lauantai 31. tammikuuta 2009

Palkintoja jakoon


Toimitin vuosipäiväarvonnan loppuun epävirallistenkin valvojien ulottumattomissa satunnaislukugeneraattorin avulla. Kukin kommentti edusti kommentointijärjestyksen mukaista lukua. Tässä tulokset, joista voi kyllä valittaa, mutta se on jokseenkin turhaa ;-).


Ensimmäisenä ruutuun napsahti luku 14, jonka perusteella Nokialainen saa seuraavat kädentuotokset:



Pellavainen saunamyssy on tehty Suuren Käsityölehden (6-7/2008) ohjeella naapurin lahjoittamasta kankaasta, joka on ilmeisesti alunperin ollut verho. Kukat on virkattu (naapurin lahjoittamasta) puuvillalangasta, napit ovat taattua purkukamaa.



Ei saunamyssyä ilman laudeliinaa. Ohje samasta lehdestä, materiaalit samat kuin saunamyssyssä.


Toiseksi arpoutui luku 5 eli Mohariina. Hänen kohtalonsa on saada virkattu kassi:



Lankana naapurin lahjoittama Novita Linnea (100 % puuvilla), malli suoraan omasta päästä. Tässä kassissa testasin Virkkaajan käsikirjasta bongaamaani pallosilmukkaa, siitä siis nuo nypyt. Koriste on alkuperäisestä hippikassista, tähän se mielestäni sopikin paremmin.


Lohdutuspalkinnon saa numero 6 eli Laura Hi:



(Vain) yksi näistä kolmesta identtisestä neulotusta tiskirätistä - kaksi muuta menivät koeajoon vanhemmilleni. Malli on Ananas Ullasta, lankana edellisestä kassista yli jäänyt Linnea. Rätti on esipesty, joten se toivottavasti toimiikin. Perheessämme on ollut jo useamman vuoden käytössä flanelliset luutut (esikoisen vaipatusajan lisäimuflanellit), joten omaan käyttöön en ole motivoitunut tiskirättejä neulomaan ja siten kokemus niiden toimivuudesta puuttuu.



Lisäksi virkattu avaimenperä, joka on (lähes) samanlainen molemmin puolin. Ruskea lanka on edelleen naapurin lahjoitusta, vaaleanpunainen ystävän antamaa Kotiväkeä. Napit purku- tai lahjoitustavaraa, avainrengaskin kaiveltu lasten lelulaatikon kätköistä.


Tällainen oli ensimmäinen vuosipäiväarvontani. Jotain neulottua, jotain virkattua, jotain ommeltua - ja jotain askarreltua, kun liitän palkintojen kylkeen aikaisemmin esitellyt pakettikortit. Pistän postia teille, joita satunnaislukugeneraattori suosi (tai rankaisi, miten sen nyt ottaa), josko haluatte lunastaa voittonne; se ei sentään ole pakollista ;-).

torstai 29. tammikuuta 2009

Näist mie tykkään


Navettakissa haastoi minut kertomaan kuusi vapaavalintaista asiaa itsestäni. Koska pysyttäydyn periaatteessa erossa kaikista kiertokirjeiksi luokiteltavista, en suoraan vastaa haasteeseen, se kun velvoittaisi minut haastamaan kuusi muuta bloggaajaa samaan hommaan. Niinpä paljastan "ihan muuten vaan" kuusi sellaista asiaa, joista erityisesti pidän tai jotka parantavat oleellisesti elämänlaatuani. Tämä lähinnä siksi, että blogipalkintojen valmistaminen on vienyt käsityöaikani eikä minulla siten ole mitään käsitöihin liittyvää blogattavaa ennen palkintojenjakoa.


Paljastuksista ainakin kaksi liittyy kehon eritteisiin, joten eritekammoisten kannattaa jättää tämä postaus väliin ;-).





KELTAISET LAPUT. Eräpäivä- ja poistotuotteet kuuluvat vakio-ostoksiin. Lähikauppamme ovat tässä suhteessa oikeita aarreaittoja. Paitsi että näin säästää rahaa, usein yleinen pulma "mitähän ruokaa tekis" ratkeaa keltaisten lappujen ansiosta. Kotiäitiys yhdistettynä esikouluarkeen edesauttaa keltaisten lappujen hyödyntämistä, sillä poikkeamme usein kuopuksen kanssa lähikaupassa jo ennen aamuyhdeksää saatettuamme ensin isoveikan eskarille.





