Kelttiketjuja jämälangoista

Kahdesta edellisestä huivista (Oszilla ja Leftie) jäi vielä reilusti toisiinsa sointuvia jämiä, petroolia Heritagea ja turkoosia Kraftin MerinoSilk Sockia. Päätin sovitella ne yhdessä jämälankapussista löytyneen turkoosin Hot Socksin kanssa jonkinlaisiksi kirjoneulesukiksi. Ravelryn ohjejononi ratkaisi lopulta helposti myös mallin: Moorit Celtic "chain link" Socks tarjosi 14 silmukalla jaollisen mallineuleen, jonka korkeutta oli helppo säädellä käytettävissä olevien lankojen mukaan.

Minä neuloin kelttikettinkisukat 70 silmukalla varresta varpaisiin. Homma eteni juuri niin kuin aina ennenkin: yksiväriset osuudet 1,75 mm puikoilla, kirjoneule 2,25-millisillä, kantapää vahvistettu ranskalainen ja kärjessä pyöreähkö nauhakavennus. MerinoSilk Sockin jämän käytin varren kapeampaan raitaan, Hot Socksin leveämpään terän raitaan. Luonnollisesti käänsin kirjoneulekuvion peilikuvaksi toiseen sukkaan.

Tavoitteena oli kuluttaa langat mahdollisimman tehokkaasti, ja kohtuullisen hyvin se onnistuikin. Mikä parasta, onnistuin yllättämään liettualaisen työkaverini täydellisesti antaessani sukat hänelle aivan tavallisena tiistaiaamuna, ilman mitään erityistä syytä. Yllätyslahjat ovat kerrassaan parhautta!

Taas yksi Leftie

Jos neulemalli on mieluinen ja ohje takuuvarmaa laatutyötä, on ilo neuloa samalla mallilla kerta toisensa jälkeen. Niinpä neuloin taas kerran Martina Behmin Leftien, tällä kertaa 2,25 mm puikoilla suklaanruskeasta Cascade Heritagesta ja turkoosista Kraftin MerinoSilk Sockista.

Neuloin niin pitkään kuin ruskeaa riitti, ja sitä riitti mukavasti 26-lehdykkäiseen huiviin. Oikein passeli koko, sanoisin, isompi olisi omaan makuuni jo liioittelua, olenhan kevyehköjen kaulalirpakkeiden suuri ystävä.

Väriyhdistelmä on kerrassaan herkullinen. Tämä huivi jäikin heti valmistuttuaan kaulaani ja on pysynyt siinä useamman päivän ajan - hyvä niin, sillä kaksi ensimmäistä Leftietä annoin sukulaisnaisille lahjoiksi ja kolmas itselle kaavailtu osoittautui aivan liian karkeaksi jopa minun makuuni. Vaan ihan hyvin voisin neuloa vielä muutaman (lahja-)Leftien, niin kivaa sen tekeminen on joka kerta.

Lainehilla

Päätin katkaista pahasti päälle jääneen sukkaputken neulomalla äidilleni huivin. Olin nimittäin haalinut itselleni vaihtokaupalla vyyhdin upeaa hehkuvanturkoosia Kraft Hand-Dyedin MerinoSilk Sockia vain todetakseni myöhemmin, etten osaisi itse käyttää niin kirkasta väriä. Äitini sen sijaan sanoi turkoosin kaulahärpättimen sopivan enemmän kuin hyvin hänen tarpeisiinsa. Niinpä tulostin Oszilla Scarf -ohjeen ja kerin niin Kraftin kuin petroolin Heritagenkin. Puikkokooksi valitsin 2,25 mm löysän käsialani huomioiden.

Jostain syystä neulominen oli työlästä puurtamista alusta asti. Ohjetta oli pakko lukea rivi riviltä, en saanut siihen minkäänlaista otetta. Työn edetessä minulla oli epäilyksen hetkeni ohjeen virheettömyydestäkin, sillä eri osioiden ohjeet eivät tuntuneet vastaavan niihin kuuluvia väliotsikoita. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi - kunnes huivin loppupuolella oli pakko todeta, että joko minä olin mennyt jossain pahasti metsään tai ohjeessa todellakin oli virheitä.

