanut barbinvaatteitakaan. Uusimmissa housuissa yritin ottaa huomioon belly button -barbien levenneen lantion. Äidiltä saamani Rose Mohairin jämistä tuli liivi; tarkoituksena oli neuloa muhkea kauluskin, mutta lanka loppui kesken. Käden- ja pääntiet huolittelinkin rapuvirkkauksella. Kaulakorun askartelin pujottamalla kumilankaan hajonneen marakassin sisällä olleita "helmiä", joissa oli valmiiksi reikä; keskus"helmen" olen joskus muinoin saanut yhdeltä ystävistäni, joka inventoi rihkamakoruosastoaan.

Kuopukselle neuloin naapurin lahjoittamasta liukuvärjätystä hahtuvasta huovutetut tumput (28 s ja 5,5 mm puikot). 60 asteen pesussa tumput kutistuivat nippanappa parivuotiaalle sopiviksi. Koska kuopus valitti tumppujen "sattuvan" (oletan villan kutittaneen atooppistyyppistä ihoa), näiden kohtalo on vielä avoin. Ehkäpä askartelenkin näistä kaksi kännykkäpussia leikkaamalla ranteen sisäosan ja peukalon pois. Kärjestä tulisi itse pussi, ranteen ulko-osasta läppä.

Joulun jälkeen surautin kuopukselle pikatonttulakin ensi joulua ajatellen jonkin vanhan käsityölehden kaavalla. Valkoinen on Marlonin joustofroteeta (Ylivieskan Marit ja Muksut -liikkeen palalaarista), punainen polyestermokan sukuista pehmokangasta (sikasäkistä). Kulkusen löysin kätköistäni myöhemmin, se on vieläkin kiinnittämättä.

Koska kolmivuotinen kerhotaipaleemme tuli päätökseen töihin lähtöni myötä, halusin muistaa kerhontätejä omatekoisin kortein. Avoimen päiväkodin tädit (2 kpl) saivat keltakukkaiset kortit, perhekerhon tädit (2 kpl) oranssikukkaiset. Materiaalit ovat tuttua jämä-/kierrätysosastoa, virkkaukset ja napit on kiinnitetty kuumaliimalla.

Elintarvikeväreillä värjäämäni Nallen jämistä (niistä, mitä jäi yli näistä sukista) virkkasin alusen kukkaruukulle. Nurjalle ompelin kosteussuojaksi pyörylän (äitini) vanhasta kerniliinasta. Alunen suojaa bassokaiuttimen pintaa satunnaisilta kasteluvesiroiskeilta. Niin, meillä on pitkästä aikaa viherkasveja, entiset kuivakkokasvit kuolivat kuivuuteen, mutta nyt yritämme naapurin löytämän edullisen pullojukan innoittamina entistä tarmokkaammin pitää hengissä niin tämän yksilön kuin sen seuraksi hankitut pari-kolme muuta vähän veden kasvia.

Lasten trikoopyjamakin on tullut ommeltua koossa 110 cm (sikasäkki- ja lahjoitustrikoista).

Pyjama tosin on aika karmaiseva, housut kasarilökärit ja paidanhihat ompeluongelmien takia tökerön kapeat, joten tämä olisi voinut vaikkapa jäädä arkistoimatta...

Extreme makeover

Pari viikkoa sitten mukaani tarttui paikalliselta suurkirpparilta neljä barbieta. Oikeastaan olin etsimässä vain Keniä, mutta koska miehistä ei näkynyt vilaustakaan, sain hyvän syyn investoida yhteensä 6,50 € näihin nukkeihin:

Vasemmanpuoleiset "kaksoset" maksoivat 2 €/kpl ja niiden mukana tuli niin vaate, laukku kuin kengätkin. Hiustenkin kunto oli niin hyvä, ettei niitä olisi oikeastaan tarvinnut kunnostaa. Näitä vartalomalliltaan uudempia "belly button" -nukkeja suunnittelin lahjoiksi, sillä ne eivät puhutelleet minua eivätkä esikoistani.