DON ROSAN AKKARIT. Hurahdin Rosan Akkareihin Sammon Salaisuus -albumin myötä. Sen jälkeen olen tartuttanut faniuden myös esikoiseen. Rosan albumeista meiltä puuttuu vielä kaksi (Musta ritari ja Kymmenen avataran aarre). Roope Ankan elämä ja teot 1&2 ovat kuitenkin ylitse muiden. Mikä lie Roopen itaruudessa viehättää...





KESTOKUUKAUTISSUOJAT. Hankin MoonCupin syksyllä 2003 käytettyäni sitä ennen puolen vuoden ajan (omatekoisia) kestositeitä. Kertakäyttöisiin kuukautissuojiin en ole sen jälkeen koskenut kuin varastoidakseni käyttämättömät vierasvaroiksi. Kuukautiskuppi on kertakaikkiaan loistava, kangassiteet se mukavin mahdollinen ylivuotosuoja (ja ainoa siedettävä vaihtoehto jälkivuotoon).





PUUELÄIMET. Olen hassahtanut puisiin koriste-eläimiin. Kuvan ihanaisen norsupatsaan saimme blogimiehen sisarelta ja hänen mieheltään häälahjaksi noin kahdeksan (!) vuotta sitten. Tällä haavaa suurin osa kokoelmasta on nostettu ylähyllyille pois leikkivien käsien ulottuvilta, mutta jahka kuopus kasvaa, sirottelen puuveistokset takaisin pitkin ja poikin kotia.





SARVIKUONO JA KANGASNENÄLIINAT. Kärsän huuhtelu suolavedellä kuullostaa epämiellyttävälle, mutta sitä se ei ole. Sarvikuono on paitsi hyödyllinen, myös muotokieleltään mukava kapistus. Flanelliset (tässä vanhasta pyjamasta) nenäliinat ovat niitä parhaita: kestäviä ja pestäviä eivätkä raasta nenänalusta verille. Flunssat eivät siis ole nykyisin aivan niin kurjia kuin aikana ennen sarvikuonoa ja kangasnenäliinoja.





SARASTUSVALO. Olen taipuvainen kaamosalakuloon. Viime vuonna se tuntui iskevän synkän kesän jälkimaininkeina jo syyskuussa. Sarastusvalon myötä aamuheräämiset ovat olleet monta kertaluokkaa miellyttävämpiä. Tämän mallin herätys- ja säätöominaisuudet ovat kohdanneet tarpeeni siinä missä vekottimen muotokin sopii makuuhuoneen yleisilmeeseen.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Muutama kortti


Alkuvuosi tarkoittaa samaa kuin veljentyttärieni syntymäpäivät. Tänä vuonna askartelin heille tällaiset onnittelukortit:



Korttipohjat ovat vanhoja kirjoituslehtiöiden takapahveja, kukat on leikattu (kumpikin samasta) kangastilkusta. Lisäsin terälehtien reunoihin kimalleliimaa, muuta kortit eivät minusta kaivanneetkaan.


Paljon kehuja niittänyt vihreä huopa innoitti käyttämään pienemmätkin leikkuujätteet hyödyksi. Syntyi muutama pakettikortti:



Näidenkin pahvit ovat luultavasti kirjoituslehtiöiden takaosia, suurimmassa muistaakseni jonkun lahjaksi saadun kerraston mukana tullutta tukipahvia. Kankaat ovat "sikasäkkitilkkuja" (kirpparihankinta kahden ja puolen vuoden takaa). Näissä korteissa kokeilin uusia askartelusaksiani: etukannen reuna on leikattu samalla kuviolla kuin leveämpään takakanteen liimatun tulostinpaperinpalan sisäreuna.


Ei niin pientä  tilkkua, etteikö siitä vielä jotain askartelisi...

lauantai 24. tammikuuta 2009

Pientä säätöä


Hippikassi on marinoitunut kaapissa autuaampia päiviä ja etenkin tyyliin sopimattomien koristeiden vaihtamista odottamassa. Veljeni nuorimman tyttären syntymäpäivän lähestyessä arvelin, että uuden kassin ompelemisen sijaan voisin tuunata hippikassista lahjan hänelle.