Kyllä siitä huivi lopulta syntyi, mutta symmetrisen huivin sijaan tuli epäkesko ja loppupää piti sävellellä ihan itse, kun jäljellä ei ollut riittävästi silmukoita ohjeenmukaiseen toteutukseen. Purkamaankaan en ruvennut, kun en tiennyt, miten kaukana mahdolliset virheet lopulta olivat. Vasta neulottuani huivin katkeraan loppuun saakka löysin Ravelrysta nämä projektimuistiinpanot, jotka varmasti vastaavat totuutta enemmän kuin alkuperäinen ohje.

Purkamaan en sittenkään ryhtynyt, sillä kaulaan kääräistynä epäsymmetriaa ei oikeastaan edes huomaa - ja toisaalta, voisihan se olla tarkoitushakuistakin. Tällaisenaan huiviin kului noin 65 g turkoosia ja 35 g petroolia lankaa. Eiköhän se äidille kelpaa ja ainakin tuntuma on merinovillan ja silkin ansiosta hivelevän pehmeä. Minä sain pitkästä aikaa kevennystä huivilankavarastoon ja lisäksi opetuksen siitä, että aina, a i n a kannattaa selata Ravelry-projektien muistiinpanoja ennen kuin ryhtyy toteuttamaan yhtään mitään ohjetta, etenkään maksutonta ja testineulomatonta.

Vaihteeksi yksiväristä

Jo vuoden alkupuolella olin luvannut neuloa virtuaalineulojatoverille villasukat. Lanitium ex Machinan Basic Sock värissä 26 Fe oli selvä valinta, mutta ensin sopiva malli odotutti löytymistään, sitten kiilasivat tielle kaikenlaiset kirjoneuleet. Syyskuun lopussa päätin ryhdistäytyä ja saattaa lupaukseni vihdoinkin täytäntöön Elegant Chain Socksien muodossa.

Saajan jalka on kokoluokkaa 40-41, joten neuloin sukat koon L silmukkamäärillä ja 1,75 mm puikoilla lähes täsmälleen ohjeen mukaan, jolloin lankaa kului 76 g. Kauniithan niistä tuli, eikä vähiten upean harmaan värin vuoksi, mutta kyllä yksiväristen pikkupalmikoiden nyhertäminen tuntui tuskastuttavan hitaalta kirjoneuleen jälkeen. Ohuilla yksivärisillä sukilla on kuitenkin paikkansa, joten hyvähän se on välillä verestellä niitäkin taitoja kirjoneulonnan välissä.

Kirjoneuletta Kotkan malliin

Olen halutessani hyvinkin järjestelmällinen ja määrätietoinen ihminen: päätän jonkin asian ja toimin päätökseni mukaisesti. Jossain vaiheessa lankojen vähetessä päätin neuloa loput Novitan langat pois varastoistani, ja niin myös tein. Viimeinen kokonainen projekti syntyi Novitan Pikkusiskosta Louhittaren Luolan Väinämöisen siivittämänä. Mallineuleen kirjoneulesukkiin nappasin Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjasta (N:o 23, Kotka).

Sukat on neulottu perinteisesti varresta varpaisiin 72 silmukalla. Sukansuun joustin on 3 o, 1 n, kantapää vahvistettu ranskalainen ja kärjessä nauhakavennus - siis se "aivot narikkaan ja autopilotille" -lähestymistapa, jota käytän, kun haluan päästä helpolla sukkien neulomisesta. Pikkusiskoa oli jäljellä vain hitusen yli kerän verran, joten otin varman päälle ja tein kantapään Väinämöisellä.