Alaston, euron hintaan omistajaa vaihtanut "belly button" -barbie, joka suorastaan vaati tulla nimetyksi Margitiksi, on selvästi kaksosia aikuisemman oloinen ja aivan eri tavalla persoonallinen. Tällä nukella on myös nivelet kyynärpäissä, joten se soveltunee oivallisesti uuden vartalomallin sovitusnukeksi. Hiuksiltaan Margitkin oli jo ostohetkellä vähintäänkin tyydyttävässä kunnossa.

Joukon vanhin, vanhan mallin "twist-and-turn" -barbie on ulkonäkönsä puolesta isosiskohahmo sekin. Vaikka minulla jo Vieno onkin, en voinut vastustaa tätä 1,50 €:n nukkea, onhan sillä sentään helpommin puettavat kädet kuin Vienolla - ja hiukset, jotka selvästi vaativat pientä kunnostusta:

Lähtötilanne ei ollut lainkaan katastrofaalinen. Takkuinen kylläkin, mutta ei mikään tuhannen voltin syherö kuitenkaan.

Ensin kampasin takut auki metallisella lemmikkien turkkikammalla. Mekon alta paljastui samalla tämän talon ensimmäiset alusvaatteet, kuvassa näkyvät rintsikat.

Seuraavaksi kaadoin kiehuvaa vettä piirasvuokaan ja leväytin kuiviltaan kammatun kuontalon kylpyyn. Kun hiuksia kampaa kuumassa vedessä tarpeeksi pitkään, kampa alkaa liukua iloisesti koko pehkon läpi merkkinä siitä, että kunnostus alkaa tuottaa tulosta. Pahasti takkuisille tapauksille vesi on vaihdettava välillä kuumempaan, kuvan barbielle riitti yksi kiehuvan veden satsi.

Kuumavesikampauksen jälkeen hiukset voikin kuivata kankaaseen ja kammata haluttuun asentoon kuivumaan lopullisesti. Tässä vaiheessa on mahdollista vaikuttaa siihen, miten hiukset jatkossa asettuvat, joten hiuksia ei kannata jättää kuivumaan ihan miten sattuu.

Mahdolliset kiharat ovat mennyttä, mutta takkutukan tilalla on kuitenkin silkinhienot, suorat hiukset. Sähköistyviä suortuvia voi siloitella rasvaamalla ensin omat kädet perusvoiteella ja vetelemällä sen jälkeen rasvatuilla käsillä kutreja kuosiinsa.

Käytin kaikki uudet barbiet kuumavesikampaamossa huvikseni ja harrastuksekseni, minkä lisäksi Täydellisen Muodonmuutoksen täydensivät uudet vaatteet:

Kaksosilla on lenkkikaverini lahjoittamista jämälangoista neulotut mekot, molemmat mallit omasta päästä ja bb-barbien vartalomallille optimoituina. Soveltuvat asusteet täydentävät lookin: vaalenpunainen laukku tuli kirppariostosten mukana, piikkarit vaihdossa ja valkoiset sandaalit aikaisemmin kirpparilta haalitusta tarvikenyssäkästä. Valkoinen laukku (kuten harmaan mekon somisteet) on virkattu jälleen kerran Chenillestä.

Margitin paita on sekin lenkkikaverini jämälankaa, joka on luvalla sanoen käsittämättömän rumasti pätkävärjättyä (anteeksipyyntöni niille, jotka erityisesti pitävät tämänkaltaisista pätkärääkätyistä neulelangoista). Yhdistin paitaan vanhan "toimistohameen" vain huomatakseni, että bb-barbiella on todellakin hieman tnt-barbieta leveämpi lantio. Tnt-barbielle ompelin ystäväni lahjoittamasta verhokangaspalasta kotelomekon, joka sopii väreiltään (ainakin suurin piirtein) toisella kaksosista alunperin olleisiin korkkareihin. Korukin on omaa käsialaa, mutta sen esittelen tarkemmin tuonnempana.

Löydettyäni siis viimein sovitusnukeksi myös "belly button" -barbien jouduin toteamaan, etteivät monetkaan "twist-and-turn" -vartalolle suunnitellut vaatteet istu uudemmille nukeille lainkaan kauniisti. Housut ja hameet eivät tahdo mahtua lantiosta siinä missä kaikki mekot ja paidat jäävät ikävän väljiksi rintamuksesta. Tämä asettaakin uudenlaisia haasteita vanhojen barbienvaatekaavojen käytölle. No, se ei liene mikään ylitsepääsemätön ongelma, jahka ompeluinnostus joskus taas iskee. Sitä ennen voi helpostikin neuloa kaikenlaista pientä jämälangoista...

