lauantai 28. heinäkuuta 2012

Holden Shawlette


Viime vuoden lopulla ostin itselleni joululahjaksi vyyhdin Malabrigo Sockia värissä Tiziano Red. Kesäkuussa se muotoutui Holden Shawletteksi (Rav-linkki).



Siitä tuli kertakaikkisen ihana. Lanka on ehkä parasta koskaan neulomaani, semisolidi tummanpunainen väri sopii malliin loistavasti ja malli on yksinkertaisuudessaan kaunis. Huivin tuntuma on unelmanpehmeä, joten sen voi kietoa huoletta vasten paljasta ihoa. Neuloin oman huivini 3 mm puikolla, eikä lankaa jäänyt ylenpalttisesti yli. Tämän huivin myötä opin myös jotakin uutta: neulotun nirkkopäättelyn.





Ihana. Ihana ihana ihana.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Kuvat palailevat pikkuhiljaa


Vuodatus on taas noussut tuhkasta, vaan vanha kuvapalvelin oli tuhoutunut tulipalossa niin, ettei sille tallennettuja kuvia voitu pelastaa. Niinpä joudun lataamaan kaikki kuvat uudelleen yksitellen, ja se vie aikaa. Kesän kuvattomista postauksista kiinnostuneille tiedoksi, että uusimpiin blogikirjoituksiin olen saanut lisättyä niihin liittyvät kuvat.


Bloggauskatko oli tervetullut ja ajoittui ajankohtaan, jolloin käsityöinnostukseni lopahti käytännössä täydellisesti. Bloggailen pikkuhiljaa huoltokatkon aikana valmistuneita töitä, mutta syksyä kohti kirjoittelu voi osaltani hiipua tai muuttaa muotoaan. Pysyn Vuodatuksen puolella, vaikka moni muu on vaihtanut Bloggeriin. Joko täällä tai ei missään. Vaikka näköjään kirjoituseditori ei halua minun vaihtavan fonttikokoa suuremmaksi.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Kirjoneuleharjoituksia II


Vastapainoksi edellisen postauksen rumasukille esiteltäköön paljon harmonisemmat ja kauniimmat villasukat, jotka neuloin jo viikkoja sitten.



Sukat on neulottu 2,5 mm puikolla naapurilta saaduista jämä-Nalleista, kärjestä aloittaen. Halusin harjoitella taas kirjoneuletta ja samalla varmistaa, että kotikäyttöön tulevat sukat kestäisivät päkiän kohdalta vähän tavanomaista pidempään, joten asemoin Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjasta muokatun kirjoneulekuvion sen mukaan. Pidän itse näistä sukista aivan valtavasti niin väriensä, sommittelunsa kuin istuvuutensakin suhteen. Lisää näitä, ehdottomasti, erilaisilla kirjoneuleraidoilla ja erilaisista väreistä!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Rumaa ja vielä rumempaa


Valittelin toukokuun lopulla retriitissä, ettei minulla ollut enää mitään iloisenvärisiä lankoja Hyvän Mielen Sukkiin. Ystävällinen kanssaneuloja tuuppasi minulle oitis kerän Seiskaveikan Polkkaa, josta ajattelin saavani paitsi yhdet kokonaiset sukat, myös riittävästi iloisia raitoja naapurin lahjoittaman mustan Seiskaveikan sekaan.



Neuloin sukat 3 mm puikolla ja 48 silmukalla, ja lopputulos on kertakaikkiaan kammottava. Kuka vatipää on keksinyt pilata jo sinänsä kyseenalaisen raitalangan lopullisesti roiskimalla likatahroja pitkin ja poikin eri värisiä raitoja? Ilman hometäpliä tämän nimenomaisen Polkan väritys olisi ehkä ihan siedettävä. Mielenkiintoa ylläpitääkseni tein kantakiilan takaosan sijaan eteen aivan kuten Aragorn-sukissa, siitä tuo hassunkurinen muoto. Vaan kyllä sillä kiilan sijainnilla on merkitystä, ei tämä niin hyvin jalkaan istu kuin Fredrika...