Virkkaajan käsikirjasta opiskelin jalostetumpaa kukkienvirkkausmetodia ja sitä soveltaen nyhersin valkoisesta jämä-Tennesseestä kaksikerroksisen kukan. Nappi löytyi luonnollisesti lahjoitus-/jämävarastoista. Lisäksi ompelin vanhasta lakanakankaasta vuorin, johon kiinnitin naapurini ehtymättömästä varastosta aikanaan talteenottamani purkuvetoketjun. Lopputulos on ainakin minusta ihan tasapainoinen ja vetoketjullisen sisäpussin ompelemisen myötä myös käyttökelpoinen. Eri asia sitten, mitä mieltä 11-vuotias on tyylistä ja väristä...

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Kirjastossa ja kirpparilla


Noin viikko sitten käytin yllättävän iltavapaan käymällä pitkästä aikaa kirjastossa ja parilla kirpputorilla. Saalis ei ollut suurensuuri, mutta riittävä tuottamaan tavoittelemaani mielihyvää.


Pääkirjaston käsityöhylly oli ennakko-odotuksiin nähden melkoinen pettymys; syynä lienee laaja lainaajakunta, joka oli vienyt parhaat päältä. Mukaani lähti kuitenkin Pauline Turnerin Virkkaajan käsikirja, joka osoittautui mainioksi opukseksi etenkin monipuolisten mallivirkkaustensa ansiosta. Harkitsen jopa ostavani samaisen kirjan omaksi, huomasinhan sitä myytävän paikallisella Kirjatorilla muistaakseni 14,90 €:n hintaan.

Kirpputorilta tein kerrankin käsitöihin liittyviä löytöjä: 2 mm sukkapuikot ja 1,00 mm virkkuukoukun. Puikot olivat vinkuroita, mutta kymmenen sentin setiltä ei voine odottaa priimakuntoa. Sitä paitsi osaan kyllä taivutella puikkoja tarpeen mukaan käteen sopivammiksi. Koukku täydensi kokoelmaani pienimmästä päästä, sekin kymmenen sentin hintaan; 1-4 mm sarjasta puuttuu enää 2,5 mm koukku.

P.S. Puolivillaisen plokin Hennan esimerkin innoittamana tilasin itselleni nimikointinauhaa Ruotsista:


Pohjaväri on tummanruskea, kuinkas muuten, tekstiväri kermanvalkoinen. Tällään jatkossa "tuotemerkin" isoimpiin/parhaisiin töihini puhtaasti itserakkaista syistä. Sitä paitsi nimikointinauha oli mielestäni varsin edullista: 50 kpl kustansi postikuluineen karvan verran yli 20 €. Fiksu äiti olisi tietysti tilannut samalla nimikointinauhaa lasten vaatteiden merkkaamiseen, mutta minäpä olenkin vain omahyväinen käsityöharrastajaäiti...

maanantai 19. tammikuuta 2009

Vuosipäiväarvonta


Kikan esimerkin innoittamana päätin minäkin järjestää arvonnan blogini henkiinherättämisen vuosipäivän kunniaksi. Blogistani on kuluneen vuoden aikana muodostunut henkilökohtainen käsityöarkistoni, joten arvontapalkinnotkin ovat jotakin käsin tehtyä. Pysyn linjassani, joten (vaatimattomien) palkintojen materiaalit tulen kaivelemaan kaapeistani. Ehkä jotakin ommeltua, jotakin virkattua, jotakin neulottua ja jotakin askarreltua - tai ainakin jotakin niistä.


Arvontaan voi osallistua tammikuun loppuun asti jättämällä tähän postaukseen kommentin (pelkkä "hep" riittää, jos ei tunne tarvetta kommentoida blogini sisältöä). Kommentoinnin yhteydessä olevaan sähköpostikenttään jätetty yhteystieto pitäisi käsittääkseni näkyä vain minulle.


Edit: Kommentoinnin deadline on aikaistettu tammikuun 30. päivään, jotta voin arpoa palkinnot 31. päivän aamuna. Samana päivänä on ompeluseurat, joissa tapaan potentiaalisia voittajia ja siten voin toimittaa palkintoja perille henkilökohtaisesti.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Saapassukat


Edellisen postauksen kalastajaneuleen kaveriksi neuloituivat perussaapassukat muutamassa päivässä.


Lanka on siis samaista purettua Seiskaveikkaa, puikot 3,5 mm ja silmukoita 52. Näin syntyi isäni jalkaan sopivat, noin koon 42 sukat, joissa 2o, 2n -joustin jatkuu jalkapöydän päällä sädekavennuksen alkuun saakka.