Viimeiset sekalaiset barbienvaatteet

Kaikilla käsityöinnostuksilla on aikansa, myös barbienvaatemanialla. Tällä erää viimeiset pukineet ovat valmistuneet pikkuhiljaa muiden näpertelyjen ohessa.

Vienon Complete in Yellow -kokonaisuus sai innoituksensa keltaisista "vaihtarikorkkareista" ja kirpparilta löytyneestä käsilaukusta. Tutun kotelomekon juju on etukappaleen kukkasifonki, joka on peräisin isosiskoni vanhasta kesähameesta. Muu kangas on Eurokankaan askartelupussista. Asukokonaisuuden täydentää keltaisesta vauvalangasta neulottu lyhythihainen bolero, jonka reunat on rapuvirkattu Novita Chenillellä. Levenevät hihat eivät ehkä olleet paras mahdollinen idea, mutten viitsinyt enää purkaakaan.

Ellulla on uutta vain toppi, johon kokeilin satiinivinonauhahuolittelua. Toppi on verhokankaasta, vinonauha askartelupussista.

Vaaleansinisen lakanakankaisen takin oli tarkoitus mennä Kenin paidaksi, mutta koska Ken ei ole pusakan valmistumisen jälkeen käynyt kylässä, sai Vieno toimia mannekiinina. Housujen opetus oli, että saumurille kannattaa jättää suuremmat saumavarat. Liian piukan vyötärön myötä tajusin, ettei housuihin tarvitsisi erillistä vyötärökaitaletta lainkaan ja tarrakiinnityksenkin voisi laittaa taakse. Ellulla on toimistohame samasta kankaasta.

Naapurin lahjoituksista löytyi sopivia tilkkuja Ellulla olevaan jakkupukuun. Housut valmistuivat ilman vyötärökaitaletta ja takakiinnityksellä, highwater-mitta oli kankaanpalan koon sanelema. Takki on testiversio kaavojen kavennuksesta, jonka tein summamutikassa edelliskuvan takin kaavoihin. Vienon hame on kietaisupaidasta ylijääneestä trikoosta, vyötärö on huoliteltu viimeisellä trikoovinonauhan pätkällä, helmassa on pelkkä saumurin kiertopäärme.

Ruskeasta paneeliverhosta jäi vielä pala barbien toimistohameeseen. Altocumuluksen lahjoittamista langoista tummansininen polyakryyliversio muuttui osittain kahdeksi Kenin villatakiksi, joista toinen kuvassa. Edessä on tarrakiinnitys ja koristeena vanhoja purkunappeja. Vielä kun Ken tulisi kylään (tai vaikka pysyvästi Vienon poikaystäväksi), voisi omasta päästä kehitellyn mallin kokoa sovitella. Housutkin ompelin Keniä varten, ne menivät jo ennen kuvausta sovitukseen Helsinkiin. Pahoin pelkään, että valmiista kaavoista valmistetut housut ovat auttamattoman suuret. Sovituskenin puutteessa en ole viitsinyt ryhtyä säätämään sopivampia kaavoja.

Vaihtokauppaa

Vieno ja Ellu ovat tehneet työnsä mukisematta paljain varpain, mutta työnantaja on alkanut kaivata alaisilleen kenkiä. Onneksi hoksasin ilmaista toiveeni kengistä käsityöpostituslistalla, jonka kautta sain työtätekeville nämä jalkineet (suurkiitokset M, M & M!):

Vaaleanpunaiset korkkarit suorastaan huutavat päästä lavatansseihin edellispostauksen kukkamekon seurana. Keltaisille ei ole vielä tarjolla sopivaa vaatetta kuten ei pinkeille saappaillekaan, mutta se ei liene ongelma vaan pikemminkin oiva syy ryhtyä penkomaan tilkkuvarastoja entistä tarmokkaammin. Oikeastaan tässä yhteydessä voinen tunnustaa, että pistäytyessäni eilen Eurokankaassa tarranauhaostoksilla hairahduin nappaamaan mukaani kahden euron "askartelupussin", jossa oli kaipaamani tarranauhan lisäksi mukava nyssykkä vinonauhanpätkiä ja kankaanpaloja - myös keltaisia. Kirpputorilta sunnuntaina löytämässäni barbientarvikenyssäkässäkin (kokonaishintaan 20 snt) oli valkoisten sandaalien lisäksi harja - ja keltainen käsilaukku.