Jalkapohjan puolelle halusin jotain vähän erilaista mallineuletta, jonka lopulta suunnittelin itse. Kiilakavennukset ovat tällä kertaa sivussa ja laiskasti pin stripeä, mutta kavennuslinja on sentään vaihtelun vuoksi tuossa jalkapohjakuviota reunustavassa tummassa raidassa, ei heti jalkapöydän jälkeen.

Pelasin lopulta niin varman päälle, että molempia lankoja jäi vielä kymmenisen grammaa jäljelle näiden kokoluokkaa 38 olevien sukkien jälkeen. Vaan koska olin päättänyt vapauttaa talouteni lopullisesti novitalaisista langoista, neuloin Pikkusiskon yhdessä sivarisukista yli jääneen Kaffe Fassett -raitarääkin sekä muutaman muun pikkujämän kanssa kaksinkertaisena vaakapeittotilkuksi. Sukatkaan eivät jää toki itselleni, vaan lahjoitan ne joko jollekulle työkavereistani tai johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen.

P.S. Nolla Novitaa -projektiin kuului myös pari-kolme sukkaparia aiemmin neulomani tiskirätit Bambusta.

Näistä jäi yli muistaakseni 8 g lankaa, joka on nyt virallisesti ainoa novitalainen lanka varastoissani. Katson kuitenkin saavuttaneeni tavoitteeni, sillä kasvikuitulankoja minulla on yhteensäkin vain noin 50 g; niistä ei kummoista projektia enää kasata, etenkin kun tuo määrä sisältää vähintään 20 eri lankanöttöstä.

Voi sivariparka

Päätin vihdoin ja viimein saada neulottua lankavarastoni (omasta mielestäni) ehdottomasti rumimman langan, Regian Kaffe Fassett -värirääkin. Olin yrittänyt neuloa siitä sukkia jo pariin otteeseen, mutta huonolla menestyksellä, sen verran vastenmielinen värikimara oli vastassa. Vaan kyllähän sekin hetki viimein koitti, että otin raitalangasta työvoiton. Kirjoneuletta siihen tarvittiin ja ajatus osallistumisesta Sivarisukka-keräykseen tänäkin vuonna.

Päätin tehdä kerralla isommat sukat, joten neuloin nämä peräti 80 silmukalla. Napakahkosti 1,75- ja 2,25-millisillä puikoilla neuloen syntyikin inasen yli 100 grammasta Fassett-kirjavaa ja luonnonvalkoista Regiaa ihan reilun kokoiset miesten sukat. Jälki ei ole aivan priimaa, sillä jalkapohjan pystyraidoissa kirjoneule kiristää paikoitellen, mutta en suostunut enää purkamaan sen takia yhtään silmukkaa. Eivätköhän nuo ihan käyttökelpoiset sukat ole, vaikkeivät ehkä olekaan ihan sieltä machoimmasta päästä...

Liikaa kaikkea

Olen jatkanut nurkkien raivaamista. Liekö tämä jonkinlaista neljänkympin kriisiä vai pelkkää länsimaisen hyväosaisen massiivista tavaraähkyä, mutta tarve päästä eroon kaikesta ylimääräisestä on vain voimistunut. Olemme mieheni kanssa heittäneet roskiin, laittaneet kierrätykseen, lahjoittaneet ja jopa myyneet tavaraa kiihtyvää tahtia, mutta aina sitä roinaa pursuaa lisää jostain nurkasta.

Minä olen työstänyt kaiken muun ohella edelleen kodinhoitohuoneessa sijaitsevaa käsityösoppeani, joka 2,5 vuotta sitten näytti jokseenkin tältä:

Pöydänalusten ja -päällysen lisäksi täynnä tavaraa olivat paitsi kaapit, myös kaapinpäällykset. Vielä tämän vuoden alussa pöydän alla oli viisi laatikollista neulelankoja ja vähintään yhtä monta laatikollista kankaita sekä vähän muutakin käsityösälää. Kuluneen vuoden mittaan olen siis ommellut ja neulonut maanisesti, lahjoittanut kankaita ja ompelutarvikkeita varsin avokätisesti, onpa jotain mennyt suoraan roskiinkin kierrätyksen lisäksi. Nyt käsityönurkkaukseni näyttää enimmäkseen tältä:

Kuvanottohetkellä pöydän alla oli vielä kaksi lankalaatikkoa, mutta sittemmin olen saanut sijoitettua niiden sisällön kangaskaappiini. Poissa ovat siis kaikki rojut pöytien alta, siellä on enää tuoleja, roskis sekä mieheni "sisätyökalupakki", jolle ei toistaiseksi ole löytynyt parempaakaan paikkaa. Tavarat ovat järjestyksessä, kaapinpäällyset tyhjät ja pöytäpinnat kuurattu vuosikertaliasta. Aika paljon mukavampi tulla puuhastelemaan tällaiseen työpisteeseen.

Jotta sain langat mahtumaan kangaskaappiin, piti minun ommella vielä muutama kassi.

Alla olevassa kuvassa värit ovat vääristyneet, tuo puutarhatonttukangas on enemmän yläkuvan vihreän sävyinen kuin alakuvan kellanvihreä.

Vielä niitä kassikankaita jäi muutamaan isoon ja moniin, moniin pieniin pussukoihin, mutta välitavoite on nyt saavutettu, kun kaikki langat ja kankaat ovat yhdessä ainoassa kaapissa - ja sinne niiden on jatkossakin mahduttava. Seuraavaksi pitäisi varmaankin ruveta tyhjentämään valmiiden kassien ja pussien täyttämää hyllyä käsityösopen yläkaapissa...

Elämä on joskus ruusuilla tanssimista

... ja jos ei ole, voihan sitä kuvitella niin, kun vetäisee jalkaansa ruususukat. Olin nimittäin jo aikoja sitten päättänyt käyttää vuoden 2013 Roosa Nauha -sukkalankakuvaston Ingrid-sukkamallin ruusukuviota joihinkin sukkiin, ja sopiva hetki koitti, kun päätin syyskuun ratoksi sommitella kukkasukat jämälangoista.

Tummanruskeankirjava on Heritage Paintsia (Indian Summer), punainen Fabelia ja harmahtava Novita Pikkusiskoa. Silmukoita sukissa on ne perinteisest 72, ja siihen silmukkamäärään piti istuttaa ruusukuvion kaveriksi jokin toinenkin kirjoneuleraita. Päätin mennä vähän helpomman kautta ja piirtelin uuden sovelluksen jo aikaisemmin nähdyn sukkaparin kirjoneulekuviosta. Kuviot ovat toki peilikuvina vasemmassa ja oikeassa sukassa, mutta kuviokohdistuksen kanssa olisi voinut olla vähän fiksumpikin.

Pystyraidallisen kiilan piilotin taas jalkapohjaan, jotta ruusukuvio ei suotta rikkoonnu näkyvällä paikalla. Kantapää on perinteitä kunnioittaen vahvistettu ranskalainen ja kärjessä on nauhakavennus. Sukista tuli arviolta kokoluokkaa 40, joten eiköhän niille käyttäjä löydy, jos ei tuttavapiiristä niin ainakin hyväntekeväisyyden kautta. Mikä parasta, kaikkia lankoja jäi jäljelle enää pari grammaa kutakin (paitsi että Pikkusiskoa on oikeasti jäljellä yksi korkkaamatonkin kerä, parigrammainen nöttö jäi ensimmäisestä kerästä), ne passaavat mukavasti suunnitteilla oleviin jämälankaräsymattosukkiin.