No, Seiskaveikkaa on supernopea neuloa ja hyvin tämä viihdytti niin KIPpaillessa ravintolan kesäterassilla kuin lasten liikennepuistossakin. Ja ehkäpä joku nuori kuitenkin ilahtuu saadessaan rumasukat? Vaan ei tuo lanka enää raidoiksi mustan kaveriksi taipunut, joten lopulle langalle oli keksittävä korvaava projekti.



Eräs kanssaneuloja kaipaili sopivasti osallistujia kotipaikkakuntansa Vihreiden masinoimaan syrjäytymisen vastaiseen tempaukseen, jonka osana on tarkoitus koota tilkkupeitto paikallisen psykiatrisen päiväpoliklinikan asiakkaiden käyttöön. Kaikkien 16 x 16 cm:n kokoisten, pesunkestävien villasekoitetilkkujen kerrottiin kelpaavan, joten minä tein työtä käskettyä. Seiskaveikka loppui ennen kolmannen tilkun puoliväliä, joten jatkoin sujuvasti jämälankapussini karmeimmilla pätkärääkkinöttösillä. Sain kuin sainkin kulutettua kaikki noin kymmenen nöttöstä mustavalkopilkullista kammotusta, jonka olin pätkinyt pois tämän postauksen sukkien langasta, mutta Masokistisukkien lankaa jäi vielä jokunen gramma. Ohuet sukkalangat neuloin luonnollisesti kaksinkertaisena.

Olo on jokseenkin rikollinen, kun sysään aina näitä rumalankatuotoksia hyväntekeväisyyteen. Mutta niin kuin aina, lohdutan itseäni, että kovin monen on pakko pitää tämänkaltaisista värityksistä, kun pätkärääkki-homepilkkulankoja kerran valmistetaan. Markkinat puhuvat: sitä tuotetaan, mille on kysyntää...

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Kun Nikolai tapasi Katyn


Ehdin jo tovin haeskella sopivaa huivimallia satumaisena SYTinä saamalleni vihreälle Hopeasäie Basicille, kunnes lopulta päätin omatoimisesti risteyttää Nikolain ja LazyKatyn.



Melko tarkkaan 100 grammasta lankaa syntyi 2,5 mm puikolla huivi, joka on aina oikein -neuletta kuten Nikolai, mutta muoto muistuttaa LaiskaKatia. Lyhyemmän sivun pitsi neuloutui samaa tahtia huivin keskusosan kanssa; mallineule on otettu Lesley Stanfieldin kirjasta Kauneimmat neulemallit, ja se muistuttaa melkolailla Nikolain reunapitsiä. Pitkän sivun pitsin neuloin lopuksi yhdistäen sen työn edetessä keskusosan viimeisen kerroksen silmukoihin. Näin tuli testattua taas uudenlainen tekniikka reunuspitsin neulomisessa.




Väri on kaunis ja langan kirjavuus tasoittuu sopivasti aina oikein -neulepinnassa. Epäsymmetrinen muoto takaa, etteivät värit lätäköidy ainakaan säännönmukaisesti; vain viimeksi neulottu reunuspitsi on selvästi raidallinen.


Vaan huivin muoto on lopulta aika haastava, tein nimittäin kaartuvassa reunassa vähemmän lisäyksiä kuin LaiskaKatissa, joten huiville kertyi enemmän korkeutta sisäkaarteen pituuteen nähden. Itse pidän sittenkin enemmän soukemmista malleista, joten tämä huivi etsii toistaiseksi uutta kotia.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Vielä pari myssyä


Touko-kesäkuun vaihteessa vauva- ja sytomyssyilyinto hiipui vihdoin. Jälkimainingeissa neuloin vielä jokusen päähineen.