Kenkien lahjoittajat saavat paluupostissa muutaman viimeaikaisista "The New Era" -malliston vaatteista:

Kukikas kotelomekko on kuin luotu kesähäihin. Kangas on sikasäkistä löytynyttä verhosoiroa, jonka leveys ei riittänyt etukappaleeseen, joten siihen oli pakko tehdä sauma. Samaisesta sikasäkistä ovat myös oikeanpuoleisen mekon kankaat, joista edellinen omistaja oli kangaspalojen muodosta päätellen suunnitellut tekevänsä Riihipeikko-tyylisiä liivejä. Napit ovat tietysti hyvin säilöttyä purkutavaraa.

Mikäli kesähäät sattuisivat venymään pitkälle iltaan, käsivarsien lämmikkeeksi voisi pukea vaikkapa boleron (oikealla). Housut ja neule (vasemmalla) sen sijaan sopisivat paremmin siistiksi mutta huolettomaksi kaupunkiasuksi. Housut ovat samaa kangasta kuin edeltävän "lavatanssimekon" sivut ja takaosa, neuleiden langat Altocumuluksen lahjoituserää.

Näiden vaihtokauppavaatteiden lisäksi on valmistunut vielä jokunen itselle jäävä tai vielä kohdentamattomalle saajalle annettava tekele:

Ihastuin nimittäin siinä määrin ruutukankaaseen ja kotelomekkomalliin, että päätin yhdistää suosikkini. Lopputuloksen kruunaa muinoisen helletopin pitsinauhat. Kyseinen mekko lähentelee oman mieltymykseni mukaista täydellisyyttä, joten taidan pitää sen ihan itselläni. Oikeanpuoleisessa kuvassa Ellulla on "toimistohame", jonka malli on paitsi helppo, myös istuva; takana on koko matkalla tarrakiinnitys. Aikaisempaa hieman isomman boleron alla on simppeli, takaa tarralla kiinnittyvä bikinitoppi. Näitä tuli tehtyä kerralla kolme erilaista, sillä ne ovat oivallinen asuste edestä auki pidettävien neuletakkien alle.

Kaikki tässä esitellyt vaatteet kestävät jo lähemmänkin tarkastelun (ehkä neulepaitaa lukuunottamatta), sillä ne on huoliteltu siisteiksi myös sisältä. Kaikki vaatteet on helppo pukea ja niiden pitäisi kestää kovaakin käyttöä. Jään mielenkiinnolla odottamaan tyttöjen käyttökokemuksia.

Barbiegarderobi laajenee edelleen

Viime aikoina mikään suurempi työ ei ole kiinnostanut lainkaan. Sen sijaan barbienvaatteita on tullut nyperreltyä siinä määrin, että se on jo noloa.

Punainen mekko sai inspiraationsa paljeteista, jotka ovat marinoituneet filmipurkissa lähes parikymmentä vuotta odottaen sopivaa käyttökohdetta. Vasta hiljattain tajusin niiden soveltuvan oivallisesti barbienvaatteiden somistukseen. Punaisessa mekossa on lisäksi vyötäröllä pätkä satiininauhaa, jonka olen ottanut talteen jostakin mystisestä lähteestä.

Valkoisen mekon kangas on samaa kuin hääpuvussa, helmapitsi on Eijan lahjoituserästä, vyötäröpitsi edelleenkin muinoisen helletopin purkujäänteitä. Molemmissa on tietysti takana tarrakiinnitys.

Mekon ja paidan trikoo on peräisin ystäväni lyhentämästä tunikasta. Hyödynsin alkuperäisen tunikan helmapäärmeet niin paidan helmassa kuin hihansuissakin. Mekossa on etuosan kukissa keskellä paljetteja, helmassa saumurihuolittelu. Molemmissa tietysti takana tarrat.

