Lainehilla

Päätin katkaista pahasti päälle jääneen sukkaputken neulomalla äidilleni huivin. Olin nimittäin haalinut itselleni vaihtokaupalla vyyhdin upeaa hehkuvanturkoosia Kraft Hand-Dyedin MerinoSilk Sockia vain todetakseni myöhemmin, etten osaisi itse käyttää niin kirkasta väriä. Äitini sen sijaan sanoi turkoosin kaulahärpättimen sopivan enemmän kuin hyvin hänen tarpeisiinsa. Niinpä tulostin Oszilla Scarf -ohjeen ja kerin niin Kraftin kuin petroolin Heritagenkin. Puikkokooksi valitsin 2,25 mm löysän käsialani huomioiden.

Jostain syystä neulominen oli työlästä puurtamista alusta asti. Ohjetta oli pakko lukea rivi riviltä, en saanut siihen minkäänlaista otetta. Työn edetessä minulla oli epäilyksen hetkeni ohjeen virheettömyydestäkin, sillä eri osioiden ohjeet eivät tuntuneet vastaavan niihin kuuluvia väliotsikoita. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi - kunnes huivin loppupuolella oli pakko todeta, että joko minä olin mennyt jossain pahasti metsään tai ohjeessa todellakin oli virheitä.

Kyllä siitä huivi lopulta syntyi, mutta symmetrisen huivin sijaan tuli epäkesko ja loppupää piti sävellellä ihan itse, kun jäljellä ei ollut riittävästi silmukoita ohjeenmukaiseen toteutukseen. Purkamaankaan en ruvennut, kun en tiennyt, miten kaukana mahdolliset virheet lopulta olivat. Vasta neulottuani huivin katkeraan loppuun saakka löysin Ravelrysta nämä projektimuistiinpanot, jotka varmasti vastaavat totuutta enemmän kuin alkuperäinen ohje.

Purkamaan en sittenkään ryhtynyt, sillä kaulaan kääräistynä epäsymmetriaa ei oikeastaan edes huomaa - ja toisaalta, voisihan se olla tarkoitushakuistakin. Tällaisenaan huiviin kului noin 65 g turkoosia ja 35 g petroolia lankaa. Eiköhän se äidille kelpaa ja ainakin tuntuma on merinovillan ja silkin ansiosta hivelevän pehmeä. Minä sain pitkästä aikaa kevennystä huivilankavarastoon ja lisäksi opetuksen siitä, että aina, a i n a kannattaa selata Ravelry-projektien muistiinpanoja ennen kuin ryhtyy toteuttamaan yhtään mitään ohjetta, etenkään maksutonta ja testineulomatonta.