Rikke oli tässä taannoin suosionsa huipulla. Minä kun en ole aina oikein -neulepinnan suuri ystävä, en nähnyt mallissa mitään sen erikoisempaa. Kun sitten toukokuun lopulla koppasin retriitin lahjoituspöydältä kirjavaa Lidlin sukkalankaa, oli pakko kokeilla, loiventaisiko aina oikein -neulepinta kirjavuutta. Rikkehän neulotaan pyöröneuleena, joten pinta syntyy vuorottelevista oikeista ja nurjista kerroksista, muoto puolestaan alkuosan pienemmistä puikoista. Minä käytin 2,5 mm ja 3 mm puikkoja, joten tein hatun 128 silmukalla. Lopputulos on niin iso, että se myssyttää omassakin päässäni, joten vähän pienempikin määrä silmukoita olisi toden totta riittänyt. Lankaa kului vajaat 60 g ja myssy oli luvalla sanoen todella pitkästyttävää neulottavaa. Onneksi on äänikirjat: tätä tekelettä ryyditti Leena Lehtolaisen Kuparisydän.



Quest puolestaan päätyi puikolle monestakin syystä. Minua kiinnosti paitsi muutamin  lyhennetyin kerroksin rakennettu muoto, myös "linen stitch" (mitä lie suomeksi), joka muodostaa kuvun ja lierin välille eräänlaisen tiiviimmän nauhan. Toisekseen aakkoshaastelistallani oli vielä ammottava aukko Q-kirjaimen kohdalla; nyt sekin on kuitattu. Lankana hatussa oli Rowan handknit dk cotton, puikko 4 mm ja langanmenekki noin 55 g, koko sellaista 54-56 cm:n luokkaa. Koristeeksi tälläsin Novitan Butterfly-jämästä virkatun pylväspyörylän, jonka saa halutessaan irti napista.



Loput kirjavat Lidlin sukkalangat upotin kahteen Jorviin menneeseen vauvapipoon, joista toiseen piti kehitellä lisukkeeksi raitoja jämäpussista löytyneestä ruosteenoranssista Zitron Kokonista, sillä kirjava lanka uhkasi loppua kesken. Nämä on neulottu päälaelta 8 silmukalla aloittaen 2,5 mm puikoilla, lisäykset kahdeksassa kohtaa joka toinen kerros niin, että lopulta silmukoita oli 80. Reunaan taisin neuloa muutaman kerroksen helmineuletta. Jorviin toimitin lopulta muistaakseni 25 itse neulomaani ja neljä paikallisen neulojatoverin tekemää pipoa. Viimeisin tietoni on, että Jorvin varastoissa on pipoja noin vuodeksi (eli noin 3500 kpl), joten jos vauvamyssyinto joskus taas nostaa päätään, pitänee kysellä vähän muidenkin sairaaloiden halukkuutta ottaa vastaan pipolahjoituksia.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Kirjoneuleharjoituksia


Kirjoneuleharjoitukset jatkuvat. Helminauhojen jälkeen etsiskelin jotakin muuta helppoa mallia, johon tulisi vain lyhyitä lankajuoksuja nurjalle, mutta mitään erityisen mieluista ei siihen hätään löytynyt. Niinpä piirtelin ruutupaperille omiani.



Naapurin lahjoittamaa Novitan Nallea ovat nämäkin kärjestä aloitetut ja 2,5 mm puikolla neulotut, kokoluokkaa 38 olevat sukat. Kuvio ei neulepintana sykähdyttänyt yhtään, mutta sitkeästi tein sukat loppuun ja lahjoitin ne eteenpäin arpajaisvoittona. Hyvästä harjoituksesta tällaiset vähän paksummasta langasta neulotut pienet kirjoneuleraidat kyllä käyvät, joten kyllä minä vielä joskus uskaltaudun ohuiden sukkalankojen ja kokonaan kirjoneuletta olevien sukkamallien maailmaan. Sitä ennen näitä kuvioraidallisia sukkia näkynee blogissa useammatkin.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Minivirkkauksia


Kevät ja kesä tuovat vääjäämättä tullessan vastustamattoman halun virkata mitä tahansa pienimuotoista ohuehkoista langoista pienillä koukuilla.



Kuopuksen hoitotätien kevätkortit taisivat jäädä aikanaan esittelemättä. Kuuluvat samaan sarjaan kuin kaikki muutkin viimeaikaiset askartelut: kun inspiraatio on kadoksissa, tulos on tylsä ja sataan kertaa nähty. Kun kerran teki mieli virkata muutama perhonen, saivat kierrätyslahjapaperista leikatut kukkakuvat toimia taas kerran korttien pohjina. Ihanhan nuo asiansa ajoivat, tuskin kukaan sen suurempaa taidetta odottikaan.