Saatuani pari barbienvaatekaavoja sisältävää käsityölehteä takaisin lainasta (terveisiä vaan Katille) innostuin kokeilemaan malleja, jotka olin syystä tai toisesta ohittanut aikaisemmin. Yksi uusista suosikeistani on yllä oleva "lavatanssimekko". Vihreäsävyinen oli koeversio, kangas on mieheni puhkikuluneesta kauluspaidasta ja napit purkukamaa. Vaaleanpunainen kukkakangas on ehdoton suosikkini, vanha ja haalistunut vauvalakana, josta tein jo puolitoista vuotta sitten kaksi lasten esiliinaa joululahjoiksi. Ihana mekkomalli, jonka pystyy toteuttamaan pitkälti saumurilla! Tällä kertaa mekko kiinnittyy tarroilla edestä.

Sikasäkistä löytyneestä verhokangassoirosta muotoutui tämä kertakaikkisen viehättävä kotelomekko. Malli on toinen suursuosikki, sillä sekin on helposti saumuroitavissa ja hyvin huoliteltavissa. Takana on koko matkalla tarra.

Uusimpien mallien myötä olen siirtymässä barbienvaatevalmistuksessa uuteen aikakauteen. Pelkän kokeilun, kankaankuluttamisen ja nopean tuotannon sijaan olen innostumassa hyvin viimeistellyistä malleista, joita voi varioida erilaisin somistein. Kehitystä on siis ainakin tässä asiassa havaittavissa.

Neuleita barbielle

Koska Stickatillbarbien sivulta ei löytynyt mieluisia neuletakkiohjeita, sain hyvän (teko)syyn harrastaa kokeilevaa neulesuunnittelua. Tuloksena oli tukku jos toinenkin purkulankaa, mutta lopulta syntyi jotakin säilytettävääkin.

Takit on tehty Altocumulukselta peritystä vauvalangasta ja molemmat on aloitettu kauluksesta. Vasemmanpuoleinen takki jäi leveydeltään vajaaksi, mutta tuumasin sen toimivan alustopin kanssa avoimenakin. Lyhythihainen versiokin kaipaisi eteen pientä kiinnitysmekanismia, sillä siinäkään ei ole riittävästi tilaa paidalle. Jätin kuitenkin ylimääräiset hakaset ja nauhat lisäämättä, sillä potentiaalisten leikkijöiden taidot ja kärsivällisyys eivät luultavasti riittäisi moiseen näpertelyyn. Oikeanpuoleiseen jäi harmittavasti kokeneemman neulojan silmään pistävä virhe, mutta huomasin sen vasta pääteltyäni langat, joten annoin asian olla. Virhe näkyy selvästi myös kuvassa.

Saumaton kotelomekkokin teki mieli suunnitella. Sekin vaati jokusen purkukerroksen, mutta valmistuihan se lopulta.

Edestä säädyllinen kotelomekko avautuu takana varsin antavaksi. Lanka on edelleen vauvalankaa, joka tuntuu soveltuvan riittävän hyvin barbien neuleisiin. Esikoinen tosin totesi, ettei pidä mistään neulomistani barbienvaatteista, joten saan lahjoittaa ne kaikki eteenpäin. Siitäkin huolimatta taidan jatkaa amatööriuraani miniatyyrineuleiden suunnittelijana.

Hääeleganssia

"Vieno on niin onnellinen, hän menee naimisiin..." Ei sentään, Vienohan on ikisinkku, mutta pukeutuu työn puolesta tarvittaessa myös häävetimiin. Tällä kertaa syntyi hääpuku suosikkikaavallani sekä huntu.

Puvun kangas on naapurin lahjoittamista kankaista löytynyt pienempi tekokuitupalanen, yläreunaa kiertää Eijan lahjoittamaa pitsiä. Sisäpuolelle oli pakko ommella päällystämätöntä kuminauhaa, sillä ilman sitä tai olkaimia liukas kangas olisi valahtanut alas. Helma on huoliteltu saumurin kiertopäärmeellä ja takana on tietysti tuhti tarrakiinnitys. Hunnun pitsi on parin vuoden takaisesta sikasäkki-kangashankinnastani; rypytetty pitsi on ommeltu kuminauhalenkkiin ja päälle on tikattu pätkä vanhasta topista ratkottua pitsinauhaa. Asukokonaisuus kirvoitti 5-vuotiaalta esikoiselta toivomuksen hankkia myös "miesbarbie", jotta hän voisi joskus leikkiä tyttövieraidensa kanssa barbiehäitä. Noinkohan sain tästä oivan syyn katsastella kirpputoreja Ken kiikarissa?