Lankaa jäi vieläkin jonkinverran, josko viimein tekisin palatossut yhdessä joululahjana saamieni hiekan- ja suklaanruskeiden Seiskaveikkojen kanssa. Värit ainakin kävisivät yksiin, onhan purkulangan värimaailma juuri ruskeankirjava.

torstai 15. tammikuuta 2009

Kalastajaneule


Purkulankaprojekti eteni paljon suunniteltua nopeammin. Iltavuorojen (eli kuopuksen nukuttamissessioiden) aikana pistelin menemään suoraviivaista neuletta aivot nollilla. Syntyi ilmiselvä kalastajaneule.


Neule on 2o, 1n -joustinta ja toisin kuin kuvasta voisi päätellä, suoraa putkea pyöröneuleena kainaloon saakka 198 silmukalla. Lankana on siis purettu Seiskaveikka, puikoilla oli paksuutta 4 mm. Olallakaan ei ole tahroja, vaikka kuva niin yrittää väittää. Hihat on neulottu ylhäältä alas, hihapyöriön jälkeen pyöröneuleena. Näin hihat sai sovittamalla passattua juuri sopivan pituisiksi. S-kokoisen neuleen pituus olalta helmaan on noin 70 cm, hihojen pituus noin 53 cm. Olen tyytyväinen, tästä tuli isälleni vartalonmyötäinen villapaita takin alle ulkoilupuuhiin. Saaja tuntui olevan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka se todella pintaa nuoleva onkin - mutta paidan ideahan olikin myötäilevässä joustinneuleessa.

Langanmenekkiä en tarkalleen mitannut, alle 700 grammaan se taisi jäädä, joten langanlopuista on tarkoitus pukata ainakin saapassukat, nekin isälleni.

Taas kerran tuli huomatuksi, miten joutuisaa on neuloa (melko) paksusta langasta (melko) paksuilla puikoilla. Tähän sain tärvättyä parin kolmen viikon käsityöhetkeni, tosin taisin niillä viikoilla tehdä ainakin korjausompeluhommia. Ehkäpä uskallan tästä rohkaistuneena aloittaa myös suunnittelemani villapellavatunikan itselleni.

maanantai 12. tammikuuta 2009

Huopatöitä



Naapurini tarjosi minulle taannoin itselleen aivan liian pieniksi huopuneita takkikappaleita, josko keksisin niille vielä käyttöä. Aikani suunnittelin ommella niistä pienen tytön villakangastakin, mutta kappaleiden pienuuden ja tiiviiksi huovuttuneen neuleen jäykkyyden vuoksi päädyin näpertelemään pienempiä töitä.



Patakintaitten kaavat nappasin reilu vuosi sitten paikallisen aamulehden joululiitteestä. Silloin ompelin patakintaat itselle ja äidilleni kankaista, tällä kertaa yhdistin huopaosat toisiinsa Seiskaveikalla pykäpistoin. Pienimuotoista koristekirjailuakin kokeilin, taiteellisessa vaikutelmassa on tosin vielä toivomisen varaa. Nämä patakintaat menivät ystävälleni tupaantuliaislahjaksi, mieluiset tuntuivat olevan.



Tonttutossukokeiluni innosti minua hyödyntämään paksumpaa ja jäykempää huopaneulosta toisiin samanlaisiin tossuihin. Lopputulos oli mielestäni kerrassaan viehättävä ja huopaneulos juuri sopivan jämäkkä ollakseen myös käytännöllinen. Näitä en taida antaa pois, vaan pidän ne itselläni, jos en käytössä niin vierastossuvarana ainakin.



Pienemmistä leikkausjämäpaloista syntyi kännykkäpussi, johon ihastuin ikihyviksi. Pussi syrjäytti välittömästi edellisen, sinänsä käytännöllisen version. Näitä huopapussukoita tekisi mieli tehdä pienin variaatioin "vaikka kuinka paljon". Huopaneulosta on vielä jäljellä jonkin verran, suunnitteilla on ainakin pieni käsilaukku, jonka jälkeen loput voikin käyttää kännykkäpusseihin ja jämäsilput vaikkapa joulukuusenkoristeiksi.

perjantai 9. tammikuuta 2009

Sekalaisia virkkauksia


Joululahjaviritelmistä jäi pari sopimatonta kukkapatalappua odottamaan sopivaa loppusijoituskohdetta:








Seiskaveikka-Malibu -yhdistelmä on alkuperäisellä ohjeella tehty ja osoittautui sellaisenaan keskeltä liian pieneksi tuikkulyhdyille. Ruskea villapellavalanka osoittautui puolestaan täysin vääräksi väriksi sisareni sisustukseen; tämä "vaarinkalsarinruskea" patalappuviritys lähtenee joskus hyväntekeväisyyteen, ellei joku blogini lukija sitä välttämättä itselleen halua.