Onnestain on puolet sinun

Näinä päivinä, kun uutiset ja jopa henkilökohtainen some-feedini täyttyvät leikkauksista, irtisanomisista, rahanpuutteesta ja pakolaistulvasta vihapuheineen ja vihapuheen vastustuksineen, tulee tarve sanoa: minulla on asiat hyvin, minä voin auttaa, minulla on varaa osallistua kansallisiin säästötalkoisiin omia tulojani leikkaamalla. Koska olen jo SPR:n ja Unicefin kuukausilahjoittaja, enkä kuulu minkään leikkurin piiriin, enhän tee vuorotyötä eikä minulla pätkätyöläisenä ole vuosilomiakaan mistä leikata, päätin tehdä sen, minkä osaan parhaiten: neuloin taas jotakin pientä hyväntekeväisyyteen. Tällä kertaa päätin ottaa työn alle petroolit Laurit, joista erinäisten mutkien kautta päädyin neulomaan 1898 Hat -pipoja.

Ensin neuloin yhden 3,5 mm puikolla melko napakasti, jolloin myssylle tuli mittaa sopivasti tuollaiseen noin 56-senttiseen päähän. Lankaa sain kulumaan 88 g.

Malli oli niin koukuttavaa neulottavaa ja erinomaisen käytännöllisen tuntuinen, että neuloin samoilla lämmöillä vielä kaksi myssyä lisää. Ne neuloin aavistuksen rennommin, jolloin lankaa kului 92 g, eikä jämälankapussiin jäänyt kuin muutama hassu metri varastoitavaksi.

Turvapaikanhakijoillehan minä näitä hattuja ensisijaisesti ajattelin, mutta uutiset kertovat paikallisen Kontin ja SPR:n piiritoimistonkin olevan pian pulassa lahjoitustulvan kanssa, joten jemmailen hattuja vähän pidempään omissa nurkissani odottamassa sopivaa hetkeä toimittaa ne eteenpäin. Ja tuleehan se Joulupuu-keräys toivottavasti tänäkin vuonna, samoin Lions Clubin joululahjakeräys lapsille, joten eivätköhän hatut löydä joka tapauksensa tiensä jonkun tarvitsevan päätä lämmittämään.

Newgrange goes socks

Anoppi ihailee kovasti tekemiäni sukkia ja kertoi hartaasti parsineensa hänelle viime syksynä antamiani Kahlittu-sukkia. Siinäpä syytä kerrakseen neuloa hänelle uudet sukat. Tällä kertaa päätin tehdä kirjoneuletta, mutta otti tovin jos toisenkin löytää mieluinen malli, jossa olisi valmiiksi riittävän paljon silmukoita, jotta sukista tulisi vähän tavanomaista tilavammat ja siten helpommin jalkaan sujahtavat. Lopulta päädyin soveltamaan Newgrange Mittens -lapasten kirjoneulekuviota sukkiin. Langaksi valikoituivat Louhittaren Luolan Väinämöinen värissä Noki sekä kaurapuuronbeige Novita Pikkusisko.

Silmukoita sukissa on 76, sukansuun joustimeksi valikoitui tällä kertaa 3 o, 1 n, kantapää on vahvistettu ranskalainen ja kärjessä nauhakavennus. Perusspekseillä siis mentiin sekä tutuilla puikoilla (2,25-milliset kirjoneuleessa, 1,75-milliset yksivärisissä osissa), mutta jostain syystä valittu lankayhdistelmä neuloontui käsissäni tavallista löperömmäksi. Vähän harmittaa, sillä pidän napakasta kirjoneulepinnasta, ja pelkään sukkien olevan vähän turhankin isot, vaikka anoppini kengänkoko on pari-kolme numeroa suurempi kuin omani.

Väritykseltään ja tyyliltään sukat ovat kyllä ihan selvästi anoppini oloiset. Olen myös tyytyväinen jalkapohjan kuviointiin ja siihen, miten sain istutettua sen myös kiilakavennusten ajaksi. Pieni virhe pohjan puolelle jäi, sillä aloitin ilmeisesti kantapään jälkimmäisessä sukassa kerrosta liian aikaisin. Tällä kertaa annoin armon kuitenkin käydä oikeudesta enkä purkanut puolta sukkaa - virhettä tuskin kukaan muu huomaa kuin minä. Ja jos sukat liian isot ovatkin ainahan appiukko voi testata, kestääkö katsella kiehkuroita omissa jaloissaan...