Hääeleganssia tuli täydennettyä muutamin lisävarustein:

Kesämorsian voi pukea viilenevässä illassa Altocumuluksen lahjoittamasta Novita Chenillestä neulotun boleron, johon otin mallia Stickatillbarbie-sivustolta, mutta jonka lopulta tein jokseenkin omasta päästä. Talvimorsian puolestaan lämmittelee (teko)turkkinsa sisällä. Jälkimmäisen tekoturkis on jälleen sikasäkkiosastoa, alkuperäinen malli vanhasta käsityölehdestä, tosin reilusti kavennettuna (vaikkakin edelleen liian suurena).

Mikäli ikisinkku-Vieno päätyisi alttarille kaason ominaisuudessa, hän saattaisi pukeutua vaikkapa näin:

Käytetty lanka on jälleen Altoculumuksen kätköistä löytynyttä vauvalankaa, neulotun mekon ja virkatun hatun mallit ovat suoraan omasta päästäni. Sisareni kommentoi kauluksen ottaneen selvästi vaikutteita Ril's-mallistosta, mikä oli minusta erittäin suuri kohteliaisuus.

Stickatillbarbie-sivusto on ollut erinomainen ideapankki, mutta sen neulemallien heikkoutena ovat saumat. Paitsi että inhoan kappaleiden yhdistelemistä (kuten käsinompelua yleensäkin), saumoista tahtoo vääjäämättä tulla paksut ja rumat. Niinpä keskityn omissa malleissani siihen, ettei neuleisiin tule yhtään saumaa eikä rumentavia tai hankalia kiinnitysmekanismeja ja ne ovat vähintäänkin melko helposti puettavissa. Siinäpä vasta haastetta kerrakseen barbien epäinhimillisen vartalomallin lisäksi, joten jatkoa seuraa.

Vaihteeksi vaatetta barbeille

Esikoiselle ompelemistani housuista jäi yli vain kangastilkkuja. Koska barbienvaatteet syntyvät melkein tyhjästä, en voinut heittää niitäkään riekaleita roskiin kokeilematta ensin, taipuisivatko jäykemmätkin kankaat minivaatteiksi.

Ruskea kangas toimi kohtuullisesti, housuista tuli siistit ja sopivan kokoiset, jakun kanssa oli hieman säätämistä. Takki on tietysti tarrakiinnitteinen, napit ovat vain koristeena.

Farkkukangas oli asteen paksumpaa ja jäykempää, joten ajattelin jättää reunat huolittelematta ajatellen, että ajan kanssa kuluvat "muodikkaan ripsuisiksi". Takin tarrakiinnityksen ommel on suorastaan ruma, samoin housujen sepalus, ja housut ovat lisäksi varsin nihkeät pukea. Edes yritelmä piristää tylsää farkkutakkia parilla koneommellulla kukkakuviolla ei pelastanut asua plussan puolelle. Toivottavasti joku kuitenkin huolii nämäkin viritelmät leikkeihinsä.

Omista lökäpöksyistäni jäi kangasta vielä jonkun tytön kesähousuiksi, mutta koska mukana oli myös kapeita soiroja, joille ei ole käyttöä oikeiden vaatteiden valmistuksessa, niistä oli pakko viritellä jotakin barbielle. Samoin nahka huuteli siinä määrin, että istuin hetken jos toisenkin nyhräämässä pientä pukinetta.

Housukankaasta (jonka kuosi näkyy tässä kuvassa selvästi) syntyi mekko, jonka malli on suurimmaksi osaksi oma. Piristykseksi ompelin miehustaan roskiin joutuneista rintsikoistani pelastetun ruusun, takana on luonnollisesti tarrakiinnitys. Ellulla olevaa nahkaliiviä varten piirtelin ja kaventelin kaavaa siinä toivossa, että kerrankin saisin aikaan jotakin oikeasti istuvaa, ovathan valmiit barbienvaatekaavat lähes poikkeuksetta varsin väljiä, elleivät jopa muodottomia. Liivistä tuli vähintäänkin antava, joten eteen oli ommeltava hakanen, jotta liivi täyttää edes etäisesti säädyllisyyden kriteerit. Musta olkalaukku on mokkanahkaa ja sinne todella voi laittaa jotakin pientä.