Ystäväni kuusivuotias esikoistytär puolestaan haikaili vihreää kolmiohuivia. Toiveesta innostuneena testasin naapurilta saamani Novita Linnean (100% puuvilla) soveltuvuutta salomonin solmuihin:







Purkulankanöttösestä riitti paremminkin nuorimman eli kaksivuotiaan huiviin, jonka aloitin leveästä päästä. Niinpä päätin aloittaa seuraavan kärjestä, jolloin huivin kokoa voi arvioida ja säätää työn edetessä.



Tämä versio on vihreää Tennesseetä, jonka olin saanut aikanaan huivinsaajan äidiltä. Vyötteetön, mahdollisesti vajaa kerä (en ole jaksanut punnita kerää tai valmista huivia) riitti sopivasti haluttuun kokoon ja reunoistakin onnistuin saamaan edellistä huivia siistimmät.

Ilman koristeita huivit ovat ehkä liian yksinkertaisia pikkuprinsessojen makuun. Salomonin solmuilla tehdyt huivit ovat kuitenkin niin joustavia, ettei niihin saa kovinkaan raskaita koristeita; pienetkin virkatut kukat jäivät ikävästi roikkumaan. Pitänee kokeilla vielä pelkkiä nappeja ainakin reunoihin.



tiistai 6. tammikuuta 2009

Revontuli


Saatuani naapurilta upeaa liukuvärjättyä villalankaa en voinut välttyä kauempaa Revontulelta. Se syntyi jo marras-joulukuussa, mutta motivoituminen pingottamiseen otti taas aikansa ja vasta joulun jälkeen sain viimeisteltyä huivin käyttökuntoon.



Huivi on tehty ohjeen mukaan, käytössä oli 6 mm pyöröpuikko (80 cm pitkä) ja hieman vironvillaa paksumpi liukuvärjätty kotimainen villalanka, joka tuoksui huumaavasti lanoliinilta. Upeat värit - tummanpunainen ja mustanruskea - asettuivat kauniisti ja lanka riitti juuri ja juuri ohjeen mukaiseen kokoon. Päättelykerros olisi saanut olla jonkinverran löysempi, jotta sakarat olisi voinut pingottaa pidemmiksi, mutta tuli huivista upea näinkin.

Ajattelin ensin pitää huivin itse, mutta en usko sen pääsevän ansaitsemaansa käyttöön, eihän näin kaunista käsityötä voi jättää pelkästään kotona pidettäväksi. Niinpä taidan lahjoittaa tämän(kin) huivin sisarelleni, jonka yllä asiakaspalvelutyössä Revontuli saa ansaitsemaansa julkista huomiota ellei peräti ihailua.



lauantai 3. tammikuuta 2009

Käsityöläisen täsmäjoululahjat



Syntymäpäiväni (laskujeni mukaan 27. jo aika monen vuoden ajan...) kunniaksi esittelen menneen joulun henkilökohtaiset joululahjani, jotka olivat todellisia täsmälahjoja - ja kaikki täysin yllätyksiä.




Blogimiehen vanhemmat muistivat minua tuhdilla lankapaketilla: kolmella kerällä Seitsemää veljestä ja peräti kymmenellä kerällä Stonea. Värimaailma oli valittu (epäilemättä anopin) erehtymättömällä maulla, joten näille langoille tulee taatusti käyttöä - jos suinkin raaskin joskus korkata Stonet...

Rakas blogimies lahjoi minua pomeranssin värisellä Kivi-tuikkulyhdyllä. Kyseisiä kippoja alkaa olla kiitettävä rivistö takan reunalla, käytännössä kaikki lahjaksi saatuja, mutta juuri pomeranssia (kuten myös ruskeaa ja oliivia) kokoelma vielä selvästi kaipasi. Blogimiehen kanssa yhdessä saimme myös Kivi-lyhdyn joulukauden suosikkivärissä eli vihreänä.

