perjantai 25. maaliskuuta 2016

Runsaudensarvi

Pitihän sitä lopulta ryhtyä tuumasta toimeen ja nyhrätä ihan oma kirjoneulelapaskaavio. Innoituksenani toimi taas kerran anopilta saatu, viime vuosisadan puolivälin tienoilla painettu kirjontakirja, jossa on muutamia oikein herkullisia ristipistomalleja. Halusin pelata kaikin puolin varman päälle ja otin käyttöön enimmäkseen jämälankoja, sillä harvoinhan ensimmäinen malliversio on täysin toimiva ja tyydyttävä.


Pohjalankana lapasissa on kahta eri värjäyserää tummaharmaata Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia värissä Scorzonera. Ostin kaksi vyyhtiä ko. lankaa ihan henkilökohtaisesti suoraan värjäriltä, joten tiesin ostaessani, että vyyhdit ovat värikylläisyydeltään erilaiset, muuten olisin saattanut olla harmissani värierosta. Rannekkeen vihreä on Lanitium ex Machinan Basic Sockia värissä Radioactive Swamp ja käsiosan vaaleampi vihreä The Uncommon Threadin Posh Fingeringiä värissä Envy.

Ihan kehityskelpoinen malli, mutta parannettavaa jäi vielä. Tärkeintä kuitenkin oli nähdä, että yleistasolla idea voi toimia ja että lapasen mitat ovat tällaiselle töpösormiselle juuri passelit. Toinen evoluutioversio on jo neulottu (siitä tuota tuonnempana) ja jonkinasteinen päätös tehty, että siitä se lopullinen ohjekin tulee. Piirtelen luultavasti ohjeeseen kaksi erilaista peukalokiilavariaatiota, jotta on edes kaksi eri vaihtoehtoa peukalon sijoittamiselle suhteessa muuhun lapaseen ja siten pidempisorminenkin voisi tehdä lapaset itselleen. Tosin olen sitä mieltä, että useimmat kirjoneulelapasmallit ovat juurikin pitkäsormisille, meille töpötassuille on vähemmän valmiita malleja tarjolla.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Sukkahulluutta tai sitten ei

Tänäkin vuonna kisataan kansainvälisessä Sock Madness -sukanneulontakisassa. Minä olin jo hyvän aikaa sitten päättänyt, etten halua varsinaiseen kisaan mukaan, mutta ohjeet olisi mukava saada samaa tahtia kisailijoiden kanssa. Sen mahdollisti ensimmäisen kierroksen SlipStripeSpiral -sukkien neulominen vähintään puolivalmiiksi (mutta ei kuitenkaan valmiiksi asti) ja raportoiminen kahden viikon määräajassa. Minun sukkani valmistuivat kyllä ennen määräajan umpeutumista, mutta raportoin ne keskeneräisinä välttääkseni kisajoukkueeseen joutumisen.


Sukat neulottiin varpaista varteen ja niissä oli minulle uusi (oikein mieluinen) aloitustapa sekä ns. sweet tomato heel -kantapää, jota en ollut aikaisemmin kokeillut. Kantapään lyhennetyt kerrokset olisi pitänyt neuloa hankalasti ylimääräisten kilkkeiden kera, minä vanhana huijarina analysoin tekniikkaa hieman syvällisemmin ja toteutin sen itselleni helpommalla tavalla. Lopputulos on siis täsmälleen sama kuin ohjeessa, juuri niin kuin kuuluukin, se vain on saavutettu ilman ohjeessa mainittuja apuvälineitä. Kantapää oli kyllä ihan mukavaa neulottavaa, mutta ei se mikään istuvuuden riemuvoitto ole, ainakaan yhtään rintavampaan jalkaan.

Langoiksi valikoituivat lankavarastoni ainoat perussukkalangat, kirpparilta löytämäni auringonkeltainen Lang Yarnsin Jawoll Superwash ja paikallisten neulojien käsityövaihtolaatikosta nappaamani vuosikertalanka (made in W. Germany!) likaisenvihreä Schoeller Esslinger Viva, puikkokokona minulle vakio 1,75 mm. Vihreää sain kulumaan kokoluokan 38-39 sukkiin 44 g ja keltaista puolet vähemmän. Aika retro väritys näissä, ja kuosi kuin vaarin kalsareista, mutta tulipahan tehtyä. Eivätköhän nämäkin sukat käyttäjänsä löydä viimeistään jonkin hyväntekeväisyyskeräyksen kautta.