Pientä puuhastelua

Päätin vielä kerran kokeilla, pystynkö ompelemaan minkään sortin neuloksesta barbien vaatteita. Aikaisemmat yritykset ovat päättyneet lähinnä kiroiluun ja käämin kärähtämiseen, kun neula on vienyt ohuen kankaan mukanaan alalankalokeroon. Tällä kertaa varustauduin uudella, ohuemmalla neulalla ja hieman paksummilla neuloksilla.

Punainen paita on polyestermokan tyyppistä kangasta, liivimekko edellisen postituksen mekoista ylijäänyttä neulosta. Paita ja liivimekko onnistuivat yli odotusten, ohuesta verhokankaan liepeestä ommeltu hame sen sijaan oli sekundaa jo syntyessään. Paidassa ja mekossa on takana tarrakiinnitys, hameessa halkio ja pieni neppari vyötäröllä.

Toinenkin versio paidasta oli varsin onnistunut, sen sijaan polyestermokan tyyppisestä vihreästä kankaasta ommellut housut eivät kestä lähempää tarkastelua vyötäröltä, jonne ompelin sepaluksen sijaan pelkän kuminauhan. Fleecen ompelu osoittautui odotettua tukalammaksi projektiksi ja sininen sekundaresori aivan liian paksuksi, joten huppari on aika onneton tekele. Fleecehame on kenties vielä huonompi, siinä on resori vyötäröllä, ja hameesta tuli kaiken lisäksi niin kapea, että pukemiseen tarvittaisiin oikeastaan Voilevia. Ainoa kaunis asia koko fleeceasussa on hameen helmassa oleva brodyyrinauha, joka ei paljoa pelasta.

Rästibloggaus

Olen lykännyt uusimpien barbienvaatteiden dokumentointia ajatellen, että ompelen vielä jakun tai nahkatakin. Nyt takana on jo yksi kokonainen käsityövapaa päivä ja trendi uhkaa jatkua, joten parasta blogata valmistuneet työt pois alta.

Sain inspiraation kokeilla, mitä saisi pienistä paloista sekundaresoria. "Eijan pitsitukun" lahjoitusten turvin syntyi vasemmanpuoleinen pitkä tuubimekko, jossa on sauma takana eikä minkään sortin muotolaskoksia. Vähän nihkeä pukea, mutta toimii kuitenkin. Oikeanpuolimmaiseen testasin muotolaskoksia vyötärölle huonolla menestyksellä; ommel oli kuitenkin niin tiheää, etten jaksanut enää purkaakaan. Pikkumekossa on takana tarrakiinnitys pukemista helpottamaan. Keskimmäiseen mekkoon sain inspiraation viehättävästä pitsinauhasta, jota on helman lisäksi hihansuissa. Tämän mekon opetus oli se, että helmaan kannattaa uhrata asteen parempaa kangasta kuin vanhan kesähameen ohutta puuvillavuoria. Ompelujärjestyskin oli vaihteeksi unohtunut, joten en saanut helman ja yläosan saumaa enää tikattua. Sen sijaan valmiiden empiremekon kaavojen kavennus osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi. Kuvausmalliksi pääsi Vienon lisäksi leasingbarbie, jolle annoin nimeksi Ellu.

Jakun tai nahkatakin oli tarkoitus täydentää ylläolevaa kaupunkilookia. Toppi on resoria, malli omasta päästä, takana tarrakiinnitys ja huolitteluina helmassa ja yläreunassa saumurin kiertopäärme. Yllättävän kivannäköinen lopputulos ja erittäin helppo pukea. Housuja varten kavensin valmiita kaavoja onnistuneesti, kangaskin sopii tarkoitukseensa, joten näitä taidan tehdä joskus lisää kaikille lähipiirin barbieikäisille pikkutytöille. Tällä kertaa housut on myös erittäin helppo pukea, joten nämä pääsevät myös leikkeihin mukaan. Kauppakassi on pikatikki pikkutilkusta ja kapeahkosta kanttinauhasta.