Hyvä ystäväni yllätti minut henkilökohtaisella lahjalla, kokoelmalla kuviosaksia. Nämä tulivat tarpeeseen korttiaskarteluja ajatellen, ovathan ainokaisista kuviosaksistani toiset hajonneet ja toiset jo aikaa sitten adoptoitu lasten saksikokoelmaan. Jospa jatkossa blogissakin nähtäisiin muutakin kuin tylsyneellä paperileikkurilla leikattua suoraa.

Olen edelleen otettu ja kiitollinen kaikista yllätyslahjoista, joista lämmin kiitos antajilleen!

torstai 1. tammikuuta 2009

Purkuprojekti

Eräänä joulukuun alkupuolen sunnuntaina olimme jälleen kerran perinteisellä mummolalounaalla vanhempieni luona. Tehdessämme jo lähtöä isäni kysäisi, pystyisinkö tekemään jotakin villapaidalle, joka "on ihan hyvä mökkipaita, mutta ei mahdu takin alle", ja veti päälleen tämän:



Seitsemästä veljeksestä joskus viime vuosikymmenen puolivälissä neulomani kalastajaneule Novitasta (3/94), jonka valepatentti oli vuosien varrella levähtänyt siinä määrin, että villapaidan sisälle olisi mahtunut ukin lisäksi paitsi mummo, myös pari lastenlasta... Muistelen muuten joskus jo lyhentäneeni hihoja, jotka olivat olkapäiden valahtamisen myötä käyneet parikymmentä senttiä liian pitkiksi.

Otin haasteen vastaan ja muutaman päivän päästä villapaita näytti tältä:



Kiitettävä kasa pääosin vyyhdeille purettua lankakiharaa. Tässä vaiheessa projekti vaikutti hetken aikaa toivottomalle, kunnes seuraava vaihe valoi uskoa onnistumiseen:



Kauttaaltaan läpikastelluilla vyyhdeillä kihara oikeni ja vyyhdit mahtuivat kuivumaan pyykkitelineen ympärille. Lopputulos lupaa paljon ennakoitua parempaa:



Vajaat 900 g melkolailla neulottavaksi kelpaavaa lankaa aika monella kerällä; resoreiden yksiväriset ruskeathan tulikin jo käytettyä aiemmin esiteltyihin Himppu-mummun patalappuihin ja kuusenkoristepipareihin. Näistä olisi siis tarkoitus tehdä isälleni 2o,1n -ribbineulepaita seuraavan talven pakkasille. Siinäpä pientä projektintynkää uudelle vuodelle...

Lankainventaario


Päätin viime vuoden lopulla tehdä alkavan vuoden aluksi lankainventaarion: punnita kaikki omistamani langat ja samalla tarkistaa, miten suuri osuus varastosta on itse rahalla hankittua. Inventaarion ja lähestyvän vuosipäivän (blogin re-aktivaatiosta tulee tässä kuussa kuluneeksi kaksi vuotta)  kunniaksi lanseeraankin pienimuotoisen arvauskisan:

Montako kiloa lankaa omistan ja paljonko siitä olen itse ostanut?

Blogiani pidempään seuranneet saattavat saada osviittaa viime vuoden postauksista, mutta tunnustan jo nyt, etten ole raportoinut blogissani kaikkia taloon tulleita tai talosta lähteneitä lankoja. Itse ostettuihin ei lasketa vaihtokauppojen myötä tulleita lankoja, sillä niitä en ole itse valinnut, vaan olen ottanut vastaan lähes mitä tahansa (pääosin luonnonkuituista) lankaa. Mukaan lasketaan myös keskeneräisiin töihin varatut, vielä neulomattomat langat, mutta ei jo neulottuja.

Lähimmäksi arvannut saanee halutessaan jonkinlaisen palkinnon, joka saattaa olla jotakin itsetehtyä tai mahdollisesti jotakin varastojen kätköistä löytynyttä. Arvauksen ohessa voi kertoa, mistä tekeleistäni on pitänyt erityisesti: se voi vaikuttaa palkinnon sisältöön tai sitten ei.

Arvausaikaa on tammikuun 19. päivään saakka, sillä arvelin paljastaa tuloksen ja lähimmäksi arvanneet blogin synttäripäivän kunniaksi.