Vaan kyllä on aikoihin eletty, kun kisasukat ovat vasta maaliskuun toinen valmistunut käsityö. Se ensimmäinen oli jämälankanorjalaismyssy:


Tässä myssyssä on luksusta kerrakseen: The Uncommon Threadin Posh Fingeringiä, Hopeasäikeen Cashia ja Lanitium Ex Machinan Basic Sockia. Ja taas on kulutettu pieniä jämälankanöttösiä vähemmäksi.

Lankavarastoni pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Mitä pienempi lankavarastoni on, sitä vapautuneempi olen, sillä yht'äkkiä minulla ei olekaan mikään kiire neuloa. On oikein mukavaa ja ehkä terveellistäkin päästä irti lähes pakkomielteenomaisesta neulomisesta ja ryhtyä harrastamaan kenties jotain ihan muutakin. Hetken harkitsin, että alkaisin kirjoittaa kantaaottavia blogikirjoituksia minua ihmetyttävistä asioista, mutta taidan sentään armahtaa käsityöblogini lukijoita siltä riesalta. Uutta blogia tuskin perustan.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Viimeiseen metriin

Minut paremmin tunteville on tuttua se, miten paljon nautin, kun saan kulutettua mitä tahansa täysin loppuun. Niinpä kaikenlaiset jämälankatyöt ovat oleellinen osa käsityöharrastustani, ja nyt niiden merkitys korostuu, kun tavoittelen yhä pienempää ja pienempää lankavarastoa.

Lopuista ohuista Pirkkalangoista päätin neuloa vielä yhdet (järjestyksessään jo viidennet) kirjoneulelapaset. Koska lankoja oli rajoitetusti, valitsin mallin niin, että pystyin käyttämään kahta eri harmaata kuviovärinä oranssin toivottavasti riittäessä lapasparin pääväriksi. Mallineuleet nappasin Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjasta ja tuhersin taas jonkinlaiset peukalokiila- ja peukalosuunnitelmat ruutupaperille.


Enpä voi sanoa erityisesti pitäväni lopputuloksesta, mutta päätavoitteeni saavutin: oranssi riitti juuri ja juuri loppuun saakka, tummanharmaa loppui muutamaa silmukkaa vaille kesken (jatkoin sujuvasti puuttuvat silmukat lähinnä vastaavan värisellä sukkalangalla) ja vaaleanharmaatakin jäi vain sen verran, että neuloin sen suoraan pienten sukkalankajämien kanssa vaakapeittotilkkuun. Ei lapasissa varsinaisesti mitään isoa vikaa ole, mitä nyt peukalokiilan seutu kuvioineen on ihan omituista suttua (paperilla suunnitelma näytti ihan selkeälle) ja rannekkeen väritys kontrastin puutteen vuoksi epämääräinen. Eivätköhän nämä ole ihan pätevät lapaset johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen tai muuten lahjoitettavaksi vapaaehtoiselle vastaanottajalle.

Ystävä- ja tuttavapiiriini on syntymässä lisää jälkikasvua. Siitä ja sukkalankajämistä innostuneena pistelin menemään useammankin Norwegian Sweet Baby Capin. Kaikki seuraavat vauvamyssyt on neulottu 2,25 mm puikoilla ja 102 aloitussilmukalla.


Ensimmäisenä yhdistin Lorna's Laces Shepherd Sockin monivärisessä Christmas at Downton -värissä tuntemattomaan (näppituntumalta hyvin Wollmeise Twinin oloiseen) viininpunaiseen. Lopputulos on yllättävänkin kiva, vaikken tuosta monivärisestä sukkalangasta noin muuten erityisemmin välitäkään.


Seuraavaksi kyytiä saivat Hopeasäie Cashin Sammal (myssyn aina oikein -reunus ja solmimisnauhat), Kraftin vihreäksi värjäämä Regia sekä sinapinkeltainen Fabel. Tämä väriyhdistelmä on omaan makuuni aina yhtä onnistunut.


Kolmanteen sain vision, kun tarvitsin haaleansinistä mysteerisukkalankajämää täydentämään yhtä keskeneräistä vaakapeittotilkkua. Jämä oli sen verran iso, että päätin neuloa siitä ensin yhdessä siniharmaan Regian kanssa perinteisen poikavärisen norjalaismyssyn. Murretun sävymaailman ansiosta myssystä tulikin oikein mainio, ei millään muotoa imelä.

Joku voi tietysti olla sitä mieltä, että sukkalangat ovat liian karkeita vauvan herkkää ihoa vasten. Jos niin on, ainahan neulotun hatun alle voi pukea vaikkapa Ruskovillan silkkisen kypärämyssyn, kuten me usein teimme omien lastemme ollessa pieniä. Ja ainahan tällaisen myssyn voi siirtää nukkeleikkeihin asusteeksi, jos ei ihmislapsen päässä tule käytettyä syystä tahi toisesta.