Chinami Horiban (Ravelry-linkki) tyttöfiguurit olivat kerrassaan vastustamattomia. Liisa Ihmemaassa, ballerina ja Helinä-keiju päätyivät kolmen siskoksen synttärikortteihin. Virkkuut ovat kyllä herkän kauniita, mutta itse korteista en taida sanoa sen enempää, ettei mene ainaisen kitinän puolelle.



Samainen Chinami Horiba on oikea velho kaikenlaisten pienten virkkausmallien kehittelyssä, hänen virkkausmallinsa kun tehdään yhtenä pitkänä jatkumona alusta loppuun saakka. Stegosaurus koukutti niin, että niitä piti virkata lopulta yhteensä neljä. Yhden säästin omalle kuopukselleni, josko johonkin vaatteeseen joskus ompelisi, kaksi meni ihanaisille neulojatovereille, viimeisen arvoin Ravelryssä.



Triceratops oli melkein yhtä hauska kuin edeltävä dinokaverinsa. Tämäkin jäi odottelemaan omaa (= kuopuksen) tarvetta.



Eräs kanssaneuloja puolestaan toivoi bambia. Minä virkkasin niitä hänelle kaksin kappalein, kun ruskeaa lankaa oli juuri sopivasti bambipariin.

Eikä siinä vielä kaikki Horiba-virkkuut. Pitihän sitä pyöräyttää kiitoskortit esikoisen opettajalle ja erityisopettajalle, joista jälkimmäinen oli kullanarvoisena tukena, kun esikoiseen iski voimakas koulupelko kevättalvella. Ilman tämän nimenomaisen erityisopettajan jämäkkää otetta tuo koko perhettä uuvuttanut tilanne olisi voinut jatkua paljon pidempään.



Joutsenen virkkasin aivan ohjeen mukaan, siilin sen sijaan muokkasin lyhytnokkaisemmaksi. Aika mukavasti alan päästä jyvälle Horiban virkkausmallien anatomiasta ja siitä, miten niitä voi muokata tarpeen tullen. Opettajat saivat korttien lisäksi tässä postauksessa esitellyt kevätkukkaset sellofaaniin pakattuina kuten leikkokukat ikään.

Palataanpa kuitenkin japanilaisista virkkausmalleista takaisin kotimaan kamaralle.



Ystäväperheen tytär lakitettiin kesäkuun alussa ylioppilaaksi. Lahjaksi annoin huivin, korttiin virkkasin pienenpienen ylioppilaslakin 1,5 mm koukulla puuvillaisesta virkkauslangasta ja kaksinkertaisesta Merinosilkistä (muuta riittävän ohutta mustaa lankaa ei sattunut olemaan). Tähän korttiin olen oikeastaan varsin tyytyväinen, siinä on jotakin hyvin saajansa oloista.

Kuopukselle olen virkkaillut jämä- ja kirpparilangoista lisää leikkiruokia. Tai no, osa näistä on jo vanhempaa perua, ovat vain jääneet kuvaamatta.



Takana jättimäinen (oikeastaan oikean kokoinen) mansikkajäätelötuutti, sen lisäksi tarjolla on mm. vanilja- ja mansikkajäätelöpallot, pipari, porkkana, peruna, makkara sekä napilla kiinnitettävä tortilla täytteineen (punainen on tietysti paprikasiivu, ruskea naudanlihaa ja vihreä, no sovitaan vaikka sen olevan jonkinlainen papu tai muu rehu). Tuuttiin ja tortillaviritelmään sain idean selaillessani Ravelryn ohjehakemistoa rajauksin "free", "crochet", "toys and hobbies" ja "food", mutta lopulta taisin tehdä sapuskat ihan omasta päästäni viritellen. Hupaisintahan tässä leikkiruokaprojektissa on se, että ruuat eivät ole millään muotoa suhteessa toisiinsa kokonsa puolesta, mutta siitä huolimatta niillä tuntuu leikki sujuvan. Lapsia ei onneksi rajoita samanlainen totinen mittasuhdepakko kuin varsinaisia miniharrastajia.