Pahoittelen kuvien heikkoa laatua. En malta kuitenkaan koskaan odottaa valoisaa aikaa, vaatteet kun valmistuvat lähes poikkeuksetta iltapuhteella, ja sisävalaistuksessa on vanhalla kameralla iso työ selviytyä edes siedettävästi.
Kerrottakoon kategorian ulkopuolelta myös pikatikki, joka toteutti esikoiseni toiveen. Viisivuotias on nimittäin koukussa Tomb Raider III:een, jota hän seuraa kerran viikossa tunnin ajan isänsä pelaamana. Lara Croft -leikkeihin hän toivoi saavansa pistoolivyön ja sen hän myös sai:

Pistooleina toimivat rikkimenneen suihkupullon suutinosa sekä alunperin isoja muovipalloja ampunut leikkipyssy. Edessä on tarrakiinnitys, kangas on muuten samaa kuin muutama kuukausi sitten esittelemässäni barbien iltapuvussa, tosin tummemman ruskeana versiona. Kerrankin onnistuin ompelemaan omalle jälkikasvulle jotakin aidosti iloa tuottavaa! Ei muuten ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinen rooliasuste, jonka onnistuin ompelemaan esikoisen iloksi. Hyvä että omatkin lapset saavat joskus jotakin, yleensä kun ompelen antaakseni tuotokset pois.

Pääsiäisnäpertelyjen tuotoksia

Blogin päivitys laahaa pahasti jäljessä, sillä koneella istumiseen tuntuu olevan vielä heikommin aikaa kuin muihin ns. omiin puuhiin. Tässäpä kuitenkin viimein pääsiäislomailun aikana syntyneitä kädentuotteita (mikäli vuodatus niin suo, ensimmäinen bloggausyritys johti kirjoituksen katoamiseen bittiavaruuteen):

Stickatillbarbie-sivuston innoittamana (lämmin kiitos vinkistä Tikrun mamille) kaksi puuvillaista kesäpaitaa, vaalea tuntemattomasta langasta ja persikan/korallinvärinen Cottonellasta, molemmat muistaakseni 3,5 mm puikoilla tikattuja. Malli viehätti monessakin mielessä: se on helppo neuloa ylhäältä alaspäin, joten langan kuin langan voi neuloa aivan loppuun saakka, vaate on helppo pukea ja malli olisi varsin sievä (peittäähän se barbien rumat olkanivelet), elleivät lanka ja puikot olisi olleet liian paksuja tähän mittakaavaan. Hiuspanta on virkattu 1,75 mm koukulla samasta puuvillalangasta, josta bloggasin taannoin barbien peruspipon ja kaulaliinan.

Mekkoversiot samasta mallista: oranssi Cottonellaa ja reikäneule omasta päästä, valkoinen tuntematonta, kirpparilta ostettua tekokuitulankaa, jonka paksuus soveltui jo paremmin barbielle 2,5 mm puikoilla neulottuna. Kassi on virkattu 1,75 mm koukulla purkulankahuivista yli jääneestä langanjämästä.

Valkoisesta mekkolangasta saman mallin paitavariaatiot: puolipatenttia vasemmalla ja kauluskokeilu oikealla. Housuista puolestaan tuli silkan huolimattomuuden takia niin niukat, että sepaluksen kanssa joutui kikkailemaan ja vieläkin puettavuus on sitä laatua, että housut kelvannevat korkeintaan kuvausrekvisiitaksi. Olin myös unohtanut optimaalisen ompelujärjestyksen, joten harjoittelun piikkiin menevät täysin. Housuja on kuitenkin periaatteessa helppo ommella, joten harjoituskerrasta viisastuneena niitä voi ommella joskus vaikka sarjatuotantona useammasta kankaasta.

Eivätpä nämäkään barbienvaatteet mitään käsityötaidon riemuvoittoja ole, mutta eivätköhän ne lasten leikkeihin kelpaa. Minulla ainakin oli hauskaa vaatteita tehdessäni - ja kaikista esitellyistä langoistakin pääsin eroon. Tavoite tuli siis saavutettua monessakin mielessä.