Newgrange goes socks

Anoppi ihailee kovasti tekemiäni sukkia ja kertoi hartaasti parsineensa hänelle viime syksynä antamiani Kahlittu-sukkia. Siinäpä syytä kerrakseen neuloa hänelle uudet sukat. Tällä kertaa päätin tehdä kirjoneuletta, mutta otti tovin jos toisenkin löytää mieluinen malli, jossa olisi valmiiksi riittävän paljon silmukoita, jotta sukista tulisi vähän tavanomaista tilavammat ja siten helpommin jalkaan sujahtavat. Lopulta päädyin soveltamaan Newgrange Mittens -lapasten kirjoneulekuviota sukkiin. Langaksi valikoituivat Louhittaren Luolan Väinämöinen värissä Noki sekä kaurapuuronbeige Novita Pikkusisko.

Silmukoita sukissa on 76, sukansuun joustimeksi valikoitui tällä kertaa 3 o, 1 n, kantapää on vahvistettu ranskalainen ja kärjessä nauhakavennus. Perusspekseillä siis mentiin sekä tutuilla puikoilla (2,25-milliset kirjoneuleessa, 1,75-milliset yksivärisissä osissa), mutta jostain syystä valittu lankayhdistelmä neuloontui käsissäni tavallista löperömmäksi. Vähän harmittaa, sillä pidän napakasta kirjoneulepinnasta, ja pelkään sukkien olevan vähän turhankin isot, vaikka anoppini kengänkoko on pari-kolme numeroa suurempi kuin omani.

Väritykseltään ja tyyliltään sukat ovat kyllä ihan selvästi anoppini oloiset. Olen myös tyytyväinen jalkapohjan kuviointiin ja siihen, miten sain istutettua sen myös kiilakavennusten ajaksi. Pieni virhe pohjan puolelle jäi, sillä aloitin ilmeisesti kantapään jälkimmäisessä sukassa kerrosta liian aikaisin. Tällä kertaa annoin armon kuitenkin käydä oikeudesta enkä purkanut puolta sukkaa - virhettä tuskin kukaan muu huomaa kuin minä. Ja jos sukat liian isot ovatkin ainahan appiukko voi testata, kestääkö katsella kiehkuroita omissa jaloissaan...